Maria Lohelan blogi

[Ant.]

Maria Lohelalta erittäin tärkeä kannanotto blogissaan.

Ei tehdä tästä sukupuolikysymystä

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän edellistä puheenjohtajaa Pirkko Ruohonen-Lerneriä haastateltiin Ilkka-lehden juttuun, joka julkaistiin 18.5.14. Jutussa käsiteltiin sukupuolen merkitystä politiikassa ja näkemyksensä kertoivat Ruohonen-Lernerin lisäksi entinen pääministeri ja puolueensa puheenjohtaja Mari Kiviniemi sekä tällä hetkellä ainoa nainen puolueensa johdossa, sisäministeri Päivi Räsänen.

Pirkko Ruohonen-Lerner hävisi eduskuntaryhmän puheenjohtajavaalin vastaehdokkaalleen käynnissä olevien valtiopäivien alussa selkein numeroin. Minut valittiin yksimielisesti ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Toisen varapuheenjohtajan paikasta käytiin vaali, jonka voitti Kaj Turunen. Ilkka-lehden jutussa Ruohonen-Lerner selittää, että miesporukka ja äijäkapina syrjäyttivät hänet paikaltaan, koska miesten on vaikea nähdä naista itseään paremmassa asemassa.

Minä äänestin eduskuntaryhmämme puheenjohtajaksi Jari Lindströmiä. Valintani ei ollut millään tavalla sukupuolikysymys. Ruohonen-Lerneriä ei valittu sen takia, että hänen toimintatapaansa ryhmäjohtajana ei oltu tyytyväisiä. Puheenjohtaja vaihdettiin, jotta ryhmän toimintatapoihin ja johtoon saataisiin muutos. En ole hetkeäkään katunut omaa äänestyspäätöstäni.

Pirkko Ruohonen-Lerner on aiemminkin kommentoinut tappiotaan samoin perustein; hän ei näe syrjäyttämisessään mitään muita perusteita kuin sukupuolen. Häviäminen ei ole mukavaa, mutta siitä voi oppia ja mennä eteenpäin yksilönä ja osana ryhmää. Hiljattain SDP:n edellinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen näytti malliesimerkkiä siitä, miten henkilövaalissa kärsityn tappion voi ottaa vastaan. Hänen esiintymisensä oli suorastaan ihailtavaa.

Perussuomalaisissa tai puolueen eduskuntaryhmässä ei ole kiintiöityjä paikkoja. Puolueen säännöissä todetaan puolueen johdon osalta seuraavaa:

Puoluekokouksessa valitaan kahdeksi (2) vuodeksi kerrallaan seuraavaan varsinaiseen puoluekokoukseen asti kestäväksi toimikaudeksi seuraavat henkilöt:
- Puolueen puheenjohtaja.
- Kolme (3) puolueen varapuheenjohtajaa, joista vähintään yhden on oltava nainen ja vähintään yhden on oltava mies.

Ilmoittauduin tavoittelemaan eduskuntaryhmän ensimmäisen varapuheenjohtajan paikkaa joulukuussa eduskuntaryhmän kokouksessa. Asia oli kaikkien edustajien tiedossa hyvissä ajoin ennen helmikuun alussa tehtävää valintaa. Kukaan muu ei ilmoittautunut kilpaan, vaikka kuka tahansa olisi sen voinut tehdä. Valintani oli siis yksimielinen.

Olen ollut perussuomalaisten jäsen seitsemän vuotta. Olen toiminut puoluehallituksessa, Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtajana, ollut paikallisyhdistyksen hallituksessa, kaupunginvaltuutettuna ja nyt kansanedustajana. En ole koskaan kokenut missään olosuhteissa, että toimintaani olisi yritetty vaikuttaa sukupuoleni takia tai että sukupuoleni olisi nähty esteeksi edetä jollain saralla. Eduskunnassa olen mukana ulkoasiainvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja johdan Parlamenttienvälisen liiton Suomen johtokuntaa. Arvostan suuresti kaikkia tehtäviäni. Koen, että minut on asetettu kuhunkin paikkaan taitojeni vuoksi. Esimerkiksi viimeksi mainittua pestiä ei voi millään hoitaa ilman kovaa kielitaitoa ja kokemusta kansainvälisissä ympäristöissä toimimisesta.

Perussuomalaisten kannattajissa enemmistö on miehiä. Joissain toisissa puolueissa painopiste on päinvastainen. Vihreiden naispainotteisuutta tai SDP:n eduskuntaryhmän naisvoittoisuutta ei kummastele kukaan. Perussuomalaisten "äijämeininkiä" ihmetellään säännöllisen väliajoin, ja sytykettä se saa, jos julkisuuteen syydetään totuudenvastaista kuvaa siitä, että puolueessa tehdään valintoja sukupuolen vuoksi.

Politiikassa jokaisen naisen ja jokaisen miehen on itse ansaittava paikkansa. Politiikassa on olennaista toisten luottamuksen saavuttaminen. Se vaatii sitkeyttä, johdonmukaisuutta ja luottamusta vahvistavia tekoja, joilla rakennetaan yhteistä hyvää. Tietojen, taitojen ja asiaosaamisen merkitys on suuri. Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta jokaiselle kuuluu mahdollisuus oppia ja kehittyä ja tunnistaa omat vahvuutensa. Epäonnistumisen hetkellä virheet on kyettävä myöntämään ja niistä on osattava ottaa opiksi.

http://marialohela.fi/blogi/2014/05/20/ei-tehda-tasta-sukupuolikysymysta/

[Tosiasiallinen Nuiva]

Rikollisten karkottaminen

Kuluneella viikolla Helsingin ulkomaalaispoliisi huomautti, että ulkomaalaisten rikollisten karkotuksia pitäisi nopeuttaa. Annettujen karkotuspäätösten määrä on noussut, mutta niiden toimeenpano ontuu. Karkotuspäätöksistä valitetaan ja jotkut maat eivät suostu ottamaan vastaan karkotettavia kansalaisiaan.

Syksyllä 2012 Jussi Halla-aho jätti eduskunnassa lakialoitteen, jossa esitettiin muutoksia ulkomaalaislakiin. Halla-aho ehdotti lakialoitteessaan, että maasta karkottamisen perusteiden (§ 149) osalta lakia muutetaan niin, että pykälän muotoilu voidaan karkottaa muutetaan muotoon karkotetaan. Lakialoitteessa ehdotettiin myös muutoksia talteenottoon, mikäli karkotus ei ole vastaanottavan maan vuoksi mahdollinen. Lisäksi lakialoitteessa esitettiin, ettei oleskelulupaa tulisi myöntää karkottamisen epäonnistumisen vuoksi.

Lakialoitteen allekirjoitti joukko perussuomalaisten kansanedustajia, minä mukaan lukien. Halla-ahon lakialoitteen lähetekeskustelussa yksi kokoomuksen ja yksi sdp:n kansanedustaja jäi tekemään selväksi sen, ettei ulkomaalaisten rikollisten oleskelu Suomessa ole hyväksyttävää ja että karkotusmenettelyjä pitäisi tehostaa. Kokoomuksen Zyskowicz on myös kunnostautunut lukemattomia kertoja aiheen kommentoinnissa ja nykykäytännön teilaamisessa. Kansanedustajien puheoikeus on rajoittamaton, mutta erityisesti kokoomuksesta on kaikunut tällä hallituskaudella tiukkoja puheenvuoroja, jotka eivät millään tavalla ole linjassa sen hallituksessa toteuttaman politiikan kanssa – yhteisöveron laskua ehkä lukuun ottamatta. Työllistämispolitiikankin varjolla tehdystä laskusta kiitti esimerkiksi Nordea päättämällä keväällä irtisanoa jopa 300 henkilöä. Stockmaan ilmoitti juuri vähentävänsä 180 työpaikkaa ja aloittavansa saman tien uudet yt-neuvottelut.

Torstain kyselytunnilla perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström kysyi pääministeri Kataiselta, miksei hallitus hyödynnä opposition ideoita taloustilanteen kohentamiseksi. Samaa voisi todeta muiden lainmuutostarpeiden, kuten edellä mainitsemani karkottamispykälän, osalta. Ideologisesti repaleiselta hallitukselta, tai historian surkeimmalta hallitukselta, kuten Osmo Soininvaara tänään Helsingin Sanomissa totesi, ei tosin osaa enää juuri mitään odottaakaan.

http://marialohela.fi/blogi/2014/06/07/rikollisten-karkottaminen/

[Ant.]

Lohela on aktivoitunut blogissaan selvästi, mikä on mukavaa.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Suomesta sotimaan

Suojelupoliisi kertoi 12.6., että sen tiedossa on 40 henkilöä, jotka ovat matkustaneet sisällissotaa käyvään Syyriaan. Noista henkilöistä noin puolet on osallistunut väkivaltaiseen toimintaan. Joitakin heistä on kuollut. Turun Sanomat uutisoi 14.6., että sen saamien tietojen mukaan Suomesta on lähtenyt kymmeniä taistelijoita, erityisesti nuoria miehiä, Irakiin. He ovat liittyneet ääri-islamilaisen Isis-järjestön joukkoihin.

Monet ihmiset saapuvat Suomeen etsimään turvaa. He kertovat pakenevansa konfliktia, väkivaltaa, sotaa tai vainoa. Turvapaikkaa voi hakea kuka tahansa.

Turvapaikan ja oleskeluluvan saaneet saavat suomalaisten veronmaksajien tarjoaman taloudellisen turvan ja pääsyn yhteiskunnan järjestämään ja kustantamaan asumiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kaikkiin muihin palveluihin.

Suomea ei voida pitää turvasatamana tai tukikohtana, josta käsin voidaan käydä ja ylläpitää sotaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Perussuomalaiset esittivät eduskuntavaaliohjelmassaan, että Suomesta käsin terroristijärjestöä tai aseellista konfliktia tukevan henkilön oleskelulupa on peruutettava. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä jätti syksyllä 2011 lakialoitteen, jossa kouluttautuminen terrorismiin säädettäisiin rangaistavaksi. Hallitus on tänä keväänä tehnyt aiheesta esityksen. Siinä esitetään tiukennuksia myös terrorismin rahoittamisen rangaistavuuteen.

Laissa on muitakin muutostarpeita. Jos Suomeen turvapaikanhakijana saapunut ja oleskeluvan saanut henkilö matkustaa ulkomaille sotimaan tai ylläpitää konfliktia tai sen aiheuttajaa, jollaista on alun perin paennut, on henkilön katsottava vapaaehtoisesti luopuneen Suomen tarjoamasta turvasta ja mahdollisuudesta uuteen elämään suomalaisen yhteiskunnan varoin. Tällainen henkilö on karkotettava takaisin kotimaahansa.

http://marialohela.fi/blogi/2014/06/14/suomesta-sotimaan/

[Tosiasiallinen Nuiva]

Ehdolla eduskuntavaaleissa 2015

Olen Maria Lohela, 36-vuotias perussuomalaisten kansanedustaja ja eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja Turusta. Toimin ulkoasiainvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Parlamenttienvälisessä liitossa. Olen ehdolla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirissä.

Perussuomalaiset on kasvanut merkittäväksi voimaksi suomalaisessa politiikassa. Puoluekoneistoa, ohjelmia ja toimintamalleja on rakennettu ja hiottu tyhjästä, jotta vastaamme siihen huutoon, jota yhdeltä Suomen suurimmalta puolueelta odotetaan.

Seuraavissa vaaleissa Perussuomalaisilla ei voi olla mitään muuta tavoitetta kuin päästä hallitukseen. Linja ja arvot ovat kohdillaan. Niiden vieminen päätöksentekoon edellyttää neuvotteluja, kompromisseja, luovimista, luovuutta ja verkostoja. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa meillä on mahdollisuus edistää asiaamme enemmän kuin sadan vuoden oppositiossa istumisella. Hallitukseen pyrkiminen ja sinne pääseminen vaatii kokemusta ja osaamista koko puolueelta.

Olen ollut mukana kehittämässä Perussuomalaisia puolueaktiivina nuorisojärjestön varapuheenjohtajana, puoluehallituksen ja paikallisyhdistyksen jäsenenä, ensimmäisenä perussuomalaisena kaupunginvaltuutettuna Turussa sekä kansanedustajana. Työ, jolla vakiinnutimme Perussuomalaiset osaksi suomalaista puoluekenttää on menneisyydessä. Hallituspuolueeksi pääseminen on tulevaisuutta. Siihen tarvitaan edelläkävijöitä.

Politiikan on oltava laadukasta ja korkeatasoista, sillä mitään muuta Suomi ei ansaitse, kun Suomen ja suomalaisten asioista päätetään.

Kansanedustajakokemukseni, saamani palautteen ja ihmisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella aion ajaa seuraavia asioita:

•   Suomen elintasoa näennäisesti ylläpidetään järkyttävällä velkaantumisella, joka päätyy lastemme maksettavaksi. Talous ja kokonaisveroaste on saatettava kestävälle ja terveelle pohjalle. Suomessa on käytävä vakava keskustelu siitä, mitkä tehtävät kuuluvat yhteiskunnan rahoitettavaksi ja mitkä eivät.

•   Työnteon ja yrittämisen edellytyksiä on parannettava. Työnteon on oltava aina kannattavaa. Arvonlisäverottoman myynnin alarajaa tulee nostaa. Palkan sivukuluja täytyy painaa alas erityisesti uuden työntekijän kohdalla ja konkurssilainsäädännöllä pitää mahdollistaa epäonnistuminen.

•   Suomen on toteutettava vain sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka on Suomen kannalta hyödyllistä. Suomi ei voi toimia koko maailman sosiaalitoimistona.

•   Omaa elämää koskeviin kysymyksiin vaikuttaminen on myös vanhuksen oikeus. Palveluasumisen on oltava saavutettavissa oleva vaihtoehto sitä haluavalle ja tarvitsevalle. Vastuu lähimmäisistä kuuluu meille jokaiselle. Perheenjäsenten tukeminen on velvollisuus, sillä kaikkea ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.

•   Omaishoitajien asemaa on parannettava. Omaishoidon on oltava taloudellisesti mahdollista ja omaishoitajien jaksamista on tuettava konkreettisella avulla. Omaishoidon tuki tulee siirtää Kelan maksettavaksi.

•   Sähköisten palvelujen kehittämistä ja lisäämistä täytyy vauhdittaa. Suomi on tippunut täysin teknologisesta kehityksestä. Esimerkiksi Virossa lähes kaikki palvelut voidaan hoitaa yhdellä tunnistautumisella yhdestä paikasta.

http://marialohela.fi/blogi/2014/07/01/ehdolla-eduskuntavaaleissa-2015/

[Tosiasiallinen Nuiva]

Turussa on Himasteltu:

Konsultin 200 000 euron selvitys ei tuonut yhtään uutta yritystä

Heinäkuun lopussa Turussa oli 15 982 työtöntä. Se on 17,8 prosenttia työvoimasta. Samaan aikaan Turun kaupunki painii talousvaikeuksissa, joita pahentavat laskevat verotulot ja valtionosuudet. Ratkaisuja haetaan muun muassa henkilöstöä ja kouluverkkoa supistamalla.

Hyvinvointi syntyy työstä. Erityisen tärkeä on yksityinen sektori, jonka kehittämiseen ja kasvuun valtion ja kuntien tulisi panostaa yksissä tuumin. Panostus ei aina tarkoita rahallista tukea, vaan esimerkiksi byrokratian karsimista ja sujuvan toimintaympäristön luomista.

Kesällä iloittiin, kun Suomen valtiosta ja saksalaisesta telakasta löytyi uusi omistaja Turun telakalle. Perinteisen teollisuuden osuus tuotannosta on vähentynyt, mutta uutta ja vanhaa ei pidä nähdä toisiaan poissulkevina, vaan toisiaan tukevina. Telakkaan kytkeytyy osaamista suunnittelusta laivanrakennukseen, ja tästä ketjusta on syytä pitää kiinni.

Turun monipuolinen ammatillisen koulutuksen ja korkeakouluopintojen tarjonta ja opiskelijamäärä luovat pohjaa uusille ideoille ja kokeiluille, jos vain järjestelmämme ja asenneilmapiirimme ei kuristaisi kaikkea yritteliäisyyttä.

Turun seudun kehittämiskeskus tilasi pari vuotta sitten lähes 200 000 euroa maksavan selvityksen, jonka tavoitteena oli saada Turkuun uusia yrityksiä. Yhtäkään ei loppuraportin mukaan tullut. Konsulteille maksamisen sijaan voisimme kuunnella enemmän yrittäjien ideoita. Oppia olisi voinut ottaa Kaarinasta, joka on jo toistamiseen valittu Suomen yrittäjäystävällisimmäksi kaupungiksi.

Yrittäjän päivää vietettiin 5.9. Tämä Turkulaisessa 3.9. julkaistu kolumnini oli ajankohtainen silloin ja on ajankohtainen edelleen. Pienyrittäjiin on panostettava.

http://marialohela.fi/blogi/2014/09/08/konsultin-200-000-euron-selvitys-ei-tuonut-yhtaan-uutta-yritysta/

[Kyuu Eturautti]

Panostus ei aina tarkoita rahallista tukea, vaan esimerkiksi byrokratian karsimista ja sujuvan toimintaympäristön luomista.

Tätä pitäisi toistaa yhä useammassa asiassa. Itse olen puhunut tästä kulttuurityössä - paljon enemmän vähemmällä byrokratialla ja vähemmillä suojatyöpaikoilla. Tampereen hommakerhossa aikanaan tuli esille pointti, että moni virkamies ei itse asiassa ole turha, vaan hänen työllään on jopa antivaikutus - hän aiheuttaa niin paljon haittaa että olisi jopa valtiolle eduksi maksaa em. virkamiehen täysi palkka vaikka hän jäisi kotiin istumaan.

On asioita jota voi korjata rahalla ja sitten on aivan hullun iso pino asioita joita voi korjata täysin päinvastaisesti - säästämällä rahaa. Pisteet Marialle tästä.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Turvallisuus on ykkösasia

Heinäkuun lopussa Turun poliisi tiedotti, ettei se kyennyt vastaamaan kaikkiin tehtäviin kiireisenä viikonloppuna. Myöhemmin Turun Sanomat kertoi, että pahimmillaan Lounais-Suomessa 300 000 ihmisen asuinalueella on liikkeellä vain kaksi partiota.

Myös poliisit ovat kertoneet työstään. Tehtäviä on niin paljon, että kaikkiin ei kyetä vastaamaan. Tutkijoiden juttupinot kasvavat. Partioiden vähyyden vuoksi onnettomuuspaikoilla voidaan joutua odottamaan tunteja.

Hallitussopimuksen mukaan poliisien määrä pyritään säilyttämään. Resursseja on ennemminkin lisättävä kuin vakuuteltava niiden pysyvän ennallaan. Todellisuudessa poliisien määrä on laskenut ja lisärahat paisuttaneet hallintoa.

Asiaa ei helpota ainakaan se, että poliisin resursseja kuluttavat esimerkiksi kymmeniä kertoja näpistyksestä kiinni jääneet taparikolliset, joilta Vihreiden Tuija Brax poisti sakkojen muuntorangaistuksen. Kokoomus ja RKP yrittivät ensin torpata joitakin harmaan talouden torjuntakeinoja. Sen jälkeen poliisihallitus on lopettanut erillisen ulkomaisen työvoiman ja harmaan talouden tutkintayksikön ja liikkuvan poliisin, ja poliisilaitosten määrä on vähennetty alle puoleen. Ulkomaalaiset rikollisliigat tehtailevat taskuvarkauksia sekä asunto- ja mökkimurtoja. Tähänkin asti poliisilta on jäänyt vuosittain hoitamatta jopa 100 000 tehtävää. Lisähaasteena islamilaiset terroristijärjestöt levittävät vaikutusvaltaansa Suomeenkin.

Huoli poliisin näkyvyydestä ja resursseista ei ole turha. Poliisivoimien alasajo on lopetettava. Mielestäni valtion yksi ensisijaisimpia tehtäviä on sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen.

Perussuomalaiset jätti syysistuntokauden alussa välikysymyksen poliisin tilanteesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Keskustelu välikysymyksestä käytiin keskiviikkona 10.9. Vaikka nykyajan hallitukset eivät välikysymyksiin kaadukaan, kävi keskustelun aikana täysin selväksi se, että luottamus poliisin riittäviin resursseihin ei ole aukoton hallituspuolueiden parissakaan.

Talous sakkaa, vienti takkuaa ja työttömyys on kivunnut jo yli kymmenen prosentin. Nämä ovat erittäin vakavia asioita. Suomessa tarvitaan rohkeita poliittisia avauksia ja vielä rohkeampia poliittisia tekoja. Niitä ei ole herunut tältä ideologisesti hyvin hajanaiselta hallitukselta. Rahaa näyttää kyllä löytyvän, kunhan vain kohde on oikea: Suomen EU-jäsenmaksu kipuaa tänä vuonna jo yli 1,1 miljardiin euroon. Suurin piirtein saman verran maksetaan kehitysapua.

http://marialohela.fi/blogi/2014/09/12/turvallisuus-on-ykkosasia/

Kursivointi minun.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Maria Lohelan kaksi uusinta:

Byrokratiasta: Tässä ei ole mitään järkeä

Gallupista: Perussuomalaisilla on vaihtoehtoja

[Tosiasiallinen Nuiva]

Hyvä ja isänmaallinen kirjoitus Maria Lohelalta: 

Välittämisen aika

Viime lauantaina koko Suomi hiljentyi juhlistamaan itsenäisyyspäivää. Vapautemme ja itsenäisen päätösvaltamme puolesta sodasta taistelleet tekivät korvaamattoman suuren työn. Ilman lottien ja kotirintamalla puurtaneiden sitkeyttä sotamiehillä ei olisi ollut mihin palata.

Sodan kokeneet ovat jo iäkkäitä. Useita heistä juhlisti arvokasta itsenäisyyttämme presidentin linnassa. Sotavuosien jälkeen veteraanit ovat osallistuneet maan jälleenrakennukseen, luoneet hyvinvointimme perustan ja nähneeet Suomen nousun rikkaaksi, moderniksi yhteiskunnaksi. Ylpeytemme on ollut kovalla työnteolla rakennettu hyvä julkinen sektori, josta on saanut hoitoa ja hoivaa tarpeen mukaan, vauvasta vaariin.

Istuvan hallituksen yksi tavoite on ollut ajaa alas vanhusten laitoshoitoa, jolla säästetään 300 miljoonaa euroa. Laitoshoito korvataan kotiin vietävillä palveluilla. Kaunis ajatus, jos siihen laitetaan riittävät resurssit.

Tovi sitten Lappeenrannan Uutiset kertoi 94-vuotiaasta kotiavun varassa asuvasta sotaveteraanista, joka avustetaan suihkuun kerran kuukaudessa. Hoitajat käyvät kolmesti päivässä, 5-15 minuutin ajan kerrallaan. Pikaisen käynnin aikana ehditään tarjota nopeasti ruokaa ja huolehtia lääkkeiden jakamisesta. Kuntoutussuunnitelmaa ei ehditä noudattamaan. Yksinäisyys ja virikkeettömyys ovat läsnä päivästä toiseen. Tätäkö on nykypäivän apu ja hoiva?

Suomalaiset maksavat veroja mielellään silloin kun he kokevat niiden käytön järkeväksi. Vanhustenhoito on korkealla suomalaisten arvomaailmassa. Kaikin tavoin hyvääkin hoitoa on, mutta ihmisarvon on kuuluttava kaikille vanhuksille asuinpaikasta riippumatta.

Tänään eduskunnan lähetekeskustelussa oli kauan veivattu ja odotettu sote-uudistus. Esitetyn mallin perustuslaillisuus on jo tässä vaiheessa kyseenalainen. Lisäksi mietityttää kuinka hyvin erikokoisten kuntien mahdollisuus vaikuttaa asioihin tulee huomioiduksi kuntayhtymissä, jotka tuottavat sosiaali- ja terveyspalveluita. Ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa hallintoa hallinnon päälle. Rahoituslaskelmat herättivät voimakasta kritiikkiä, kun ne julkaistiin viime viikolla. Joillekin kunnille tulee niiden mukaan sote-uudistuksesta niin iso lisälasku, että se aiheuttaa jopa seitsemän prosenttiyksikön korotuspaineen kunnallisveroon mikä on täysin absurdi ajatus. Jotkut kunnat puolestaan ovat saamapuolella. Minun onkin vaikea välttyä pitämästä sote-uudistusta osin puolihuomaamattomana raippana, joka pakottaa kuntia pakkoliitoksiin. Sote-uudistus mahdollistaa myös henkilöstön irtisanomisen toisin kuin kuntauudistus, johon jäi työntekijöiden osalta viiden vuoden irtisanomissuoja. Olen itsekin useaan otteeseen kritisoinut kunta-alan irtisanomissuojaa, mutta en pidä johdonmukaisena sitä, että nyt se on taattu vain osalle kunnissa työskenteleville.

Sote-uudistus on eduskuntapuolueiden yhteinen voimannäyte, mutta on päivänselvää, että kompromissiin on jäänyt kipukohtia. Eduskunnan tehtäväksi jää tehdä korjaavat toimenpiteet, jotta seurauksena ei ole esimerkiksi kunnallisprofessori Haverin povaama siirtymäkausi ennen seuraavaa, parempaa uudistusta.

Suomi tarvitsee uudistuksia ja kansalaisilla on oikeus saada niitä. Vanhukset tarvitsevat apua ja tukea arjessa selviämisessä, ja hoivaa sitten, kun omat voimat eivät enää riitä. Kaikkea ei mielestäni voi eikä saa ulkoistaa yhteiskunnalle, mutta sen on kuitenkin muodostettava pettämätön turvaverkko silloin kun sille on tarvetta. Vastuuta lähimmäisestä ei meidän kenenkään sovi unohtaa. Lähimmäisen ja perheenjäsenen avustaminen on jokaisen velvollisuus.

Koti on maailman paras paikka, mutta sielläkin pitää voida kokea olevansa turvassa. Myös vanhuksella on oltava aito mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Heistä on välitettävä. Teot ovat parasta välittämistä.

http://marialohela.fi/blogi/2014/12/09/valittamisen-aika/

[Tosiasiallinen Nuiva]

Sananvapaus

Ranskassa islamistien hyökkäykset kylvivät tuhoa. Heidän takiaan kuoli työtään tekeviä ja sivullisia. Useat menettivät perheenjäseniään ja ystäviään.

Erittäin kärjekkäällä satiirilla on Ranskassa satavuotiset perinteet. Siltä ei ole ollut suojassa kukaan tai mikään taho.

Entinen valtionsyyttäjä Mika Illman arvioi, että Charlie Hebdo -lehden Muhammed-kuvien julkaisu Suomessa olisi tulella leikkimistä ja saattaisi johtaa väkivaltaan. Juuri tällainen suhtautuminen on antautumista pelon edessä ja viestii terroristeille, että heidän toimintansa on tuloksellista.

Ranskan presidentin mukaan jopa kymmeniä iskuja on kyetty estämään ennalta. 2000-luvulla Euroopassa on silti tapahtunut useita iskuja, joten yksittäistapauksista ei voida puhua. Islamin mukana Eurooppaan on muodostunut radikaalia uskontulkintaa edustavia ryhmiä. Suomestakin on lähdetty sotimaan islamin nimissä. Eurooppalaisilla johtajilla on paikka osoittaa ovatko he yhtenäisessä rintamassa valmiita todellisiin toimiin terrorismin kehittymistä vastaan.

Sananvapautta vastaan hyökkäämisessä lohduttominta on se, että sananvapaus on jokaisen oikeus. Myös kaikilla uskonnollisilla tahoilla on mahdollisuus osallistua julkiseen keskusteluun ja punnituttaa ajatustensa kannatus demokraattisissa vaaleissa. Länsimainen valistus tapahtui 300 vuotta sitten. Toivottavasti meidän ei tarvitse odottaa islamilaisten maiden valistumista toiset 300 vuotta.

Jumalanpilkka tulisi poistaa Suomen lainsäädännöstä. Se ei ole tätä päivää. Ei voi olla oikeuslaitoksen varassa tulkita mikä on loukkaavaa, koska se on jokaisen omakohtainen kokemus.

http://marialohela.fi/blogi/2015/01/14/sananvapaus/

[MW]

Sananvapaus

***
Entinen valtionsyyttäjä Mika Illman arvioi, että Charlie Hebdo -lehden Muhammed-kuvien julkaisu Suomessa olisi tulella leikkimistä ja saattaisi johtaa väkivaltaan.

***

http://marialohela.fi/blogi/2015/01/14/sananvapaus/

Ainakin instituonaaliseen väkivaltaan Illmanin ja häntä lähellä olevien tahojen toimesta.

Siksi Stubbin riekkuminen Ranskassa on jotenkin niin... masentavaa.

EDIT: Saiko Alex hyviä selfieitä?

[Tosiasiallinen Nuiva]

Maahanmuuttopoliittisen keskustelun vaikeus

Kyselytunnilla 15.1.2015 esitin ensimmäisen kysymyksen. Kyselytunnin aloittaa tyypillisesti opposition suurin puolue. Pariisin surullisten tapahtumien saattelemana kysymykseni käsitteli terrorismia ja maahanmuuttopolitiikkaa.

"Viime viikolla Pariisissa ääri-islamistit tekivät järkyttäviä hyökkäyksiä, joissa kuoli useita ihmisiä. Hyvässä muistissa ovat myös muun muassa Madridin junapommit ja heinäkuun 7. päivän iskut Lontoossa. Monen Euroopan maan turvallisuusviranomaiset ovat lisäksi kertoneet, että he ovat onnistuneet estämään kymmeniä suunniteltuja terrori-iskuja lähivuosien aikana. Yksittäistapauksista puhuminen on siis silmien sulkemista. Viranomaisarvioiden mukaan Suomessakin on jopa kolmisensataa henkilöä, joita voi pitää radikaalisti ajattelevina islamisteina ja jotka levittävät aatettaan. Herra pääministeri, minkälainen vaikutus Suomen harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on ääri-islamin vahvistumiselle Suomessa tai Suomen kansalaisiin kohdistuvaan terroriuhkaan?"

Pääministeri Stubb vastasi kysymykseeni kuten kaikki ministerit kyselytunneilla useimmiten tekevät: varsinaista kysymystä väistellen. Pääministeri Stubbin mukaan maahanmuutto on Suomelle kokonaisuudessaan hyvä asia, vaikka kotouttamiseen liittyy haasteita:

"Suomen maahanmuuttopolitiikka on vuosien saatossa ollut johdonmukaista. Siihen liittyy työperäinen maahanmuutto, siihen liittyy turvapaikkahakijoiden auttaminen, pakolaisten auttaminen. Me olemme edenneet siten, että 1990-luvun alussa meillä oli noin 40 000 ei Suomen kansalaista. Vuonna 2000 tämä tuplaantui 80 000:en ja sitten vuonna 2010 160 000:en, ja oletetaan, että vuonna 2020 meillä on noin 320 000 ei Suomen kansalaista täällä Suomessa. Maahanmuutto on monin tavoin herkkä asia. Siinä on paljon hyviä puolia, vaikkapa työperäisen maahanmuuton kautta, koulutuksen kautta, perheiden kotouttamisen kautta, monikulttuurisuuden kautta. Mutta sitten siinä on tietenkin myös haasteita. Osittain ne liittyvät kotouttamiseen, ja osittain ne liittyvät turvallisuuspolitiikkaan, mutta kokonaisuudessaan näkisin, että maahanmuutto on Suomelle hyvä asia eikä turvallisuusriski."

Jatkokysymyksessäni täsmensin radikalisoitumisen ongelmaa:

"Radikalisoitumista vastustava Quilliam-säätiö on havainnut, että Suomesta on lähtenyt suhteessa huomattavasti enemmän taistelijoita Syyriaan ja Irakiin kuin esimerkiksi Ranskasta tai Britanniasta. Britannia verrattuna Suomeen: Suomen luku on jopa yli kolminkertainen. Jonkin täytyy olla pahasti pielessä täällä Suomessa ja laajemminkin Pohjolassa. Voisi sanoa, että kotouttamispolitiikkamme on täydellisesti epäonnistunut, jos ja kun Suomessa syntynyt ja täällä kasvanut nuori haluaa lähteä sodan keskelle tuhoamaan ja tappamaan muita ihmisiä. On sanottu, että me voimme välttää kotoutumisessa muiden maiden virheet, mutta kuitenkin me toistamme niitä virheitä aivan sellaisenaan. Puhuitte itsekin äsken kotouttamispolitiikasta. Miksi Suomi ei toteuta sellaista kotouttamispolitiikkaa, jolla maahanmuuttajat integroituisivat osaksi tätä yhteiskuntaa eivätkä kääntyisi sitä ja länsimaista kaikkia koskevaa vapautta vastaan?"

Tähän pääministeri ei enää vastannut, vaan aiheeseen tarttui työministeri Ihalainen, jolle kotoutumisasiat hallituksessa kuuluvat. Ihalainenkaan ei vastannut kysymyksiin, vaan tyytyi selittämään millaista kotouttaminen on:

"Suomi on noudattanut sekä erittäin maltillista ja asiallista että inhimillistä kotouttamispolitiikkaa, jonka keskeiset asiat ovat kielitaito, koulutus ja työn tarjoaminen. Tähän maahan tullaan useilla perusteilla. Tärkein syy tulla Suomeen on perheitten yhdistäminen. Toiseksi tärkein syy tulla Suomeen on opiskelu. Kolmanneksi tärkein syy tulla Suomeen on työperäinen maahanmuutto ja neljänneksi tärkein syy on humanitääriset syyt. Kaikkia näitä meillä on. Me olemme panostaneet kohtuullisen paljon maahanmuuttajien koulutukseen, työllistämiseen, mutta totta kai on tunnustettava, että tänne jo maahan muuttaneitten työttömyys on kaksinkertainen kantaväestöön nähden. Mutta sitten täytyy kyllä korostaa, että maahanmuuttajat, jos he saavat kielitaitoa, koulutusta, ovat erittäin sitoutuneita, he ovat erittäin halukkaita tekemään täällä työtä ja rakentamaan tätä meidän yhteistä isänmaata."

Seuraavaksi edustaja Pirkko Mattila sai esittää kysymyksen terrorismin torjumiseen liittyvästä lainsäädännöstä, johon ministeri Räsänen vastasi.
Tässä vaiheessa keskustelu vaikutti jo olevan pääministeri Stubbille liikaa, koska hän otti seuraavan puheenvuoron:

"Ennen kuin me etenemme tässä keskustelussa, niin haluan hallituksen puolelta ja pääministerin ominaisuudessa todeta, että nyt meidän pitää olla tässä keskustelussa erittäin varovaisia. Tässä on jo ilmennyt sanat: terroristi, maahanmuuttaja, kotouttaminen, muslimi ja Pariisin iskut. Maahanmuutto, kansainvälinen Suomessa asuva henkilö on hyvä asia. Se perustuu pitkälti siihen, että ihminen muuttaa tänne perheensä mukana, opiskelemaan tai työn perään. Meidän ei pidä sekoittaa näitä asioita terrorismiin tai turvallisuusuhkaan, koska silloin me leimaamme ja stigmatisoimme kansainvälisyyden Suomessa. Kansainvälisyys, maahanmuutto, monikulttuurisuus on Suomelle voimavara, mahdollisuus, ei uhka."

Kukaan muu kuin pääministeri Stubb ei käyttänyt koko keskustelun aikana kertaakaan sanaa "muslimi". Sananvapauden ja avoimuuden airuena Pariisissa asti marssimassa käynyt pääministeri ohjasi kansanedustajia itsesensuuriin kehottamalla meitä olemaan keskustelussa erittäin varovaisia. Vaatimalla varovaisuutta keskustelussa Stubb tietenkin tarkoittaa, että maahanmuutosta keskusteltaessa saa puhua vain hänelle mieleisistä ja sopivista asioista hänelle mieleisillä ja sopivilla sanoilla ja tavoilla. Kysyisin Stubbilta, ja muilta hänen kehotustaan tukeneilta ministereiltä, että jos maahanmuutosta ei voi käydä vapaata keskustelua Eduskunnassa, jossa edustajia sitoo vain perustuslaki, niin missä sitä sitten voi käydä? Vai onko tosiaan niin, että maahanmuuton negatiivisista puolista ei voi käydä keskustelua ollenkaan?

Onko kansainvälinen Suomessa asuva terroristi pääministerin mielestä hyvä asia? Onko kouluttamattomien, luku- ja kirjoitustaidottomien ihmisten maahanmuutto Suomen kannalta hyvä asia? Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki maahanmuutto olisi haitallista, mutta kykeneekö pääministeri tunnustamaan, että myös haitallista maahanmuuttoa on olemassa ja että sitä tapahtuu myös Suomeen? Perussuomalaiset haluavat puhua myös tästä haitallisesta osasta maahanmuuttoa, vaikka keskustelua käytäessä jouduttaisiinkin sanomaan ääneen sanat ääri-islamisti, terroristi, maahanmuuttaja, kotouttaminen, kustannukset ja niin edelleen.

Jos Perussuomalaiset eivät ota esille maahanmuuttopolitiikan kielteisiä vaikutuksia sitä ei tee yksikään muu puolue. Kokoomuksessa ja demareissa on yksittäisiä tieauroja, (keskustassa ei yhtäkään), joilla on henkilökohtainen kiinnostus ja puolueen taholta hiljainen hyväksyntä ottaa myös maahanmuuttopolitiikkaan kriittisellä tavalla kantaa, mutta puolueiden kokonaislinjauksia nämä henkilöt eivät ole muuttaneet. Ääniä pitää oikeamielistenkin kerätä kaikkialta sieltä missä niitä on jollain konstilla otettavissa.

Asetelma alkaa kummasti muistuttamaan vuoden 2011 eduskuntavaaleja edeltänyttä aikaa. Vastakkainasettelu aidosti suvaitsevaisten (kaikki muut kuin Perussuomalaiset) ja nurkkakuntaisten tomppelien (Perussuomalaiset) välillä nousee.

Politiikassa on monia eri osa-alueita. Puolueen kasvaessa ja sen vaikutusvallan lisääntyessä kaikkiin näihin osa-alueisiin pitää kyetä vastaamaan vakavasti otettavalla ja uskottavalla vaihtoehdolla. Puolue saa tehtäviä ja paikkoja, joihin on nimitettävä joku hoitamaan pestiä. Kansanedustajuus ei sinänsä edellytä minkäänlaista pätevyyttä, mutta puolueen erilaisten luottamustehtävien hoitaminen edellyttää. Niissä pöydissä ovat poliittiset vastustajamme ja niissä tehdään päätökset. Meidän on kyettävä toimimaan yhteistyössä muiden kanssa eri politiikan sektoreilla tai olemme ikuisesti ulkokehällä. Tällöin muut tekevät kaikki ratkaisut meidän puolestamme. Se ei voi olla merkittävän poliittisen voiman tavoite.

Selvää on, että asenneilmapiiri ympärillämme on vähintäänkin haastava. Torstain kyselytunti muistutti minua siitä miten yksin Perussuomalaiset ovat tiettyjen asiakysymysten osalta olleet. Vaalikauden aikana maahanmuuttopolitiikasta on kuultu sekä asiallisia että asiattomia puheenvuoroja ja keskusteluja. Rasistikortti on välillä pidetty piilossa, mutta nyt vaalien lähestyessä houkutus sen käyttöön palautuu ylitsepääsemättömän kovaksi. Sen lisäksi, että osallistumme ratkaisukeskeisesti keskusteluun veropolitiikasta, taloudesta, työllisyydestä, koulutuksesta ja terveyspalveluista muun muassa, voimme tuoda esille muutosehdotuksemme maahanmuuttopolitiikkaan. Muut puolueet vastaavat siihen asiakeskeisesti halutessaan.

http://marialohela.fi/blogi/2015/01/18/maahanmuuttopoliittisen-keskustelun-vaikeus/

Boldaukset mun.

Rivien välistä käy selväksi, että niin Stubb, kuin Ihalainenkin tietävät, että olemme nesteessä kehitysmaamaahanmuuton kanssa. He kuitenkin ankarasti ja antaumuksella vaikenevat asiasta, tai suorastaan pyrkivät sensuroimaan ps:n kansanedustajia.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Hieman vähemmän yllättäen sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitus valittaa, että eduskunnassa on käytetty sanoja  terrorismi, maahanmuuttaja, kotoutuminen, muslimi ja Pariisin iskut. Se ei kuitenkaan kerro, että sanaa muslimi käytti vain Alexander Stubb. Muutoin se toki on Stubbin sensuuri linjalla.

Samoin taas verrataan Ruotsin kansallista harakiria turvapaikan hakijoiden määrään unohtamalla samalle se, että maahamme on tullut parissakymmenessä vuodessa 300 000 vieraskielistä:

Käsitteitä ei saa sekoittaa

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) käytti viime torstaina tärkeän puheenvuoron eduskunnan kyselytunnilla.

Stubb korosti, kuinka tärkeää on pitää erillään normaali maahanmuutto terrorismista. Perussuomalaisten virittämässä keskustelussa käytettiin Stubbin mukaan nopeassa tahdissa sanoja terrorismi, maahanmuuttaja, kotoutuminen, muslimi ja Pariisin iskut.

Niin kuin Stubb sanoi, tällaisten asioiden yhteen vetämisessä pitää olla hyvin varovainen - sitä ei saa tehdä. Terroristi, maahanmuuttaja, muslimi, tummaihoinen - ne kaikki ovat eri asioita niin kuin terroristi, suomalainen, luterilainen ja sinisilmäinenkin ovat.
Suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista tulee tänne työn tai rakkauden takia. Tulijoita ei ole tulvimalla.

Turvapaikkaa haki Suomesta viime vuonna 3  651 ihmistä, joista 1  346 sai oleskeluluvan. Ruotsista turvapaikkaa hakeneita oli yli 80  000.
Suomessa ei mitenkään voida katsoa olevan ulkomaalaisongelmaa.

Paljon on omissa käsissämme. Mitä rasistisemmin käyttäydymme, sitä suuremmat ongelmat meillä on edessä. Jos hyväksymme ihmiset ihmisinä, syrjäytymisen ja katkeroitumisen kasvualusta kapenee.

http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/paakirjoitus/item/65384-kasitteita-ei-saa-sekoittaa

Pääkirjoituksen laatija ei näköjään kehdannut laittaa nimeään mukaan tuotokseensa.

[Ajattelija2008]

Karjalaisen pääkirjoittaja ilmeisen tarkoituksella jättää mainitsematta, että "turvapaikanhakijoista" selvästi suurempi osa jää maahan ja tuo vielä tullessaan muita ihmisiä perheenyhdistämisten ja muiden mekanismien kautta.

Karjalaisen pääkirjoittaja siis faktisesti valehtelee, mutta se ei ole mikään yllätys. Rehellinen journalisti on Suomessa harvinaisuus.

[Viljami]

Eikä tuota oksennusta pääse kommentoimaankaan. Sinne olisi voinut ihan omalla nimellä heittää, että valheellista ja asiatonta, ilman omaa nimeä heitettyä puskista huutelua  Olen myös ilolla pannut merkille edustajani Lohelan aktivoitumisen. Toivottavasti parlamenttityöskentelyn perusteet on opittu ensimmäisellä kaudella, jotta voi olla aktiivisempi kentälle päin mahdollisella toisella kaudella. Taitaa siis ääni olla täältä tulossa tänäkin vuonna. Ei Varsinais-Suomesta oikein parempaakaan nuivaa taida löytyä.

[Maria Lohela]

Eikä tuota oksennusta pääse kommentoimaankaan. Sinne olisi voinut ihan omalla nimellä heittää, että valheellista ja asiatonta, ilman omaa nimeä heitettyä puskista huutelua  Olen myös ilolla pannut merkille edustajani Lohelan aktivoitumisen. Toivottavasti parlamenttityöskentelyn perusteet on opittu ensimmäisellä kaudella, jotta voi olla aktiivisempi kentälle päin mahdollisella toisella kaudella. Taitaa siis ääni olla täältä tulossa tänäkin vuonna. Ei Varsinais-Suomesta oikein parempaakaan nuivaa taida löytyä.

Olen ollut vaalikauden aikana paikalla lähes kaikissa tilaisuuksissa vaalipiirini alueella mihin minut on kutsuttu. Olen kirjoittanut yli 60 kirjoitusta alueeni lehtiin, päivittänyt blogiani säännöllisesti ja Facebookia lähes päivittäin. Olen ollut tavoitettavissa sähköpostitse ja puhelimitse ja yhteydenottoja on tullut paljon. Voisitko Viljami tarkentaa miten aktiivisuuden pitäisi näkyä ja mikä on riittävä aktiivisuuden taso?

Muutama päivä sitten lähetin lehtiin mielipidekirjoituksen laittomasti maassa oleskelevien terveyspalveluista, johon liittyvää lakiesitystä käsitellään ensi tiistaina eduskunnassa. Saa nähdä julkaistaanko sitä. Aamusetin verkkosivuilla teksti jo on. Tänään bloggasin turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöstä. Kirjoitus blogissani, jossa myös linkit/lähteet kohdillaan, ja alla.

Vielä kerran turvapaikkajärjestelmästä

Turun Sanomissa 20.9.2014 julkaistussa maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevässä kolumnissani kirjoitin muun muassa turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöstä.

Pakolaisapu riensi pikaisesti vastineessaan kertomaan, ettei nykykäytännössä ole ongelmia.

Perjantaina 23.1.2015 Iltalehti kertoi somalimiehestä, joka on saapunut Suomeen vuonna 2009 ja saanut oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella. Sittemmin Maahanmuuttoviraston selvitysten perusteella kävi ilmi, että mies oli antanut vääriä tietoja taustastaan ja että hän olikin lähtöisin Somalimaasta, jonka katsotaan olevan Somalian vakainta osaa. Miehen oleskelulupa peruutettiin ja vuonna 2012 hänet määrättiin karkotettavaksi. Mies valitti hallinto-oikeuteen, josta sai hylkäävän päätöksen. Mies valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vasta nyt, tammikuussa 2015, korkein hallinto-oikeus vahvisti karkotuspäätöksen.

Mies, jolla ei ole ollut perusteltua syytä Suomessa oleskeluun, pystyi kuitenkin järjestelmää hyödyntämällä asumaan maassamme ja nauttimaan sen palveluista täysin laillisesti aina vuodesta 2009, eli reilun viiden vuoden ajan. Koko tämän ajan hänellä on ollut mahdollisuus järjestellä itselleen pysyvää oleskelulupaa jollain muulla perusteella, kuin millä hän on alun perin tullut Suomeen.

Nyt viiden vuoden jälkeen ollaan siis vasta tilanteessa, jossa miehen hakemukset on käsitelty ja hän on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen ja myönteisen karkotuspäätöksen.

Maasta karkottamista on mahdollista yrittää estää tai viivyttää. Aiemmin on käytetty mm. seuraavia keinoja:

1)    Suomeen voi jäädä oleskelemaan kuten ennenkin. Tämä on mahdollista, jos kotimaa ei suostu ottamaan käännytyspäätöksen saanutta vastaan tai jos käännytyspäätöksen saanut ei (tietenkään) suostu lähtemään maasta vapaaehtoisesti. Tässä tilanteessa Suomen viranomaiset nostavat kädet pystyyn.

2)    Käännytyspäätöksen saanut voi pyytää turvapaikkahakemuksen uudelleenkäsittelyä esimerkiksi siksi, että hän on kääntynyt kristityksi.

3)    Käännytyspäätöksen saanut voi hakea käännytyksen keskeyttämistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, esimerkiksi vetoamalla terveydentilaansa.

4)   Käännytetty voi matkustaa esimerkiksi Ruotsiin ja aloittaa siellä koko prosessin uudelleen.

Jos laillisia keinoja ei löydy maastapoistamisen viivyttämiseen, käännytyspäätöksen saanut voi myös:

1)    hakeutua kirkon suojiin

2)    aloittaa syömälakon

3)    piilotella laittomana maahanmuuttajana

Hallitus puuhaa parhaillaan lakia, jossa laittomasti maassa oleskeleville tarjotaan ilmainen salassapitovelvollisuuden piirissä oleva terveydenhuolto. Toimeentulotuen hakemista voi jatkaa ongelmitta, koska sosiaalityöntekijöillä ei ole oikeutta ilmoittaa hänestä poliisille. Esimerkkejä:

Paperittomille terveydenhuolto
Helsinki haluaa karsia ulkomaalaisten tukia

Jos karkotusprosessi kuitenkin pistettäisiin täytäntöön, henkilö voisi esimerkiksi sotkea karkotusta hoitavat virkamiehet omiin eritteisiinsä, jolloin karkotusta ei voida suorittaa loppuun. Mahdollisesti hän voisi ruveta väkivaltaiseksi, jolloin lentokoneen kapteeni kieltäytyisi ottamaan häntä lentokoneeseen.

Jos mikään näistä ei toimi, voi henkilö palata kotimaastaan Eurooppaan ja käynnistää koko prosessin uudelleen.

Esimerkkejä turvapaikkajärjestelmän vioista on monia. Lyhennettynä erään oikeudenkäyntiprosessin kulku on seuraavanlainen:

Somalinainen on saapunut raskaana Suomeen 23.11.2009 ja hakenut kansainvälistä suojelua. Hänelle on syntynyt Suomessa 18.4.2010 lapsi, jonka isä on naisen kertoman mukaan hänen ensimmäinen aviomiehensä, josta hän on eronnut. Maahanmuuttovirasto on 16.2.2011 myöntänyt naiselle ja tämän alaikäiselle lapselle jatkuvan oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella neljäksi vuodeksi. Nainen ei siis ole saanut pakolaisstatusta, eikä hän näin ollen ole pakolainen.

Tämän lisäksi maahan on saapunut somalimies jo vuonna 2009, mutta  turvapaikkaa täältä hän on hakenut vasta 3.9.2010. Tätä ennen hän on hakenut turvapaikkaa Italiasta jo 10.12.2008 ja Ruotsista 6.8.2009. Hakijalle on myönnetty Italiassa suojeluperusteinen oleskelulupa, mutta kaikkialla muualla hän on saanut kielteisen päätöksen. Pakolaisstatusta hän ei ole saanut koskaan. Hänet on käännytetty Suomesta Italiaan 12.1.2011. Hakija on palannut Suomeen 17.2.2011 ja hakenut uudelleen turvapaikkaa. Hänet on käännytetty toistamiseen Italiaan 19.4.2011. Hakija on palannut Suomeen lokakuussa 2011.

Mies on kertonut olleensa kolmesti avioliitossa Somaliassa asuessaan ja hänellä on näistä avioliitoista yhteensä seitsemän Somaliassa asuvaa lasta. Miehen kolmesta ex(?)-vaimosta ja seitsemästä lapsesta huolimatta, mies ja nainen ovat kertoneet "tutustuneensa" toisiinsa vastaanottokeskuksessa syyskuussa 2010 ja heille on syntynyt yhteinen lapsi 15.6.2011.

Koska naisella oli oleskelulupa ja heillä on yhteinen lapsi, lopputulema on se, että molemmat henkilöt, joilla kummallakaan ei ollut alun perin oikeutta pakolaisstatukseen, ovat nyt saaneet mahdollisuuden verovaroin kustannettuun ylläpitoon.

Montenegrolainen Kalacin perhe haki turvapaikkaa Suomesta vuonna 2011. Ei sen takia, että he tarvitsivat turvapaikkaa, vaan siksi että perheen vaikeavammainen poika saisi hoitoa. Näin maahanmuuttovirasto antoikin heille kielteisen oleskelulupapäätöksen syyskuussa 2013. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi päätöksestä tehdyn valituksen. Sen jälkeen perhe haki oleskelulupaa inhimillisten syiden perusteella. HS raportoi hallinto-oikeuteen tehdyn valituksen hylkäämisestä 22.4.2014. Perhe aikoo valittaa asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Uskomattomin on kuitenkin laajasti käsitelty Faizan tapaus, jossa nainen haki laillisesti petoksella sosiaalitukia 55723 euron edestä.

Sen väittäminen, ettei turvapaikanhakujärjestelmää voi halutessaan käyttää väärin on valehtelua. Väärinkäyttömahdollisuuksien lisäksi Suomen maahanmuuttopolitiikka on muutenkin eurooppalaisittain löyhää.

Pakolaisavun pillastuttamassa kolumnissani ehdotin muun muassa, että turvapaikkaprosessiin liittyvät taloudelliset vetovoimatekijät tulee poistaa. Turvapaikanhakijalle ei esimerkiksi tulisi antaa hakuprosessin aikana suoria rahallisia tukia. Myöskään hakuprosessin aikana luodut niin sanotut pysyvät suhteet eivät saa vaikuttaa oleskelulupaan. Muilta kuin pakolaisstatuksen saaneilta perheenkokoajilta tulee vaatia toimeentuloedellytystä ja perhesuhde on kyettävä aina todistamaan. Suomen on solmittava kahdenvälisiä palautussopimuksia lähtömaiden kanssa. Käännytys- ja karkotuspäätökset on pantava täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti. Hakemuksen käsittelyssä tahallisesti virheellisen tai puutteellisen tiedon antamisen tulee johtaa automaattisesti hylkäävään päätökseen.

Vetovoimatekijöitä ollaan sen sijaan lisäämässä. Ensi viikolla eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä, jonka mukaan laittomasti maassa oleskeleville pitää tarjota täysin maksuttomia terveyspalveluita.

Ei ole Faizan vika, että suomalainen järjestelmä antoi hänelle lähes 56000 euroa sosiaaliavustuksia. Monien mielestä tämä on ihan ok, sillä saavathan he maahanmuutosta elantonsa. Esimerkiksi lakimiehet saavat näiden asioiden pyörittämisestä 110 euron lakisääteisen tuntikorvauksen.

Järjestelmää on korjattava.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Schengenin passivapautta tarkasteltava uudelleen

Euroopan yhdentymisen hyviä puolia on ollut tavaran, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Yhteinen talousalue vaatii kuitenkin sen osapuolilta luottamusta toisiinsa ja sitoutumista sääntöihin. Luottamusta syö nyt lipsuminen yhteisistä EU:n turvapaikkapolitiikkaan liittyvistä säännöistä.

Nykyisen EU:n turvapaikkapolitiikan tukipilari on ollut käytäntö siitä, että turvapaikanhakija rekisteröidään ja hänen hakemuksensa käsitellään siinä maassa, johon hän ensimmäisenä saapuu. Järjestelmän toimivuudessa alkaa kuitenkin olla nähtävissä huolestuttavia merkkejä. Ruotsalainen Euroopan parlamentin jäsen Cecilia Wikström nosti tänään (5.2.2015) Ruotsin radion haastattelussa esille, että monessa maassa turvapaikanhakijoita ei enää rekisteröidä eikä heiltä enää oteta sormenjälkiä. Wikströmin mukaan monet maat, kuten Italia, päästävät suurimman osan alueelleen saapuvista turvapaikanhakijoista siirtymään pohjoiseen.

Cecilia Wikströmin kuvailemat rikkomukset kaivavat maata koko EU:n turvapaikkajärjestelmän uskottavuuden alta. Erityisesti ne vaikuttavat Dublinin yleissopimuksen pätevyyteen EU:n turvapaikkapolitiikkaa ohjaavana ohjesääntönä. Vuonna 1990 solmittu Dublinin yleissopimus määrää nimenomaan, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Sen mukaan turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut, mikäli toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin.

Wikströmin rooli totuuden puhujana on tärkeä. Tieto Dublinin yleissopimuksen pätemättömyydestä asettaa myös Suomen turvapaikka- ja koko maahanmuuttopolitiikan suurennuslasin alle. Lopettaessaan turvapaikanhakijoiden rekisteröimisen ja päästäessään heitä vapaasti hakemaan turvapaikkaa pohjoisemmista jäsenmaista osa sopimuksen osapuolista on alkanut soveltaa yksipuolisesti yhteisiä sopimuksia uudella tavalla. Uudessa tilanteessa on mietittävä tarkkaan, tarvitseeko Suomi muutoksia omiin ehtoihinsa.

EU:n turvapaikkapolitiikka on rikkomusten takia halvaantunut ja mahdollisesti lopullisesti rikki. Cecilia Wikström toteaa haastattelussa aivan oikein, että nykyiselle järjestelmälle tarvitaan vaihtoehto. Kysymys kuuluukin nyt, mikä on Suomen etujen kannalta paras vaihtoehto.

Liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattavilla on oma selkeä vaihtoehtonsa. Euroopan komissiolle tehdyssä tutkimuksessa on taakanjakoperiaatteeksi ehdotettu jäsenmaan väkilukua, BKT:tä ja väestötiheyttä tietyin painotuksin. Tavoitteena on jakaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta syntyvää kuormitusta jäsenmaiden kesken joko suoraan turvapaikanhakijoita siirtämällä tai taloudellisin kompensaatioin lukumäärällisesti tai suhteellisesti muita enemmän pakolaisia vastaanottaville maille. Tämä ei missään nimessä ole Suomen etu.

Suomen talous on syöksykierteessä ja kansalaisiamme on yhä enemmän työttömänä. Olenkin itse valmis ajamaan tässä tilanteessa tiukasti Suomen etua. Erityisesti tarkasteluun tulee ottaa Schengenin sopimus, joka säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Schengen-alue, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia, on tullut nykysäännöillä tiensä päähän.

Schengen-alueen sisäinen ihmisten vapaa liikkuvuus ilman rajatarkastuksia on uskallettava ottaa rohkeasti tarkasteltavaksi. Viesti siitä, että keskinäisesti sovittujen pelisääntöjen rikkomisesta ei koidu vastareaktiota, kannustaa yhä uusiin rikkomuksiin. Suomen edun nimissä on meidän oltava valmis palauttamaan myös Schengen-alueen sisäiset rajatarkastukset niin pitkäksi aikaa, että Dublinin yleissopimusta taas kunnioitetaan.

Schengen-alueen vapaan liikkumisen rajoittaminen ei olisi millään tavalla vallankumouksellinen teko, sillä esimerkiksi Tanska palautti vuonna 2011 rajatarkastukset väliaikaisesti Saksan ja Ruotsin vastaisille rajoilleen. Rajoituksille olisi hyvät perusteet myös siitä syystä, että terrorismin uhan lisääntymisen takia maamme yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen voi kohdistua vakavia uhkia.

http://marialohela.fi/blogi/2015/02/05/schengenin-passivapautta-tarkasteltava-uudelleen/

[Tosiasiallinen Nuiva]

Suomi ei nouse odottamalla

Euromaat ovat lainanneet tukipakettien kautta Kreikalle noin 227 miljardia. Kreikka on myös ollut EU:n budjetin suurin nettosaaja; se on saanut vuotuisan jäsenmaksunsa takaisin jopa viisinkertaisena. Mallioppilas Suomi sen sijaan maksaa jatkuvasti EU:lle enemmän kuin se sieltä saa. Euromaiden tuella yksityisten pankkien velat siirrettiin eurooppalaisten veronmaksajan veloiksi, eivätkä tavalliset kreikkalaiset ole nähneet näistä rahoista kuin murusia. Kreikan talouskasvu on aivan EU-maiden häntäpäässä, mutta sekin on silti parempi kuin Suomen. Tämän vuoden lopussa Suomen valtion velka on noin 102 miljardia. Velan osuus bruttokansantuotteesta on noin 60 prosenttia mikä tarkoittaa EU:ssa velkaantumiselle asetetun kriisirajan ylittämistä. Euron tulevaisuus tarkoittaa siirtymistä velansiirtounionista kohti tulonsiirtounionia, kuten Henri Myllyniemi osuvasti blogissaan kirjoittaa, ja liittovaltiota. Jos suomalaiset haluavat ajaa alas omat palvelunsa ja rahoittaa Etelä-Euroopan maiden veronkiertoa ja palmun alla makoilua, he voivat äänestää muita puolueita kuin Perussuomalaisia. Kaikki muut puolueet (pl. Muutos 2011) ovat nimittäin osaltaan olleet hyväksymässä tätä eurohegemoniaa kaikilla rintamilla. Heidän mielestään tämä on fantastista.

Kokoomuksen ja sdp:n ympärille kasattu hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä tehtävissään: ei ole näkynyt sdp:n lupaamaa 100 000 uutta työpaikkaa, työttömyys ei ole vähentynyt eikä työllisyysaste ole noussut. Tasaveroja on nostettu ja uusia veroja keksitty. Tänäkin vuonna uutta velkaa otetaan reilut 5 miljardia euroa eikä valtion budjettia ole saatu tasapainoon. Lukuisat lainsäädäntöhankkeet rakenteellisten uudistusten tekemiseksi ovat vesittyneet tai peruuntuneet kokonaan. Ministereitä ja puheenjohtajia on vaihdettu, jotta ihmiset unohtaisivat mitä vanhat naamat olivatkaan luvanneet.

Vasemmiston suunnalta kuuluu silti pelkästään viestiä, jonka mukaan meidän pitää ottaa aina vain lisää velkaa. Koska Suomen ongelmat eivät ole suhdanneriippuvaisia vaan rakenteellisia, lisävelan otolla vääjäämätöntä voidaan siirtää vain niin kauan kuin Suomella katsotaan olevan luottokelpoisuutta. Tämäkin sopii varmasti vasemmistolle, koska heidän kirjoissaan lainoja ei ole koskaan tarkoituskaan maksaa takaisin. Kaikki otetaan mitä joku vain suostuu antamaan ja maksajan rooli annetaan jollekin toiselle hamaan tulevaisuuteen, meidän lapsillemme. Yksi luottoluokittaja jo laskikin Suomen luottoluokitusta lokakuussa.

Suomi on sääntely-yhteiskunta. Vuonna 2000 kunnilla oli 399 lakisääteistä tehtävää, mutta vuonna 2012 niitä oli jo 535. On se kumma miten Suomi selvisikään vuonna 2000 noin pienellä tehtävämäärällä. Byrokratiaa, joka ei ole toiminnan kannalta välttämätöntä, on karsittava. EU:sta tulevan sääntelyn osalta on otettava käyttöön vain ehdoton minimitaso, eikä tehdä kansallisesta lainsäädännöstä sitä tiukempaa. Julkisen sektorin koon ongelmat eivät ole opettajissa, sairaanhoitajissa tai poliiseissa, vaan uusien lakien ja määräysten käsittelyssä. Helsingin Sanomat kertoi lisääntyneestä sääntelystä 21.5.2013. Vielä 1970-luvulla yhden vuoden aikana säädetyt lait ja asetukset saattoivat mahtua yhteen nidokseen, mutta vuonna 2011 säädöksiä kirjoitettiin yli 7 000 sivua.

Hyvinvointivaltion rakentaminen on ollut sodanjälkeisten vuosikymmenten suurin projekti, johon suomalaiset ovat sitoutuneet kovalla työllä ja veroja maksamalla. Hyvinvointivaltio on mahdollistanut kaikille kansanosille pääsyn laajan terveydenhuollon ja koulutuksen piiriin kotitaustasta tai varallisuudesta riippumatta. Se on ollut nousumme vauhdittaja, mutta nykyisin myös kilpailukykymme kampittaja. Hyvinvoinnista on tullut yksisuuntainen prosessi, jossa mitään saatua ei enää voida antaa takaisin. Halutaan jatkuvasti enemmän, lisää ja parempaa, vaikka hyvinvoinnin rahoittajia on koko ajan vähemmän. Suomessa voi syntyä, elää ja kuolla täysin työkykyisenä ihmisenä tekemättä päivääkään töitä tulonsiirtojen varassa. Yhteiskuntajärjestelmämme mahdollistaa tämän, mutta onko se sen tarkoitus? Verorahoja kanavoidaan entistä enemmän myös maan ulkopuolisiin kohteisiin.

Hyvinvointiyhteiskunnassa ei voi olla vain ottavia osapuolia, vaan keskimäärin jokaisen on kustannettava oma elintasonsa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat niitä hetkiä varten, jolloin tukea tarvitaan omille jaloilleen pääsemiseksi. On tietenkin myös ihmisiä, joiden terveydentila ei koskaan mahdollista työn tekemistä vaikka halua olisi kuinka paljon. Heistä meidän muiden kuuluu pitää huolta. Onnettomuus tai sairaus voi kohdata ketä tahansa.

Työllisyyden saaminen nousuun, kepillä tai porkkanalla, on myös eläkeläisten, työttömien ja sairaiden etu. Kaiken työn tekemisen on oltava kannattavaa. Se, että terveet ja työkykyiset ihmiset saadaan töihin on ainoa keino hoitaa Suomen vähävaraisten asiaa, maksaa parempaa perusturvaa, parempaa eläkettä tai saada parempia palveluita. Vastuu työpaikoista ei varsinaisesti ole valtion, kunnan tai "jonkun muun", vaan meidän tavallisten ihmisten, sinun, minun ja naapurisi. Edellytykset yrittämiselle ja työllistämiselle pitää tehdä helpoksi meille kaikille, koska työpaikat ovat yrityksissä. Paikallinen sopiminen on voitava nähdä aitona keinona löytää yrityskohtaisia ratkaisuja työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien luomiseksi keskusjohtoisen ohjailun sijaan. Se mikä sopii Outokummun terästehtaalle, ei sovi kolmen hengen metallipajaan.

Vanhemmat ikäpolvet ovat tottuneet vähään. Heille työnteko, luovuus ja yritteliäisyys oli kunnia-asia. Samat arvot on palautettava nykypäivän Suomeenkin. Yritteliäille ihmisille on annettava vapaudet toimia ilman että yhteiskunnan byrokratia imee heistä viimeisenkin motivaation. Verotuksella ja maksuilla ei saa kupata yrityksiä ja työntekoä kannattamattomaksi. Jos joku haluaa ottaa riskejä, siihen on kannustettava. Yrittämiseen pitää kuulua epäonnistumisen, mutta myös onnistumisen mahdollisuus. Kadehtimalla Suomi ei kasva, sillä menestys ei tule ilmaiseksi.

Politiikan on ajettava suomalaisten etua. Kukaan muu ei huolehdi suomalaisten asioista puolestamme. Perussuomalaiset eivät halua jakaa rahaa ympäri maailman korruptoivana kehitysapuna, tukea tehottomia tuulivoimayhtiöitä tai tehdä yksipuolisia ympäristösopimuksia, jotka kuristavat teollisuutemme hengiltä, mutta eivät edes vähennä päästöjä. Perussuomalaisten linja on kauttaaltaan suomalaisten puolella oleminen.

Iltalehden hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset leikkaisivat mieluiten maksuista Euroopan unionille, kehitysyhteistyöstä, taiteen ja kulttuurin tukemisesta. Tässä kansan tahtoa vastaa parhaiten Perussuomalaisten ohjelma.

http://marialohela.fi/blogi/2015/02/09/suomi-ei-nouse-odottamalla/

Juttuun sisältyvät linkit löytyvät Lohelan blogista.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Tämä kirjoitus ei ole Lohelan blogista, vaan UTUn sivuilta. Lohela oli vaalidebatissa Stefan Wallinin kanssa ja aiheena olivat maahanmuutto ja vapaa kielivalinta:

Nyt alkoi #edebatti!

Eduskuntatutkimuksen keskuksen yhteistyössä TYY:Sini-Ruohonen_ekeskusn kanssa järjestämä väittelysarja alkoi eilen Turun yliopistossa. Tilaisuuksia on yhteensä neljä, ja niihin on kutsuttu varsinaissuomalaisia kansanedustajaehdokkaita kaikista eduskuntapuolueista. Väittelyssä on vastakkain kaksi ehdokasta, ja debatin pääaiheet on annettu tietoon etukäteen.

Ensimmäisenä taisteluparina olivat perussuomalaisten Maria Lohela ja RKP:n Stefan Wallin aiheinaan maahanmuutto ja "pakkoruotsi". Tilaisuuden vetäjänä toimi E-keskuksen erikoistutkija VTT Ville Pitkänen.

Vaalipaneeleissa on usein täysi rivi ehdokkaita. Tällöin kilpailu keskittyy helposti siihen, kuka saa eniten puheaikaa tai ylipäätänsä välitettyä viestinsä yleisölle. Kahdenvälisen debatin tarkoituksena on tarjota sellainen asetelma, jossa kumpikin osallistuja saa varmasti tarpeeksi puheaikaa, ja näin ollen taistelu keskittyy argumentointiin ja asianhallintaan.

Lohela ja Wallin osoittautuivat vanhoiksi tutuiksi Turun kaupunginvaltuustosta. Kaksikon lämpimät välit heijastuivat keskusteluun – kumpikin kuunteli toista, henkilökohtaisuuksiin ei menty ja lopuksi halattiin kiitokseksi. Vaikka maahanmuutto ja ruotsin kielen opetus olivat asioita, joista yhteistä säveltä oli mahdotonta löytää, ei keskustelukumppania ylenkatsottu, vähätelty tai keskeytetty.

Väittely oli etiketin noudattamisen lisäksi muutenkin lähellä mallisuoritusta. Tästä kertoo jo sekin, ettei juontajan tarvinnut ottaa puheenvuoroja itselleen juuri lainkaan vaan debatointi eteni sujuvasti osallistujien omasta toimesta.

Maahanmuutto oli Lohelalle tuttu aihe, ja hänen puheenvuoronsa olivat retorisesti harkittuja terrorismin uhan esilletuomisesta suomalaisten hyödyn korostamiseen. Wallin tarttui ärhäkästi Lohelan väitteisiin nostamalla esiin havaitsemiaan ristiriitoja.

"Pakkoruotsi"-kysymyksessä retoriikan valomiekka oli Wallinin kädessä – suomenruotsalainen oli selvästi saanut treenata esitystään joskus aiemminkin. Wallin korosti, ettei kielikysymys ole tunneasia, mutta toi kuitenkin puheessaan esiin useita omakohtaisia kokemuksia ja uskalsi syyttää vastapuolta vihan lietsomisesta kansanryhmää kohtaan.

Lohelan vastine kielikysymykseen oli taitava. Hän ei suinkaan ryhtynyt puolustelemaan vihasyytöksiä vaan päinvastoin tunnusti rakastavansa kieliä. Lohela korosti puheessaan valinnanvapauden tärkeyttä, mikä sai hänet näyttämään enemmän demokratian ritarilta kuin yksittäisen kysymyksen vastustajalta.

Kaiken kaikkiaan kumpikin väittelijä osasi tarttua toisen avauksiin, tuoda esiin omat poliittiset päämääränsä ja luomaan itsestään positiivisen kuvan.

Kahdenvälisen väittelyn järjestäminen oli ensituntumalta menestys, ja meidän kaikkien iloksemme näitä yleisölle avoimia tapahtumia on luvassa vielä kolmena seuraavana maanantaina (Turun yliopistossa Arcanumin salissa Arc1 alkaen klo 14).

Ensi viikolla 2.3. debatoivat Annika Saarikko (kesk.) ja Ville Niinistö (vihr.) aiheenaan mm. perhepolitiikka.

http://blogit.utu.fi/ekeskus/2015/02/24/nyt-alkoi-edebatti/

[Tosiasiallinen Nuiva]

Maahanmuuton kustannukset

Suomen maahanmuuttopolitiikka on nojannut epämääräiseen auttamisvelvoitteeseen ja työvoimapulaan, jonka konkretisoitumisesta ei ole tälläkään hetkellä jälkeäkään työttömyyden ollessa jo 10,5 %. Turussa, jossa on merkittävä maahanmuuttajavähemmistö, työttömyysaste on peräti 16,7 %. Maahanmuuttajien työttömyysaste on jopa kolminkertainen kantaväestöön verrattuna.

Tietynlaisesta maahanmuutosta aiheutuu yhteiskunnalle kustannuksia korkean työttömyyden ja erityistarpeiden vuoksi. Maahanmuuttajille tarjotaan monimuotoisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita sekä laaja kirjo erilaisia kotoutumiseen liittyviä järjestelyjä sekä kielikoulutusta. Kustannuksia aiheuttavat mekanismit ovat monimutkaisia.

Ylen uutisten mukaan vuonna 2013 Göteborgissa leimahtaneet maahanmuuttajajengikiistat ovat vaihtuneet jatkuvaksi koston kierteeksi. Rikollisuus ja väkivalta ovat nyt arkipäivää. Tämä on maahanmuutosta aiheutunut sosiaalinen hinta. Haastateltujen henkilöiden ratkaisut ovat tuttuja: lisää kotouttamista, sosiaalityötä ja ennaltaehkäisyä. Toisin sanoen, lisää veronmaksajien rahaa.

Jotta voidaan tehdä harkittuja poliittisia päätöksiä on hyvin tärkeää ymmärtää niiden taloudelliset vaikutukset. Maahanmuuton kustannuksista ei ole kyetty eikä haluttu tehdä selvitystä. Suomen Perusta -ajatuspaja tarttui tehtävään. Selvityksen mukaan työikäisten maahanmuuttajien nettokustannukset vuodessa ovat 700 miljoonaa euroa. Erot maahanmuuttajaryhmien välillä ovat merkittäviä. Tällä hetkellä Suomeen suuntautuva maahanmuutto heikentää kestävyysvajetta, ei korjaa sitä.

Perussuomalaiset on ainoa suomalainen puolue, joka on jo vuosien ajan nostanut esille maahanmuuttopolitiikan heikkouksia ja epäkohtia. Perussuomalaiset on myös ainoa puolue, jolla on maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Ohjelman kantava ajatus on, että maahanmuuton ei pidä olla Suomelle haitallista.

Muilla puolueilla ei ole myöskään rohkeutta linjata omia käsityksiään maahanmuutosta, koska silloin ne joutuisivat vastaamaan näistä linjoista äänestäjilleen. Niinpä ne pitäytyvät vanhassa retoriikassaan, jossa kaikenlaista maahanmuuttoa perustellaan suvaitsevaisuudella, työvoimapulalla ja monikulttuurisuuden väistämättömyydellä.

Perussuomalaiset on ainoa vaihtoehto Ruotsin tien välttämiseksi.

http://marialohela.fi/blogi/2015/04/02/maahanmuuton-kustannukset/