juridiikka + journalistiikka >> politiikka

[siviilitarkkailija]

Suomi on hyvin pitkälle virkahenkilövetoinen valtio. Tähän on monia syitä, eikä vähiten poliittinen pelko virheistä ja tapahtuneiden virheiden kategorinen kiistäminen. Suomessa johtajien tai virkahenkilöiden koko elämä perustuu virheettömyysuskoon. Mitä korkeammalla asemalla, sitä epätodennäköisempää on koskaan kuulla ko henkilön ikinä myöntävän virheitään. Erityisesti judiikan saralla virheet peitetään tulkintaerimielisyyksien alle. Asia kuin asia voidaan tulkita yleisesti niin kuin tulkitsija itse haluaa. Mutta miksi?


Akateemisen koulutuksen seurauksena maamme poliittinen järjestelmä on muuttunut. Politiikasta on tullut alisteista juridiikalle (vaikka asia pitäisi olla päinvastoin) ja jopa journalistiikalle. Juridiikkaa opiskelleet ihmiset ovat alkaneet tekemään läpipoliittisia oikeuspäätöksiä koska edes koulutuksensa alkeissa ei ole kyetty erottamaan viranhoidollista työtä poliittisesta päätösprosessista. Puhumattakaan vastuun käsiteteestä. Halutaan poliittista oikeuspäätösvaltaa mutta ei välitetä vähääkään vallan mukana tulevasta vastuun käsitteestä. Vastuu on ulkoistettu poliitikoille joiden vaikutusvalta juridisiin päätöksiin on käytännöllisesti katsoen olematon. Millainen laitos pystyy tuottamaan tällaisia "ammattilaisia" jotka äänestyspäätöstensä jälkeen vetäytyvät hallituspoliitikkojen kanssa kilpaa kansalaisten ja vastuun tavoittamattomiin?


Millaiseksi on kutsuttava maamme korkeinta kaupallista opetusta jakavan laitoksen toimintaa, kun se ohjastaa terävimpiä oppilaitaan välttämään yksityisyrittämisen vaivoja ja vastuksia? Millaiseksi on kutsuttava korkeinta lääketieteellistä opetusta tarjoaa laitosta, joka jo opiskelijoilleen alkaa tarjoamaan verosuunnittelun lyhyttä oppimäärää? Tai laitosta jonka  huipputuloksista ei kyetä rakentamaan mitat täyttävää vienti- tai kotimarkkinatuotetta ellei valtio ensin tue hanketta miljardeilla euroilla/tai siitäkään huolimatta. Tai oikeustiedettä jonka lopputuloksena on täysin seurauksista ja kustannuksista piittaamaton tulkintakyky aivan mihin suuntaan hyvänsä ja aina löytyy täysin päinvastaisillekin tulkinnoille raudanluja lakiperuste. Joka sattuu tulkitsijan omaa näkemystä miellyttämään ja millään muullahan ei ole mitään painoarvoa.


Onko tosiaan niin että tiedollinen ja taidollinen osaaminen huippuunsa viritettynä, alkaakin tuottamaan häpeän ja empatian tunteeseen kyvyttömiä "superihmisiä", joiden mielessä jopa ilmiselvä idioottimaisuus on vain yleisön kyvyttömyyttä nähdä mitä he näkevät.

[Joopa]

Ei.

[siviilitarkkailija]

Jos näin on, niin miksi toisen ihmisen on vannottava siinä missä toiselle riittää juhlallinen vakuuttelu?