HS: Miksi tyttöjen ja poikien koululiikuntaa ei voisi järjestää yhdessä?

[sr]

Tuo juuri on ongelma, että ei harjoitella juuri ollenkaan yksilöurheilulajeja, vaan lähes pelkkää joukkueurheilua. Sen takia ei tule riittävästi menestyjiä. Koulussa pitäisi olla enemmän fyysisesti ja henkisesti raskaita yksilöurheilulajeja eikä mitään jalkapallon/kiekon läpsyttelyä joka liikuntatunti. Nuoria pitää opettaa arvostamaan ja harrastamaan fyysisesti raskaita yksilölajeja, jotka kehittää mentaalista puolta.

Minä olen täsmälleen päinvastaista mieltä. Suurin osa kouluaineista keskittyy yksilösuoritukseen. Ryhmän päämäärän hyväksi toimimista harjoitellaan sen sijaan hyvin vähän ja koululiikunnan joukkuepelit ovat tästä merkittävä osa. Joukkuepelit opettavat ryhmähenkeä ja oman edun työntämistä sivuun ryhmän edun hyväksi. Vaikka äärilibertaristit muuta sanovatkin, niin toimivan yhteiskunnan yksi peruspilareista on juuri se, että ihmiset toimivat yhteisen hyvän hyväksi, vaikka se ei aina ja kaikissa tilanteissa heidän henkilökohtaista etuaan maksimoikaan. Juuri tätä "mentaalista puolta" on hyvä opetella lapsesta pitäen. Itsenä henkilökohtaisesti "ylittämiseen" tarvittavaa mentaalista puolta voi kyllä harjoittaa muissakin kouluaineissa.

[sivullinen.]

Muistikuvat omalta koulu-uralta ovat semmoiset, että pari kertaa pelattiin tyttöjen kanssa pesäpalloa. Tytöistä 1-2 edes yritti, muut seisoskelivat flegmaattisina.

Ne muut noudattivat perinteisiä sukupuolirooleja, jotka olivat oppineet vanhemmiltaan. Yhä suurimmassa osassa perheitä miehen vastuulla on suorittaa kaikki voimaa ja likaisuutta käsittävät tehtävät. Tämän lapset oppivat jo kauan ennen kouluaikaa: He näkevät miten äiti seisoo flegmaattisena vieressä kun isä siirtää lipastoa. He toteuttavat samaa mallia seisomalla itse "äitinä" vieressä kun pojat "isänä" heittävät palloa. Tällaisen opitun käytöksen muuttaminen vaatii todella aktiivista pelinohjausta. Siihen ei pelkkä tuomarointi riitä.

Miten käsky heittää pallo kohti flegmaattista pelaajaa -- aktivoimaan ihmistä, joka pyrkii itse passivoimaan itseään -- vaikuttaa omakuvan kannalta herkässä kehitysvaiheessa, on tärkeä. Olettaisin, että sellainen vierottaa häntä omasta itsemääräämisoikeudestaan ja oikeudestaan omaan kehoonsa. Siten pelinohjaamisen haittavaikutukset eivät ole ainoastaan poliittisen propagandan aiheuttamaa lamaannusta omaan mielipiteeseen, vaan myös traumatisoivaa oman ruumiin yhteiskunnallistamista.

[normi]

Kannatan koululiikunnan muutosta leikkisämpään suuntaan. Sellaista tykkäävät aikuisetkin harrastaa. Liikunnanopettajilla ei riitä ammattitaito mielekkäisiin lajitreeneihin, joissa saataisiin kaikki kehittymään, joten paras ratkaisu olisi siirtää koululiikuntaa kevyempään suuntaan. Näin liikunnasta voisi tulla antoisa osa arkea useammalle.

Kilpaurheilijat ovat erikseen, eikä kilpaurheilijankaan jokainen treeni ole käsittääkseni aina nupit kaakossa. Kisoja on myös monen tasoisia, juoksussa mm-kisat ja kuntovitoset on aika eri asioita.

Minulla on kyllä kokemus, että monet lapset etenkin pojat haluavat urheilla tosissaan. Urheilussa kilpailu on oleellinen motivaattori. Leikkiä tässä maailmassa riittää muutenkin. Ala-luokkien numerottomuus muissakin aineissa tekee myös hallaa niille, jotka haluaisivat olla hyviä ja jonkin mittarin osaamiselleen.

Liikuntaa tulisi lisätä ja myös vaihtoehtoja. Ja ihan sitä oikeaakin urheilua olisi hyvä olla sellaisille joilla on halua ja kykyä kehittyä.

Ja pääsääntöisesti työt ja pojat eri ryhmiin, mutta ei ehdottomasti. Riippuu lajista myös.

[kriittinen_ajattelija]

Kannatan koululiikunnan muutosta leikkisämpään suuntaan. Sellaista tykkäävät aikuisetkin harrastaa. Liikunnanopettajilla ei riitä ammattitaito mielekkäisiin lajitreeneihin, joissa saataisiin kaikki kehittymään, joten paras ratkaisu olisi siirtää koululiikuntaa kevyempään suuntaan. Näin liikunnasta voisi tulla antoisa osa arkea useammalle.

Kilpaurheilijat ovat erikseen, eikä kilpaurheilijankaan jokainen treeni ole käsittääkseni aina nupit kaakossa. Kisoja on myös monen tasoisia, juoksussa mm-kisat ja kuntovitoset on aika eri asioita.

Minulla on kyllä kokemus, että monet lapset etenkin pojat haluavat urheilla tosissaan. Urheilussa kilpailu on oleellinen motivaattori. Leikkiä tässä maailmassa riittää muutenkin. Ala-luokkien numerottomuus muissakin aineissa tekee myös hallaa niille, jotka haluaisivat olla hyviä ja jonkin mittarin osaamiselleen.

Liikuntaa tulisi lisätä ja myös vaihtoehtoja. Ja ihan sitä oikeaakin urheilua olisi hyvä olla sellaisille joilla on halua ja kykyä kehittyä.

Ja pääsääntöisesti työt ja pojat eri ryhmiin, mutta ei ehdottomasti. Riippuu lajista myös.

Niimpä pikkaisen voisi ottaa päähän 90% pojista jos Inna tulisi sinne vetämään jotain "leikkejä"  todellisten "veren maku suussa" sählypelien sijaan.  Nuo Innan jutut muutenkin tässä ketjussa koskien mm. poikien liikuntaa on varsin absurdeja, tai no sanoisinko että ruotsalaisia.

Ehkä on parempi että naiset ei puutu miesten liikuntatunteihin eikä miehet naisten liikuntatunteihin, kun selvästi on realiteetit todellisuudesta hukassa.

[sr]

Muistikuvat omalta koulu-uralta ovat semmoiset, että pari kertaa pelattiin tyttöjen kanssa pesäpalloa. Tytöistä 1-2 edes yritti, muut seisoskelivat flegmaattisina.

Ne muut noudattivat perinteisiä sukupuolirooleja, jotka olivat oppineet vanhemmiltaan. Yhä suurimmassa osassa perheitä miehen vastuulla on suorittaa kaikki voimaa ja likaisuutta käsittävät tehtävät. Tämän lapset oppivat jo kauan ennen kouluaikaa: He näkevät miten äiti seisoo flegmaattisena vieressä kun isä siirtää lipastoa. He toteuttavat samaa mallia seisomalla itse "äitinä" vieressä kun pojat "isänä" heittävät palloa. Tällaisen opitun käytöksen muuttaminen vaatii todella aktiivista pelinohjausta. Siihen ei pelkkä tuomarointi riitä.

Eikö noiden mallien kyseenalaistamiselle olisi paikkansa?

Miten käsky heittää pallo kohti flegmaattista pelaajaa -- aktivoimaan ihmistä, joka pyrkii itse passivoimaan itseään -- vaikuttaa omakuvan kannalta herkässä kehitysvaiheessa, on tärkeä. Olettaisin, että sellainen vierottaa häntä omasta itsemääräämisoikeudestaan ja oikeudestaan omaan kehoonsa. Siten pelinohjaamisen haittavaikutukset eivät ole ainoastaan poliittisen propagandan aiheuttamaa lamaannusta omaan mielipiteeseen, vaan myös traumatisoivaa oman ruumiin yhteiskunnallistamista.

Täyttä hienolta kuulostavia sanoja sisältävää paskaa.

[kriittinen_ajattelija]

Huonojen ja ylipainoisten huomiotta jättäminen on siis juuri yksi suurimmista virheistä, joita koululiikunnassa voidaan tehdä. Ne hyvät kyllä jatkavat liikunnan harjoittamista aikuisina muutenkin. Vaikeampaa on sytyttää se kipinä niissä huonoissa ja ylipainoisissa.

Itse muistelisin että lukiossa oli pari ylipainoista poikaa jotka luonnollisesti oli täysin paskoja joka lajissa, noh aika usein ne meni omatoimisesti kuntosalille pois jaloista, kaikki voittaa. He saa itse treenata rauhassa ja miksei kysyä opettajalta neuvoa kuntosalitreeniin ja muut normaalit voi pelata rauhassa keskenään.

Mitä taklauksiin tulee, niin missä lajeissa niitä nyt oikein on? Itselleni tulee mieleen jalkapallo, jääkiekko ja käsipallo (rugbyä tai amerikkalaista jalkapalloa ei Suomessa varmaan paljoakaan kouluissa pelata). Sählyssä, koripallossa, lentopallossa tai pesäpallossa ei ole mitään taklauksia. Tai sanotaan näin, että jos taklaat sählyssä tai koripallossa, niin se on virhe.

No en tarkoittanut mitään jääkiekko taklausta vaan perus olkapää - olkapäätä vasten pelitilanne "taklausta" jota esiintyy 100% varmasti kaikissa koulujen peleissä eikä se mikään virhe tietenkään ole. Ongelma siinä vaan on että jos tekee olkapää - olkapää pelitilanne taklauksen jotain hentoa tyttöä vastaan niin se lentää pitkässä kaaressa maahan. Siksi tyttöjen ei ole hyvä pelata poikien peleissä.

Sr on tyypillinen "suvaitsevainen" joka haluaa ns. minority rule over majority. Enemmistö kärsimään pienen vähemmistön takia, riippumatta siitä mikä asia on. Itse kannatan luonnollisesti sitä että vähemmistö pannaan kärsimään sen ansiosta että enemmistöllä on hauskaa, ja luonnollisesti koululiikunnassa poikien kesken enemmistö edustaa sitä jotka haluaa pelata täysillä. Perus demokratiaa jota sr:n kaltaisten on vaikea sulattaa.

Minä olen siis aika lailla eri mieltä tuon tosissaan ottamisen suhteen. Koululiikunnan tarkoitus on olla kivaa ja siten kannustaa mahdollisimman moni jatkamaan liikuntaa koulun jälkeenkin. Niitä varten, jotka haluavat ottaa jonkun lajin tosissaan, on sitten kilpaurheiluseurat.

Enemmistö pojista halunnee pelata täysillä eikä vain perseillä siellä, monet kun on varsin kilpailuhenkisiä. Itseasissa jopa välituntien futispelit aikoinaan oli hyvin kilpailuhenkisiä ja täysillä vedettiin, heidän mielestään ei ole hauskaa se että vaan löntystellään siellä eikä yritetä täysillä. Ilmeisesti naisten keskuudessa saattaa olla toisin.

Edelleenkään en kannata minority rule over majority, vaan sitä että enemmistö tekee mitä parhaaksi näkee ja vähemmistö kärsii.

[normi]

Niimpä pikkaisen voisi ottaa päähän 90% pojista jos Inna tulisi sinne vetämään jotain "leikkejä"  todellisten "veren maku suussa" sählypelien sijaan.  Nuo Innan jutut muutenkin tässä ketjussa koskien mm. poikien liikuntaa on varsin absurdeja, tai no sanoisinko että ruotsalaisia.

Inna edustaa sellaista naisopettajien ajattelua, joka tässä maassa vallitsee ja koska naisia on 90 prosenttia opettajista, niin ei ihme, että pojat syrjäytyvät ja jäävät oppimistuloksissa... lisääntyvä sukupuolineutraalius todennäköisesti syrjäyttää yhä enemmän poikia, jotka eivät koe tulevansa hyväksytyksi ja ymmärretyksi maskuliinisina itseinään.

[sivullinen.]

Muistikuvat omalta koulu-uralta ovat semmoiset, että pari kertaa pelattiin tyttöjen kanssa pesäpalloa. Tytöistä 1-2 edes yritti, muut seisoskelivat flegmaattisina.

Ne muut noudattivat perinteisiä sukupuolirooleja, jotka olivat oppineet vanhemmiltaan. Yhä suurimmassa osassa perheitä miehen vastuulla on suorittaa kaikki voimaa ja likaisuutta käsittävät tehtävät.

Eikö noiden mallien kyseenalaistamiselle olisi paikkansa?

Siitä voi olla kahta mieltä. Minä kannatan perinteisiä sukupuolirooleja; joku toinen voi kannattaa uuseurooppalaisia. Sallin molemmat mielipiteet.

Olennaista ei kuitenkaan ollut tämä. Olennaista oli, että kyseessä on selvästi poliittinen teoria, jota yritetään kouluissa aivopesulla saada lasten päähän. Sitä vastustan. Koulun ei pidä agitoida poliittisia ideologioita -- vielä vähemmän kuin uskonnollisia ideologioita. Siten pelinohjaajan ja tuomarin ero on merkittävä, vaikka se saattaa pelin sääntöjen kannalta puhtaasti sanavalinnalta. Tuomari on passiivinen toimija ja puuttuu peliin vain, jos siinä tapahtuu sääntörike. Pelinohjaaja taas on aktiivinen toimija, joka päättää miten peliä pelataan. Rajat hänen totalitaristiselle toiminnalleen luovat säännöt.

[guest11919]

Ne muut noudattivat perinteisiä sukupuolirooleja, jotka olivat oppineet vanhemmiltaan. Yhä suurimmassa osassa perheitä miehen vastuulla on suorittaa kaikki voimaa ja likaisuutta käsittävät tehtävät. Tämän lapset oppivat jo kauan ennen kouluaikaa: He näkevät miten äiti seisoo flegmaattisena vieressä kun isä siirtää lipastoa. He toteuttavat samaa mallia seisomalla itse "äitinä" vieressä kun pojat "isänä" heittävät palloa. Tällaisen opitun käytöksen muuttaminen vaatii todella aktiivista pelinohjausta. Siihen ei pelkkä tuomarointi riitä.

Eikö noiden mallien kyseenalaistamiselle olisi paikkansa?

Kyse ei ole mistään keksityistä rooleista. Murrosiässä pojilla sukupuolihrmonien tuotanto saa aikaan mm. lihasten kasvua. Naisilla ei erity testosteronia kuin häviäviä määriä olikos-se-nyt lisämunuaisen kuorikerroksesta. Yleisesti ottaen miessukupuolihormonien erittyminen edellyttää miehiset killuttimet. Miehet ovat myös keskimäärin kookkaampia kuin naiset.

Ihan oikeasti naiset ovat fyysisesti miehiä heikompia.

Minun on hirvittävän vaikea käsittää, että tämä on jotenkin epäselvää aikuisille ihmisille. Konstruktiohöpinä näköjään todella tuottaa tulosta. Kun jotakin toistetaan tarpeeksi kauan, se muuttuu totuudeksi. Kuten vaikka se, ettei naisilla ja miehillä olisi todellisia, biologiaan perustuvia fyysisiä eroja.

(Sivulliselle: naiset eivät tietenkään seiso flegmaattisina, vaan hyvinkin aktiivisina viittilöivät koordinaatteja liapston uudeksi sijoituspaikaksi. Miksi luulet, että se mies olisi alun perin tarttunut lipastoon, jos nainen olisi ollut "flegmaattinen".)

[kriittinen_ajattelija]

Niimpä pikkaisen voisi ottaa päähän 90% pojista jos Inna tulisi sinne vetämään jotain "leikkejä"  todellisten "veren maku suussa" sählypelien sijaan.  Nuo Innan jutut muutenkin tässä ketjussa koskien mm. poikien liikuntaa on varsin absurdeja, tai no sanoisinko että ruotsalaisia.

Inna edustaa sellaista naisopettajien ajattelua, joka tässä maassa vallitsee ja koska naisia on 90 prosenttia opettajista, niin ei ihme, että pojat syrjäytyvät ja jäävät oppimistuloksissa... lisääntyvä sukupuolineutraalius todennäköisesti syrjäyttää yhä enemmän poikia, jotka eivät koe tulevansa hyväksytyksi ja ymmärretyksi maskuliinisina itseinään.

Mä oon ollut sählyseuran vetämissä sählytreeneissä, ja siellä touhu oli jotain ihan muuta kuin koululiikunnassa (kaikki samaan sumppuun ja mailasta jaloille). Vissiin sitten pallottelutreeni ja syöttelyharjoitukset ja rakenteen luominen peliin on absurdia ja ruotsalaista. Hyvin pärjäävät muuten salibandyssa nuo ruotsalaiset...

Juuri nuo kuuluu kilpaseurojen harjoituksiin. Pojat haluaa vaan pelata siellä koulun liikuntatunneilla, tuollainen rentoutuminen kesken pitkän koulupäivän. Tuollaiset syöttelyharjoitukset ym. on pelkkää ajanhukkaa.

Voin kyllä sanoa että 90%:aa pojista vtuttaisi jos Inna alkaisi heille jotain liikuntatunteja vetämään ja tämä on fakta.

[normi]

Aha, nyt ruvettiin keskustelemaan keskustelijoist, eipä yllätä. Muistaakseni mä olen noin joka viestissä ollut sitä mieltä, että tosissaan ottavat ottakoon tosissaan keskenään, mutta koululiikunnan tarkoitus ei pitäisi olla nokkinisjärjestely vaan liikkumisen opettelu. Ne jotka motivoituu kilpailusta kilpailkoon, mut koululiikunnan ei pitäisi olla sen pääareena. Ymmärrän tuon huonot on vaan tiellä -ajatuksen, olen siihen useasti itsekin syyllistynyt erilaisissa karkeloissa. Siihen ei vaan pitäisi mennä oppivelvollisuuden piirissä vaan siihen on muita kanavia.

Liikuntatunteja lisäämällä ja myös vallinnanmahdollisukksia, niin useammalle olisi oman kyvyn mukaista liikuntaa ja haastetta. Minusta "huonojakin" pitää patistaa niihin joukkuelajeihin ja olellista on suhtautuminen "huonoihin".

Yhteiskunta nyt vaan ei pyöri sillälailla, että huonoja ei olisi. ELI erilaiset kyvyt urheilussa opettavat myös huonompia pettymyksiin ja siihen, että kaikki ei elämässä ole vaan voittokulkua. Ja hyvät urheiljat saavat kohotusta itsetunnolleen, kun ovat hyviä eli PAREMPIA kuin jotkut muut.

Ne lölleröliikunnainhoajat (jotka pelkää epäonnistumisia) voivat mahdollisesti päteä ja olla PAREMPIA vaikka äidinkielessä ja siis nostaa itsetuntoaan.

Koulun pitäisi opettaa yhteiskuntaan ja kokemukset huonoudesta joissakin aineissa ovat myös tarpeellisia koska ne ovat REALISMIA!

Opettajalla on tietysti vastuu, että huonompia ei pilkata tai nöyryytetä, vaan heitä kannustetaan petraamaan sitä suoritusta.

Jos Inna otti vähän itseensä, niin se on hyvä asia. Pääpointtini oli opettajakunnan naiseus ja sen ilmeinen seuraus eli poikien menestyksen lasku suhteessa tyttöihin viime vuosikymmeninä. Muistaakseni minun lapsuudessa pojat olivat vielä himpun verran parempia koulussa... etenkin siirryttäessä ylemmille luokille.

[Maisteri Vihannes]

Ne lölleröliikunnainhoajat (jotka pelkää epäonnistumisia) voivat mahdollisesti päteä ja olla PAREMPIA vaikka äidinkielessä ja siis nostaa itsetuntoaan.

Kun "lölleröliikunnainhoaja" epäonnistuu liikuntatunnilla, häntä kiusataan, mitäs on mokoma läski. Kun "lölleröliikunnainhoaja" pärjää hyvin äidinkielentunnilla, ei siitä seuraa että äidinkielessä huonosti pärjäävää urheilijaa kiusattaisiin, vaan edelleen sitä "lölleröliikunnainhoajaa" kiusataan, "kattokaa ku läski nuolee maikkaa" "vitun läski lukisit vähemmän ja liikkusit enemmän", ymv. Koulu liikuntatunteineen tarjoaa pätemistilanteita liikunnallisesti lahjakkaille, ei muille.

[kriittinen_ajattelija]

Ne lölleröliikunnainhoajat (jotka pelkää epäonnistumisia) voivat mahdollisesti päteä ja olla PAREMPIA vaikka äidinkielessä ja siis nostaa itsetuntoaan.

Kun "lölleröliikunnainhoaja" epäonnistuu liikuntatunnilla, häntä kiusataan, mitäs on mokoma läski. Kun "lölleröliikunnainhoaja" pärjää hyvin äidinkielentunnilla, ei siitä seuraa että äidinkielessä huonosti pärjäävää urheilijaa kiusattaisiin, vaan edelleen sitä "lölleröliikunnainhoajaa" kiusataan, "kattokaa ku läski nuolee maikkaa" "vitun läski lukisit vähemmän ja liikkusit enemmän", ymv. Koulu liikuntatunteineen tarjoaa pätemistilanteita liikunnallisesti lahjakkaille, ei muille.

Siksi pitäisikin panostaa luokkien jakoon mieluusti mahdollisimman aikaisin. Häiriköt yhdelle luokalle, urheilijat yhdelle luokalle, nörtit yhdelle luokalle jne...

[normi]

Ne lölleröliikunnainhoajat (jotka pelkää epäonnistumisia) voivat mahdollisesti päteä ja olla PAREMPIA vaikka äidinkielessä ja siis nostaa itsetuntoaan.

Kun "lölleröliikunnainhoaja" epäonnistuu liikuntatunnilla, häntä kiusataan, mitäs on mokoma läski. Kun "lölleröliikunnainhoaja" pärjää hyvin äidinkielentunnilla, ei siitä seuraa että äidinkielessä huonosti pärjäävää urheilijaa kiusattaisiin, vaan edelleen sitä "lölleröliikunnainhoajaa" kiusataan, "kattokaa ku läski nuolee maikkaa" "vitun läski lukisit vähemmän ja liikkusit enemmän", ymv. Koulu liikuntatunteineen tarjoaa pätemistilanteita liikunnallisesti lahjakkaille, ei muille.

No oli meilläkin lölleröliikkujia aikoinaan, mutta ei me niitä haukuttu tuolla tavalla. Että vitun huonosti kasvatettuja kakaroita jos noin haukkuvat... mutta... opettajalla on olennainen rooli siinä ettei huonoa liikkujaa siis nöyryytetä...

vai pitäiskö lölleröt vapauttaa kaikesta mihin eivät pysty tai osaa tai järjestää erikseen lölleröpalloa sillä välin kun muut pelaavat oikeaa jalkapalloa...

Miksi liikunnallisesti lahjakas ei SAISI päteä liikuntatunnilla. Mikä vittu teitä vaivaa?  (ei tosikkomaisesti)

[hiltunen]

Miksi tytöt edes tarvitsevat liikuntaa? Luulisi että poistamalla tytöiltä liikunnan, ja lisäämällä samalla kotitalous- ja ompelutunteja se hyödyttäisi tyttöjä huomattavasti enemmän. Eihän ketään edes kiinnosta naisten urheilusuoritukset, paitsi mitä nyt jos kultamitali olympialaisissa heikkotasoisten naisten kanssa kilpaillessa tulee - sitä voi hetken hurrata.

http://observer.theguardian.com/osm/story/0,,543962,00.html

Paras tenniksen naispelaaja vastaan 203:ksi paras miespelaaja. Mies voitti 6-2

[sr]

Huonojen ja ylipainoisten huomiotta jättäminen on siis juuri yksi suurimmista virheistä, joita koululiikunnassa voidaan tehdä. Ne hyvät kyllä jatkavat liikunnan harjoittamista aikuisina muutenkin. Vaikeampaa on sytyttää se kipinä niissä huonoissa ja ylipainoisissa.

Itse muistelisin että lukiossa oli pari ylipainoista poikaa jotka luonnollisesti oli täysin paskoja joka lajissa, noh aika usein ne meni omatoimisesti kuntosalille pois jaloista, kaikki voittaa. He saa itse treenata rauhassa ja miksei kysyä opettajalta neuvoa kuntosalitreeniin ja muut normaalit voi pelata rauhassa keskenään.

Kuten sanoin, jos se liikunnan harjoitus löydetään sitten vaikka (omasta mielestäni älyttömän tylsästä) kuntosalitouhusta, niin hyvä niin. Juuri tuollainen onkin sitä fiksua liikunnanopettajan toimintaa, että koittaa saada jokaisen aktivoitua edes jostain liikunnasta. Tuollaista ei tosin minusta kyllä ala-asteella voi kovin suuressa mittakaavassa harjoittaa, koska vastuukysymykset tulevat vastaan, jos ala-asteikäisiä lapsia lähetetään vaeltelemaan omin päin ympäri kaupunkia.

No en tarkoittanut mitään jääkiekko taklausta vaan perus olkapää - olkapäätä vasten pelitilanne "taklausta" jota esiintyy 100% varmasti kaikissa koulujen peleissä eikä se mikään virhe tietenkään ole. Ongelma siinä vaan on että jos tekee olkapää - olkapää pelitilanne taklauksen jotain hentoa tyttöä vastaan niin se lentää pitkässä kaaressa maahan. Siksi tyttöjen ei ole hyvä pelata poikien peleissä.

No, ei esiinny, jos sääntöjen mukaan pelataan. Lentopallossa ja pesäpallossa ei ole edes tilanteita, joissa taklattaisiin, sählyssä ja koripallossa fyysinen kontakti on virhe. Ja vaikkei olisikaan, niin minusta ei ole mikään ongelma pelata siten, että se on. Itse en kouluaikanani pelannut kertaakaan jääkiekkoa kiekolla. Tämä tehtiin käsittääkseni puhtaasti turvallisuussyystä. Ja silti hauskaa oli. Amerikkalaisen jalkapallon ja rugbyn kevytversioita pelataan maailmalla sellaisilla säännöillä, että palloa kantavaan koskettaminen tai hänen vyöllään olevan lipun irti riuhtaisu vastaa "taklausta" pelin kannalta. Itse olen koko elämäni pelannut jalkapalloa, enkä näe oikeastaan minkäänlaisena ongelmana, että pelaisin sitä säännöillä, joiden mukaan toisen olkapää-olkapäätä vastaan kumoon taklaaminen on virhe. Ne porukat, joissa nykyisin pelaan, eivät nytkään pelaa millään FIFAn säännöillä, vaan säännöt on sopivasti räätälöity tarpeisiimme.

Sr on tyypillinen "suvaitsevainen" joka haluaa ns. minority rule over majority. Enemmistö kärsimään pienen vähemmistön takia, riippumatta siitä mikä asia on. Itse kannatan luonnollisesti sitä että vähemmistö pannaan kärsimään sen ansiosta että enemmistöllä on hauskaa, ja luonnollisesti koululiikunnassa poikien kesken enemmistö edustaa sitä jotka haluaa pelata täysillä. Perus demokratiaa jota sr:n kaltaisten on vaikea sulattaa.

Miten tässä nyt enemmistö kärsii? Ja todellakin, jos niissä muutamassa joukkuepelissä, joissa fyysisiä taklauksia on, todellakin suuri enemmistö haluaa pelata taklausten kanssa, niin en todellakaan näe mitenkään ongelmana, että niissä sitten porukka jaetaan kahtia. Yhdessä yllä olevasa viestissäni kyselinkin, että miten niissä maissa, joissa ryhmät ovat yhdistettyjä, näiden lajien kohdalla toimitaan. Joka tapauksessa tämä ei minusta tarkoita mitenkään sitä, etteikö valtaosassa lajeja voitaisi liikuntatunteja järjestää tyttöjen ja poikien kesken yhdessä.

Minä olen siis aika lailla eri mieltä tuon tosissaan ottamisen suhteen. Koululiikunnan tarkoitus on olla kivaa ja siten kannustaa mahdollisimman moni jatkamaan liikuntaa koulun jälkeenkin. Niitä varten, jotka haluavat ottaa jonkun lajin tosissaan, on sitten kilpaurheiluseurat.

Enemmistö pojista halunnee pelata täysillä eikä vain perseillä siellä, monet kun on varsin kilpailuhenkisiä.

Ei se ole mitään "perseilyä", että sääntöjä hieman muutetaan niin, että touhu muuttuu fyysisesti heikommille turvallisemmaksi. Kuten sanoin, läpi koko oman kouluaikani pelasimme jää"kiekkoa" tennispallolla puhtaasti turvallisuussyistä. Ja kivaa oli, vaikkei kukaan saanut naamaansa 100 km/h vauhtia lentävää kiekkoa.

Perseilyksi homma menee silloin, kun pelaajat eivät yritä parastaan sääntöjen puitteissa. Se, ettei koulufutiksessa käytetä vaikkapa paitsiosääntöä, ei minusta tarkoita sitä, etteikö silti kaikkien pitäisi yrittää parastaan.

Itseasissa jopa välituntien futispelit aikoinaan oli hyvin kilpailuhenkisiä ja täysillä vedettiin, heidän mielestään ei ole hauskaa se että vaan löntystellään siellä eikä yritetä täysillä. Ilmeisesti naisten keskuudessa saattaa olla toisin.

En tiedä, mistä tuon löntystelyn keksit. Minusta on mahdollista hyvinkin yhdistää se, että jokainen yrittää parhaansa, mutta kukaan ei ole vaarassa loukkaantua taklausten vuoksi, minkä vuoksi kaikilla on hauskaa. Väännä minulle nyt vaikkapa rautalangasta, miten se, ettemme me pelanneet jääkiekkoa sen virallisten sääntöjen mukaisella kiekolla, vaan turvallisuussyystä tennispallolla sinusta johtaa siihen, että kaukalossa olisi löntystelty?

Edelleenkään en kannata minority rule over majority, vaan sitä että enemmistö tekee mitä parhaaksi näkee ja vähemmistö kärsii.

Ihan vain sinulle sellainen uutinen, että koulussa tehdään paljonkin asioita, joille enemmistö oppilaista keksisi mielestään mukavamman vaihtoehdon. Ajatko sinä todellakin sellaista koulusysteemiä, jossa luokassa äänestetään siitä, mitä seuraavaksi tehdään, eikä opettaja päätä tätä sen mukaan, miten koulun opetusohjelma parhaiten toteutuu? Välituntiasiat ovat eri juttu, mutta sitä tämä keskustelu ei koskekaan. 

[sr]

Muistikuvat omalta koulu-uralta ovat semmoiset, että pari kertaa pelattiin tyttöjen kanssa pesäpalloa. Tytöistä 1-2 edes yritti, muut seisoskelivat flegmaattisina.

Ne muut noudattivat perinteisiä sukupuolirooleja, jotka olivat oppineet vanhemmiltaan. Yhä suurimmassa osassa perheitä miehen vastuulla on suorittaa kaikki voimaa ja likaisuutta käsittävät tehtävät.

Eikö noiden mallien kyseenalaistamiselle olisi paikkansa?

Siitä voi olla kahta mieltä. Minä kannatan perinteisiä sukupuolirooleja; joku toinen voi kannattaa uuseurooppalaisia. Sallin molemmat mielipiteet.

Niin, minä kannatan sellaista, mikä on rationaalisesti perusteltua. Se, että yksi perheenjäsen yksin siirtää huonekaluja muiden seistessä tumput suorina (tämä taisi olla se esimerkkisi), siksi, että näin nyt vaan perinteisten sukupuoliroolien mukaan kuuluu toimia, on minusta älytöntä. Samalla tavoin olisi tietenkin vastaava överiksi veto toiseen suuntaan siten, että jokaisen perheenjäsenen oletettaisiin fyysisiltä kyvyiltään olevan samanlaisia, vaikkeivät he tietenkään sitä ole. Minä kannatan siis järjen käyttöä, en dogmaattista sukupuolirooleista kiinnipitämistä vain siksi, että niin on aina tehty aiemminkin. Jos kukaan ei koskaan olisi uskaltanut kyseenalaistaa vanhoja tapoja, eläisimme edelleen luolissa keppejä ja kiviä heilutellen.

Olennaista ei kuitenkaan ollut tämä. Olennaista oli, että kyseessä on selvästi poliittinen teoria, jota yritetään kouluissa aivopesulla saada lasten päähän. Sitä vastustan. Koulun ei pidä agitoida poliittisia ideologioita -- vielä vähemmän kuin uskonnollisia ideologioita. Siten pelinohjaajan ja tuomarin ero on merkittävä, vaikka se saattaa pelin sääntöjen kannalta puhtaasti sanavalinnalta. Tuomari on passiivinen toimija ja puuttuu peliin vain, jos siinä tapahtuu sääntörike. Pelinohjaaja taas on aktiivinen toimija, joka päättää miten peliä pelataan. Rajat hänen totalitaristiselle toiminnalleen luovat säännöt.

Ok, jos sinulla on oikeasti esittää todisteita siitä aiemmin heittämästäsi:"Miksi pitää syöttää mustalle pojalle, vaikka hän ei osallistunut hyökkäykseen lainkaan", niin esitä se. Muuten sanoisin, että kyse on oman ylipörähtäneen mielikuvituksesi tuotteesta.

Mitä tuohon tuomari vs. pelinohjaaja jakoon tulee, niin itse olen nähnyt junnufutiksessa valmentajan, joka siis toimii myös tuomarina, osallistuvan harjoituksissa peliin, jos näyttää siltä, että toinen puoli on täysin ylivoimainen. Miksi näin, eihän tuomari saa missään tapauksessa osallistua peliin? Siksi, että siten touhusta tulee mielekkäämpää kaikille. Siitä tulee haasteellisempaa sille puolelle, joka on voitolla, koska vastapuoli on vahvistunut. Häviöllä oleva puoli saa uutta potkua, kun touhu ei enää vaikutakaan niin toivottomalta. Aikuistenkin huvikseen pelatessa näen täsmälleen samanlaista joskus tapahtuvan, yleensä niin, että joukkueita muutetaan kesken pelin, jos toinen puoli on liian ylivoimainen.

Ja vielä tuosta junnufutiksesta. Siinä olen nähnyt juuri tuollaisen peliin osallistuvan valmentajan syöttävän pallon tarkoituksella sille joukkueen huonoimmalle pelaajalle, koska muut eivät sitä syötä. Ja siis tietenkin SPL:n virallinen politiikka junnufutiksen suhteen on "kaikki pelaa", eli joukkueiden on peluutuksessaan otettava huomioon se, että ne huonoimmatkin saavat peliaikaa, eikä vain pyritä voittoon hinnalla millä hyvänsä.

Olisin oikeasti kiinnostunut tietämään, kannattaako täällä joku todellakin sitä, että alle 10-vuotiaiden koululiikunnassa tai edes harrastusliikunnassa voitto hinnalla millä hyvänsä otetaan päämääräksi, johon aina tulee pyrkiä, eikä sillä, että niillä huonommillakin pelaajilla on hauskaa ole niin väliä?

[elven archer]

No, ei esiinny, jos sääntöjen mukaan pelataan. Lentopallossa ja pesäpallossa ei ole edes tilanteita, joissa taklattaisiin, sählyssä ja koripallossa fyysinen kontakti on virhe.

Ei todellakaan ole virhe. Katsopa joskus jokin peli ja laske, kuinka monta sataa nojausta olkapää olkapäätä vasten tai muuta vääntöä huomaat. Mieti vaikka jalkapallon tavoittelutilannetta. Aika kovaa vääntöä, vaikka ei siihenkään lajiin kuulu taklaukset yläkropalla tai kiinni pitäminen. Kun pelataan täysillä, niin aina tulee kontaktia. Jos kontaktia on pakko vältellä viimeiseen asti, ettei vain toinen osapuoli kuole, niin sitten ei voi pelata läheskään täysillä.

Näissä jutuissa ei ymmärretä sitä, että joskus pojat ovat todellakin vain poikia ja hyvä niin. Aikuisena on hyvä pohtia näitä "kaikki pelaa, kaikilla on kivaa, miksei voi vain ottaa rennosti", mutta lapsena tuollainen ei vain ole hauskaa useidenkaan mielestä. Silloin, kun mitellään taitoja ja voimia, niin mitellään sitten kunnolla, eikä leikitä. Aiemmin tuolla puhuttiin välituntipotkupallosta ja tosiaan, siellä pelattiin voitosta ja sen mukana tulevasta kunniasta.

[sr]

Kyse ei ole mistään keksityistä rooleista. Murrosiässä pojilla sukupuolihrmonien tuotanto saa aikaan mm. lihasten kasvua. Naisilla ei erity testosteronia kuin häviäviä määriä olikos-se-nyt lisämunuaisen kuorikerroksesta. Yleisesti ottaen miessukupuolihormonien erittyminen edellyttää miehiset killuttimet. Miehet ovat myös keskimäärin kookkaampia kuin naiset.

Ihan oikeasti naiset ovat fyysisesti miehiä heikompia.

Niin ovat. Mitä sitten? Tämä oli se esimerkkitilanne, jolla nimim. sivullinen toi sukupuoliroolit esiin:"Tämän lapset oppivat jo kauan ennen kouluaikaa: He näkevät miten äiti seisoo flegmaattisena vieressä kun isä siirtää lipastoa." On ihan totta, että nainen on fyysisesti heikompi, mutta ei tämä minusta tarkoita sitä, että hänen pitäisi tuollaisessa tilanteessa seistä tumput suorina. Sanotaan, että tuossa olisikin miehen ja naisen sijaan kaksi miestä, vahva ja heikko. Olisiko sinusta fiksua, että se heikko ei koittaisi parhaansa mukaan auttaa vahvaa lipaston siirtämisessä? Jos ei, niin miksi tämä olisi maagisesti täysin perusteltua toimintaa silloin, kun kyse on vahvasta miehestä ja heikosta naisesta? Jos tämä on perusteltua "perinteisten sukupuoliroolien" vuoksi, niin eikö todellakin ole aika kyseenalaistaa ne roolit?

Minun on hirvittävän vaikea käsittää, että tämä on jotenkin epäselvää aikuisille ihmisille.

Se ei ole epäselvää oikeastaan muuta kuin olkiukkojen rakentelijoille.

[sr]

Miksi tytöt edes tarvitsevat liikuntaa? Luulisi että poistamalla tytöiltä liikunnan, ja lisäämällä samalla kotitalous- ja ompelutunteja se hyödyttäisi tyttöjä huomattavasti enemmän. Eihän ketään edes kiinnosta naisten urheilusuoritukset, paitsi mitä nyt jos kultamitali olympialaisissa heikkotasoisten naisten kanssa kilpaillessa tulee - sitä voi hetken hurrata.

Sekä miehet että naiset tarvitsevat liikuntaa terveenä pysymiseen. Koululiikunnan ideana ei todellakaan ole tuottaa huippu-urheilijoita.

Ja kyllä, itse ainakin hurraan Suomen naisten kultamitaleja ihan yhtä paljon kuin Suomen miestenkin. Etkö sinä?  Mikä tarkalleen siinä on sinulle erona, kun nainen hiihtää toisia naisia vastaan 15 km kuin jos mies tekee saman toisia miehiä vastaan? Joka tapauksessa molemmat ovat minua itseäni rutkasti nopeampia.

Ja mitä tennikseen tulee, niin jos vaikka Serena Williams pantaisiin sinua vastaan pelaamaan, niin olen aika varma 6-0 tuloksesta.

[hiltunen]

Ja mitä tennikseen tulee, niin jos vaikka Serena Williams pantaisiin sinua vastaan pelaamaan, niin olen aika varma 6-0 tuloksesta.

Lienee todennäköistä kun en ole eläessäni tennispalloon edes koskenut. Varmaan maailman paras naispainijakin minut voittaa, ja maailman paras naiskeilaajakin. Pointtina olikin lähinnä että keskivertoon miesurheilijaan verrattuna nuo huiput häviävät aika huimasti.

Ja kyllä, itse ainakin hurraan Suomen naisten kultamitaleja ihan yhtä paljon kuin Suomen miestenkin. Etkö sinä?  Mikä tarkalleen siinä on sinulle erona, kun nainen hiihtää toisia naisia vastaan 15 km kuin jos mies tekee saman toisia miehiä vastaan? Joka tapauksessa molemmat ovat minua itseäni rutkasti nopeampia.

Haluan katsoa parhaita urheilijoita kilpailemassa, kakkodivari ei oikein kiinnosta. Naisia ja miehiä ei olisi eroteltu jos niiden välillä ei olisi huimaa eroa.

[sr]

No, ei esiinny, jos sääntöjen mukaan pelataan. Lentopallossa ja pesäpallossa ei ole edes tilanteita, joissa taklattaisiin, sählyssä ja koripallossa fyysinen kontakti on virhe.

Ei todellakaan ole virhe. Katsopa joskus jokin peli ja laske, kuinka monta sataa nojausta olkapää olkapäätä vasten tai muuta vääntöä huomaat. Mieti vaikka jalkapallon tavoittelutilannetta. Aika kovaa vääntöä, vaikka ei siihenkään lajiin kuulu taklaukset yläkropalla tai kiinni pitäminen. Kun pelataan täysillä, niin aina tulee kontaktia. Jos kontaktia on pakko vältellä viimeiseen asti, ettei vain toinen osapuoli kuole, niin sitten ei voi pelata läheskään täysillä.

No, itse pelasin juuri äsken jalkapalloa n. tunnin. Puulaakitasoista peliä, mutta itse kilpailuhenkisenä vedän aina 100 lasissa. Olisiko kourallinen olkapää-olkapäätä vastaan taklausta tullut. Yleensä meidän pelissä, jossa itse toimimme tuomareina, jonkun kumoon työntäminen on lähes aina vapaapotku. Näin vaikka olisikin kyse olkapää-olkapäätä vastaan väännöstä. En todellakaan usko pelistä merkittävästi katoavan mitään, jos siellä vähän heikompia kohdeltaisiin vähän kevyemmin.

Itse näkisin taklauksia paljon suurempana ongelmana ryhmien yhdistämiselle taitoeron. Jos pesäpallossa pallo ei lennä edes ykköspesältä kotiin, niin tällainen pelaaja on aika hyödytön (ainakin ulkopelissä). Tai jos jalkapallossa ei osaa edes peruspotkutekniikkaa, niin tällaiselle pelaajalle ei kukaan viitsi juurikaan palloa syöttää, koska se tarkoittaa välittömästi pallon menetystä. Tyttöjen ja poikien välillä on varmasti eroa, mutta se voi johtua osin juuri siitä, että tytöt eivät juuri koulussa pelaa poikien lajeja, kuten jalkapalloa. Jos pelaisivat, niin varmaan taitoerotkin kapenisivat.

Näissä jutuissa ei ymmärretä sitä, että joskus pojat ovat todellakin vain poikia ja hyvä niin. Aikuisena on hyvä pohtia näitä "kaikki pelaa, kaikilla on kivaa, miksei voi vain ottaa rennosti", mutta lapsena tuollainen ei vain ole hauskaa useidenkaan mielestä. Silloin, kun mitellään taitoja ja voimia, niin mitellään sitten kunnolla, eikä leikitä. Aiemmin tuolla puhuttiin välituntipotkupallosta ja tosiaan, siellä pelattiin voitosta ja sen mukana tulevasta kunniasta.

Tarkoitatko, että SPL on väärässä junnufutiksen "kaikki pelaa" -sloganeineen? Ja tässä puhutaan siis sellaisista lapsista, jotka ovat vapaaehtoisesti lähteneet jalkapalloa harrastamaan. Koulussa mukana ovat vielä nekin, jotka eivät vapaa-aikanaan kyseisiä lajeja edes harrasta.

Sen, mitä itse junnufutisajastani muistan, niin se todellakin jäi kaivertamaan, jos ei pelissä päässyt edes kentälle, kun valmentajan mielestä ei ollut tarpeeksi hyvä. Minusta sotket nyt kaksi asiaa, sen, että kaikki yrittävät parhaansa joukkueen tai oman menestyksensä eteen ja sen, että ympärillä oleva kehys on sellainen, että tämä johtaa siihen, että kaikilla ei ole kivaa. Minusta siis on mahdollista yhdistää se, että jokainen saa yrittää parhaansa, ja se, ettei kukaan tunne olevansa ulkopuolelle jätetty tai että pelin pitää olla niin fyysistä, että heikoimmilla on vaara loukkaantua.

Sinun logiikallasi esim. ns. touch rugbya ei olisi lasten mielekästä pelata, eikä siinä voisi jokainen yrittää parastaan johtuen siitä, että sääntöjä on vähän rukattu siihen suuntaan, että loukkaantumisvaara on vähentynyt.

[Malla]

Sekä miehet että naiset tarvitsevat liikuntaa terveenä pysymiseen. Koululiikunnan ideana ei todellakaan ole tuottaa huippu-urheilijoita.

Juuri näin. Parhaimmillaan koululiikunta jättää hyvät jäljet: liikunta on kiva tapa pitää yllä fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Se tulee halvemmaksi kuin lääkärireissut.
Ompelutyötkin sujuvat paremmin ilman selkävaivoja. Myös miehiltä. 

[elven archer]

No, itse pelasin juuri äsken jalkapalloa n. tunnin. Puulaakitasoista peliä, mutta itse kilpailuhenkisenä vedän aina 100 lasissa. Olisiko kourallinen olkapää-olkapäätä vastaan taklausta tullut.

Ei puhuta taklauksista, vaan yleisestä kontaktista. Sitä tulee koko ajan. Kuvittele sinne pelin keskelle joku heiveröinen tyttö seisomaan ihan pihalla pelin luontaisesta liikkeestä. Tapaturmariski kasvaa huomattavasti tai sitten joka kerta tämän henkilön lähellä joudutaan ottamaan silkkihansikkaat käyttöön.

Itse näkisin taklauksia paljon suurempana ongelmana ryhmien yhdistämiselle taitoeron.

Niin näen minäkin ja siitä pari viestiä jo kirjoitinkin.

Tarkoitatko, että SPL on väärässä junnufutiksen "kaikki pelaa" -sloganeineen?

En tarkoita.

Minusta sotket nyt kaksi asiaa, sen, että kaikki yrittävät parhaansa joukkueen tai oman menestyksensä eteen ja sen, että ympärillä oleva kehys on sellainen, että tämä johtaa siihen, että kaikilla ei ole kivaa.

En jaksa edes miettiä, mistä teit tuollaisen tulkinnan. Minä vain nostin esiin sitä aina unohdettavaa näkökulmaa, että mitä ne urheilullisesti lahjakkaat mielekkäältä liikuntatunnilta odottavat.

Sinun logiikallasi esim. ns. touch rugbya ei olisi lasten mielekästä pelata, eikä siinä voisi jokainen yrittää parastaan johtuen siitä, että sääntöjä on vähän rukattu siihen suuntaan, että loukkaantumisvaara on vähentynyt.

Ei tuo ole minun logiikkaani.

[elven archer]

Suurin ongelma taitaa olla juuri liikunnan, urheilun ja leikin sekoittaminen keskenään.

Parhaita olivat ne tunnit, kun sai itse valita, mitä tekee (tietyissä rajoissa).

Jos ihan vakavasti puhutaan, niin kyllähän noilla liikuntatunneilla voisi keskittyä opettamaan ihmisiä liikkumaan, suorittamaan ja harjoittelemaan. Ja miksei vaikka syömäänkin oikein (treenin jälkeen)? Kansanterveydellinen ongelma on suurin ongelma. Ehkä liikuntanumerostakin voisi luopua. Tosin sitten voi helposti argumentoida, että myös kuviksen ja musiikin numeroista pitäisi luopua ja mihin se ketju sitten loppuu...

Kieltämättä monesti koin liikuntatunnit pakkopullana. Ei kiinnostanut raahata suksia kouluun, kun kuitenkin oli hiihtokilpailun voitto edelliseltä viikonlopulta takataskussa. Ei kiinnostanut pelata koulussa jääkiekkoa, koska koulun jälkeen mentiin kaveriporukalla kuitenkin pelaamaan ja mukavampaahan se on omatoimisesti vailla aikuisten määräilyä. Jne.

Niin jos liikuntatunneilla otettaisiin tavoitteeksi harjoitella yksilöllisiä taitoja, niin se varmaan pitkästyttäisi kaltaisiani lapsena, mutta kokonaisuutena se varmaan olisi hyödyllisempää. Ja pitkästyihän siellä muutenkin, kun omaehtoinen liikunta on aina mukavampaa kuin open päsmäröimä.

[kriittinen_ajattelija]

Sukupuolijaosta sen verran vielä, että yhteisillä liikkatunneilla esim. jalkapallossa olisi varmasti juuri niin, että 90 % pojista ja 10 % tytöistä pelais "tosissaan ottavien" porukassa ja loput "höntsäporukassa". Se ei vaan ole vielä peruste jakaa koko kouluainetta sukupuolen mukaan, vaan tasoryhmiä voidaan muodostaa ihan tilanteen mukaan.

Pienemmillä paikkakunnilla on ihan yleistä että tytöt ja pojat on samoissa liikuntaryhmissä, etenkin valinnaisissa juurikin noin että 80-90% on poikia ja 10-20% on tyttöjä. Tuolla tavalla homma toimii ihan ok. En pidä siitä erityisesti mutta homma toimii kohtalaisesti.

Sensijaan yleiset liikuntatunnit tai isoissa kouluissa ryhmäjaot lienee rationaalisempaa jakaa vaan pojat ja tytöt jakoihin, kun tasoerot on keskivertoisesti kohtalaisen suuret tyttöjen ja poikien välillä. Lisäksi toivelajit eroaa jonkinverran tyttöjen ja poikien välillä. Tämä lienee kaikkein helpoin ja loogisin ratkaisu, ellei sitten ole joku feministinen sukupuolineutraali ideologia pakkomielteenä, niinkuin jollain tässä ketjussa tuntuu olevan.

[Malla]

Pienemmillä paikkakunnilla on ihan yleistä että tytöt ja pojat on samoissa liikuntaryhmissä, etenkin valinnaisissa juurikin noin että 80-90% on miehiä ja 10-20% on tyttöjä. Tuolla tavalla homma toimii ihan ok.

Anteeks mitä?

Muoks: Tämän voi poistaa, koska kr_a muokkasi oman viestinsä.

[normi]

Ehkä liikuntanumerostakin voisi luopua. Tosin sitten voi helposti argumentoida, että myös kuviksen ja musiikin numeroista pitäisi luopua ja mihin se ketju sitten loppuu...

Ei mihinkään. Siksipä numeroarviointia pitäisi päinvastoin lisätä, jotta oppilaiden kyvyistä muodostuu realistinen käsitys — myös heille itselleen. Ilman numeroita ei myöskään synny tarvetta parantaa suoritusta, koska ilman arvostelua on ihan sama mitä teet. Numerot pienemmillekin takaisin.

[sivullinen.]

Peruskoulun liikuntatunneilla mittelöt taas käytiin pallolajeissa (lähinnä pesis, koris, sähly ja ringette), jotka ei ole mulle vahvuusalue.

Lajivalinta on todellakin merkittävä tekijä. Vaikka voimalla ja nopeudella pärjää lähes kaikissa lajeissa, on pitkä harrastustausta lajista vielä merkittävämpi. Pahinta on, että nämä pääosin esiintyvät yhdessä: Joka jalkapalloa harrastaa, ei ainostaan ole tekniikassa ylivoimainen, vaan on myös treenannut jalkapallossa tarvittavia lihaksia muita enemmän. Koska tytöt harjoittelevat kontaktilajeja vähemmän vapaa-ajallaan, kasvaa niiissä ero poikiin vielä pelkästä biologiasta johtuvia tekijöitä suuremmaksi. Jaottelua ei pitäisi tehdä vain poikien ja tyttöjen välillä, vaan ennemmin erottaen harrastajat omaksi ryhmäkseen, kuten moni on jo ehdottanut. Mutta se vain kasvattaisi eroa entisestään, ja pilaisi sen tasapäistävän vaikutuksen, joka peruskoululla on ollut.

Entä auttaisiko, jos vanhemmat yrittäisivät käsitellä lapsiaan "tasa-arvoisemmin"? Voisin uskoa näin olevan. Ainakin se kaventaisi eroja. Mutta sen pitäisi tapahtua kaikkien vanhempien toimesta: Kukaan tyttö ei halua olla ainoa poikien kanssa pelaava. Toinen tekijä on lajivalinta. Sukupuolien välinen hajurako, joka johtuu oman sukupuolen ulkoisten piirteiden kasvun alkamisesta, haittaa erityisesti kontaktilajeissa. Muissa lajeissa sillä on merkitystä vain hikoilun kautta. Polttopallo, pukkitappelu, uinti ja kirkonrotta ovat kaikki harvoin harrastuksen kohteena ja parhaat tytöt ovat ainakin heikoimpia poikia parempia, joten ne voisivat sopia yhteisliikuntatunnin ohjelmaksi. Mutta silloin kouluissa ei olisi lainkaan fyysisesti rasittavaa liikuntaa, joka on taas oma ongelmansa.

Joten tarpeettomia ongelmia syntyy niin kauan kuin meillä on ylipäätään sukupuolittunut yhteiskunta. Se taas ei poistu ennenkuin miehet suostuvat synnyttämään. Kaikki pyörii loppujen lopulta tämän ympärillä.

[Sheo]

Mitenkä määrittelet himourheilijat ja luovuttaneet lölleröt? Eiköhän sinne peruskoulun luokille aika paljon sitä keskitason porukkaa mahdu myös, mikä ei suoranaisesti kuulu kumpaankaan ryhmään.