Päivi Holland: ...Ilman oleskelulupaa se ei onnistu oikeasti (gradu)

[Kemolitor]

Päivi Holland
"..Ilman oleskelulupaa se ei onnistu oikeasti."
Tutkimus nuorten turvapaikanhakijoiden kokemuksista hyvän elämän mahdollisuuksiin Suomessa
Pro gradu -tutkielma
Sosiaalityö
Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta
Kevät 2013

Gradu vaikutti aiheeltaan kiinnostavammalta kuin mitä lopulta käteen jäi. Näissä haastattelugraduissa on yleensä se hyvä puoli, että silloin kerrotaan yksittäisistä ihmisistä, sieltä löytyy monesti sellaisia mukavia tiedonjyväsiä, joita lehtijutuissa jätetään kertomatta. Lopputulokseen vaikutti ehkä sekin, että Päivi Holland oli työskennellyt ennen gradunsa tekemistä näiden samojen nuorten kanssa Opin Aika -projektissa.

Tiivistelmä:
Tarkastelen tutkimuksessani nuorten turvapaikanhakijoiden kokemuksia hyvästä elämästä. Nuorten kokemuksien avulla pyrin selvittämään, minkälaisia mahdollisuuksia hyvän elämän saavuttamiseen löytyy Suomesta ja mitkä asiat vaikuttavat nuorten sopeutumiseen. Nuorten turvapaikanhakijoiden elämäntilannetta olen avannut välitila-käsitteen avulla. Avaan turvapaikanhakuprosessia ja sen tuomia haasteita nuorten turvapaikanhakijoiden sekä sosiaalityön kannalta. Tutkimus on laadullinen ja sijoittuu syrjinnän vastaisen sosiaalityön kenttään.

Tutkimuksen kohteina ovat Rovaniemeläiseen Opin Aika -projektiin osallistuneet nuoret turvapaikanhakijat. Tutkimusaineisto koostuu nuorten haastatteluista, jossa haastattelumenetelmänä toimi puolistrukturoitu eli teemahaastattelu. Haastatteluun osallistui seitsemän nuorta viidestä eri kansallisuudesta ja haastattelut suoritettiin puhelintulkkauksen avulla. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka kohteena ovat nuorten turvapaikanhakijoiden kertomat kokemukset. Tutkimuksen metodologisena suuntauksena on hermeneuttis-fenomenologinen tutkimus, jonka avulla pyrin ymmärtämään nuorten kokemuksia ja kokemuksille annettuja merkityksiä.

Tutkimustulokset osoittivat, että nuorten turvapaikanhakijoiden elämä pyörii oleskeluluvan ympärillä. Heidän elämänsä on välitilassa, joka pitää sisällään ahdistusta, epävarmuutta, pelkoa ja masennusta. Elämä vastaanottokeskuksessa ei ole helppoa ja turvapaikkaprosessi pitää sisällään pitkiä käsittelyaikoja, joka aiheuttaa lisää turvattomuuden tunnetta nuorten elämään. Tulevaisuudelta toivottiin hyvää elämää, joka pitää sisällään työn, opiskelun, perheen, asunnon ja ennen kaikkea turvallisen paikan, missä saa elää rauhassa. Ilman oleskelulupaa tulevaisuus näyttäytyy epävarmana. Pitkittyneet odotusajat vastaanottokeskuksissa eivät anna paljon mahdollisuuksia sopeutua Suomeen. Useiden turvapaikanhakijoiden taustalla on traumaattisia kokemuksia menneisyydestä ja pitkittynyt elämä epävarmassa välitilassa voi lisätä stressiä ja aiheuttaa mielenterveysongelmia. Nuorilla turvapaikanhakijoilla hyvää elämää määrittävät heidän omat elämänkokemuksensa sodasta, vainosta, pakomatkasta ja turvan hakemisesta.

Opin aika -projekti:
http://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Koulutus-ja-opiskelu/Opin-Aika--projekti-


Luku 1. Johdanto s. 1- 2

s. 1: Muualta Suomeen muuttaneita muiden maiden kansalaisia määritellään Suomen laissa ulkomaalaisiksi. Suhteessa Suomen kansalaisuuteen ja sen tuomiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin he ovat marginaalissa, vaikka saisivatkin oleskeluluvan Suomeen. Arkipuheessa näitä ihmisiä määritellään ulkomaalaisiksi tai maahanmuuttajiksi sekä joskus myös pakolaisiksi. Käsitteet ovat sekoittuneet arkipuheessa ja tuottavat epämääräisen kulttuurisen marginaalin alueen.

s. 2: Suomeen tullessaan turvapaikanhakijat jättävät taakseen elämän lähtömaassa, joka ei ole ollut kelvollista sotatilan, nälänhädän, kaaoksen tai muun kuolemanuhan takia. Uuteen maahan lähdetään hyvän elämän toivossa, kurjuutta pakoon. Tulomaassa heillä on vastassa poliisikuulustelut, vastaanottokeskuksen selvitykset ja lukitut ovet, edessä oleskelulupapäätöksen odottaminen ja jokseenkin täydellinen tuntemattomuus ja tunnistamattomuus. (Mt., 2011, 43–44.) Tutkimuksessani tahdon selvittää, minkälaisia odotuksia nuorilla turvapaikanhakijoilla oli Suomeen tullessaan. Pyrin myös selvittämään, mitkä asiat määrittävät hyvän elämän heidän kokemuksissaan, joiden perässä lähdetään usein vaaralliselle pakomatkalle.

Pro gradu -tutkielman aiheena oli aluksi maahanmuuttajien kotoutuminen, mutta aihe vaihtui kun sain mahdollisuuden haastatella nuoria turvapaikanhakijoita. Halusin ottaa nuoret turvapaikanhakijat tutkimukseni aiheeksi työskennellessäni hetken aikaa Rovaniemellä Opin Aika -projektissa.

Luku 2. Tutkimuksen taustaa s. 3 - 23

s. 3: Jotta tutkimustani voidaan ymmärtää, on tärkeää ymmärtää mitä tarkoittavat sanat turvapaikanhakija, pakolainen, ja maahanmuuttaja.

Ryhmänä turvapaikanhakijat ovat hyvin epäyhtenäinen. Heidän kielitaitonsa, koulutuksensa, ammattitaitonsa ja perhetilanteensa voivat olla hyvin erilaisia. Myös pakenemisen syyt ovat erilaisia. Joitakin turvapaikanhakijoita on vainottu heidän henkilökohtaisen toimintansa vuoksi, kun taas toiset voivat kuulua vainottuun vähemmistöön, esimerkiksi etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön. Paon syynä voi olla sota tai muu elämäntilanne, joka on käynyt sietämättömäksi.

Tässä graduntekijä käyttää hyvin varovaista kieltä: "muu elämäntilanne, joka on käynyt sietämättömäksi". Sietämättömäksi elämäntilanteeksi voidaan  ymmärtää myös köyhyys, mutta vainoamiseksi ei köyhyyttä voida laskea, joten sillä perusteella ei virallisesti voi saada turvapaikkaa.

Turvapaikan hakeminen ja pakolaisuus eivät ole ilmiöinä irrallisia. Molemmat ovat sidoksissa maailmanlaajuisiin valtarakenteisiin, yhteiskunnan kehittymiseen ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Sodat, levottomuudet, kansojen tai ihmisryhmien väliset erimielisyydet ja luonnonkatastrofit ovat usein syynä ihmisen tarpeeseen jättää kotinsa. Lähtemishalukkuutta edistää myös köyhyys, eri elämänalueilla esiintyvä epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoisuus. Valmius kohdata kriisejä on kriisialueiden viranomaisilla usein huono. (Pirinen 2010, 165.) Syitä tähän voi olla useita, esimerkiksi koulutuksen tai resurssien puute ja korruptio.

Tässä en enää pysty seuraamaan kirjoittajan ajatusta.

Maahanmuuttovirasto määrittelee asian aika selkeästi:

Turvapaikka Suomesta
Kansainvälistä suojelua ja turvapaikka Suomesta

Kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan turvapaikkaa eli pakolaisasemaa, toissijaista suojelua ja humanitaarista suojelua.

Maahanmuuttovirasto määrittelee, onko turvapaikanhakija pakolainen, kun hänen hakemukseensa tehdään päätös. Pakolaisaseman saavat ne, joille annetaan turvapaikka tai jotka otetaan Suomeen pakolaiskiintiössä.

Turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan myös toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella, mutta tällöin hänellä ei ole pakolaisasemaa.
http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta

Turvapaikanhakija siis hakee pakolaisasemaa. Köyhyys, koulutuksen puute tai korruptio ovat ihan ymmärrettäviä syitä vaihtaa asuinmaata, mutta ne eivät ole syitä, joiden perusteella voisi saada turvapaikan eli pakolaisaseman.

s. 6: Turvapaikkahakemusten yhteydessä tarkastellaan samalla turvapaikanhakijoiden mahdollisuudet muunlaiseen oleskelulupaan. Henkilölle on mahdollista myöntää pakolaisstatus, joka takaa tiettyjä oikeuksia, kunhan hakijan perusteet täyttävät Geneven sopimuksen kriteerit. Jos kriteerit eivät täyty, henkilölle voidaan myöntää muuta kansainvälistä suojelua. Myös B-lupa tai oleskelulupa inhimillisen syyn perus teella ovat mahdollisia. Myönteisiä päätöksiä tehdään vain vähän. B-lupa on tilapäinen oleskelulupa, joka voidaan myöntää käännytyspäätöksen saaneelle henkilölle, jos käännyttäminen ei ole mahdollista esimerkiksi terveydellisistä syistä.

Kirjoittaja kertoo kyllä kovasti turvapaikanhakijoiden määristä, mutta ei ollenkaan mainitse sitä, miten turvapaikkoja on myönnetty suhteessa hakijoiden määriin. Otetaan kertauksen vuoksi muutaman viime vuoden luvut (ensimmäinen luku on päätösten määrä, toinen myönteisten päätösten määrä yhteensä, kolmas turvapaikan saaneiden määrä.):

2013: 4055 - 1827 - 556
2012: 3780 - 1601 - 553
2011: 3567 - 1271 - 169
2010: 5837 - 1784 - 181
http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/turvapaikka-_ja_pakolaistilastot

Häveliäästi kirjoittaja jättää myös mainitsematta sen tilanteen, että käännytettävä kieltäytyy käännytyksestä.

s. 8: On olemassa yleisiä oletuksia monikulttuurisuudesta, jotka vaativat tutkimusta. Esimerkiksi ajatellaan, että palvelut ovat parempia, kun auttavassa asemassa on henkilö, jolla on sama rotu, etnisyys, sukupuoli tai seksuaalinen suuntaus. Toisena oletuksena esitetään, että monikulttuurinen tietämys parantaa palveluiden tasoa. Kun tarjotaan palveluita erilaisille ryhmille, vaaditaan myös erilaista tietämystä. Oletetaan myös, että kulttuurierojen korostamisessa on enemmän hyötyjä kuin haittoja. Väitetään, että kulttuurierojen yhteentörmäykset ovat uusi asia, mutta todellisuudessa sosiaalityöntekijät ovat kohdanneet työssään useita eri kulttuureja ja kulttuurien yhteentörmäyksiä, joten väitteenä tätä voidaan pitää myyttinä.

Palveluiden laadun parantuminen sillä, että kyseessä olisi saman kulttuurin jakava ihminen, on mielenkiintoinen ajatus, mutta alentaako se ammatillista osaamista sosiaalityöntekijöiltä yleisesti? Lähtökohtaisesti jokainen työntekijä on valmis ammattinsa kautta auttamaan myös eri kulttuuritaustoja omaavia ihmisiä. Tällainen ajattelu on syrjivää sosiaalityöntekijöitä kohtaan ja jäin pohtimaan, miksi auttajan ja autettavan tulisi edustaa samaa kulttuuria. Joskus sosiaalityöntekijöiden ollessa eri kulttuurin omaavia kuin asiakas, auttaminen saattaa olla jopa antoisampaa, sillä erilaiset näkökulmat asioista saattavat avata ongelmaa eri tavalla. Ymmärrän lähtökohtaisesti ajatuksen saman kulttuurin omaamisesta, mutta jos ajatellaan maahanmuuttajien parissa tehtävää työtä, haasteeksi nousee osaavan työvoiman löytäminen. Asiaa voi pohtia myös yleisemmin sosiaalityön kannalta, esimerkiksi voiko lastensuojelun kohteena itse ollut sosiaalityöntekijä auttaa paremmin lastensuojelun asiakkaita, vai voivatko omakohtaiset kokemukset tuoda työhön liikaa näkökulmia ja mielipiteitä.

Tässä graduntekijä esittää oikein hyvää pohdintaa.

Esimerkiksi Rovaniemen alueella Kotokaveri-toiminta edistää maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan kaveritoiminnan kautta ja edistää näin ollen myös maahanmuuttajien "joukkoon kuulumista" ja hyvinvointia. Nämä palvelut ovat kuitenkin tarjolla vain kuntapaikan saaneille maahanmuuttajille, ei turvapaikanhakijoille. Turvapaikanhakijat ryhmänä jäävät yleensä kaikenlaisen toiminnan ulkopuolelle. Voiko syynä olla se, että heidän kohdallaan ei ole varmaa saavatko he jäädä Suomeen, ja sen takia ei haluta haaskata resursseja "hukkaan"?

s. 10: Gambrill (1997, 33) on listannut erilaisia näkökulmia, mitkä auttavat sosiaalityöntekijöitä tekemään monikulttuurista työtä. Hänen mukaansa sosiaalityöntekijän tulee olla tietoinen syrjinnän ja sortamisen eri piirteistä ja puuttua niihin. Tietämys laajalle levinneestä syrjinnästä auttaa ymmärtämään ihmisten kokemuksia. Asiakkaita voidaan auttaa tiedostamaan poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät, jotka osaltaan liittyvät heidän ongelmiinsa. Tällä tavoin nostetaan myös heidän kriittistä tietoisuuttaan yhteiskunnan asioista. Asiakasta voidaan auttaa ymmärtämään, että heidän yksilöllinen tilanteensa voi osittain johtua yhteiskunnassa vallitsevista rakenteellisista muutoksista.

Kun puhutaan maahanmuuttajiin liittyvästä syrjäytymisestä, tulisi sosiaalityöntekijöiden panostaa yhteistyöhön esimerkiksi koulujen opettajien ja perhetyöntekijöiden kanssa. Maahanmuuttajanuorten riski syrjäytyä voi tulla esiin jo koulussa, jolloin siihen on vielä mahdollisuuksia vaikuttaa kunhan keinot ja yhteistyö eri viranomaisten välillä on selvillä. Syrjintä vaikuttaa nuoren maahanmuuttajan kotoutumisprosessiin sekä heikentää hänen itsetuntoaan ja tyytyväisyyttään elämään.

Onkohan tämä ajattelutapa taustalla rasismin ja syrjinnän tarjoamisessa selityksenä moneen asiaan? Jos sosiaalityöntekijäkin auttaa asiakastaan tiedostamaan kaikki mahdolliset tekijät, jotka liittyvät hänen ongelmiinsa, niin pohditaanko ollenkaan asiakaan omaa vaikutusta ongelmiinsa. Aika pelottava ajatus kyllä, että sosiaalityöntekijä auttaisi maahanmuuttaja-asiakasta ymmärtämään, että asiakkaan ongelmat johtuvat yhteiskunnasta. Välillä minulle jää tekstissä hämäräksi, tarkoittaako Päivi Holland yleisesti maahanmuuttajia vai kirjoittaako hän gradunsa varsinaisesta tutkimuskohteesta, turvapaikanhakijoista.

Vaikka projektin opettajat pyrkivät keskittymään syrjinnänvastaiseen työhön ja toivoivat, että projektin nuoret tutustuisivat myös suomalaisiin nuoriin, tulokset jäivät vähäisiksi. Suurimpana syynä on varmasti suomalaisten asenne turvapaikanhakijoita kohtaan ja kielimuuri.

s. 11: Ihmisten välisiä eroja tuotetaan puheessa sekä ei-kielellisessä toiminnassa. Toiminta voi olla ilmeistä ja näkyvää, esimerkiksi fyysistä väkivaltaa etnisiä vähemmistöjä kohtaan tai asunnottoman henkilön sijoittamista asuntojonon perälle. Eron tekeminen voi piileskellä myös arkipäivän pienissä teoissa ja ilmeissä. Pelkästään katsomalla tummaihoista lasta eri tavoin kuin valkoihoista, merkitsemme hänet erilaiseksi.

Ihan tulee mieleen Vesa Puurosen klassiset rasismilajikkeet.

s. 12:  Monikulttuurisuudesta puhuttaessa on tärkeää määritellä, mitä kulttuurilla tarkoitetaan. Kulttuuri voidaan nähdä jonkin ryhmän yhteisenä käyttäytymismallina ja muuttumattomana perinteenä, jonka aitoutta tulee suojella. Kulttuuri koostuu asioista, joita ihmiset ja kansat ovat historiansa aikana oppineet tekemään, uskomaan ja arvostamaan. Tietyn kulttuurin jäseneksi ei synnytä vaan siihen kasvatetaan. Kulttuuri nähdään kehyksenä, jonka kautta tulkitaan maailmaa. Monikulttuurisuudella viitataan erilaisten ihmisten olemassaoloon, mutta se nähdään myös poliittisena ohjelmana, yhteiskunnan rakenteiden muutoksena. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa eri kulttuurien edustajat ja eri kulttuurit elävät tasa-arvoisessa asemassa keskenään, tai ainakin pyrkivät siihen. Poliittisena toimintana monikulttuurisuus merkitsee sitä, että yhteiskunnan palveluja kehitetään monikulttuuristen asiakkaiden lähtökohdasta. Palveluita järjestäessä tulee huomioida asiakkaiden eri äidinkielet, uskonnot ja tavat. Erilaisiin tarpeisiin vastaaminen, tasa-arvon edistäminen ja konfliktien ehkäiseminen ovat monikulttuurisen poliittisen toiminnan tarkoituksena.

Pelottava näkemys monikulttuurisuudesta. Jos yhteiskunnan palveluja kehitetään monikulttuuristen asiakkaiden lähtökohdasta, niin miten käy meidän yksikulttuuristen asiakkaiden, huonosti kai.

s. 14: Somaleilla, jotka päätyvät turvapaikanhakijoiksi välitila alkaa vasta turvapaikkahakemuksen jättövaiheessa. Päätyessään Suomeen, usein kaihoamansa Ruotsin sijaan heidän pakonsa loppuu ja alkaa odotus, jota seuraa laitostuminen ja tuskastuminen.

Ruotsiin kaihotaan, Suomeen päädytään. Pitäisikö nyt huolestua ulkomaiden negatiivisesta Suomi-kuvasta.

s. 16: Suomeen saavuttaessa pakolaisten oikeudellisella asemalla on suuri merkitys. Uuteen maahan saavuttaessa kokemukset ovat erilaisia, koska statukset ovat erilaisia. On täysin eri asia saapua uuteen maahan odotettuna ja toivottuna valmisteltuun tilanteeseen, kuin epämääräisessä kaaoksessa, yllättäen, turvapaikkaa hakien. Välitilassa pakolaisuus ei pääty siihen, että pako on takana ja ihminen pääsee turvaan. Vaikka tulevaisuutta odotellaan turvassa, se ei takaa turvallisuudentunteen syntymistä.

Tämä termien sotkeminen alkaa huolestuttaa. Onhan gradu tietysti vain harjoitelma, mutta kyllä termit pitäisi olla oikein. Jos ihminen tulee Suomeen hakeakseen turvapaikkaa, hän ei silloin ole pakolainen, jos siis käytetään pakolainen-sanan aika yleisesti käytössä olevaa määritelmää. En ainakaan löytänyt tekstistä, että Holland olisi määritellyt sanalle pakolainen aivan uuden määrityksen ja vaikka olisikin, niin se olisi aika hölmöä, koska seurauksena olisi helposti väärinkäsityksiä.

s. 18: Asko Rauta (2005, 34) on nostanut maahanmuuttajien mielenterveyspalveluita koskevassa tutkimuksessaan suureksi huolenaiheeksi turvapaikanhakijoiden mielenterveyden. Suomesta on hyvin vaikea saada turvapaikkaa ja tieto heikoista mahdollisuuksista jäädä Suomeen voi aiheuttaa hakijoissa erittäin paljon ahdistusta ja mielenterveyden ongelmia. Ongelmat ilmenevät yhä useammin vakavana itsemurhakäyttäytymisenä, mihin liittyvät itsemurhapuheet ja -yritykset. Tahdonvastaiseen hoitoon otettujen turvapaikanhakijoiden määrän arvellaan nousevan jatkossakin.

Ehkä tätä asiaa kannattaisi pohtia jo siinä vaiheessa, kun matkaa Eurooppaan aletaan suunnittelemaan.

s. 20: Oleskelulupajärjestelmät aiheuttavat usein turvattomuuden ja voimattomuuden tunteita. Myös suomalainen turvapaikkapolitiikka voi aiheuttaa näitä tunteita ja tuottaa pahan kokemusta. Elintärkeät päätökset omasta ja läheisten elämästä tehdään jossain oman toiminnan ulottumattomissa.

Onpa saatu yksinkertainen asia kuulostamaan dramaattiselta. Kirjoittaja olisi tietysti voinut kertoa muutamalla sanalla, miten hän tämän epäkohdan korjaisi. Turvapaikkapäätökset pitäisi ilmeisesti hänen mielestään tehdä turvapaikanhakijoiden toiminnan ulottuvilla, mitä se sitten tarkoittaakaan. Eikä ollenkaan kiellettyä olisi ollut verrata suomalaista turvapaikkapolitiikkaa muutaman muun Euroopan maan vastaavaan järjestelmään.

[Kemolitor]

Luku 3. Tutkimuksen toteuttaminen s. 24 - 42

s. 24: Monien sattumusten myötä päädyin kuitenkin työskentelemään projektiin, joka tarjosi minulle tilaisuuden haastatella nuoria turvapaikanhakijoita.

Päätin lähestyä kotoutumisen ja Suomeen sopeutumisen aihetta kysymällä haastateltavilta, minkälainen heidän mielestään on hyvä elämä ja kokevatko he, että sen saavuttamiseen on mahdollisuus Suomessa.

Tutkimukseni avulla haluan selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia nuorilla turvapaikanhakijoilla on hyvään elämään Suomessa, ja minkälaiset seikat ovat auttaneet/ vaikeuttaneet heidän sopeutumistaan Suomeen. Tutkimukseni pääkysymykset ovat siis

1. Minkälaisena nuoret turvapaikanhakijat näkevät hyvän elämän?
2. Mitkä asiat vaikuttavat nuorten Suomeen sopeutumiseen?

s. 26: Sosiaalityöntekijän yksi perustehtävä on neuvoa turvapaikanhakijoita turvapaikka-asioissa, mutta hänen tutkimuksissaan lähes joka kolmas koki jääneensä vaille neuvoja. Neuvoja sosiaalityöntekijältä oli saanut vain 64,7 % vastaajista.

Minä olen naivisti kuvitellut, että turvapaikanhakija kertoo maahanmuuttoviraston virkailijoille tarinansa ja he sen perusteella päättävät, saako hakija turvapaikan. Minkähänlaista neuvontaa sitten sosiaalityöntekijä tässä asiassa antaa? Varmaankin neuvoo kertoo haastatteluissa totuuden, koko totuuden ja vain totuuden.

s. 28: Olen kerännyt tutkimuksen aineiston haastattelemalla nuoria turvapaikanhakijoita. Nuoret olivat osana Rovaniemellä vuosina 2009–2012 toiminutta Opin Aika  -projektia. Opin Aika - Nuorten turvapaikanhakijoiden startti suomalaisessa yhteiskunnassa selviytymiseen -projekti oli Rovaniemen koulupalvelukeskuksen hallinnoima kokeiluhanke, jonka tarkoituksena oli ehkäistä nuorten turvapaikanhakijoiden sekä pakolaisten syrjäytymistä, sekä kehittää toiminnallisia kielenopetuksen menetelmiä. Projektin puitteissa toimi projektikoulu, jossa järjestettiin pienryhmämuotoista opetusta alle 20-vuotiaille yksin Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille ja pakolaisille. Osaa haastattelumateriaalista käytettiin projektin ulkoisen arvioinnin tekemiseen, joten haastateltavat ja tulkkipalvelut järjestyivät projektin kautta. Haastateltavista nuorista kaksi oli juuri saanut myönteisen turvapaikkapäätöksen, joka nosti heidät tutkimuksessani hieman erilaiseen asemaan.

s. 31: Haastatteluun valikoitui seitsemän nuorta viidestä eri kansallisuudesta. Mukana oli nuoria Afganistanista, Iranista, Somaliasta, Irakista ja Kiinasta (Uiguureja).

s. 36: Tutkimukseni on lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus, jonka avulla pyrin ymmärtämään nuorien turvapaikanhakijoiden kokemuksia ja kokemuksille annettuja merkityksiä. Fenomenologis-hermeneuttinen metodi vaatii tutkijalta jatkuvaa perusteiden pohtimista esiin tulevien ongelmien yhteydessä. Tutkimuksen perustana olevia filosofian ongelmia ovat ihmiskäsitys ja tiedonkäsitys. Pohditaan millainen ihminen on tutkimuskohteena ja miten kohteesta voidaan saada tietoa ja millaista se on luonteeltaan. Kokemuksen, merkityksen ja yhteisöllisyyden käsitteet ovat tutkimuksen teon kannalta keskeisiä sekä fenomenologisessa että hermeneuttisessa ihmiskäsityksessä. Tietokysymyksistä esiin nousevat ymmärtäminen ja tulkinta.

Luku 4. Sopeutuminen Suomeen s. 43 - 63

s. 44: Parhaiten turvapaikkajärjestelmä Suomessa toimii niiden hakijoiden kohdalla, jotka tulevat semmoisista maista, joihin käännyttäminen on vaikeaa tai mahdotonta, kuten Somaliasta tai Afganistanista. Sadat ihmiset jäävät kuitenkin täysin epätoivoiseen asemaan, vaikka kielteiset päätökset olisivatkin kansainvälisen oikeuden mukaisia. Harva turvapaikanhakija tietää tullessaan Suomeen, että päätös turvapaikasta voi tulla vasta kuuden tai seitsemän vuoden jälkeen.

Tarkoittaako kirjoittaja oikeasti sitä, että hänen mielestään turvapaikkajärjestelmä toimii parhaiten niiden kohdalla, joita ei voida karkottaa Suomesta kielteisen päätöksen saatuaan. Siinä tapauksessa minulla on aika erilainen käsitys turvapaikkajärjestelmän tarkoituksesta ja toimivuudesta.

s. 46: Turvapaikanhakijan kohdalla sopeutuminen voi olla vaikeaa. Miten kotoutua kun ei ole tietoa, saako jäädä maahan. Monet turvapaikanhakijat ovat voineet saada jo kieltävän vastauksen jostain toisesta maasta ja pelkäävät pettymystä myös täällä ollessaan. Sosiaalityön kentällä tulisi miettiä, miten näitä ihmisiä voitaisiin paremmin tukea.

Aivan kuin Päivi Holland vihjailisi ns. turvapaikkashoppailusta, haetaan tarpeeksi monesta maasta turvapaikkaa, kunnes jossain tärppää. Ymmärtääkseni kansainväliset sopimukset, jotka Suomikin on allekirjoittanut, kieltävät tällaisen toiminnan.

Turvapaikan hakijoilla on oikeus turvapaikkamenettelyyn, jossa päätetään ovatko he vainon uhreina avun tarpeessa. Jotta turvapaikanhakijat eivät voisi aloittaa turvapaikkamenettelyä uudelleen toisessa jäsenmaassa, Dublinin sopimuksessa määrätään, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Sopimuksessa määrätään myös, mikä jäsenvaltio kulloinkin on vastuussa. Periaatteessa turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilanteita, joissa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin. Henkilö, joka asuu maassa, jossa häntä ei vainota ja joka noudattaa Geneven sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, ei voi vedota oikeuteensa matkustaa toiseen vastaanottajavaltioon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turvapaikka

s. 50: Vaikka oleskelulupa myönnettäisiin, saattavat haaveet hyvästä koulupaikasta ja työstä rikkoutua, koska suomalaisen yhteiskunnan normijärjestelmä osaltaan mitätöi maahanmuuttajien kyvyt. Kotimaassa suoritettu tutkinto ei välttämättä pädekään enää Suomessa. Myös kotimaassa saatu työkokemus voi olla Suomessa arvoton. Esimerkiksi autonkuljettajana toiminut henkilö ei välttämättä saa ajokorttia ja kotimaassaan lääkärinä toiminut voi joutua opiskelemaan lisää vuosi kausia, saadakseen toimintaluvan.

Tutkintojen kanssa on joskus sekin ongelma, että tutkintotodistukset ovat lähtöhötäkässä unohtuneet kotimaahan. Pitäisihän sitä tietysti ihmiseen luottaa, mutta kun Suomessa nyt on säädetty niin, että pitäisi olla ihan paperilla todistukset. Tosin tämä gradu kai käsittelee alaikäisiä turvapaikanhakijoita, heillä harvemmin on lääkärintutkintoja suoritettuna. Minä en ymmärrä, miksei autonkuljettajana toiminut henkilö voisi saada ajokorttia, ei kai siihen muuta vaadita kuin ajokokeen ja teoriaosan suorittaminen.

Vai käsitteleekö gradu alaikäisiä:

s. 51: H2: Minä olen siellä kotimaassa valmistunut yliopistosta ja haluaisin myöskin Suomessa opiskella jotakin ja haluaisin työllistyä Suomessa. Hauaisin opiskella kielen erittäin hyvin.

s. 54: Maahanmuutto ei kuitenkaan aina estä hyvän työpaikan löytämistä. On maahanmuuttajia jotka sijoittuvat työmarkkinoille jopa paremmin kuin valtaväestön edustajat jotka ovat saaneet saman koulutuksen. Tätä on selitetty maahanmuuttajien positiivisella valikoituneisuudella koulutuksen, kunnianhimon ja riskien ottamisen suhteen. (Liebkind ym. 2004, 80–82.) Positiivinen asenne, työn löytäminen ja kielen oppiminen auttavat maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen.

Tarkoittaakohan kirjoittaja nyt työperäistä maahanmuuttoa, turvapaikanhakijoita vai pakolaisia?

s. 54: Etnisillä ryhmillä voi olla erilaisia kulttuurisia arvoja, joiden takia asenteet  enemmistönkielisiä ja koulutusta kohtaan vaihtelevat ryhmittäin.

Olipa hienosti muotoiltu lause. Enemmistönkielisillä tarkoitetaan ilmeisestikin suomenkielisiä, joten Päivi Hollandin mukaan etnisillä ryhmillä on erilaisia asenteita suomenkielisiä kohtaan. Mitä sitten voisivat olla nämä kulttuuriset arvot, joiden takia asenteet suomenkielisiä ja koulutusta kohtaan vaihtelevat, uskontoonko hän viittaa?

Tuosta voisi sitten jatkaa ajatusta eteenpäin. Eikö Suomeen kannattaisi ottaa ihmisiä sellaisista etnisistä ryhmistä, joilla on mahdollisimman positiiviset asenteet suomenkielisiä ja koulutusta kohtaan. Toisaalta mitenkä se rasismijuttu menikään, onko rasismia vihjailla, että eri etnisten ryhmien jäsenillä on erilaisia arvoja.

s. 55: Kaipuu kotimaahan vaikuttaa myös kielen oppimiseen, koska taustalla on ajatus oleskelun ja kielen tarpeen väliaikaisuudesta.

Miten niin "kielen tarpeen väliaikaisuudesta"? Eikö heillä olekaan tarkoitus jäädä Suomeen, opetella suomen kieltä, hankkia koulutus ja mennä töihin?

s. 60: Haastatteluissa useat kertoivat toiveestaan löytää työpaikka, tätä voidaan pitää yhtenä lähtökohtana kohti hyvää elämää. Vaikka onkin mahdollista löytää hyvä työpaikka, silti koen että nuoret voivat joutua pettymään päästyään työmarkkinoille. Työnantajien asenteisiin tarvittaisiin suu ria muutoksia, jotta myös turvapaikanhakijalle löytyisi mielekästä työtä ja jossa palkka ja työehdot ovat kunnossa.

Pitäisi siis löytää luku- ja kirjoitustaidottomalle, täysin kouluttamattomalle ihmiselle mielekäs työ, jossa palkka ja työehdot ovat kunnossa. Kuulostaa aika haasteelliselta tehtävältä.


Luku 5. Pohdinta s. 64 - 66

s. 65: Suoranta (2011, 48) kritisoi mielestäni rohkeasti suomalaisia ja heidän toimintatapojaan. Hänen mukaan suomalaiset varjelevat mielellään kuvaa itsestään pienenä kansana, joka on moraalisesti turmeltumaton ja oikeamielinen. Pidämme itseämme kansana, jota uhkaa aina jokin. Asia voi olla myös toisinpäin: ihmisoikeuksia uhataan maahanmuuttopoliittisten käytäntöjen avulla passittamalla turvapaikanhakijoita takaisin turvattomiin olosuhteisiin ja puolittaessaan ihmisten elämää vastaanottokeskuksien "leiriolosuhteissa". Kaikki tapahtuu viattomana viranomaistoimintana, useimmiten julkisuudelta näkymättömissä. Turvapaikanhakijat nähdään jollain tavoin uhkana tälle yhteiskunnalle ja keskustelupalstoilta voi jatkuvasti lukea vihamielisiä kommentteja heitä kohtaan. Eivät toki kaikki suomalaiset koe heitä uhkana ja ehkä tässäkin on kyse tiedonpuutteesta. Ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä, mitä kaikkea pakolaisuus voi pitää sisällään. Halutaan vain suojella omaa hyvinvointia.

Aika rohkeasti Päivi Holland kyseenalaistaa maahanmuuttoviraston työntekijöiden asiantuntemuksen tai sitten hän tarkoittaa, että kaikille turvapaikanhakijoille pitäisi automaattisesti myöntää pakolaisasema, mutta ei kuitenkaan uskalla sitä sanoa. Mukavahan se on paheksua viranomaisten toimia esittämättä kuitenkaan korjausta asiaan.  Ihmisten elämän puolittamista en oikein ymmärtänyt, ehkä kyseessä on jonkinlainen sosiaalityöhön liittyvä termi. Jos vastaanottokeskusten "leiriolosuhteet" ovat hänen mielestään huono asia, niin mitä hän sitten esittää tilalle, ei mitään.

Vastaanottokeskuksessa asuminen ja oleskeluluvan odottaminen aiheuttaa paljon ahdistuneisuutta ja masennusta turvapaikanhakijoille.

Tästä varmaan kannattaisi tiedottaa maihin, joista tulevat useimmin hakevat Suomessa turvapaikkaa. Jos epäilee, ettei henkinen tasapaino kestä vastaanottokeskuksessa asumista ja oleskeluluvan odottamista, niin sitten kannattaa hakeutua johonkin toiseen maahan. Varmastikin löytyy maita, joissa turvapaikanhakijoita ei majoiteta vastaanottokeskuksiin eikä oleskelulupaa joudu odottamaan.

Odotin gradulta enemmän kuin se lopulta tarjosi. Olisi ollut kiinnostavaa tietää, miksi nämä haastatellut alaikäiset (tai nuoret, jäi epäselväksi) turvapaikanhakijat olivat juuri Suomeen tulleet, miksi he olivat yksin liikkeellä, mitä reittiä he olivat Suomeen tulleet , paljonko heidän matkansa maksoi ja kuka sen maksoi. Mutta nämä asiat eivät tainneet kuulua sosiaalityöhön tai sitten kyseessä oli ns. tulenarkoja aiheita.

Päivi Holland heittelee tekstissään aika epäselviä lausahduksia, ainakaan minulle ei auennut kaikki, mitä hän halusi sanoa. Erittäin empaattisesti hän suhtautui haastateltaviinsa, tämä on varmaankin sosiaalityössä yleisemminkin vaarana, työntekijä alkaa elää asiakkaidensa elämää. Se voi käydä ajan mittaan työntekijälle aika raskaaksi.

[Kemolitor]

Päivi Holland kertoo tehneensä gradunsa työskennellessään Opin Aika -projektissa, josta löytyy tarkempaa tieto osoitteesta
http://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Koulutus-ja-opiskelu/Opin-Aika--projekti-

Projektista on näköjään tehty oikein ulkoinen arviointi, jonka tekijöinä ovat Päivi Holland ja Susanna Ikola. Minä olen aina kuvitellut, että ulkoisella arvioinnilla tarkoitetaan sitä, että arvioija on täysin ulkopuolinen arvioitavalle kohteelle, mutta ei se näköjään sitä tarkoitakaan.


Opin Aika - Nuorten turvapaikanhakijoiden startti suomalaisessa yhteiskunnassa selviytymiseen
Ulkoinen arviointi hankkeen toiminnasta
Päivi Holland Susanna Ikola

Luku 1. Johdanto s. 1 - 2

s. 1: Projekti on perustettu vastaamaan tarpeeseen, joka kaupungissa ilmeni turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrän kasvaessa. Projektin tarkoituksena on ollut auttaa tulokkaita sopeutumaan uuteen yhteiskuntaan, ja samalla kokeilla ja arvioida menetelmiä, joita vastaavassa toiminnassa muuallakin voitaisiin käyttää.

Luku 2. Turvapaikanhakijat ja kotoutuminen s. 2 - 7

s. 3: Tilastoja ei ole saatavilla siitä, kuinka moni turvapaikanhakija menee niin sanotusti maan alle kielteisen päätöksen saadessaan, tai kuinka moni jatkaa muualle Eurooppaan tai saa kuitenkin oleskeluluvan avioliiton tai työpaikan kautta. Oleskelulupaprosessi valituksineen voi kestää vuosia, vaikka hakija olisikin ehtinyt kotoutua sekä työmarkkinoille että tähän yhteiskuntaan, se ei silti takaa että luvan saa. Turvapaikanhakijat kokevat koko prosessin hyvin stressaavana ja henkisesti raskaana. Oman päätöksen odottamisen lisäksi stressaavaa on epävarmuus myös läheisten ja ystävien kohtalosta, sekä lähtömaassa että Suomessa.

s. 4: Epäilemättä erilaisista kulttuurisista taustoista tulevilla ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, kuinka arkea tulisi elää ja mikä siinä on tärkeää ja vähemmän tärkeää. Monikulttuurisuuden käsite on haastanut suomalaisia herkistymään näille erilaisille tavoille ajatella ja toimia.

s. 6: Jotta turvapaikanhakijalla olisi mahdollisuus löytää töitä, on kielitaito hyvin tärkeää. Opin Aika – projektissa he pääsevät aloittamaan suomenkielen opinnot saman tien ja tarjolla on enemmän opetusta kuin vastaanottokeskuksessa. Opin Ajan koulussa turvapaikanhakija saa kielen opetuksen lisäksi tietoa suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta ja näin ollen kotoutumisprosessi lähtee käyntiin hyvin ja turvapaikanhakija altistuu kielelle saman tien.

Luku 3. Opin aika -projektin kuvaus s. 7 - 12

s. 7: Opin Aika - Nuorten turvapaikanhakijoiden startti suomalaisessa yhteiskunnassa selviytymiseen -projekti on Rovaniemen koulupalvelukeskuksen hallinnoima kokeiluhanke, jonka tarkoituksena on ehkäistä nuorten turvapaikanhakijoiden sekä pakolaisten syrjäytymistä sekä kehittää toiminnallisia kielenopetuksen menetelmiä. Projektin ensimmäinen rahoituskausi alkoi 1.11.2009, ja varsinainen toiminta alkoi 1.2.2010, kun projektikoulun toiminta käynnistyi. Projekti sai jatkorahoituksen myös kaudelle 2011 ja 2012, ja sen on määrä päättyä 31.10.2012. Rahoittajatahoina ovat Euroopan pakolaisrahasto, Rovaniemen kaupunki sekä Suomen Punainen Risti ry. Projektin puitteissa toimintansa aloitti projektikoulu, jossa järjestettiin pienryhmämuotoista opetusta alle 20-vuotiaille yksin Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille ja pakolaisille.

s. 8: Projektin koulussa opiskelevat maahanmuuttajat ovat saaneet huomattavasti enemmän suomenkielen opetusta, kuin mitä he olisivat saaneet vastaanottokeskuksen opetustoiminnassa. Projektin opetus mahdollistaa keskeytymättömän opiskelun niissä tilanteissa, joissa turvapaikanhakijoille ei ole tarjolla muiden tahojen järjestämää koulutusta. Projektin varsinaisen kohderyhmän sitouttaminen toimintaan on onnistunut vaivattomasti, mutta pidempään Suomessa oleskelleiden maahanmuuttajien saaminen mukaan toimintaan ei ole sujunut odotusten mukaisesti.

Opin aika -koulu perustettiin SPR:n aloittaman, projektikoulua suppeamman opetustoiminnan perustalle. Opin ajan koulussa on opiskellut projektin kolmen toimintakauden aikana yhteensä 65 turvapaikanhakijaa ja pakolaista. Mukana on ollut alaikäisiä ilman huoltajaa tulleita turvapaikanhakijoita sekä 18 vuotta täyttäneitä mutta alle 20-vuotiaita luku- ja kirjoitustaidottomia turvapaikanhakijoita. Perusoppiaineita ovat olleet suomenkieli, matematiikka, elämänhallinta ja yhteiskuntaoppi. Näiden lisäksi oppilailla oli mahdollisuus valita myös kaksi valinnaisainetta viidestä mahdollisesta vaihtoehdosta, joita olivat sirkus, liikunta, käsityö, ATK ja ilmaisutaito. Näistä suosituimmaksi osoittautui liikunta. Opetus tapahtui viitenä päivänä viikossa klo 9-14:30 välisenä aikana, mistä ensimmäiset neljä tuntia oli varattu perusoppiaineille, ja loppuaika valinnaisaineille. Koulupäivän ajankohdalla ja pituudella oli tarkoitus valmistaa ja totuttaa maahanmuuttajia suomalaiseen elämänrytmiin

Ihan hyvä ajatus tuo suomalaiseen elämänrytmiin toteuttaminen. Ilmeisesti tulijoiden kotimaissa elämänrytmi on aivan erilainen, ei herätäkään aamulla, puuhailla jotain pitkin päivää eikä mennä illalla nukkumaan.

s. 9: Projekti järjesti oppilaille toimintaa myös kesäkaudella. Ohjelmassa oli kolmen viikon aikana kotitaloustaitoihin ja harrastuksiin liittyvää ohjausta, esimerkiksi erätaitoja, geokätkentää, marjanpoimintaa ja suunnistamista. Henkilökunta ja opiskelijat arvioivat nämä tehokkaiksi keinoiksi tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja vahvistaa kielitaitoa.

Hankkeen keskeisenä tavoitteena on ollut ehkäistä erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten turvapaikanhakijoiden sekä pakolaisten syrjäytymistä. Tarkoituksena on suomenkielen, yhteiskuntatiedon ja matemaattisten perustaitojen opettamisella valmentaa nuoria turvapaikanhakijoita toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulujärjestelmässä. Projektin avulla on ollut tarkoitus parantaa turvapaikanhakijoiden elämänhallintaa, sekä heidän mahdollisuuksiaan hakeutua jatkokoulutukseen

s. 10: Projektin raporttien mukaan kohderyhmään kuuluvat nuoret saatiin sitoutettua mukaan projektin toimintaan ensimmäisestä rahoituskaudesta alkaen. Oppilaat osallistuivat päivittäiseen opetustoimintaan, tutustuivat suomalaiseen kulttuuriin, yhteiskuntaan ja erityisesti suomalaisen koulujärjestelmän toimintaan sekä opiskelivat suomen kieltä. Loppuraportin mukaan kaikki oppilaat saavuttivat ainakin kohtalaisen luku- ja kirjoitustaidon.

s. 10: Projektin loppuraportin mukaan joistakin poissaoloista huolimatta opiskelijoiden opiskelumotivaatio on ollut hyvä. Aiemmin esiintyneiden järjestyshäiriöiden kerrotaan loppuneen lähes kokonaan, ja iltaperuskouluun siirtyneillä oppilailla oli koulusta saadun palautteen mukaan hyvät valmiudet koulunkäyntiin. Kaikki oppilaat saavuttivat auttavan suomenkielen tason, ja jotkut edistyivät erinomaisesti.

s.12: Ensimmäisen rahoituskauden loppuraportissa mainitaan, että koulun hallinnoijan muuttuminen SPR:stä kaupungiksi ei sujunut täysin ongelmitta. Sekä projektityö, että kaupungin hallinnointitapa olivat vieraita opetushenkilöstölle, mikä aiheutti ylimääräistä työtä projektipäällikölle. Tarkkarajainen tehtävänjako koettiin projektissa toimimattomaksi, ja organisaatiorakennetta sekä tehtävien jakoa muutettiin tarpeita paremmin vastaavaksi. Projektin resursseja ei raportin mukaan pystytty hyödyntämään täysimittaisesti, vaikka kohderyhmään kuuluvia henkilöitä olisi Rovaniemellä ollut enemmän kuin viranomaiset ohjasivat Opin Aikaan. Suomalaisten, jatkuvien ja säännöllisten, kontaktien saaminen maahanmuuttajille on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi.

Luku 4. Arviointiasetelma s. 12 - 14

s. 14: Projektissa toteutettiin myös ulkoinen arviointi, kahden Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijan toimesta. Arvioinnin tarkoituksena on selvittää, onko projekti saavuttanut sille asetetut tavoitteet, onko projektilla ollut vaikutusta kohderyhmään, ja jos on, millaisia nämä vaikutukset ovat olleet. Näihin kysymyksiin on pyritty saamaan vastaukset haastattelemalla sekä projektin ohjausryhmän jäseniä, että projektin toimintaan osallistuvia Opin Aika -koulun oppilaita. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina haastatteluina syksyn 2011 sekä kevään 2012 aikana.

Luku 5. Haastattelut s. 14 - 21

s. 15: Alkuperäiseksi ongelmaksi ohjausryhmä mainitsee nuorten turvapaikanhakijoiden toimettomuuden ja joutenolon. Tarkoitus projektin aloittamisella oli saada maahanmuuttajanuoret pois Rovaniemen keskustasta norkoilemasta, missä he aika ajoin aiheuttivat häiriöitä.

Tavoite on oikein hyvä, rasisti tietysti ajattelee, että eikö samaan tavoitteeseen olisi päästy halvemmalla vain kieltämällä maahanmuuttajanuoria aiheuttamasta häiriötä Rovaniemen keskustassa, mutta onhan tällainen projekti paljon arvokkaampaa työtä.

Myös kotoutumiskoulutuksessa on nuorilla turvapaikanhakijoilla ilmennyt keskittymisvaikeuksia, ja tämän seikan myötä on tunnistettu tarve muokata nuorten kotoutumiskoulutusta paremmin kohderyhmälleen sopivaksi. Tämä kotoutumiskoulutuksen osa-alue voisi hyötyä Opin Aika -hankkeessa saaduista kokemuksista. Tulokkaat saattavat olla vastaanottokeskuksessa vuosia, jolloin laitostumisen vaara on ilmeinen. Opin Aikaan on otettu kohdeiän ylittäneitäkin halukkaita, jotka ovat kieltäytyneet vastaanottokeskuksen opetuksesta kokonaan. Opin ajassa näillä oppilailla puolestaan on esiintynyt hyvin vähän poissaoloja.

Minä olen jostain saanut sellaisen käsityksen, että maahanmuuttajat ovat tavattoman innokkaita opiskelemaan ja arvostavat saamaansa opetusta, nyt väitetäänkin, että osa on kieltäytynyt kokonaan vastaanottokeskuksen opetuksesta.

Maahanmuuttajat ovat haastateltujen näkemyksen mukaan monesti kapeakatseisia ja sietävät huonosti muita kulttuureja ja auktoriteetteja.

Onko haastateltujen joukkoon piilottautunut joku rasisti öyhöttämään? Maahanmuuttajathan ovat ns. monikulttuurisia ihmisiä, jotka luonnostaan arvostavat toisia kulttuureja, me suomalaisethan olemme kapeakatseisia ja siedämme huonosti muita kulttuureja.

s. 17: Haastatteluissa ilmeni, että ongelmia on ilmennyt vaiheessa, jossa Opin Ajasta tulisi siirtyä muualle. Nuoret tarrautuvat Opin Aikaan, eivätkä halua lähteä pois. Heidän on vaikea ymmärtää, että koulu on vain väliaikainen ratkaisu, ja tulee aika, jolloin heidän täytyy siirtyä eteenpäin.

s. 18: Haastatellut näkivät Opin Ajan erittäin onnistuneena hankkeena, ja ovat sitä mieltä, että sellaisia tarvittaisiin muuallakin. Työ projektissa on raskasta ja vaatii opettajilta paljon, ja tämän takia on syytä huolehtia siitä, että kukaan ei jää yksin, vaan kaikilla on mahdollisuus vertaistukeen. Pitkälti on kysymys myös resursseista, henkilöstöä tulee olla tarpeeksi paljon.

Paljonko se paljon voisi olla, riittääkö kolme ihmistä yhtä nuorta kohti, vai olisiko viisi parempi määrä. No, ei pihtailla, 10 työntekijää yhtä nuorta kohti, ehkä sellaisella resurssilla voisi jotenkuten pärjätä.

Lisäksi ongelmana nähtiin henkilökohtaisen ohjauksen määrä. Esimerkiksi opinto-ohjaajan tai kuraattorin palvelut koettiin vähäisiksi. Erityisopetustakin kaivattaisiin lisää. Hyvin moni oppilaista on erityisopetuksen ja henkilökohtaisen ohjauksen tarpeessa, mutta resurssit tällaiseen työhön ovat riittämättömät. Yhteisen kielen löytäminen koettiin isoksi haasteeksi, koska tulkkipalvelutkaan eivät ole jatkuvasti ja helposti saatavilla. Kulttuurien erilaisuus aiheuttaa haasteita, erityisesti koulutustaustojen erilaisuus luo ongelmia suomalaiseen systeemiin sopeuduttaessa. Tällaisten ongelmien ratkaisemiseen tarvittaisiin henkilökohtaisempaa kohtaamista nuorten kanssa.

Eihän kulttuurien erilaisuus voi aiheuttaa mitään haasteita, päinvastoin kulttuurien erilaisuus on rikkautta, jonka arvoa ei voi rahassa mitata.

Luku 6. Lopuksi s. 21 - 22

s. 21: Ohjausryhmän mukaan myös välikohtaukset kaupungilla ja kahnaukset suomalaisten nuorten kanssa vähenivät. Vaikka projektin osuutta tähän kehitykseen ei voidakaan varmasti tietää, voidaan olettaa, että sillä on ollut osansa myönteisempien asenteiden kehittymisessä.

Välikohtaukset vähenivät, eipä mennyt tämäkään projekti hukkaan.


Rassisti kysyy tietysti aina, että mitä tämä kaikki maksoi:

Opin Aika päättyi 31.10.2012. Kokeilukouluhanketta hallinnoi Rovaniemen kaupungin koulupalvelukeskus.

Hankkeen rahoitus 2009- 2012:

Hankevuosi   EU-rahoitus ERF   Rovaniemen kaupunki    SPR           Yht. €
2009-2010    117.656               52.000                         77.976         247.632
2011             184.665               66.376                         66.264         317.305
2012               74.423               53.476                         20.947         148.846

Opin Aika ehkäisi syrjäytymistä, kehitti suomen kielen oppimisen menetelmiä ja kiinnitti nuoria yhteiskuntaan. Hanke alkoi 1.11.2009, projektikoulu käynnistyi 1.2.2010 ja Opin Aika päättyy 31.10.2012.

Hankkeen kokonaisbudjetti oli 713.783 €, josta EU-rahaa 376.744 € eli 52,8%.
http://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Koulutus-ja-opiskelu/Opin-Aika--projekti-

[Tosiasiallinen Nuiva]

Toden totta. Hankkeeseen on upotettu yli 700 000 EUR julkista rahaa ja ulkoisen arvioinnin suorittaa sisäpiiri.