Kehitysyhteistyössä rahan jakamisesta työntekijöiden työpanoksen jakamiseen

[siviilitarkkailija]

Pitkään pohdittuani kehitysyhteistyön vääristymiä, yksiselitteisesti suurimmaksi vääristymän aiheuttajaksi paljastuu raha. Vastiikeeton tai perustelematon valtion raha jolla ei oikeasti ole mitään muuta seurausta kuin kärsimyksen ja korruption lisääminen. Vaikka sen jakaminen miten näyttäisi Suomessa olevan perusteltua ja siunauksellista, todellisuudessa kehitysmaassa lahjoitusvarat vääristävät ja vääristyvät. Siksi olisi syytä lopettaa rahan jakaminen ja tarjota ainoastaan asiantuntija- ja kehitysyhteistyöntekijän palkkakustannuksia kohdemaan ehdoilla.

Koska tietty määrä poliittisesti kovaäänisiä kehityspahantekijöitä aiheuttaa suuren paineen lehdistön avulla, niin näiden ihmisten lohdutukseksi olisi syytä tarjota kehitysyhteistyöasiantuntijuutta, maksamalla ainoastaan lähtijän kohdemaan palkkaa vastaava kustannus. Sikäli mikäli hanke täyttää alkeelliset kehitysyhteistyövaatimukset. Matkakustannukset heidän olisi itse hankittava sillä ei ole mitään järkeä kustantaa koko hanketta verovaroilla.

Näin saadaan tasapainoa avustamisen ja kehitysyhteistyökustannusten välille. Ja innokkaille vaatijoille väline itsensä toteuttamiseen verovaroilla.

[Professori]

Olen sitä mieltä, että ainoastaan koulutusta kannattaa tukea kehitysapuna. Ja sitäkin vain sellaista sitoutumista vastaan, että koulutettu pyhittää elämänsä seuraavat kymmenen vuotta kotimaansa hyväksi.

[Siili]

Olen sitä mieltä, että ainoastaan koulutusta kannattaa tukea kehitysapuna. Ja sitäkin vain sellaista sitoutumista vastaan, että koulutettu pyhittää elämänsä seuraavat kymmenen vuotta kotimaansa hyväksi.

Miten saadaan aikaiseksi moinen sitoutuminen? 

[Tabula Rasa]

Mitä enemmän koulutetaaan mitä korkeammalle sen enemmän on kilpailijoita työnhaussa. Siksipä ilmainen koulutus on suomalaisen duunarin haitta. Varsinkin valkokaulusduunarin. Mitä helpompi ala kouluttautua sen suurempi.

[MW]

Olen sitä mieltä, että ainoastaan koulutusta kannattaa tukea kehitysapuna. Ja sitäkin vain sellaista sitoutumista vastaan, että koulutettu pyhittää elämänsä seuraavat kymmenen vuotta kotimaansa hyväksi.

Miten saadaan aikaiseksi moinen sitoutuminen?

Pohjois-Koreassa tiemmä sitouttavat miespuoliset yliopisto-opiskelijat rajaamalla aiemmin hyväksytyt kymmenen hiustyyliä vain yhteen: Kimmo Jonkkila -frisyyriin.