2014-03-05 IL:Tutkimuksen synkkä Suomi-tulos: Naiselle toiseksi väkivaltaisin

[JoKaGO]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014030418094249_uu.shtml

"Suomalaisista naisista lähes puolet on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen, kertoo tuore EU-tutkimus.
...
Tutkimuksen mukaan Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Suomalaisnaisia enemmän väkivaltaa kohtaavat vain tanskalaiset naiset."

Muistaakseni Scriptassa on tilastoin todistettu, että suomalaiset naiset ovat väkivallan uhreja keskimäärin saman verran kuin muut länsimaiset sisarensa. Sen sijaan miehet ovat selvästi useammin väkivallan uhreja kuin länsimaiset veljensä.

No, tässä on tutkittu mutua, eikä ole kerrottu, millaiseen otantaan tutkimustulos perustuu. Ei tietenkään, uutinen on se tärkein.

Yllättäen tanskalaiset naiset kokevat enemmän väkivaltaa kuin suomalaiset. Onko väkivallan kokeminen juuri pohjoismaisten naisten kohtalona vai kokeeko ei-eurooppalaiset naiset vielä useammin väkivaltaa 

[Mikko pa]

Käytännön työstä saatujen kokemusten mukaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta
jää nykyisin usein havaitsematta, esille tulevat varmimmin vasta vakavat väkivaltatilanteet.
Maahanmuuttajataustaisten naisten avun hakemisen esteet ovat monin tavoin kietoutuneet kieli-
ja kansalaistaidon puuttumiseen. Naiset eivät välttämättä ole tietoisia suomalaisesta lainsäädännöstä
ja palvelujärjestelmästä

Suomessa asuva maahanmuuttajanainen on saattanut joutua miehen tekemän väkivallan
uhriksi paitsi omassa lapsuusperheessään, entisessä tai nykyisessä parisuhteessaan, koulussa,
työpaikalla tai kadulla, myös konfliktin tai sodan aikana, matkalla pakolaisleirille tai siellä
ollessaan.

Useissa sopimuksissa korostetaan, että väkivaltaa ei tule hyväksyä kulttuurisista,
uskonnollisista tai perinteisiin liittyvistä syistä. Sopimukset velvoittavat valtioita tarvittaessa
puuttumaan myös sukupuolten valtasuhteisiin.

Vuonna
2000 julkaistu valtakunnallinen maahanmuuttajien turvakotiasiakkuutta ja turvakotityön kehittämistarpeita
koskeva selvitys (Haarakangas ym., 2000) toi konkreettista tietoa ongelman yleisyydestä: Peräti 14 prosenttia turvakotien asiakkaista oli maahanmuuttajanaisia, vaikka
maahanmuuttajia oli koko väestöstä alle 2 prosenttia.

Suurimpien kaupunkien turvakodeissa maahanmuuttajien määrä on ollut 2000-luvulla 25-30 prosenttia.
Suomessa perhe- ja lähisuhdeväkivalta on rikos. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa: 79 maassa se ei ole kiellettyä.

Selvityksen perusteella vuonna 2005 poliisin tietoon tuli 1 204
maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivalta- tai uhkausrikosta. Tapauksista
6 % oli seksuaalista väkivaltaa, 72 % muuta fyysistä väkivaltaa
ja 22 % väkivallalla uhkaamista. Fyysisistä väkivallanteoista lähisuhdeväkivallaksi
oli luokiteltavissa jopa 60 % tapauksista. Fyysisten
väkivallantekojen yleisin rikosnimike oli pahoinpitely. Väkivallan uhriksi
joutui useimmiten 18–29-vuotias maahanmuuttajanainen.

Seksuaalirikoksista kolmannes oli lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä
ja neljännes raiskauksia. Tekijä ei yleensä ollut perhesuhteessa
uhriin. Seksuaalirikoksen uhreista lähes puolet oli alle 18-vuotiaita.
Suurin osa uhkauksista oli laittomia uhkauksia (83 %). Useimmiten
uhkauksen esitti nykyinen tai entinen puoliso. Yli 90 % uhkauksista
kohdistui yli 18-vuotiaisiin maahanmuuttajanaisiin.

Siinä ensimmäiset googlen osumat...

[Veli Karimies]

En löytänyt itse kyselyä(kyselyhän se on), mutta englanniksi löytyi joitakin lukuja lisää.

http://www.theguardian.com/world/2014/mar/05/violence-against-women-eu

Violence against women is "an extensive human rights abuse" across Europe with one in three women reporting some form of physical or sexual abuse since the age of 15 and 8% suffering abuse in the last 12 months, according to the largest survey of its kind on the issue, published on Wednesday.

The survey, based on interviews with 42,000 women across 28 EU member states, found extensive abuse across the continent, which typically goes unreported and undetected by the authorities.

Morten Kjaerum, director of FRA, the EU Agency for Fundamental Rights, which was responsible for the survey, said: "Violence against women, and specifically gender-based violence that disproportionately affects women, is an extensive human rights abuse that the EU cannot afford to overlook."

The FRA study provides ample evidence of the size of the problem, as well as suggestions on how to fix it. In a foreword to the report, Kjaerum calls for all member states to sign and ratify the Council of Europe Istanbul convention, which demands more protection for women, as well as action from private and public organisations. "Action to combat violence against women needs to come from different quarters – employers, health professionals and internet service providers."

The report ranks countries in order depending on the responses to the survey. In three countries often praised for their gender equality, for example, high numbers of women report suffering violence since the age of 15: in Denmark 52%, Finland 47%, and Sweden 46% of women say they have suffered physical or sexual violence.

The UK reports the joint fifth highest incidence of physical and sexual violence (44%), whereas women in Poland report the lowest – 19%. However, campaigners to end violence against women advised caution in reporting country-wide differences, given different levels of awareness of what constitutes abuse.

Calling for a concerted international effort to combat such high levels of violence, Kjaerum writes: "With the publication of the survey and the necessary follow-up measures by politicians, women who have been victims of violence can be encouraged to speak up. This is crucial in those countries, and among certain groups, where it is not yet widespread to openly talk about personal experiences of violence, where reporting of incidents to the authorities is low, and where violence against women is not addressed as a mainstream policy issue."

Among the findings, to be unveiled in Brussels on Wednesday, are:

• One in 10 women have experienced some form of sexual violence since the age of 15, while one in 20 has been raped.

• One in 10 women have been stalked by a previous partner.

• Most violence is carried out by a current or former partner, with 22% of women in relationships reporting partner abuse.

• About one third (31%) who report being raped by a partner have been repeatedly raped, which the report defines as six or more times.

• Violence against women is one of the least reported crimes. Only 14% of women reported their most serious incident of partner violence to the police, while a similar percentage (13%) reported their most serious incident of non-partner violence.

• Just over one in 10 women experienced some form of sexual violence by an adult before they were 15.

Holly Dustin, director of End Violence Against Women, said the survey highlighted the urgent need for the UK to ratify the Istanbul convention. "We need to ensure that women are supported and protected."

The report's authors also urge special preventive and awareness programmes for young women who are "particularly vulnerable to victimisation" as well as a focus on men, who "need to be positively engaged in initiations that confront how some men use violence against women".

The report echoes a smaller study carried out last year by the World Health Organisation, which found that physical or sexual violence is a public health problem that affects more than one third of all women globally.

Kyseessä siis lienee määritelmäkysymys(kuten näissä hyvin usein muulloinkin), eli miten kyselyyn vastannut itse kokee asian JA miten kysely minkäkin asian sitten määrittelee.

EDIT: Tässähän se onkin.

http://fra.europa.eu/en/press-release/2014/violence-against-women-every-day-and-everywhere

Joo okei, kuten epäilinkin, mukana on myöskin "henkinen väkivalta".

43% have experienced some form of psychological violence by either a current or a previous partner, such as public humiliation; forbidding a woman to leave the house or locking her up; forcing her to watch pornography; and threats of violence.

[JoKaGO]

Subjektiivisia kokemuksia siis kyselty. Mielenkiintoista.
Miksi juuri suomalaiset ja tanskalaiset naiset "ilmoittavat näistä herkemmin" kuin esim. ruotsalaiset? En usko, että objektiivisesti tarkasteltuna isoja eroja olisi länsimaiden kesken, ainakaan Pohjois-maiden välillä.

Nollaa on taas tutkittu 

[JJohannes]

Subjektiivisia kokemuksia siis kyselty. Mielenkiintoista.

Tästä johtuen etenkin Itä-, Etelä- ja Keski-Euroopan EU-maiden luvut ovat huomattavasti alakanttiin. Näihin kulttuureihin kuuluu vielä se, että mies on perheen pää ja jos hän hieman läppäisee vaimoaan, se ei ole mikään pahoinpitely.

[Veli Karimies]

Subjektiivisia kokemuksia siis kyselty. Mielenkiintoista.
Miksi juuri suomalaiset ja tanskalaiset naiset "ilmoittavat näistä herkemmin" kuin esim. ruotsalaiset? En usko, että objektiivisesti tarkasteltuna isoja eroja olisi länsimaiden kesken, ainakaan Pohjois-maiden välillä.

Nollaa on taas tutkittu 

No Ruotsi oli vain prosentin Suomea jäljessä kolmannella sijalla.

[Lalli IsoTalo]

http://fra.europa.eu/en/press-release/2014/violence-against-women-every-day-and-everywhere

Joo okei, kuten epäilinkin, mukana on myöskin "henkinen väkivalta".

43% have experienced some form of psychological violence by either a current or a previous partner, such as public humiliation; forbidding a woman to leave the house or locking her up; forcing her to watch pornography; and threats of violence.

Väkivalta on Wikin määritelmän mukaan ruumiillista, että erikseen mainita, että se on "henkistä", "rakenteellista" tai "kulttuurillista".

Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä.

Useimmiten sanalla "väkivalta" viitataan nimenomaan ruumiilliseen voimankäyttöön, mutta on olemassa myös muun muassa käsitteet henkinen väkivalta sekä rakenteellinen väkivalta. Henkisellä väkivallalla viitataan toisen ihmisen loukkaamiseen esimerkiksi sanallisesti. Rakenteellisella väkivallalla viitataan puolestaan epäsuoraan väkivaltaan, joka juontuu henkilöiden välisistä suhteista tai sosiaalisista rakenteista. Näihin kuuluvat esimerkiksi sortavat ei-aiotut ihmissuhteet sekä taloudellinen repressio. On myös puhuttu kulttuurisesta väkivallasta, joka viittaa kaikkeen sellaiseen kulttuurissa esiintyvään, joka legitimoi muita väkivallan muotoja.

[Urpo Juusto]

Luvut itsessään "shokeeraavia" ja väkivalta on hanurista, eipä siinä mitään, mutta mielelläni tutustun myös itse tutkimukseen, metodeihin ja tekijöihin.

Tämän kaltaisten tutkimusten (ja näitäkin on vuosien mittaan muutama kyllä tehty) ikävä ongelma on se, että tekijät ovat aina ja poikkeuksetta ihmisiä, joiden oma ideologia aiheuttaa bias:ta tutkimuksen tuloksiin. Kun oma ennakko-oletus on, että naisia hakataan ja raiskataan rutiininomaisesti, niin kyllä se tutkimuskin näin sitten osoittaa. Keinoja on monia: "sopivasti" valittu haastateltavien joukko (karrikoiden: käydään kysymässä perheväkivallan uhrit ry:n jäseniltä ja yllättäen 100% on kokenut väkivaltaa), laajennetaan "väkivallan kokemusta" täysin subjektiiviseksi (jälleen karrikoiden: joku tönäisi ikävän oloisesti metrossa - tulkitaan haastateltu väkivallan uhriksi) ym ym ym.

+ on huomattava, että tämän tyyppiset tutkimukset ovat niitä, jotka muuttuvat virallisiksi totuuksiksi ennen kuin kukaan niitä on lukenutkaan. Toimittajat, feministit, poliitikot tulevat vetoamaan tähän seuraavat 25 vuotta, vaikka tutkimuksen metodeista löytyisi minkälaisia ihmeellisyyksiä.

[Veli Karimies]

Some 31 % of women have experienced one or more acts of physical violence since the age of 15. While women are most likely to indicate that they were pushed or shoved, excluding this form of violence has only a limited effect on the overall prevalence of physical violence, bringing it down from 31 % to 25 %. This result reflects the fact that many women who say they have been pushed or shoved have also experienced other forms of physical violence.

The most common forms of physical violence involve pushing or shoving, slapping or grabbing, or pulling a woman's hair.

Tönitty ja puhuttu pahasti, ei siinä, ei näissä luvuissa mitään ongelmaa ole, mutta kun puuttuu se verrokki, eli miesten kokema väkivalta.

[IDA]

Tutkimuksesta voi vetää sen johtopäätöksen, että Suomessa ja Tanskassa naiset kohtaavat vähiten väkivaltaa koko EU:ssa.

Tai sitten sen, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu naisten väkivaltaiseen sortoon mikä on pitkälle tottakin, koska se pakottaa naiset kodin ulkopuolelle töihin, mikä ei todellakaan ole kaunista ja suotavaa.

[Mikko pa]

Kyllä suomessa on naisen huono olla

[Veli Karimies]

Here, five possible explanations for observed differences between EU Member States in prevalence rates
for violence against women are tentatively put forward. They require further exploration and research for
corroboration.
Whether it is acceptable to talk with other people about experiences of violence
against women
•
In a number of EU  Member States, the survey found lower rates of violence against women where
respondents also indicated lower levels of knowledge about domestic violence experienced by other
people, such as friends or family. The results from a 2010 Special Eurobarometer survey on domestic vio
-
lence against women, which interviewed a representative sample of women and men in 27 EU Member
States, found the following with respect to Sweden (a high-prevalence country in the FRA survey) and
Bulgaria (a low-prevalence country in the FRA survey):
°
3 % of male and female respondents in Bulgaria have heard of domestic violence through their family
circle, compared with 32 % of male and female respondents in Sweden.
°
33 % of male and female respondents in Bulgaria stated that they have heard about domestic violence
through friends, compared with 47 % of respondents in Sweden.
°
6  % of male and female respondents in Bulgaria have heard about domestic violence through col
-
leagues or other contacts at their workplace, compared with 43 % of respondents in Sweden.
•
The above can be explained in different ways: either overall rates of domestic violence are much lower in
Bulgaria than in Sweden; or the fact that people in Bulgaria hear considerably less than people in Sweden
from family members and colleagues about domestic violence – but they hear more from friends than
from those groups – is an indication that the matter is considered to be private in relation to two domains,
the family and the workplace. In this regard, it could be suggested that in Bulgaria, for example, the sub
-
ject of violence against women could be considered as something you do not talk about in certain settings
and with certain people – including an interviewer who has just entered your home to conduct a survey.
Increased gender equality leads to higher levels of disclosure about violence against women
•
Increased equality between the sexes at the EU  Member State level is reflected in greater awareness
about violence against women at different levels in society, including the media. It is often accompanied
by enhanced mechanisms to encourage and facilitate reporting of incidents. This could mean that more
women are willing to disclose their experiences of violence to the police, and in a survey interview, as the
subject of violence against women is 'normalised' within society.
•
Looking at FRA's survey results alongside EIGE's gender equality index for all EU Member States, it can be
observed that Member States that are ranked highest in terms of gender equality tend also to have higher
prevalence levels of violence against women in the FRA survey (see
Figure 2.4
).

Women's exposure to risk factors for violence, particularly outside the home
•
Another possible explanation for women's experiences of violence is their exposure to different risk fac
-
tors. For example, being young is linked to higher rates of victimisation, which holds true across all coun
-
tries surveyed. However, selected survey results could be looked at alongside other data at EU Member
State level with respect to factors that could influence the risk of victimisation, such as employment patterns for women. For example, where more women in a Member State are in employment or in spe
-
cific types of employment, they are also likely to be more at risk of sexual harassment in the workplace.
•
Here, the survey found that, in relation to experiences of sexual harassment, women in professional and
higher management positions were at greater risk than women in some other occupational groups.
•
At the same time, it could be suggested that, when women gain more equality and start to challenge tra
-
ditional gender roles – for example, by going out more at night to socialise, by being in work, by not stay
-
ing in violent or otherwise abusive relationships – then they are more exposed to risk of violence.
Differences between countries in overall levels of violent crime
•
Differences between countries in rates of violence experienced by women might be partly explained by
looking at the overall violent crime rate in a country.
•
In turn, overall levels of violent crime need to be looked at alongside possible explanatory factors such as
the level of urbanisation in a country, or the number of young people (specifically young men) in the pop
-
ulation. These factors tend to increase crime rates; urban areas are more crime prone than rural areas, and
young men tend to commit most of the crime – such as violent crime – that people are concerned about.
•
The 2005 European Survey on Crime and Safety (which is a general population survey covering both
men and women and different types of crime) points to a general relationship between urbanisation and
crime: more urban countries tend to have higher levels of crime. Urbanisation may help to explain the
prevalence of crime to some extent, but is less able to explain differences in crime in the private sphere,
such as domestic violence.
•
Rates of violent crime have generally declined in recent years in the EU, according to official crim
-
inal justice statistics and victimisation surveys, but there is variation in overall rates of violent crime
across EU Member States. Eurostat notes that rates of violent crime have increased in Cyprus, Denmark,
Luxembourg, Greece and Sweden in the period 2003–2009.
Different drinking patterns in EU Member States
•
A perpetrator's consumption of alcohol is often put forward as an explanation for women's experiences of
violence, particularly in intimate partner relationships. However, at the EU Member State level any expla
-
nation linking overall alcohol consumption and levels of violence against women has to be treated cau
-
tiously. Factors such as periodic heavy drinking rather than the volume of alcohol consumed in a coun
-
try, together with data about the context in which alcohol is consumed (during a meal or on an occasion
where alcohol consumption is the main activity), need to be looked at in combination with other factors
when exploring the relationship between violence against women and drinking patterns in EU Member
States. Such other factors include an individual perpetrator's predisposition towards violence.
•
The survey did find heavy alcohol use by perpetrators of domestic violence, but further analysis is needed
to understand the relationship between alcohol and other factors that contribute to violence.

[ihminen]

Onpa saatu "tutkimuksen" uutisoinnilla ainakin raflaava otsikointi.

Itse sisällöstä on vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä miten ja millä kysymyksen asettelulla näihin lukuihin on päästy. Saahan sitä tosin tutkia haluamallaan tavalla, tulisi vain rehellisesti kertoa miten tähän päädyttiin ja miksi näin tutkittua asiaa haluttiin tutkia taas uudestaan. Myös vertailu aiempiin tuloksiin olisi kiva ja vertailu sukupuolten välisiin eroihin mieltä avartava.

Wiki tietää kertoa wanhasta,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perheväkivalta

.... Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaakin, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään [44] ks myös[38].
Myös ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että parisuhdeväkivallan kohteiden ja tekijöiden osuuksien erot sukupuolittain mitattuna ovat olleet useimmiten myös huomattavasti pienempiä kuin aikaisemmin on uskottu ja naisten osuus tekijöinä on yhtä suuri ellei suurempikin kuin miesten[46][24][47][48][49][50][51][52].

Tutkimuksissa joissa on käytetty Murray Strausin (CTS) –tyyppistä menetelmää, joita käytettiin myös osin em. Usko, toivo, hakkaus- ja Naisiin kohdistunut väkivalta 2005 –tutkimuksissa, erot sukupuolten välillä ovat olleet pieniä[12][13][14][14][53].

Esimerkiksi muutaman vuoden takaisten Tilastokeskuksen lukujen mukaan mukaan vuonna 2004 poliisin kirjaamista parisuhdeväkivaltatapauksista 87 prosentissa epäiltiin tekijäksi miestä ja 13 prosentissa tekijäksi epäiltiin naista. Vuonna 2005 poliisin kirjaamista perheväkivaltarikoksissa oli 4 109 uhria, 5 prosenttia edellisvuotta enemmän. Naisia perheväkivallan uhreista oli 3 195. Miehiä uhreista oli 914 tapauksessa. Näissä nainen oli epäiltynä 444 kertaa.[54]

Miesten kohdalla kulttuuriset syyt kuten poliisin haluttomuus kirjata miehiin kohdistuvia väkivaltatapauksia ja häpeä naisen väkivallan kohteeksi joutumisesta vaikuttanevat lisäksi ilmiön esille tuomiseen[11][55]. Naisten määrä parisuhdeväkivallan tekijöinä lienee suurempikin, sillä miesten kynnys puhua aiheesta ulkopuoliselle – saati sitten ilmoittaa viranomaisille – on korkeampi.

Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta[56][57]. Tämä on tullut esille muun muassa Helsingissä sijaitsevan Ensi- ja turvakotien liiton koordinoiman Miesten kriisikeskuksen toiminnassa jossa tuli esille ettei sinne hakeutuneista parisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä juuri kukaan ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta[58][59][24][60][61][62][62][63][64].

Usein myös ajatellaan, että vain miesten tekemä perheväkivalta on uhrille tuhoisaa, että kun nainen lyö, seurauksena on korkeintaan mustelma. Naiset syyllistyvät kuitenkin varsin paljon myös vakavaan parisuhteissa tapahtuvaan väkivaltaan miesten ohella[10][30][38][44][52][65][66]. Vuonna 2000 Tilastokeskus julkaisi raportin, jonka mukaan vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä 37 prosentissa nainen oli pahoinpidellyt miestä.

Tilastokeskuksen tiedoista v. 1997–2005 voidaan laskea, että naisten osuus parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä on ollut keskimäärin hieman oli 40 prosenttia vuodessa. Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Stakesin ylläpitämän WHO:n ICD-10 koodistoon perustuvan hoitoilmoitusrekisterin Hilmo Stakes: Hoitoilmoitukset / terveydenhuolto 1994–2003 (Ulkoiset syyt ikä- ja sukupuoliryhmittäin, pahoinpitelyt eritelty ilmoitetun suorittajan mukaan) luokassa "X85-Y09 Pahoinpitely 0 puoliso/partneri" ikäryhmässä 20–64 oli hoidettavana vuosina 2002–2003 noin kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Vielä vuosina 1995 ja 1996 tilanne oli toisin päin. Samoin edellä mainitusti vuonna 2008 poliisin tietoon tulleissa tapauksissa perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista [44]. Ja, että edellisvuonna naiset olivat uhreina useammin, mutta luvut olivat melko lähellä toisiaan silloinkin [44].

Naisten osuus pahoinpitelyrikoksiin syyllisiksi epäillyistä on kasvanut seitsemästä prosentista viiteentoista vuosien 1985 ja 2004 välisenä aikana.

Tuoreen nuorten seurusteluväkivaltaa kartoittaneen Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että väkivallan kokeminen nuorten seurustelusuhteissa on pojille yleisempää kuin tytöille. Kun 22 prosenttia kyselyhetkellä seurustelevista pojista ilmoitti seurustelukumppaninsa läimäisseen häntä, tytöistä 6 prosenttia oli kokenut vastaavaa. Pojista 15 prosenttia ilmoitti, että kumppani oli heittänyt heitä esineellä ja tytöistä 7 prosentilla oli vastaava kokemus. Ainoa tytöille poikia yleisempi kokemus oli se, että kumppani oli estänyt liikkumasta tai tarttunut kiinni. Tämän oli vähintään kerran nykyisen kumppanin tekemänä kokenut 19 prosenttia tytöistä ja 14 prosenttia pojista. Vakavinta fyysistä väkivaltaa kartoitettiin kysymyksellä nyrkillä tai kovalla esineellä lyömisestä tai potkimisesta. Pojista 9 prosenttia ja tytöistä 2 prosenttia oli kokenut tämän nykyisen tyttö- tai poikaystävän tekemänä. Pojat joutuivat tyttöjä useammin myös kumppaninsa väkivallalla uhkailun kohteeksi. Vähintään yhden edellä mainituista teoista oli kokenut 28 prosenttia seurustelevista nuorista9; 32 prosenttia pojista ja 24 prosenttia tytöistä. Kun Nuorisorikollisuuskyselyn tuloksia verrataan naisuhritutkimuksen tuloksiin, voidaan suuntaa antavasti arvioida, että suomalaiset nuoret näyttävät joutuvan seurustelusuhteissaan aikuisia naisia useammin väkivallan kohteeksi. Havainto koskee erityisesti poikia. Vastaavaa vertailutietoa ei valitettavasti ole satavilla aikuisten miesten osalta.[16]
.....

[Veli Karimies]

Onpa saatu "tutkimuksen" uutisoinnilla ainakin raflaava otsikointi.

Itse sisällöstä on vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä miten ja millä kysymyksen asettelulla näihin lukuihin on päästy. Saahan sitä tosin tutkia haluamallaan tavalla, tulisi vain rehellisesti kertoa miten tähän päädyttiin ja miksi näin tutkittua asiaa haluttiin tutkia taas uudestaan. Myös vertailu aiempiin tuloksiin olisi kiva ja vertailu sukupuolten välisiin eroihin mieltä avartava.

Tällästä sielä on. Sivulta 27 eteenpäin.

Physical violence
Since you were 15  years old until now/in the past
12 months, how often has someone:
• Pushed you or shoved you?
• Slapped you?
• Thrown a hard object at you?
• Grabbed you or pulled your hair?
• Beaten you with a fist or a hard object, or kicked
you?
• Burned you?
• Tried to suffocate you or strangle you?
• Cut or stabbed you, or shot at you?
• Beaten your head against something?

[Jorma Peelo]

Mikähän kaikki sitä väkivallaksi lasketaan? Jos kaikki pienetkin hipaisut illataan, niin täytyy ihmetellä kuinka toinen
puoli on siltä säästynyt.

[Veli Karimies]

1. Tanska 52%
2. Suomi 47%
3. Ruotsi 46%
4. Hollanti 45%
5. Ranska 44%
6. Latvia 39%
7. Luxemburg 38%
8. Belgia 36%
9. Saksa 35%
10. Viro 33%

Jne.

[ihminen]

Alkuperäinen suomenkielinen pressitiedote,
http://fra.europa.eu/sites/default/files/press-release-violence-against-women_fi_1.pdf

Tuloksia kun vertaa nopeasti tähän tutkimukseen miehien kokemasta väkivallasta ( http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/52756-miehiin-kohdistuva-vakivalta ) niin olisiko syytä olla huolissaan yleisesti vain väkivallasta jota koetaan?

Naisten luvut eivät juuri miesten luvuista poikkea, feministinen ote yhteiskunnassa tosin alistaa miehen kokemukset alempiarvoisiksi ja mitättömimmiksi.

[Veli Karimies]

Mielenkiintoinen huomio muuten. Näyttäisi siltä, että naisen ex-partnerit ovat olleet naista kohtaan selvästi väkivaltaisempia, kuin nykyiset partnerit. Onko siis niin, että väkivalta kehkeytyy erotilanteissa, vai että kaikki eksät on sikoja?

[Kulttuurirealisti]

Kuinka moni pidempään naisen kanssa asunut ei ole koskaan syyllistynyt tähän? :

• Grabbed you?

Tai näihinkään:

• Pushed you or shoved you?

Luulen, että varsinkin naisen käytyä käsiksi on harvassa ne, jotka noihin karmaiseviin ihmisoikeusrikoksiin eivät ole missään muodossa syyllistyneet.

vai että kaikki eksät on sikoja?

Ilman muuta eksä on sika.

[Whomanoid]

Ikävä ja häpeällinen tulos.  Ei voi muuta sanoa.

[nollatoleranssi]

Hieman ihmettelen näitä tuloksia, mutta kai tuollaista sitten tapahtuu.

[Veli Karimies]

26% väkivallantekijöistä oli naisia, 67% miehiä, 7% tapauksista molempia.

[Ajattelija2008]

Tulkitsen kyselyn tuloksen niin, että Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa naisten asema on poikkeuksellisen vahva ja hyvä, ja sen takia kyselyssä nainen surutta valittaa olosuhteistaan.

[Mursu]

En löytänyt itse kyselyä(kyselyhän se on), mutta englanniksi löytyi joitakin lukuja lisää.

http://www.theguardian.com/world/2014/mar/05/violence-against-women-eu

Violence against women is "an extensive human rights abuse" across Europe with one in three women reporting some form of physical or sexual abuse since the age of 15 and 8% suffering abuse in the last 12 months, according to the largest survey of its kind on the issue, published on Wednesday.

Ihmisoikeusloukkauksilla yleensä tarkoitetaan valtaapitävien loukkauksia kansalaisia kohtaan. Jos rikokset naisia kohtaan nähdään erityisenä ihmisoikeuskysymysemä, tunnustetaan ja hyväksytään miesten valta.

The UK reports the joint fifth highest incidence of physical and sexual violence (44%), whereas women in Poland report the lowest – 19%. However, campaigners to end violence against women advised caution in reporting country-wide differences, given different levels of awareness of what constitutes abuse.

Tämä on asian ydin. olojen parantuessa odotukset nopeammin kuin todellisuus, joten syntyy käsitys, että olot ovatkin huonommin. Näin tässäkin. Pohjoismaissa naisille on kokoajan toitotettu heidän oikeuksiaan ja miten he ovat väkivallan uhreja, joten he noteeraavat pienetkin siat, jotka jossain Puolassa nähtäisiin normaalina osana elämää. Huomatkaa miten Suomen media ei tätä kerro. Se riemuitsee saadessaan jälleen ketoa, miten pahoja suomalaiset miehet ovat.

Tietääkseni tässä ei eritelty sitä, kenen taholta välivalta tulee. Jossa jos kaksi 18-viutiasta naista tappelee, tulee siitä kaksi tapausta. Lukija toki luonnollisesti olettaa tekijäksi miehet. Miksi se, että kaksi naista tappelee on ihmisoikeuskysymys, mutta kahden miehen tappelu ei ole. Suurin osa väkivalan uhreista on miehiä, eikä siinä ole aina kyse mistään nahistelusta. Minä olen joutunut väkivallan uhriksi sukupuoleni takia täysin syyttä.

Piisikö seuraavaksi tehdä tutkimus romaneihin kohdistuvasta väkivallasta ja sen uhasta ja paasata sen pohjalta miten heitä sorretaan.

'

Among the findings, to be unveiled in Brussels on Wednesday, are:

• One in 10 women have experienced some form of sexual violence since the age of 15, while one in 20 has been raped.

Feministit usein sanovat, että raiskauksia on n. 5000-10000 vuodessa. Kun naisia on ikäluokassa n. 25000, olisi 1/20 pikemminkin 1250. Ilmoitettuja raskauksia tulee poliisin tietoisuuteen noin tuhat vuodessa. mitään suurta piilorikollisuutta ei taidakaan olla. Toki tuossa luvussa vaikuttaa se, etä osa saatetaan raiskata vasta ilmoittamisen jälkeen, joten periaatteessa se pitäisi jopa tuplata.

[Mursu]

Tutkimuksesta voi vetää sen johtopäätöksen, että Suomessa ja Tanskassa naiset kohtaavat vähiten väkivaltaa koko EU:ssa.

Tai sitten sen, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu naisten väkivaltaiseen sortoon mikä on pitkälle tottakin, koska se pakottaa naiset kodin ulkopuolelle töihin, mikä ei todellakaan ole kaunista ja suotavaa.

Yhteiskunta ei pakota mihinkään. Suomessa jopa maksetaan naisille, jotta he olisivat kotona hoitamassa lapsia. Taas tätä samaa uhrimentaliteettimoskaa.

[Mursu]

Naisten luvut eivät juuri miesten luvuista poikkea, feministinen ote yhteiskunnassa tosin alistaa miehen kokemukset alempiarvoisiksi ja mitättömimmiksi.

Tässä ei ole vain feministit vaan mukana ovat myös miehet luomalla sääntöjä, kuten "naista ei saa lyödä". Minä sanon: "ihmistä ei saa lyödä."

[Mursu]

Mielenkiintoinen huomio muuten. Näyttäisi siltä, että naisen ex-partnerit ovat olleet naista kohtaan selvästi väkivaltaisempia, kuin nykyiset partnerit. Onko siis niin, että väkivalta kehkeytyy erotilanteissa, vai että kaikki eksät on sikoja?

Ei kaikki ole sikoja vaan osa on. Toiset eivät voi  jättää exaansä rauhan. En tiedä yrititkö tässä nyt jotenkin syyllistää uhria tuolla ensimmäisellä osalla. Sellainen olisi täysin tuomittavaa. Toki vastaavaa esiintyy naistenkin puolelta, mutta harvemmin väkivaltana. Kun erotaan, niin sitten erotaan. Ei siinä enää pidä puuttua toisen elämään mitenkään.

[kyllästynyt]

Eilen kerrottiin, että homoja vastaan rikotaan Ruotsissa 25-kertaa Suomea useammin ja syyksi arveltiin että Suomessa rikoksia ei vaan ilmoiteta. Nyt kun Suomi on se paskin maa, ei selitys olekaan rikosilmojen puute tai mikään muu kuin suomalaisten paskuus

[Miniluv]

En tiedä yrititkö tässä nyt jotenkin syyllistää uhria tuolla ensimmäisellä osalla. Sellainen olisi täysin tuomittavaa.

Minusta olisi naisten päätöksentekokyvyn vähättelyä (ja siten eräänlaista henkistä väkivaltaa), jos jätettäisiin miettimättä, mikä osuus uhrin omilla valinnoilla on asiaan ollut. Jokaisella parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneella kun on kumppani, jonka uhri on ihan itse valinnut.

[CaptainNuiva]

Tulkitsen kyselyn tuloksen niin, että Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa naisten asema on poikkeuksellisen vahva ja hyvä, ja sen takia kyselyssä nainen surutta valittaa olosuhteistaan.

Tämä tuli minullakkin mieleen ensimmäisenä.
Ääriesimerkkinä toisesta suunnasta voitaisiin ajatella vaikka jotain Pakistania taikka Afganistania, siellä kun talipäitten galluphaastattelija kysyy juuri kasvoilleen happoa saaneelta naiselta jotta onko tämä koskaan kohdannut naiseuteen kohdistuvaa väkivaltaa niin vastaus olisi että ei ole, ihan mukavasti on mennyt....

Kaikenlainen väkivalta on tietty perseestä mutta onkohan tässä käynyt nyt niin kun naisten asema tasa-arvoistuu niin myös väkivaltaan johtavat jotkut syyt tasa-arvoistuvat ja täten lisääntyvät?

Sinällään tuntuu hölmöltä ajatella että kun halutaan tasa-arvoa niin sitten ei hyväksytäkkään tasa-arvoa kaikilta osin (Eli hyvässä ja pahassa) vaan ainoastaan rusinat pullasta....mikä taas ei ole tasa-arvoa.
Tämä diledemma on lähinnä telaketjufeministien juttuihin liittyvä.