Kumpuniemi: "Kyllä mä oon tervetullut täällä Lieksassa" (gradu)

[Roope]

Esko Poutiainen kysyi paneelikeskustelijoilta, miksi maahanmuuttajia on haalittu sekoittamaan köyhän kunnan elämäntyyliä.

– Meiltä ei ole lähtenyt yhtään kutsukirjettä, kaupunginjohtaja Esko Lehto vastasi.

Karjalainen: Maahanmuuttokeskustelu kiinnosti lieksalaisia

Kun turvapaikkaprosessi oli ohi ja haastattelemani nuoret olivat läpäisseet tiukan seulan, oli
aika etsiä heille asuinpaikka. ELY-keskus ohjaa oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoi-
den kuntaan sijoittamista sopimalla maahanmuuttajien kuntapaikoista kuntien kanssa. Sopi-
misen jälkeen ELY-keskus osoittaa maahanmuuttajan vastaanottavaan kuntaan. (Kotoutumis-
laki 1386/2010.) Enemmistö nuorista mainitsikin Lieksaan tulon syyksi juuri sen, että he sai-
vat sieltä kuntapaikan. Kahdella nuorista oli ollut Lieksassa asuvia tuttavia, joilta he olivat
kyselleet puhelimessa Lieksassa asumisesta ja opiskelusta Kristillisessä opistosta ja saaneet
Lieksasta miellyttävän kuvan sitä kautta. Suurin osa nuorista ei kuitenkaan tiennyt Lieksasta
mitään ennen sinne tuloa.


L: Tiesitkö jotain Lieksasta ku tulit tänne?
H8: En tienny mitään. Vain sanoivat, tarvitko paikka, kun minä tulin Suomi, ei minul-
la mitään oleskelulupaa sitten kun minä sain oleskelulupa ja sanovat että tarvitko
paikkakuntapaikka(.) (--) Sitten sanoi Lieksa tarvit paikka (--) ja sitten minä muutin
Lieksaan.

Nuorille ei tuntunut olevan suuresti väliä, mistä he saisivat kuntapaikkansa, koska he pitivät
Suomea yleensä ottaen hyvänä paikkana asua. Yksi nuorista oli tosin halunnut muuttaa pää-
kaupunkiseudulle, mutta sinne pääsemistä olisi saanut odottaa huomattavasti pidempään.
Jonkin aikaa odoteltuaan hän tyytyi Lieksasta tarjottuun paikkaan, koska se sijaitsi lähellä
hänen vastaanottokeskustaan ja Joensuuta, jossa hänellä oli tuttavia.

Yhdenlaista suomalaista virallista vastaanottavuutta on siis viestinyt kuntapaikan tarjoaminen
maahanmuuttajille. Suomessa on olemassa rakenteet maahanmuuttajien vastaanottamista var-
ten, mutta kuntapaikoista on ollut pulaa aina. Joissain kunnissa ei haluta vastaanottaa turva-
paikanhakijoita ja pakolaisia lainkaan, mutta on myös kuntia, jotka ovat jopa erittäin haluk-
kaita tarjoamaan uusille tulokkaille heidän ensimmäisen kuntapaikkansa. Lieksa vaikuttaa
maahanmuuttajien puheissa tällaiselta kunnalta. Seuraavassa sitaatissa puhutaan siitä, kuinka
Lieksa haluaa vastaanottaa maahanmuuttajia ja sitten viitataan tässä yhteydessä Lieksan kun-
nanjohtajaan aktiivisena toimijana asiassa. Tämä luo puheessa kuvan siitä, että Lieksa on
kuntana rakenteineen aktiivisesti vastaanottamassa maahanmuuttajia ja että uudet tulijat ovat
siellä haluttuja.

H6: Minä ensin olin vastaanottokeskuksessa. (--) Kun siellä olin kaksi vuotta, sitten
sanoi "Lieksa haluaa maahanmuuttaja". Sitten me puhusimme, minä ja serkun, että
Lieksan johtaja ja kaupunki lupaavat me tullaan Lieksaan. Sitten he lupasivat ja me
tulimme.

(pdf)

"Kyllä mä oon tervetullut täällä Lieksassa"

Maahanmuuttajanuorten kokemuksia vastaanottavuudesta suomalaisessa
maaseutukaupungissa

Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yhteiskuntapolitiikan pro gradu-tutkielma
Laura Kumpuniemi 175536
Syyskuu 2012

[ElinaElina]

Lieksaa tutkitaan urakalla, tässä gradu:
http://sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2013/10/GraduLauraKumpuniemi.pdf
Maahanmuuttajanuorten kokemuksia (Lieksassa)

nuori toi kuitenkin esille, että hänelle tilanne oli ollut erittäin vaikea. Hän koki,
ettei hän ollut voinut liikkua vapaasti, ja muutos oli suuri hänen entiseltä
kotipaikkakunnaltaan Kylänlahteen, missä sijaitsee perheryhmäkoti Tuikku.
H4: Siis oli ihan kauheeta (haastatellun kotimaa (hk)):sta Kylänlahteen. Ja minä
sanoin oikeasti poliisille, että nyt minä muutan takaisin (hk):han. Kiitoksia paljon, en
halua enää asua Suomessa. Mutta en saanut poliisilta luvan, että matkustan takaisin
(hk):han, kun olin alaikäinen. Eli melkein kuukausi olin täällä, heti halusin takaisin
(hk):han. Se oli vähän kauheeta, että mä en oikeastaan puhu englantia – siis nyt
puhun, mutta en niin hyvin – enkä aikaisemmin oo osannut suomea.
H4: Kylänlahteen suoraan ja et voi Kylänlahdesta lähteä minnekään. Et voi liikkua
vapaasti. Pitäis olla koko ajan Kylänlahdessa ja en tiiä ooksie käyny Kylänlahdessa
vai et, kun Kylänlahdessa ei ole oikein mitään.
L: Oon käyny vaan Kristillisellä opistolla.
H4: No niin! Seitsemältä kouluun ja kaksi, kello kaksi kotiin ja sitten ei oikeastaan
ollut mitään muuta tekemistä kuin kouluun kotiin kouluun kotiin.
Sama henkilö oli kokenut ärsyyntymistä, kun hän oli muuttanut pois tukikoti Tuikusta, ja
hänet oli laitettu asumaan toisen alaikäisen maahanmuuttajanuoren kanssa. He eivät olleet
tulleet hyvin toimeen keskenään, joten haastattelemani nuoren mielestä tilanne tuntui
ahdistavalta. Hän oli kuitenkin päässyt muuttamaan toiseen asuntoon yksin valitettuaan
asiasta.
Edellä mainitun henkilön lisäksi yksi haastateltu koki hänelle tuputetun apua, jota hän ei ollut
vailla. Hänet oli kutsuttu tapaamiseen Koto-toimistoon, jossa hän oli jutellut psykologin
kanssa.

(sivu 69)

Muutama tyttö harmitteli, että Lieksassa heillä ei
ole mahdollisuutta harrastaa uimista, koska he eivät voi käydä uimahallissa yhtä aikaa
miesten kanssa. Yksi mainitsi, että tällainen mahdollisuus oli järjestetty Kotkassa, mutta
Lieksassa omaa vuoroa naisten uimiselle ei ole järjestynyt.
L: Pitäiskö sun mielestä esimerkiksi järjestää semmonen mahollisuus, että tytöt vois
käydä?
H: Joo, mutta lieksalaiset sanovat, ei voi olla. Niin vaikeaa. Mutta kun mä olin
Kotkassa, meille oli oma uima. Mutta täällä on niin vaikeaa, jos tää on pieni paikka.

[Kemolitor]

Aloitin lukemaan tuota gradua läpi, tässä muutamia lainauksia alkupuolelta:

Laura Kumpuniemi: "KYLLÄ MÄ OON TERVETULLUT TÄÄLLÄ LIEKSASSA"
Maahanmuuttajanuorten kokemuksia vastaanottavuudesta suomalaisessa maaseutukaupungissa

1. Johdanto s. 1 - 3

s. 2: Käsittelen työssäni nuorten ajatuksia kahdella tasolla: (1) yhteiskunnallisella, jolle sijoittuu suomalaisen politiikan kohteena oleminen ja kotouttaminen ja kotouttamista tukeva toiminta eri sektoreilla sekä (2) yhteisöllisellä, joka taas sisältää suomalaisten yksityishenkilöiden vastaanottavuuden tai torjuvuuden asenteet. Minua kiinnostaa myös se, miten maahanmuuttajanuoret ovat päässeet suomalaisten yhteisöjen jäseniksi. Analysoin nuorten kokemuksia suhteessa muuhun maahanmuuttajista tehtyyn suomalaiseen tutkimukseen ja myös Suomen nykyiseen kotouttamispolitiikkaan ja asenneilmapiiriin. Tarkoituksenani on myös tarkastella, miltä Lieksan kaupungille mediassa aseteltu Suomen uuden rasismipääkaupungin leima vaikuttaa maahanmuuttajien puheen kautta tulkittuna.

Sain toimeksiannon pro gradu -työhöni Lieksan tukipisteyhdistyksen Mahdollisuus-hankkeelta, joka pyrkii ehkäisemään syrjäytymistä. Hankkeen kohderyhmänä ovat yleisesti syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat, mutta tutkimukseni kohderyhmäksi valikoitui aiheen ajankohtaisuuden vuoksi erityisesti maahanmuuttajat Lieksassa. Lieksan maahanmuuttajaryhmä koostuu pääasiassa oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista.

2. Tutkimuksen toteuttaminen s. 4 - 11

s. 8: Poikien haastatteluvastaukset olivat keskimäärin pidempiä kuin tyttöjen maksimipituisen vastauksen ollessa jopa 27 rivin mittainen.

Tämä herättää kysymyksiä: Miksi tytöt puhuivat vähemmän? Johtuiko se minusta haastattelijana: kysyinkö vähemmän tai vääriä kysymyksiä? Oliko tyttöjen kielitaito poikia huonompi? Vaikka vastaajilla olisikin yhtä hyvä kielitaito, ehkä he ovat epävarmempia kielen käyttäjiä. Osansa voi tehdä myös se, että tytöillä vaikutti oman puheensa mukaan olevan vähemmän suomalaisia kontakteja kuin pojilla.

Ilmeisin ratkaisu tähän asiaan taisi jäädä tutkijalta huomaamatta, Islam asettaa tytöille paljon enemmän rajoituksia kuin pojille, ymmärrettävästi siinä jää sitten sosiaalisten kontaktien saaminen vääräuskoisiin vähemmälle.

s. 11: Tutkijan on havaittava omat kulttuuriset ennakko-oletuksensa tutkimuksessaan. Ennakko-oletusten vaikutusta tutkimukseen täytyy reflektoida pitkin tutkimusprosessia. Omat ennakko-oletukseni perustuivat median levittämään kuvaan Lieksasta rasismin kehtona. En kuitenkaan halunnut perustaa tutkimustani tälle rasismin hyväksymiselle ennakko-oletukseksi, vaan lähdin tekemään tutkimustani tarkoituksenani pureutua myös muihin maahanmuuttajien elämässä vaikuttaviin olennaisiin asioihin, rasismin kohtaamisen ollessa vain yksi niistä. Muita esimerkiksi kulttuurien erilaisuuteen liittyviä ennakko-oletuksiani ja jopa ennakkoluulojani olen havainnut erityisesti heti haastattelujen jälkeen ja myös kirjoitusprosessin edetessä. Käsittelemällä niitä tekstin ja keskusteluiden kautta olen pystynyt vähentämään näiden kulttuuristen ja muiden ennakko-oletusten vaikutusta tutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksen edetessä olen saanut myös purettua omaa ennakkokäsitystäni Lieksasta pelkästään rasistisena kaupunkina.

Omien ennakkoluulojen huomaaminen ja tunnustaminen on aina positiivista, toivottavasti ennakkoluulot eivät pahasti vaikuttaneet itse opinnäytetyöhön.


Luku 3. Maahanmuuttajat Suomessa s. 12 - 20

s. 14: Turvapaikanhakijat saapuvat Suomeen samoista syistä kuin pakolaiset.
Pakolaisista puhuttaessa kyse on yleisesti ottaen kiintiöpakolaisista.

Tässä kohtaa menee jo graduntekijällä käsitteet aika pahasti sekaisin. Kiintiöpakolaisille on jo aiemmin myönnetty pakolaisstatus, turvapaikanhakija tulee hakemaan pakolaisasemaa.

Turvapaikanhakijoita saapui Suomeen 3088 henkilöä vuonna 2011. Samana vuonna tehtiin 1271 myönteistä päätöstä turvapaikkahakemuksiin, ja niistä yli puolet (714) myönnettiin toissijaisen suojelun perusteella. Itse turvapaikkoja myönnettiin 169. Yksintulleiden alaikäisten hakemuksia hyväksyttiin 115, joista toissijaiseen suojeluun perustuvia päätöksiä oli 68, humanitaariseen suojeluun perustuvia 12 ja turvapaikkapäätöksiä kaksi. Myönteisen vastauksen saaneiden alaikäisten joukossa eniten oli Somaliasta tulleita, kun taas kaikkien myönteisen päätöksen saaneiden joukossa oli eniten Irakista saapuneita.

Kirjoittajan kiinnostus asiaan lopahtaa, vaikka tuo teksti olisi pitänyt saattaa loppuun asti eli kertoa, mitä tapahtuu niille, jotka eivät oleskelulupaa saa.

s. 18: Alaikäinen turvapaikanhakija, joka on saanut oleskeluluvan, voi myös hakea perheenyhdistämistä. Alaikäinen lapsi on oikeutettu saamaan vanhempansa samaan maahan, missä hän itse on. Perheenyhdistämistarkoitusta varten nuorille perheenkokoajille voidaan tehdä testejä iän määrittämiseksi, koska nuorten turvapaikanhakijoiden iästä voi olla epäselvyyttä esimerkiksi asiakirjojen puutosten vuoksi. Aiemmin perheenyhdistämiseen oli oikeutettu, jos perheenyh distämishakemuksen jätti ennen kuin lapsi täytti 18 vuotta. Vuonna 2010 tuli kuitenkin voi maan lakimuutos, jonka mukaan lapsen on oltava alaikäinen edelleen, kun päätös perheenyh distämisestä tehdään. Alaikäisistä yksintulleista turvapaikanhakijoista laskennallisesti vain alle puolet saavat perheenjäsenensä Suomeen. Paras tilanne vuosina 2006–2008 on ollut somalialaislapsilla, jotka ovat saaneet Suomeen kaksi tai kolme omaistaan. Irakilaislapsista omaisensa Suomeen on saanut vain joka kymmenes ja afganistanilaislapsista joka neljäs.

s. 19: Somalialaistytöt ovat pystyneet säilyttämään vahvan etnisen identiteettinsä integrointi- ja vertaispaineista huolimatta. Ystävyyssuhteiden solmiminen suomalais- ja somalialaistyttöjen välillä on mahdollista, mutta haastavaa. Somalialaistytöt kertoivat kuitenkin kaipaavansa enemmän kontakteja suomalaisiin.

Voisikohan vahvan etnisen identiteetin ja ystävyyssuhteiden solmimisen hankaluuden välillä olla mitään yhteyttä, tätäkään graduntekijä ei uskalla pohtia tarkemmin.


Luku 4. Keskeiset käsitteet s. 21 - 27

Yleistä tarinaa vastaanottavuudesta, torjuvuudesta, syrjinnästä ym.


Luku 5. Virallinen Suomi maahanmuuttajan vastaanottajana s. 28 - 38

s. 28: Kotouttamispolitiikka heijastaa maan taloudellisesti, väestötieteellisesti ja poliittisesti hallitsevan enemmistön ideologista suuntautumista, ja usein vastuu sopeutumisesta nähdään olevan ainoastaan tulokkailla.

Minulle on kyllä tullut aivan toinen kuva, jollei tulokas sopeudu, niin sitten vain kovasti mietitään kotouttamistoimien lisäämistä ja sitä, että mikä on kotouttamistoimissa mennyt pieleen. Hyvä asiahan se olisi, jos kotoutettavalla nähtäisiin olevan edes vähän vastuuta itselläkin kotoutumisestaan, valitettavasti niin ei taida olla.

s. 30: Suomen voidaan nähdä noudattaneen sekä assimiloivaa, etnistä että pluralistista ideologiaa. Etnistä ideologiaa harjoitettiin 1990-luvulla työperäisten maahanmuuttajien kohdalla, sillä heidän oletettiin palaavan kotimaihinsa. Virallinen politiikka koski kuitenkin lähinnä niitä, joiden nähtiin jäävän maahan pysyvästi. Heidän kohdallaan toteutettiin assimilointipolitiikkaa. Nyttemmin oman kielen ja identiteetin säilyttämisen ja oman kulttuurisen yhteisön tuen on alettu nähdä edesauttavan integroitumista myös valtaväestöön.

Oma muistikuvani tästä asiasta on aika toisenlainen. 1990-luvulla korostettiin etenkin somalien kohdalla kovasti, että he ovat täällä vain väliaikaisesti ja odottavat kovasti (kuten muutkin pakolaiset ja turvapaikanhakijat) olojen rauhoittumista kotimaassaan, jotta voisivat palata takaisin kotimaahansa. Heidät esitettiin vieraina ja meidän pitää olla vieraanvaraisia maahamme turvaan tulleille. Sitten kun vieraat eivät käyttäytyneetkään kuten Suomessa vieraiden oletetaan käyttäytyvän, alkoivat ongelmat.

s. 32: Maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen ohjelman myötä (vuonna 1997) tapahtui sävyn muutos maahanmuuttopolitiikassa. Siihen asti painopiste oli ollut valtaväestöön sulauttavassa integraatiossa, mutta se siirtyi ohjelman kautta kohti moniarvoisen integraation ideaa. Moniarvoinen integraatio merkitsee sitä, että maahanmuuttajalla on ääneen lausuttu oikeus säilyttää oma etninen, kielellinen ja kulttuurinen identiteettinsä, mikä tarkoittaa esimerkiksi uskonnon ja oman äidinkielen ylläpitämistä.

Olisikohan tuo vuoden 1997 ohjelma ollut samalla jonkinlainen monikulttuurisuuden lähtölaukaus Suomessa?

Vai olisiko tämä vasta se varsinainen monikulttuurisuus:

Tästä on viime aikoina edetty edelleen kohti kaksisuuntaisen kotoutumisen ideaa, jonka mukaan sekä saapuvien maahanmuuttajien että vastaanottavan yhteiskunnan tulee muuttua vuorovaikutteisessa prosessissa.

Minulle tuo kaksisuuntaisen kotoutumisen käsite on aivan uusi, täytyypä katsoa lähdeviite ja selvittää tarkemmin mistä on kyse, onko tuollainen kahjous todellakin virallista politiikkaa nykyään.

Tämä hallituksen esitys taisi virallistaa monikulttuurisuuden:

s. 33: Maahanmuuttajan lisääntyvä osallisuus ja osallistuminen yhteiskunnan eri aloilla lisäisivät myös maahanmuuttajien ja kantaväestön luonnollisesti tapahtuvaa vuorovaikutusta, mikä lisäisi näin myös kaksisuuntaista kotoutumista. Kohta löytyy lain toisen pykälän määritelmistä: kotoutuminen määritellään maahanmuuttajien yksilölliseksi kehitykseksi, joka johtaa yhteiskunnan monialaiseen toimintaan osallistumiseen. Samalla yhteiskunta myös monikulttuuristuu ja monimuotoistuu. Eri ryhmien välistä vuorovaikutusta korostetaan vielä lisää viittaamalla Euroopan unionin yhtei-sen kotouttamispolitiikan periaatteisiin:

"(K)otouttaminen on dynaaminen, kaksisuuntainen vuorovaikutusprosessi, joka edellyttää paitsi kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia, myös vastaanottavan yhteisön ja maahanmuuttajan entistä suurempaa sitoutumista." (Hallituksen esitys 185/2010.)

Esitys jatkaa kaksisuuntaisen kotoutumisen määrittelyä:
"Varsinainen kotoutuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa suomalaisen yhteiskunnan kanssa, keskeisimmin arkipäivän tilanteissa ja lähiyhteisöissä kuten päiväkodeissa, kouluissa, harrastuksissa ja työpaikoilla. Kotoutuminen on siis kaksisuuntainen keskinäisen mukautumisen prosessi, jossa yhteiskunta muuttuu väestön monimuotoistuessa."

Luku 6. Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon s. 39 - 52

s. 38: Jaakkolan mukaan negatiivisimmin pakolaisiin suhtautuivat nuoret 15–29-vuotiaat miehet. Muita torjuvampia asenteita oli myös vähemmän koulutetuilla. Vastaajan puoluepoliittinen näkökanta vaikutti myös suhtautumiseen siten, että vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat olivat myönteisimpiä pakolaisten vastaanottamisen lisäämisen suhteen. Mukana kyselyssä olivat suurimmat puolueet tuolloin: vihreät, kokoomus, SDP, vasemmistoliitto ja keskusta. Vasemmistoliiton kannattajat ovat ainoina muuttaneet mielipidettään myönteisemmäksi koko kahdenkymmenen vuoden tarkkailujaksolla (vuonna 1987 kyseessä oli vielä SKDL) - muiden puolueiden kannattajien pakolaismielipiteet ovat kiristyneet pitkällä aikavälillä.

s. 40: Euroopan komission mielipidemittauksen (1997) mukaan suomalaiset sijoittuivat eurooppalaisten joukossa viidenneksi rasistisimmiksi vuonna 1997 belgialaisten, ranskalaisten, itävaltalaisten ja tanskalaisten jälkeen.

s. 41: Poliisit ja rajavartijat suhtautuivat maahanmuuttajiin kielteisimmin. Sosiaalityöntekijät ja ruotsinkieliset opettajat puolestaan olivat myönteisimpiä maahanmuuttajia kohtaan. Asenteisiin vaikutti pitkälti se, minkälaisia kokemuksia viranomaisilla oli maahanmuuttajista työaikanaan - poliisilla kokemukset olivat kielteisimpiä.

Myöhemmin nuorten asenteita on käsitelty Nuorisobarometreissa 2005 ja 2010. Maahan-muuttoasenteet ovat muuttuneet tuona aikana pääasiassa kriittiseen suuntaan. Vuoden 2010 barometrissa nuoret kokivat rasismin lisääntyneen nuorten keskuudessa ja entistä pienempi joukko piti hyvänä ideana sitä, että maahan vastaanotettaisiin lisää maahanmuuttajia.

s. 44: Maahanmuuttokriittiseksi asenteeksi nimetty suuntaus on yleistynyt poliitikkojen keskuudessa erityisesti vuosina 2008–2010. Aikaisemmin poliittinen keskustelu oli ollut jokseenkin konsensushenkistä. Maahanmuuttokriitikoiksi ovat Förbomin (2010) mukaan nimenneet itsensä ne, jotka haluavat rajoittaa maahanmuuttoa ja jotka ovat arvostelleet maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Samaisen ryhmän suunnalta alkoi puhe myös siitä, että maahanmuuttoa ei ole voinut kritisoida leimaantumatta itse rasistiksi.

S. 45: Maahanmuuttajat esitetään maahanmuuttokriitikoiden suunnalta suomalaisen järjestelmän hyväksikäyttäjinä, eivätkä painavasta syystä kotimaasta pakenemaan joutuneina olosuhteiden uhreina. Pakolaisten kohdalla tiukka eronteko halutaan tehdä elintasopakolaisten ja aitojen pakolaisten välille. Elintasopakolaisen käsite on kuitenkin keskustelussa ongelmallinen, koska on ilmeistä, että osa pakolaisista tulee Suomeen toiveenaan parempi elintaso. Pakolaisten lähtömaan elintaso voi olla yleisesti ottaen hyvin alhainen johtuen esimerkiksi pitkään jatkuneesta aseellisesta konfliktista. Suomalaisetkin ovat lähteneet aikojen saatossa ulkomaille paremman elintason perässä. Tähän pakolaisten erottelun diskurssiin voidaan lukea mukaan myös kommentit ankkurilapsista ja turvapaikkashoppailijoista, joilla halutaan luoda tietynlaista kuvaa maahanmuuttajien tarkoitusperistä

Kummallinen ajatuksenkulku kirjoittajalla. Jos kerran on ilmeistä, että osa "pakolaisista" tulee Suomeen paremman elintason toivossa, niin miksi heitä ei sitten saisi kutsua elintasopakolaisiksi. Toisaalta (mikä kirjoittajalta jäi kokonaan huomiotta) heitä ei saisi kutsua ollenkaan pakolaisiksi, koska "elintasopakolaisuus" ei sovi yleisesti hyväksyttyyn pakolaisen määritelmään.

s. 46: Maahanmuuttokriitikot puolustavat puheissaan suomalaista hyvinvointia ja kulttuuria, johon maahanmuuttajien tulisi sopeutua. Keskustelussa on yleistynyt monikulttuurisuuden karsastaminen ja erityisesti kotouttamisen yhteydessä käytetty ilmaus "maassa maan tavalla".

Maahanmuuttokriitikoille tuntuu kuitenkin olevan olemassa yhtenäinen suomalainen kulttuuri, jota on suojeltava monikulttuurisuuden uhalta.

s. 47: Kristillisdemokraattien poliittisiin linjauksiin kuuluu myös se, että maahanmuuttajat nähdään Suomen kulttuurista, inhimillistä ja sosiaalista pääomaa rikastuttavana, mutta samalla huomioidaan heidän aiheuttamansa kulttuuristen törmäysten uhka. Sosiaalidemokraattien maahanmuuttotyöryhmän raportissa painotetaan työperäistä maahanmuuttoa ja turvapaikanhakijoiden kotouttamisen tehostamista. Heidän tavoitteenaan on myös maahanmuuton vastuullinen hallinta. Vasemmistoliiton toimenpideohjelmassa maahanmuuttajille vaaditaan yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia sekä kantaväestön kanssa yhtäläisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Perussuomalaisten vaaliohjelma keväälle 2011 toi esille puolueen maassa maan tavalla -suhtautumisen maahanmuuttajien kotouttamiseen. Puolue haluaa myös tiukentaa turvapaikkalinjauksia ja hillitä "työperätöntä" maahanmuuttoa.

s. 51: Vaikuttamisen varaa on edelleen suomalaisten asenteiden suhteen. Euroopassa on mitattu monikulttuurisuuden hyväksymistä esimerkiksi rasismin ja ksenofobian tutkimuslaitoksen kyselyissä. Vuoden 2005 eurobarometrissa Suomessa monikulttuurista yhteiskuntaa vastusti noin 36 prosenttia kyselyyn vastanneista. Eurooppalainen keskiarvo oli 37 prosenttia.

Onkohan hyvä vai paha asia, jos vastustaa monikulttuurista yhteiskuntaa? No, kai se paha asia on, kun kerran monikulttuurisuus on hyvä asia. Toisaalta emme yltäneet edes eurooppalaiseen keskiarvoon, parantamisen varaa siis on vielä.

s. 51: Maahanmuuttajien yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen pyritään vaikuttamaan Moniheli ry:n hankkeella, jossa kannustetaan maahanmuuttajia ottamaan osaa politiikkaan ja asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa 2012. Hanke edistää maahanmuuttajien yhteiskunnallista osallisuutta. (Moniheli ry 2012.) Se voi edistää myös heidän syrjäytymistään ja huono-osaisuuttaan maahanmuuttajien asioiden paremman näkyvyyden myötä.

Kumpuniemi ei valitettavasti tässä kohtaa avaa ajatteluaan yhtään, olisin mielelläni kuullut vähän perustelujakin tälle ajatukselle, että maahanmuuttajien ottaminen osaa politiikkaan edistäisi heidän syrjäytymistään ja huono-osaisuuttaan.

[ElinaElina]

Lainaus

Tästä on viime aikoina edetty edelleen kohti kaksisuuntaisen kotoutumisen ideaa, jonka mukaan sekä saapuvien maahanmuuttajien että vastaanottavan yhteiskunnan tulee muuttua vuorovaikutteisessa prosessissa.



Minulle tuo kaksisuuntaisen kotoutumisen käsite on aivan uusi, täytyypä katsoa lähdeviite ja selvittää tarkemmin mistä on kyse, onko tuollainen kahjous todellakin virallista politiikkaa nykyään.

Mainittu Lieksan Maahanmuuttostrategiassa muistaakseni sanoilla molemminpuolinen integraatio.

[Kemolitor]

Luku 7. Lieksa - maaseutukaupunkin periferiassa s. 53 - 58

s. 53: Lieksassa on ollut maahanmuuttoa jo aiemminkin (esimerkiksi inkerinsuomalaisia paluumuuttajia), mutta uusi maahanmuuttaja-aalto on suuntautunut kaupunkiin erityisesti vuodesta 2009 lähtien. Tuon jälkeen saapuneista suurin osa on saapunut kaupunkiin oleskeluluvan saaneina turvapaikanhakijoina. Tällä hetkellä Lieksassa on noin 400 ulkomaalaistaustaista kuntalaista, joista 230 on saanut oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella. 80 prosenttia humanitaarisin perustein oleskeluluvan saaneista on nuoria alle 35-vuotiaita. (mt.)

Vaikka gradun pääaihe onkin vastaanottavuus, olisi minusta Kumpuniemen pitänyt edes vähän tarkemmin selvittää, mistä ja miksi juuri Lieksaan pöllähti melkoisen iso joukko turvapaikan saaneita, miksi ei vaikkapa Ilomantsiin tai Säkylään.

Maaseutumainen periferiakaupunki ja työttömyysluvut eivät tee Lieksasta vetovoimaista muuttokohdetta. Maahanmuuttoa on kuitenkin suuntautunut Lieksaan sekä suhteellisen hyvien koulutusmahdollisuuksien että vapaana olevien asuntojen vuoksi. Maahanmuuttajien saapuminen on pelastanut Lieksan Vuokratalot Oy:n, jonka asunnoista huomattava osa oli ollut pitkään tyhjillään. Uusien kuntalaisten myötä Lieksaan on syntynyt myös arviolta 60 uutta työpaikkaa. Työpaikkoja on syntynyt muun muassa kotouttamistehtäviin ja terveydenhuoltoon. (mt.)

Nämä Lieksan suhteellisen hyvät koulutusmahdollisuudet eivät minulle ole vielä auenneet, onko siellä oikeasti jotain koulutusmahdollisuuksia? Näissä 60 työpaikkassakin olisi ollut kunnianhimoiselle opinnäytetyöntekijälle pohdittavaa, mutta ehkä se meni liikaa ohi gradun pääaiheesta.

Maahanmuuton seurauksena kaupungissa on kuitenkin ilmennyt myös joitain ongelmia. Rasismi on nostanut päätään (Helsingin Sanomat 13.10.2011). Kaupunki nousi vuonna 2011 mediassa esille Suomen uutena rasismipääkaupunkina ja maahanmuuttoon liittyvistä asioista Lieksassa uutisoitiin ahkerasti syksyn 2011 kuluessa. Rasismikeskustelu Lieksassa oli myös pro gradu -tutkielmani liikkeellepaneva voima.

s. 54: Rasismi on alkanut nostaa päätään Pohjois-Karjalassa jälleen vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2010 Lieksassa tehtyjen rasististen rikosten määrä oli kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna. (Yle Uutiset 3.11.2011.) Tuolloin noin puolet (29) maakunnan rasistisista rikoksista (62) tehtiin Lieksassa. Useimmiten kyse oli ilkivallasta, kuten maahanmuuttajien autojen rikkomisesta.(Helsingin Sanomat (HS) 13.10.2011.)

Pakolaisten aiheuttamia kuluja vaadittiin julkisiksi kaupunginvaltuustolle tehdyllä aloitteella. Maahanmuuttajien on nähty myös vievän kaupungin työt ja asunnot. Kaupunki kertoi kuitenkin tekevänsä voittoa maahanmuuttajilla, sillä valtio kustantaa turvapaikanhakijoista aiheutuvia kuluja kolmen ensimmäisen vuoden ajan heidän Suomeen tultuaan.

Lokakuussa tuli esiin myös Lieksan sosiaalitoimen virheellinen toiminta  maahanmuuttajien toimeentulopäätöksiä tehdessä. Päätöksiä oli annettu jopa kolmeksi vuodeksi kerrallaan - selityksenä työvoimapula.

Luku 8. Vastaanottavuus julkisella ja kolmannella sektorilla s. 59 - 74

s. 60: Kun turvapaikkaprosessi oli ohi ja haastattelemani nuoret olivat läpäisseet tiukan seulan, oli aika etsiä heille asuinpaikka. ELY-keskus ohjaa oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kuntaan sijoittamista sopimalla maahanmuuttajien kuntapaikoista kuntien kanssa. Sopimisen jälkeen ELY-keskus osoittaa maahanmuuttajan vastaanottavaan kuntaan. (Kotoutumislaki 1386/2010.) Enemmistö nuorista mainitsikin Lieksaan tulon syyksi juuri sen, että he saivat sieltä kuntapaikan. Kahdella nuorista oli ollut Lieksassa asuvia tuttavia, joilta he olivat kyselleet puhelimessa Lieksassa asumisesta ja opiskelusta Kristillisessä opistosta ja saaneet Lieksasta miellyttävän kuvan sitä kautta. Suurin osa nuorista ei kuitenkaan tiennyt Lieksasta mitään ennen sinne tuloa.
L: Tiesitkö jotain Lieksasta ku tulit tänne?
H8: En tienny mitään. Vain sanoivat, tarvitko paikka, kun minä tulin Suomi, ei minulla mitään oleskelulupaa sitten kun minä sain oleskelulupa ja sanovat että tarvitko paikkakuntapaikka(.) (--) Sitten sanoi Lieksa tarvit paikka (--) ja sitten minä muutin Lieksaan.

Yhdenlaista suomalaista virallista vastaanottavuutta on siis viestinyt kuntapaikan tarjoaminen maahanmuuttajille.

Seuraavassa sitaatissa puhutaan siitä, kuinka Lieksa haluaa vastaanottaa maahanmuuttajia ja sitten viitataan tässä yhteydessä Lieksan kunnanjohtajaan aktiivisena toimijana asiassa. Tämä luo puheessa kuvan siitä, että Lieksa on kuntana rakenteineen aktiivisesti vastaanottamassa maahanmuuttajia ja että uudet tulijat ovat siellä haluttuja.
H6: Minä ensin olin vastaanottokeskuksessa. (--) Kun siellä olin kaksi vuotta, sitten sanoi "Lieksa haluaa maahanmuuttaja". Sitten me puhusimme, minä ja serkun, että Lieksan johtaja ja kaupunki lupaavat me tullaan Lieksaan. Sitten he lupasivat ja me tulimme.

Tätä kohtaa gradussa on taidettu jokusen kerran jo muissa ketjuissa lainata, mutta kannattaa se silti kerrata vielä uudestaan. Tosin tarkalleen ottaen kaupunginjohtaja Esko Lehdon lausunto oli: "Meiltä ei ole lähtenyt yhtään kutsukirjettä."
http://hommaforum.org/index.php/topic,53110.msg823109.html#msg823109

Mutta tärkeä asia on koko ajan ollut se, tulivatko oleskeluluvan saaneet täysin oma-aloitteisesti juuri Lieksaan vai houkuteltiinko heitä sinne. Kumpuniemen gradun mukaan heidät houkuteltiin Lieksaan.

Lieksan Kristillisessä opistossa voi suorittaa aikuisperuskoulun yhdessä tai kahdessa vuodessa. Peruskoulun suorittaminen lyhyessä ajassa tuntui hyvin houkuttelevalta monille nuorille, ja se nähtiin mahdollisuutena. Joillakin nuorista oli hyvin pitkälle meneviä tulevaisuudensuunnitelmia ja peruskoulun suorittaminen nopeasti edisti heidän suunnitelmiaan.

Mitenkähän oikeasti onnistuu peruskoulun suorittaminen yhdessä vuodessa, jos ei juurikaan vielä suomea osaa ja muutenkin kirjoitus- ja lukutaidon kanssa on vähän niin ja näin.

s. 63: Lieksassa maahanmuuttajat eivät ole olleet nuorisotilan aktiivisia käyttäjiä. Konflikteja maahanmuuttajien ja lieksalaisnuorten välillä tapahtui. Monikulttuurisen nuorisotyön aloittamisella haluttiin toivottaa maahanmuuttajat tervetulleeksi yhteiseen tilaan ja antaa nuorille mahdollisuus ystävällisluontoiseen kanssakäymiseen. Jotain meni kuitenkin pieleen.

Konflikteja tapahtui ja jotain meni pieleen, kiinnostusta herättäviä sanoja. Valitettavasti Kumpuniemessä nämä asiat eivät herättäneet kiinnostusta, koska hän ei vaivaudu asiaa sen enempää selittelemään.

s. 65: Vain yhden nuoren kohdalla hakemus oli jo tuottanut toivotun lopputuloksen, ja haastateltavan perhe oli päässyt Suomeen. Taustalla saattoi vaikuttaa se, että hakija oli Suomeen tullessaan vielä huomattavan alaikäinen, alle 14-vuotias, kun monet muut ovat saattaneet olla jo lähempänä kahdeksaatoista ikävuotta.

s. 68: Yksi haastatelluista toi esille, että maahanmuuttajilla on mahdollisuus suorittaa suomalainen peruskoulu jopa yhdessä vuodessa, kun suomalaisilta siinä menee yhdeksän vuotta.

On ne kyllä sellaisia moniosaajia, että oikein tippa tulee silmään. Suomalaiset tuhraavat peruskoulua yhdeksän vuotta, kun maahanmuuttaja suorittaa sen vuodessa. Kyllä Johanna Suurpää taisi olla oikeassa lausuessaan nämä kuolemattomat sanat: "Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta."

s. 72: Muita poikien harrastuksia olivat uiminen ja kuntosali. Kuntosalin kohtalo Lieksassa on tosin ollut vaakalaudalla useiden vuosien ajan, sillä yksityiset yrittäjät ovat toisensa perään todenneet kuntosalin pidon kannattamattomaksi. Yhden haastatellun puheista saattoi päätellä, että kuntosali ei ole aina ollut käytössä. Tämä on voinut johtua tauoista aukiolossa yrittäjänvaihdosten välillä. Tällä hetkellä Lieksan kaupunki ylläpitää kuntosalia.

Olisikohan Lieksa intoutunut ylläpitämään kuntosalia, jos kuntaan ei olisi "yllättäen" ilmaantunut suurta maahanmuuttajajoukkoa?

s. 73: Tyttöjen puheessa esiintyi merkkejä siitä, että maahanmuuttajien omaa kulttuuria ja uskontoa ei oteta huomioon harrastusmahdollisuuksia järjestettäessä. Islaminuskoisia tyttöjä sitovat tietyt uskonnolliset säännöt pukeutumisen suhteen, mikä vaikuttaa siihen, mitä he voivat harrastaa.

Olisi voinut Kumpuniemi vähän tarkemmin kysellä tästä uskonnollisesta pukeutumisesta, mitä sillä tässä asiayhteydessä tarkoitetaan ja mitä harrastuksia tytöt ovat nyt joutuneet jättämään pois. Pitäisikö paikkakunnalle sitten järjestää erikseen islamilaisia harrastuksia?

Pienessä kaupungissa ei tietenkään ole mahdollista harrastaa mitä tahansa, jos muita asiasta kiinnostuneita ei ole. Nuorten toiveet harrastuksista, kuten tyttöjen uimavuoron, järjestämisestä ei kuitenkaan ole kohtuuton vaatimus. Moniarvoisen integraation nimissä maahanmuuttajille tulisi antaa mahdollisuus harrastaa oman uskontonsa sääntöjen mukaan. Lieksassa näin ei ole toimittu ja samalla on evätty joiltain maahanmuuttajanaisilta- ja tytöiltä heille mielekäs tapa viettää aikaa ja harrastaa liikuntaa. Päätökset tässä asiassa viittaavat vahvasti assimiloivan politiikan ajatukseen, ja vaikuttavat nuorten Lieksa-kuvaan negatiivisesti.

Tämä pitää opetella ulkoa: "moniarvoisen integraation nimissä". Tuota kun sopivassa yhteydessä toistelee, niin jopa hämmentyy keskustelun toinen osapuoli pahasti.


Luku 9. Vastaanottavuus ja torjunta Lieksassa s. 75 - 88

s. 78: Lieksassa on myös ollut paljon puhetta siitä, mitä maahanmuuttajien ylläpito maksaa kaupungille ja paljonko heille maksetaan tukia. Sitkeässä on istunut esimerkiksi huhu, että sosiaalitoimisto maksaisi maahanmuuttajille autokoulun. Kun oikeaa tietoa näistä asioista ei ole ollut saatavilla, on päässyt helposti syntymään turhia ennakkoluuloja. Väärät käsitykset ovat vahvistuneet entisestään, kun viime syksynä tuli ilmi, että Lieksan sosiaalitoimen tekemistä erikoisjärjestelyistä maahanmuuttajien toimeentulon myöntämisessä (MTV Uutiset 26.10.2011).

s. 79: Erään haastatellun autoa oli vahingoitettu ja myöhemmin sen ikkunoihin oli kirjoitettu rasistisia ilmauksia.

Piti sitten palata alkuun ja tarkistaa, ketä tässä oikein haastatellaan.

s. 6: Haastattelin kymmentä 17–22-vuotiasta nuorta, jotka olivat kotoisin eri maista.

No, pitäähän sitä tuossa iässä jo auto olla, että pääsee liikkumaan.

s. 85: Suomalaisten suunnalta on esitetty vaatimuksia tai ihmettelyä maahanmuuttajien käytöstä kohtaan, joka on johtanut siihen, että maahanmuuttajat ovat alkaneet muokata omaa käytöstään. Lieksassa on saattanut esiintyä kantaväestön suunnalta yhdenmukaisuuspaineita. Paineet saatetaan ilmaista tietoisesti tai tiedostamattomasti, ja ne liittyvät muun muassa kulttuurisiin koodeihin ja sääntöihin

Olisi ollut ihan mukava, jos Kumpuniemi olisi tämän luvun rasismijorinoitten sijaan maininnut edes muutaman esimerkin tästä aiheesta, mikä maahanmuuttajien käytöksessä on ollut sellaista, että se on herättänyt ihmettelyä paikallisten taholta.

s. 88: Lieksan nykyistä mainetta rasistisena kaupunkina pidettiin täysin liioiteltuna.
H4: (I)hmiset puhuvat paskasta lieksalaisten selän takana, että lieksalaiset ovat rasistia. Mä en voi ott... sanoi, että kaikki lieksalaiset ovat rasisti ja hullu. Kyllä täällä on joku, ehkä pari ihmisiä, mutta ei kukaan voi sanoa, että kaikki lieksalaiset.

Muutos voi tosin selittyä myös sillä, että samalla kun keskustelu rasismista on lisääntynyt, rasistisia asenteita omaavat henkilöt ovat katsoneet paremmaksi pitää ajatuksensa omana tietonaan, koska ovat havainneet rasismin olevan paheksuttu suhtautumistapa.

Luku 10. Tulokset s. 89 - 93

s. 89: Lieksassa he kohtasivat virallisen kunnallisen kotouttamisen, johon oltiin suurilta osin tyytyväisiä. Kaupunki on onnistunut lyhyessä ajassa luomaan hyvin maahanmuuttajia palvelevan Koto-toimiston sekä matalan kynnyksen sosiaalista toimintaa. Toisaalta maahanmuuttajanuorten kotoutumista hidastaa Lieksan Kristillisen opiston maahanmuuttajapainotteisuus ja sen vaikutus siihen, löytävätkö nuoret omanikäisiä suomalaisia kavereita. Monikulttuurisilla nuortenilloilla on yritetty paikata tilannetta siinä kuitenkaan onnistumatta.

s. 91: Tieto siitä, että suomalainen yhteiskunta tukee myös niitä, joilla menee heikosti, vaikuttaa myönteisesti kuvaan Suomen vastaanottavuudesta. Kaikista tarjoutuneista tilaisuuksista ollaan kiitollisia ja Suomessa asumista halutaan jatkaa. Suomalaisen kotouttamispolitiikan käytännön toteutuksessa on vielä joitain paikallisesti havaittavissa olevia sudenkuoppia kaksisuuntaisen kotouttamisen ja moniarvoisen integraation ideoiden kanssa.

Luku 11. Johtopäätökset s. 94 - 95

s. 94: Maahanmuuttajien - sekä nuorten että vanhojen - näkökulmia suomalaiseen yhteiskuntaan, yhteisöihin sisäänpääsemiseen ja torjuvaan käytökseen pitää tutkia jatkossakin. Suomi on edelleen matkalla kohti monikulttuurisuuden parasta toteutustapaa, ja sen edistämiseksi tulee kuulla sekä suomalaisten että maahanmuuttajien näkemyksiä. Suomessa maahanmuuttoon liittyvä tutkimus on ollut hyvin rasismipainotteista ja paljon on tutkittu valtaväestön asenteita vähemmistöihin. Nämä ovat tärkeitä asioita tietää, mutta tärkeää on myös löytää hyviä käytänteitä muuttaa mielipiteitä.

Lieksassa ei ole noudatettu kaikkia kaksisuuntaisen kotoutumisen suuntaviivoja eikä aina panostettu moniarvoiseen kotouttamiseen. Tässä on varmasti kysymys osittain resurssipulasta, jota asiantuntijat ovat pelänneet uuden kotoutumislain myötä (ks. Sisäministeriö 2012b).

Tuo ongelmahan on helppo ratkaista, jos siitä on kyse. Resursseja vain lisää, eihän tässä olla köyhiä eikä kipeitä, matka monikulttuuriseen yhteiskuntaan on kuitenkin vielä kesken. Siihen onnelaan kun pääsemme, niin ...

s. 95: Lieksassa kaivataan myös edelleen enemmän kohtaamisia maahanmuuttajien ja kantalieksalaisten välille. Monikulttuurisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii mukaansa myös sen pienemmät yksiköt. Lieksan noustua otsikoihin rasistisuudellaan vuonna 2011 asiaan kuitenkin tartuttiin usean eri toimijan voimin. Tuloksia voidaan saada aikaan, jos kaikki osapuolet eri maahanmuuttajaryhmiä myöten, ovat mukana hakemassa ratkaisuja ongelmiin. Lieksaa kannattaa seurata, koska vaikka se on haasteellinen miljöö työttömyydestä kärsivänä maaseutukaupunkina, siellä tuntuu olevan myös potentiaalia ratkaista ongelmia innovatiivisella tavalla.

Tässä olen Laura Kumpuniemen kanssa aivan samaa mieltä, Lieksaa kannattaa seurata.

Aihe oli ajankohtaisuutensa vuoksi erittäin kiinnostava, mutta valitettavasti Laura Kumpuniemeltä loppui kiinnostus tai uskallus kesken, monia kohtia tekstistä olisi voinut kirjoittaa vähän laajemmin auki. Gradussa on tietysti aina joku kohtalaisen kapea sektori, josta käsin tutkittavaa asiaa tarkastellaan, mutta silti.

[Micke90]

Ihan muutaman rivin lukemalla huomaa heti, että sompuilla riittää vaatimuksia ja valittamista melkein joka asiassa. Pitäähän uuskuninkaallisilla olla kuninkaalliset olot. Suomi voisi ottaa mallia Virosta, joka ei ota pakolaisia ollenkaan eikä myöskään hyysää niitä harvoja, jotka sinne eksyvät.

[Siili]

Lainaus

Tästä on viime aikoina edetty edelleen kohti kaksisuuntaisen kotoutumisen ideaa, jonka mukaan sekä saapuvien maahanmuuttajien että vastaanottavan yhteiskunnan tulee muuttua vuorovaikutteisessa prosessissa.

Mainittu Lieksan Maahanmuuttostrategiassa muistaakseni sanoilla molemminpuolinen integraatio.

'

Mitenköhän kukkikset meinaavat kouluttaa kantiksia, jotka haluavat elää kuten ennenkin ja suhtautuvat EVVK tulijoihin? 

Tullaanko välinpitämättömyys tulijoiden suhteen kriminalisoimaan?

Minulla on kyllä sellainen tunne, että elleivät somalit lopeta valitteluaan, he eivät sopeudu ikinä ja päätyvät samanlaisiksi outsidereiksi kuin kotoromanit.  Tosielämässä suomalaiset eivät nimittäin tule sopeuttamaan elämäänsä somalien mieltymyksien mukaiseksi.  Kukkikset ovat vastuuntunnottomia, jos he antavat somaleille sellaisen kuvan, että näin tulee joskus tapahtumaan.

[Nuivake]

s. 68: Yksi haastatelluista toi esille, että maahanmuuttajilla on mahdollisuus suorittaa suomalainen peruskoulu jopa yhdessä vuodessa, kun suomalaisilta siinä menee yhdeksän vuotta.

Peruskoulu vuodessa, tohtoriksi kahdessa? 

[Micke90]

s. 68: Yksi haastatelluista toi esille, että maahanmuuttajilla on mahdollisuus suorittaa suomalainen peruskoulu jopa yhdessä vuodessa, kun suomalaisilta siinä menee yhdeksän vuotta.

Peruskoulu vuodessa, tohtoriksi kahdessa? 

Peruskoulu yhdessä vuodessa, lukio toisessa ja yliopisto kolmannessa. Kyllä somput osaavat! 

[DuPont]

Ovat nuo ulkomaat ihmeellisiä maita. Ei tuollaisia neroja meiltä synny.