2014-02-17 IL Pääkirjoitus: Ministerien avustaja-armeija leikkauslistalle

[skrabb]

Pääkirjoitus 17.2.2014: Avustaja-armeija leikkauslistalle
Maanantai 17.2.2014 klo 03.16

Tarkastusvaliokunta vaatii aiheellisesti poliittisten valtiosihteerien ja muun avustajakaartin arviointia.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen piskuista salkkua auttavat kantamaan valtiosihteeri, kolme erityisavustajaa ja eduskunta-avustaja.

Kun nykyistä valtiosihteerijärjestelmää vuosikymmen sitten luotiin, sitä perusteltiin ministereiden työ- ja aikataulupaineiden helpottamisella EU-asioissa. Haluttiin myös vahvistaa virkakoneiston poliittista ohjausta ja vastapainoksi luvattiin karsia poliittisten erityisavustajien määrää. Tavoitteet olivat hyviä, mutta toteutus ei ole mennyt putkeen.

Politrukkikasti on vain entisestään paisunut. Valtiosihteereiden ja erityisavustajien lisäksi ministeriöissä häärii erilaisia poliittisia asiantuntijoita. Nämä päällepäsmärit tekevät virkavastuulla tapahtuvan valmistelutyön joskus hankalaksi. Kansliapäälliköillä on ollut jopa vaikeuksia päästä ministerin puheille.

Hallituksessa on 19 ministeriä ja heillä 13 valtiosihteeriä, joiden sijoitteluun vaikuttaa ministerin työtaakan lisäksi moni muukin asia. Kyse on myös poliittisesta statuksesta, piilopuoluetuesta ja kehnosta kulukurista. Systeemi, jossa vain osalla ministereitä on valtiosihteeri, on muotopuoli. Toisaalta ministereitä on liikaa. Selkeämpää olisi, jos kutakin ministeriötä johtaisi yksi ministeri ja hänellä olisi apunaan poliittinen valtiosihteeri tai apulaisministeri, joka avustaa ja edustaa ministeriä sekä toimii virassaan hänen vastuullaan. Perustelluinta olisi valita apulaisministeri kolmelle, neljälle EU-kiireistä eniten rasitetulle ministerille.

Avustajien poliittisen ja virkamiesroolin välille on välttämätöntä saada selkeys. Myös työnjako valtiosihteerin ja kansliapäällikön kesken kaipaa linjausta. Pääministerin valtiosihteeri on oma lukunsa. Poliittisen roolinsa lisäksi hän vastaa tehtäviltään valtioneuvoston kansliassa kansliapäällikköä ja koordinoi koko hallintoa kansliapäällikkökokousten vetäjänä.

Yksi kysymyksiä herättävä asia on valtiosihteerin pätevyys ja ammattietiikka valtion palvelijana, ei tilapäisenä jonkin taustayhteisön edun ajajana. Ilmeinen ongelma on, että tehtäviin tulee myös selvästi ammattitaidottomia ja kokemattomia henkilöitä, joille "korkean vallan" läheisyys helposti nousee päähän. Monen ura jatkuu vauhdikkaasti lobbareiksi. Kunta- ja sote-uudistusten sekava valmistelu on osoitus sekä poliittisen tason avustajien että itse päättäjienkin ammattitaidottomuudesta. Onko julkisen hallinnon koulutusjärjestelmä tosiaankin niin heikossa tilassa, ettei pätevää työvoimaa ole saatavissa?

Tietenkin myös kansliapäälliköiden ja muiden virkamiesten on opittava elämään uudessa maailmassa. Virkamies ajattelee aivan oikein asioita oman roolinsa kannalta, mutta pitää myös nähdä ylimmän, poliittisen päätöksentekotason tarpeet turhien hallinnollisten palomuurien ylittämiseen. Ei kuitenkaan pidä mennä toiseen äärimmäisyyteen eli yhdistämään kaikki ministeriöt yhdeksi mammutiksi. Se johtaisi aivan uusiin ongelmiin.

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/?ref=hakemisto

lihavointi oma