Bisneksen pyörittäminen ja maailmanparannus

[Maailmanmies]

Tarina Kauppalehdestä :

http://www.kauppalehti.fi/omayritys/yrittaja+omaisuus+meni+-+tekisin+saman+uudestaan/201401608515


"Yrittäjä myi perheen kodin, laittoi peliin koko omaisuutensa ja avasi liikkeen, jossa myytiin vastuullisesti valmistettuja design-tavaroita. Nyt on loppuunmyynnin aika.

"Tekisin edelleen kaiken uudelleen. Myisin perheen kodin. Antaisin koko omaisuuteni, tarkalleen ottaen 75 693,11 euroa."


Näin kirjoittaa yrittäjä Minna Särelä blogissaan, jossa hän avaa yrityksensä lopettamisen taustoja. Samalla hän kuvaa sitä intohimoa, millä yritystä on pyöritetty ja sitä, miten helposti loistavaksi ajateltu liikeidea voi kompastua"

Ja toinen samankaltainen

Anton & Anton -ketju on kärsinyt heikosta kannattavuudesta, ja se haki pitkään lisärahoitusta. Se on sulkenut liikkeensä sekä Porvoossa että Kulosaaressa.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1385003511220


Nuoret, pääosin naiset, perustavat firmoja ilman sen kummempaa käsitystä liiketoiminnasta. Kannattavuutta ei lasketa, media rummuttaa kestävää kehitystä sekä eettistä bisnestä. Pannaan pystyyn firmoja jotka vaativat melkoiset alkuinvestoinnit. Vaatekauppa Helsingin parhailla paikoilla ei ole halpa aloittaa, ruokakauppa vaatii tietoa ja taitoa, isojen liikkeiden puristuksessa on vaikeaa elää.
Media tekee alkuvaiheessa muutaman jutun joissa itse liiketoiminta sivuutetaan ylioptimismilla, pääasia, että ollaan mukana maailmanpelastuksessa.

[PaulR]

Tuohan nyt on typeryyttä lähteä roiskimaan all-in omaisuus kiinni loistavaksi luulemaansa ideaan.

Kaveri aloitti muutama vuosi sitten postimyynnillä, avasi kivijalkaliikkeen aivan tuohon naapuriin, kun menekkiä oli ja kun viimeksi juttelin oli laajentamassa Helsinkiin. Hienoa nähdä kun ajatus realisoituu asteittain jalat tukevasti maassa.

[kekkeruusi]

"Tekisin edelleen kaiken uudelleen. Myisin perheen kodin. Antaisin koko omaisuuteni, tarkalleen ottaen 75 693,11 euroa."

Jotkut oppivat omista virheistään, jotkut eivät.

[Maailmanmies]

Tämän voisi siirtää Kylänraitille.

[Porilainen munalla]

Pienyrittämistä ollaan ajettu ahtaalle jo kauan.
Pikkukauppiaiden , myivät ne sitten ruohonleikkureita tai designtavaroita, on nykyään lähes mahdotonta pärjätä Osuuskauppojen, Keskon, ABC- HennesMauritz, Clas Olssonien, Bauhausien yms ketjuliikkeiden puristuksessa.
Puheissaan ihmiset haluavat "yksilöllistä" mutta todellisuudessa jopa päivittäinen maito -ja maksalaatikko haetaan
vihreässä Bonuskortti-sokeudessa lähimarketista. Ja samalla kaikki muukin.

Pohjois-Karjalassa osuuskauppa saattelee ihmiset jo kehdosta hautaan. 

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan toimitusjohtaja Juha Kivelä seisoo hautaustoimistossa ja katselee ympärilleen. Vaalealla koivuarkulla on kaksi hintaa: 1 350 euroa, S-etukortilla 1 215 euroa.

"Haluammeko, että koko Suomi näyttää samanlaiselta?"

Päivittäistavarakaupan puolella markkinatasapainosta ei voida kuitenkaan puhua. S- ja K-ryhmä kun hallitsevat markkinoita ylivoimaisesti. Ryhmillä on päivittäistavarakaupasta yli 80 prosentin osuus, josta S-ryhmälle kuuluu 45,6 prosentin siivu.

[Faidros.]

"Tekisin edelleen kaiken uudelleen. Myisin perheen kodin. Antaisin koko omaisuuteni, tarkalleen ottaen 75 693,11 euroa."

Olikohan tuossa perheessä miestä ollenkaan, vai oliko 75693,11€ erossa saatu korvaus asunnonpuolikkaasta?

[mikkoR]

Miksi lannistaa ihmisiä?
Jos ei koita niin ei voita ja jos jotain aloittaa niin pakkohan siihen on uskoa ja totuus on että monessa liiketoiminnassa tarvitsee alkupääomaa, tosin on niitäkin aloja joilla pääsee alkuun pienellä.

Toisaalta monen liikeidea on koeponnistettu ystävien ja sukulaisten kilttien sanojen varaan kunnes raaka totuus selviää ettei se oma idea olekkaan niin mahtava ja tullaan takaisin nenä veressä.
Ketään ei ainakaan pitäisi kannustaa laittamaan kaikkea yhden kortin varaan eikä varsinkaan omaa asuntoa likoon.

Sitten nuo isot ketjut, ei ne ole mitään mörköjä ja itse teen yhteistyötä muutamankin todella ison toimijan kanssa joiden kanssa yhteistyö sujuu erittäin hyvin, ei sieltä hintoja sanella vaan katsotaan mikä on tuotteen hinta ja ei heidänkään etunsa ole kiristää nahkoja rullalle tavarantoimittajista vaan pitkäjänteinen yhteistyö jossa jokainen saa oman osansa, toki jos tavarantoimittajan hinnoittelu on pielessä niin sille ei mahda mitään.

[PaulR]

Pienyrittämistä ollaan ajettu ahtaalle jo kauan.
Pikkukauppiaiden , myivät ne sitten ruohonleikkureita tai designtavaroita, on nykyään lähes mahdotonta pärjätä Osuuskauppojen, Keskon, ABC- HennesMauritz, Clas Olssonien, Bauhausien yms ketjuliikkeiden puristuksessa.
Puheissaan ihmiset haluavat "yksilöllistä" mutta todellisuudessa jopa päivittäinen maito -ja maksalaatikko haetaan
vihreässä Bonuskortti-sokeudessa lähimarketista. Ja samalla kaikki muukin.

Klopaali ilmiö. Hupipätkä Peter Schiffiltä;

Will Walmart shoppers support "Every Day High Wages?"
http://www.youtube.com/watch?v=LLr5oWfoWRY

[Maailmanmies]

Miksi lannistaa ihmisiä?
Jos ei koita niin ei voita ja jos jotain aloittaa niin pakkohan siihen on uskoa ja totuus on että monessa liiketoiminnassa tarvitsee alkupääomaa, tosin on niitäkin aloja joilla pääsee alkuun pienellä.

Totta kai yrittäminen vaatii uskoa asiaansa. Siitä ei olekaan kyse. Yleinen ilmapiiri, poliitikkojen puheet ja mediailmasto on ollut pitkään sellainen, että kaikki ns. kestävään kehitykseen liittyvä on hyvää bisnestä, ihmiset ovat valmiit maksamaan kulutushyödykkeistä paljon ylimääräistä jos se vain on reilua kauppaa, luomua, eettisesti tuotettua jne.
Totuus on toinen. Vähän kuin vihreiden kannatus ennen. Gallupit lupasivat hyvää, mutta tulos ei koskaan vetänyt niille vertoja.

Vasta näytetty Pelastetaan duunit-sarja oli hyvä. Siinä firmat tekivät oikeasti jotain b to b-tavaraa, konkreettisesti paneuduttiin ongelmiin eikä jauhettu kokoomushöttöä. Yhdessä noista firmoista myyntimiehiä leikittävä ja arvostuksesta höpöttävä naiskonsultti sai -aivan oikein- pian kenkää. Virtasalmelainen firma lähti tuulivoimakomponenttien valmistajaksi ja joutui intialaisten kusettamaksi. Melkein pari milliä meni.

Kannattaa katsoa:


http://areena.yle.fi/tv/2099955

[mikkoR]

Tuo pelastetaan duunit oli tosi hyvä ja realistinen kuvaus yrittämisestä, toivottavasti jatkuisi ja mieluummin vieläkin laajempana ja mukana olisi ihan pieniä alle 10 hengen firmojakin.
Se yksi konsultti oli kyllä ihan pelle 

[Porilainen munalla]

Tuo pelastetaan duunit oli tosi hyvä ja realistinen kuvaus yrittämisestä, toivottavasti jatkuisi ja mieluummin vieläkin laajempana ja mukana olisi ihan pieniä alle 10 hengen firmojakin.
Se yksi konsultti oli kyllä ihan pelle 

Tämä naiskonsultti oli todennäköisesti aiemmin keskittynyt vain kuntien ja valtion, julkisen puolen, kivakiva- hömppätutkimuksiin.
Nyt hän yhtäkkiä joutuikin kovaan businesmaailmaan josta hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä ja potkut tuli.
Naiskonsulttihan myös totesi ohjelmassa että; "tämä oli urani kovin paikka".
Mitään kovaa ei ollut, hän vain yksinkertaisesti oli täysin väärä henkilö tehtävään eikä ymmärtänyt tehtävän antoa.

Tässä näkyy julkisen ja yksityisen puolen ero. Yksityisissä yrityksissä harvemmin on halua mihinkään helistimien heiluttelutuokioihin joita tämä konsultti ohjelmassa teetti. 

[kerava]

Kaupallisen koulutuksen saanut olisi sijoittanut ensin rahaa perusteelliseen markkinointitutkimukseen, joka olisi selvittänyt hyödykkeiden kysyntätilanteen ja vasta sitten alkanut toimia, suuntaan tai toiseen.
Mutta tällainen; musta tuntuu, että tää olis kivaa, ei kyllä päädy kuin juuri konkurssiin paitsi kovalla tuurilla.

[kekkeruusi]

"Tekisin edelleen kaiken uudelleen. Myisin perheen kodin. Antaisin koko omaisuuteni, tarkalleen ottaen 75 693,11 euroa."

Olikohan tuossa perheessä miestä ollenkaan, vai oliko 75693,11€ erossa saatu korvaus asunnonpuolikkaasta?

Mitähän se perhe tykkäsi kun frouva pelasi talon heidän altaan?

[Faidros.]

Mielenkiintoista tuo "Antaisin koko omaisuuteni...". Yrittäjällä ei kai sitten muuta tarkoitusta ollutkaan?
Kun katselee henkilöhaulla kuvia, nayttää lafka enemmänkin seksuaalivahemmistön kommuunilta. Kommuuniksi hän jossain jutussa yritystään luonnehtikin.

[Alkuasukas]

avasi liikkeen, jossa myytiin vastuullisesti valmistettuja design-tavaroita.

No siinähän se ensimmäinen (ja viimeinen) virhe sitten tulikin. Sillä, että höpöpaskaa myyvä kioski menee konkkaan, ei ole mitään tekemistä yrittämisen vaikeuden kanssa. Kaikella vaan ei pysty elämään kun ei ole kysyntää.

Tässä samaa semisti kannattavasti.

http://www.finder.fi/Ekologisia%20tuotteita/Globe%20Hope%20Kiseleff/HELSINKI/taloustiedot/2564298

[Alkuasukas]

Niin ja mimmi on pikkasen kuutamolla jos kehtaa sanoa tekevänsä saman uudelleen. Apinakin oppii virheistään.

[Alapo]

miten helposti loistavaksi ajateltu liikeidea voi kompastua"

Mitä nyt tuossa luin tuota juttua, ideahan tossa oli hyvä, mutta... oliko oikeasti tuolle kysyntää? Ja oliko ihan välttämättömintä saada liikepaikka helsingin keskustasta, jossa on kovat vuokrat. Ja että tuotteita esiteltiin ehkä liian kovalla rahalla, ehkä liiankin globaalisti, eikä rahalle saatu vastinetta. Tuossa haukattiin liian kova pala kerralla.

[Maailmanmies]

Ja että tuotteita esiteltiin ehkä liian kovalla rahalla, ehkä liiankin globaalisti, eikä rahalle saatu vastinetta. Tuossa haukattiin liian kova pala kerralla.

http://www.goodnewsfinland.fi/arkisto/uutiset/1d3b7212/

Eettistä bisnestä. Just. Voihan se näinkin olla, mutta ensin bisnes sitten etiikka jos rahaa ja aikaa jää.

Viime syksynä Särelä soitti jo maailmalla menestyneen Ivana Helsingin Pirjo Suhoselle ja ehdotti yhteistyötä. Suhonen innostui, ja Palonin pop-up-liikkeelle luvattiin tehdä tilaa Ivana Helsingin New Yorkin -liikkeeseen paikallisten muotiviikkojen ajalle helmikuulle.

Särelä tarjosi kaikille suomalaisille suunnittelijoilleen mahdollisuutta lähteä mukaan.

— Lähetin heille yöllä sähköpostia, ja ensimmäinen riemunkiljahtelevainen myöntävä vastaus tuli viidessä minuutissa.

Mukaan lähti 37 suomalaissuunnittelijaa. Vastaanotto oli hyvin positiivinen.

— New Yorkissa oltiin kiinnostuneita erityisesti suunnittelijoidemme ekologisuudesta. Suomessa ollaankin siinä paljon muita edellä. Eettisyydestä pitäisi tehdä Suomen muotialan vientikärki. Tunnettu korkea laatumme on myös tärkeä ekologinen tekijä tuotteissamme.

Ja joo. Noiden suunnittelijoiden matkoihin ja majoituksiin taisi Paloni osallistua, tuskin muuten moisia riemunkiljahduksia olisi kuulunut.  Jenkkimarkkinatkin on tulkittu väärin. Ne ovat äärimmäisen kovat ja kilpaillut, kohteliaisuuksia kyllä kuuluu, mutta se ei tarkoita menestyvää bisnestä. Miksi suomalainen firma toisensa jälkeen lähtee Amerikkaan saamaan turpaansa?

[kekkeruusi]

miten helposti loistavaksi ajateltu liikeidea voi kompastua"

Mitä nyt tuossa luin tuota juttua, ideahan tossa oli hyvä, mutta... oliko oikeasti tuolle kysyntää?

Ei kai nyt tuollaisia voi miettiä. Pääasia että itse haluaa tehdä just tota.

Ja oliko ihan välttämättömintä saada liikepaikka helsingin keskustasta, jossa on kovat vuokrat.

Mutta kun se kuuluu hänen unelmaansa.

Ja että tuotteita esiteltiin ehkä liian kovalla rahalla, ehkä liiankin globaalisti, eikä rahalle saatu vastinetta. Tuossa haukattiin liian kova pala kerralla.

Ja mitään ei opittu.

[Porilainen munalla]

Jos tälle tekstiilifirmalle on oikeasti tarvetta ja markkinarako, ei 70 000 euroa ole mikään paha summa oppirahoina.
Virheistään voi oppia, toimintaa tehostaa ja tuhkasta voi nousta Fenix-lintu vielä vuosien päästä.
Jos tavaraa ymmärtääkseni myytiin pääasiassa Helsingissä ja helsinkiläisille, niin ehkä oli liian aikaista tempoilla New Yorkiin saakka esittelemään tuotteita?

[nollatoleranssi]

Moni yrittäjä on joutunut kokemaan niitä pettymyksiäkin. Tuollainen oman kaupan avaaminen ja sen ylläpitäminen voi olla varsin opettavainen juttu.

Monesti muistetaan vain ne "miljoonayrittäjät", mutta samalla tapaa moni heistäkin on mennyt all-in-tyylillä bisnekseen. Saati että heilläkin olisi tapahtunut aikaisemmin konkursseja, mutta sitten se yksi bisnes onkin alkanut menestymään.

Siihen tarvitaan joka tapauksessa riskinottoa, että ylipäätään perustaa oman yrityksen. Eiköhän tuollainen henkilö ole myös hyvässä asemassa muillakin työmarkkinoilla. Siitäkin huolimatta, että teki aikaisemmin konkurssin omissa bisneksissä.

[nollatoleranssi]

Pikkukauppiaiden , myivät ne sitten ruohonleikkureita tai designtavaroita, on nykyään lähes mahdotonta pärjätä Osuuskauppojen, Keskon, ABC- HennesMauritz, Clas Olssonien, Bauhausien yms ketjuliikkeiden puristuksessa.

Puheissaan ihmiset haluavat "yksilöllistä" mutta todellisuudessa jopa päivittäinen maito -ja maksalaatikko haetaan
vihreässä Bonuskortti-sokeudessa lähimarketista. Ja samalla kaikki muukin.

Ilmaisit asian erittäin hyvin eli "puheissaan ihmiset haluavat yksilöllistä palvelua, mutta todellisuudessa kaikki tuotteet haetaan ketjuliikkeistä".

En tiedä onko tuo pelkästään suomalainen vai maailmanlaajuinen ilmiö? Vai onko muualla vain enemmän ihmisiä eli pienetkin yritykset menestyvät paremmin?

Olisi helppoa sanoa, että kyse on rahasta ja esim. tuotteiden kalleudesta, mutta se lienee vain yksi osa ongelmaa. Toinen ongelmatekijä voi olla siinäkin, että monesti kaupoissa haluaa kierrellä "rauhassa". Näissä pikkukaupoissa sitä on lähestulkoon kokoaikaisen tarkkailun kohteena ja eikös myyjän täydy tulla siihen viereen tekemään jotakin tarkastaakseen, ettei mitään varasteta.

Isommissa liikkeissä tuo hoidetaan kameroilla, joka tyyli on kai periaatteen tasolla vielä tungettelevampi, mutta sitä ei samalla tavalla huomaa.

Sitten on vielä se ongelma, että miten aikataulut menevät. Pikkuliikkeet ovat usein auki siihen 10-17, kun taas nämä isot liikkeet ovat auki 7-21/24h (abc:t). Sitä lähes tahtomattaankin sitten menee niihin "isoihin liikkeisiin", koska ne ovat "aina auki".

Pikkukauppiaiden pitäisikin saada luotua jonkinlaista brändiarvoa toiminnalleen ja saada ihmiset käymään liikkeessä niin ensimmäistä kertaa kuin uudemman kerran. Jos asiakas on tyytyväinen ensimmäiseen vierailuun, niin isolla todennäköisyydellä tulee toisenkin kerran.

Varsinkin nykyisin kivijalkamyymälän lisäksi kannattaisi pitää yllä toimivaa nettikauppaa, josta voisi tilata tuotteita 24h-postituksella. Muuten on vaikeaa pärjätä isoja liikkeitä vastaan.

[Leso]

[...]

Pikkukauppiaiden pitäisikin saada luotua jonkinlaista brändiarvoa toiminnalleen ja saada ihmiset käymään liikkeessä niin ensimmäistä kertaa kuin uudemman kerran. Jos asiakas on tyytyväinen ensimmäiseen vierailuun, niin isolla todennäköisyydellä tulee toisenkin kerran.

Varsinkin nykyisin kivijalkamyymälän lisäksi kannattaisi pitää yllä toimivaa nettikauppaa, josta voisi tilata tuotteita 24h-postituksella. Muuten on vaikeaa pärjätä isoja liikkeitä vastaan.

Nimimerkki nollatoleranssi lataa hyvää analyysiä, mutku ei.

Näissä kivijalkakaupoissahan on kyse haikailusta menneeseen ja Pariisi-haaveilusta. Että mä nyt vaan piipahdan alakerran maito-, juusto- ja makkaraputiikeissa ja ostan ohimennen tuoreet leivät.
Nää hipsterit vai mitä ne nyt on eivät pitäisi pystyssä edes ABC-asemaa.
Kyllähän näitä kivijalkaputiikkeja pystytettäisiin vaikka pilvin pimein, ja pystytetäänkin, mutku todellisuus. Se on niinku  .

Oma putiikkini nosti aikoinaan hintoja, ja mikä oli palaute?
"Toi oli ennen xx euroa."
"Niin oli, mutta nyt on raaka-aineiden hinnatkin nousseet."
"Ja meidänhän se on sitten maksettava?!"

Silleen niinku  .
Juu eiku ainii! Mähän teen tätä koska mä niin tykkään.

Valitettavasti yrittämisellä on yrittämisen etiikka. Yrittäminen ei voi perustua sille, että on kivaa.
Joskus on joustettava, muttei ikuna yrittäjä voi unohtaa lopullista tavoitettaan, eli että elättää itsensä ja jälkikasvunsa.

On myös täysin turhaa aina vedota johonkin vatun nettikauppaan.
Ne pienemmät yrittäjät nimittäin toimii maastossa. Ei se oo mitään nettikauppaa. Ei se oo mitään vaatekappaleita. Se saattaa olla vaikka rautatankojen asennusta tarvittavassa paikassa.
Ei niitä minkään netin taikka New Yorkin kautta asenneta.

[Kyborg]

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan toimitusjohtaja Juha Kivelä seisoo hautaustoimistossa ja katselee ympärilleen. Vaalealla koivuarkulla on kaksi hintaa: 1 350 euroa, S-etukortilla 1 215 euroa.

"Haluammeko, että koko Suomi näyttää samanlaiselta?"

Uujeah! Bonareita kuolemasta ja Rainbow:n boksissa viimeiselle reissulle. Tää on niin mun oma yksilöllinen juttu.

[nollatoleranssi]

Pohjois-Karjalassa osuuskauppa saattelee ihmiset jo kehdosta hautaan. 

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan toimitusjohtaja Juha Kivelä seisoo hautaustoimistossa ja katselee ympärilleen. Vaalealla koivuarkulla on kaksi hintaa: 1 350 euroa, S-etukortilla 1 215 euroa.

"Haluammeko, että koko Suomi näyttää samanlaiselta?"

Päivittäistavarakaupan puolella markkinatasapainosta ei voida kuitenkaan puhua. S- ja K-ryhmä kun hallitsevat markkinoita ylivoimaisesti. Ryhmillä on päivittäistavarakaupasta yli 80 prosentin osuus, josta S-ryhmälle kuuluu 45,6 prosentin siivu.

K- ja S-ketjujen ylivoima johtuu ennen kaikkea kaavoituksesta. Tästä asiasta LIDL-nosti kohua, kun kaupunkien kunnallispäättäjät antavat parhaat tontit vain nähden kahden kauppaketjun jaettavaksi. Sen lisäksi vielä Alko, Veikkaus yms. menevät näiden liikkeiden sisään, niin nopeastihan se suosio keskittyy siihen yhteen isoon markettiin.

[Leso]

Kovin vaikeasti uskon, että LIDL noin vaan yht'äkkiä tuli toreille.

[Brandöt]

Miksi lannistaa ihmisiä?
Jos ei koita niin ei voita ja jos jotain aloittaa niin pakkohan siihen on uskoa ja totuus on että monessa liiketoiminnassa tarvitsee alkupääomaa, tosin on niitäkin aloja joilla pääsee alkuun pienellä.

Totta kai yrittäminen vaatii uskoa asiaansa. Siitä ei olekaan kyse. Yleinen ilmapiiri, poliitikkojen puheet ja mediailmasto on ollut pitkään sellainen, että kaikki ns. kestävään kehitykseen liittyvä on hyvää bisnestä, ihmiset ovat valmiit maksamaan kulutushyödykkeistä paljon ylimääräistä jos se vain on reilua kauppaa, luomua, eettisesti tuotettua jne.
Totuus on toinen. Vähän kuin vihreiden kannatus ennen. Gallupit lupasivat hyvää, mutta tulos ei koskaan vetänyt niille vertoja.

Juuri tämän asian takia jokaisen yrittäjäksi mielivän on tehtävä perusteellinen taustatyönsä ensin. Määrittääkseen todellista kannatusta, katutason tavallisen tallaajan mielipiteitä ja kulutusmieltymyksiä.

Pulma on vain siinä, että näistä ^ on perin juurin vaikea päästä mitenkään kattavasti perille ennen kuin on jotakin yrittänyt ja siinä mahdollisesti epäonnistunut / onnistunut. Missään ei ole suoraa 'yrittäjäksi alalle X' -manuaalia, eikä kukaan tarjoa parhaita kontakteja annettuna.

On totta, että media tarjoaa tästä tyystin vääränlaista kuvaa. Mutta minusta se on hieman hölmö ja yksinkertainen, joka menee näin tärkeässä asiassa lankaan.

[kekkeruusi]

Valitettavasti yrittämisellä on yrittämisen etiikka. Yrittäminen ei voi perustua sille, että on kivaa.
Joskus on joustettava, muttei ikuna yrittäjä voi unohtaa lopullista tavoitettaan, eli että elättää itsensä ja jälkikasvunsa.

Ja taas hyvin sanottu siellä takarivissä. Yrittämisen idea on tienata sillä ja se jos mikä on kivaa. Kyllä sitä myy vaikka sian paskaa jos sillä tienaa hyvin. Se erottaa menestyjät haihattelijoista.

Varmin tapa epäonnistua on keskittyä siihen mitä haluaa itse tehdä sen sijaan että keskittyisi tekemään sellaista joka myy. Mutta siis, sehän ei ole "kivaa" ja siinä ei pääse toteuttamaan päiväunelmiaan.

[ikuturso]

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan toimitusjohtaja Juha Kivelä seisoo hautaustoimistossa ja katselee ympärilleen. Vaalealla koivuarkulla on kaksi hintaa: 1 350 euroa, S-etukortilla 1 215 euroa.

"Haluammeko, että koko Suomi näyttää samanlaiselta?"

Uujeah! Bonareita kuolemasta ja Rainbow:n boksissa viimeiselle reissulle. Tää on niin mun oma yksilöllinen juttu.

Ajattelin ehdottaa paikalliselle kansalaisopistolle tee oma ruumisarkkusi -kurssia. Ei tarttis maksaa boonuksia kenellekään, eikä fyllinä käytetä rainbow-rusinakääreitä.

EDIT: ketjun aiheeseen... Voisin minäkin avautua jossain määrin ei-niin-onnistuneesta yrittäjyysprojektista, mutta jos vaikka konsulttipalkkioita vastaan...

-i-

[siviilitarkkailija]

Esimerkki ilmaistyöstä ja sen kyseenalaisesta väärinkäytöstä.

Unisef-järjestö käyttää toistuvasti keräyksiinsä ihmisiä jotka eivät saa työstään mitään palkkaa. Mutta järjestö Unisef ei organisaatiossaa harrasta mitään hyväntekeväisyyttä. Järjestön taloudellinen idea on hyödyntää ja maksimoida sosiaalituella ja muiden rahoilla elävien ihmisten halu auttaa omaksi liiketaloudelliseksi toiminnakseen.

Kerääjiksi voivat ilmoittautua esimerkiksi koululaiset, partiolaiset, opiskelijat ja yksityiset ihmiset, jotka voivat näin mainiosti antaa oman panoksensa kampanjan ja saada itsekin hyvän kokemuksen. Tarvittaessa paikallisryhmä voi allekirjoittaa kerääjille todistuksen osallistumisesta lipaskeräykseen.

Jos ajattelemme asiaa pitkäaikaistyöttämän tai opiskelijan kannalta, hänelle voi olla jopa vähämerkityksellistä saako hän palkkaa keräystyöstä vai ei. Kyse on ajavietteestä. Unisef-järjestön kannalta asia on aivan päinvastoin. Organisaatiossa ollaan rajusti mukana rahan ja poliittisten kontaktien puolesta. Vaaditaan ja käytetään erityisesti mediayhteyksiä joissa gaalojen sekä esitysten avulla kyetään tekemään ja tehdään poliittisia palveuksia

http://www.unicef.fi/files/unicef/vuosikertomukset/suomen_unicef_vuosikertomus_2012.pdf
tuotot
Vastikkeeton varainhankinta 17 483 442,25
kulut
Vastikkeeton varainhankinta 3 990 260,28
Tilitykset pääjärjestölle 13 078 246,00 (josta aletaan luonnollisesti vähentämään pääjärjestön kuluja siitä ilosta että se saa rahaa)

Pääsihteerille maksetut palkat ja palkkiot 80 825,76 (2012) 74 256,00(2011)...vaatimaton 6569 vuosikorotus mistä kelpaa hymyillä maireasti.

(https://www.unicef.fi/files/unicef/640px/Marja-Riitta.jpg)

Mutta nyt tuleekin se varsinainen juttu. Kun tarkastelemme Unisefin vakituisen työväen määrää, tullaankin numeroon 47 joista 10 on määräaikaista eli maks 57 ihmistä suomessa saa palkkansa Unisefilta. Eli unisef maksaa n 3500 euroa/kk omille työntekijöilleen mikäli tulot jakautuvat tasan. Mitä ne eivät tietysti tee.

http://www.unicef.fi/jano-2011-lipaskeraajaksi

Näin sitä rajua ja lievästi sanottuna törkeää bisnestä ja maailmanparannusta yhdistetään.