Suomenuskoinen Karhun kansa on tänään rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi

[guest11919]

Ok, tarkoitatko sitten, että iso osa itseään kristittyinä pitävistä pitäisi kategorisoida "uskontoleikkijöiksi", jos he noin toimivat?

Ei. Iso osa kristityistä tuskin on eksistentialistista raamatuntulkintaa harjoittavia. Ihmiselle, joka arvostaa kr-uskon kulttuuriperintöä muttei henkilökohtaisesti sitoudu tai usko opinkappaleisiin, parempi nimitys olisi kulttuurikristitty.

Niin, kysymys oli, että ovatko he siis "uskontoleikkijöitä" tai "identiteettihäröilijöitä"? Tällä hetkellä he kuitenkin kuuluvat rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan (ja suurin osa vielä siihen, jolla on Suomessa erityisasema muihin yhdyskuntiin verrattuna).

Tämän ketjun kannalta kai olennainen kysymys on, että eikö muilla "kulttuuriuskovilla" pitäisi olla oikeus samaan? (Jos siis lähdetään vaikka siitä, että niitä fundiskarhulaisia ei oikeasti ole olemassa).

Siis kulttuurikristityt? Kulttuurikristittyys ei ole postmodernistinen ilmiö, vaan ihan perusmoderni, sekularisaatioon liittyvä. Jos siis sitä kysyit. En oikein tiedä, miksi puhumme kulttuurikristityistä, kun puhuimme alun perin ihan muusta ja siihen liittyen mainitsin eksistentialistisen raamatuntulkinnan.

Jos kysyt minulta tuota "oikeus"-asiaa, täytyy sanoa, että käsityksesi "oikeuksista" on aika outo. Kulttuurikristittyys on sekularisaatiokehityksen tulos, ei mikään aktiivisesti valittu uskonnollinen identiteetti, jolle joku vaatisi jotain "oikeuksia".

Enkä ymmärrä, miksi yleensä jankkaat minulta tuota oikeusasiaa. Olen koko ajan sanonut, että minulla on tähän asiaan lähinnä akateeminen mielenkiinto. Minun puolestani kristillisten pyhien mukaan vietetyt vapaapäivät yms. "oikeudet" voidaan aivan hyvin lakkauttaa, ne ovat muutenkin konstantinolaisen käänteen jälkeistä rappiota. Alkukristityt kokoontuivat jonkun kotiin joko varhain aamulla tai työpäivän (orjatyöpäivän) jälkeen. Toivoisin kyllä, etteivät kiihkoateistit aiheuttaisi sellaista tilannetta, että työtätekevän väestön vapaapäivät vähenevät - mutta tämä on kokonaan muu kuin uskonnollinen kysymys.

[IDA]

Huomaan, että koville ottaa uskoa, että asia olisi noin eikä suinkaan siten, että siellä maallistunut uskontojen kahleista vapaa kansa elelee saarillaan 

Ilahduttavasti kommarit kuitenkin taas vaikuttavat puolustavan Neuvostoliittoa Karhun kansaa vastaan Niin sitä pitää. Varmaan ollut ikävääkin kommareiden piireissään leikkiä, että Japani olisi ateistien maa.

[Emo]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto

Uskonnot ovat luonteeltaan aatteellis-käsitteellisiä järjestelmiä, jotka tarjoavat kokonaisvaltaisia selityksiä maailmasta.

Tavallisimmin uskonnolla tarkoitetaan uskoa jumalaan/jumaliin tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina

Tuonkin määritelmän mukaan japanilainen shintolais-buddhalainen sekasikiö vainajanpalvontamenoineen on uskontoa. Kyllähän se yliluonnolliseksi uskomukseksi on luettava, että me täällä elämässä olisimme tekoinemme vastuussa vainajien hyvinvoinnista tuonpuoleisessa.

Tuon määritelmän mukaan buddhalaisuus ei ole uskonto. Shintolaisuudenkin suhteen on vähän niin ja näin, koska eihän tuossa mitään oppijärjestelmää ollut. Pelkkä vainajien palvonta ei myöskään tarjoa mitään kokonaisvaltaista selitystä maailmasta. Mitään jumaliakaan se ei sisällä.

Entä sitten ns. taikauskot? Onko se uskonto, kun ihmiset ajattelevat, että tikkaiden ali kävelystä seuraa huonoa onnea? Taikauskot täyttävät kriteerin siitä, että on kyse oppijärjestelmästä. Yleensä niiden säännöt on mahdollista kirjata hyvinkin yksityiskohtaisesti. Ne täyttävät kriteerin myös siitä, että kyse on jostain yliluonnollisesta, koska juuri kukaan ei usko minkään fysikaalisen seikan selittävän taikauskon riippuvuussuhteita. Ja tietenkin taikauskoista seuraa yhteisöllisiä tapoja, kun yhdessä noudatetaan niitä taikauskon sääntöjä.

Sanoisin siis, että tuota wikipedian kriteeriä käyttäen karhunusko on selvemmin uskonto kuin vaikkapa buddhalaisuus. Se sisältää maailmanselityksen (sotka muni maan), jumalia ja niiden palvontamenoja. Buddhalaisuudesta nuo kaikki puuttuvat.

Buddhalaisuus on uskonto. Jos sinä uskot ettei se ole uskonto, niin se on sinun uskosi mukainen uskomus.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalaisuus

Buddhalaisuus voi olla vajavaisempi uskonto kuin karhu-usko, mutta uskonto kuitenkin.

Mieheni joka juuri äsken kotiutui työn raskaan raadannasta, muistelee että vainajia syötetään ja heistä pidetään huolta jotteivat he joudu "helvettiin" (en muista onko tuo oikea sana mutta meidän helvettiämme vastaavaan paikkaan). Mistä sintolais-buddhalaiseen ei-uskontoon (sinun mukaasi siis ei-uskontoon) on eksynyt käsitys jonkunsortin helvetistä, joka käsitys sitten sitoo eloonjääneet jälkeläiset palvomaan vainajia? Sano se, minä en jaksa jankata kun oma näkemykseni on niinkin yksinkertainen että Jeesus on Herra ja kaikki muut uskomukset ovat harhaoppeja ja eksytystä.
En siis ole kiinnostunut lajittelemaan erilaisia uskonnollisia ja ei-uskonnollisia eksytyksiä tämän perusteellisemmin. Mutta kiinnostuneet, jatkakaa!


E: poistettu "n"

[sr]

No, mikä se "vakiintunut" uskonnon määritelmä on?

Älä koko ajan sotke asioita.

Uskonnon määritelmää ei ole olemassa. Tämä on uskontotieteen peruskurssin ensimmäinen perusasia. Ei yksinkertaisesti ole määritelmää, joka kattaisi kaikki uskonnot ja toisaalta ei olisi liian laaja.

No, hyvä. Sitten olemme jälleen samaa mieltä ja minusta tuosta implikaatio on se, ettei ole mahdollista sitten määritellä sitä, mikä on uskonnollinen yhdyskuntakaan. Ja koska tämä on mahdotonta, niin koko kyseinen kohta (+uskonrauhaa koskeva lainsäädäntö) olisi fiksuinta poistaa lakikirjasta.

Sanoin, että "Vakiintuneen käsityksen mukaan se nimittäin on uskonto." Aivan eri asia. Äläkä nyt ihan oikeasti jaksa väittää uskontoa ammatikseen opettavalle, ettei näin muka olisi.

No, sitten en ymmärrä, mitä kysymykselläsi ajat takaa. Sinähän vaadit minua perustelemaan, miksi shintolaisuus ei olisi uskonto, vaikka se tuon "vakiintuneen käsityksen" mukaan se on. Sen lisäksi nyt sanot, ettei uskontoa voi määritellä (oletettavasti et sitten hyväksy Emon wikipediasta lainaamaa määritelmää. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä vikaa sinä siitä löydät). Mitä siis haluat minun oikein tekevän? Et siis hyväksyisi mitään uskonnon määritelmää, jonka antaisin, mutta vaadit minua perustelemaan, miksi shintolaisuus ei ole uskonto.

[Marija]

Karhun kansan vastine politiikan puolella on Muutos 2011

Onko? Miten nii?

Eli onko Muutos täysin situoutunut ainoastaan alkuperäissuomalaisuuteen, niin, että kaikki tämän ulkopuolinen on sille vierasta?

[Mika]

Onko? Miten nii?

Molempien jäsenkunta koostuu eskapisteista.

[Faidros.]

Eiköhän ole ennemmin niin päin, että Faidroksen ja sr:n pitäisi perustella, miksi shintolaisuus ei olisi uskonto. Vakiintuneen käsityksen mukaan se nimittäin on uskonto.

Olet täysin oikeassa. Yleisen käsityksen mukaan näin juuri on. Japanissa mikä tahansa voi olla uskontoa, jopa falloksen palvonta, ihan kaikki...
Shintolaisuus on ollut myös valtionuskonto. Muistaakseni jostain 1800 luvun lopulta vuoteen 1945. Oikaiskaa jos muistan väärin, mutta Japanin keisarilta riisuttiin "jumalainen" arvo, USA:n kanssa tehdyissä rauhanehdoissa.

Tämä on hyvä muistaa aina, kun keskustelemme islamista. Rauhanomainen uskonto voi muuttua yhdessä lipsahduksessa diktatuuriseksi, jyrkän poliittiseksi ideologiaksi.

[sr]

Siis kulttuurikristityt? Kulttuurikristittyys ei ole postmodernistinen ilmiö, vaan ihan perusmoderni, sekularisaatioon liittyvä. Jos siis sitä kysyit. En oikein tiedä, miksi puhumme kulttuurikristityistä, kun puhuimme alun perin ihan muusta ja siihen liittyen mainitsin eksistentialistisen raamatuntulkinnan.

Ensinnäkään et edelleenkään vastaa, ovatko he (kulttuurikristityt) uskontoleikkijöitä vai onko heillä oikea uskonto.

Toiseksi, miksei ihan yhtä hyvin siis voi olla sekularisaation liittyvä kulttuuripakana?

Jos kysyt minulta tuota "oikeus"-asiaa, täytyy sanoa, että käsityksesi "oikeuksista" on aika outo. Kulttuurikristittyys on sekularisaatiokehityksen tulos, ei mikään aktiivisesti valittu uskonnollinen identiteetti, jolle joku vaatisi jotain "oikeuksia".

Ensinnäkin sanoisin, että lähes kaikki uskonnolliset identiteetit ovat jotain muuta kuin aktiivisesti valittuja. Suurin osa johonkin uskontoon kuuluvista on otettu siihen lapsena.

Toiseksi, mikä oikeuskäsityksessäni on sinulle outoa? Kristityillä (niin fundiksilla kuin kulttuurikristityilläkin) on automaattiset oikeudet oman uskonnollisen yhdyskuntansa mukana. Esimerkiksi heidän pyhänä pitämiään asioita suojelee uskonrauhanlaki siten, että niiden pilkkaamisesta seuraa tuomio. Ja tämä siis yleisen syyttäjän kautta, ei tarvita edes asianomistajaa. Nämä oikeudet puuttuvat niiltä filosofioilta, ideologioilta tai uskomuksilta, joita ei hyväksytä uskonnollisiksi yhdyskunniksiksi. Esimerkiksi karhuja on saanut pilkata mielin määrin ennen tätä tämän ketjun aloittanutta rekisteröintiä. Jatkossa ei mahdollisesti saa. Tämä on tietenkin hyvä asia niille, joita loukkaa se, että karhuja pilkataan.

Enkä ymmärrä, miksi yleensä jankkaat minulta tuota oikeusasiaa. Olen koko ajan sanonut, että minulla on tähän asiaan lähinnä akateeminen mielenkiinto. Minun puolestani kristillisten pyhien mukaan vietetyt vapaapäivät yms. "oikeudet" voidaan aivan hyvin lakkauttaa, ne ovat muutenkin konstantinolaisen käänteen jälkeistä rappiota. Alkukristityt kokoontuivat jonkun kotiin joko varhain aamulla tai työpäivän (orjatyöpäivän) jälkeen. Toivoisin kyllä, etteivät kiihkoateistit aiheuttaisi sellaista tilannetta, että työtätekevän väestön vapaapäivät vähenevät - mutta tämä on kokonaan muu kuin uskonnollinen kysymys.

No, vapaapäivät ovat minusta aika toissijaisia siinä mielessä, että tietenkin ei-kristitytkin voivat nauttia kristityistä vapaapäivistä ihan niin kuin kristitytkin. Näillä ei myöskään ole mitään merkitystä sen suhteen, onko kyse rekisteröidystä uskonnollisesta yhdyskunnasta vai ei. Muslimit eivät esimerkiksi saa vapaapäivikseen muslimien pyhiä päiviä, vaikka islam rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta onkin.

Mutta jos olet sitä mieltä, että käsite rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja siihen liittyvät säännökset voidaan lakikirjasta poistaa, niin olemme sitten samaa mieltä. Tämä tarkoittaisi sitä, että koulujen uskonnonopetus voitaisiin sitten muuttaa jonkinlaiseksi uskontotiedoksi, jossa opetettaisiin eri uskontoihin liittyviä asioita siltä kannalta, että ne edelleen näyttelevät tärkeää roolia kulttuurissa. Suomessa se toki painottuisi kristinuskoon, mutta opetus olisi siis sama kaikille riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan lapset on liitetty vaiko ei mihinkään.

[sivullinen.]

Esimerkiksi karhuja on saanut pilkata mielin määrin ennen tätä tämän ketjun aloittanutta rekisteröintiä. Jatkossa ei mahdollisesti saa. Tämä on tietenkin hyvä asia niille, joita loukkaa se, että karhuja pilkataan.

Tästä voisi myös kehitellä käytännöllisen ratkaisun kaiken uskontojankkauksen kieltämiseksi Hommaforumista. Jos Hommaforum avoimesti tunnustautuisi yhden uskonnon - esimerkiksi karhulaisuuden - tunnustajaksi, ja väittäisi kaiken muun uskontojankkaamisen olevan vastoin ensimmäistä sääntöä - Älä kyseenalaista Isoa Karhua -, olisi helposti perusteltavissa kaiken uskontojankkauksen kieltäminen. Nyt uskontojankkausta sallitaan aina tiettyyn rajaan asti, ja sen jälkeenkin pystyy sopivasta kulmasta lähestyen omaa uskonnollista tai ateistista näkemystään tuputtamaan.

Oikeastaan teoriani Hommaforumista pienenä ihmisyhteisönä, jossa tapahtuvat samat lainalaisuudet kuin muissa ihmisyhteisöissä, on usein johtanut päättelemään Hommaforumin "anarkistisesta" luonteesta kansallisvaltioiden luonteen rakenteiden syntyhistoriaa. Toisin sanottuna siis uskon kristinuskon tulleen valtion uskonnoksi niin Roomassa kuin kauan kauan myöhemmin Suomessa yksinkertaisesti sen takia, että saataisiin turhanpäiväinen uskontojankkaus loppumaan. Päälliköitä ja lainsäätäjiä alkoi vituttamaan, kun kansa jankkasi syntyikö maailma sotkanmunasta vai galaktisesta spermasta - johon minä uskon -, eikä tehnyt töitä. Menivät vielä riitelemään, ja pahimmassa tapauksessa lyömään toisiaan hengiltä, mitättömien ja todistamattomien väitteiden takia. Tämä näkemys tunnetaan yleisesti konventionalismina. Minun tietoni sen käytöstä ovat valitettavan rajalliset. Onko joku sattumalta perehtynyt siihen syvällisemmin?

sivullisen 1§ lause virallisesta uskonnosta:
Jos virallista uskontoa ei ole, alkaa loputon jankkaus uskonnosta, kunnes vallanpitäjän on määrättävä yksi uskonto viralliseksi saadakseen jankkauksen loppumaan. Aamen.

[Marija]

Ryhdyn kulttuurikarhulaiseksi. 

Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4miehen_laulu

Metsämiehen laulu / "Metsätytön laulu"
(*Sanat "poikas", "metsän poika", vaihdoin: "tyttös", "metsän tyttö"):

Metsämiehen laulu on Aleksis Kiven romaaniin Seitsemän veljestä sisältyvä runo, johon Jean Sibelius on säveltänyt samannimisen laulun.

Sanat:

    Terve metsä, terve vuori,
    terve metsän ruhtinas.
    Täss' on *tyttös uljas nuori,
    esiin käy hän voimaa täys
    kuin tuima tunturin tuuli.

    *Metsän tyttö tahdon olla,
    sankar jylhän kuusiston.
    Tapiolan vainiolla
    karhun kanssa painii käyn,
    ja maailma unholaan jääköön.

    Ihana on täällä rauha,
    urhea on taistelo.
    Myrsky käy ja metsä pauhaa,
    tulta iskee pitkäinen,
    ja kuusi ryskyen kaatuu.

    Viherjäisell lattialla,
    miss' ei seinät hämmennä,
    tähtiteltin korkeen alla
    käyskelen ja laulelen,
    ja kaiku ympäri kiirii.

    Kenen ääni kiirii siellä,
    metsän immen lempeän.
    Liehtarina miehen tiellä
    hienohelma hyppelee,
    ja kultakiharat liehuu.

    *Metsän tyttö tahdon olla,
    sankar jylhän kuusiston.
    Tapiolan vainiolla
    karhun kanssa painii käyn,
    ja maailma unholaan jääköön.

 

[JJohannes]

Huomaan, että koville ottaa uskoa, että asia olisi noin eikä suinkaan siten, että siellä maallistunut uskontojen kahleista vapaa kansa elelee saarillaan 

Ilahduttavasti kommarit kuitenkin taas vaikuttavat puolustavan Neuvostoliittoa Karhun kansaa vastaan Niin sitä pitää. Varmaan ollut ikävääkin kommareiden piireissään leikkiä, että Japani olisi ateistien maa.

"Does religion provide the common values and ethical foundations that diverse societies need to thrive in the 21st century? Japan: 29%"
"My faith or religion is the only true path to salvation, liberation or paradise? Japan: 7%"

67% japanilaisista ilmoittaa, ettei heillä ole uskontoa, 22% pitää itseään buddhalaisina, 2% kristittyinä ja 3% muiden uskontojen kannattajina. 5% kieltäytyi vastaamasta.

Ipsos Global @dvisor survey: Views on globalisation and faith (http://www.fgi-tbff.org/sites/default/files/elfinder/FGIImages/Research/fromresearchtopolicy/ipsos_mori_briefing_pack.pdf)



According to Andrew Bernstein, the observance of funerary rites in contemporary Japan is the single main role played by temples and their priests. He also notes, however, that "This does not mean that most Japanese today understand the teachings of Buddhist sects or literally believe in their heavens or hells. When surveyed about religious attitudes, most Japanese tend to deny belief in a particular cosmology or doctrine. Nevertheless, the majority of these professed unfaithful regularly participate in religious activities and rituals, making them doers if not necessarily believers."
(Heine, Steven: Sacred High City, Sacred Low City: A Tale of Religious Sites in Two Tokyo Neighborhoods, Oxford university press)



Uskonnon voisi sanoa olevan japanilaisille viihdettä ja huvia enemmän kuin meille eurooppalaisille. Jotain, jota tehdään vaan siksi että se on perinteikästä ja hauskaa eikä siksi, että siitä ymmärtäisi hölkäsen pöläystä. Siksi suurin osa myös noudattaa shintolaisia, buddhalaisia ja kristittyjä tapoja ja juhlia yhtä aikaa.

[Rubiikinkuutio]

"My faith or religion is the only true path to salvation, liberation or paradise? Japan: 7%"

Kiintoisaa. Onko tuon kysymyksen mukaan rankattu maailman maita ikinä? Harvinaisen sivistynyt kansa näyttää olevan. Ymmärtävät maahanmuuton merkityksen, oman kultuurin tärkeyden ja omaavat tuollaista syvää sivistystä. Arvostan. Mitähän tuon vastaavan kysymyksen prosentit ovat esim. kiinasta tai muualta aasiasta?

[JJohannes]

"My faith or religion is the only true path to salvation, liberation or paradise? Japan: 7%"

Kiintoisaa. Onko tuon kysymyksen mukaan rankattu maailman maita ikinä? Harvinaisen sivistynyt kansa näyttää olevan. Ymmärtävät maahanmuuton merkityksen, oman kultuurin tärkeyden ja omaavat tuollaista syvää sivistystä. Arvostan. Mitähän tuon vastaavan kysymyksen prosentit ovat esim. kiinasta tai muualta aasiasta?

Etelä-Korea, 26%, Intia, 32%, Indonesia, 64%. Sivu 20 tuossa PDF:ssa.

PS: Saudi-Arabia, 75%

[Emo]

"My faith or religion is the only true path to salvation, liberation or paradise? Japan: 7%"

Kiintoisaa. Onko tuon kysymyksen mukaan rankattu maailman maita ikinä? Harvinaisen sivistynyt kansa näyttää olevan. Ymmärtävät maahanmuuton merkityksen, oman kultuurin tärkeyden ja omaavat tuollaista syvää sivistystä. Arvostan. Mitähän tuon vastaavan kysymyksen prosentit ovat esim. kiinasta tai muualta aasiasta?

Mikä tahansa liberaaliteologinen tai newagepoppoo olisi ihan samaa mieltä, ettei ole yhtä oikeaa tietä vaan suvaiten hyvä tulee.
Eli e-rit-täin syvästä sivistyksestä saattaa olla kyse, hyvässä seurassa jokatapauksessa nämä laajakatseiset vastaajat.

[Rubiikinkuutio]

Mikä tahansa liberaaliteologinen tai newagepoppoo olisi ihan samaa mieltä, ettei ole yhtä oikeaa tietä vaan suvaiten hyvä tulee.

Kyllä, mutta noin suurena kansallisena konseksuksena kun heillä on se oma uskontokin siellä, niin hyvin kiinnostava lukema. Ihan eri juttu kuin pikku hörhöporukat.

[guest11919]

Siis kulttuurikristityt? Kulttuurikristittyys ei ole postmodernistinen ilmiö, vaan ihan perusmoderni, sekularisaatioon liittyvä. Jos siis sitä kysyit. En oikein tiedä, miksi puhumme kulttuurikristityistä, kun puhuimme alun perin ihan muusta ja siihen liittyen mainitsin eksistentialistisen raamatuntulkinnan.

Ensinnäkään et edelleenkään vastaa, ovatko he (kulttuurikristityt) uskontoleikkijöitä vai onko heillä oikea uskonto.

Toiseksi, miksei ihan yhtä hyvin siis voi olla sekularisaation liittyvä kulttuuripakana?

Vastasinhan. Se lukee tuossa ylhäällä. Ei ole kysymys postmodernismista vaan "oikean uskonnon jäänteestä", jos ilmaus sallitaan.

Onhan tavallaan kulttuuripakanuutta, ja myös "kulttuuriuuspakanuutta", esim. yleistynyt kekrin vietto. Tunnen henkilökohtaisesti yhden, joka järjestää vuosittain ison kekrijuhlan. Mutta hän ei ole ollut perustamassa uutta uskonnollista yhdyskuntaa (sikäli kuin tiedän).

Ateistien yksi hokema on, että jos kaikki erotettaisiin kirkosta ja siihen pitäisi itse liittyä uudelleen, vain oleellisesti nykyistä jäsenmärää pienempi määrä liittyisi. Kulttuurikristityt eivät vaivautuisi. Vaikea nähdä, että kulttuuri-yhtäänmikään vaivautuisi taistelemaan uskontokunnan rekisteröinnin puolesta.

Toiseksi, mikä oikeuskäsityksessäni on sinulle outoa? Kristityillä (niin fundiksilla kuin kulttuurikristityilläkin) on automaattiset oikeudet oman uskonnollisen yhdyskuntansa mukana. Esimerkiksi heidän pyhänä pitämiään asioita suojelee uskonrauhanlaki siten, että niiden pilkkaamisesta seuraa tuomio. Ja tämä siis yleisen syyttäjän kautta, ei tarvita edes asianomistajaa. Nämä oikeudet puuttuvat niiltä filosofioilta, ideologioilta tai uskomuksilta, joita ei hyväksytä uskonnollisiksi yhdyskunniksiksi. Esimerkiksi karhuja on saanut pilkata mielin määrin ennen tätä tämän ketjun aloittanutta rekisteröintiä. Jatkossa ei mahdollisesti saa. Tämä on tietenkin hyvä asia niille, joita loukkaa se, että karhuja pilkataan.

No, minusta se, tämä ja tuo asia eivät ole "oikeuksia". Suhtaudun oikeuksiin varsin vakavasti ihmisoikeusnäkökulmasta. Uskonrauhanpilkkauspykälä ei tietenkään ole mikään oikeus vaan mielivaltaisen typerä laki, joka halventaa ja rajoittaa yhtä ihka oikeaa perusoikeutta, nimittäin sananvapautta.

Myös uskonnonvapaus eli vapaus uskoa tai olla uskomatta on perusoikeus.

Perusoikeudet ovat samat kaikille kansalaisille uskonnosta riippumatta. Sen vuoksi pidän aika ihmeellisenä tuota "kristittyjen erikoisoikeudet" -juttua. Esitin vapaapäivät villinä veikkauksena siitä, mitä mahdollisesti tarkoitat, koska en yhtään hahmottanut, mistä "oikeuksista" puhut. No sekin selvisi: tarkoitit siis tuota typerää ja vanhentunutta jumalanpilkkapykälää, joka on vain muotoiltu uuteen (islamin)uskoon.

[Rubiikinkuutio]

Kyllä, mutta noin suurena kansallisena konseksuksena kun heillä on se oma uskontokin siellä, niin hyvin kiinnostava lukema. Ihan eri juttu kuin pikku hörhöporukat.

Täsmennän vastaustani vielä. Esittämäsi hörhöporukat ovat juuri niitä oman identtiteettinsä myyneitä tyyppejä ja siksi vastaavat noin. Sen sijaan Japanilaiset eivät ole. He sekä omaavat sen vahvan oman identiteetin ETTÄ ymmärtävät muita. Tämä on oikeastaan sama syy miksi arvostan myös Jussi Halla-ahoa niin paljon. Ateistina hän ei ole sitä typerää porukkaa, joka on joka lauseen välissä huutamassa "Satukirja.. Satukirja..", vaan ymmärtää muidenkin näkemyksiä samalla kun ei myöskään kadota omaa identiteettiään. Samaa tuntuisi löytyvän Japanilaisista. Samaa toivoisi löytyvän paljon enemmän sekä ateisteista kuin uskovaisistakin. Sitä, että ei menetä omaa identiteettiään, mutta on sitä sydämmen sivitystä tylsämielistä pölinää enemmän.

[IDA]

"My faith or religion is the only true path to salvation, liberation or paradise? Japan: 7%"

Tämä on jo minusta täysin epäjapanilainen kysymys, sikäli mikäli itse japanilaisia uskon. Näissä global surveyssä tulee aina esille se ongelma, että ne lähestyvät asiaa länsimaalaisesti ja pahimmillaan niitä sitten käytetään länsimaisen politiikan sisäisten ristiriitojen ratkaisuun ottamalla joku täysin ulkopuolinen kiistan kohteeksi.

67% japanilaisista ilmoittaa, ettei heillä ole uskontoa, 22% pitää itseään buddhalaisina, 2% kristittyinä ja 3% muiden uskontojen kannattajina. 5% kieltäytyi vastaamasta.

Tuossa ilmeisesti on jo etukäteen päätetty kertoa japanilaisille, että shintolaisuus ei ole uskonto. Ainakaan sitä ei mainita.

Uskonnon voisi sanoa olevan japanilaisille viihdettä ja huvia enemmän kuin meille eurooppalaisille.

Ei todellakaan voi. Itse väitän, että uskonnollisuus eri muodoissaan on Japanissa paljon enemmän arjessa läsnä kuin länsimaissa. Toisaalta me voimme sanoa, että jos pääministeri rukoilee anteeksiantoa tai voimaa esi-isien hengiltä, niin se ei ole uskontoa, koska se ei ole luterilaisuutta, vaan shintolaisuutta, joka ei ole uskontoa.

[Emo]

Mikä tahansa liberaaliteologinen tai newagepoppoo olisi ihan samaa mieltä, ettei ole yhtä oikeaa tietä vaan suvaiten hyvä tulee.

Kyllä, mutta noin suurena kansallisena konseksuksena kun heillä on se oma uskontokin siellä, niin hyvin kiinnostava lukema. Ihan eri juttu kuin pikku hörhöporukat.

Voi kun liberaaliteologit eli kulttuurimarxistit olisivatkin pikkuinen hörhöporukka. Olisin ikionnellinen!

http://sarastuslehti.com/2013/02/07/totuuden-henki-johda-sina-meita-harhaan-eli-kuinka-kulttuurimarxismin-henki-taytti-valtionkirkon/

[sivullinen.]

"My faith or religion is the only true path to salvation, liberation or paradise? Japan: 7%"

Tämä on jo minusta täysin epäjapanilainen kysymys, [...]

Juuri näin.

Ihmisillä, joilla on eri käsitys asiasta, tulee eri vastaus eri kysymykseen, vaikka kysyttäisiin samaa. Suomalaisilta voitaisiin kysyä, ovatko he ikinä paastonneet. Veikkaan noin 30% sanovan joo. Jos tällainen tulos suomalaisista sitten esitetään islamilaisessa maassa, niin onko oikein, että he päättelevät 30% suomalaisista viettävän paastokuukautta, jolloin ei syödä lainkaan lihaa, syödään ainoastaan öisin ja rukoillaan entistä enemmän eli islamilaista käsitystä paastosta? Järkiprosentti nolla.

Mutta tämä kulttuurillinen käsite-erovaisuus on vielä merkittävämpi uskonnon kokonaisuutena ollessa kyseessä. Uskonto nimittäin määrittelee itse kaikki kyseisen uskonnon sanaston. Jokaisessa uskonnossa on Jumala eri asia. Jokaisessa uskonnossa uskominen tarkoittaa eri käytöstä. Jokaisessa uskonnossa tapa viestiä uskonnostaan on erillainen. Siten yksikään uskonto ei pidä itseään vain uskontona, vaan jonain suurempana "yleisenä elämäntapana". Newage hipit ovat saaneet selitettyä - s.e. käännytettyä - monet suomalaiset uskomaan, ettei buddhalaisuus ole uskonto. Sosialistit eivät pidä sosialismia uskontona. Aidosti kristitty ei pidä muita jumalia jumalina. Suvaitsevaisille Islam on elämäntapa. Ateismi-uskovaiset pitävät ateismia yliuskontona. Vertaileva uskontotutkimus on mahdotonta, koska kukaan ei väitä vain uskovansa, vaan aidosti uskoo mihin uskookaan. Vertaileva uskontotutkimus voi siten esitellä ainoastaan uskontojen ulkoisia eroja, kuten temppelien maalauksia, pyhiä kirjoja, kuuluisia profeettoja ja jäsenmääriä. Itse uskonnon sisin jää pois. Suomen sosialistinen valtionuskonto ei tässä ole poikkeus. Minä uskon hyvinvointivaltioon; minä uskon totalitaristisen edustuksellisen demokratian olevan ainoa demokratia; minä uskon Illmanin erehtymättömyyteen; minä uskon hesarin ja Ylen totuuteen. Ja jos en usko, olen luopunut uskostani eli en enää ole sosialistifundamentalisti.

[Rubiikinkuutio]

Voi kun liberaaliteologit eli kulttuurimarxistit olisivatkin pikkuinen hörhöporukka. Olisin ikionnellinen!

Koko maailman mittakaavassa ovat. Mutta siis kuitenkin näitä jotka ovat myyneet oman kultuurinsa ja identiteettinsä. Toisin kuin Japanilaiset.

[JJohannes]

"My faith or religion is the only true path to salvation, liberation or paradise? Japan: 7%"

Tämä on jo minusta täysin epäjapanilainen kysymys, sikäli mikäli itse japanilaisia uskon. Näissä global surveyssä tulee aina esille se ongelma, että ne lähestyvät asiaa länsimaalaisesti ja pahimmillaan niitä sitten käytetään länsimaisen politiikan sisäisten ristiriitojen ratkaisuun ottamalla joku täysin ulkopuolinen kiistan kohteeksi.

Näinhän tuo tietysti on, sikäli kun käsittääkseni shintossa ei kai pelastuta yhtään mitenkään ja buddhalaisuudessakin jälleensyntymisen pyörän rikkominen on oman henkisen kilvoittelun eikä ulkopuolisten voimien aikaansaannosta. Mutta kertoopahan tuo lukema ainakin siitä kuinka eri tavalla japanilaiset suhtautuvat uskonasioihin.

67% japanilaisista ilmoittaa, ettei heillä ole uskontoa, 22% pitää itseään buddhalaisina, 2% kristittyinä ja 3% muiden uskontojen kannattajina. 5% kieltäytyi vastaamasta.

Tuossa ilmeisesti on jo etukäteen päätetty kertoa japanilaisille, että shintolaisuus ei ole uskonto. Ainakaan sitä ei mainita.

3% ilmoittautui muiden uskontojen kannattajiksi. Kyselyssä oli mukana vain merkittävät maailmanlaajuiset uskonnot joten siksi shintolaisuutta ei ilmeisesti ollut mukana erillisenä kategoriana. Tietysti japanilaiset itse harvemmin käsittävät shintolaisuutta miksikään kristinuskon tai edes buddhalaisuuden kaltaiseksi uskonnoksi vaan pikemminkin japanilaisen kulttuurin, valtio-entiteetin ja identiteetin osaksi johon ei varsinaisesti voi "kuulua" samalla tapaa kuin uskontoihin. Siksipä olen valmis myöntämään, että tuosta 67 prosentista osa on enemmän tai vähemmän shintolaisia, hyvin vaihtelevilla osallistumisen ja uskomisen asteilla. Tietysti myös lähes kaikki tuosta 22 prosentista buddhalaisia ovat myös tosiasiassa shintolaisia.

Eli haastateltaville ei ole varmasti väitetty, että shintolaisuus ei ole uskonto. Ja edelleen, vaikka osa "uskonnottomista" onkin jonkinasteisia shintolaisia, kertoo kuitenkin minusta jotain uskonnollisen sitoutumisen asteesta se, ettei tunnustaudu minkään uskonnon harjoittajaksi.

Uskonnon voisi sanoa olevan japanilaisille viihdettä ja huvia enemmän kuin meille eurooppalaisille.

Ei todellakaan voi. Itse väitän, että uskonnollisuus eri muodoissaan on Japanissa paljon enemmän arjessa läsnä kuin länsimaissa. Toisaalta me voimme sanoa, että jos pääministeri rukoilee anteeksiantoa tai voimaa esi-isien hengiltä, niin se ei ole uskontoa, koska se ei ole luterilaisuutta, vaan shintolaisuutta, joka ei ole uskontoa.

No sitähän minä juuri sanoin. Japanilaisille shintolaisuus, buddhalaisuus ja kristinusko ovat asioita joita harjoitetaan arjessa ja jotka näkyvät, koska ne tarjoavat ihmiselle merkityksiä ja esteettisiä elämyksiä. Sen huomaa myös siitä, että harva japanilainen sitoutuu tiukasti vain yhteen uskontoperinteeseen vaan harjoittaa niitä kaikkia sekaisin. Mutta käänteisesti sitten japanilaisille merkitsee vähemmän vilpitön usko, uskonnon opetukset ja teologia.

Minusta monissa katolisissa maissa on asia samalla tavalla. Uskonto on karnevalisoitu ja tärkeänä pidetään sen tunnusmerkkejä ja tapoja eikä opetuksiin perehtymistä. Yltiömielinen rationalismi ollut myös pohjoismaisen luterilaisuuden tuhon tie. Kun kaikesta pitää olla jotain mieltä ja olla valmis perustelemaan se Raamattu kourassa, ei peruskansalainen enää halua olla missään tekemisissä sellaisen uskonnon kanssa.

[Jaska]

Tämä tarkoittaisi sitä, että koulujen uskonnonopetus voitaisiin sitten muuttaa jonkinlaiseksi uskontotiedoksi, jossa opetettaisiin eri uskontoihin liittyviä asioita siltä kannalta, että ne edelleen näyttelevät tärkeää roolia kulttuurissa. Suomessa se toki painottuisi kristinuskoon, mutta opetus olisi siis sama kaikille riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan lapset on liitetty vaiko ei mihinkään.

Muuten hyvä idea, mutta miksi se painottuisi kristinuskoon? Miksi uskonnon jäsenmäärä korreloisi opetuksen syvyyden kanssa? Jos uskonnolla on vain kourallinen jäseniä, siitäkö kerrottaisiin vain nimi eikä mitään opista? Tuohan johtaisi siihen, että roomalais-katolilaisesta kristinuskosta yksinään kerrottaisiin puoli kirjaa, koska luterilaisuus on hyvin pieni uskonto sen rinnalla.

Mää en usko satuihin. - - Hänen [Jehovan] Poikansa tuli maanpäälle pelastaan mut helvetistä.

M.O.T. 

Ei pyhiä kirjoituksia, ei perustajaa, ei mitään oppia. Siis uskonto?

Perustaja ei ole uskonnon edellytys, muutenhan vanhat etniset uskonnot eivät olisi uskontoja vaikka scientologia olisi. Sama koskee yleensä pyhiä kirjoituksia: etniset uskonnot ovat syntyneet ennen kirjoitustaitoa, ja koska käytänteet ovat jo olleet kaikille tutut, turhahan niitä on ollut ylös kirjoittaakaan. Uskonnon ytimessä on kuitenkin jumalsuhde eikä mikään noista.

"Šintolaisuus pohjautuu varhaisiin japanilaisiin kansanuskomuksiin, joiden mukaan lukuisia jumaluuksia (kami) oli lähes kaikissa luonnon ilmiöissä kuten puissa, kivissä, järvissä, joissa ja vuorissa." http://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0intolaisuus

Shintolaisuus on siis animistinen uskonto. http://fi.wikipedia.org/wiki/Animismi
Jumalkäsityksen perusteella se on enemmän uskonto kuin vaikkapa buddhalaisuus.

Viis siitä tietämyksestä, mutta olisi kiva tietää, mitkä ovat sinun kriteerisi niiden vieraiden kulttuurien erottamiseen vieraista uskonnoista.

Tämä on tärkeä kysymys. Kukaan ei kiistäne sitä, että uskonnon ytimessä on jumalsuhde. Sitten on enää määriteltävä raja, missä jumaluus loppuu.

1. Yksijumalaisen uskonnon kaikkivaltias luojajumala on varmasti kaikkien mielestä jumala-luokituksensa ansainnut.
2. Monijumalaisen uskonnon jumalatkin lienevät vielä jumalia, jos he hallitsevat tiettyä piiriä (taivas, maa, meri jne.)
3. Eläimet kuten pyhä lehmä tai karhu saattavat olla jumaluuksien joukossa vähintään animistisessa merkityksessä. Jos ne taas ovat ainoita/harvoja jumalallisia olentoja, ne ovat enemmän jumalia kuin animismissa. Jumala on ihmisen kuva aabrahamilaisissa monoteismeissa, mutta yhtä hyvinhän jumala voi edustua eläimen tai kasvin hahmossa.
4. Animistisen uskonnon luonnonhenget ja kaikissa aineellisen maailman kohteissa elävät henget voitaneen nähdä jumalina, jos "oikeampia" eli mahtavampia jumalia ei ole.
5. Vainajat eivät liene jumalia monenkaan mielestä. Tilanne kuitenkin mutkistuu, jos vainajan hengen uskotaan valvovan "ikuisesti" eläviä jälkeläisiään, sen uskotaan voivan vaikuttaa näiden elämään ja sen kanssa kommunikoidaan rukouksin ja uhrein. Tällöin vainajahenget voitaisiin nähdä jumalina, ainakin jos korkeamman tason jumalia ei ole.
6. Panteistinen, kaikkialla läsnä oleva ja kaiken läpäisevä energia ei liene enää jumala – ainakaan, jos se on persoonaton, eli jos sen kanssa ei kommunikoida vaan sitä manipuloidaan (ki/chi/prana). Eräs testi on, että henkilö voi uskoa panteistisesti, vaikka edustaisi jotain muuta uskontoa.

[sr]

Vastasinhan. Se lukee tuossa ylhäällä. Ei ole kysymys postmodernismista vaan "oikean uskonnon jäänteestä", jos ilmaus sallitaan.

No, mikä käytännön ero siltä sinun määrittelemältäsi "tosi" -uskovuuden (uskonnolla on jotain tekemistä todellisuuden kanssa) kannalta on "oikean uskonnon jäänteellä" ja "uskontoleikillä"? Tämä tässä on minulla koko ajan haussa. Jos tuolta kannalta ei eroa ole, niin minusta on vähän epäreilua kutsua yksiä ei-tosiuskovia "oikean uskonnon jäänteen" harrastajiksi, joka vaikuttaa suht neutraalilta ilmaisulta ja toisaalta nimetä toinen porukka "identiteettihäröilijöiksi ja fiilispohjaisiksi uskontoleikkijöiksi", joka on selvästikin halventava ilmaus.

Ateistien yksi hokema on, että jos kaikki erotettaisiin kirkosta ja siihen pitäisi itse liittyä uudelleen, vain oleellisesti nykyistä jäsenmärää pienempi määrä liittyisi. Kulttuurikristityt eivät vaivautuisi. Vaikea nähdä, että kulttuuri-yhtäänmikään vaivautuisi taistelemaan uskontokunnan rekisteröinnin puolesta.

Eli mikä on pointtisi? Ne karhunuskovat ovat siis kaiken järjen mukaan lähempänä "tosi"-uskontoa kuin kulttuurikristityt. Eikö heillä sitten pitäisi olla vähintään yhtä suuri oikeus uskonnollisille etuoikeuksilleen kuin kristityillä?

Toiseksi, mikä oikeuskäsityksessäni on sinulle outoa? Kristityillä (niin fundiksilla kuin kulttuurikristityilläkin) on automaattiset oikeudet oman uskonnollisen yhdyskuntansa mukana. Esimerkiksi heidän pyhänä pitämiään asioita suojelee uskonrauhanlaki siten, että niiden pilkkaamisesta seuraa tuomio. Ja tämä siis yleisen syyttäjän kautta, ei tarvita edes asianomistajaa. Nämä oikeudet puuttuvat niiltä filosofioilta, ideologioilta tai uskomuksilta, joita ei hyväksytä uskonnollisiksi yhdyskunniksiksi. Esimerkiksi karhuja on saanut pilkata mielin määrin ennen tätä tämän ketjun aloittanutta rekisteröintiä. Jatkossa ei mahdollisesti saa. Tämä on tietenkin hyvä asia niille, joita loukkaa se, että karhuja pilkataan.

No, minusta se, tämä ja tuo asia eivät ole "oikeuksia". Suhtaudun oikeuksiin varsin vakavasti ihmisoikeusnäkökulmasta. Uskonrauhanpilkkauspykälä ei tietenkään ole mikään oikeus vaan mielivaltaisen typerä laki, joka halventaa ja rajoittaa yhtä ihka oikeaa perusoikeutta, nimittäin sananvapautta.

No, minä en jaksaisi alkaa nyt vääntämään siitä, miten määritellään oikeus. Oleellista tämän keskustelun kannalta on joka tapauksessa se, että rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva saa jotain etuja (kelpaako tämä sana?), joita muiden ideologioiden kannattajat eivät saa. Olen samaa mieltä siitä, että jumalanpilkkalaki pitäisi poistaa. Minusta heilpointa olisi poistaa koko uskonnollisen yhdyskunnan käsite laista, niin samalla päästäisiin niistä kaikista eroon.

Perusoikeudet ovat samat kaikille kansalaisille uskonnosta riippumatta. Sen vuoksi pidän aika ihmeellisenä tuota "kristittyjen erikoisoikeudet" -juttua. Esitin vapaapäivät villinä veikkauksena siitä, mitä mahdollisesti tarkoitat, koska en yhtään hahmottanut, mistä "oikeuksista" puhut. No sekin selvisi: tarkoitit siis tuota typerää ja vanhentunutta jumalanpilkkapykälää, joka on vain muotoiltu uuteen (islamin)uskoon.

Tätä ja myös sitä, että yhteiskunnan resursseja käytetään peruskoulussa uskonnonopetukseen. Ja mitä niitä nyt onkaan. Jos rekisteröinnistä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ei olisi kyseiselle yhdyskunnalle mitään juridista merkitystä, niin ei sitä varmaan kukaan tekisikään. En ymmärrä, miksi tämä on sinulle jotenkin "ihmeellistä". Minusta ennemminkin ihmeellistä olisi, jos meillä olisi laissa kohta rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja sitten sillä käsitteellä ei olisi mitään juridista merkitystä mihinkään.

Tietenkin kristityillä on omat lisäetunsa, kuten verotusoikeus, mutta tämä ei ole yleinen kaikille rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille, joten siinä ei rajanvetoa tarvitse tehdä sen välillä, mikä on uskonnollinen yhdyskunta ja mikä ei.

[sr]

Tuossa ilmeisesti on jo etukäteen päätetty kertoa japanilaisille, että shintolaisuus ei ole uskonto. Ainakaan sitä ei mainita.

Voisiko mitenkään olla niin, että shintolaisuuden uskontostatus ei olekaan niin "vakiintunut käsitys" kuin täällä on väitetty, jos sitä ei edes tuollaisessa mielipidekyselyssä ole otettu mukaan?

[sr]

Tämä tarkoittaisi sitä, että koulujen uskonnonopetus voitaisiin sitten muuttaa jonkinlaiseksi uskontotiedoksi, jossa opetettaisiin eri uskontoihin liittyviä asioita siltä kannalta, että ne edelleen näyttelevät tärkeää roolia kulttuurissa. Suomessa se toki painottuisi kristinuskoon, mutta opetus olisi siis sama kaikille riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan lapset on liitetty vaiko ei mihinkään.

Muuten hyvä idea, mutta miksi se painottuisi kristinuskoon? Miksi uskonnon jäsenmäärä korreloisi opetuksen syvyyden kanssa?

Ei jäsenmäärän, vaan Suomen kulttuuriin olleen vaikutuksen mukaan. On päivänselvää, että Suomen kulttuuriin kristinuskolla on ollut ja on edelleen enemmän vaikukutusta kuin vaikkapa buddhalaisuudella. Tämän vuoksi suomalaisten yleissivistykseen kuuluu minusta enemmän se, että tuntee kristinuskon juttuja kuin buddhalaisuuden. Ei siis siltä kannalta, että pitäisi kristinuskon oppeja "totena", vaan siltä kannalta, että tietäisi, mitä kristityt uskovat.

Jos uskonnolla on vain kourallinen jäseniä, siitäkö kerrottaisiin vain nimi eikä mitään opista? Tuohan johtaisi siihen, että roomalais-katolilaisesta kristinuskosta yksinään kerrottaisiin puoli kirjaa, koska luterilaisuus on hyvin pieni uskonto sen rinnalla.

Ei ole Suomessa, vaan Suomessa se on suurin uskonto. Puhun tietenkin siitä, mitä Suomen kouluissa opetettaisiin. Saudi-Arabiassa olisi tilanne varmaan aika lailla erilainen.

Tämä on tärkeä kysymys. Kukaan ei kiistäne sitä, että uskonnon ytimessä on jumalsuhde. Sitten on enää määriteltävä raja, missä jumaluus loppuu.

No, jos noin, niin sitten buddhalaisuus ei ainakaan ole uskonto (kuten minä jo täällä sanoinkin). Näin vaikka se "vakiintuneen käsityksen" mukaan usein uskonnoksi luokitellaankin.

Ja olet ihan oikeassa sen suhteen, että myös sitä on hyvin vaikea määritellä, mikä on jumaluus ja mikä ei.

[Faidros.]

Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että uskonnolliset yhdyskunnat on vapautettu Yle-verosta! 
Myös varainsiirtoveroa ei uskonnollisten yhdyskuntien tarvitse maksaa. Jos Karhun kansa päättää ostaa biljardin hehtaarin karhureservaatin, he säästävät varainsiirtoverossa muistaakseni 4% ostohinnasta.
Onkohan muuten Karhun kansalla mitään alkoholiin liittyvää riittiä, sillä ehtoollisessa käytettävä alkoholi on tax free! HIK!

[Turjalainen]

Kohta tulee kamala moderaattori ja ruoskii teidät kaikki pehmeäksi keitetyllä spaghetti-ruoskalla hänen nuudeliutensa kunniaksi 

[Marija]

Tässä juutuupi laulusta 'Vaka Vanha Väinämöinen'. Paras löytämistäni.
Heviversio ei ole aito väiskin virsi. Tämä lähinnä on. Kalevalan laulussa on oma, aito rytminsä.

    http://www.youtube.com/watch?v=DKs_OGWxc_M

Hepskukkuu! Tää on aitoa!

  http://www.youtube.com/watch?v=Hz-2FoCqpr0   

[sivullinen.]

Onkohan muuten Karhun kansalla mitään alkoholiin liittyvää riittiä, sillä ehtoollisessa käytettävä alkoholi on tax free! HIK!

Tarvitaanko ehtoollisviiniin anniskelulupaa? Muistaakseni kirkoissa ei ole ollut järjestyksenvalvojia, ei erikseen rajattua anniskelualuetta, eikä alle 18-vuotiaiden pääsyä ole estetty - ja heille on suorastaan tarjottu alkoholia. Kirkko, välitätkö vai välitätkö?

Karhu-kirkossa nautitaan vain Karhu olutta ja Tapio viinaa. Olvistit menköön muualle. Älkäätkö ottako sitä vakavasti.