Yleinen esittäytymisketju

[Mika777]

"Olisi kovin hyvätapaista tehdä pienimuitoinen esittely- , tervehdys,- asia, kierros esittelyosiossa. Olislo mitään?"

Tollanen tuli yksityisviesteihin, eikös tämän pitäisi olla anonyymi foorumi???

- Olen sitoutumaton, äänestin persuja ek vaaleissa mutta jos Soini menee hallitukseen antamaan tukipaketteja Kreikkaan en tule äänestämään Persuja enään ikinä. Nyt näyttää todella erikoiselle Persujen hallituspeli, miksi ne ei sano suoraan että ei tukipaketeille.

- Eipä mulla oikeen muuta: Seppo Papusen linjat oli: erotaan EUsta, eurotaan eurosta , ei mitään Natoja. Voisin melkeen yhtyä paitsi että Natoon, koska en pidä Venäjästä.

Eli : EROTAAN EUSTA, MARKKA TAKAISIN JA NATOON.

[dothefake]

Luulin, että kaikenlainen ns. outtaaminen on kiellettyä.

[Rubiikinkuutio]

"Olisi kovin hyvätapaista tehdä pienimuitoinen esittely- , tervehdys,- asia, kierros esittelyosiossa. Olislo mitään?"

Minusta tuo ei ole kovinkaan hyvätapaista noin vihjailla.

Tollanen tuli yksityisviesteihin, eikös tämän pitäisi olla anonyymi foorumi???

On ja tännekään sinun ei olisi tarvinnut kirjoittaa yhtään mitään. Voi keskustella asioista muutenkin.

[MW]

"Olisi kovin hyvätapaista tehdä pienimuitoinen esittely- , tervehdys,- asia, kierros esittelyosiossa. Olislo mitään?"

Tollanen tuli yksityisviesteihin, eikös tämän pitäisi olla anonyymi foorumi???
***

Erikoista, poikkeuksellista, toivottavasti.

Tervetuloa, AnnaManna myös. Tilaa on, sana on vapaa.

[Mika777]

"Olisi kovin hyvätapaista tehdä pienimuitoinen esittely- , tervehdys,- asia, kierros esittelyosiossa. Olislo mitään?"

Minusta tuo ei ole kovinkaan hyvätapaista noin vihjailla.

Tollanen tuli yksityisviesteihin, eikös tämän pitäisi olla anonyymi foorumi???

On ja tännekään sinun ei olisi tarvinnut kirjoittaa yhtään mitään. Voi keskustella asioistakin.

Antakaa reilusti bannia jos mulla alkaa mopo keulimaan, koitan hillitä kieleni. Olen enemmän rahvaanomainen Hakkarainen vaikka ylioppilas olen kuin sivistynyt Halla-aho.

Äänestin Nuutti Hyttistä, koska Helsingissä ei oikein ollut ketään maahanmuutto vastaista Muutoksessa.

[Kerkko]

Terve vain kaikille, juuri äsken kirjauduin tänne. Olen noin 50 vuotias miespuolinen veronmaksaja joka alkaa pikkuhiljaa saamaan tarpeeksi siitä että maksan kaiken maailman vapaakyytiläistenkin elämiset ja olemiset.

Allah Akbar vain kaikille

[sisu]

Heipä hei! Lyhyt introduktio itsestäni. Olen lukion viime syksynä aloittanut pojankloppi, joka koki poliittisen herätyksen muutama kuukausi sitten. Harrastuksiini lukeutuu kaikenlainen urheilu, englannin kieli sekä elokuvat ovat myös suuria kiinnostuksen kohteita itselleni. Näkemykseni politiikasta sekä siihen liittyvistä seikoista on melko suppea, vaikkakin vain toistaiseksi. Koen suurta halua vaikuttaa tulevaisuudessa maamme asioihin monilla eri osa-alueilla.
   
Tunnen olevani kaikin puolin hyvin isänmaallinen persoona. Tästä kertoo jo valtava kiinnostukseni suomen historiaa ja kulttuuria kohti. Tämänhetkinen ajattelutapani on melko oikeistolainen. Omaksun kuitenkin myös joitain ei-oikeistolaisia visioita, liittyen lähinnä ympäristöön. Läydän lähes kaikista 1800-luvun suurista aatteista joitain ideologiaani vastaavia ajatuksia, mutta liberalismi ja nationalismi hallituissa määrin sekä pasifistisessa muodossa ovat lähimpänä ajatuksiani.
   
Näen nykyisen maahanmuuttopolitiikan vääränlaisena pitkässä juoksussa. Kannatan suuresti ns. tehokasta maahanmuuttoa, jossa maamme tärkeistä vientimaista tulevat koulutetut henkilöt auttaisivat suomea sekä elvyttämään koko ajan hiipuvaa taloutta että muuttamaan suuntaa maahanmuuttopolitiikassa. Henkilökohtaisesti en ole päällisin puolin kokenut maahanmuutosta johtuvia ongelmia suurehkossa mittakaavassa, johtuen pitkälti asuinpaikastani. Median peittely, liian hyvä sosiaaliturva sekä maahanmuuton hämärät kustannukset kuitenkin toimivat verenpainettani nostavina tekijöinä. Mielestäni maahanmuutto sekä rasismi ovat kehittyneet ja ovat edelleenkin kehittymässä yhä suuremmaksi tabuksi. Suomesta löytyy kuitenkin muutamia politiikkoja, jotka uskaltavat kritisoida asiaa. Täten Jussi Halla-aho on suosikkipolitiikkoni, eikä pelkästään hänen maahanmuuttolinjauksensa takia, mutta myös hänen loistavan retoriikkakykynsä ja pettämättömän poliittisen sekä historiallisen muistin ansiosta.

Olen myös huomannut muutosta ikäisteni suhtautumisessa maahanmuuttoon. Enää ei olla niin myönteisiä, ei yksittäistä henkilöä kohti, vaan koko kokonaisuutta vasten. Muutos on tapahtunut pitkälti näiden yksittäistapauksien jatkumon kautta.
   
Seuraan ja olen seurannut politiikan ohella taloutta ja opetellut sijoittamisen perusteita. Päämääränäni olisi nostaa opintolainaa sijoitusmielessä, joten se puoli tulisi osatta melko hyvin jos sille tielle lähden. Tulevaisuudessa löytäisin itseni opiskelemasta kauppakorkeasta tai valtiotieteellisestä. Rauhanturvaaminen on myös ollut haaveena pidemmän aikaa. Olen myös harkinnut blogin aloittamissa, jossa käsittelisin ajankohtaisia kysymyksiä laittamalla ne historialliseen ja filosofiseen kontekstiin plus-miinus puolia unohtamatta.
   
Otan todella mielelläni vastaan kaikenlaisia vinkkejä, neuvoja ja en todellakaan pahastu eriävistä mielipiteistä, nehän ovat osa demokratiaa.

Haluaisin erityisesti tietään miten voisin edetä politiikassa ihan ruohonjuuritasolla jo näinkin varhaisessa vaiheessa eli lähinnä sitä että stigmatisoiko johonkin puolueeseen liittyminen paljonkin henkilöä siviilissä? Kiitos!

[Yhteisöjäävi]

Nuivahko ja maltillinen päännyökkäys kaikille hommalaisille!

Olen forumia jo pitkään seurannut kansalainen, joka vasta nyt sai suoritetuksi vaativan rekisteröitymisoperaation. Olen toki ollut aikeissa osallistua keskusteluihin aiemminkin, mutta aina jokin syy, keksitty tai todellinen, on estänyt tämän. Havahduin hiljattain siihen, ettei syytä olla osallistumatta ollutkaan käsillä.


Kiinnostukseni kohteet ovat moninaiset. Olen humanistisesti opetettu, mutta vähitellen oppinut muutakin kuin mitä "opisto" kykenee tarjoamaan. Viime aikoina kiinnostukseni on suuntautunut kysymyksiin oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Filosofiasta olen pitkään ollut innostunut.

Poliittisesti olen koditon. Arvostan rehellisyyttä, suorapuheisuutta ja lahjomatonta mielenlaatua. Pidän tärkeänä ihmisten kunnioittamisen periaatetta. Uskon, että keskustelun myötä on mahdollista oppia asioita, joilla on mittaamattoman suurta arvoa ja jotka ilman toisten ihmisten panosta jäisivät tavoittamattomiksi. Varmaankin juuri tästä syystä olen täällä nyt.

No olkoon tämä tällainen lyhyt ensimmäinen viesti. Lisää minusta ja toivottavasti mahdollisimman monesta teistä jatkossa sitten. Kiitos!

yj

[Lalli IsoTalo]

Haluaisin erityisesti tietään miten voisin edetä politiikassa ihan ruohonjuuritasolla jo näinkin varhaisessa vaiheessa eli lähinnä sitä että stigmatisoiko johonkin puolueeseen liittyminen paljonkin henkilöä siviilissä? Kiitos!

Voisit. Stigmatisoi.

Sisu, ymmärtääkseni yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on kaksi vaihtoehtoa: omalla nimellä, tai anonyymisti. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse viihdyn paremmin anonyymina.

[Acres]

Olen myös huomannut muutosta ikäisteni suhtautumisessa maahanmuuttoon. Enää ei olla niin myönteisiä, ei yksittäistä henkilöä kohti, vaan koko kokonaisuutta vasten. Muutos on tapahtunut pitkälti näiden yksittäistapauksien jatkumon kautta.

Tästä lisää. Minun aikanani kaikki tytöt olivat enemmän tai vähemmän kukkahattuja lukiossa ja yliopistossa.

[Yhteisöjäävi]

Jossakin vaiheessa elämää ajattelua ohjaa sydän, jossakin toisessa järki. Onko olemassa vaihe, jolloin nämä molemmat ohjaisivat ajattelua ja toimintaa keskenään riitelemättä?

[Eino P. Keravalta]

Jossakin vaiheessa elämää ajattelua ohjaa sydän, jossakin toisessa järki. Onko olemassa vaihe, jolloin nämä molemmat ohjaisivat ajattelua ja toimintaa keskenään riitelemättä?

Ei.

Ne molemmat täytyy ylittää. Siellä löytyy sopusointu.

[Yhteisöjäävi]

Vau. Tästä ylittämisestä kuulisin mielelläni lisää. Miten se käy? Mitä on "sydämen" ja "järjen" tuolla puolen? Kuinka sinne pääsee?

Kysyn tätä ihan puolitosissani. Arvostan sinua keskustelijana kokotosissani.

[guest8096]

Minä ainakin olen huomannut, että latvasta puuhun meneminen on vaikeaa. Se ei onnistu joka kerta. Einolta saattaa onnistua sekin, en minä tiedä.

[Yhteisöjäävi]

Etkö jo latvassa ollessasi ole puussa?

[Eino P. Keravalta]

Vau. Tästä ylittämisestä kuulisin mielelläni lisää. Miten se käy? Mitä on "sydämen" ja "järjen" tuolla puolen? Kuinka sinne pääsee?

Kysyn tätä ihan puolitosissani. Arvostan sinua keskustelijana kokotosissani.

Kiitos.

Kysymyksesi on hyvä ja aiheellinen, enkä ole arvollinen siihen vastaamaan.

Yritän kuitenkin selittää näkemystäni vaikka huomenissa, paremmalla ajalla. Tosin kyseessä ei ole minun näkemykseni, vaan näkemys, jota papukaijanomaisesti toistelen ilman omaa kokemusta.

[Kalevi Aronen]

Luulin, että kaikenlainen ns. outtaaminen on kiellettyä.

Ei se näköjään ollut sittenkään kiellettyä. Outtasin vahingossa? itseni, mutta ei sanktioita.

[Eino P. Keravalta]

Minä ainakin olen huomannut, että latvasta puuhun meneminen on vaikeaa. Se ei onnistu joka kerta. Einolta saattaa onnistua sekin, en minä tiedä.

Hassu. 

Latvasta puuhun meneminen onnistuu, jos tajuaa, että niin puu, kausaliteetti kuin aika ovat mentaalisia konstruktioita.

[Deputy M]

Nuivahko ja maltillinen päännyökkäys kaikille hommalaisille!

Olen forumia jo pitkään seurannut kansalainen, joka vasta nyt sai suoritetuksi vaativan rekisteröitymisoperaation. Olen toki ollut aikeissa osallistua keskusteluihin aiemminkin, mutta aina jokin syy, keksitty tai todellinen, on estänyt tämän. Havahduin hiljattain siihen, ettei syytä olla osallistumatta ollutkaan käsillä.


Kiinnostukseni kohteet ovat moninaiset. Olen humanistisesti opetettu, mutta vähitellen oppinut muutakin kuin mitä "opisto" kykenee tarjoamaan. Viime aikoina kiinnostukseni on suuntautunut kysymyksiin oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Filosofiasta olen pitkään ollut innostunut.

Poliittisesti olen koditon. Arvostan rehellisyyttä, suorapuheisuutta ja lahjomatonta mielenlaatua. Pidän tärkeänä ihmisten kunnioittamisen periaatetta. Uskon, että keskustelun myötä on mahdollista oppia asioita, joilla on mittaamattoman suurta arvoa ja jotka ilman toisten ihmisten panosta jäisivät tavoittamattomiksi. Varmaankin juuri tästä syystä olen täällä nyt.

No olkoon tämä tällainen lyhyt ensimmäinen viesti. Lisää minusta ja toivottavasti mahdollisimman monesta teistä jatkossa sitten. Kiitos!

yj

Tervetuloa Hommalle ja eiköhän se siitä suju. Kannattaa myös tutustua forumin sääntöihin ja katsella miten muut Hommalaiset touhuavat.

[guest8096]

Minä ainakin olen huomannut, että latvasta puuhun meneminen on vaikeaa. Se ei onnistu joka kerta. Einolta saattaa onnistua sekin, en minä tiedä.

Hassu. 

Latvasta puuhun meneminen onnistuu, jos tajuaa, että niin puu, kausaliteetti kuin aika ovat mentaalisia konstruktioita.

Ai niin, nyt muistan. Tämähän on käyty jo läpi.

[dothefake]

Luulin, että kaikenlainen ns. outtaaminen on kiellettyä.

Ei se näköjään ollut sittenkään kiellettyä. Outtasin vahingossa? itseni, mutta ei sanktioita.

Ettei vain kyseessä ole nepopotamiaa?

[Yhteisöjäävi]

Kiitos Deputy M ja pahoittelut polulta eksymisestä! Tämä on tällaista harjoittelua. En osannut edes lainata tekstiäsi. Ehkä se onnistuisi paremmin tietokoneella kuin kännykällä. Käyn säännöt läpi. Tähän asti olen lukenut vain tuon englanninkielisen alkurallatuksen, jonka hyväksyminen oli ehtona rekisteröitymiselle.

Ja Eino, odotan että palaat asiaan huomenna niin kuin lupasit. Lähdenpä tästä tavaamaan sääntökirjaa. Kiitos ja anteeksi.

[Eino P. Keravalta]

Kiitos Deputy M ja pahoittelut polulta eksymisestä! Tämä on tällaista harjoittelua. En osannut edes lainata tekstiäsi. Ehkä se onnistuisi paremmin tietokoneella kuin kännykällä. Käyn säännöt läpi. Tähän asti olen lukenut vain tuon englanninkielisen alkurallatuksen, jonka hyväksyminen oli ehtona rekisteröitymiselle.

Ja Eino, odotan että palaat asiaan huomenna niin kuin lupasit. Lähdenpä tästä tavaamaan sääntökirjaa. Kiitos ja anteeksi.

Kiitos ja anteeksi.

[Deputy M]

Kiitos kiitos ja sen viestin, jota haluat lainata, niin viestin yläosassa on kohta "Lainaus". Ohjelma muodostaa sinulle vastausvalikon ja ei muuta kuin vastaamaan. Voit myös muokata lainaustasi, esimerkiksi poistamalla siitä mielestäsi tarpeettomia lauseita tai sanoja.

[Lalli IsoTalo]

Jossakin vaiheessa elämää ajattelua ohjaa sydän, jossakin toisessa järki. Onko olemassa vaihe, jolloin nämä molemmat ohjaisivat ajattelua ja toimintaa keskenään riitelemättä?

Ohjaamisesta en tiedä. Mutta jos molemmat eivät ole samaa mieltä, toinen lähettää siitä viestin. Sitä on tosin vaikea kuulla.

[Yhteisöjäävi]

Ohjaamisesta en tiedä. Mutta jos molemmat eivät ole samaa mieltä, toinen lähettää siitä viestin. Sitä on tosin vaikea kuulla.
[/quote]

Varmasti näinkin. Meissä on luultavasti kovin paljon sellaista, jota emme aavistakaan.  Millaisena kykenemme "järjen" tai "sydämen" ääntä itsessämme kuulostelemaan, riippuu sellaisista tekijöistä, joihin emme kaikkiin voi lainkaan vaikuttaa. Tieto omasta itsestä on avain moneen mutta vaikea laji.

Kysymys järjen ja tunteen suhteesta on mietityttänyt minua pitkään - ja myös maahanmuuttokysymysten yhteydessä. Aloitin "urani" siinä kuplassa, jota nyt muodikkaasti kutsutaan "punavihreäksi" tai "punavuorelaiseksi". Mistään itsenäisestä ajattelusta siinä ei ollut kyse, vaan siitä, että jotta saa olla osa ryhmää on monistettava ja uskontunnustuksen omaisesti uudelleen tuotettava näkemystä, joka pitää ryhmän ryhmänä ja sulkee vääräuskoiset ulos. Tämä näkemys oli nyt jo pahamaineinen "suvaitsevaisuus", jolla ei tosiasiassa ole todellisen esikuvansa kanssa paljoa tekemistä.

Yllä kuvaamani kuplan puhkeaminen oli kivulias tapahtuma. Aloin käsittää, että monet aiemmat intuitiiviset varmuuteni olivat vain kevyttä tunteenvirettä, että jos jotakin tahtoo todella tietää on sulkeistettava se mitä muut tahtovat tai toivovat, selvitettävä asiat itse, ja että niin totena kuin pidänkin toisten ihmisten positiivista roolia kaikessa oppimisessa ja ajattelun kehittymisen kannalta niin kuitenkin tämä yhteisöllisyys saattaa osoittautua tukahduttavaksi tunkeiluksi, rajojen ja rajoitteiden vaatimiseksi, ahdasmielisyydeksi, fundamentalismiksi. Kaikki tämä näyttäytyi yhtäkkiä järjettömyytenä, tunteen totalitarismina. Yhtäkkiä olinkin jo ulkona.

Edelleen hätkähdyttävää on se, kuinka monet vastaavat järkiperusteluihin primitiivisellä tunteenpurkauksella, siis nimenomaan kun on puhe maahanmuutosta tai siihen läheisesti liittyvistä aiheista. En oikein vieläkään ole päässyt "sopuun" tämän asiaintilan kanssa. Tulee kiusaus lyödä takaisin sillä millä on itse tullut lyödyksi, vaikka se ei ole oikein, oikeamielistä taikka edistä omaa asiaa. Tässä mielessä näen paljon esikuvallisuutta siinä rohkeudessa, jolla J H-a ja monet hänen jäljessään ovat raivanneet tilaa ahtaaseen mielipideryteikköön. Tuo rohkeus on vaatinut paitsi järkeä myös sydäntä.  Tuo rohkeus on vaatinut soturin hyveitä.

Yj     

[Finka]

Kysymys järjen ja tunteen suhteesta on mietityttänyt minua pitkään -

...

Edelleen hätkähdyttävää on se, kuinka monet vastaavat järkiperusteluihin primitiivisellä tunteenpurkauksella, siis nimenomaan kun on puhe maahanmuutosta tai siihen läheisesti liittyvistä aiheista. En oikein vieläkään ole päässyt "sopuun" tämän asiaintilan kanssa. Tulee kiusaus lyödä takaisin sillä millä on itse tullut lyödyksi, vaikka se ei ole oikein, oikeamielistä taikka edistä omaa asiaa. ...

Yj     

Viimeisimpien psygologisten tutkimusten mukaan ihminen ei ole luonnostaan innokas käyttämään järkeä. Järjen käyttäminen on vaatii henkisiä ponnisteluja ja kuluttaa energiaa. Ihmisruumis on kehittynyt säästämään energiaa aina kun mahdollista ja ottaa siksi vaihtaa hitaammalle mutta huolellisemmalle ajattelulle vain kun mikään muu keino ei toimi. Ehkä järjen ja tunteen sijasta voisi myös tarkastella tilannetta hitaan ja nopean ajattelun viitekehyksestä. Miksi ajatella, jos välittömän ongelman voi ratkaista huutamalla?

Omasta puolestani toivotankin siis tervetuloa kuluttamaan kaloreita Hommaan. Ehkä vielä keksimme miten ihmisen saa pysähtymään ja ajattelemaan.

[huhha]

Otan todella mielelläni vastaan kaikenlaisia vinkkejä, neuvoja ja en todellakaan pahastu eriävistä mielipiteistä, nehän ovat osa demokratiaa.

Haluaisin erityisesti tietään miten voisin edetä politiikassa ihan ruohonjuuritasolla jo näinkin varhaisessa vaiheessa eli lähinnä sitä että stigmatisoiko johonkin puolueeseen liittyminen paljonkin henkilöä siviilissä? Kiitos!

En ole poliitikko enkä osaa antaa neuvoja siihen puoleen, mutta neuvoisin sinua pysymään vielä pitkään pois puoluepolitiikasta. Puoluepolitiikka on kuin aivomato, joka haittaa kriittistä ja avointa ajattelua.  Siinä on enemmän kyse puolen ottamisesta ja retoriikasta, mielistelystä ja viholliskuvista, kuin parhaimman ratkaisun etsimisestä. (Ainakin se näyttää sille ulkoapäin katsottuna.) Vaikuttamismahdollisuudet hyvin nuorilla ovat luullakseni pienet. Voit tietenkin ottaa yhteyttä johonkin viime vaaleissa/kaudella luopuneeseen poliitikkoon, olen varma että joku heistä mielellään auttaa ja antaa neuvoja alkuun pääsemisessä.

Sinun on myös tärkeä ymmärtää, että kun joudut kiireeseen ja myllytykseen (esim. saat jonkun puolue- tai luottamustehtävän), sinulla on paljon vähemmän aikaa opiskella ja ottaa asioista kaikessa rauhassa selvää. Kaikkeen on vielä löydettävä oikea ideologinen spin. Asiat painavat päälle ja vaaditaan nopeita päätöksiä. Vaikka tajuaisitkin suunnanmuutoksen tarpeen, on hankalaa tunnustaa olleensa väärässä: voit samalla tulla sanoneeksi, että äänestäjäsi ovat myös väärässä. Erityisesti valtakunnantason poliitikot vaikuttavat varsin kyvyttömiltä oppimaan ja unohtamaan. (Tietenkin on ikivihreitä ja liikkeissään nopeita tapauksia.) Kun olet sillä tasolla, et voi enää laajentaa tai kasvattaa ymmärtämystäsi ja osaamistasi. Ainoastaan laittaa sen peliin ja pikku hiljaa kuluttaa sitä. Todella kovat paikat syövät miehen kokonaan. Sellaiseen pitää olla valmis, ja omasta mielestäni nuorisopolitikointi ei ole oikea paikka suuriin tehtäviin kasvamiseen. Poliittisen kokemuksen puute ei ole estänyt Sipilää saamasta suurta suosiota (päin vastoin), ja pääministerin homman hoitaminen on tähän asti sujunut häneltä mallikkaasti. Verrattain erinomaisesti.

Kiinnostus politiikkaan ja yhteisiin asioihin on silti todella hyvä juttu. Pidä kuitenkin poliittisiin asioihin henkinen etäisyys. Tutustu politiikan subject matteriin, talouteen, lainsäädäntöön ym., älä niinkään poliittisiin vääntöihin. Periaatteita pitää olla, mutta aatteisiin ei pidä rakastua (parempi rakastua ihmisiin). Juuri pragmatismi on yksi Sipilän menestyksen avaimia.

Sibeliuksen sanoin: Ole lapsi niin kauan kuin voit, lapset eivät tuomitse vaan näkevät asiat sellaisena kuin ne ovat. Opiskele kieliä ja muita aineita kun se on vielä helppoa. Ja lukemisen lisäksi pitää muistaa ajatella. Lukio on parasta aikaa omien ajatusten keksimiseen.

Harrastuksiini lukeutuu kaikenlainen urheilu, englannin kieli sekä elokuvat ovat myös suuria kiinnostuksen kohteita itselleni.

Noilla kiinnostuksen aiheilla suosittelisin Steve Sailerin lukemista. Steve kirjoittaa paljon myös rodusta ja maahanmuutosta, näin Homman aihepiirejä sivuten.

Läydän lähes kaikista 1800-luvun suurista aatteista joitain ideologiaani vastaavia ajatuksia, mutta liberalismi ja nationalismi hallituissa määrin sekä pasifistisessa muodossa ovat lähimpänä ajatuksiani.

Itselläni oli sinun ikäisenä sama tilanne, paitsi fanitin talebaneja enkä ollut juurikaan liberaali tai nationalistinen. Toivottavasti sinun poliittinen matkasi on lyhyempi. 25-vuotiaana pääkopassa tapahtuu jonkin sortin polymerisaatio ja sementoituminen, eikä mieltä voi enää sen jälkeen muuttaa. Pysythän noilla linjoilla siihen asti!

Näen nykyisen maahanmuuttopolitiikan vääränlaisena pitkässä juoksussa. Kannatan suuresti ns. tehokasta maahanmuuttoa, jossa maamme tärkeistä vientimaista tulevat koulutetut henkilöt auttaisivat suomea sekä elvyttämään koko ajan hiipuvaa taloutta että muuttamaan suuntaa maahanmuuttopolitiikassa.

Jos maahanmuuttopolitiikka kiinnostaa, suosittelen tutustumista openborders.info -sivustoon. Siellä on esitelty monta libertaristista argumenttia avoimien rajojen puolesta, ja erinäisiä vasta-argumentteja vasta-vasta-argumentteineen. Kaikki ovat reilusti ja neutraalisti esiteltyjä, ilman olkiukkoiluja.

Ei muuta kuin onnea ja menestystä jatkoon!

[Yhteisöjäävi]

Kysymys järjen ja tunteen suhteesta on mietityttänyt minua pitkään -

...

Edelleen hätkähdyttävää on se, kuinka monet vastaavat järkiperusteluihin primitiivisellä tunteenpurkauksella, siis nimenomaan kun on puhe maahanmuutosta tai siihen läheisesti liittyvistä aiheista. En oikein vieläkään ole päässyt "sopuun" tämän asiaintilan kanssa. Tulee kiusaus lyödä takaisin sillä millä on itse tullut lyödyksi, vaikka se ei ole oikein, oikeamielistä taikka edistä omaa asiaa. ...

Yj     

Viimeisimpien psygologisten tutkimusten mukaan ihminen ei ole luonnostaan innokas käyttämään järkeä. Järjen käyttäminen on vaatii henkisiä ponnisteluja ja kuluttaa energiaa. Ihmisruumis on kehittynyt säästämään energiaa aina kun mahdollista ja ottaa siksi vaihtaa hitaammalle mutta huolellisemmalle ajattelulle vain kun mikään muu keino ei toimi. Ehkä järjen ja tunteen sijasta voisi myös tarkastella tilannetta hitaan ja nopean ajattelun viitekehyksestä. Miksi ajatella, jos välittömän ongelman voi ratkaista huutamalla?

Omasta puolestani toivotankin siis tervetuloa kuluttamaan kaloreita Hommaan. Ehkä vielä keksimme miten ihmisen saa pysähtymään ja ajattelemaan.

Kiitos! Yrittäkäämme tuota. Viestisi herätti minussa muiston yhdestä runosta, jota en aluksi saanut palautettua mieleeni mutta lopulta sain. Kyseessä on Fernando Pessoa, joka heteronyyminsä Alberto Caeiron suulla ilmoittaa, että "ajatteleminen on epämukavaa kuin sateessa käveleminen/kun tuuli voimistuu ja tuntuu kuin sataisi rankemmin". (Pessoa, En minä aina ole sama, s. 32) Aivan sama ajatus, vain toisessa valaistuksessa.

Ajatteleminen on vaikeaa, ja huutaminen sitä paitsi joissakin tilanteissa järkevämpää. Kuvittelen lapseni ylittämässä tietä auton ilmestyessä yllättäen ja kovalla vauhdilla kulman takaa. Todellinen ajattelija saattaisi pohdiskella vauhdin ja liikkeen käsitteitä ja niihin liittyviä loogisia ongelmia, tai mietiskellä yleiskäsitteen "auto" soveltuvuutta kuvaamaan tuota lähestyvää ruosteista Toyota Corollaa. Vastuullinen vanhempi tai kuka tahansa ohikulkija ei miettisi vaan toimisi. Yrittäisi pysäyttää lapsen.

Ajatuksiaan on myös pirullisen usein vaikeaa pukea sanoiksi. Sanat, joilla sitä yrittää, tuntuvat pettävän ja sanovan väärin sen, mitä oli tarkoitus sanoa. Ehkä tästä syystä ajattelemista on niin houkuttelevaa romantisoida. On helppo kuvitella jonkun olevan suurikin ajattelija, vaikkapa vain siitä syystä, että hänen puheissaan ja kirjoituksissaan on aineksia ja vihjeitä jostakin, mitä itse on huonolla menestyksellä koettanut mielessään hahmotella.

Minä olen huono ajattelija, ja koko touhu on minulle usein vastenmielistä. Nautin kyllä, kun näen jonkun hyvän tekstin tai kuulen puhetta, jossa selvästi on ajatusta - kirkasta, tuoretta, epäsovinnaistakin. Silti sellaisen tuottaminen itse tuntuu epämukavalta. Kyse voi toki olla itsepetoksestakin: luulettelusta, että kyllähän minä pystyisin, jos viitsisin. En ehkä edes pystyisi.

Täällä Hommalla kun olen muutaman päivän samoillut niin sellainen havainto, että täällä on varsin monia kirjoittajia, jotka osaavat sanoa sanottavansa kirkkaasti ja ajatuksella. Tästä olen nauttinut suuresti. Toinen havainto on, että tiettyä "sisäpiiriläistä" puhetapaa ja huumorin muotoa viljellään kovin paljon, jopa niin että ulkopuolinen tai kuka tahansa tulokas eräässä mielessä "vieraannutetaan" sillä, asetetaan hankalaan limboon. Toisaalta ainakin pääsääntöisesti juhlin sitä kielellistä epäsovinnaisuutta ja poliittisen korrektiuden poissaoloa, josta tämä forum näyttää väkevästi todistavan. Sillä onhan ajattelu itsessään rajatonta, villiä, arvaamatonta. Ajattelu on se mikä pakenee. Mutta nyt alkaa sataa ja tuuli voimistuu.

Yj         

[Yhteisöjäävi]

Hieno kirjoitus huhhalta. Tänä aamuna kun kuuntelin Carl Haglundin puhetta radiosta ajattelin, kuinka osuvasti kuvasitkaan puoluepolitiikan luonteen. Siinä pelin henki vain on, että viholliskuvia on ylläpidettävä, jopa naurettavuuksiin asti, ja "vihollisen" ansioksi luettavia aikaansaannoksia ei missään tapauksessa saa tunnustaa. Tämä johtaa lopulta epärehellisyyteen, josta tulee peliin osallistuvien toinen luonto, vieläpä sen vaarallisimmassa muodossa, että alkaa valehdella itselleen.

Olen pannut merkille, että tällä forumilla jäseniä yhdistää juuri turhautuminen kuvatunkaltaiseen peliin. Luulen, että J H-a:n ja monen hänen ohellaan samoja asioita ajavan menestystä selittää ennen kaikkea (kun en parempaakaan sanaa keksinyt)  "äärirehellisyys", mentaliteetti, joka avoimesti vastustaa mielistelyn ja poliittisen kaupankäynnin normaalitilaksi muodostunutta asetelmaa. Täällä tapaa tahtomattaan tai tieten tahtoen poliittisiksi hylkiöiksi muuttuneita kanssakärsijöitä.

Oikeudenkäynti-nimisessä pelissä on sellainen pelisääntö kuin kanteenmuutoskielto, joka tarkoittaa, että kannetta ei saa oikeudenkäynnin aikana muuttaa. Politiikka-nimisessä pelissä näyttää olevan sellainen pelisääntö, että kantaansa, sen kerran omaksuttuaan, ei voi muuttaa. Siksi onkin ratkaisevaa, mihin alun alkaen oikein sitoutuu. Oikeudessa kanteen muuttamisen yrittämisestä seuraa vain se, että uutta vaatimusta ei tutkita. Politiikassa uuden kannan omaksumisesta seuraa usein puolueen sisäisen hylkiön asema. Tai kuten huhha kuvasi, äänestäjien kaikkoaminen. Muutaman ajatusaskeleen päässä on johtopäätös, jonka mukaan politiikka ja asioiden huolellinen tutkiminen ja selvittäminen ovat yhteensovittamattomissa.

Voi olla, että puoluepolitiikassa toimiminen edellyttää juuri tietynlaisia luonnehäiriöitä (toivottavasti kukaan ei pahastu tästä), jotka täydentävät siellä toimivien toisten luonnehäiriöisten henkisen kokonaispalapelin. Ennen kuin tuohon leikkiin astuu lienee paikallaan selvittää ensin itselleen, mikä on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista, ja millä ehdoin on valmis ryhtymään sen tavoittelemiseen. Toisin sanoen ensin on tutkittava, kyseltävä, haastettava, koettava. Sillä mahdollisuus tähän kapenee sillä hetkellä, kun on jo mukana.

Loppuun vastuuvapauslauseke: Yllä sanottu on ilmaistu ilman minkäänlaista omaa kokemusta puoluepolitiikasta pelkästään luetun ja kuullun perusteella, joten se ei välttämättä todista mistään todellisesta tai aidosta ymmärryksestä. Kirjoitin sen oikeastaan vain huhhan tarkan ja osuvan kirjoituksen inspiroimana.

Yj