Taisteleeko vasemmisto enää marginaalisia taisteluja?

[Iloveallpeople]

Luin blogikirjoituksen, jossa todettiin:

Ranskan uusoikeiston ja radikaalin oikeiston keskeisen ideologin Alain de Benoistin mukaan vasemmisto on luopunut Marxin harjoittamasta kapitalismin radikaalista kritiikistä. Tämä on johtanut työväenliikkeen "kulutuksellisen konsensuksen tielle". Hänen mukaansa vasemmiston ainoa tavoite on enää kapitalismin "moraalinen" kritiikki, joka on johtanut vasemmistopuolueet pois politiikan sfääristä ja vieneet ne moralismiin, joka lähinnä muistuttaa "kristillistä hyväntekeväisyyttä". Näin on "sosiaalinen oikeudenmukaisuus korvattu organisoidulla säälillä", jota kohdistetaan globalisaation ja uusliberalismin jalkoihin jääneille uhreille. Mutta ei enää työläisille tai proletariaatille.

Vasemmisto ei kykene enää kyseenalaistamaan radikaalilla tavalla nykyistä järjestelmää. "Vaatimukset esitetään enää vain yksittäisinä sen sijaan, että muodostettaisiin yhteinen rintama yhteistä vihollista vastaan", lataa Benoist. Hänen mukaansa "radikaali vasemmisto tuhlaa voimiaan mieluimmin marginaalisissa taisteluissa". Niitä ovat Benoistin mielestä: illegaalien maahanmuuttajien tukeminen, uusfeminismi, kamppailu aborttioikeuden laajentamiseksi, mietojen huumeiden laillistamiseksi, seksuaalisen häirinnän tuomitsemiseksi ja homoavioliittojen tukemiseksi – "kaikki asioita, jotka ovat kansalle yhdentekeviä, joihin se epäilemättä jopa reagoi negatiivisesti".

Kulttuurivihkot

Itse olen aikalailla samaa mieltä Benoistin kanssa. Vasemmisto keskittyy nykyään täysin epäoleellisiin ja osin jopa naurettaviin asioihin, ja kuten Benoist toteaa täysin marginaalisiin. Suomessahan tämä näkyy siinä, että pahimmaksi viholliseksi määritellään perussuomalaiset, vaikka heidän talouspolitiikkansa on varsin vasemmistolaista. Siitä huolimatta perussuomalaisten mielipiteet maahanmuuton kiristämisestä tekevät heistä suuremman vihollisen kuin kenestäkään muusta.

[Tragedian synty]

Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon hyviä juttuja. Esimerkiksi nimimerkki Turjalainen kirjoitti muutama vuosi sitten: Vasemmiston alamäen syy on globalisaatio ja ideologinen sokeus. Jarkko Pesonen puolestaan kirjoitti: Työväenluokan tuho. Itse analysoin vasemmiston teorian puutetta: Ylistys kaavamaisuudelle. Vasemmistolaisilta kun ei koskaan kuule, millainen on se lopputulos, johon he oikein politiikallaan pyrkivät.

[Micke90]

Joskus ennen muinoin vasemmisto oli (olevinaan) suomalaisen työläisen asialla. Nykyvasemmisto taas lupaa kaikkea kivaa kaikille ja haluaa lähinnä syleillä koko maailmaa sekä kannattaa sellaisia marginaalisia aatteita kuten homoliitot ja erilaiset vähemmistökysymykset. Em. syistä vasemmisto ei voi koskaan saavuttaa yli 10 % kannatusta. Demareita on laske tässä yhteydessä vasemmistopuolueeksi, koska kaikki puolueet Suomessa ovat (vihureita ja vassareita lukuunottamatta) enemmän poliittista keskustaa. Vasemmisto ei vain kykene enää keksimään uusia ratkaisuja nykyajan monimutkaisiin ongelmiin.

[JKN]

Tämä on anarkistien vasemmistolaisuutta, missä jokainen varpunen puuhastelee omiaan. Kirjoitin toisessa ketjussa, että alhaalta ylöspäin nouseva hierarkia luo pyöreänpöydän. Mutta se on silti hierarkia. Anarkismi ei tunnusta mitään hierarkiaa ja tuhoaa siten yhteisön sisältä.

Ns.pyöreäpöytä muodostaa yhteisön, jota jokaisen on puolustettava. Sillä on oltava yhteinen päämäärä ja yhteisiä arvoja. Viime kädessä tuollainen yhteisö on oma isänmaa. Mutta anarkistinen vasemmisto kiistää isänmaallisuuden pahuutena, siten ei voi olla mitään yhteisöä, eikä yhteistä pyöreääpöytää, on vain lauma tuulen ja harakoiden hajalleen ajamia varpusia.

Osittain syynä anarkiaan on myös vääränlainen individualismi, mikä ei ole aitoa yksilöllisyyttä. Anarkistit kuin uusliberaalit menevät molemmat marginaaliryhminä tässä harhaan. Yksilöä nimittäin ei ole olemassa ilman yhteisöä. 

Yksilö tarvitsee yhteisön ollakseen merkityksellinen ja saavuttakseen Itsen. Itse on vain minän potentiaalia, jos sitä ei aktualisoida. Aito yhteisöllisyys tukee yksilöä saavuttamaan täyden potentiaalinsa ja panemaan sen toimeen: "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta", kuten muskettisoturit sanoivat. Jokainen on siten yksilö ja samalla yhteisön merkityksellinen jäsen. Tällä ei ole mitään tekemistä kommunismin kanssa. Uuslibertaristit ja kommunistit ovat tässä suhteessa häiriintyneitä, että ne pyrkivät kieltämään joko yhteisön merkityksellisyyden ihmisen Itsen olemassaololle, tai vaihtoehtoisesti tukahduttamaan yksilön olemassaolon.

Suomi tarvitsee kipeästi uutta isänmaallista vasemmistoa. Arhinmäen anarkistit taas tulisi laivata samalle autiolle saarelle randilaisten kanssa psykologisena kokeiluna, sillä molemmat ovat yhtä sekaisin.

[MikkoAP]

Länsimainen vasemmisto ei ainoastaan ole unohtanut juuriaan, vaan kääntynyt täysin niitä vastaan.

Se on toki edelleen tulonsiirtojen kannalla...  aina ja kaikkialla. Mutta sen synnyttänyt länsimainen työväenluokka ei ainoastaan ole sille tarpeettomana hylätty hyödyke (vaikka toki edelleen sitäkin), vaan vihollinen numero 1.

Länsimaisen vasemmiston, eli siis keskiluokkaisesta, tai sitäkin paremmin toimeentulevasta taustasta tulevista, korkeakouluissa opiskelleista ihmisistä muodostuvan klikin mielestä mikään ei ole niin halveksittavaa, kuin länsimainen työväenluokka.

Tämän luokan niskoille syydetään monikulttuurin "ihanuus", sillä eihän toki tosivasurin arvolle sovi asua etnolemmikkiensä naapurissa.

Kun tähän työväenluokkaan kuuluvat kantikset reagoivat arkitodellisuuteensa, saa paremmin toimeentuleva vasuri taas tilaisuuden paheksua sitä kuinka ne sivistymättömät saastat eivät tajua mokutuksen ihanuutta... eli toisinsanoen antaa vahvan signaalin siitä, etteivät itse todellakaan, mitenkään, koskaan... ole kuuluneet saastaiseen, länsimaiseen työväenluokkaan. Eivät vasuriaateliset sentään niin alas voisi vajota.

Jos kysyisi Vasemmistoliiton ja Elinkeinoelämän Keskusliiton edustajalta, miksi matalapalkka-alojen työvoimaperäsitä maahanmuuttoa pitäisi lisätä, saataisiin identtiset perustelut.

[Abdul Reis]

Alain de Benoist on täysin oikeassa. Nykyisen ajattelutavan mukaan kilpailukyky ja BKT ovat ainoita mittareita, joilla hyvinvointia voidaan mitata, eikä vasemmisto ole millään tavalla uskaltanut haastaa tällaista ajattelutapaa. Päinvastoin, vasemmistolle ominainen ajattelutapa on, että tulonsiirroilla, eli rahalla, kaikki ongelmat ratkeavat.

Vasemmistolle on Marxin ajoista lähtien ollut tärkeää viholliskuvien luonti. Aiemmin viholliskuva oli, jossain määrin oikeutetustikin, varakas omistajaluokka. Nykypäivänä vasemmiston viholliskuva luodaan oppositiossa olevasta, perinteiset arvot omaavasta, työväenluokasta, jolla ei (ainakaan vielä) ole juurikaan poliittista valtaa. Samalla vasemmistolaiset puolueet (Suomessa SDP, VasLiitto ja Vihreät) voivat olla samassa hallituksessa kannattamassa omistavan luokan (Kokoomus) ajamaa politiikkaa. Ja aivan kuten de Benoist toteaa, niin vasemmisto keskittyy aivan marginaalisiin ongelmiin samalla kun Suomen ja koko Euroopan työväenluokan hyvinvointia ollaan ajamassa alas. Toinen tärkeä hyvinvointivaltiota tuhoava asia on oikeuksien korostaminen velvollisuuksien kustannuksella, mutta se on ehkä vähän off topic tässä aiheessa.

Terveen yhteiskunnan perusta on hyvinvoiva työväestö. t. yliopisto-opiskelija