2013-11-18 Kysely: Kulttuuri merkitsee vähiten perussuomalaisten äänestäjille

[Lisä-Tuomas]

Tosiaan, noitten 9 kysymyksen näkökulma oli erittäin kulttuurilaitoskeskeinen.

Vaikka pysyttäisiin korkeakulttuurin perinteisessä määritelmässä, niin klassisen musiikin kanavan kuuntelija tai kaunokirjallisuuden lukija eivät noiden kysymysten valossa olisi kulttuurinharrastajia. Samaten esiin nostettu käyttötaide on mielenkiintoinen kysymys: eikö Arabian astioita keräilevä ja arjessa käyttävä harrasta kotimaista kulttuuria?

Toinen mielenkiintoinen näkökulma on tuo tieto vs kulttuuri. Minusta modernin fysiikan popularisoija on kulttuuripersoona siinä kuin taiteilija tai näyttelijäkin. Roolipelejä ja Tolkinin genren harrastaja on ilman muuta populaarikulttuurin harrastaja. Henkilö, joka taas hakee samat elämykset suursodista, menneistä imperiumeista, urheista sotapäälliköistä ja poliittisista konflikteista perehtymällä Euroopan historiaan taas ei olisi?

Valaisevampaa voisi olla pitää tutkimus, jossa haastateltavat saavat itse määritellä, mitä kulttuuri heidän mielestään on, miten he sitä harrastavat ja mikä sen merkitys heille on.

[Tragedian synty]

Olemme pieni kansakunta, jonka tehtävä on pitää huolta kulttuuristaan ja sivistyksestään. Markkinavoimien varaan jättäytyminen ei todellakaan takaa tätä.

Hassu juttu, että Suomen taiteen kultakaudella, jolloin vaikuttivat muun muassa Gallen-Kallela, Sibelius, Vikström, Halonen ja kumppanit, kulttuurimme ja sivistyksemme elivät aika lailla täysin markkinavoimien varassa, minkä lisäksi olimme silloin vielä pienempi kansakunta. Nykytaiteilijoiden kyvyttömyys toimia markkinavoimien varassa johtuu vain ja ainoastaan siitä, että heidän taiteensa on sellaista roskaa, että se ei ihmisiä kiinnosta. Miksi sellaisen roskan varjeleminen olisi tärkeää? Itse olen sitä mieltä, että sellaisen karsiutuminen pois vain parantaisi kulttuuriamme.

[Arvoton]

Lopulta päädyin kysymykseen, että onko aina korkeinta kulttuuria valtion tukema ja hyväksymä (taitavat korkean ja hyvän määrittelijät olla usein juuri vihreitä ja vasureita) tuotanto?

Erikseen tuli mieleeni Elokuvasäätiö, jonka tj. on I. Krohn (vihr) ja kulttuuriministerin tiedämme. Hallitus päättänee tuet, mutta ei luulisi olevan ihmeellistä, että tukia saavat usein vihervasurien kaverit ja aatetoverit.

Ja miten Suomen kuluneimmaksi kasvoksi tuli Peter Franzén ja Suomen "spiilbergiksi" "Dome" Karukoski?

[Kulttuurirealisti]

Noo, rahaa palaa ja sitä palaa ihan saatanasti, vajaat 300 000 kävijää v.2011 (ja ne kävijät ei taatusi ole aina eri kävijät, eli piiripienipyörii..)
... Joku mättää ja pahasti..
http://www.ooppera.fi/esittely/kansallisooppera_tanaan/toiminta_ja_rahoitus

Lipputulojen ja sponsoriyhteistyön osuus oli 18 %.

Bisneksessä olisi petraamisen varaa. Loput tulee pääasiassa Veikkaukselta ja kunnilta.

[nollatoleranssi]

Jätän tämän vain tähän: onko koko tutkimuksessa lainkaan kosketeltu Suomen merkittävintä kulttuuri-instituutiota eli kirjastolaitosta?

Nimittäin on helppo uskoa että rahojen ollessa tiukalla teatteriliput karsiutuvat ensimmäiseksi, niin minäkin teen, mutta kirjasto on jotain, minkä rahoituksen leikkaamisen ajatuksestakin ärähdän heti.

Kyseinen "tutkimus" uutisoitiin laajasti valtamediassa (luultavasti senkin takia, että voitiin mainita "perussuomalaiset" asian yhteydessä), mutta kyse oli yksityisrahoitteisen säätiön toiminnasta. Näin ollen tarkoitus oli kai tuoda esiin tiettyjen kulttuuritapahtumien toimintoja (mitä säätiö tukee rahallisesti).

Suomessa vain taidetaan kovin vähän tehdä tälläisiä tutkimuksia, joten tuo sai osittain senkin takia huomiota.

[Roope]

Suomen Kulttuurirahasto: Tutkimus: Kulttuuriharrastus ei ole tuloista kiinni 18.11.2013

Tutkimusraportti (pdf)

Tutkimuksen uutisoinnista jäi päällimmäisenä mieleen kulttuurin verovaroista rahoittamisen kannattaminen, oopperan merkittävyyden painottaminen ja perussuomalaisten esittäminen "passiivisina kulttuurin kuluttajina". Tutkimusraportista olisi voinut löytää toisenlaisiakin näkökulmia. Esimerkiksi eliitin kulttuuriharrastusten julkisen rahoituksen oikeutuksen kiistäminen ja ylipäätään kielteinen asenne vain pienille piireille tarkoitettuun eliittitaiteeseen kiinnittävät huomion.

- 57 prosentin mielestä "eliitin tulee itse maksaa taide, josta se pitää"
- 64 prosentin mielestä "taiteilijoiden rahoituksesta eivät saisi päättää vain taiteen ammattilaiset"
- 76 prosentin mielestä "taiteilijoiden pitäisi kohdistaa sanottavansa enemmän yleisölle kuin kollegoille ja kriitikoille"

Vaikka enemmistö näkee taiteen tehtäväksi hyvinvoinnin edistämisen, alle puolet yhtyy väittämään, jonka mukaan kulttuurilaitosten tarjonta on itselle ja omalle hyvinvoinnille tärkeää. Lähes puolet torjuu väittämän.

[...]

Myös puoluekanta heijastuu vastauksissa. Etenkin vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajat kokevat kulttuuritarjonnan tukevan henkilökohtaista hyvinvointia. Toista ääripäätä edustavat Perussuomalaisten kannattajat, joista selvä enemmistö suhtautuu penseästi ajatukseen, että kulttuurilaitosten tarjonnalla olisi merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta.

Enemmistö kaikkien puolueiden kannattajista on valmis tukemaan taidetta verovaroista. Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajista tällä tavalla suhtautuu enemmän kuin neljä viidestä. Perussuomalaisten kannattajat poikkeavat muista sikäli, että puolet hyväksyy taiteen julkisen tuen ja lähes yhtä moni suhtautuu nuivasti verovarojen käyttöön taiteen tukemiseksi.

Enemmistö (64 %) väestöstä yhtyy näkemykseen, että taiteilijoiden rahoituksesta eivät päättäisi vain taiteen ammattilaiset. Vajaa viidesosa on päinvastaista mieltä ja jättäisi rahoitusasiat taiteen ammattilaisten käsiin. Väestöryhmittäiset erot ovat aika vähäisiä, sillä enemmistö kaikissa väestöryhmissä yhtyy väittämään.

Keskimäärää selvästi useammin väittämä saa tukea miehiltä ja iäkkäiltä kansalaisilta. Merkillepantavaa tuloksissa on se, että enemmistö myös kulttuurin aktiivisista suurkuluttajista toivoo, että taiteilijoiden rahoituksesta eivät päättäisi vain taiteen ammattilaiset.

Eniten ajatus "maallikkojen" osallistumisesta taiteilijoiden rahoituspäätöksiin saa tukea Perussuomalaisten kannattajilta ja hieman vähemmässä Vihreiden ja Vasemmistoliiton tukijoilta. Väestön enemmistön ajatusten taustalla on huoli siitä, että taiteilijoiden rahoitus ei riittävästi ohjaudu suuren yleisön makujen mukaisesti.

Vastaajat, joiden mielestä taiteilijoiden pitäisi ehdottomasti kohdistaa sanottavansa enemmän yleisölle kuin kollegoille ja kriitikoille, ottavat voimakkaasti kantaa sen puolesta, että taiteilijoiden rahoituksesta päättäisivät myös muut kuin vain taiteen ammattilaiset.

Väittämä, jonka mukaan eliitin tulee itse maksaa taide, josta se pitää, saa taakseen enemmistön (57 %) väestöstä. Kolmannes (32%) rohkenee olla eri mieltä asiasta. Naisilla ja miehillä on hieman toisistaan eroavat näkemys asiasta. Miehistä selvä enemmistö soisi eliitin maksavan omat taideharrastuksensa. Naisista tälle kannalle asettuu alle puolet.

Ikä on yhteydessä käsityksiin, tulisiko eliitin maksaa harrastuksensa. Pääsääntöisesti väittämään yhtyvien osuus lisääntyy varttuneimpien ikäluokkien suuntaan. Suhtautuminen on voimakkaasti sidoksissa siihen, miten kulttuuria kulutetaan. Aktiivisista kulttuurin suurkuluttajista valtaosa torjuu ajatuksen eliitin omavastuusta. Mitä vähemmän käydään kulttuuritilaisuuksissa, sitä useammin kannatetaan ehdotusta, että eliitti itse maksaisi omat taideharrastuksensa.

Suhtautuminen eliitin omavastuuseen on sidoksissa yhteiskuntaluokkaan ja puoluekantaan. Työväestöön ja alempaan keskiluokkaan samaistuvien mielestä eliitin taideharrastuksia ei tulisi tukea. Ylempään keskiluokkaan samaistuvat eivät ole yhtä vakuuttuneita asiasta. Eliitin omavastuun puolesta liputtavat etenkin SDP:n, Perussuomalaisten ja Keskustan kannattajat. Kokoomuksen, Vasemmistoliiton ja Vihreiden tukijat suhtautuvat keskimäärää varauksellisemmin ajatukseen eliitin omavastuusta.

[guest8788]

Olemme pieni kansakunta, jonka tehtävä on pitää huolta kulttuuristaan ja sivistyksestään. Markkinavoimien varaan jättäytyminen ei todellakaan takaa tätä.

Hassu juttu, että Suomen taiteen kultakaudella, jolloin vaikuttivat muun muassa Gallen-Kallela, Sibelius, Vikström, Halonen ja kumppanit, kulttuurimme ja sivistyksemme elivät aika lailla täysin markkinavoimien varassa, minkä lisäksi olimme silloin vielä pienempi kansakunta. Nykytaiteilijoiden kyvyttömyys toimia markkinavoimien varassa johtuu vain ja ainoastaan siitä, että heidän taiteensa on sellaista roskaa, että se ei ihmisiä kiinnosta. Miksi sellaisen roskan varjeleminen olisi tärkeää? Itse olen sitä mieltä, että sellaisen karsiutuminen pois vain parantaisi kulttuuriamme.

Luitko viestiäni? Puhumme eri asioista. Oikea vertailukohteesi olisi ollut 1900-luvun alun tavallinen suomalainen ja hänen mahdollisuutensa kokea ja harrastaa kulttuuria sekä sivistää itseään, eikä saman aikakauden muutama poikkeuslahjakkuus. Voi toki olla, että itsekin puhun ohi aiheen. En kuitenkaan pysty olemaan reagoimatta kun lenkkimakkara-kulttuuriosasto alkaa öyhöttää vihervasemmistosta ja saunasta kun kyse on kulttuurin tukemisesta verovaroin. Kirjoittajilla ei selvästikään ole hajuakaan miten ympärillä olevat kulttuuripalvelut syntyvät ja miten laajasta ja monipuolisesta asiasta on kyse. Jokin yksittäinen kohunäytelmä tai -taiteilija on aiheen kannalta epäolennainen. Kultuuritarjonnan itsestäänselvyytenä ottava tai siitä täysin välinpitämätön ei myöskään hahmota, että miten laadukkaasta kulttuuritarjonnasta on kyse. Tämän mahdollistaa vain se, ettei henkiselle "pääomalle" laiteta samaa hintalappua kuin lenkkimakkaralle ja Big Brotherille.

[nollatoleranssi]

Olemme pieni kansakunta, jonka tehtävä on pitää huolta kulttuuristaan ja sivistyksestään. Markkinavoimien varaan jättäytyminen ei todellakaan takaa tätä.

Hassu juttu, että Suomen taiteen kultakaudella, jolloin vaikuttivat muun muassa Gallen-Kallela, Sibelius, Vikström, Halonen ja kumppanit, kulttuurimme ja sivistyksemme elivät aika lailla täysin markkinavoimien varassa, minkä lisäksi olimme silloin vielä pienempi kansakunta. Nykytaiteilijoiden kyvyttömyys toimia markkinavoimien varassa johtuu vain ja ainoastaan siitä, että heidän taiteensa on sellaista roskaa, että se ei ihmisiä kiinnosta. Miksi sellaisen roskan varjeleminen olisi tärkeää? Itse olen sitä mieltä, että sellaisen karsiutuminen pois vain parantaisi kulttuuriamme.

Oikea vertailukohteesi olisi ollut 1900-luvun alun tavallinen suomalainen ja hänen mahdollisuutensa kokea ja harrastaa kulttuuria sekä sivistää itseään, eikä saman aikakauden muutama poikkeuslahjakkuus.

Markkinavoimat eivät ole riittävä tae kulttuurin säilymiselle ja luomiselle. Suomalainen kirjallisuuskin voisi kadota nykyisin lähes kokonaan ilman tukijärjestelmää. Saati sitten muut taidemuodot.

Harvempi on seppä syntyessään. Monet tunnetut nimetkin ovat jossakin vaiheessa saaneet sellaista rahallista tukea, joka on mahdollistanut heidän myöhemmän menestyksen kulttuurin saralla. Sitä kautta on "maksava yleisökin" löytänyt heidät.

[nollatoleranssi]

Nimittäin on helppo uskoa että rahojen ollessa tiukalla teatteriliput karsiutuvat ensimmäiseksi, niin minäkin teen, mutta kirjasto on jotain, minkä rahoituksen leikkaamisen ajatuksestakin ärähdän heti.

Huommautan että samalla kun lehdet ja kirjat muuttuvat digi-versioiksi, niin kirjaston merkitys tiedon ja taiteen välittäjänä ja säilönä vähenee. Jokamiehellä on nyt ja varsinkin jatkossa pääsy paljon suurempaan tietovarastoon , nettiin.

Kirjastolaitoskaan ei voi elää aina 'niin kuin ennenkin'.

Netin ongelma on siinä, että vaikka tietoa löytyy enemmän kuin ennen, niin todennäköisesti ihmiset vain laiskistuvat entisestään ja tietävät vähemmän, koska heillä ei ole tarvetta ja motivaatiota tutustua tietoon samalla tapaa kuin aikaisemmin.

Miksi lukea jostakin aiheesta, jos kaikki vastaukset löytyvät parissa sekunnissa hakukoneella? Tai miksi tutustua aiheen taustoihin, jos kyseinen tieto on aina saatavilla?

Kirjastolaitosta pitää kehittää, mutta samalla tavalla täytyisi valistaa ihmisten omaa tiedollista osaamista.

Suomessa on vahvat perinteet lukemiseen ja kirjoittamiseen. En uskoisi PISA-tulostenkaan olevan aivan täysin sattumaa, mutta netin kautta haasteet muuttuvat vaikeammiksi, koska tarvitsee tietää asioista entisestä vähemmän.

Asian käsittelemiseen ei kuitenkaan aina riitä tiedon oleminen säilössä, jossakin nettipalstalla.

[Goman]

Miksi lukea jostakin aiheesta, jos kaikki vastaukset löytyvät parissa sekunnissa hakukoneella? Tai miksi tutustua aiheen taustoihin, jos kyseinen tieto on aina saatavilla?

Netti nimenomaan lisää mahdollisuuksia hakea syventävääkin tietoa, heti kun joku kysymys herää. Ja siten edesauttaa lukemisen ja kirjoittamisen harrastusta.

Esimerkki:  Eilen huomasin aukon (yhden lisää) omassa sivistyksessäni. En muistanut mikä Salome oikein oli, ja mitä teki. Asia selvisi minuutissa netin kautta. Kirjastosta en olisi viitsinyt lähteä tietoa hakemaan.

Kirjasto on kuolemaa tekevä mammutti. Mitä järkeä on säilöä tietoa tilaavievässä paperimuodossa ja suurissa rakennuksissa, ja usein samat kirjat ovat  joka kunnan ja kaupungin kirjastossa.
Jatkossa riittää vain muutama  iso tietokanta.  Wikipedia on hyvä alku ja esimerkki.

[rapa-nuiv]

...Gallen-Kallela, Sibelius, Vikström, Halonen ja kumppanit, kulttuurimme ja sivistyksemme elivät aika lailla täysin markkinavoimien varassa,...
Nykytaiteilijoiden kyvyttömyys toimia markkinavoimien varassa johtuu vain ja ainoastaan siitä, että heidän taiteensa on sellaista roskaa, että se ei ihmisiä kiinnosta.

Käyttäisit sitten edes oikeita esimerkkejä markkinataiteilijoista.
Disney,  Spede,  Edgar Rice Burroughs, Renny Harlin...
Niin ja Teemu Mäki! Alkuperäiseen kissantappovideoon ei tietääkseni myönnetty eikä edes haettu apurahoja. Kiasma lunasti kyllä teoksen vuosia myöhemmin, mutta ymmärtääkseni tämänkaltainen yhteiskunnallinen tuki museohankintojen muodossa on sinullekin mieleen.

Tähän asti olet listannut joksenkin puhtaita apurahataiteilijoita.
Mozart oli keisarin verottamien böömiläisten talonpoikien elätti. Michelangelon palkkaa maksoivat esivanhempasi 4 oravannahkaa/savu jne..


Ensi kerralla kun rupeat uhoamaan, ota vähän selvää uhontasi kohteesta Herätät vähemmän myötähäpeää.

[Jaska]

Miksi uutisoinnissa puhutaan kulttuurista, jos tarkoitetaan taidetta tai "korkeakulttuuria"? Taide ei ole kaikki kulttuuri vaan pieni osa sitä. Uskon, että perussuomalaisten ja RKP:n äänestäjille kuten muillekin kansallismielisille kansankulttuuri voi olla tärkeämpi kuin monelle muulle.

[Jaska]

Kirjasto on kuolemaa tekevä mammutti. Mitä järkeä on säilöä tietoa tilaavievässä paperimuodossa ja suurissa rakennuksissa, ja usein samat kirjat ovat  joka kunnan ja kaupungin kirjastossa.
Jatkossa riittää vain muutama  iso tietokanta.  Wikipedia on hyvä alku ja esimerkki.

Viidentoista vuoden aikana nettiin ei ole saatu kuin murto-osa tiedosta, lähinnä pintaraapaisu kaikesta. Heti jos kaipaa jonkin erikoisalan vähänkin syvempää tietoa, pitää mennä kirjastoon - netti ei tarjoa sellaiseen apua.

[guest8788]

www.hs.fi/m/kulttuuri/Kulttuurieliitti+on+kuollut/a1385363707629

Tutkijat eivät enää löytäneet bourdieulaista eliittiä, joka suosii korkeakulttuuria mutta hyljeksii populaarikulttuuria. Eikä sitä löydy Suomestakaan.

[Roope]

www.hs.fi/m/kulttuuri/Kulttuurieliitti+on+kuollut/a1385363707629

Tutkijat eivät enää löytäneet bourdieulaista eliittiä, joka suosii korkeakulttuuria mutta hyljeksii populaarikulttuuria. Eikä sitä löydy Suomestakaan.

Kulttuurirahaston tutkimus ei nähdäkseni tue ihan tuollaista väitettä. Paremminkin sitä, että eliitin (tai eliittien) rajat ovat muutoksessa ja entistä epäselvempiä etenkin nuoremmille.

Niin sanottujen kulttuurin suurkuluttajien ryhmässä tosin mainitaan harrastettavan niin korkeakulttuuria kuin populaarikulttuuriakin, mutta analyysissa ei sanota, että ryhmän jäsenet olisivat kulttuurin suhteen kaikkiruokaisia, vaikka osa epäilemättä onkin. Sen sijaan tuloksista erottuvat isot ryhmät, jotka vaikuttavat hyljeksivän tahoillaan korkeakulttuuria tai populaarikulttuuria, sekä tietty pienempi ryhmä (suurkuluttajat, pääkaupunkiseudulla asuvat, akateemiset, johtavassa asemassa olevat, iäkkäät, vihr/vas/kok), joka torjuu ajatuksen, että "eliitin tulisi itse maksaa taide, josta se pitää". Arvatenkin tämä ryhmä samastaa itsensä eliittiin, jonka harrastukset populaarikulttuuria harrastava ja televisiota töllöttävä rahvas saa luvan maksaa. Ehkä osa heistä kuuntelee Esa-Pekka Salosen tavoin autolla ajaessaan Rolling Stonesia, mutta asenne populaarikulttuuriin ja sen kuluttajiin on silti viime kädessä esapekkasalosmaisen alentuva.

Se on totta, minkä Lyytinen huomioi myöhemmin kirjoituksessaan, että eliittiluokkaan kuulumista korostetaan taiteen sijaan yhä enemmän esimerkiksi ruoalla, muodilla ja sisustuksella.

Kaksi kolmesta suomalaisesta haluaa, että taidetta tuetaan verovaroista, jotta siitä nauttiminen olisi mahdollista vähävaraisillekin. Kansan enemmistö kannattaa kuitenkin myös sitä, että eliitin pitäisi itse maksaa taide, josta se pitää.

Jotta linjat eivät repeäisi entisestään, täytyy kulttuurin kynnyksiä madaltaa entisestään ja viedä kaikenlaista taidetta erilaisten yleisöjen luo. Suomessa on vallinnut komea ajatus, että kulttuuri ja sivistys kuuluvat kaikille. Sen soisi olevan totta muutenkin kuin juhlapuheissa.

Taidetta täytyy viedä erilaisten yleisöjen luo, jotta linjat eivät repeäisi? Muotoilu kuulostaa minusta pahasti siltä, että Lyytinen haluaisi käyttää verorahoja syöttääkseen rahvaalle sen torjumaa eliitin taidetta, jotta julkisen rahoituksen varassa toimivan taidemaailman status quo säilyisi. Vai onko Lyytinen huolissaan pääkaupunkiseudulla asuvien keski-ikäisten toimihenkilönaisten liian vähäisistä populaarikulttuurikokemuksista?

[EL SID]

sitä kukaan ei kysy, että olisiko "kulttuurin" sisällössä jotain vikaa?
Minä ainakin koen ongelmaksi suomen kulttuurielämän jähmettyneisyyden, joka korostuu kulttuuriväen sopulilaumamaisena käyttäytymisenä ja vain tiettyjen, jo aikoja sitten tyhjäksi pureksittujen "totuuksien" jatkuvana toistamisena.
Suomalaisesta, veronmaksajien rahoitukseen nojautuvasta "kulttuurista" puuttuu se luomisvoima, joka nostaisi taiteen kiinnostuksen pienten piirien ulkopuolelle.

Ihminen on kuitenkin luova olento, ja siksi parhaiten kuttuuria vievät tällä hetkellä eteenpäin paikalliset, harrastelija-voimin, usein ilman mitään apurahoja toimivat, aktiiviset porukat. Hyvä esimerkki kulttuurista, joka kiinnostaisi taatusti monia, on Lapuan Harrastalijanäytttelijöiden tekemän näytelmä Kustaa tiitusta.

http://teatterilapua.fi/index.php/ohjelmistojaliput/kustaatiitu

Jonka virkistävä tulkinta historiasta poikkeaa jo viralliseksi totuudeksi tulleestaa "väinö Linnamaisesta"-maailmankuvasta: Vapausota on tosiaankin Vapausota, Lapuan Liike lähti ajatuksesta pysäyttää kommunismi, liike sai alkunsa kokoonkutsutussa kansankokouksessa, mutta riistäytyi käsistä, ja pahimmillaan ajoi pienen paikkakunnan eli Lapuan sisällisodan partaalle, sekä vastustajien että kannattajien aseistautuessa.
Osansa saa myös rovasti, joka sekaantuu politiikkaan, karkottaen väen kirkosta ( niinhän kirkot tyhjenevät nykyäänkin) vaikka papiston tarkoitus on toimia vain sielunpaimenena, eli viittaus nykyaikaamme, jossa piispat ovat jälleen kerran enemmän politiikkoja kuin laumansa kaitsijoita.
Vastaavia, virkistäviä ja omannäköisensä maailmankuvaa kun kulttuuriväki kykenisi tekemään muuallakin, niin eiköhän teattereihin riittäisi yleisöä.
Taitaa olla se apuraha, joka on  lopullisestin tappanut luovan taiteen. Sen saannin ehtona kun tuntuu olevan liittyminen samanmieliseen, luovuuden tappavaan, kuoroon, jossa vain samansuuntaiset äänenpainot ovat sallittuja.

[Kulttuurirealisti]

Netin ongelma on siinä, että vaikka tietoa löytyy enemmän kuin ennen, niin todennäköisesti ihmiset vain laiskistuvat entisestään ja tietävät vähemmän, koska heillä ei ole tarvetta ja motivaatiota tutustua tietoon samalla tapaa kuin aikaisemmin.

Miksi lukea jostakin aiheesta, jos kaikki vastaukset löytyvät parissa sekunnissa hakukoneella? Tai miksi tutustua aiheen taustoihin, jos kyseinen tieto on aina saatavilla?
...Asian käsittelemiseen ei kuitenkaan aina riitä tiedon oleminen säilössä, jossakin nettipalstalla.

En usko tuohon. Ihmiset jotka ovat uteliaita, ja haluavat ymmärtää lisää, hakevat sitä tietoa niin kuin ennen vanhaankin. Nykypäivänä sitä vain löytyy paljon nopeammin ja helpommin. Kyllä suuri osa varmaan tajuaa, että tiedosta, ja varsinkaan oivalluksista, ei ole hyötyä silloin kun ne eivät ole omassa päässä.