Suomen oikeuslaitoksen absurdit ratkaisut.

[Miniluv]

Ratkaisu varmaan löytyy elatusmaksuista: jos isä tavoitetaan kun lapsi on vaikka viidentoista, kuinka kauas taaksepäin hän joutuu maksamaan?

Sama raja isyyshuijauksiin.

[Joopa]

No jaa. Isyyshän on objektiivisesti väärä, mutta tässä on nyt syytettävä sitä miestä itseään. Tuon uutisen perusteella hän oli epäillyt isyyttään jo hyvinkin kanneaikana, jolloin hänen olisi pitänyt nostaa kumoamiskanne silloin. Kanteen nostamiseen ei tarvita mitään itsehankittuja isyystestejä, vaan testit tehdään tuomioistuimen määräyksellä. Kanneaika on kaksi vuotta lapsen syntymästä ja uutisen mukaan lapset syntyivät n. vuoden kestäneen avioliiton aikana. Miehellä on siis ollut yli vuosi aikaa reagoida. Jos ihan itse juridista terminologiaa käyttäen ns. ryyppää fatalin, niin turha siitä on muita syyttää. Otsikoita siitä tietty saa aikaiseksi kun väärä isyys jää voimaan.

Kyllä noinkin perustavanlaatuisessa asiassa kuin ihmiselämä, kanneajan tulisi olla koko elämän mittainen eikä vain kaksi vuotta.
Ei ole oikein jos vääryys ja vale jää voimaan.

Käytännössä kaikissa asioissa (elinautisella rangaistavia rikoksia lukuunotamatta) juttu vanhenee passiivisuuden perusteella ja joskus vaikka kanneoikeudesta ei olisi tietoakaan. Isyyslaissa on kuitenkin varaventtiili, jonka mukaan kanne voidaan nostaa tuon kahden vuoden jälkeenkin erittäin painavasta syystä. Tässä lienee tarkoitettu erittäin painavalla syyllä lähinnä tilannetta, jossa väärästä isyydestä ei ole ollut epäilystä kanneaikana. Tässä tilanteessa epäilys selvästi on ollut, joten heppu on omalla toimimattomuudellaan aiheuttanut tilanteen. En kyllä osaa olla kamalan pahoillani hänen puolestaan.

Että hänen oikeutensa ei toteudu? Vai siksi, että lapsenkaan oikeudet eivät toteudu?

Tässä ei ole kyse rikoksesta eikä vääryyden tapahtuessa uhrilla ole välttämättä mitään tietoa vääryydestä. Ei tässä tapauksessa pitäisi olla mitään aikarajaa.

Kuten jo sanoin aikaisemmin isyyslaissa on se erittäin painavan syyn varaventtiili. Erittäin painava syy ei vaan ole ettei vuoteen huvittanut tehdä mitään vaikka epäilys isyydestä olikin. Kuten myös sanoin, lapsella ei ole aikarajaa.

Mutta en jaksa tästä yhtään enempää päkistellä kun ei tämä mihinkään etene. Minä olen sitä mieltä, etten tuota pitkän kanneaikansa ryssinyttä miestä sääli ja muut saavat olla asiasta niinikään ihan mitä mieltä haluavat. Ja jotta ei taas alettaisi olkiukkoja vääntämään, niin en tässä todennut muiden mielipiteen oikeellisuudesta/järkevyydestä/tyhmyydestä tai muustakaan laadusta yhtään mitään.

[kekkeruusi]

Ratkaisu varmaan löytyy elatusmaksuista: jos isä tavoitetaan kun lapsi on vaikka viidentoista, kuinka kauas taaksepäin hän joutuu maksamaan?

Sama raja isyyshuijauksiin.

Ja äidin pitäisi maksaa väärin saamansa rahat korkoineen takaisin. Ja petossyyte päälle.

[sr]

Ratkaisu varmaan löytyy elatusmaksuista: jos isä tavoitetaan kun lapsi on vaikka viidentoista, kuinka kauas taaksepäin hän joutuu maksamaan?

Sama raja isyyshuijauksiin.

Ei tässä minusta takautuvasti pitäisi mitään mennä, eli ei tämän kyseisen tapauksen miehellä olisi oikeutta niihin jo ennen isyystestiä maksettuihin elatusrahoihin (muuten kuin mahdollisesti sitä kautta, että nainen tuomittaisiin petoksesta ja joutuisi sitten maksamaan petoksella hankkimansa taloudellisen hyödyn petetylle), mutta kyllä siihen, ettei joutuisi niitä enää jatkossa maksamaan, jos ei ole se oikea isä.

Naisella on tietenkin intressi saada ainakin joku mies niitä elatusmaksuja lapsesta maksamaan. Hänellä on lisäksi paras tieto asian todellisesta tilasta. Niinpä on epätodennäköistä, että hän viivyttelisi oikean isän yhyttämistä vuositolkulla, jos olisi siltä suunnalta rahaa saamassa ja vielä tietäisi hänen olevan se oikea isä.

[sr]

Kuten jo sanoin aikaisemmin isyyslaissa on se erittäin painavan syyn varaventtiili. Erittäin painava syy ei vaan ole ettei vuoteen huvittanut tehdä mitään vaikka epäilys isyydestä olikin. Kuten myös sanoin, lapsella ei ole aikarajaa.

Muttet vastannut siihen, mitä tuo viimeinen käytännössä tarkoittaa. Minkä ikäisenä lapsi voi vaatia sitä isyyden testaamista? Jos tässä tapauksessa äiti on lapsen ainoa holhooja ja hän tekee luonnollisesti lapsen puolesta päätökset siihen asti, kunnes tämä on täysikäinen, niin mitä tuolla lapsen oikeudella tässä oikeastaan tehdään mitään? Jos taas vale-isäkin voi vaikuttaa siihen, mikä on lapsen tahto, niin miten tämä käytännössä eroaa siitä, että hän voisi itsenään vaatia sitä isyyden mitätöintiä?

Minä olen sitä mieltä, etten tuota pitkän kanneaikansa ryssinyttä miestä sääli ja muut saavat olla asiasta niinikään ihan mitä mieltä haluavat. Ja jotta ei taas alettaisi olkiukkoja vääntämään, niin en tässä todennut muiden mielipiteen oikeellisuudesta/järkevyydestä/tyhmyydestä tai muustakaan laadusta yhtään mitään.

Ei ketään tässä kiinnosta se, miten paljon sinä tunnet sympatiaa tuota miestä kohtaan. Se sen sijaan kiinnostaa, mitä ovat ne perusteet, miksi tässä pitää olla vanhenemisaika. Ketä se hyödyttää? Onko siitä jollekin jotain hyötyä, että on jokin aikaväli lapsen kaksivuotispäivän ja sen, kun hän voi alkaa esittää omia vaatimuksia, välillä, jolloin hänen isänsä identiteettiä ei voida vaihtaa, vaikka kaikki tietäisivät, että se, joka hänelle on väestörekisterissä merkitty isäksi, ei oikeasti ole hänen isänsä?

[Joopa]

Kuten jo sanoin aikaisemmin isyyslaissa on se erittäin painavan syyn varaventtiili. Erittäin painava syy ei vaan ole ettei vuoteen huvittanut tehdä mitään vaikka epäilys isyydestä olikin. Kuten myös sanoin, lapsella ei ole aikarajaa.

Muttet vastannut siihen, mitä tuo viimeinen käytännössä tarkoittaa. Minkä ikäisenä lapsi voi vaatia sitä isyyden testaamista? Jos tässä tapauksessa äiti on lapsen ainoa holhooja ja hän tekee luonnollisesti lapsen puolesta päätökset siihen asti, kunnes tämä on täysikäinen, niin mitä tuolla lapsen oikeudella tässä oikeastaan tehdään mitään? Jos taas vale-isäkin voi vaikuttaa siihen, mikä on lapsen tahto, niin miten tämä käytännössä eroaa siitä, että hän voisi itsenään vaatia sitä isyyden mitätöintiä?

Minä olen sitä mieltä, etten tuota pitkän kanneaikansa ryssinyttä miestä sääli ja muut saavat olla asiasta niinikään ihan mitä mieltä haluavat. Ja jotta ei taas alettaisi olkiukkoja vääntämään, niin en tässä todennut muiden mielipiteen oikeellisuudesta/järkevyydestä/tyhmyydestä tai muustakaan laadusta yhtään mitään.

Ei ketään tässä kiinnosta se, miten paljon sinä tunnet sympatiaa tuota miestä kohtaan. Se sen sijaan kiinnostaa, mitä ovat ne perusteet, miksi tässä pitää olla vanhenemisaika. Ketä se hyödyttää? Onko siitä jollekin jotain hyötyä, että on jokin aikaväli lapsen kaksivuotispäivän ja sen, kun hän voi alkaa esittää omia vaatimuksia, välillä, jolloin hänen isänsä identiteettiä ei voida vaihtaa, vaikka kaikki tietäisivät, että se, joka hänelle on väestörekisterissä merkitty isäksi, ei oikeasti ole hänen isänsä?

Koska ei ole kanneaikaa lapsella, niin hän voi vaatia sitä minkä ikäisenä hyvänsä. Käytäntö on sitten eri asia. Vaikka äiti olisi vastustamassa voidaan asiaan määrätä (ja yleensä määrätäänkin) edunvalvojan sijainen.

Ne perusteet kanneajalle löytyvät asiaa koskevasta hallituksen esityksestä. Sieltä voi tutkia. Minä en niitä ole keksinyt, joten en niitä ala sen enempää erittelemään.

[sr]

Koska ei ole kanneaikaa lapsella, niin hän voi vaatia sitä minkä ikäisenä hyvänsä. Käytäntö on sitten eri asia. Vaikka äiti olisi vastustamassa voidaan asiaan määrätä (ja yleensä määrätäänkin) edunvalvojan sijainen.

Miten tässä määritetään se lapsen tahto? Ja nyt puhutaan siis jostain 2-vuotiaista lapsista. Ei siis etu, vaan tahto. Tai jos lapsen edusta puhutaan, niin onko jokin tilanne, jossa hänen edukseen katsottaisiin se, että hänellä on virallisesti määritettynä isäksi mies, josta tiedetään, ettei hän ole oikea isä?

Tuleeko sinulle mieleen tässä nimenomaisessa tapauksessa skenaariota, jossa lapsen etu tai tahto voisi olla se, että tämä mies pysyy hänen isänään, vaikkei tämä siis halua olla sitä ja lisäksi tiedetään, ettei hän biologisesti myöskään ole sitä? Ainoa taho, jonka näen tässä tuota haluavan ja myöskin siitä etua saavan, on äiti.

Ne perusteet kanneajalle löytyvät asiaa koskevasta hallituksen esityksestä. Sieltä voi tutkia. Minä en niitä ole keksinyt, joten en niitä ala sen enempää erittelemään.

Eli vetoat auktoriteettiin. Sinä olet täällä puolustellut sitä aikarajaa, ei eduskunta tai hallitus. Sinusta asialle on siis perusteet, muttet suostu niitä esittämään, vaan pakenet noiden auktoriteettien taakse.

[Joopa]

Ihan uskomatonta!!!

Kysyt mitä ovat ne perusteet miksi tässä pitää olla kanneaika:

Se sen sijaan kiinnostaa, mitä ovat ne perusteet, miksi tässä pitää olla vanhenemisaika.

Minä vastaan mistä ne yksilöidysti löytyvät ja sinä väität etten esitä niitä vaan pakenen jonkin auktoriteetin taakse. Luetko sinä edes omia tekstejäsi vai vänkäätkö vaan vastaan?

Ja jos sinä luet mitä kirjoitan etkä rakentele jotain omia olkiukkojasi, niin minä olen sanonut että minulta ei heru sympatiaa tässä tapauksessa tuolle miehelle joka on määräaikansa aivan itse ryssinyt. Minä en ole yhdessäkään kohtaa ottanut kantaa siihen onko tuo määräaika hyvä vai huono.

[sr]

Ihan uskomatonta!!!

Kysyt mitä ovat ne perusteet miksi tässä pitää olla kanneaika:

Se sen sijaan kiinnostaa, mitä ovat ne perusteet, miksi tässä pitää olla vanhenemisaika.

Minä vastaan mistä ne yksilöidysti löytyvät ja sinä väität etten esitä niitä vaan pakenen jonkin auktoriteetin taakse. Luetko sinä edes omia tekstejäsi vai vänkäätkö vaan vastaan?

Vastaat varsin epämääräisesti, koska HE on helvetin pitkä teksti, josta niiden perusteiden onkiminen on hirvittävä työ. Joko et ole tätä työtä tehnyt, ja luotat vain siihen, ettei kukaan muukaan tee, jolloin asiasta keskustelu hyytyy siihen. Tai sitten olet tehnyt, mutta tiedät niiden perustelujen olevan varsin heppoisia, joten et suurin surminkaan niitä tänne postaa, koska tiedät ne pystyttävän ampumaan alas.

Ja jos sinä luet mitä kirjoitan etkä rakentele jotain omia olkiukkojasi, niin minä olen sanonut että minulta ei heru sympatiaa tässä tapauksessa tuolle miehelle joka on määräaikansa aivan itse ryssinyt. Minä en ole yhdessäkään kohtaa ottanut kantaa siihen onko tuo määräaika hyvä vai huono.

Kuten jo kirjoitin, sinun sympatiasi tätä miestä kohtaan on täysin mielenkiinnoton asia. Jospa nyt keskustelisimme siitä, onko tuossa aikarajassa mitään järkeä. Sen sijaan, että välttelet asiaan kantaa ottamasta, niin voisitko siihen ottaa kantaa, että onko järkeä siinä, että jos äiti ei halua, että isyyttä pengotaan sen enempää, niin ikävälillä 2-15 vuotta ei lapsen isyyttä voi muuttaa (tuo ikäraja 15 vuotta löytyi sieltä HE:stä).

No, tästä huolimatta kaivoin ehdotuksen esiin ja ainoa perustelu koko aikarajalle (oli se sitten 2 tai 5 vuotta) oli tämä:"Perheen ja lapsen kannalta on hyvä saada nopeammin varmuus siitä, tuleeko äiti tai mies riitauttamaan lapsen syntyperän. Sen vuoksi ehdotetaan, että kanneaika lyhennetään kahteen vuoteen."

Ensinnäkin, minusta tuo on huono perustelu. Lapsi ei hyödy mitään siitä, että hänen virallisena isänä pidetään jotain miestä, joka ei varmuudella ole hänen isänsä, tämän tahdon vastaisesti.

Toiseksi, voisin hyväksyä tuon perustelun niissä tapauksissa, kun lapsen isä ja äiti ovat avioliitossa, asuvat yhdessä ja molemmat osallistuvat lapsen kasvatukseen. Näissä tapauksissa voi tosiaan olla hyväksi lapselle, ettei asiaa enempää tongita. Näihin tapauksiin ei tietenkään liity myöskään samanlaista rahalla lypsämistä, joten niissä ei siltäkään osin ole ongelmaa. Niissä tapauksissa, joissa lapsen vanhemmat ovat eronneet, eikä virallinen isä halua olla lapsen isä, eikä siten todennäköisesti ottaa minkäänlaista roolia hänen kasvatuksessaan, en näe tässä mitään järkeä. Mitä hyötyä lapselle tällaisessa tapauksessa on tällaisesta ei-oikeasta, mutta virallisesti kuitenkin papereissa olevasta isästä? Näissä tapauksissa isyyden ainoa vaikutus on se, että äiti saa repiä isältä isyysmaksuja, eikä tämä suhteen taas ole lapselle tai perheelle mitään merkitystä sillä, tulevatko ne siltä mieheltä, joka oikeasti on lapsen isä, vai siltä, joka on papereissa nimetty isäksi.

HE:n perustelu on siis täysin kelvoton.

[Joopa]

Oli se perustelu sinun mielestäsi kuinka kelvoton tahansa, sen perusteella on kuitenkin kyseinen aikaraja säädetty. Ja tämä aikaraja on nyt voimassa olit siitä mitä mieltä tahansa.

Minä en kaivanut niitä tänne koska ne eivät minua kiinnostaneet. En ollut ottanut tai ottamassa kantaa niiden tasoon. Sinä kysyit, minä vastasin eikä minua kiinnosta tehdä "hirvittävää työtä" sinun kiinnostuksen kohteita selvittäessä. Miksi pitäisi?

Itse näköjään kuitenkin keksit yhden tilanteen, jossa tuo määräajan hyväksyt. Tähän voi hieman laajentaa toisenkin tilanteen. Siinä isäksi ilmoitettu tietää hyvin ettei ole isä, mutta ei riitauta asiaa mistä syystä tahansa, yleensä koska on suhteessa äidin kanssa. Lapselle asiaa ei välttämättä ole kerrottu. Sitten vaikkapa vuosien päästä isällä ja äidillä menevät sukset kunnolla ristiin. Olisiko sinun mielestäsi kohtuullista, että vielä tässäkin tapauksessa isällä olisi oikeus peruuttaa oma tahdonilmaisunsa vain siksi että äidin naama alkoi nyppiä? Onko se lapsen etu? Minusta ei.

Jos isyysmerkintä on tehty petoksellisesti on asia tietysti erilainen, mutta tällaisia varten laissa on se erityisen painavien syiden "jatkoaika".

Huomautan että tämän kannaoton tein ihan sinun pyynnöstäsi enkä ala vääntää siitä enempää.

[sr]

Itse näköjään kuitenkin keksit yhden tilanteen, jossa tuo määräajan hyväksyt. Tähän voi hieman laajentaa toisenkin tilanteen. Siinä isäksi ilmoitettu tietää hyvin ettei ole isä, mutta ei riitauta asiaa mistä syystä tahansa, yleensä koska on suhteessa äidin kanssa. Lapselle asiaa ei välttämättä ole kerrottu. Sitten vaikkapa vuosien päästä isällä ja äidillä menevät sukset kunnolla ristiin. Olisiko sinun mielestäsi kohtuullista, että vielä tässäkin tapauksessa isällä olisi oikeus peruuttaa oma tahdonilmaisunsa vain siksi että äidin naama alkoi nyppiä? Onko se lapsen etu? Minusta ei.

Niin, siis käytännössähän tuossa tapauksessa isällä on täysi oikeus kertoa lapselle se, ettei oikeasti ole tämän isä. Ja siis tuollaisessa sukset ristiin tilanteessa tuollainen isä ei todennäköisesti edes hae lapsen yhteishuoltajuutta. Ok, tuloksena lapsella on siis isä, joka ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, eikä mikään voima maailmassa voi häntä siihen myöskään pakottaa. Hänen ainoa merkityksensä on siis se, että hän joutuu maksamaan rahaa lapsen äidille. Sitä rahaa ei joudu maksamaan se henkilö, joka oikeasti on lapsen isä. Minun olisi kiva tietää, miksi sinusta on enemmän oikein, että kahdesta miehestä, joista toinen on lapsen oikea isä, tuota rahaa joutuu maksamaan se, joka ei ole se isä.

Ongelmana tässä laissa on minusta se, että "oikeaa" isyyttä, eli sitä kuka mies osallistuu lapsen kasvattamiseen, ei voi lailla määrätä, silloin, kun halukasta ei löydy. (Tai voi ehkä siinä tapauksessa, että äiti on kuollut tai muuten estynyt lapsesta huolehtimaan, mutta tässä ei nyt käsitellä tätä). Sillä voi korkeintaan määrätä se mieshenkilö, jonka pitää kantaa taloudellinen vastuu kyseisestä lapsesta. Minusta tämän henkilön pitää olla aina lapsen oikea isä (pl. sperman luovutus). En oikein näe mitään tilannetta, jossa olisi oikeudenmukaista, että joku muu mies siihen velvoitettaisiin.

Jos isyysmerkintä on tehty petoksellisesti on asia tietysti erilainen, mutta tällaisia varten laissa on se erityisen painavien syiden "jatkoaika".

No, tässä nimenomaisessa tapauksessa oli päivänselvää, että oli kyse petoksellisesta toiminnasta. Sillä, että mies reagoi (kai johtuen rahapulastaan) tähän myöhässä, ei pitäisi olla asian kannalta mitään merkitystä. Minun on todella vaikea nähdä, että missään tilanteessa olisi lapsen etu, että hänellä on rekisterissä merkittynä isäksi henkilö, jonka hänen oma äitinsä on sinne petoksella saanut ujutettua, ja joka ei isänä halua olla. Aivan riippumatta siitä, minkä ikäinen tämä lapsi on.

[törö]

Muusikko sai aivovamman ja menetti soittotaitonsa - tönäisijälle 300 euron sakot
Julkaistu: 14.2.2014 7:33

Oikeudenkäynti Muusikolle tönäisyllään aivovamman ja soittotaidon menetyksen aiheuttanut mies on tuomittu Kouvolan hovioikeudessa pahoinpitelystä ja vammantuottamuksesta 300 euron sakkoihin.
Käräjäoikeudessa miehelle oli langetettu puolen vuoden ehdollinen vankeusrangaistus.

Traagiseen lopputulokseen johtanut tönäisy tapahtui lokakuussa 2011 Karhulan linja-autoasemalla Kotkassa.

Pubin ulkopuolella oli suukopua, jolloin 42-vuotias mies oli tönäissyt 46-vuotiasta miestä, joka oli kaatunut ja lyönyt päänsä katuun. Hän sai kallonpohjan murtuman, aivovamman ja pysyvän invaliditeetin.

46-vuotiaalle miehelle oli raskasta myös se, että hän menetti soitto- ja laulutaitonsa. Mies on soittanut kitaraa Suomen eturivin artistien yhtyeissä. Mies on tehnyt myös omia levytyksiä.

42-vuotias mies kertoi Kymenlaakson käräjäoikeudessa, että hän oli pelästynyt, kun oli uhattu turpaan vetämisellä. 42-vuotias sanoi tönäisseensä isokokoista miestä kauemmaksi, ettei tämä ainakaan lyö. 42-vuotias kiisti syytteet.

Käräjäoikeus tuomitsi 42-vuotiaan pahoinpitelystä ja törkeästä vammantuottamuksesta yhteiseen kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus velvoitti tuomitun korvaamaan muusikolle kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 20000 euroa ja lääkäri- sekä lääkekuluista 2400 euroa. Lisäksi mies määrättiin korvaamaan Kelalle liki 23000 euroa sairauspäivärahoista, jotka oli maksettu muusikolle.

Kouvolan hovioikeuden mielestä 42-vuotias on syyllistynyt törkeän vammantuottamuksen sijasta vammantuottamukseen.

- Se, että vammat ovat aiheutuneet tahalliseksi pahoinpitelyksi katsotun tönäisyn seurauksena, ei kuitenkaan merkitse, että mies olisi aiheuttanut törkeällä huolimattomuudellaan, hovioikeus perustelee.

Hovioikeus muistuttaa myös 42-vuotiaan näkövammasta ja hänen käyttämänsä väkivallan vähäisyydestä ja lyhytkestoisuudesta.

Hovioikeus on alentanut Kelalle maksettavaksi määrätyn korvauksen 5700 euroon.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288653871995.html

[Arvoton]

Hovioikeus muistuttaa myös 42-vuotiaan näkövammasta ja hänen käyttämänsä väkivallan vähäisyydestä ja lyhytkestoisuudesta.

Hovioikeus on alentanut Kelalle maksettavaksi määrätyn korvauksen 5700 euroon.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288653871995.html

Lyhytkestoisuus? Nyt meni pahkasikailuksi Kouvolan oikeusoppineilta. Jos toinen saa aivovamman, se ei ole niin vakava kuin jos se olisi syntynyt puolen tunnin pahoinpitelyllä. Uhrille on sama, saako tekijä miljoonan sakot tai 300:n. Kummallisesti Kelalle tullut rasitus pieneni. Luulisi, että se oli maksanut tietyn verran sairauspäivärahoja.

Todennäköisesti hovin mielestä tekijällä oli jonkun verran oikeus vahingoittaa ihmistä, koska hän oli uhria pienempi ja huononäköisempi. Niinhän inhimisen ajattelukyky menee. Naisen, ulkomaalaisen ja pienen ihmisen tekemä rikos on aina vähäisempi. Riskit keski-ikäiset miehet ovat aina muita enemmän syyllisiä.

[RP]

Tässä sentään ei tunnu ilmeiseltä, mitenkä syyllisyys tuon tilanteen syntymiseen pitäisi jakaa, eikä käytetty väkivaltakaan ollut hurjaa (seuraukset hyvin valitettavia). Tälläisen postasin aiemmin tuonne uuutisia pikkurikoksista ketjuun:
http://hommaforum.org/index.php/topic,514.msg1551454.html#msg1551454

[kekkeruusi]

Tapa kolme, istu 14 vuotta! Halpaa on ihmishenki.

Kinnulan kolmoissurmaaja lasketaan vapaaksi
Helsingin hovioikeus on päättänyt laskea vapaaksi Kinnulan kolmoissurmaajan.
Mies astelee ehdonalaiseen vapauteen 1. lokakuuta tänä vuonna. Elinkautiseen vankeuteen tuomitun vapauden koeaika ja jäännösrangaistus ovat kolme vuotta.

Mies surmasi ampumalla entisen tyttöystävänsä, tämän uuden miesystävän ja täysin sivullisen henkilön ravintolassa Kinnulassa 2000. Hänet tuomittiin kahdesta murhasta ja taposta.

Mies anasti isänsä lukitusta kaapista kaksi asetta. Ajomatkan aikana Alajärveltä Kinnulaan mies oli todennut oikeudessa kuullun todistajan mukaan, ettei hänen sielunsa saa rauhaa ennen kuin hän on tappanut entisen tyttöystävänsä uuden poikaystävän.

Hän ampuikin ravintolassa ensin uuden poikaystävän ja sitten tytön useilla laukauksilla. Ammuttuaan heidät mies kysyi: "haluaako joku muu kuolla?"

Yhdestä pöydästä nousi mies, joka sanoi ampujalle, nyt rauhoitutaan. Mies vastasi ampumalla uhria päähän.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288653919729.html

Taas oli "elinkautinen".

[sr]

Hovioikeus muistuttaa myös 42-vuotiaan näkövammasta ja hänen käyttämänsä väkivallan vähäisyydestä ja lyhytkestoisuudesta.

Hovioikeus on alentanut Kelalle maksettavaksi määrätyn korvauksen 5700 euroon.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288653871995.html

Lyhytkestoisuus? Nyt meni pahkasikailuksi Kouvolan oikeusoppineilta. Jos toinen saa aivovamman, se ei ole niin vakava kuin jos se olisi syntynyt puolen tunnin pahoinpitelyllä. Uhrille on sama, saako tekijä miljoonan sakot tai 300:n. Kummallisesti Kelalle tullut rasitus pieneni. Luulisi, että se oli maksanut tietyn verran sairauspäivärahoja.

Rangaistuksen on tarkoitus olla suhteessa siihen, mitä tekijä teki, ei siihen, mitä siitä seurasi. Tässä mielessä juuri lyhytkestoisuus on minusta perusteltu syy lievälle rangaistukselle.

Sen taas, mitä joutuu maksamaan vahingonkorvauksina, ei taas tulisi riippua mitenkään siitä, miten vahinko on aiheutettu, vaan vahingossa huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta pitäisi korvata ihan samalla tavoin kuin tahallaan tehdystä. Tärkeini vaikuttaja tässä pitäisi olla vahingon suuruus. Tämän vuoksi en ymmärrä, miten hovi- ja käräjäoikeus olivat voineet tulla Kelan korvauksista eri tulokseen. Kyllä sen pitäisi olla tarkkaan kummankin tiedossa, paljonko Kela niitä korvauksia on maksanut ja jos kumpikin katsoo, että se tekijä on niihin syyllinen, niin hänen pitäisi kyllä täysimääräisestä maksaa ne.

Suomessa vahingonkorvaukset ovat siinä mielessä järkevässä mitassa, että niitä joutuu maksamaan vain todellisesta aiheutetusta vahingosta. USA:ssa on lisänä ns "punitive damages", joilla sitten rahastetaan ihan kahjoja summia. Nämä ovat jotain rangaistuksen ja vahingonkorvauksen välimuotoja, mutta menevät täysimääräisesti vahinkoa kärsineelle (valtio ei siis saa mitään).

[Joopa]

Tässä sentään ei tunnu ilmeiseltä, mitenkä syyllisyys tuon tilanteen syntymiseen pitäisi jakaa, eikä käytetty väkivaltakaan ollut hurjaa (seuraukset hyvin valitettavia). Tälläisen postasin aiemmin tuonne uuutisia pikkurikoksista ketjuun:
http://hommaforum.org/index.php/topic,514.msg1551454.html#msg1551454

Jotain olennaista tuosta uutisesta puuttuu tai sitten siinä on virhe rikosnimikkeessä. Törkeästä pahoinpitelystä minimi on 1v vankeus. Asteikko voidaan toki tietyin kriteerein alittaa, mutta että päiväsakkoihin, en usko. Lisäksi syyksiluettu teko (nyrkinisku) ei täytä törkeän tunnusmerkistöä eikä korvausten perusteella näytä katsotun uhrille aiheutetun teolla (siis tämän nimenomaisen tuomitun teolla) vakavaa vammaa, joka voisi olla toinen mahdollisuus. Veikkaus on että tuossa on mennyt toimittajalta syyte ja tuomio sekaisin. Syyte törkeästä, tuomio perusmuotoisesta pahoinpitelystä.

[Erikjaak]

Satutko, Joopa, olemaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelija oikeustieteellisessä?

[Mursu]

[Sen taas, mitä joutuu maksamaan vahingonkorvauksina, ei taas tulisi riippua mitenkään siitä, miten vahinko on aiheutettu, vaan vahingossa huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta pitäisi korvata ihan samalla tavoin kuin tahallaan tehdystä.

Et kai ole tosissasi. Tuollainen olisi käsittämätöntä. Jos unohdan hiekoittaa jalkakäytävän ja posteljooni teloo jalkansa, olisi korvaus sama kuin jos murjoisin jalan sorkkaraudalla. Käsittämätöntä amoraalisuutta.

[Iloveallpeople]

Suomessa vahingonkorvaukset ovat siinä mielessä järkevässä mitassa, että niitä joutuu maksamaan vain todellisesta aiheutetusta vahingosta.

Onkohan noinkaan. Yleensä pysyvästä vammasta joutuu maksamaan korkeintaan vuoden ansiotulot korvauksia, vaikka uhrilla olisi ollut 20-40 vuotta työuraa edessä. En muista yhtään tapausta Suomessa, jossa uhrille olisi maksettu koko työuran ansionmenetyksiä vahingonkorvauksina.

[RP]

Suomessa vahingonkorvaukset ovat siinä mielessä järkevässä mitassa, että niitä joutuu maksamaan vain todellisesta aiheutetusta vahingosta.

Onkohan noinkaan. Yleensä pysyvästä vammasta joutuu maksamaan korkeintaan vuoden ansiotulot korvauksia, vaikka uhrilla olisi ollut 20-40 vuotta työuraa edessä. En muista yhtään tapausta Suomessa, jossa uhrille olisi maksettu koko työuran ansionmenetyksiä vahingonkorvauksina.

Sanoisin, että kyllä niitä maksetaan, mutta ne eivät vain näy sen pääjutun yhteydessä. Esimerkkinä hyvinkäässä miltei hengiltä ammuttu poliisi, kärjäoikeuden lainvoimaiseksi tullut tuomio

Käräjäoikeus velvoitti murhatuomion saaneen Eero Hiltusen maksamaan konstaapelille vahingonkorvauksia 85 000 euroa. Korvaussumma kasvanee vielä myöhemmissä oikeudenkäynneissä.
- Päämieheni mahdollisia pysyviä haittoja ei edes pystytä vielä arvoimaan. Mahdolliset lisävaatimukset joudutaan hoitamaan erillisessä oikeudenkäynnissä, Leppinimi sanoo.

tai sitten tälläinen
www.savonsanomat.fi/savo/korvauksista-syntyi-sovinto/1072795
(itse rikosoikeudenkäynti oli jo loppunkäsitelty ennen kuin tämä korvausoikeudenkäynti edes alkoi)


tai vesijettiturma sivun puolivälissä:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=207875

[Joopa]

[Sen taas, mitä joutuu maksamaan vahingonkorvauksina, ei taas tulisi riippua mitenkään siitä, miten vahinko on aiheutettu, vaan vahingossa huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta pitäisi korvata ihan samalla tavoin kuin tahallaan tehdystä.

Et kai ole tosissasi. Tuollainen olisi käsittämätöntä. Jos unohdan hiekoittaa jalkakäytävän ja posteljooni teloo jalkansa, olisi korvaus sama kuin jos murjoisin jalan sorkkaraudalla. Käsittämätöntä amoraalisuutta.

Näin se kuitenkin Suomessa on vahingonkorvauksen osalta (juu, on tiettyjä poikkeustilanteita, mutta tämä on pääsääntö). Siitä sorkkaraudalla telomisesta tekijä saa bonuksena kovemman rikostuomion.

Niitä korvausmääriä voi taivastella vaikka täältä: http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/henkilovahinkoasiainneuvottelukunnansuosituksia2011/Files/HEVA_suositukset_2011-06-09.pdf

[sr]

[Sen taas, mitä joutuu maksamaan vahingonkorvauksina, ei taas tulisi riippua mitenkään siitä, miten vahinko on aiheutettu, vaan vahingossa huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta pitäisi korvata ihan samalla tavoin kuin tahallaan tehdystä.

Et kai ole tosissasi. Tuollainen olisi käsittämätöntä. Jos unohdan hiekoittaa jalkakäytävän ja posteljooni teloo jalkansa, olisi korvaus sama kuin jos murjoisin jalan sorkkaraudalla. Käsittämätöntä amoraalisuutta.

No, sanotaan, että rahaksi muutettuna molempien kärsimä vahinko on sama. Pitäisikö postiljoonille korvata alle 100% hänen kärsimästä vahingosta, jos on osoitettavissa, että se vahinko seurasi asukkaan toimista (itse en osaa sanoa, voiko pelkästä hiekoittamattomuudesta seurata tuota)? Ja toisaalta pitäisikö sorkkaraudalla murjotulle korvata jotain muuta kuin hänen kärsimä vahinkonsa (esim. "punitive damage", kuten USA:saa voidaan tuomita)? Ja tuossa ensimmäisessä kohdassa oleellista on se, että asuja on 100%:sti syyllinen siihen vahinkoon, eikä esim. katsota, että hän on vain osasyyllinen ja loppusyy tulee siitä, ettei posteljooni ollut varovainen. Parempi esimerkki olisi sellainen, että aiheutetaan jotain omalla huolimattomuudella, eikä kohteella ole mitään mahdollisuutta välttää vahingon kohteeksi joutumista. Suomenkielen sana vahinko on siinä mielestä mielenkiintoinen, että se viittaa aiheutettuun haittaan, mutta myös siihen, että jotain tehdään vahingossa, ei tarkoituksella.

Rikosoikeudellinen rangaistus noissa kahdessa tilanteessa on tietenkin täysin eri. Edellisestä tuskin seuraa mitään. Jälkimmäisestä voi joutua jopa vankilaan. Seuraukset tekijälle ovat siis hyvin erilaiset. Kysymys on, että miksi uhrin saamien vahingonkorvausten pitäisi olla erilaisia, jos hänen kärsimänsä vahinko oli molemmissa ihan sama?

[jmk]

No, sanotaan, että rahaksi muutettuna molempien kärsimä vahinko on sama. Pitäisikö postiljoonille korvata alle 100% hänen kärsimästä vahingosta, jos on osoitettavissa, että se vahinko seurasi asukkaan toimista (itse en osaa sanoa, voiko pelkästä hiekoittamattomuudesta seurata tuota)? Ja toisaalta pitäisikö sorkkaraudalla murjotulle korvata jotain muuta kuin hänen kärsimä vahinkonsa (esim. "punitive damage", kuten USA:saa voidaan tuomita)?

Suomessa ei kummassakaan tapauksessa korvata sataa prosenttia todellisesta vahingosta, vaan vähemmän. Joskus huomattavastikin vähemmän. Syytön uhri kärsiköön loput.

Sikäli Suomen kontekstissa vertailu "pitäisikö korvata vain 100 % vai peräti enemmän" on vähän irrelevantti.

[Joopa]

No, sanotaan, että rahaksi muutettuna molempien kärsimä vahinko on sama. Pitäisikö postiljoonille korvata alle 100% hänen kärsimästä vahingosta, jos on osoitettavissa, että se vahinko seurasi asukkaan toimista (itse en osaa sanoa, voiko pelkästä hiekoittamattomuudesta seurata tuota)? Ja toisaalta pitäisikö sorkkaraudalla murjotulle korvata jotain muuta kuin hänen kärsimä vahinkonsa (esim. "punitive damage", kuten USA:saa voidaan tuomita)?

Suomessa ei kummassakaan tapauksessa korvata sataa prosenttia todellisesta vahingosta, vaan vähemmän. Joskus huomattavastikin vähemmän. Syytön uhri kärsiköön loput.

Sikäli Suomen kontekstissa vertailu "pitäisikö korvata vain 100 % vai peräti enemmän" on vähän irrelevantti.

Suomessa on kyllä voimassa ns. täyden korvauksen periaate. Jos esim. sinulta rikotaan jotain ja kuitilla osoitat korjauskustannukset, niin hyvinkin varmasti tämä korvaus tuomitaan.

Kyse on näissä henkilövahingoissa pikemmin siitä, että mikä katsotaan jonkin suoraan rahassa mittaamattoman vahingon arvoksi. Kuinka paljon maksaa haava kädessä? Aivotärähdys? Sormen irtoaminen? Jne. Ja se pitää vielä arvottaa niin, ettei se arvo sisällä korotusta sen vahingon aiheuttaneen teon perusteella.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Eikös tässä tapauksessa tämä muusikko käynyt itse päälle ja toinen tönäisi äijän sivuun. Jos on aloitteen tekijänä kahakassa niin ei olisi pitänyt tulla mitään korvauksia, ja sakkoja. Alkutietojen mukaa tuomio on siinä mielessä väärä että muusikko sai korvauksia asiasta jonka oli itse aiheuttanut.

[jmk]

Suomessa on kyllä voimassa ns. täyden korvauksen periaate. Jos esim. sinulta rikotaan jotain ja kuitilla osoitat korjauskustannukset, niin hyvinkin varmasti tämä korvaus tuomitaan.

Hupsis! Unohdit kokonaan korvauksen kohtuullistamisen. Reputit, tervetuloa uusintatenttiin seuraavassa kuussa.

Kyse on näissä henkilövahingoissa pikemmin siitä, että mikä katsotaan jonkin suoraan rahassa mittaamattoman vahingon arvoksi.

Siinäpä se toinen ongelma on jyyri. Vahingon "arvoksi" arvioidaan niin pieniä lukuja, että ne ovat täysin kohtuuttomia uhrin kannalta. Eli vahingot aliarvioidaan eli aiheuttaja ei joudu maksamaan täyttä korvausta. Siis täyttä korvausta siitä mitä aiheutti.

A = vahinko oikeudenmukaisesti arvioituna
B = se mitä tuomioistuin siitä suostuu vahingoksi arvioimaan
C = se mitä vahingon aiheuttaja tuomitaan maksamaan esim. kohtuullistamisen jälkeen
D = se mitä vahingon aiheuttaja oikeasti maksaa

A > B > C > D.

Tämän epäyhtälöketjun seurauksena D on hävyttömän pieni osa A:sta eikä todellakaan Suomessa toteudu mikään "täyden korvaamisen" periaate.

[Arvoton]

En jää vääntämään asiassa, enkä ole oikeusoppinut kauppista pidemmälle ja siksi en lainaa sr:ää tähän. Tiedän, että oikeus ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus.

Heti muusikkokeissiä lukiessani minulle tuli mieleeni tapaus Lahdesta vuosien ja taas vuosien takaa, jossa taksikuski löi uhria tämän sadan FIM:n velan takia siten, että tältä meni henki jo siinä lyönnissä. Tapahtuma oli hyvin lyhytkestoinen ja muistaakseni kuski taisi saada tuomion kuolemantuottamuksesta, eikä montaa vuotta ehdotonta.

Oma logiikkani ei vain taivu siihen, että sä saat lyödä toista sillee varovasti, jottei hän kuole joko iskusta tai kaatuessaan lyödessään päänsä. Mielestäni annamme viestin pahoinpitelyn lyhytaikaisuuden lieventävällä seikalla, että kyllähän sitä ihmiset (koska ovat miehiä) saavat lyödä toisiaan - on vain uhrin huonoa säkää, että hän sai pysyvän aivovamman.

Pitänee kyllä paikkansa, että seuraus on toisarvoinen, jos autolla ajaa punaisilla suojatiellä ihmisen päältä. Korkeintaan rangaistus on kuolemantuottamus. Pysyvästä vammasta voi tekijä joutua maksamaan toki isot korvaukset. Ja jokaisellahan on koti- ja vapaa-ajanvakuutus, jos autoilijaparka on varaton.

[Mursu]

En jää vääntämään asiassa, enkä ole oikeusoppinut kauppista pidemmälle ja siksi en lainaa sr:ää tähän. Tiedän, että oikeus ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus.

Heti muusikkokeissiä lukiessani minulle tuli mieleeni tapaus Lahdesta vuosien ja taas vuosien takaa, jossa taksikuski löi uhria tämän sadan FIM:n velan takia siten, että tältä meni henki jo siinä lyönnissä. Tapahtuma oli hyvin lyhytkestoinen ja muistaakseni kuski taisi saada tuomion kuolemantuottamuksesta, eikä montaa vuotta ehdotonta.

Aivan, tarkoitus ei ollut tappaa, eikä myöskään kuoleman todennäköisyys tuollaisesta ole suuri, joten se ei ole tappo. Jos olisi lyönyt puukolla, se olisi ollut tappo, joskin tuossa tosin n hieman liikaa ymmärretty eikä yksi lyönti puukollakaan välttämättä ole tappo.

Oma logiikkani ei vain taivu siihen, että sä saat lyödä toista sillee varovasti, jottei hän kuole joko iskusta tai kaatuessaan lyödessään päänsä. Mielestäni annamme viestin pahoinpitelyn lyhytaikaisuuden lieventävällä seikalla, että kyllähän sitä ihmiset (koska ovat miehiä) saavat lyödä toisiaan - on vain uhrin huonoa säkää, että hän sai pysyvän aivovamman.

Miten niin saa?

Otetaan skenario: olet vaimosi kanssa bussipysäkillä ja joku somali tulee sönkkäämään vaimollesi, ehdottelemaan seksiä ym. ahdistelemaan. Tönäiset häntä ja hän kaatuu ja lyö päänsä ja kuolee pari päivä myöhemmin sairaalassa. Onko tämä mielestäsi tappo, josta pitäisi saada 8-12 vuotta  vankeutta?

[Joopa]

Suomessa on kyllä voimassa ns. täyden korvauksen periaate. Jos esim. sinulta rikotaan jotain ja kuitilla osoitat korjauskustannukset, niin hyvinkin varmasti tämä korvaus tuomitaan.

Hupsis! Unohdit kokonaan korvauksen kohtuullistamisen. Reputit, tervetuloa uusintatenttiin seuraavassa kuussa.

Kyse on näissä henkilövahingoissa pikemmin siitä, että mikä katsotaan jonkin suoraan rahassa mittaamattoman vahingon arvoksi.

Siinäpä se toinen ongelma on jyyri. Vahingon "arvoksi" arvioidaan niin pieniä lukuja, että ne ovat täysin kohtuuttomia uhrin kannalta. Eli vahingot aliarvioidaan eli aiheuttaja ei joudu maksamaan täyttä korvausta. Siis täyttä korvausta siitä mitä aiheutti.

A = vahinko oikeudenmukaisesti arvioituna
B = se mitä tuomioistuin siitä suostuu vahingoksi arvioimaan
C = se mitä vahingon aiheuttaja tuomitaan maksamaan esim. kohtuullistamisen jälkeen
D = se mitä vahingon aiheuttaja oikeasti maksaa

A > B > C > D.

Tämän epäyhtälöketjun seurauksena D on hävyttömän pieni osa A:sta eikä todellakaan Suomessa toteudu mikään "täyden korvaamisen" periaate.

En unohtanut kohtuullistamista. Kohtuullistaminen ei ole mikään automaatio eikä se muuta voimassaolevaa oikeusperiaatetta. Eikä muuten muuta sekään miten sen oikeusperiaate toteutuu.

Tuo kohta D ei  liity korvauksen määräämiseen millään tavalla.