Oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä aikoo vaientaa nettikeskustelun

[Realisti]

Laittakaa nyt joku oikeesti noille postia että mitä helvettiä? Jotain tarttis pikkuhiljaa tehdä tai tarttee oikeesti siirtyä niihi anonyymipalvelimiin. Tosin ainoa positiivinen asia on se että jos nämä pässit saavat tahtonsa läpi ja sensuuri tulee voimaan se hoidetaan todennäköisesti yhtä hyvin kuin nykyinen ennakkosensuurilista. Jopa 15-vuotias osaa sen kiertää..

Btw, paljonhan maksaa sateelliitin kautta hoidettu internetliikenne? Alkaa haiskahtaa siltä että ei parane kohtapuoliin tehdä mitään netissä jos se bitti sattuu liikkumaan pohjoismaissa..

[Roope]

Voisiko joku kysyä tästä aiheesta Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehdolta illan tentissä? En ole itse silloin netin ääressä, mutta kiinnostaisi tietää aikovatko ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.

Kun nyt satuit nostamaan, niin lisään tämän Piraattipuolueen palstalta:

Käsittääkseni tässä on ymmärretty oikeushenkilön rangaistusvastuu vähän väärin. Käsittääkseni oikeushenkilön rangaistusvastuun käyttöönotto kansanryhmää vastaan kiihottamisen osalta ei lisäisi esmerkiksi blogipalvelun pitäjän vastuullisuutta mitenkään. Oikeushenkilön rangaistusvastuu kun ei tee mitään sellaista uutta tekoa rangaistavaksi, mikä ei olisi yksittäisen henkilön tekemänä rangaistavaa. Ymmärtääkseni muutos tarkoittaisi tässä tapauksessa vain sitä, että esimerkiksi kiellettyä rasistista materiaalia julkaiseva yritys voitaisiin tuomita yhteisösakkoon sen lisäksi, että yrityksen toiminnasta vastaavat henkilöt tuomitaan rangaistukseen. Nykyisin vain yrityksen avainhenkilöt saisivat tuomion.

Jos tosiaan mitään muita lakimuutoksia ei ole tulossa kuin tämä niin ei pitäisi olla syytä huoleen. Sanoisin, että asiaa pitää seurata, mutta toistaiseksi ei näytä olevan tarvetta reagoida.

http://www.piraattipuolue.fi/keskustelupalsta?func=view&catid=536&id=5662

Näköjään aihe ei ollut tuolla Piraattipuolueen palstalla herättänyt sen enempää keskustelua. Jos olisivat seuranneet keskusteluketjua yhtään eteenpäin, niin olisivat huomanneet, että tästä samasta asiasta on käyty aiemmin vääntöä jo muutama vuosi sitten sananvapauslain uudistamisen yhteydessä. Silloin perustuslakivaliokunta voitti.

Nimimerkki Puuhkaja on väärässä luullessaan aiotun lain olevan rajattu johonkin yhteisösakkoon. Tarkoitus on Suurpään ja Illmanin aiempien lausuntojen hengessä saattaa mielipiteen julkaisija rangaistusvastuulliseksi. Se nyt vaan sattuu olemaan perustuslain vastaista. Toistaiseksi.

Kuten muutama viesti aiemmin lainaamastani Kymen Sanomien artikkelista voi ymmärtää, niin lain tarkoitus olisi luoda uusi oikeusistuimen ulkopuolinen keino pelotella palveluntarjoajia vetämään ääritiukkaa moderointilinjaa ja kieltäytymään tarjoamasta palveluita riskiksi katsomilleen asiakkaille, eikä vain rangaista lakia tarkoituksella rikkoneita rikollisen materiaalin julkaisijoita, kuten Piraattipuolueen palstalla arveltiin:

Rasismi rehottaa internetin keskustelupalstoilla. Vähemmistövaltuutetun toimistoon tulee ilmoituksia rasistisesta materiaalista viikoittain, mutta tapaukset johtavat vain harvoin poliisin esitutkintaan. [Roope: Eli se ei ole rikollista.]

Syynä rasistisen kirjoittelun yleisyyteen on se, että sivustojen ylläpitäjien rikosoikeudellinen vastuu on tulkinnanvarainen. Useilta keskustelupalstoilta löytyy rasistista materiaalia, koska ylläpitäjät eivät poista viestejä. [Roope: Poistavat, jos oikeusistuin niin käskee.]

Selvää on, että netin keskustelupalstoilla rasistisia viestejä kirjoittava syyllistyy rikokseen. Valtiosyyttäjä Mika Illmanin mukaan sivustojen ylläpitäjien rikosvastuu on kuitenkin hämärän peitossa, koska lainsäädäntöä ei ole toistaiseksi koeteltu oikeusistuimissa.
- Vastuu on aika lailla epäselvä, kun ajatellaan operaattoria, joka vain vuokraa tilaa serverille, mutta joka ei vaikuta tekstin sisältöön, vaan ainoastaan mahdollistaa sen julkaisemisen, Illman kuvailee. [Roope: Huomaatteko kuinka Illman laajentaa vastuun käsitettä?]

Oikeusministeriössä on perustettu työryhmä, joka tarkastelee myös rasistiseen nettikirjoitteluun liittyvän lainsäädännön tiukentamista. Esimerkiksi Ruotsissa on erityislainsäädäntö, joka velvoittaa ylläpitäjää asettamaan palstalle valvojia ja asettamaan heille lain perusteella myös valvontavelvollisuuden. Jos valvoja ei poista lainvastaista viestiä, siitä määrätään sakkorangaistus. [Roope: Suomessa oikeusistuin päättää mikä on lainvastaista. Illmanin ehdotuksen mukaan palveluntarjoajan valvojan olisi itse arvioitava lainvastaisuus. Virhearviosta palveluntarjoaja joutuisi itse syytteeseen. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon Scriptan julkaisija olisi tällä perusteella haastettu oikeuteen Halla-ahon ohella.]
- Internet on tuonut rajaamisproblematiikkaa, jota ei ole joskus lakia säädettäessä ennakoitu, sanoo lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula oikeusministeriöstä.

Valtionsyyttäjä Illman kuitenkin uskoo, että nykyisenkin lainsäädännön mukaan sivustojen ylläpitäjät voisivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.
- Ajatellaan tilannetta, jossa ylläpitäjä on asettanut sivustolle valvojan. Hän tulee tietoiseksi viestistä, jonka sisältö on selvästi lainvastainen. [Roope: "Selvästi lainvastainen"?] Jos valvoja sallii viestin julkaisemisen niin, että sen sisältö on yleisön nähtävissä, voisi ajatella, että yleiset säännökset pätevät myös tässä tapauksessa, Illman sanoo.

Illmanin mielestä sivustojen ylläpitäjät reagoivat vasta siinä vaiheessa, kun asiasta tehdään rikosilmoitus. Tosin myös vähemmistövaltuutettu saattaa ottaa suoraan yhteyttä eri sivustojen ylläpitäjiin ja vaatia paheksuttavan materiaalin poistamista. [Roope: Rikosilmoituksen tai vähemmistövaltuutetun yhteydenoton ei sinällään pitäisi velvoittaa vielä mihinkään toimiin.]

Uskottava se on, kun itse Mika Illman niin sanoo. Työryhmä julkaisee esityksensä tämän kuun lopussa ja sen sisällön voi ennakoida noista Hannulan ja Illmanin lausunnoista. Toivottavasti Piraattipuolue on valmiina.

[Roope]

Olli Mäenpää & Riku Neuvonen & Eero Paukku & Olli Pitkänen & Riikka Rosendahl ja Päivi Tiilikka, Mitä saa sanoa? Viestintäoikeuden vuosikirja 2003,
Forum Iuris, Helsinki 2003, VI + 159 sivua.

Teoksessa tarkastellaan monipuolisesti viestinnän oikeudellisia kysymyksiä. Kirjoitusten painopiste on etenkin joukkoviestinnässä. Olli Mäenpään kirjoituksessa analysoidaan julkisuuden eri ulottuvuuksia ja niihin liittyvää sääntelyä. Olli Pitkänen pohtii teknologisesta kehityksestä aiheutuvia julkisen ja yksityisen piirin muutoksia. Eero Paukku käsittelee radio- ja televisiotoiminnan erityiskysymyksiä ja Riikka Rosendahl joukkoviestimien toimintaan liittyviä monitahoisia sopimussuhteita. Päivi Tiilikan aiheena ovat tuoreet korkeimman oikeuden yksityiselämän suojaa koskevat ratkaisut. Riku Neuvosen kirjoituksessa tarkastellaan median itsesääntelyä.

Viestintäoikeuden perusteet
Riku Neuvonen (Pokkari)

Kirjassa käydään läpi viestintäoikeuden keskeisimmät kysymykset ja tärkein lainsäädäntö. Kirja keskittyy koko viestintäoikeuden kenttään, niin sananvapauteen kuin sen sääntelyn eri muotoihin tekijänoikeutta ja viestintämarkkinoita myöten. Teos soveltuu johdatukseksi viestinnän oikeudellisiin kysymyksiin journalisteille, opiskelijoille ja juristeille.

Sananvapaus, joukkoviestintä ja sääntely
Riku Neuvonen (Pokkari)

Neuvoselta näköjään ilmestynyt viime vuonna uusi kirja sananvapausaiheesta:

Riku Neuvonen
Sananvapauden sääntely Suomessa

Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan keskeisimmistä ihmis- ja perusoikeuksista. Tässä kirjassa sananvapauden kehitystä tarkastellaan aatteena ja suomalaisena perusoikeutena historialliset tekijät huomioiden. Teoksessa analysoidaan sananvapauden sääntelykeinoja ja systematisoidaan sananvapauden sääntelyä Suomessa nykyään. Tällä tavoin saadaan kokonaiskuva suomalaisesta sananvapaudesta ja syistä siihen, miksi Suomi on saanut useita langettavia ratkaisuja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta sananvapauskysymyksissä.

Kirjassa esitetään suomalaista ja kansainvälistä sananvapausajattelua yhteiskunnallinen viitekehys huomioiden. Suomen osalta kirjassa käsitellään ensimmäistä kertaa samassa yhteydessä lehdistön, sähköisen viestinnän, kirjallisuuden, taiteen, kuvaohjelmien, mainonnan ja muiden ilmaisutapojen sääntelyä. Kirja antaa ajantasaisen kuvan sääntelystä ja itsesääntelystä ja sisältää tulkintasuosituksia ja havaintoja viestinnän sääntelystä tietoverkkojen aikakaudella. Laajassa sananvapausrikoksia koskevassa luvussa käsitellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamia ratkaisuja ja keskustelua esimerkiksi viharikoksista.

Sananvapauden sääntely Suomessa on kokonaisvaltainen esitys klassisista ja ajankohtaisista taiteellisen, tieteellisen ja poliittisen ilmaisun sananvapauskysymyksistä. Teos soveltuu kaikille sananvapaudesta ja viestinnästä kiinnostuneille. Kirja tarjoaa näkökulmia tarkastella suomalaista sananvapausajattelua ja ajattelun toteutumista käytännössä.

Kauppakamarikauppa