2009-06-22 Jarkko Tontti/VL: Tolkien ja pysähtyneistön maailmankuva

[hattiwatti]

http://takkirauta.blogspot.com/2009/02/tolkien-ja-musta-magia.html


Friday, February 27, 2009
Tolkien ja musta magia
Ruukinmatruuna kirjoitti tuossa pari päivää sitten fascismin suhteesta modernismiin, ja mainitsi siinä kaikkien nörttien suosikin ja kaikkien intellektuellien inhokin, John Ronald Reuel Tolkienin. Tolkien oli, kuten tunnemme, taantumuksellinen, patakonservatiivi, roomalaiskatolinen, rasisti ja inhosi demokratiaa ja ihaili feodalismia. Ja samalla hän oli vannoutunut sosialismin, kansallissosialismin, fascismin ja diktatuurin vastustaja, ja vapauden, individualismin ja ihmisyyden puolustaja. Ja hän on ollut miljoonien nörttien sankari

Vannoutuneimmat Tolkien-friikit lukijoiden joukossa yhdistävätkin tämänkertaisen masuuninlaskun otsikon Åke Ohlmarksin kirjaan Tolkien och den svarta magin (1982). Åke Ohlmarks, tunnettu kielitieteilijä ja professori, joka oli ansainnut kannuksensa kääntämällä italiaa, muinaisnorjaa ja saksaa ruotsiksi, käänsi Tolkienin pääteoksen Taru sormusten herrasta, Tolkien-fanien keskuudessa lyhyemmin TSH, ruotsiksi 1961-1963, nimellä Sagan om ringen. Mutta englanti ei ollut hänen vahva puolensa. Ohlmarksin ruotsinnosta pidetään yhtenä kaikkein huonoimmista Tolkien-käännöksistä, ja Tolkien, joka osasi itse ruotsia, ei pitänyt siitä lainkaan. (Tolkien osasi myös suomea - onhan quenya laadittu suomen kielen pohjalta - ja hän puolestaan piti Kersti Juvan ja Eila Pennasen käännöstä hyvänä.) Mutta Ohlmarksin ja Tolkienin välit lopulta rikkoutuivat täysin, ja Christopher Tolkien päätti sallia Silmarillionin kääntämisen ruotsiksi vain, jos kääntäjänä ei olisi Ohlmarks. Tästä suivaantuneena Ohlmarks kirjoitti tuon teoksensa Tolkien och den svarta magin, joka on aivan puhdas häväistyskirjoitus: siinä Ohlmarks leimaa Tolkienin piilonatsiksi ja Tolkien Societyn saatananpalvontaa ja mustaa magiaa harrastavaksi salaliitoksi. Onneksi Ohlmarks kuoli 1984, joten oikeusjuttua ei saatu aikaan.

Kuka oli J.R.R. Tolkien? Paitsi että hän oli Oxfordin yliopiston muinaisenglannin kielen professori, häntä pidetään koko nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden genren perustajana. Ja irvokkaasti hartaan roomalaiskatolisen Tolkienin ansiota on uuspakanallisuuden voimakas leviäminen länsimaissa. Ja mikään ei voisi olla kauempana Tolkienista itsestään - vaikka hän keitti melkoisen sopan niin Eddasta, Nibelungenliedistä, Beowulfista, Kalevalasta kuin omasta mielikuvituksestaankin ja hänen teksteissään on paljon ns. pimeän keskiajan ( siis 500-800 jKr) kertomusten tematiikkaa, hänen teksteissään on selkeästi kristillinen, kristillisen moraalikäsityksen ja kristillisen etiikan täyttämä pohjavire - hänen tekstinsä ovat pakanallisen pintasilauksen alla läpikristillisiä.

Meillä on tapana tulkita Tolkienia allegorisesti - oman aikamme tapahtumien kautta. Eikä aiheetta, sillä Tolkien piti fascimia vastenmielisenä - ja vihasi sekä natseja että kommunisteja. Hän oli itse ollut mukana ensimmäisen maailmansodan helvetissä viestivänrikkinä, ja taisteluhautakuume 1916 tosiasiallisesti pelasti hänen henkensä. Ruukinmatruunan tulkinta oli, että Morgoth olisi Saksan keisari Vilmelm II - ja Sauron "hänen luutnanttinsa", Adolf Hitler; ja Saruman puolestaan olisi Stalin. Ohlmarks taas piti Tolkienia salanatsina, ja hänen tulkintansa oli Morgoth = Marx, Sauron = Stalin, Lenwe = Lenin (Lenwe? Lenwe oli haltia, ei pahis!) ja että Saruman olisi puolestaan ollut Hitler. Oli miten oli, Tolkien itse sanoi, ettei hänen tekstinsä ole nykyajan allegoriaa, vaan kyse on paljon syvällisemmästä tematiikasta - ikuisista kertomuksista hyvästä ja pahasta.

No, ruukinmatruuna googlasi sitten hakusanoilla "tolkien hitler" ja "sauron hitler" ja hän törmäsi eräälle sikhisivustolle - Tolkien ei ole pelkästään meidän uskontonihilististen länkkärien yksinomaisuutta. Ja sikheillä oli paljon synkempi näkemys: Tolkienille Sauron edustaa Muhammedia ja Mordor islamia ja että sikhien mukaan Tolkienin kirjoissa kyse oli länsimaisen sivistyksen ja islamin välisestä kamppailusta. Tämä oli niin raju väite, että se pudotti ruukinmatruunan pepulleen. Mutta sikhiläisyys on kuitenkin intialainen uskonto - ja on oletettavaa, että intialainen lukija näkee Tolkienin aivan eri valossa kuin länsimaalainen lukija.

Seuraava googlaus tehtiinkin sitten hakusanoilla "tolkien islam". Ja tulokset olivat hyvin rankkoja. Ja yksi rankimmista oli juutalaisen(!) David Horowitzin pitämä hyvin oikeistolainen Front Page Magazine, jonka artikkeli Tolkienista, Hitleristä ja islamista oli ravisuttava. Vaikka ruukinmatruuna on kirjoittanut Horowitzista aiemmin hyvin kriittiseen sävyyn, kyseinen teksti on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen - se ei edusta lainkaan sitä samaa patologista islamofobiaa kuin Horowitzin omat tekstit.

Tolkienin suhde natseihin ja totalitaarisiin, diktatorisiin järjestelmiin käy selkäesti tästä artikkelista läpi. Siinä siteerataan Tolkienia itseään, ja Tolkien tunnustautuu filosemiitiksi:

    I regret that I am not clear as to what you intend by 'arisch'. I am not of Aryan extraction: that is, Indo-Iranian; as far as I am aware none of my ancestors spoke Hindustani, Persian, Gypsy, or any related dialects. But if I am to understand that you are enquiring whether I am of Jewish origin, I can only reply that I regret that I appear to have no ancestors of that gifted people.

Ja sodan edetessä hän kirjoitti pojalleen Michaelille, silloin Britannian armeijan upseerikoulussa:

    ...I have in this War a burning private grudge—which would probably make me a better soldier at 49 than I was at 22: against that ruddy little ignoramus Adolf Hitler... Ruining, perverting, misapplying, and making for ever accursed, that noble, northern spirit, a supreme contribution to Europe, which I have ever loved, and tried to present in its true light. Nowhere, incidentally, was it nobler than in England, nor ever more early sanctified and Christianized.

Hitleriä on usein väitetty kristityksi, mutta ruukinmatruunan näkemys on, että Hitler oli yhtä kristitty kuin Julianus Apostata - joka ensin teeskenteli kristittyä niin kauan kun siitä oli hyötyä, sen jälkeen julistautui pakanaksi - ja lopuksi ryhtyi vainoamaan kristittyjä, tavoitteenaan tuhota kristinusko, kunnes erään sassanidiasavaranin peitsi vapautti Rooman tästä purppuraviittaisesta Don Quijotesta, joka johti ratsuväkirynnäkköä ilman haarniskaa, koska hän kuvitteli olevansa jumala ja haavoittumaton. On sinänsä mielenkiintoista, että kyseisellä sivustolla väitetään - aivan samoin kuin William Shirer väittää suurteokessaan Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho - natsismin spirituaalisen agendan olleen täysin pakanallinen. Kirjoittajan mukaan Himmler suunnitteli SS:n jesuiittojen irvokkaaksi pakanalliseksi vastineeksi, ja että Hitler olisi sanonut Speerille, että olisi parempi että saksalaiset olisivat kääntyneet islamiin, sillä silloin saksalaiset soveltuisivat paremmin armottomaan sodankäyntiin. Mutta varmaa on, että Jerusalemin suurmufti ja Adolf Hitler olivat hyvää pataa keskenään, ja heidän yhteistyöstään syntyi 13. Waffen-SS -divisioona Handschar, joka värvättiin Bosnian muslimeista, ja jota käytettiin Serbiassa partisaaneja vastaan.

Mielenkiintoista sinänsä, ne saagat, tarut ja laulut, jotka Tolkienille ovat rakkaita, kirjoitettiin muistiin sinä aikana, kun Pohjois-Euroopan pakanalliset ja barbaariset soturikansat kristillistyivät, ja jolloin kymmenen käskyä alettiin ensimmäisen kerran ottamaan vakavasti ja jolloin Euroopassa syntyi lakiin ja feodalismiin perustuva yhteiskunta anarkian tilalle. Tuona aikakautena pakanallinen vapauden, rohkeuden ja sanan pitämisen käsite nivoutui kristilliseen etiikkaan, heikkojen puolustamisen ja oikeutetun sodan käsitteeseen, ja synnytti ritarikulttuurin. Länsi-Euroopassa raskas ratsumies ei ollut pelkkä katafrakti; hän oli paljon enemmän, hän oli ritari - hirveän vahva ja hirveän kiltti. Ja juuri tämä tematiikka käy punaisena lankana Tolkienin kirjojen läpi - hänen sankarinsa edustavat juuri ritari-ihanteita parhaimmillaan.

Tolkienin sankarit ovat yksilöitä - he edustavat individualismia, vapautta ja ihmisyyttä. Viholliset taas edustavat kasvotonta massaa, jossa sankaruus ei suinkaan merkitse urhoollisuutta, rohkeutta, uhrautuvaisuutta ja rakkautta, vaan kavaluutta, julmuutta, armottomuutta ja viekkautta. Kaikki Tolkienin pahisyhteiskunnat ovat joko despotioita, anarkioita tai diktatuureja; ja niitä leimaa hirvittävä orjamielisyys - Tolkien sanoi joskus, että Sauronilla on paljon orjia, muttei yhtään palvelijaa. Palvelija palvelee omasta halustaan, orja pakotettuna. Ja islam jo sanana merkitsee alistumista, hän-joka-alistuu on muslim, ja suosittu pojan etunimi "Abdullah" tarkoittaa Allahin orja. Islamissa Allah loi ihmiset ja dzinnit orjikseen, kun taas kristinuskossa ihminen luotiin Jumalan lapseksi - tässä on hirvittävä ja merkittävä ero. Orjalla ja omalla lapsella on eroa kuin yöllä ja päivällä! Ja orjuus sekä islam liittyvätkin toisiinsa kuin paita ja peppu - orjuutta esiintyy nykypäivänä yhä islamilaisessa maailmassa.

Entä, jos lähdemme sittenkin avaamaan Tolkienia allegorian kautta? Ja jos muistamme, mitä Tolkien vihasi ja inhosi ja mitä hän arvosti ja rakasti, voimme tehdä uuden allegorian - tällä kertaa paljon syvällisemmän. Jos lähdemme siitä, että edain, Lännen ihmisten kolme heimoa, edustavat kristittyjä, niin ketä ovat haltiat - ja ketä örkit?

Haltiat syntyvät ennen ihmisiä, ja Tolkien julistautui filosemiitiksi. Tolkienin haltiat edustavat juutalaisia ja juutalaiset jakautuvat eldariin ja avariin. Eldar on Juuda; avari puolestaan Israel - ja sen kymmenen kadonnutta kansaa. Morgoth on itämaisen despotian symboli: hän ei edusta mitään tiettyä uskontoa eikä ideologiaa, vaan seemiläisiä despotioita ja orjanomistajayhteiskuntia yleisesti. Ja Juuda vastustaa yksinään niin Egyptiä, Assyriaa kuin Babyloniaakin, kunnes se tuhoutuu - kuten Beleriand.

Mutta yksi heistä, Earendil, uhrautuu kaikkien puolesta pelastaakseen niin haltiat kuin ihmisetkin. Earendil on erilainen kuin muut: hän on puolihaltia - ihmisisän, Tuorin, ja haltiaäidin, Idrilin, poika. Hän edustaa sekä eldaria että edainia ja vain hän yksinään voi pelastaa sekä syntiinlangenneen noldorin että paljon kärsineen edainin. Earendil nimenä on anglosaksiselta ajalta peräisin; Tolkien itse myöntää käyttäneensä tätä runoelmaa, jossa Earendel, Aamutähti, on Johannes Kastajan symboli. Mutta Earendil ei ole Tolkienille yhtään sen vähempää kuin Jeesus. Hän, josta edainin kuninkaat johtavat sukunsa Elrosin kautta.

Ja edain saavatkin oman valtakuntansa, Nûmenorin. Yhtäläisyydet Roomaan ovat melkoiset - oman aikansa ehdoton supervalta, kun taas Keski-Maassa eletään barbariassa. Tolkien yhdistää Akallabethissä Rooman tuhon Atlantis-myyttiin. Ja Keski-Maassa nousee uusi Musta Ruhtinas: Sauron. Ja Sauron ei ole enempää eikä vähempää kuin Muhammed. Mordor edustaa nyt islamia, ja massoina sikiävät örkit puolestaan haltioiden (juutalaisten) irvikuvia - tyhmiä kun juutalaiset ovat älykkäitä, orjamielisiä laumasieluja kun juutalaiset ovat individualisteja, julmia ja brutaaleja kun juutalaiset ovat pasifisteja. Sauron aiheuttaa Nûmenorin tuhon - islamin nousu 600-luvulla oli hirvittävä isku kristikunnalle ja käytännössä tuhosi senaikaisen kristinuskon "pelastavaa jäännöstä", Bysanttia, lukuunottamatta. Ja nûmenorilaiset, dunedain nousevat nyt maihin Keski-Maassa, ja perustavat kaksi valtakuntaa: pohjoisen Arnorin ja eteläisen Gondorin.

Kääntäkääpä Keski-Maan karttaa 90 astetta. Siitä saadaan aikaan Länsi-Rooma ja Itä-Rooma (Bysantti). Kolmannen ajan lopulla toista valtakuntaa, Arnoria, ei enää ole, mutta sen kuningassuku on olemassa; toinen valtakunta, Gondor, on olemassa, mutta siellä ei ole kuningasta vaan käskynhaltija. Mordor uhkaa murskata ihmisyyden lopullisesti - aivan kuten örkkikapteeni huutaa elokuvassa Ihmisten aika on ohi! Örkkien aika alkaa!. Onko sattumaa, että örkkien ja eteläisten (persialaiset?) tunnuksena on nimenomaan kuunsirppi?

Sauron ei halunnut enempää eikä vähempää kuin koko maailman valtaa - vertaa käsitteet umma, dar-al-harb ja dar-al-Islam. Sauronin armeija oli olemassa vain yhtä ainoaa asiaa - valloitussotaa - varten, ja sen armeija muodostui nopeasti sikiävistä örkeistä, jotka olivat pelkkää kulutustavaraa, uja jotka fanaattisesti ja murhanhimoisesti kävivät sotaa ihmisiä ja varsinkin haltioita vastaan. Ja silti Sauron oli alunperin yksi maia, aivan kuten Ismael oli Iisakin veli. Eesau (Rooma, ihmiset) ja Jaakob (Israel, haltiat) olivat hekin veljeksiä. Ja örkit ovat haltioiden irvikuvia.

Kuka on Saruman? Ei ole vaikeaa tällä päätelmällä päätellä, että Saruman edustaa länsimaista marxilaisviritteistä intelligentsijaa - islamin apologeettoja, valtakunnandhimmejä, jotka yrittävät selittää islamin parhain päin ja näin lyödä kiilaa länsimaiden riveihin - jotta he saisivat oman diktatuurinsa pystyyn. Saruman - marxismi - yrittää perustaa oman pimeyden valtakuntansa, mutta sitä ennen ihmisten valtakunnan pitää tuhoutua, sillä se on esteenä Sarumanin valtapyyteille. Ja siltikään länsimaiset intellektuellit eivät huomaa, aivan kuin Sarumankaan ei huomannut, olevansa pelkkä islamin sätkynukke ja pelaavansa Mordorin pussiin. Islam on paljon voimakkaanpi, paljon fanaattisempi, paljon kiihkomielisempi ja paljon vahvempi voima kuin marxismi. Ja Saruman yrittää luoda oman orjarotunsa - puoliörkit, uruk-hai, kuin Homo Sovieticuksen. Valkoinen käsi on kuin punainen tähti.

Vastaavuudet ovat valtavat, ja kun pidämme mielessä Tolkienin katolisuuden, niin ymmärrämme, miksi Sauronilla on paljon orjia, muttei yhtään palvelijaa.

Onko ihmisten aika lopussa ja alkaako örkkien aika? Tätäkin on pohdittu, mutta aina jostain tuntuu niitä hobitteja löytyvän, joiden tehtävä on pelastaa menetetty asia. Länsimaailma on nukkunut Ruususen unta, eikä kukaan ole havainnut ajoissa militantin islamin nousua; tai sitten Saruman ja Grima Kärmekieli ovat olleet paljon onnistuneempia juonissaan ja onnistuneet tuudittamaan edainin siihen Ruususen uneen, ja heiltä on jäänyt Mordorin nousu huomaamatta. Ehkäpä nykypäivän hobitit ovat internet - ne nörtit, jotka istuvat tietokoneittensa ääressä kirjoitellen verkon eri keskusteluryhmiin, blogeihin ja mielipidepalstoille - ja joita Saruman ja Grima Kärmekieli eivät kykene jymäyttämään.

Me emme saaneet kapitalistisen länsimaailman ja kommunistisen itäblokin välistä lämpöydinmaaottelua - kylmä sota pakastekuivui kasaan. Mutta kuka olisi uskonut, että uudeksi uhkaksi tulisi partaa päristävä ja pimeitä vuosisatoja edustava fanaattiinen uskonto, joka leviää sikiämällä ja joka haluaa revanssia Toursista vuodelta 732 uudelleen, mutta tällä kertaa ydinasein?

Tolkienin feodalismin ihailu näyttäytyy aivan uudessa valossa. Tolkien pettyi demokratiaan Britannian sodanjälkeisen työväenpuolueen hallituksen politiikan vuoksi - se sai aikaan samanlaisen kaaoksen kuin Saruman Konnussa, ja Tolkienille feodalismi edustaa paradoksaalisesti vapautta - jokaisella ihmisellä on oma paikkansa yhteiskunnassa ja hänelle kuuluvat oikeudet ja vapaudet. Hänelle demokratia oli askel kohti oklokratiaa - kukonaskeleen päässä sen romahtamisesta väkivallaksi. Hänelle feodalismi näyttäytyy siis legitimiteettinä, laillisuusjatkumona - ja edustaa länsimaista yksilönvapauden perintöä. Tolkienia on syytetty rasistiksi, mutta hän oli oman aikansa lapsi, ja hän vastusti voimakkaasti apartheidia; ja Tolkienin seksismisyytökset kaatuvat siihen, että hänen naisihanteensa on katolinen naisihanne ja roomalaiskatoliset naiset pitävät siitä, että he saavat olla feminiinisiä naisia eikä heidän tarvitse olla munattomia miehiä kuin protestanttisessa maailmassa - ja kun kerran kulttuurirelativismissa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa elämme, niin mikä oikeus meillä on tällöin kritisoida Tolkienia ja katolisuutta sen naisideaalinsa vuoksi? Ehkäpä Tolkien sittenkin kelpaa nörtti-idoliksi?

Mutta kuten on todettu, kaikki tämä on pelkkää spekulointia. Toisinaan, Freudin sanoin, sikari on vain pelkkä sikari. Tolkien itse sanoi inhoavansa allegoriaa, vaikka yhtäläisyydet ovatkin ilmeiset - varsinkin Gimliä elokuvassa näytelleen John Rhys-Daviesin mielestä. Ja ehkäpä intellektuellit inhoavatkin Tolkienia juuri siksi, että Tolkien edustaa kaikkea sitä, mitä he itse vihaavat - vapautta, ihmisyyttä, sankaruutta, yksilöllisyyttä, konservativismia. [Emmekö me eläkään moniarvoisessa yhteiskunnassa?]

Entäpä Ohlmarks? Hän kirjoitti kirjansa aivan puhtaasti häväistysmielessä. Hänen kotonaan oli sattunut tulipalo 1982, joka ilmeisesti oli tuhopoltto, ja jonka takana oli mieleltään häiriintynyt Tolkien-friikki. Ohlmarks oli tuolloin jo liki kahdeksankymppinen, ja hänellä ilmeisesti oli alkanut ns. iso pyörä viiraamaan.

Mutta uusi ruotsinnos TSH:sta julkaistiin 2005. Tällä kertaa se oli erinomainen, ja se oli tehty yhteydessä ruotsalaisten Tolkien-harrastajien ja Tolkien-seuran kanssa.

http://takkirauta.blogspot.com/2009/02/tolkien-ja-musta-magia.html

[IDA]

Itse olen juuri Rivendellin neuvonpidon kohdilla lukemassa ja voin alkumatkaraporttina todeta, että kirjaa voi kyllä tulkita miten vain.

Erittäin hienoja runoja siinä on, enkä oikein usko, että mikään allegorinen tulkinta tekisi kirjalle oikeutta.

[Dark Serenity]

En oikein noihin tulkintoihin usko .. ellei sitten tullut jostain syvältä alitajunnasta.

Kirjoittaa uraauurtava fantasiakirja joka samalla sivuaa lähihistoriaa näin syvästi on täysin mahdotonta.

[Turjalainen]

Lentäväthän nazgulitkin rajojen yli.

[Sikanez]

Tontin aatetoveri, kaikille tuttu Vesku on osannut ainakin nimetä uusimman bloggauksensa varsin seppolehtomaisesti:

http://vesahack.blogit.uusisuomi.fi/2009/06/22/valtava-erektio-lastenjuhlissa/

Ei ollu kerro mitä siinä oli!!

Tuolla se ainakin vielä on (taisi itsekin huomata kuinka hienolta se otsikko näytti usarin blogeissa oikein kirjoittajan kuvan vieressä   ):

http://www.vesahack.net/blogi.html

Eipä näkynyt tuokaan.

[lintumies]

http://www.vesahack.net/1/post/2009/06/kymmenen-sentti-teflonia.html

[St. Quentin]

"One Ring to rule them all, One Ring to find them,
One Ring to bring them all and in the darkness bind them
In the Land of Mordor where the Shadows lie."

Ei pimeydestä saa tehtyä valoa, eikä pimeyden voimista saa tehtyä "valistuneita",
vaikka Tontti niin väittääkin.

"no ne lotraajat on tavallisia fasisteja"
-asiayhteydestä irrotettu poiminto punkinfinland-foorumilta



http://tinyurl.com/n8pc2w

alkuperäinen sarjakuva:
http://www.hs.fi/fingerpori/1135240242348

[kolki]

Ei voi muuta tuumata, kuin että tulkinnat kertovat enemmän tulkitsijastaan, kuin Tolkienista.
Tähän jos mihinkään sopii: Jos ei ole hennkilökohtaisesti haastatellut Tolkienia on kyse mutu-tulkinnasta.

Joten lopettakaa murehtiminen ja nauttikaa tarinasta

[IDA]

Itse haluan ehdottomasti todeta, että Kaksi tornia kirjan neljäs luku suorastaan hyppää silmille. Aion lukea sen alkukielellä, mutta jo suomennoksesta huomaa, että nyt mennään, pidelkää hatuistanne kiinni.

Todella hienoa taidetta.

Asiat liikkuvat ilmassa ja maailma ajattelee sinussa. Sormusten herra on lähestulkoon sama kirja kuin Jüngerin Marmorijyrkänteillä.

[rontti4]

Voi V****U tommosesta lasten satukirjasta viittitte jauhaa pa*kaa.

[IDA]

Voi V****U tommosesta lasten satukirjasta viittitte jauhaa pa*kaa.

No lue itte.

Itse olen ainakin aivan otettu. Perun kaikki ne sanat joissa olen Tolkienia halventanut. Kyse ei missään tapauksessa ole mustavalkoisesta hyvä/paha-sadusta, vaan ihan jostain muusta.

[Leikkimielinen pihapeli]

Itse haluan ehdottomasti todeta, että Kaksi tornia kirjan neljäs luku suorastaan hyppää silmille. Aion lukea sen alkukielellä, mutta jo suomennoksesta huomaa, että nyt mennään, pidelkää hatuistanne kiinni.

Itse henk.koht. olen sitä mieltä, että englanninkielisten kirjojen lukeminen suomennoksina on sangen typerää, koska Suomessa opetetaan jo ala-asteella englannin kieltä. Itse tosin diggaan satujen sijaan enemmän arkielämän kuvauksista. Suosikkini lontoonkielisistä ovat Irvine Welshin Glue ja Charles Bukowskin Ham On Rye.

[AIP]

Voi V****U tommosesta lasten satukirjasta viittitte jauhaa pa*kaa.

Tulikos nyt hommailtua kännissä vai suorititko tarkoituksella harkitun muslimi-impersonaation? (ennakkoselvennyksenä: kyky loukkaantua itselle vieraasta asiasta asiaankuuluvassa ympäristössä, ts. Tolkien-keskustelusta Tolkien-"kriittistä" kirjoitusta koskevassa Tolkien-keskustelussa)

[IDA]

Itse henk.koht. olen sitä mieltä, että englanninkielisten kirjojen lukeminen suomennoksina on sangen typerää, koska Suomessa opetetaan jo ala-asteella englannin kieltä. Itse tosin diggaan satujen sijaan enemmän arkielämän kuvauksista. Suosikkini lontoonkielisistä ovat Irvine Welshin Glue ja Charles Bukowskin Ham On Rye.

Ei se minusta ole typerää. Tai ehkä on, mutta en viitsi vaivautua matkojen päähän kirjastoon tai kirjakauppaan. Toisaalta suomi on aina suomea ja tuollaisten kirjojen suomentaminen on tärkeää työtä.

Nuivin aika paljon niin sanottua realismia. Tom Wolfea kyllä diggailen.

[Miniluv]

Tom Wolfen voisi laittaa Suositeltaviin pienen esittelyn kera. Esim. Charlotte Simmonsin se kohtaus, jossa kiinalainen kiukkuinen opiskelija hankkii potkut isolle öykkärille

[IDA]

Tom Wolfen voisi laittaa Suositeltaviin pienen esittelyn kera. Esim. Charlotte Simmonsin se kohtaus, jossa kiinalainen kiukkuinen opiskelija hankkii potkut isolle öykkärille

Todella hieno kirja. Vaikka en olekaan mikään anglokielten professori heittäisin lonkalta, että Erkki Jukaraisen suomennos on hyvä, vaikka ei onnistukaan tavoittamaan sitä korkeakirjallisen fiilistelyn ja vulgaarin slangin ristiriitaa, joka soi koko romaanissa. Oikeastaan suomen hienoutta, että sitä ei voi suomeksi kääntää.

Kirjallisuus onkin jotain ihan muuta, kuin Jarkko Tontti ja vihreä liike. Oppia ikä kaikki

[Karkea]

Voi V****U tommosesta lasten satukirjasta viittitte jauhaa pa*kaa.

Tuo sinun kommenttisi on jauhantaa, ilman muuta asiasisältöä kuin se, että vähättelet opusta.

Jatkokysymys kuuluukin, miksi vähätellä satukirjoja?

[Kissapeto]

Perustelen seuraavaa kiljupostausta tulevalla parin päivän tauolla ja sillä, että monen suomalaiskoomikonkin elanto tulee huonosta huumorista toistolla höystettynä.
Harmittaa vain, että annoin pentujen lukea niitä Harry Pottereita, alkuperäiskielellä. Loogisena jatkumona saan seuraavaksi kuulla, että ostin itse asiassa viattomille puhtaaksiviljeltyä natsipropagandaa. Ja vielä leffaliput ennakkoon...

(http://i93.photobucket.com/albums/l61/rkissha/ignorantti.jpg)

[qwerty]

Yle: Presidenttiehdokkaat lukevat klassikoita
julkaistu tänään 12.1. klo 11:03

Suomen kirjastoissa on parhaillaan esillä näyttely, joka kertoo presidenttiehdokkaiden suosikkikirjoista.
-klip-
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen listalta löytyy ainoana satuja. Ykköseksi Arhinmäki nimeää Eduard Uspenskin lastenkirjaklassikon Fedja-setä, kissa ja koira. Listalta löytyy myös J.R.R Tolkienin Taru Sormusten herrasta.

[mikkoellila]

Yle: Presidenttiehdokkaat lukevat klassikoita
julkaistu tänään 12.1. klo 11:03

Suomen kirjastoissa on parhaillaan esillä näyttely, joka kertoo presidenttiehdokkaiden suosikkikirjoista.
-klip-
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen listalta löytyy ainoana satuja. Ykköseksi Arhinmäki nimeää Eduard Uspenskin lastenkirjaklassikon Fedja-setä, kissa ja koira. Listalta löytyy myös J.R.R Tolkienin Taru Sormusten herrasta.

Jäämme odottamaan Tontilta syvää halveksuntaa Arhinmäen taantumuksellista kirjallisuusmakua kohtaan.