2013-10-29 Suomen historia kirjoitetaan uusiksi (Kalevan kolumni)

[elukka]

Jos kaksiosainen paikannimi päättyy -lax, se on erittäin todennäköisesti vanhan laksi-sanan merkki. Jos paikannimi taas alkaa lax-sanalla, se on erittäin todennäköisesti ruotsin lax-sanan merkki. Joku ruotsalainen huru-ukko yritti aikoinaan selittää, että Laxå ei olisikaan Lax-å eli 'lohijoki' vaan tulisi suomen sanasta laakso! Naurettavaa, koska jos tuolle linjalle lähdetään että uskottavin selitys ohitetaan, niin voidaan selittää aivan kaikki nimet minkä tahansa kielen pohjalta – se olisi hyvin epätieteellistä.

Laakso -selitys on huru-ukkojen juttuja....

[Takinravistaja]

Kertokaas nyt, että keitäs nämä varrhaiset Länsisuomalaiset olivat elleivät suomalaisia?

Jos Suomessa ja Ruotsissa on paikannimi -lax päätteinen, tuskin on kyseessä lohi, vaan laksi eli lahti. Tuohan on Suomea!

Jos kaksiosainen paikannimi päättyy -lax, se on erittäin todennäköisesti vanhan laksi-sanan merkki. Jos paikannimi taas alkaa lax-sanalla, se on erittäin todennäköisesti ruotsin lax-sanan merkki. Joku ruotsalainen huru-ukko yritti aikoinaan selittää, että Laxå ei olisikaan Lax-å eli 'lohijoki' vaan tulisi suomen sanasta laakso! Naurettavaa, koska jos tuolle linjalle lähdetään että uskottavin selitys ohitetaan, niin voidaan selittää aivan kaikki nimet minkä tahansa kielen pohjalta – se olisi hyvin epätieteellistä.

Laksi-muoto on perua siltä ajalta kun suomenkielessä ei ollut vielä h-äännettä, eli lahti oli laksi.

[Marija]

Itselläni on sukutauluja, vanhin 1400-luvun alkuun.
Jo niistä selviää mitä esivanhempani tekivät. Jopa, mihin kuolivat.

Eräs suku kulkee syvälle Suomen metsiin, eränkävijöihin, kalastajiin ja karhunkaatajiin.
Se historia on ja pysyy, eikä ruåttalaisilta kysytä.

[Jaska]

Jos kaksiosainen paikannimi päättyy -lax, se on erittäin todennäköisesti vanhan laksi-sanan merkki. Jos paikannimi taas alkaa lax-sanalla, se on erittäin todennäköisesti ruotsin lax-sanan merkki. Joku ruotsalainen huru-ukko yritti aikoinaan selittää, että Laxå ei olisikaan Lax-å eli 'lohijoki' vaan tulisi suomen sanasta laakso! Naurettavaa, koska jos tuolle linjalle lähdetään että uskottavin selitys ohitetaan, niin voidaan selittää aivan kaikki nimet minkä tahansa kielen pohjalta – se olisi hyvin epätieteellistä.

Laksi-muoto on perua siltä ajalta kun suomenkielessä ei ollut vielä h-äännettä, eli lahti oli laksi.

Yleisellä tasolla kyse on kyllä kielen kehityksestä, mutta lahti-sanan kohdalla (siis maastosanan, ei lahtaamisen) kyse on analogisesta yleistyksestä: tuollaisia sanoja ja paikannimiä taivutetaan lähinnä paikallissijoissa ja genetiivissä, joten poikkeava nominatiivikin korvataan helposti noiden sijojen taivutusvartalolla. Paikannimistössä tämä on yleisempääkin.

Vielä Agricolan aikoina ja edelleenkin karjalan kielessä on nominatiivina laksi; sana taipui alkuaan kuten kaksi : kahden : kahdessa. (Partitiivi kahta taas on siinä epäsäännöllinen, pitäisi olla kahtea.)

Kielessä taistelee aina kaksi vastakkaista voimaa: äänteenmuutokset (kantasuomessa näissä sanoissa näkyvät muutokset *ti > *si, *kt > *ht, *i > *e sanan sisällä sekä astevaihtelun synty *t : d), jotka johtavat saman sanan eri taivutusmuotojen suureen erilaisuuteen, ja analogiset yleistykset, joilla pyritään säilyttämään koherenssi eli sanan taivutusmuotojen tunnistettavuus ja keskinäinen yhteenkuuluvuus.

Ehkä meillä on tulevaisuudessa lukusanan nominatiivinakin kahti.

[Takinravistaja]

Jos kaksiosainen paikannimi päättyy -lax, se on erittäin todennäköisesti vanhan laksi-sanan merkki. Jos paikannimi taas alkaa lax-sanalla, se on erittäin todennäköisesti ruotsin lax-sanan merkki. Joku ruotsalainen huru-ukko yritti aikoinaan selittää, että Laxå ei olisikaan Lax-å eli 'lohijoki' vaan tulisi suomen sanasta laakso! Naurettavaa, koska jos tuolle linjalle lähdetään että uskottavin selitys ohitetaan, niin voidaan selittää aivan kaikki nimet minkä tahansa kielen pohjalta – se olisi hyvin epätieteellistä.

Laksi-muoto on perua siltä ajalta kun suomenkielessä ei ollut vielä h-äännettä, eli lahti oli laksi.

Yleisellä tasolla kyse on kyllä kielen kehityksestä, mutta lahti-sanan kohdalla (siis maastosanan, ei lahtaamisen) kyse on analogisesta yleistyksestä: tuollaisia sanoja ja paikannimiä taivutetaan lähinnä paikallissijoissa ja genetiivissä, joten poikkeava nominatiivikin korvataan helposti noiden sijojen taivutusvartalolla. Paikannimistössä tämä on yleisempääkin.

Vielä Agricolan aikoina ja edelleenkin karjalan kielessä on nominatiivina laksi; sana taipui alkuaan kuten kaksi : kahden : kahdessa. (Partitiivi kahta taas on siinä epäsäännöllinen, pitäisi olla kahtea.)

Kielessä taistelee aina kaksi vastakkaista voimaa: äänteenmuutokset (kantasuomessa näissä sanoissa näkyvät muutokset *ti > *si, *kt > *ht, *i > *e sanan sisällä sekä astevaihtelun synty *t : d), jotka johtavat saman sanan eri taivutusmuotojen suureen erilaisuuteen, ja analogiset yleistykset, joilla pyritään säilyttämään koherenssi eli sanan taivutusmuotojen tunnistettavuus ja keskinäinen yhteenkuuluvuus.

Ehkä meillä on tulevaisuudessa lukusanan nominatiivinakin kahti.

Kukapa tietää.
Mielenkiintoista muuten, että Aleksi Kivi kirjoitti vielä "ko'okas", siis sanasta puttuu konsonantti. Kysesssä on siis kantasana "koko", joka ilmeisesti on taipunut "kovokas", kuten kyky - kyvykäs.

[Mursu]

Ehkä meillä on tulevaisuudessa lukusanan nominatiivinakin kahti.

Tuskin, pikemminkin se on "kaks" niin kuin virossakin. Puhekielessähän tuo jo yleensä on niin. Sanojen kehittymiseen vaikuttaa se, missä muodossa niitä yleensä käytetään. Numeroita yleensä käytetään nominatiivissa. Paikkasanat esiintyvät yleensä paikallissijoissa, kuten "lahdelle".

[Jaska]

Ehkä meillä on tulevaisuudessa lukusanan nominatiivinakin kahti.

Tuskin, pikemminkin se on "kaks" niin kuin virossakin. Puhekielessähän tuo jo yleensä on niin. Sanojen kehittymiseen vaikuttaa se, missä muodossa niitä yleensä käytetään. Numeroita yleensä käytetään nominatiivissa. Paikkasanat esiintyvät yleensä paikallissijoissa, kuten "lahdelle".

Hyvä pointti, "kaksi" varmaankin säilyy juuri käyttötaajuutensa turvin. Ei ole mahdoton sekään kehitys, että muu taivutusparadigma lähenee nominatiivia. Tätähän havaitaan lasten kielessä, kun he taivuttavat usein lumi : lumea eivätkä käytä liian erilaista ja hankalaa konsonanttivartaloista muotoa lunta.

[Takinravistaja]

Ehkä meillä on tulevaisuudessa lukusanan nominatiivinakin kahti.

Tuskin, pikemminkin se on "kaks" niin kuin virossakin. Puhekielessähän tuo jo yleensä on niin. Sanojen kehittymiseen vaikuttaa se, missä muodossa niitä yleensä käytetään. Numeroita yleensä käytetään nominatiivissa. Paikkasanat esiintyvät yleensä paikallissijoissa, kuten "lahdelle".

Hyvä pointti, "kaksi" varmaankin säilyy juuri käyttötaajuutensa turvin. Ei ole mahdoton sekään kehitys, että muu taivutusparadigma lähenee nominatiivia. Tätähän havaitaan lasten kielessä, kun he taivuttavat usein lumi : lumea eivätkä käytä liian erilaista ja hankalaa konsonanttivartaloista muotoa lunta.

Nuoriso gallupissa taivutti ruis-sanan "ruissia" eikä rukiita.

[elukka]

Itselläni on sukutauluja, vanhin 1400-luvun alkuun.
Jo niistä selviää mitä esivanhempani tekivät. Jopa, mihin kuolivat.

Eräs suku kulkee syvälle Suomen metsiin, eränkävijöihin, kalastajiin ja karhunkaatajiin.
Se historia on ja pysyy, eikä ruåttalaisilta kysytä.

Ei se ole historiaa, vaan sosiaalisista konstruktiota. Usko jo ihmeessä vassareita.

[elukka]

Ehkä meillä on tulevaisuudessa lukusanan nominatiivinakin kahti.

Tuskin, pikemminkin se on "kaks" niin kuin virossakin. Puhekielessähän tuo jo yleensä on niin. Sanojen kehittymiseen vaikuttaa se, missä muodossa niitä yleensä käytetään. Numeroita yleensä käytetään nominatiivissa. Paikkasanat esiintyvät yleensä paikallissijoissa, kuten "lahdelle".

Hyvä pointti, "kaksi" varmaankin säilyy juuri käyttötaajuutensa turvin. Ei ole mahdoton sekään kehitys, että muu taivutusparadigma lähenee nominatiivia. Tätähän havaitaan lasten kielessä, kun he taivuttavat usein lumi : lumea eivätkä käytä liian erilaista ja hankalaa konsonanttivartaloista muotoa lunta.

Nuoriso gallupissa taivutti ruis-sanan "ruissia" eikä rukiita.

Rukkipelto menee paremmin etymologiaan,
est. rukipõld ja saks. rocken

Vehnää on turha taivutella menneisyyteen, koska se tulee ruots.- sanasta vete
Itämerensuomalaiset viljelivät nisupeltoja museoviraston mukaan 4000 vuotta. nykyeestiksi nisu.

Otrapõld (est.) on savoksi otrapeleto...

Maanviljelysanasto on tullut latvialaisilta virolaisille ja he toivat Suomeen.

[Jaska]

Ehkä meillä on tulevaisuudessa lukusanan nominatiivinakin kahti.

Tuskin, pikemminkin se on "kaks" niin kuin virossakin. Puhekielessähän tuo jo yleensä on niin. Sanojen kehittymiseen vaikuttaa se, missä muodossa niitä yleensä käytetään. Numeroita yleensä käytetään nominatiivissa. Paikkasanat esiintyvät yleensä paikallissijoissa, kuten "lahdelle".

Hyvä pointti, "kaksi" varmaankin säilyy juuri käyttötaajuutensa turvin. Ei ole mahdoton sekään kehitys, että muu taivutusparadigma lähenee nominatiivia. Tätähän havaitaan lasten kielessä, kun he taivuttavat usein lumi : lumea eivätkä käytä liian erilaista ja hankalaa konsonanttivartaloista muotoa lunta.

Nuoriso gallupissa taivutti ruis-sanan "ruissia" eikä rukiita.

Rukkipelto menee paremmin etymologiaan,
est. rukipõld ja saks. rocken

Vehnää on turha taivutella menneisyyteen, koska se tulee ruots.- sanasta vete
Itämerensuomalaiset viljelivät nisupeltoja museoviraston mukaan 4000 vuotta. nykyeestiksi nisu.

Otrapõld (est.) on savoksi otrapeleto...

Maanviljelysanasto on tullut latvialaisilta virolaisille ja he toivat Suomeen.

- Ruis (*ruγis : *rukihin) tulee germaanista (<-- *rugiz) ja partitiivi on itse asiassa ruista (< *ruγis-ta) vaikka genetiivi on rukiin.
- Vehnä sen sijaan ei tule germaanista vaan sillä on vastine mordvassa; yhteinen kantamuoto on *vešna. Tällainen SN-yhtymä on epäuralilainen ja on ilmestynyt länsiuraliin ilmeisesti paleoeurooppalaisten lainasanojen mukana Ylä-Volgalla. Vehnä on itä-itämerensuomalainen sana ja nisu länsi-itämerensuomalainen sana vehnälle.
- Ohra tulee todennäköisimmin baltista (*oštra tms.)
- Kaura tulee germaanista mutta jo ennen myöhäiskantasuomen tasoa, koska k (*kakra) vastaa h:ta (havre).
- Sora saattaa olla vanha nimitys erittäin pienijyväiselle viljelykasville (hirssi tai tattari): mordvassa on säännöllinen vastine suro 'hirssi', ja Suomessa on viljelty tattaria jo yli 7 000 vuotta sitten:
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/gea.21428/abstract

[Micke90]

Eivätkös kaikki hirmuhallinnot ole saaneet alkunsa siitä, että historia on kirjoitettu uusiksi? 

[demonomaniac]

Suomen historian tutkimuksessa on sellainen onneton juttu, että keskiaikaa edeltävältä ajalta ei valitettavasti saada paljoakaan muuta kuin joko kovin spekulatiivista historiankirjoitusta, tai sitten aikalailla asenteellista kirjoittajan tulkintaa(voittaja kirjoittaa historian..). Eipä täällä löydy paljon muuta kuin joitakin kivikasoja ja joitakin luolapiirroksia. Suomen hapan maaperä yhdistettynä pääsääntöisesti (kylläkin fiksuun, imho) puurakentamiseen on tehnyt sen, että ei tuolla ole kovin paljoa tutkittavaa jäljellä. Kirjoitettua historiaakaan ei tietenkään ole, paitsi voittajan kirjoittama, eikä tämäkään kovin kauas ajassa taaksepäin kanna. Myyttejä sitten on sekä positiivisia, että negatiivisia (tyyliin joko täällä on ollut jossakin islantilaissaagassa mainittu mahtava kuningaskunta tai sitten täällä on asuttu lähinnä mutakuopissa pyydystelemässä oravia). Keskitie näiden välissä lienee sitten jonkilainen objektiivinen totuus. Kalevalaakaan ei kukaan täysijärkinen pidä kovin tarkkana historianteoksena, mutta varmasti sisältää totuuden siemeniä.
Täällä on asuttu n.11000 vuotta tällä haavaa jääkauden jälkeen ja jälkiä mahdollisesta asutuksesta enne jääkauttakin on löytynyt. Jääkauden aikanahan täällä nyt on kuitenkin oletettavasti ollut totaalisen elinkelvotonta. Jääkautta edeltävät ihmiset tosin ovat mitenkään esi-isiä yhdellekään nykysuomalaiselle, jo siitä johtuen, että eivät tainneet edes olla Homo Sapiensseja, vaan jotain edeltävää ihmislajia. (Tästä nyt joku viisaampi voi esittää varmempaa tietoa, itsellä tämä perustuu hyvin hataraan muistikuvaan aiheesta)
*pieni editti tähän väliin* Onhan täältä tosin löytynyt jonninverran esimerkiksi kolikoita ajalta ennen ruotsalais-engelsmannien ristiretkiä, jotka viittaavat kanssakäymiseen aina Arabiaan ja Välimerelle asti, siellä tuskin on ihan vaan tuohivirsusillaan on käyty.
Väittäisin kuitenkin, että valitettavasti absoluuttisen totuuden löytyminen historiastamme on mahdotonta. Sen mitä luonto ei ole tuhonnut, on tuhonnut valloittajat lännestä ja Vatikaanista. On vain spekulointia ja asenteellisuutta. Tämäkin kirjoitus on vain spekulointia.
Jos nyt meni offtopic osastoon, niin sorry vaan, jämähdin esihistoriaan, en päässyt Marskiin asti.

[Jaska]

Jos Susiluolassa on ollut ihmisiä, he ovat olleet neandertaleja - nykyihminen levisi Eurooppaan vasta n. 45 000 vuotta sitten.

Varhaiskeskiajan lähteet ovat niukkoja, mutta melko johdonmukaiseen tulkintaan ne kuitenkin johtavat:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151562-ruotsinmielista-historian-vaaristelya

[sense]

Kun puhutaan kansakuntien "historian kirjoittamisesta" niin valittu näkökulma on tärkeä.

Mahdollisimman objektiivinen ja totuuteen pyrkivä näkökulma on vain yksi näkökulma muiden joukossa ja tämä koskee kaikkia maailman kansakuntia, ei ainoastaan Suomea. Perin harva maa pyrkii vilpittömästi tällaiseen.

Kansakunnat ovat aina kirjoittaneet itselleen myös sopivasti kaunistellun virallisen historian. Eihän mikään kansa halua tai edes psykologisesti voi elää itselleen epäedullisen historian kanssa. Saksa on tässä asiassa tänä päivä poikkeus (pakkosauma, nääs), mutta esim. Venäjä, Turkki, Japani, Kiina tai Britannia eivät ole tehneet rehellisesti tiliä menneisyytensä kanssa, eikä edes Suomi suomettumisen vuosien osalta.

Suomen tilanne on muutenkin mielenkiintoinen tässä suhteessa. Ruotsi lännestä ja Neuvostoliitto/Venäjä idästä nillittävät Suomen kansaa oikein urakalla ja muistuttavat jatkuvasti kaikinpuolisesta huonommuudestamme. Nykyään emme ole edes kelvottomia suomalaisia vaan maahanmuuttajia.  Tähän samaan kansan lätistämiseen yhtyy myös täysin rinnoin kotimainen "älymystömme/ylimystömme", joka näin yrittää nostaa itsensä rahvaan yläpuolelle naapurien persettä nuoleskellen.