Suomelle ydinaseita?

[UralinViikinki]

Päivän hesarissa oli juttua siitä, että Suomi pystyisi teoriassa valmistamaan ydinaseita vuodessa tai parissa. Jutussa mietittiin myös uuden varustuskilvan alkamista ja sen vaikutusta potentiaalisten ydinasevaltioiden suhtautumiseen.

Aloin miettiä, olisiko siinä mitään reaalipohjaa, jos Suomi valmistaisi parisen kymmentä ydinasetta? Olisiko tästä mitään hyötyä esim. Venäjän suhteen ja vaikuttaisiko se Suomen NATO-tarpeeseen? Aseet varmasti saisivat Venäjän miettimään kahdesti ennen Mainilan laukauksien uusimista.

Mutta mutta, olemme nähneet kuinka uusiin ydinasevaltioihin suhtaudutaan. Tulisiko Suomen ottaa riski jopa kauppasaarron uhalla? Venäjäkään tuskin suhtautuu valmistusprosessin aikana välinpitämättömästi. Uhkana voisi olla jopa miehitys, tai Suomen pakottaminen luopumaan projektistaan.

Toisaalta, jos useat eri maat, kuten Saksa, Japani ja Brasilia alkavat haalia ydinaseita, kiinnitettäisiinkö Suomeen kuitenkaan tarpeeksi huomiota jotta meiltä evättäisiin mahdollisuus muutamaan pelokkeeseen rajanaapuria vastaan? 

Tietenkin pitää myös ajatella taloudellisia seikkoja, eivät nimittäin ole mitään halpoja leluja. 

Mitäs hommalaiset ovat asiasta mieltä?

[Esa N.]

Taitaa riskit olla hyötyä suuremmat. Enkä koe, että puolustuksellisesti Suomi tarvitsisi ydinaseita.

Todennäköisin skenaario olisi, että Venäjä saisi paskahalvauksen ja keräisi rautaa itärajan tuntumaan vastalauseena Suomen toiminnalle ja jonkin sopivan Mainila2:n kaltaisen tilanteen "oikeuttamana" toisi joukot rajan yli.

Mielummin maamiinat takaisin ja kokorahalla rypälepommeja.

[Miniluv]

Meillä on jo maailman paras moraalisäteilypelote Myös telaketjufeminismin suhteen olemme lähellä maailman kärkeä.

Komppaan edellistä. Ei tunnu fiksulta uhitella mihinkään suuntaan tai asettaa maata eri asemaan ydinaseiden käytön ensi-iskudoktriineissa.

[Jaska Pankkaaja]

Juuri Suomi tarvitsisi niitä ydinaseita, ne olisivat todellisen itsenäisyyden tae ja 100X parempi turva kuin joku Nato. Asia on tietenkin vain teoreettinen koska on aika vaikea kuvitella että täällä olisi lähiaikona/koskaan päättämässä asioista henkilöitä jotka oikeasti olisivat kiinnostuneita sellaisista asioista kuin Suomen puolustaminen. Jos täällä jotain olisi mitä "ryssä" tarvitsisi niin ei tarvitsisi kuin pyytää, kyllä meidän lakeijat hoitaisivat homman vvv.

[Klasu]

Kyllä "MAD" doktriinin mukainen ydinpelote varmaan tekisi nykyisenkaltaisesta armeijasta turhan. Ainoastaan joku kymmenentuhannen ukon valmiusjoukko rinnalle


.

[Kaptah]

En oikein vakuutu ydinaseista, en oikeastaan ollenkaan. Niiden käyttökynnys olisi niin korkea, että niistä ei juuri olisi hyötyä. Todellinen sotatilanne kun ei kuitenkaan ole sellainen, jossa Keltainen Valtio ilmoittaa että miehitämme maanne, tapamme lapsenne ja raiskaamme vaimonne, jolloin ydinaseen käyttö tulisi kyseeseen, vaan tilanne olisi paljon epäselvempi, hitaammin kehittyvä ja monimutkaisempi. Jos asetta käytettäisiin, tulisi varmasti samalla mitalla ja korkojen kera takaisin samanlaista tavaraa.

Jopa täydellinen miehitys on parempi vaihtoehto kuin ydinsota.

[AIP]

Olisin mahdottoman tyytyväinen ja tuntisin oloni turvalliseksi, jos nyt tai jokin muu kaunis päivä kävisi yllättäen - jopa ulkomaisille tiedustelupalveluille - ilmi että Suomella olisi hallussaan hyvin suojattu arsenaali takatisia ydinaseita.

Sitä vastoin pelkäisin aivan nuuskamuikkusena, mikäli tuotaisiin julki, että Suomi aikoo hankkia tai valmistaa sellaisia.

[Lemmy]

Jooo... nykyisen EU-hankintalainsäädännön mukaan ydinaseet tekisi joku Ranskalais-Puolalainen konsortio alihankintana Italiassa, jolloin turvallisinta olisi pitää ne jossain toisella puolella maapalloa...

[Alumiinitaivas]

Mielenkiintoinen kysymys. Joskus 1950-luvulla ajateltiin yleisesti, että ydinaseiden leviäminen pienille valtioille toimii suurena tasapainottajana ja estää sodat ikuisiksi ajoiksi. Olihan noina vuosina Ruotsilla ja Sveitsilläkin aktiivinen ydinaseohjelma.

Nyttemmin asiantuntijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että tälläiset "monen pelaajan pelit" ovat lähtökohtaisesti epävakaita ja vaarallisen alttiina väärinymmärryksille ja onnettomuuksille. Lyhyen matkan ohjus lentää kohteeseensa muutamassa minuutissa laukaisuvaroituksesta; suurvallat luopuivatkin maasta laukaistavista (=tarkoista) lyhyen matkan ohjuksistaan hyvästä syystä, sillä kriisin kärjistyessä kummallakaan puolella ei olisi mitään mahdollisuutta varmistaa, onko ruudulla vilkkuva laukaisuvaroitus todellinen. (Mereltä laukaistavaa Tridentiä kritisoitiin - ja kritisoidaan - aiheellisesti sen liiallisen tarkkuuden vuoksi; kyseessä kun on "weapon of mass decapitation" joka mahdollistaa mereltä suuntautuvan ensi-iskun.)

Ydinaseiden valmistus saattaisi olla "halpaa" jossain mielessä, mutta niiden vaatiman infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito ei ole. Valmistuksen ja huollon lisäksi (esim. tehokkaammat aseet vaativat tritium-lisäyksen 12 vuoden välein), arsenaalin tulisi uskottavasti kestää vihollisen liki varmasti ydinasein toteuttama ensi-isku, päätöksentekoketjun tulisi säilyä tästäkin huolimatta, ja laukaisukäsky tulisi kyetä välittämään aseista vastuulliselle taholle. Kaikki tämä on mahdollista, mutta vaatii melkoista infrastruktuuria. (Tai sitten tehdään kuten britit ja annetaan sukelluslaivan kapteenille ohjeet laukaista oman harkinnan mukaan, ellei BBC:n uutislähetystä kuulu pariin päivään.)

Puhumattakaan siitä, että ydinkärjet pitäisi saada jotenkin uskottavasti toimitettua myös perille. Lyhyen matkan ballististen ohjusten (kantama n. 500 km, huippunopeus n. 2,2 km/s) torjuntaan kelpaavaa kalustoa alkaa olla nyt jo aika yleisesti saatavilla, ja tulevaisuudessa myös keskimatkan ohjusten (kantama 2750-5000 km, huippunopeus n. 5,7 km/s) torjunta onnistunee kohtuullisella prosentilla. Pelote on aika epäluotettava, jos ensi-isku voi ensin tuhota 90 % ydinaseista ja sitten torjunnalla on vaikka 70 % mahdollisuus onnistua.

Ennen kaikkea, ydinaseistettu Suomi olisi myös varma ydinaseiden maalitaulu. Oma ydinpelote saattaisi hillitä konfliktien kärjistymistä, mutta se myös lisäisi valtavasti riskejä jos joku - ihan mikä tahansa - menisikin joskus pieleen.

Puhumattakaan kansainväliseen paarialuokkaan joutumisen seurauksista ihan normaalissa elämässä. Ei tarvitsisi paljon Venäjän-kaupasta ainakaan haikailla. 

[Hob]

Nyttemmin asiantuntijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että tälläiset "monen pelaajan pelit" ovat lähtökohtaisesti epävakaita ja vaarallisen alttiina väärinymmärryksille ja onnettomuuksille.

Ensimmäinen maailmansota syntyi käytännössä diplomaattisen epäonnistumisen ja juuri yllämainitun tilanteen takia. Kansainliitto, sittemmin YK, perustettiin juuri kyseisen tilanteen välttämiseksi: jotta olisi foorumi jossa valtiot tietävät kohtaavansa vastapuolen neuvottelijan ja voivat puhua asiasta. Mikäli reagointiaika lasketaan minuuteissa eikä päivissä on todellinen vaara siitä, että sotilaallinen logiikka voittaa ja maailma palaa jälleen.

Olen muuten samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Rautainen teksti.

[nevahood]

Taitaa tuohon 1-2 vuoteen olla laskettu myös byrokratia mukaan. Jos ase päätetään valmistaa, on todellinen aika korkeintaan muutamia kuukausia, riippuen käytettävästä rakenteesta. Melkein uskaltaisin väittää, että jos kiire tulee niin yksinkertainen uraanipommi saadaan helposti muutamassa viikossa valmiiksi.

Suomessa on reilusti tietotaitoa ja muutamia tähän soveltuvia radionuklidilabroja. Myös suomalaisia on ollut (ja on nytkin) mukana kehittämässä ydinaseita maailmalla. Useampiakin. Materiaalit ja rikastus ei ole mikään ongelma.

[JPU]

Mielenkiintoinen kysymys. Joskus 1950-luvulla ajateltiin yleisesti, että ydinaseiden leviäminen pienille valtioille toimii suurena tasapainottajana ja estää sodat ikuisiksi ajoiksi. Olihan noina vuosina Ruotsilla ja Sveitsilläkin aktiivinen ydinaseohjelma.

Samoin Tanskassa haaveiltiin ydinpommista heti viime sodan jälkeen.

[LambOfGod]

Kaikkein suurin pelko vihollisen perseessä olisi Suomen kyky puolustautua ydinaseilta.

[nevahood]

Kaikkein suurin pelko vihollisen perseessä olisi Suomen kyky puolustautua ydinaseilta.

Eiköhän se todellinen uhka tule lähinnä sisäpuolelta ja mahdollisesti länsinaapurista itsemurhapommituksina ym. rikkauksina. Ydinase ei liene kovin käyttökelpoinen.

[UralinViikinki]

Taitaa tuohon 1-2 vuoteen olla laskettu myös byrokratia mukaan. Jos ase päätetään valmistaa, on todellinen aika korkeintaan muutamia kuukausia, riippuen käytettävästä rakenteesta. Melkein uskaltaisin väittää, että jos kiire tulee niin yksinkertainen uraanipommi saadaan helposti muutamassa viikossa valmiiksi.

Suomessa on reilusti tietotaitoa ja muutamia tähän soveltuvia radionuklidilabroja. Myös suomalaisia on ollut (ja on nytkin) mukana kehittämässä ydinaseita maailmalla. Useampiakin. Materiaalit ja rikastus ei ole mikään ongelma.

Pitää myös muistaa tarvittava infrastruktuuri ja mm. kantoraketit.

[Alumiinitaivas]

Ensimmäinen maailmansota syntyi käytännössä diplomaattisen epäonnistumisen ja juuri yllämainitun tilanteen takia. Kansainliitto, sittemmin YK, perustettiin juuri kyseisen tilanteen välttämiseksi: jotta olisi foorumi jossa valtiot tietävät kohtaavansa vastapuolen neuvottelijan ja voivat puhua asiasta. Mikäli reagointiaika lasketaan minuuteissa eikä päivissä on todellinen vaara siitä, että sotilaallinen logiikka voittaa ja maailma palaa jälleen.

Juuri näin. Tosin kylmän sodan historiaa melko paljon harrastaneena täytyy ihan rehellisesti todeta, että maailman mahtavien terve järki ja kokemukset toisesta maailmansodasta suitsivat yllättävän paljon sotilaallista logiikkaa 1990-luvulle saakka, johtaen esimerkiksi Kuuban kriisin rauhalliseen ratkeamiseen. Puhtaasti sotilaallisesti ajatellen Yhdysvallathan olisi voittanut Neuvostoliiton vielä vuonna 1962 aivan miten päin tahansa, ja saattanut jopa selvitä ilman siviilitappioita - mannertenvälisiä ohjuksia neukuilla oli tuolloin tasan neljä alkeellista kappaletta, kaikki avoimen taivaan alla, ja suurin osa punatähtisistä pommikoneista olisi ollut kentillä kun jatkuvaan partiointiin ei ollut varaa.

Olen usein miettinyt, miten käy kun Hiroshima pikku hiljaa haipuu legendaksi ja pois päättäjien välittömästä tietoisuudesta. Vielä vanhempi Bush, muistaessaan toisen maailmansodan, tuskaili paljon määrätessään sotilaita "vaaran tielle" Persianlahdelle - nuoremmalla ei tuntunut olevan suurempia epäilyksen hetkiä. Saa nähdä kuka päättäjä ajattelee seuraavaksi, että atomipommi on vain iso tavallinen pommi.

Olen muuten samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Rautainen teksti.

Kiitos tästä - kylmän sodan historian harrastuksen hyvin harvinainen hyöty on päteminen atomiasioissa .

Taitaa tuohon 1-2 vuoteen olla laskettu myös byrokratia mukaan. Jos ase päätetään valmistaa, on todellinen aika korkeintaan muutamia kuukausia, riippuen käytettävästä rakenteesta.

Ei ole laskettu.

Ase voi olla teknisesti "melko" yksinkertainen, vähän samalla tavalla kuin auto on "melko" yksinkertainen jos sellaisen on aikaisemmin nähnyt vain kuvissa, mutta tarvittavaa fissiokelpoista materiaalia on hankalampi hankkia. Se yksinkertainen vekotin eli Hiroshima-tyyppinen uraanipommi vaati 64 kg korkeasti rikastettua uraania (HEU, ts. isotooppia 235 80-95 %). Tälläinen laite on onnettomuusriskinsä johdosta melkein yhtä vaarallinen käyttäjälle kuin kohteelle, mutta niin toimintavarma, että sen testaaminen ei liene tarpeen. Kehittyneemmät ratkaisut voinevat pienentää uraanin tarpeen 20-25 kiloon, ja teoreettisesti Hiroshima-tyyppisen uraanipommin voinee luoda jopa 15 kilolla HEU:ta, mutta se edellyttää koeohjelmaa.

Rikastettua uraania tuottamaan tarvitaan sentrifugeja. Tyypillisesti yksi sentrifugi tuottaa n. 30 g HEUta vuodessa. Yhden toimintavarman pommin tarvitseman HEU:n tuottamiseen tarvitaan siis noin 2130 sentrifugivuotta. Karkeasti pyöristäen, 2200 sentrifugia tuottaisi yhden pommin raaka-aineet vuodessa. Vertailun vuoksi, täysin avoimella shekillä pelannut Manhattan-ohjelma vaati kaksi vuotta ja 50 000 ihmistä yhden uraanipommin materiaalin tuottamiseen. (OK, on olemassa myös kaksi muuta menetelmää mutta ne ovat enempi teoreettisia.)

Uraanin erotteluun kykenevät sentrifugit ovat yllättävän monimutkaisia ja pirullisen vikaantumisherkkiä vekottimia, joiden rakentaminen ja operointi ei ole triviaalia. Suomessa ei ole uraanin rikastusinfrastruktuuria eikä kokemusta sellaisen käytöstä, joten kokemus täytyisi hankkia yritys-erehdys-menetelmällä.

Tästä syystä, sekä siksi että uraanipommit ovat turvallisuudeltaan erinomaisen kyseenalaisia, suurvallat eivät juurikaan rakentele uraanipommeja. Suositumpi materiaali on plutonium, joka voidaan erottaa käytetystä ydinpolttoaineesta kemiallisesti. Plutoniumin tuotantoon tarvitaan ydinreaktori, mieluiten tarkoitusta varten rakennettu. Suomen ydinreaktoreissa voitaisiin teoriassa tuottaa n. 1,2 kg plutoniumia päivässä (Olkiluoto-3:n tullessa toimintakuntoon n. 1,75 kg). Yksinkertainen plutoniumase, mallia Nagasaki, vaatisi 6,2 kg plutoniumia, joten sinänsä määrä ei olisi ongelma. Käytännössä saanto olisi kuitenkin huomattavan paljon vähäisempi, sillä sähköntuotantoon suunnitellut reaktorit eivät ole kovinkaan hyviä plutoniumin tuottajia. Todennäköisesti yksinkertaisempaa olisi rakentaa tarkoitusta varten uusi reaktori. Esimerkiksi amerikkalaisten käyttämät reaktorit pystyivät tuottamaan noin 0,25 kg plutoniumia päivässä.

Kun plutonium on tuotettu, se täytyy erottaa. Koska käytetyt polttoainesauvat ovat hyvin radioaktiivisia, niitä täytyy "jäähdyttää" jonkin aikaa - Federation of American Scientistin arvion mukaan 160 päivää on tyypillinen jäähdytyssykli ennen prosessoinnin aloittamista. Vaikka plutoniumin erottaminen ydinpolttoaineesta on paljon yksinkertaisempaa kuin uraanin rikastaminen, ei Suomessa ole siihenkään sopivaa infrastruktuuria.

Plutoniumpommin suurin ongelma on kuitenkin sen rakentaminen. Aseen ja räjähteiden geometrian sekä laukaisinyksikön suunnittelu ja rakentaminen ei ole missään nimessä triviaalia, eikä todennäköisesti onnistuisi ilman koeohjelmaa. Vrt. Pohjois-Korea: vasta toinen koe ylipäätään onnistui.

Lopuksi ongelmana on vielä pommin kuljettaminen Moskovaan tms. Pommin miniatyrisointi vaatii huomattavaa koe- ja kehitysohjelmaa, ja yksinkertaisemmat pommit ovat melkoisen suuria ja painavia. Ohjuksen kärkeen sellaista ei asetella. (En nyt mene siihen, minkälaisia hankaluuksia on pitkän matkan rakettien ja vaikkapa ohjuskäyttöön sopivan lämpökilven kehittelyssä - sanotaan vain, että rakettiohjelma vaatisi resursseja vähintään yhtä paljon kuin itse ydinohjelma.) Yksisuuntaisella matkalla oleva Hornet saattaisi selvitä perille yhden uraanipommin kanssa. Ehkä. Ellei ilmatorjuntaa herätä kukaan.

Eli summa summarum: mahdollista, jos delivery method on maamiina tai rekkapommi. Ei kovin nopeaa.

[EL SID]

Taitaa tuohon 1-2 vuoteen olla laskettu myös byrokratia mukaan. Jos ase päätetään valmistaa, on todellinen aika korkeintaan muutamia kuukausia, riippuen käytettävästä rakenteesta. Melkein uskaltaisin väittää, että jos kiire tulee niin yksinkertainen uraanipommi saadaan helposti muutamassa viikossa valmiiksi.

Suomessa on reilusti tietotaitoa ja muutamia tähän soveltuvia radionuklidilabroja. Myös suomalaisia on ollut (ja on nytkin) mukana kehittämässä ydinaseita maailmalla. Useampiakin. Materiaalit ja rikastus ei ole mikään ongelma.

Pitää myös muistaa tarvittava infrastruktuuri ja mm. kantoraketit.

mikäli suomi joutuisi rakentamaan ydinaseen, niin todennäköisesti se olisi lähinnä puolustuksellinen ase, eli sellainen, jonka, hieman yksinkertaistettuna, "voisi lennättää kauko-ohjattavalla vinkalla hyökkäävän vihollisjoukon yläpuolelle ja räjäyttää". Se tuskin tarvitsee kovinkaan suurta kuljetuskapasiteettia.

[requiem]

Taitaa tuohon 1-2 vuoteen olla laskettu myös byrokratia mukaan. Jos ase päätetään valmistaa, on todellinen aika korkeintaan muutamia kuukausia, riippuen käytettävästä rakenteesta. Melkein uskaltaisin väittää, että jos kiire tulee niin yksinkertainen uraanipommi saadaan helposti muutamassa viikossa valmiiksi.

Suomessa on reilusti tietotaitoa ja muutamia tähän soveltuvia radionuklidilabroja. Myös suomalaisia on ollut (ja on nytkin) mukana kehittämässä ydinaseita maailmalla. Useampiakin. Materiaalit ja rikastus ei ole mikään ongelma.

Pitää myös muistaa tarvittava infrastruktuuri ja mm. kantoraketit.

mikäli suomi joutuisi rakentamaan ydinaseen, niin todennäköisesti se olisi lähinnä puolustuksellinen ase, eli sellainen, jonka, hieman yksinkertaistettuna, "voisi lennättää kauko-ohjattavalla vinkalla hyökkäävän vihollisjoukon yläpuolelle ja räjäyttää". Se tuskin tarvitsee kovinkaan suurta kuljetuskapasiteettia.

Tai piilottaa rajan pintaan muutaman taktisen ydinaseen tarpeen vaatiessa käytettäväksi. Mutta siinä vaiheessa jos Suomi olisi joutunut valmistamaan ja käyttämään taktista ydinasetta, huomisesta tuskin olisi enää paljoa huol... toivoa yhdelläkään ihmisellä tällä planeetalla. 

[EL SID]

Taitaa tuohon 1-2 vuoteen olla laskettu myös byrokratia mukaan. Jos ase päätetään valmistaa, on todellinen aika korkeintaan muutamia kuukausia, riippuen käytettävästä rakenteesta. Melkein uskaltaisin väittää, että jos kiire tulee niin yksinkertainen uraanipommi saadaan helposti muutamassa viikossa valmiiksi.

Suomessa on reilusti tietotaitoa ja muutamia tähän soveltuvia radionuklidilabroja. Myös suomalaisia on ollut (ja on nytkin) mukana kehittämässä ydinaseita maailmalla. Useampiakin. Materiaalit ja rikastus ei ole mikään ongelma.

Pitää myös muistaa tarvittava infrastruktuuri ja mm. kantoraketit.

mikäli suomi joutuisi rakentamaan ydinaseen, niin todennäköisesti se olisi lähinnä puolustuksellinen ase, eli sellainen, jonka, hieman yksinkertaistettuna, "voisi lennättää kauko-ohjattavalla vinkalla hyökkäävän vihollisjoukon yläpuolelle ja räjäyttää". Se tuskin tarvitsee kovinkaan suurta kuljetuskapasiteettia.

Tai piilottaa rajan pintaan muutaman taktisen ydinaseen tarpeen vaatiessa käytettäväksi. Mutta siinä vaiheessa jos Suomi olisi joutunut valmistamaan ja käyttämään taktista ydinasetta, huomisesta tuskin olisi enää paljoa huol... toivoa yhdelläkään ihmisellä tällä planeetalla. 

luin yhden tutkimuksen, jonka mukaan ydinsota alentaisi Britannian väkiluvun keskiajan tasolle.

eli kyllä, ihmisiä jäisi eloonkin.

olen niin pessimistinen, että uskon tuollaisen sodan olevan vain ajan kysymys. Riittää, että iran saa ydinaseen tai pakistanissa tapahtuu vallankaappaus.....

[Viper]

Suomi tarvitsisi aika monta ydinohjusta, jotta niistä olisi jotain hyötyä.
Pietarin vielä voisi ehkä jo kymmenellä ohjuksella ''nukettaa'' mutta...

No, pelote on aina olemassa, mutta Venäjä on liian iso, jotta Suomi voisi käydä kilpavarustelua. Venäjä laittaisi vain kymmenenkertaisen määrän ohjuksia ynnä muuta.

[LambOfGod]

Kaikkein suurin pelko vihollisen perseessä olisi Suomen kyky puolustautua ydinaseilta.

Eiköhän se todellinen uhka tule lähinnä sisäpuolelta ja mahdollisesti länsinaapurista itsemurhapommituksina ym. rikkauksina. Ydinase ei liene kovin käyttökelpoinen.

Mites olisi valtava Sikapartikkelipommi? 

[requiem]

Taitaa tuohon 1-2 vuoteen olla laskettu myös byrokratia mukaan. Jos ase päätetään valmistaa, on todellinen aika korkeintaan muutamia kuukausia, riippuen käytettävästä rakenteesta. Melkein uskaltaisin väittää, että jos kiire tulee niin yksinkertainen uraanipommi saadaan helposti muutamassa viikossa valmiiksi.

Suomessa on reilusti tietotaitoa ja muutamia tähän soveltuvia radionuklidilabroja. Myös suomalaisia on ollut (ja on nytkin) mukana kehittämässä ydinaseita maailmalla. Useampiakin. Materiaalit ja rikastus ei ole mikään ongelma.

Pitää myös muistaa tarvittava infrastruktuuri ja mm. kantoraketit.

mikäli suomi joutuisi rakentamaan ydinaseen, niin todennäköisesti se olisi lähinnä puolustuksellinen ase, eli sellainen, jonka, hieman yksinkertaistettuna, "voisi lennättää kauko-ohjattavalla vinkalla hyökkäävän vihollisjoukon yläpuolelle ja räjäyttää". Se tuskin tarvitsee kovinkaan suurta kuljetuskapasiteettia.

Tai piilottaa rajan pintaan muutaman taktisen ydinaseen tarpeen vaatiessa käytettäväksi. Mutta siinä vaiheessa jos Suomi olisi joutunut valmistamaan ja käyttämään taktista ydinasetta, huomisesta tuskin olisi enää paljoa huol... toivoa yhdelläkään ihmisellä tällä planeetalla. 

luin yhden tutkimuksen, jonka mukaan ydinsota alentaisi Britannian väkiluvun keskiajan tasolle.

eli kyllä, ihmisiä jäisi eloonkin.

olen niin pessimistinen, että uskon tuollaisen sodan olevan vain ajan kysymys. Riittää, että iran saa ydinaseen tai pakistanissa tapahtuu vallankaappaus.....

Ei sitten perheen pienimmille tätä:Threads - Nuclear War 

Toki ihmisiä jäisi eloon, tulevaisuus ei vain olisi kovin mukava.

[Juuso]

Lisää materiaalia, tällä kertaa vanhempaa:
[Huom: video saattaa järkyttää herkimpiä katsojia]
The War Game (1965)

Itsekin arvelen, että ydinaseohjelma olisi huono idea tämänhetkisessä taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Kaiken lisäksi tämän aseen todennäköisin kohde on itse maailman suurin ydinasevaltio. Siinä ei auttaisi enää edes talvisodan henki, jos päätyisimme heidän kanssaan ydinsotasille.

[Pöllämystynyt]

Ydinaseiden hankkiminen olisi todella typerää. NATO:lla on ydinaseita, ja NATO:on liittymällä pääsemme halutessamme ydinasepelotteen suojiin. NATO:n jäsenenä myös jäämme osapuoleksi, jos joskus syttyy ydinsota.

Venäjän ei varsinkaan lähivuosina kannata olla hankala tai provosoiva Suomea kohtaan, sillä se kääntäisi suomalaiset hyvin nopeasti NATO-jäsenyyden kannalle. Jo parin Nashi-nuoren mielenosoitus Helsingissä suomalaisen kylähullun kanssa käänsi tuhansia päitä länteen, joten Venäjän kannattaa olla kieli keskellä suuta. NATO-Suomen Venäjä kokisi suureksi turvallisuusuhaksi.

[Lemmy]

Threads - Nuclear War

Onks tää se missä viimesessä kohdassa se tyttö menee "sairaalaan" jossa ei ole kun paljaat hetekat ja sanoo että vauva tulee ja joku mummeli vaan tuumaa et ei ole aikaa vauvoille nyt?

[urogallus]

mikäli suomi joutuisi rakentamaan ydinaseen, niin todennäköisesti se olisi lähinnä puolustuksellinen ase, eli sellainen, jonka, hieman yksinkertaistettuna, "voisi lennättää kauko-ohjattavalla vinkalla hyökkäävän vihollisjoukon yläpuolelle ja räjäyttää". Se tuskin tarvitsee kovinkaan suurta kuljetuskapasiteettia.

Itse asiassa ydinpommin tekeminen taitaisi olla helpoin osa koko projektissa. Yksinkertainen peruspommi tyyliin Pohjois-Korea on helppo tehdä, mutta sellaista rohjoa ei sitten ihan millä tahansa härvelillä kuljetetakaan. Ei taitaisi Hornettien kuljetuskapasiteetti riittää...

Kehittyneemmät ydinpommit, joita voidaan pistää ohjuksien taistelukärjiksi ym., ovatkin sitten paljon hankalampia tehdä. Käytännössä pommin pitäisi olla niin pieni ja kevyt, että se saataisiin ympättyä nykyisin käytössä olevien merimaaliohjusten kokoiseen (pituus~5m, paino <1000kg, josta taistelukärki vain murto-osa, ehkä 20-25% kokonaispainosta) tavanomaiseen ohjukseen. Ballististen ohjusten kehittäminen ja valmistus olisi ihan liian kallista Suomelle, ja tavanomainen lentokoneesta laskuvarjon varaan pudotettava pommi ei ole riittävän varma tapa. Kaiken kukkuraksi torjuntaohjukset kehittyvät kaiken aikaa.

[EL SID]

Lisää materiaalia, tällä kertaa vanhempaa:
[Huom: video saattaa järkyttää herkimpiä katsojia]
The War Game (1965)

Itsekin arvelen, että ydinaseohjelma olisi huono idea tämänhetkisessä taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Kaiken lisäksi tämän aseen todennäköisin kohde on itse maailman suurin ydinasevaltio. Siinä ei auttaisi enää edes talvisodan henki, jos päätyisimme heidän kanssaan ydinsotasille.

lähinnä ydinase tulisi kysymykseen, jos vaikkapa USA, venäjä ja kiina olivat pelanneet toisensa ulos keskinäiselle pommien paukuttamisella ja etelästäpäin, ohi Moskovan ja kohti Suomea tunkeutuisi valtava joukkueellinen Israelin pommituksista säästyneitä Allahin sotureita, joka kansanmurhaa kaikki eteensä sattuvat elonjääneet.
Todennäköisesti suomessakin olisi silloin jo muutama isompi kaupunki radioaktiivisena kuoppana ja Eurooppa olisi anarkistiseen tilaan romahtanut kaatopaikka, jossa eloonjääneet taistelisivat keskenään laskelmavapaista alueista. Koska Pariisin slummilähiöt tuskin olisivat ensimmäinen strateginen kohde, taistelu ratkaisisi myös Euroopan kulttuurin suunnan.
Mahdollinen ydintalvi voisi antaa suomelle aikaa näpertää puolustusaseen tätä uutta vaaraa vastaan.

[EL SID]

mikäli suomi joutuisi rakentamaan ydinaseen, niin todennäköisesti se olisi lähinnä puolustuksellinen ase, eli sellainen, jonka, hieman yksinkertaistettuna, "voisi lennättää kauko-ohjattavalla vinkalla hyökkäävän vihollisjoukon yläpuolelle ja räjäyttää". Se tuskin tarvitsee kovinkaan suurta kuljetuskapasiteettia.

Itse asiassa ydinpommin tekeminen taitaisi olla helpoin osa koko projektissa. Yksinkertainen peruspommi tyyliin Pohjois-Korea on helppo tehdä, mutta sellaista rohjoa ei sitten ihan millä tahansa härvelillä kuljetetakaan. Ei taitaisi Hornettien kuljetuskapasiteetti riittää...

Kehittyneemmät ydinpommit, joita voidaan pistää ohjuksien taistelukärjiksi ym., ovatkin sitten paljon hankalampia tehdä. Käytännössä pommin pitäisi olla niin pieni ja kevyt, että se saataisiin ympättyä nykyisin käytössä olevien merimaaliohjusten kokoiseen (pituus~5m, paino <1000kg, josta taistelukärki vain murto-osa, ehkä 20-25% kokonaispainosta) tavanomaiseen ohjukseen. Ballististen ohjusten kehittäminen ja valmistus olisi ihan liian kallista Suomelle, ja tavanomainen lentokoneesta laskuvarjon varaan pudotettava pommi ei ole riittävän varma tapa. Kaiken kukkuraksi torjuntaohjukset kehittyvät kaiken aikaa.

en ole tämän alan asiantuntija, mutta muistan lukeneeni, että hornetin kantokyky vastaa toisenmaailmansodan aikaista nelimoottorista pommikonetta. Sellaisellahan on tiputettu jo pari atomipommia.

[EL SID]

lähinnä ydinase tulisi kysymykseen, jos vaikkapa USA, venäjä ja kiina olivat pelanneet toisensa ulos keskinäiselle pommien paukuttamisella ja etelästäpäin, ohi Moskovan ja kohti Suomea tunkeutuisi valtava joukkueellinen Israelin pommituksista säästyneitä Allahin sotureita, joka kansanmurhaa kaikki eteensä sattuvat elonjääneet.

Ehdotan, että säilömme suuren strategi EL SIDin nestetyppeen ja sijoitamme puolustusvoimien salaisimpaan asevarastoon, vain sitä varten että omaisimme riittävän puolustusvalmiuden tätä skenaariota vastaan.

Mikään muu ei riitä!! Emme saa vaarantaa maamme turvallisuutta, kun kansanmurhaavat Allahin soturit uhkaavat!!1!

ei käy. Haluan kokea nykyisen maailman, en ydinaseen tuhoaman.

kait tällaiseen leikkimieliseen ketjuun saa myös keskustella leikkimielisesti, sekä luoda erilaisia skenaarioita ilman, että saa lisämainetta suuren pikkukorpraalin veroisena strategina?

[urogallus]

en ole tämän alan asiantuntija, mutta muistan lukeneeni, että hornetin kantokyky vastaa toisenmaailmansodan aikaista nelimoottorista pommikonetta. Sellaisellahan on tiputettu jo pari atomipommia.

Lyhellä toimintasäteellä Hornet varmaan saa melkein saman määrän roinaa ilmaan kuin B-29. Kaksi muttaa: Hornet kuljettaa kuormansa useassa (veikkaisin 7-10 kpl kaikenkaikkiaan) kiinnityspisteessä, ja näistä vahvimmankin kantokyky on aika alhainen. Suuret pommittajat kuljettivat lastinsa pommikuilussa koneen vatsassa, ja niiden oli siksi mahdollista kuljettaa suuria yksittäisiä pommeja. Toiseksi tulee sitten toimintasäde, ja sen on oltava melkoinen, jotta pelote olisi uskottava. Ei taida onnistua Hornetilta.

Tämän lisäksi vielä se, että lentokone on helpompi torjua kuin ohjus, eli pelotteen merkitys vähenee, jos sen kuljetukseen ei ole muuta keinoa kuin lentokone.