Monikulttuurisuuden eli monikultismin syntyhistoria

[talous ja muutos]

Tarkoitus olisi kerätä tähän tietoja siitä, milloin, miten ja miksi monikulttuurisuus on noussut valtakulttuuriksi ainakin Länsi - Euroopassa.

-----------

Oikeastaan monikulttuurisuus on vain poliittisesti korrekti nimitys monikultismille tai monifundamentalismille.

Vaikka 1960 -lukua on pidetty vaihtoehtoliikkeitten aikakautena länsimaissa, niin vaihtoehtoliikkeitä on esiintynyt ilmeisesti kaikkina aikoina. Mutta yhtenäiskulttuurisen ideologian maissa vaihtoehtoliikkeitten jäseniä on painostettu tai jopa vainottu.
Yhtenäiskulttuurin maissa moni vaihtoehtoliike (esim. ns. toisinajattelijat Neuvostoliitossa) on tuonut kriittistä näkemystä tai jopa paremman vaihtoehdon yhtenäiskulttuurille. - Mutta toisessa päässä on ollut monta rappioelämää kannattanutta vaihtoehtoliikettä.

Vaihtoehtoliikkeitä voidaan jaotella tässä ulottuvuudessa:
* Maltilliset
- Jäsenyys vapaaehtoista
- Liikkeen sisällön ja tavoitteitten arviointia ja kritiikkiä on jäsenistön keskuudessa ja siihen kannustetaan.
- Liikkeen aatemaailman levitys perustuu keskusteluihin ja väittelyihin. Yritetään asiaperustein saada ihmiset vakuuttumaan liikkeen aatemaailman sopivuudesta.
* Fundamentalistiset
- Jäsenyys vapaaehtoista
- Paheksutaan ulkopuolisten ja varsinkin jäsenistön esittämää kritiikkiä liikkeen tavoitteita ja menetelmiä kohtaan.
- Liikkeen aatemaailman levitys on paljolti sitä, että myötämieliset saavat paljon palstatilaa liikkeen mediassa. Liike yrittää saada vahvan aseman mediamaailmassa.
* Kulttimaiset
- Yritetään estää eroamista jäsenyydestä: henkinen painostus, uhkailu, väkivallan käyttö jne.
- Liikkeeseen kohdistuvan kritiikin esittäjiä pidetään liikkeen vihollisina.
- Vaaditaan lähes sokeaa uskollisuutta liikkeen opeille.
- Käytetään voimatoimia liikettä arvostelevia kohtaan.
- Voidaan käyttää pakkokeinoja jäsenhankinnassa.
- Omat aluereviirit, joitten sisällä ei suvaita toisinajattelijoita tai muitten liikkeitten jäseniä tai kannattajia.

Kultin levittämisessä otetaan huomioon ihmisten kolmijako:
- Oikean opin omaksumiseen kykenevät.
- Oikeaoppisten myötäilijät (kukkahatut, taistolaiset jne.).
- Harhassa elävät.

Kultti pyrkii löytämään oikeaoppisiksi sopivia, joille kerrotaan oikean opin sisältö.
Kultti etsii myötäilijöiksi sopivia, jotka valjastetaan mainostamaan kulttia.
Kultin mielestä harhassa olevia on turha yrittää käännyttää, vaan heidät on alistettava noudattamaan kultin oppeja.
Niinpä kultti pyrkii valtaamaan organisaatioita ja näin pääsemään valtaan. Informaatiovallan saaminen on myös tärkeätä.

----------

Minusta näyttää siltä, että Euroopan nämä ns. monikulttuurisuusliikkeet sijaitsevat fundamentalismin ja kulttimaisuuden välimailla.

Ilmeisesti aina on ollut fundamentalistisia tai kulttimaisia liikkeitä. - Erikoista on, että monifundamentalismi ja monikultismi ovat muuttuneet valtakulttuuriksi ainakin Länsi - Euroopassa.

Monifundamentalismi ja monikultismi tarkoittaa, että valtiovalta ja yhteiskunta hyväksyy tilanteen, jossa on samaan aikaan monta liikettä, jotka pyrkivät alistamaan ja painostamaan jäseniänsä ja jopa ulkopuolisia oikean opin noudattamisen nimissä.
En usko, että tuollainen tilanne voi olla pitkäaikainen tai ainakaan pysyvä, sillä oikeaoppiset liikkeet ovat tälläisiä:
- Vain oma oppi voi olla oikea.
- Yhteiskunta on painostettava noudattamaan oikeata oppia

[Boon Choo]

Minusta monikulttuuria ei voi tarkastella minkään "kulttiteorian" läpi vaikka sillä näyttäisi olevan uskonnollis-ideologisia ominaisuuksia (mutta myös kaikinpuolin yleishyviä periaatteita). Se on valtavirtaa (valitettavasti) ja se syleilee maailmaa. Oma aatos olisi että se on jokin vastareaktio 90-luvun alun tapahtumille..

- vasemmistolaisuuden kärsimälle takaiskulle NL hajottua ikäänkuin viimeisenä niittinä
- vihreä liike oli jo saavuttanut "kaiken" ja kaikki puolueet olivat jossain määrin vihreitä
- kapitalismi ja juppikulttuuri oli myös saanut siipeensä

Jotenkin ajattelisi että kaikki se turhaksi jäänyt ideologinen voimavara suuntautui muuhun - yhtäällä entistä radikaalimpaan anarkismiin, libertarismiin, feminismiin ja tietenkin monikultturismiin. Monikultturismi on kuitenkin paperilla aika neutraalia, joten ehkä se on ollut hyvä arvotyhjiön korvike. Toisaalta meillä on ollut "teknologismimme".

Tulevat polvet tulevat ymmärtämään internetin paljon suurempana mullistuksena kuin me.

[talous ja muutos]

Monikulttuurisuustilanne UK:ssa 1980 -luvulla:

Lähde:
http://hommaforum.org/index.php/topic,6604.0.html
Vs: Thought police muscle up in Britain - kokoelma brittihulluutta
« Vastaus #29 : 17.06.2009, 13:19:20 »

Ray Honefordin onneton kohtalo 80-luvulla. Tämä Bradfordilainen, oppilaiden ja vanhempien suuresti arvostama rehtori julkaisi kirjoituksen, jossa hän halusi kiinnittää huomiota maahanmuuttajien koulutukseen. Honeyford oli huomannut, että pitkät, kesken lukukautta tapahtuvat poissaolot lähtömaiden koraanikouluihin, kulttuuriin perustuvat poissaolot tietyiltä tunneilta jne. asettivat maahanmuuttajataustaiset nuoret vaaraan syrjäytyä. Honeyford, joka arveli että monikulttuuriset opetusmetodit joita hänen oli määrä toteuttaa eivät olisi kenenkään eduksi, peräänkuulutti samanlaista, samanarvoista koulutusta kaikille ja totesi, että Bradfordissa, jossa 20% oppilaista oli muslimitaustaisia tulisi ottaa erityisen vakavasti se, että niin muslimit kuin kantaväestö tuntisivat itsensä brittiläiseksi. Esimerkiksi takaamalla ja vaatimalla kaikille tarvittava englanninkielen opetus. Honeyford vastusti sitä, että usein mm. pakistanilaiset perheet lähettivät lapsensa kuukausiksi tai vuosiksi kotimaahansa nimenomaan siksi etteivät he omaksuisi paikallisia tapoja. Kuitenkin monikulttuurinen koulutuspolitiikka suosi nimenomaan tällaisia menetelmiä, joita ei olisi koskaan kantaväestöltä hyväksytty. Tulevaisuudessa Bradford oli vaarassa joutua keskenään vihamielisten etnisten ryhmien taistelukentäksi, ryhmien, jotka eivät monikulttuurisesti identifioituisi toistensa kanssa millään tavalla ellei tarkoituksella väestöä erilaisiin toisilleen vieraisiin ryhmiin jakavasta monikulttuuri-ideologista luovuttaisi. Sen sijaan hän totesti, että uskonnon- ja sananvapaus sallii kyllä kaikille kulttuureilla tarpeelliset puitteet säilyä sitä haluavissa perheissä ja yksityiselämässän - kuten ennen oli tapahtunut mm. venäläisten ja juutalaisten emigrattien parissa.

Honeyford leimattiin natsirasistiksi sekä fasistiksi ja äärioikeistolaiseksi, hänen maineensa tahrattiin ja hänet ajettiin pois virastaan. Maahanmuuttajaryhmät lähettivät uhkauksia, ja Honeyfordin työtä arvostaneet maahanmuuttajat peloteltiin hiljaisiksi muslimien kostotoimilla. Poliittisesti korrekti virkamieskoneista kävi julmasti hänen kimppuunsa. Puolustajia ei löytynyt, sillä kaikki pelkäsivät joutuvansa itsekin ajatuspoliisin kouriin ja menettävänsä uransa ja elantonsa.

Honeyfordista, jonka rakkaus ja elämäntehtävä oli kouluttaa lapsia, tuli murtunut mies, joka ei opettanut enää koskaan. Vain sen takia, että hän halusi kaikille koulunsa oppilaille yhtä hyvät eväät ja valmiudet menestyä yhteiskunnassa.

Bradfordissa on nähty sittemmin rotumellakoita. Kaupunki on etnisesti jaakantunut tarkkaan määriteltyihin alueisiin, jossa valkoinen ja pakistanilainen nuoriso ottaa verisesti yhteen. 9/11 iskujen alla Bradfordissa käytiin Britannian vakavimmat  mellakat yli 20 vuoteen.

[talous ja muutos]

Englannissa vallitsee herkkänahkaisuuskulttuuri. Yksi sen ilmentymä on monikulttuurisuus, ja toinen ilmentymä on varsin matala kynnys saada herjaustuomio oikeusistuimessa. - Herkkänahkaisuus tarkoittaa siis sitä, että mitään ei saa arvostella, ellei siihen ole painavat perusteet.
(Huom. Skotlannissa omat lakinsa koskien myös herjausta.)

Lähteet:
http://hommaforum.org/index.php/topic,6604.90.html
Vs: Thought police muscle up in Britain - kokoelma brittihulluutta
« Vastaus #91 : 16.02.2010, 23:27:04 »
http://vorige.nrc.nl/international/article2484713.ece/London_libel_capital_of_the_world

- Poliitikot pelkäävät, että he joutuvat lehdistön riepoteltavaksi, jos herjaustuomioitten kynnystä alennetaan.
- Ei saa kertoa julkisuudessa lääkkeitten tai terveysalan laitteitten haitoista. Kyseessä on siis yksittäistapaukset, joita sairaanhoidon henkilökunnan jäsenet ovat havainneet. - Tälläisissä tapauksissa ei ole täysin varmaa, mikä aiheutti haitan. Joissakin tapauksissa haitta on johtunut muista tekijöistä kuin kyseisestä lääkkeestä tai laitteesta.
- Englanti on turvapaikka kotimaassansa epäsuosioon joutuneille Venäjän oligarkeille.

Englanti haluaa käyttää tuomiovaltaa myös tapauksissa, jotka liittyvät vain löyhästi Englantiin.
* Islantilainen tapaus on mielenkiintoinen:
  Islantilainen politiikan tutkimuksen (valtiotieteitten) professsori teki kriittisiä huomautuksia opiskelijoille islantilaisesta liikemiehestä. (Ei kerrottu, missä valtiossa tämä tapahtui.) Tämä tapahtui vuonna 1999. Professorin kriittinen luento päätyi internettiin englanninkielellä. Islantilainen liikemies oleskeli UK:ssa ja huomasi tämän luennon. Hän haastoi professorin oikeuteen maineensa alentamisesta.
  Vuonna 2004 UK:n diplomaatti soitti professorin ovikelloa ja antoi haasteen oikeuteen. Tämä tapahtui Islannin Reykjavikissä.
  Seurauksena oli 5 vuotta kestänyt oikeusjuttu. Professori käytti n. 172 000 € oikeusjutun kuluihin, mutta lopulta hän voitti oikeusjutun.
* Usalainen kirjailija teki kirjan islamilaisen terrorismin rahoittamisesta. Kirjassa hän syytti, että eräs saudiarabialainen liikemies oli sekaantunut tuollaiseen toimintaan.
  Tätä kirjaa oli myyty 23 kappaletta Englantiin internetin kautta ja joitakin katkelmia kirjasta oli internetissä. Englantilaisen tuomioistuimen mielestä tästä syystä saudiarabialainen liikemies ansaitsi sadantuhannen punnan korvauksen.
* Lisää oikeuteen haastamisia:
- Kreikan kansalainen haastoi The New York Timesin
- Tunisialainen poliittinen maanpakolainen haastoi saksalaisen Die Zeitin
- Palestiinalainen poliitikko haastoi Al-Jazeeran
- Islantilainen pankki haastoi tanskalaisen Ekstra Bladet -lehden
(Ei mainittu, olivatko haastajat asuneet tai ainakin oleskelleet Englannissa.)

----------

Kun poliittisella herkkänahkaisuudella terästetään monikulttuurisuuden tärkeyttämistä, niin tuloksena on tragikoomisia tapauksia. Näistä tapauksista kerrotaan Homman ketjussa:
Thought police muscle up in Britain - kokoelma brittihulluutta
http://hommaforum.org/index.php/topic,6604.0.html

[talous ja muutos]

UK:n monikulttuurisuuden varhainen lähtökohta oli Brittiläinen imperiumi (Wikipedia/British Empire).
Brittiläinen imperiumi sisälsi alueita Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Tällä laajalla alueella oli runsaasti erilaisia kulttuureja ja uskontoja.
Jotta imperiumi ei kärsisi kapinoinnista, niin paikallisia kulttuureja ja uskontoja piti suvaita. Seurauksena oli imperiumin tasolla tilanne, josta nykyään käytettäisiin ilmaisua monikulttuurisuus.

Brittiläinen imperiumi alkoi kasvaa 1500 -luvulla. Vaikka se toisinaan kärsi tappioita (esim. USA:n itsenäistyminen 1783), niin kasvoi aikakautensa mahtavimmaksi imperiumiksi. Se oli mahtavimmillansa 1800 -luvun loppupuolella ja 1900 -luvun alkupuolella.
1922 Brittiläisen imperiumin väkiluku oli 458 miljoonaa eli viidesosa Maapallon asukasmäärästä. Sen pinta-ala oli 33,700,000 km2  eli lähes neljännes Maapallon maa-alasta.
Brittiläiseen imperiumiin kuuluneet alueet näkyvät kuvasta, joka sijaitsee Wikipedian British Empire -artikkelin oikeassa yläkulmassa.

Vuodesta 1840 lähtien brittiläinen imperiumi alkoi myöntää autonomisen alueen oikeuksia eurooppalaisille siirtokunnille. Ne olivat pääasiallisesti brittiläisiä, mutta mukana oli myös Kanadan ranskalaisten asuttama alue.
Vuoden 1931 Westminsterin säädös (Wikipedia/Westminsterin säädös) antoi brittiläisen imperiumin dominioille oikeuden säätää omia lakeja ilman UK:n parlamentin hyväksyntää. Se koski vuonna 1931 olemassaolevia dominioita eli näitä: Australia, Kanadan dominio, Irlannin vapaavaltio, Newfoundlandin dominio, Uuden-Seelannin dominio ja Etelä-Afrikan unioni.
Mutta Australian parlamentti ratifioi säädöksen vasta 1942 ja Uusi Seelanti 1947.  Newfoundland ei kuitenkaan ole ratifioinut säädöstä, vaan sen hallituksen pyynnöstä Yhdistynyt kuningaskunta otti sen takaisin hallintaansa, kunnes siitä tuli Kanadan provinssi vuonna 1949.

Maailmansotien välillä brittiläinen imperiumi muutenkin alkoi hajota: Egypti sai muodollisen itsenäisyyden 1922, mutta tosiallisen itsenäisyyden se saavutti vasta 1954. Irak itsenäistyi 1932.

Toisen maailmansodan jälkeen brittiläinen imperiumi hajosi itsenäisiksi valtioiksi:
Itsenäistyminen alkoi Etelä - Aasiasta: Intia (1947), Pakistan (1947), Burma/Myanmar (1948) ja Sri Lanka (1948)  itsenäistyivät. Malaijan liittovaltio itsenäistyi 1957. Afrikan alueet itsenäistyivät 1956 - 1968. Euroopassa itsenäistyivät Kypros (1960) ja Malta (1964). Amerikassa Guyana itsenäistyi 1966, Belize 1981 ja Karibian meren saarialueet itsenäistyivät 1960-, 1970- ja 1980 -luvuilla. Samoihin aikoihin myös Ison valtameren saarialueet itsenäistyivät. - Pieni osa saarialueista jäi UK:n alaisuuteen.
Jordania itsenäistyi 1946. UK vetäytyi Palestiinasta 1948, mikä johti siellä juutalaisten ja arabialaisten väliseen sotaan.

[Kemolitor]

UK:n monikulttuurisuuden varhainen lähtökohta oli Brittiläinen imperiumi (Wikipedia/British Empire).
Brittiläinen imperiumi sisälsi alueita Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Tällä laajalla alueella oli runsaasti erilaisia kulttuureja ja uskontoja.
Jotta imperiumi ei kärsisi kapinoinnista, niin paikallisia kulttuureja ja uskontoja piti suvaita. Seurauksena oli imperiumin tasolla tilanne, josta nykyään käytettäisiin ilmaisua monikulttuurisuus.

Nyt en aivan ymmärtänyt päättelyäsi. Tarkoittaako tuo kirjoittamasi Wikipedia/British Empire, että tekstisi on lainausta englanninkielisen Wikipedian artikkelista British Empire?

Minulla on kyllä monikulttuurisuudesta vähän erilainen käsitys kuin sinulla. En tiedä, mikä on virallinen määritelmä, suomenkielisestä Wikipediasta löytyy määritelmiä eri suunnista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Monikulttuurisuus

Mutta se, miten termiä nykyään käytetään, tarkoittaa minusta sitä, että vallitsevan kulttuurin, enemmistön kulttuurin pitää suvaitsevaisuuden nimissä sietää vieraan kulttuurin tapoja ja käytänteitä. Tätä perustellaan mm. kansainvälistymisellä, suvaitsevaisuudella, monikulttuurisuuden tuomalla "rikkaudella" ynnä muilla vaikeasti asiapohjalta perusteltavilla termeillä.

Kokonaan toinen asia on, jos joku maa valloittaa alueen, jossa jo ennestään asuu täysin erilaisen kulttuurin ihmisiä. Valloittaja voi silloin päättää, että kaikki alkuperäisen väestön tavat, uskonto, pukeutuminen ym. ovat vääränlaisia ja pakottaa heidät muuttamaan kaikki kulttuuriinsa liittyvät asiat valloittajan haluamaan muotoon. Tästä voi sitten seurata pientä tai isompaa vastarintaa alueen varsinaisten asukkaiden kannalta, joten helpommalla yleensä valloittaja pääsi, jos antoi heidän pitää omia tapojaan.

Jos ajatellaan vaikkapa Intiaa, niin ei minusta se ole monikulttuurisuutta, että Englanti salli aikoinaan intialaisten säilyttää omat uskontonsa, tapansa, pukeutumistyylinsä, käyttäytymisnormistonsa jne.

Jälkiviisasteluna voidaan tietenkin aina miettiä, että jos eurooppalaiset olisivat väellä ja voimalla pakottaneet kaikki Afrikan ja Aasian kansat kristityiksi, niin ehkä jokunen sota olisi jälkeenpäin vältetty, tai sitten ei. Mutta sellainen pohdiskelu joka tapauksessa olisi aika hedelmätöntä jälkiviisastelua.

[Arvoton]

Jäljet johtavat Suomessa yliopistojen proffiin, jotka saavat oppinsa UK:sta ja Jenkkilästä. He ovat kuin papit ennen vanhaan. Kirkasotsaiset opiskelijat omaksuvat opin kritiikittä, koska valmistuakin pitää. Tästä seuraa, että media on täynnä näitä valmistuneita. Jotkut taas joutuvat hakeutumaan mokutuskoneistoon, koska duuniakin pitää saada. Tätä paskalammikkoa sitten poliitikot seuraavat ja poliitikoista monet ovat humanisteja ja toimittajia.

Ulkomailta apinoitu ja omaksuttu hullutus koko paska. Seurauksena Afrikan keskiluokan pojat tulevat tänne siivoamaan tai pakolaisiksi, joiden ei tarvitse siivota.

EU:n itseisarvoinen laajentuminen on sitten toinen mätäpaise, jossa Itä-Euroopan kykenevät poistuvat maistaan rikkaisiin maihin ja jättävät oman maansa jälleenrakentamisen toisarvoiseksi. Tämä touhu syrjäyttää sitten kohdemaiden suorittavan portaan ihmisiä.

Yhdyn edellä kerrottuihin toteamuksiin vihreiden ja vasureiden viime vuosikymmenten ideologisesta tyhjiöstä.

[junakohtaus]

Ei mulla oikeastaan muuta, mutta tätä asiaa ei voi ymmärtää ellei lähde siitä, että muuttopaineella ei ole mitään tekemistä valkonaamojen teorioiden kanssa.

[acc]

Kanada on monikulttuurisuuden kehto englanninkielisessä maailmassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Multiculturalism
In the Western English-speaking countries, multiculturalism as an official national policy started in Canada in 1971, followed by Australia in 1973 where it is maintained today.
.
.
Multiculturalism (a Just Society) was adopted as the official policy of the Canadian government during the premiership of Pierre Elliott Trudeau in the 1970s and 1980s.

Hypoteesi. Kun on iso maa ja ikäänkuin lahjana saatu, niin silloin on syntynyt mentaliteetti, että meillähän on tätä jaettavaa.

Esimerkiksi Kanadassa oli jo 70-luvulla jaossa esitteitä, joissa kerrottiin maan olevan monikulttuurinen. Eräässä niistä kannessa oli paljon pieniä ruutuja, joissa kussakin yhdet kasvot eri etnisyyttä edustamassa. Ehkä joku jo silloin on ihmetellyt, miksi noin 50 kasvon joukkoon ei ole mahtunut kuin muutama valkoinen.

Päätekijänä Kanadan monikulttuuriin synnyssä lienee ollut Pierre Trudeau. Olisiko taustalla ollut syynä vahvistaa ranskan asemaa Kanadassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Pierre_Elliott_Trudeau
Trudeau is credited with introducing Canada's "Multiculturalism Policy" on October 8, 1971 recognizing that while Canada was a country of two official languages, it did not have a single unitary culture but rather recognized the plurality of cultures - "a multicultural policy within a bilingual framework". This reflected what the Royal Commission on Bilingualism and Biculturalism found in their hearings across Canada, as described in Book IV of the Commission's report.

Tämä vaikuttaa jotenkin tutulta asetelmalta. Valtiossa on kaksi kieltä. Vähemmistö pelkää häviävänsä. Kas kummaa, vähemmistön piiristä nousee poliitikkoja, jotka ajavat monikulttuuria kuin käärmettä pyssyyn.

[talous ja muutos]

Näköjään on tarpeen käsitteitten määrittely.

Täällä (http://hommaforum.org/index.php/topic,84827.0.html) pohditaan ja keskustellaan, miten poliitikot, lehdet ym. hallitseva eliitti antaa uusia merkityksiä monikulttuurisuus -sanalle.
Politiikassa on usein menetelmänä, että otetaan käyttöön sana, jolla on myönteinen merkitys äänestäjäkunnalle. Sitten sanalle annetaan poliitikkopuheessa uusi merkitys, jolla voidaan ajaa poliittisia, ideologisia, taloudellisia jne. tavoitteita.


Tässä on kulttuurin ei-poliittista määrittelyä:

Ihmisellä on kyky matkia, omaksua, eri tavoin oppia ja ylipäätään kyky muuttaa käyttäytymistänsä. Niinpä ihminen voi ottaa käyttöön erilaisia työkaluja, menetelmiä, toimintatapoja jne. Esim. tietyssä toimintakulttuurissa käytetään tiettyjä työkaluja, menetelmiä ja toimintatapoja.
Vanha yhtenäiskulttuuri hajosi, kun ihmiset siirtyivät metsästäjä - keräilijä -vaiheesta maanviljelyyn ja taajamamaiseen kyläasutukseen (vanhat pikkukaupungit) sekä väestö jakaantui eri ammattien harjoittajiin (paimen, maanviljelijä, ruukuntekijä, puunhakkaaja, työkaluntekijä jne.). Kuhunkin ammattiin sopi sille ominainen toimintakulttuuri. - Näin syntyivät ensimmäiset monikulttuuriset yhteisöt.

Yhteiskuntaan syntyi valtakerrostumia väestön sisälle, kun ensimmäiset valtiot syntyivät. Ylempi kerrostuma usein muuttui säädyksi, joka halusi varmistaa itsellensä perinnöllisen aseman, ja halusi erottautua muusta väestöstä omilla kulttuuripiirteillä (vaatetus, korut, asunto, palvelijat jne.). - Näin syntyi säätykulttuuri.

Vanhoina aikoina kulttuurivaikutusten leviäminen perustui paljolti siirtolaisuuteen, kun lennätintä eikä muutakaan tietoliikennetekniikkaa ollut kehitetty. Levittäjinä toimi pääasiassa kauppiaat.

Toisinaan jokin kansa halusi erottautua naapurikansoista korostamalla tiettyjä kultuuripiirteitä. - Näin syntyi kansallinen kulttuuri.
Tästä on esimerkkinä Suomen romanit (mustalaiset), jotka haluavat pukeutumisella erottautua muusta väestöstä.

Siirtolaiset omaksuivat alkuasukkaitten tapoja ja toisten siirtolaisten tapoja. Myös alkuasukkaat ottivat käyttöön siirtolaisten tapoja. Näin siirtolaisten ja alkuasukkaitten kulttuurit vähitellen sulautuivat toisiinsa.
Välillä johonkin kansaan kuuluva siirtolaisjoukko ei halunnut sulautua muihin. He halusivat säilyttää oman kielensä ja korostivat joitakin tapoja. - Näin syntyi kansallinen siirtolaiskulttuuri tietyn kansallisen alkuperän omaavien siirtolaisten joukossa.

Säätykulttuuri on esimerkki henkilön tai ihmisjoukon aseman pönkittämiseen perustuvasta kulttuurista.
Kansallinen kulttuuri on esimerkki identiteetin vahvistamiseen pyrkivästä kulttuurista.

----------

Kanadan tapaus

Englanti ja Ranska kamppailivat merien herruudesta 1500 -luvulta lähtien. Mutta aluksi ne toimivat Espanjan meriherruuden varjossa. - Kamppailu päättyi Ranskan tappioon seitsenvuotisessa sodassa 1756 - 1763. Ranska menetti Pohjois - Amerikan ja valta-aseman Intiassa Englannille. Mutta Missisipin länsipuolisen alueensa Pohjois - Amerikasta Ranska luovutti Espanjalle. (Tarkemmin sodasta: Wikipedia/Seitsenvuotinen sota ja Wikipedia/Treaty of Paris (1763).)
Napoleonin valtakaudella Ranska hallitsi jonkin aikaa Manner - Eurooppaa Venäjän rajoille asti. Mutta lopulta liittoutuneet valloittivat koko Napoleonin Ranskan.

Mutta sitten alkoin nöyryytysten ajat:
- Saksa voitti Ranskan sodassa 1870 - 71. (Wikipedia/Franco-Prussian War)
- Ensimmäisen maailmansota päättyi Saksan ja sen liittolaisten (Itävalta, Turkki, Bulgaria ja Jabal Shammar) häviöön. Mutta Ranska tarvitsi liittolaisiksensa suurvaltoja (UK, USA ja Venäjä) voittaakseen sodan. Lisäksi Ranskan liittolaisina oli Italia, Serbia, Romania, Japani, Belgia, Kreikka ja Portugali. (Wikipedia/World War I)
- Toisen maailmansodan alkupuolella Saksa miehitti Ranskan.
- Ranska hävisi ensimmäisen Indokiinan sodan 1946 - 1954. Vietnam itsenäistyi, mutta se jaettiin kahteen osaan: Etelä - Vietnam ja Pohjois - Vietnam. Myös Kambodzha ja Laos itsenäistyivät. (Wikipedia/First Indochina War)
- Algerian sota (1954 - 1962) päättyi Ranskan tappioon ja Algeria itsenäistyi. (Wikipedia/Algerian War)

Nöyryytysten seurauksena ranskalaisten keskuudessa nousi voimakas itsetehostuksen tarve. - Tästä aikakaudesta (Wikipedia/Charles de Gaulle/1962–68: Politics of grandeur):
- Marseilles'n sataman laajennus
- Ääntä nopeampi Concorde -lentokone (yhdessä UK:n kanssa)
- Ranskan autoteollisuuden kehittäminen
- Ranska aloitti ydinaseen kehittämisen 1954, ja vuonna 1960 Ranska teki onnistuneen ydinpommin räjäytyksen.
- 1959 Ranska määräsi, että USA:n pitää poistaa ydinaseensa Ranskan maaperältä.
- 1966 Ranska vetäytyi NATO:n sotilaallisesta komennosta, mutta jäi NATO:n jäseneksi. De Gaulle määräsi, että kaikki ulkomainen sotilaallinen henkilöstö pitää lähteä Ranskasta vuoden kuluessa.
- 1950 -luvun loppupuolelta lähtien UK halusi EEC:n jäseneksi, mutta Ranskan presidentti de Gaulle vastusti sitä. Vuonna 1963 de Gaulle tv -lähetyksessä sanoi, että Ranska estää UK:n jäsenyyden EEC:ssä. 1967 de Gaulle torjui taas UK:n jäsenyyden EEC:ssä. Mutta tällä kertaa hän sanoi sen UK:n Työväenpuolueen johtajalle Harold Wilsonille. - Vasta kun de Gaulle oli vetäytynyt presidentin virasta 1969, UK:lle avautui mahdollisuus päästä EEC:n jäseneksi. Tämä tapahtui 1973.
- 1967 Ranskan presidentti de Gaulle vieraili Kanadassa. Siellä hän puhui parvekkeelta isolle väkijoukolle Montrealin kaupunginhallissa. Silloin hän huusi kuuluisat lauseet: "Kauan eläköön vapaa Quebec! Kauan eläköön ranskalainen Kanada! Ja kauan eläköön Ranska!"
* De Gaullen puheen arvioidaan olleen lähtökohta Quebecin itsenäisyysliikkeelle.

Sama ilmiö näkyi Ranskassa alemmilla tasoilla vielä kauan. Vuosia sitten eräs työtoverini kertoi meille vierailustaan Ranskassa 1980 -luvulla. Hän oli puhunut englanniksi ranskalaiselle virkailijalle, mutta tämä ei ollut ymmärtänyt mitään. Vasta kun hän puhui suomeksi kaverillensa, niin virkailija alkoi ymmärtää englantia. - Ilmeisesti ei pidetty hyväksyttävänä, että englantilainen ei osannut ja käyttänyt ranskan kieltä Ranskassa.

Kanadan ranskalaisista on ilmeisesti tuntunut nöyryyttävältä omaksua Ranskan perinteisen kilpailevan suurvallan UK:n kieli eli englanti. Lisäksi de Gaullen puhe vuonna 1967 toimi sytykkeenä Kanadan ranskalaisten kannattamalle Quebecin itsenäisyysliikkeelle.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi ja oman ranskankielisen taustaryhmänsä etujen ajamiseksi pääministeri Pierre Trudeau esitteli monikulttuurisuuspolitiikan. Sen tarkoitus oli suojella Kanadan ranskalaisten kansallista identiteettiä.
Pierre Trudeau oli Kanadan pääministerinä 1968 - 1979 ja 1980 - 1984 (Wikipedia/Pierre Trudeau)

[talous ja muutos]

Monikulttuurisuus yltää myös uskonnon alueelle.
Monikulttuurinen uskonnollisuus on poliittisesti korrekti nimitys sille, että ihmisen pitää kritiikittömästi ja alistuvasti noudattaa uskonnollisen johtajan, uskonnollisen organisaation tai uskonlahkon oppeja.

1500 -luvun uskonpuhdistuksen tavoitteena oli poistaa katolisen kirkon uskonnollinen valta ja ottaa uskonnolliseksi auktoriteetiksi vain Raamattu. - Mutta uskonpuhdistajat joutuivat liittoutumaan ruhtinaitten kanssa, jotta olisivat pärjänneet katolista kirkkoa ja sitä tukevia hallitsijoita vastaan.
Lopputuloksena oli valtiokirkkojen aikakausi Luoteis - Euroopassa. Raamattukristilliset joutuivat muuttamaan Pohjois - Amerikkaan painostuksen ja jopa vainojen takia.
Ruotsinvallan aikana Suomessa toimi (luterilainen) Ruotsin valtiokirkko. Vasta kun Venäjä valloitti Suomen ja teki siitä suuriruhtinaskunnan, niin raamattukristillisyys alkoi voimistua herätysliikkeitten muodossa Suomen luterilaisessa kirkossa. Kuitenkin kirkkoon jäi sisäinen jako: raamattukristilliset ja ns. virallinen kirkko, jossa vaikutti miellyttämishalu kulloisenkin hallitsevan eliitin suuntaan.

Raamattu mahdollistaa erilaisia tulkintoja. Tämä on johtanut näihin:
- Raamattukristillisyys on hajonnut useaksi lahkoksi.
- Henkilökohtaisen tulkinnan ja vakaumuksen erottamiseen oikeasta uskonnollisesta totuudesta, koska se ei ole säilynyt kunnolla tai se oli alunperinkin puutteellinen.
* Seurauksena uskonnoliset johtajat, uskonnolliset organisaatiot ja uskonlahkot ovat menettäneet auktoriteettiaseman raamattukristillisten piirissä.

Myöhemmin tuli tieteellinen raamattututkimus.

Lopulta raamattukristillisyys päätyi tähän:
- Tutkitaan, kuinka hyvin tai huonosti Jumalan ilmoitus on säilynyt ihmisten käsissä.
- Varaudutaan siihen, että joku huijari on väittänyt Jumalan ilmoitukseksi sellaista, mikä ei ollut Jumalan ilmoitusta.
* Tehdään ero Jumalan ilmoituksen ja nykymuotoisen pyhien kirjoitusten kokoelman välillä.

Mutta viime vuosien aikana kehitys on muuttanut suuntaansa ainakin perinteisten valtiokirkkojen (anglikaanisuus, luterilaiset valtiokirkot) kohdalla.
- Irtaudutaan vähitellen Raamatusta.
- Irtisanoudutaan kirkon perinteisistä opeista.
* Lopputuloksena on, että vaaditaan sokeaa uskoa kirkon kulloisiinkiin oppeihin.

Eräänlainen esimerkki uuden kehityssuunnan lopputuloksesta on Jehovan todistajat (Wikipedia/Jehovan todistajat):
- Radikaali ja ei-perinteinen Raamatun tulkinta (ei kolminaisuusopppia, ei sielujen kuolemattomuutta eikä helvettiä).
- "Jehovan todistajien raamatuntulkinta on liikkeen historian aikana kokenut lukuisia muutoksia. Jatkuvat oppimuutokset eivät muodosta opin kannalta merkittävää ongelmaa, sillä liikkeen mukaan oppimuutokset ovat "Raamatun ymmärtämisessä tapahtunutta edistymistä" ja "valon kirkastumista", jota liikkeen raamatuntulkinnan mukaan pitäisikin olla odotettavissa "lopun aikana". Jehovan todistajat käyttävät puhekielessä ja kirjallisuudessaan liikkeen kulloinkin voimassa olevasta raamatuntulkinnasta ja oppijärjestelmästä yleiskäsitettä "totuus"." (Wikipedia/Jehovan todistajat/Näkemykset ja käytännöt/Näkemysten perusta)
- On vakava synti, jos on tekemisissä seurakunnasta erotetun tai eronneenkanssa muissa kuin välttämättömissä asioissa, erityisesti jos eronnut tai erotettu ei ole verisukulainen. (Wikipedia/Jehovan todistajat/Järjestys ja säännöt seurakunnissa/Vakaviksi luokiteltuja syntejä).

-----

Yhteenvetona:
- Kirkollisesta vallasta henkilökohtaiseen vakaumukseen ja siitä kirkon oppeihin uskomiseen.

[talous ja muutos]

Monikulttuurisuus (eli selkokielellä kulttuurifundamentalismi) on siirtynyt alkuvaiheesta toiseen tai ehkä jo kolmanteen vaiheeseen. - Monikulttuurisuuden syntymisen pohdinta on vielä kesken, joten aihe on vielä paljolti hahmoton. Niinpä monikulttuurisuuden etenemisen vaiherakenne on vielä epäselvä.

Tässä vaiheessa merkittäviä ovat monikulttuurisuutta ylläpitävät tai vahvistavat syklit.
Maahanmuutto synnyttää elämäntapa- ja kulttuurikriisin. Miten tähän reagoidaan? Onko tuloksena monikulttuurisuutta (tässä yhteydessä: äärikäyttäytymistä ja äärikulttuuria) heikentävä vai vahvistava sykli?

Esimerkkinä on tapaus, jossa maahanmuuttoa tulee tietyistä maista, joista muuttavat muodostavat naisten raiskausjengejä. Yleisemmässä tapauksessa osa siirtolaisista muodostaa kulttuureja, joissa naisen asema on huono.

Maahanmuuttomaassa voidaan reagoida em. tilanteeseen eri tavoin. Tässä pohdiskelen kahta reagointitapaa:

Ns. Puolan malli:
http://hommaforum.org/index.php/topic,48055.msg1534814.html#new
Vs: Puola - ei maahamuutto-ongelmaa
« Vastaus #31 : 17.01.2014, 13:45:04 »
Lainaus
    Poland: Men band together to escort women, protect from rape gangs

Ns. Ruotsin malli:
http://hommaforum.org/index.php/topic,90875.0.html
Feministi: Ruotsalaismiehet pitäisi karkottaa Ruotsista
« : 09.01.2014, 13:37:42 »
Ruotsin Ympäristöpuolueen kansanedustaja ja feministi Magda Rasmusson
Kuinka paljon miehisyyttä Ruotsi voi suvaita?
(Mutta kärjistän ja yksinkertaistan kyseisen valtiopäiväedustajan mielipidettä, jotta saan pelkistetyn telaketjufeministisen mallin.)

----------

Puolalainen malli siitä, kuinka reagoida siihen, että maahan alkaa muuttaa miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti mukaan lukien seksuaalinen ahdistelu ja raiskaukset:

Puolaan muuttaa ulkomaalaisia miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti myös seksuaalisuuden alalla.
1 !
Naiset alkavat pelätä ulkomaalaisia miehiä.
2 !
Puolalaiset miehet perustavat joukkioita, jotka puolustavat (puolalaisia) naisia ulkomaalaisten miesten huonolta kohtelulta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Puolalaisen mallin riskeinä:
-   Omankäden oikeus kohdistuu useassa tapauksessa myös syyttömiin, koska tilanteesta saadut tiedot ovat usein epämääräisiä ja myös huijauksia esiintyy.
-   Vastakkainasettelu puolalaisten miesten (ja naisten) sekä tiettyjen maitten kaikkien miesten välillä.


Ruotsalainen malli siitä, kuinka reagoida siihen, että maahan alkaa muuttaa miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti mukaan lukien seksuaalinen ahdistelu ja raiskaukset:

Ruotsiin muuttaa ulkomaalaisia miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti myös seksuaalisuuden alalla.
1 !
Naiset alkavat pelätä ulkomaalaisia miehiä.
2 !
Naiset pettyvät ruotsalaisiin miehiin, koska he eivät puolusta naisia, kun osa ulkomaalaisista miehistä kohtelee naisia huonosti.
3 !
Naiset alkavat tympääntyä koko miessukupuoleen, koska miehet eivät puolusta naisia, vaikka jo vuosia osa ulkomaalaisista miehistä on kohdellut naisia huonosti.
4 !
Ruotsalaiset telaketjufeministit syyttävät kaikkia miehiä väkivaltaisiksi ja naisia seksuaalisesti ahdisteleviksi.
Telaketjufeministit saavat julkisuutta näille syytöksille ja pääsevät merkittäviin asemiin politiikassa naisten asian edunvalvonnan nimissä.
5 !
Ruotsalaiset telaketjufeministit vaativat yhteiskuntaa, jossa naiset saisivat olla vapaana kaikista miehistä.
6 !
Ruotsalaiset miehet ärtyvät syytöksistä, joissa kaikkia miehiä syyllistetään siitä, että osa miehistä kohtelee naisia huonosti.
Ruotsalaiset miehet huolestuvat siitä, että vaaditaan yhteiskuntaa, jossa naiset ja miehet erotetaan toisistansa.
7 !
Ruotsalaiset miehet alkavat purkaa kiukkua ruotsalaisiin telaketjufeministeihin ainakin rivikansalaisen tasolla.
Osa ruotsalaisista miehistä katkeroituu koko naissukupuoleen.
8 !
Ruotsalaiset telaketjufeministit vaativat, että ruotsalaiset miehet karkoitetaan Ruotsista.
9 !
Ruotsalaiset miehet katkeroituvat koko naissukupuoleen ja menettävät kiinnostuksensa puolustaa naisia, kun osa miehistä kohtelee naisia huonosti.
10 !
Ulkomaalaistaustaisilla miehillä on Ruotsissa vapaampi ilmapiiri kohdella naisia huonosti.
11 !
Ruotsiin muuttaa ulkomaalaisia miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti myös seksuaalisuuden alalla.


Ruotsalainen malli on jälleen kerran esimerkki siitä, kuinka ääripäät tarvitsevat toisiansa.
Tässä yleisellä tasolla ääripäitten toimintatapoja:
•   Ääripäät yrittävät provosoida toisiansa esim. väkivaltaisin iskuin.
•   Ääripäitten ongelmana ovat maltilliset, jotka:
-   Yrittävät poistaa ongelmat, jotka johtavat tilanteen kärjistymiseen.
-   Laiha sopu on parempi kuin lihava riita.
-   Kompromissihalukkuus
•   Ääripäät tekevät iskuja vihollisosapuolen maltillisiin – merkittäviin yksilöihin tai symbolisiin kohteisiin, jotta:
-   Vihollisosapuolen maltilliset provosoituisivat
-   Oman puolen maltilliset kostoiskujen pelossa liittyisivät oman puolen ääripäihin.
•   Ääripäät tekevät laaja-alaisia iskuja vihollisosapuolen maltillisiin, jotta:
-   Vihollisten maltilliset liittyisivät vihollisen ääripäihin.
-   Vihollisen maltilliset liittyisivät itsepuolustusjoukkoihin.
-   Oman puolen maltillisille jäisi vain kaksi vaihtoehtoa: liittyminen joko oman puolen ääripäihin tai alistua vihollisosapuolen koston tai pelon takia tekemiin vastatoimenpiteisiin.
•   Ääripäät tekevät iskuja ym. väkivaltaisuutta oman puolen maltillisia vastaan, koska:
-   Maltilliset sopuilijoita, jopa pettureita
-   Maltilliset oikeaoppisuudesta poikkeavia lahkolaisia, jopa kerettiläisiä tai harhassa eläviä
•   Ääripää yrittää kukistaa muita saman suunnan ääripäitä, koska ne:
-   Ovat kerettiläisiä ja harhaoppisia.
-   Käyttävät vääriä menetelmiä oikean päämäärän saavuttamiseksi.
-   Ovat oikeaoppiseksi naamioituneita vihollisen kannattajia.

Näistä ääripäitten toimintatavoista löytyy esimerkkejä mm. Suomen sisällissodasta (1918), Espanjan sisällissodasta (1936 – 1939), Venäjän sisällissodasta (1917 – 1922) ja Irakin sisällissodasta (Saddam Husseinin syrjäyttämisen jälkeen vuodesta 2003 lähtien).

Telaketjufeminismillä tarkoitetaan feministejä, jotka eivät hyväksy sukupuolirooleja, jotka syntyvät luontevasti nisäkkäille ominaisesta lisääntymistavasta. - Ääritelaketjufeministit eivät hyväksy edes urossukupuolta.

[Kulttuurirealisti]

cultural Marxism argues that what appear as traditional cultural phenomena intrinsic to Western society, for instance the drive for individual acquisition associated with capitalism, nationalism, the nuclear family, gender roles, race and other forms of cultural identity; are historically recent developments that help to justify and maintain hierarchy.

Väitän, että kulttuurimarksismi on liike, josta eurooppalainen monikulttuuriprojekti on lähtöisin (wikipedia ei ole paras mahdollinen lähde, mutta aika ei riittänyt etsimään parempaa).
Kulttuurien sekoittaminen ja kehitysmaiden tukeminen on toisaalta ajatus, joka on helppo myydä erilaisille lyhytnäköisille "hyväntekijöille". Myös isot firmat näkevät mahdollisuuden saada halpaa työvoimaa ja painaa työn hintaa alaspäin. Monet siis tuntevat hyötyvänsä, ja paljon useammat kärsivät.

[PaulR]

Villakoiran ydintä tutkinut heppu tunnistaa marssijärjestykseksi;

http://en.wikipedia.org/wiki/Chatham_House

jonka alaisuudessa vasemmistointellektuellisiipi;

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fabian_Society

[talous ja muutos]

cultural Marxism argues that what appear as traditional cultural phenomena intrinsic to Western society, for instance the drive for individual acquisition associated with capitalism, nationalism, the nuclear family, gender roles, race and other forms of cultural identity; are historically recent developments that help to justify and maintain hierarchy.

Väitän, että kulttuurimarksismi on liike, josta eurooppalainen monikulttuuriprojekti on lähtöisin (wikipedia ei ole paras mahdollinen lähde, mutta aika ei riittänyt etsimään parempaa).

(Muutin tummennuksia.)
Siis kulttuurimarksismi on vasemmistolaisen anarkismin eräs muoto, sillä anarkismi vastustaa hierarkioita.
Neuvostoliiton ja sen valtapiirin romahdus 1990 -luvun alussa vei eurooppalaisilta (ääri)vasemmistolaisilta uskon valtiokapitalismiin ja kommunistipuolueen johtamaan byrokraattiseen valtioon.
Ilmeisesti kulttuurimarksismista on tullut ideologin koti varsin monelle entiselle kommunistille ja se on levinnyt myös perinteisesti maltillisen vasemmiston (esim. sosiaalidemokratia) keskuudessa.

Muualla maailmassa kommunistipuolueet ovat säilyneet vallassa. Mutta ei Kuubassa eikä varsinkaan Pohjois - Koreassa ole ollut taloudellista menestystä. Sen sijaan Vietnamissa ja erityisesti Kiinassa kommunistinen puolue on johdattanut maan taloudelliseen menestykseen.
Mielenkiintoista, että eurooppalainen vasemmisto - ei maltillinen eikä radikaali - ole ottanut Vietnamia tai Kiinaa esikuvaksensa. - Rasismiako? - Mutta eihän vasemmistolainen voi pitää itseänsä rasistina! 

Kulttuurien sekoittaminen ja kehitysmaiden tukeminen on toisaalta ajatus, joka on helppo myydä erilaisille lyhytnäköisille "hyväntekijöille". Myös isot firmat näkevät mahdollisuuden saada halpaa työvoimaa ja painaa työn hintaa alaspäin. Monet siis tuntevat hyötyvänsä, ja paljon useammat kärsivät.

(Laitoin tummennusta.)
Ei olisi ensimmäinen kerta, kun yksityinen pääoma tai perinteiset organisaatiot ovat tukeneet tietynlaista vasemmistolaisuuden muotoa, koska ovat uskoneet hyötyvänsä siitä.
Tästä esimerkkinä:
Wikipedia/Adolf Hitler/Kansallissosialistisen puolueen synty
/Armeijan vakoilija liittyy puolueeseen
/Poliitikko syntyy
/Puolueen johtajaksi

Armeija halusi tarkkailla vasemmistolaista toimintaa ensimmäisen maailmansodan päättymistä seuranneessa kuohuvassa tilanteessa. Hitleriä kehotettiin soluttautumaan erääseen kääpiökokoiseen (n. 50 jäsentä) vasemmistopuolueeseen  (saksalainen työväenpuolue eli Deutsche Arbeiterpartei eli DAP).
Mutta Hitler osoittautui taitavaksi poliitikoksi ja organisoijaksi sekä myöhemmin taitavaksi puoluejohtajaksi, joten hän sai aikaan, että DAP:sta tuli merkittävä pienpuolue Saksan 1920 -luvun politiikassa. Myös puolueen nimi muutettiin sopivammaksi: Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue eli Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei eli NSDAP.
Myöhemmin Hitleri osasi käyttää 1930 -luvun alun suurta lamaa niin, että puolue kasvoi merkittävän kokoiseksi. Taitavasti hän myös järjesti itsensä Saksaan diktaattoriksi.

[Golimar]

En nyt jaksa paljon kirjoitella mutta kreivi Kalergi ja Pan-Eurooppalaisuus ovat niin hulluja että niiden voisi kuvitella olevan osaltaan monikultin taustalla.
http://www.google.fi/search?client=ms-android-samsung&hl=en-GB&source=android-browser-type&v=133247963&ei=PwjzUufANMj9ygPy6ILIBA&q=kreivi+kalergi&oq=kreivi+kalergi&gs_l=mobile-gws-serp.12..0i30.93797.96995.0.98197.7.7.0.0.0.4.2592.8518.5-1j0j1j1j2.5.0....0...1c.1.34.mobile-gws-serp..6.1.663.-WeCQwXsspU

[talous ja muutos]

Koska internetistä on vaikea löytää 1970 -luvun tai edes 1980 -luvun sanomalehtiä, niin otan esille vastaavan tapauksen nykyajasta.

Alunperin tästä nykyajan aiheesta keskusteltiin:
http://hommaforum.org/index.php/topic,91826.30.html
Vs: Ranskassa alkaa tapahtua. Suosittu koomikko johtaa kapinaa (18.2.2014)
« Vastaus #46 : 19.02.2014, 00:16:49 »

Lähde: http://www.atimes.com/atimes/Middle_East/MID-02-121113.html

THE ROVING EYE
Why France is playing 'stupid' on Iran
By Pepe Escobar

PARIS - US Secretary of State John Kerry has famously stated the US "is not blind" or "stupid" in its push to clinch a historic deal over the Iranian nuclear program. [1] So now that the world has been informed, he must, cryptically, have been talking about France.

The failed Geneva negotiations this past weekend over a temporary nuclear deal at least carried the merit of revealing who is really blocking it: the axis of fear and loathing composed by the Likudniks in Israel, the House of Saud, and the Francois Hollande administration in France.

Torrents of bytes have already detailed how Israel routinely hijacks US foreign policy. Here's yet one more graphic demonstration of how Wag the Dog works. Last Friday evening, President Barack Obama called Israeli Prime Minister Bibi Netanyahu asking him not to derail Geneva. Bibi then duly picked up the phone and called, in succession, British Prime Minister David Cameron, Russian President Vladimir Putin, German Chancellor Angela Merkel and French President Hollande and asked them ... to derail Geneva.

Hollande was the only one who followed Bibi's marching orders. And all this after Kerry himself had been lectured by Bibi at Tel Aviv's Ben Gurion airport on Friday morning.

Flash forward to the coda, early Sunday morning. Not by accident, Wendy Sherman, the lead US negotiator on the Iranian nuclear dossier, a certified Israeli-firster and borderline racist, [2] flew from Geneva straight to Israel to duly "reassure" her true leader, Bibi, that no deal would be clinched.

It's no secret that Bibi and the Likudniks also run a great deal of Capitol Hill. Apart from bombing Geneva, Bibi may also rack up another temporary victory, with the US Congress about to add even more sanctions on Iran by attaching them to the National Defense Authorization Act.

Meet Bandar Fabius
As far as French behavior is concerned, it is conditioned as much by the formidable Israeli lobby in Paris as hard cash from Gulf petro-monarchies.

It certainly helped that, according to The Times of Israel, French parliament member Meyer Habib - also a holder of an Israeli passport, a former official Likud spokesperson in France, and a close pal of Bibi's - called French Foreign Minister Laurent Fabius to tell him Israel would attack Iranian nuclear installations if the current deal on the table was clinched. [3]

Call it the AIPAC effect. Habib is the vice-president of the Conseil Representatif des Institutions juives de France, or CRIF - the French equivalent to the American Israel Public Affairs Committee. The ghostwriter of President Hollande's speeches also happens to be a member of CRIF.

Fabius, grandiloquent and as slippery as runny Roquefort, invoked - what else - "security concerns of Israel" to derail Geneva. Iranian President Hassan Rouhani and Foreign Minister Mohammed Javed Zarif were always extremely worried about being sabotaged by their own internal opposition, the hard line Islamic Revolutionary Guards Corps. So their number one directive was that no details of the deal should be leaked during the negotiations.

That's exactly what Fabius did. Even before Kerry landed in Geneva, Fabius was telling a French radio station that Paris would not accept a jeu des dupes ("fools' game").

The role of Fabius was pricelessly summed up by the proverbial unnamed Western diplomat telling Reuters, "The Americans, the EU and the Iranians have been working intensively for months on this proposal, and this is nothing more than an attempt by Fabius to insert himself into relevance late in the negotiations." [4]

Terabytes of spin have been asserting that Washington and Paris are playing good cop-bad cop on the Iranian dossier. Not exactly; it's more like the Gallic rooster once again showing off.

Hollande was gung-ho on bombing Damascus when Obama backed off at the 11th minute from the Pentagon's "limited" attack; Hollande was left staring at a stale bottle of Moet. On both Syria and Lebanon, Paris is unabashedly playing a mix of neocolonial hugs and kisses while sharing the bed with Israel and the House of Saud.

But why, once again, shoot itself in the foot? Paris has lost a lot of money - not to mention French jobs, via automaker Peugeot - because of the Iran sanctions dementia.

Ah, but there is always the seduction of Saudi Arabia's intelligence chief Prince Bandar bin Sultan, aka Bandar Bush, and the Gulf petro-monarchies. In a nutshell; Bandar Fabius was nothing but playing paperboy for the House of Saud. The prize: huge military contracts - aircraft, warships, missile systems - and possible construction of nuclear power plants in Saudi Arabia, a deal similar to the one energy giant French Areva clinched last year with the United Arab Emirates (UAE).

The ghost of Montaigne must be squirming; France does not do irony anymore. Iran has no right to have its own nuclear plants, but France builds them and operates them for its Wahhabi clients.

The West doing Israel's bidding makes sense; after all Israel may also be interpreted as a Western aircraft carrier in the heart of the Arab Middle East. As for France doing the Wahhabis' bidding, just follow the money - from Veolia building and operating water desalination plants in Saudi Arabia to all those Rafale fighter jets to be unloaded.

Qatar, that slavery paradise presented by FIFA with a World Cup, has already invested over US$15 billion - and counting - in France, from shares in Veolia and energy behemoth Total to construction firm Vinci, media giant Lagardere, and full control of Paris Saint Germain, home of the new King of Paris, football icon Zlatan "Ibracadabra" Ibrahimovic. Not to mention that Qatar has bought virtually every significant square inch between Madeleine and Opera in Paris.

Hollande is a joke. This week he's on the cover of the Courrier International weekly (headline: "The Art of the Fall"), with pan-European media judging him "incoherent", "paralyzed" and "incompetent" (and these are the merciful epithets). On the weekend edition of the establishment Le Figaro daily, he was being destroyed because of France's (latest) credit rating downgrade by Standard & Poor's.

King Sarko The First - aka former president Nicolas Sarkozy - must be beaming; Hollande is now the most unpopular president in French history. Paris remains great - but mostly for hordes of fleeting tourists from emerging markets, not for hordes of unemployed Parisians.

So it's Bandar Fabius to the rescue! Gulf petro-monarchy cash is the salvation. In thesis, this show of "independence" should translate into billions of euros in contracts and investments. It also helps that "incompetent" Hollande is on an official visit to Israel in the next few days.

That pivot to Persia
Forget about finding details of the real reasons for this "show of independence" in French mainstream media, apart from Le Monde Diplomatique's Alain Gresh in his blog. [5]

Explanations are absolutely pathetic. France is "alone against all"; it has shown "responsibility"; it has "reaffirmed its independence". And of course all the blame lies on Kerry, who allegedly "came up with a text that nobody ever saw before". Every shill has scrambled to cast Israeli-firster Fabius as savior. And yet the Elysee Palace has stressed that Fabius was just following Hollande's orders - which, in thesis, meant renegotiating the "weak points" of the deal. Call it, essentially, "incompetent" Hollande showing Obama he's got balls.

Paris has spun that the problems with the deal concern Tehran's heavy-water reactor in Arak and its stock of medium-enriched uranium. US and Iranian diplomats had been working hard towards a compromise; Tehran would keep building the reactor over the six-month period of the interim agreement, but tests would be with dummy fuel rods and ordinary water.

Kerry was working on it until Fabius unleashed his peacock act in a long session that only finished late into Saturday morning. This led Iranian Foreign Minister Zarif to note, wryly, that the P5+1 (the United States, Britain, France, Russia and China plus Germany) needed to negotiate with each other before negotiating with Iran.

The P5+1 internal mess could seriously compromise the next round of negotiations next week in Geneva. Yet Kerry, if he noticed it, managed to change his narrative to something even more theater of the absurd; he's now blaming Iran for the non-deal. [6] It's as if, after reading the French papers, he decided to atone for his sins.

Arguably Iran has proved to the whole, real, flesh and blood "international community" that it wants a deal and it is willing to negotiate. But then there are the sanctions to be approved by the US Congress - a de facto internal American sabotage. Yet these are third-party sanctions - where other countries are "punished" by the US for trading with Iran. No one will take these seriously, starting with the Asian powers, Turkey and Russia.

For the moment, no deal may seem better than a bad deal. It might happen at the next meeting, in Geneva on November 22. Most likely, a full interim deal will happen in a few months. The Obama administration wants a deal. France, for all its posture, is irrelevant.

Worse. Paris is being "blind" and "stupid" - to adapt Kerry's words - by alienating French companies, in the energy sector, nuclear energy and manufacturing, from the fabulous possibilities unleashed by a normalized relationship between Iran and the West. If the Hollande gang believes they will be "saved" by the Wahhabis, they must be on mescal.

It may take years - and it will. But Washington will inevitably find some sort of accommodation with Iran. US corporations want it. The energy-starved West wants it. Even the US hyperpower complex wants it - as it will give it way more leeway in Southwest Asia and beyond. The axis of fear and loathing of Israel, the House of Saud and France may play spoilers - but not for long. "Pivot to Asia"? Not before a pivot to Persia.

Israelin ja Saudi-Arabian pelko Iranin mahdollisuudesta kehittää oma ydinase johtuu turvallisuuspolitiikasta:
- Israelin ja Iranin keskinäiset välit ovat huonot.
- Saudi-Arabia ja Iran kilpailevat vaikutusvallasta muslimimaailmassa.
- Saudi-Arabiassa on shiialaisvähemmistö. Hallitseva Saudi -suku pelkää, että tämä väestönosa kapinoisi ja liittoutuisi Iranin kanssa.

USA:ssa toimii vaikutusvaltainen juutalaisklikki, joka kykynee lobbaamaan USA:n ulkopolitiikan Israel -myönteiseksi. Näin on ollut jo vuosikymmeniä.
USA:n ja Iranin välejä haittaa vieläkin menneisyyden painolastit: USA oli Iranin shaahin Mohammad Reza Pahlavin tukija. Iranin islamilaisen vallankumouksen yhteydessä iranilaiset miehittivät USA:n suurlähetystön ja pitivät sen henkilökuntaa panttivankeina.

Mutta miksi Ranska myötäilee Israelia ja Saudi-Arabiaa?
Ranskankin talous kärsii monivuotisesta Euroopan talouskriisistä. Niinpä Ranskalle on tarpeen vienti öljyrikkaisiin maihin eli Saudi-Arabiaan ja Persian lahden etelärannan valtioihin: Armeijan vahvistamiseksi lentokoneita, sotalaivoja, ohjusjärjestelmiä jne. Ydinreaktoreita. Meriveden suolanpoistolaitoksia käyttöveden saamista varten.
Lisäksi öljyvaltiot ostavat Ranskasta öljyrahoilla osakkeita ranskalaisista yhtiöistä ja rakennuksista.
Ainakin Qatar on ostanut ranskalaista mediaa (Lagardere). - Puolueen ja poliitikkojen kannatukselle on hyväksi, jos myötämielinen media kehuu näitä.

Tässä lehtijutussa ei paljastettu, mihin Israelin vaikutusvalta Ranskassa perustuu.
Oliko Ranskan tuki Israelille aitoa vai vain julkinen tavoite? Tässä asiassa (Iranin ydinvoiman kaupallinen käyttö ja mahdollinen ydinase) Israelilla ja Saudi-Arabialla on yhteinen vihollinen ja yhteinen tavoite. - Ranska esiintyy julkisena Israelin ystävänä, mikä parantaa Ranskan suhteita USA:han, vaikka todellisuudessa Ranska ehkä vain haluaa myötäillä Saudi-Arabiaa.


----------

Vastaava ilmiö tapahtui menneisyydessä.
Wikipedia/Öljykriisi
Öljyn hinta nousi voimakkaasti vuonna 1973, kun OPEC rajoitti öljyntuotantoa. (Kuva öljyn nimellishinnan muutoksista 1970 - 2005 syksy)
Vuonna 1972 öljyn hinta oli n. 2.5 $/barreli. Sitten öljyn hinta nousi, kunnes 1975 saavutettiin huippu eli n. 15 $/barreli.
Öljyn hintanoususta hyötyivät erityisesti Libya, Irak, Iran, Saudi-Arabia ja Persian lahden etelärannan valtiot. - Ne olivat taloudellisesti kehittymättömiä, joten rakennettiin paljon asuntoja, kouluja, sairaaloita ja hallintorakennuksia sekä liikenneyhteyksiä. Myös asevarusteluun käytettiin runsaasti rahaa. Tuohon aikaan niitten koulutustaso oli matala, joten tarvittiin ulkomaista koulutettua työväkeä. Esim. ulkomaalaisilla insinööritoimistoilla oli kukoistuskausi.
Kun öljymaan infrastruktuuri ja armeijan kalusto oli saatu kohtuulliseen kuntoon, niin öljymyyntirahoja piti sijoittaa siten, että sen arvo vähintäänkin säilyisi. Niinpä öljymaitten rahastot ostivat Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta maaomaisuutta (asuntoja, rakennuksia, kiinteistöjä) ja yhtiöitä (osakkeita tai kokonaan).  - Luultavasti myös länsimaitten mediaa ostettiin. Silloin öljymaat saisivat itsellensä myötämielistä julkisuutta ja länsimainen julkinen sana tukisi niitten poliittisia, taloudellisia, uskonnollisia jne. tavoitteita.

Jos jokin valtio haluaa edistää monikulttuuria (Kyseessä on siis kulttuurifundamentalismin poliittisesti korrekti nimitys.) Länsi - Euroopassa, niin siihen tarvitaan näitten ehtojen täyttyminen:
1. Kyseisen valtion eliitti hyötyy monikulttuurin edistämisestä Länsi - Euroopassa.
2. Kyseisen valtion eliitillä on intoa ja keskittymiskykyä edistää monikulttuuria Länsi - Euroopassa.
3. Kyseisellä valtiolla on taloudellista vaikutusvaltaa Länsi - Euroopan suhteen.
4. Kyseisen valtion eliitillä on toimiva ja laaja suhdeverkosto Länsi - Euroopassa.

-----

Libya 1970- ja 1980 -luvuilla. - Olisiko Libya voinut saada aikaan monikulttuurisuuden (siis kulttuurifundamentalismin) kukoistuksen Länsi - Eurooppaan?

Lähde: Wikipedia/Muammar Gaddafi
Muammar Gaddafi nousi valtaan Libyassa 1969.
Libyassa toimineitten ulkomaisten öljy-yhtiöitten Libyassa ollut omaisuus valtiollistettiin 1971 - 1973. Gaddafi oli panarabialaisuuden ja arabisosialismin kannattaja. Eli Gaddafi ei edes yrittänyt saada länsimaitten suosiota.
1970 -luvulla Libya käytti öljymyyntirahoja hyvinvointiin: talonrakentamisprojekteja, terveydenhoidon parantamista sekä koulutuksen laajentamista ja pidentämistä. - Lisäksi sosialismin aatteen mukaisesti yksityisomisteisia yhtiöitä ei enää käytännössä ollut. Myös ammattijärjestöt ja lakot kiellettiin. Lehdistö lakkautettiin.
1970 -luvulla Gaddafi ihastui omien aatteitensa käyttöönotosta: kansanvallankumous, kolmas yleinen teoria ja vihreä kirja. - Mutta myös sharialaki tuli viralliseksi laiksi.
1970 -luvulla Gaddafi alkoi yrittää puuttua naapurimaittensa ja kauempanakin olevien maitten asioihin:
- Vuoden 1973 Yo Kippur -sodan (Israel vastaan sen arabialaiset naapurivaltiot) jälkeen Gaddarin suhteet huononivat Egyptiin ja Sudaniin. Gaddafi vaati Egyptin johtajan Sadatin syrjäyttämistä ja vuodesta 1975 tuki kapinallisia Sudanin johtajan Nimeiryn syrjäyttämiseksi.
- 1972 - 1973 Gaddafin Libya miehitti Tshadiin kuuluneen Aouzoun vyöhykkeen, jossa on runsaasti uraania.
- 1975 Gaddafi teki puolustussopimuksen Algerian kanssa Marokkoa vastaan. Hän tuki Polisariota, kun se taisteli Länsi - Saharan itsenäisyyden puolesta Marokkoa vastaan.
Gaddafi sijoitti Libyan öljymyyntirahoja Eurooppaan:
- Osakeostoja Euroopan isoista yhtiöistä kuten Fiatista.
- Kiinteistöostoja Maltasta ja Italiasta.
(Nämä olivat arvokkaita tulolähteitä Libyalle 1980 -luvun pienten öljytulojen aikaan.)

1980 -luvulla öljytulojen lasku aiheutti talousongelmia Libyalle. Vuodesta 1982 vuoteen 1986 Libyan öljytulot vähenivät 21 G$:sta 54 G$:iin.
Libya päätti keskittyä kasteluhankkeisiin elintarviketuotantoa varten. 1984 aloitettiin Gaddafin lempiprojekti (Wikipedia/Great Man-Made River), jossa Etelä - Libyan maanalaista makeata vettä johdetaan kasteluvedeksi Pohjois - Libyan maanviljelyn tarpeisiin. Projekti on jatkunut vuosituhannen vaihteen yli.
Asevarusteluun kului enemmän rahaa. Niinpä muut hallinnoalat joutuivat supistamaan budjettiansa.
Talousongelmien takia Libya liberalisoi talouttansa. Pikkubisnestä saivat yksityishenkilöt harjoittaa 1980 -luvun jälkipuoliskolla.
Liberalisointi ylti politiikkaankin: Satoja poliittisia vankeja vapautettiin. Vallankumouskomiteoitten valtaa vähennettiin. - Mutta myös kovia otteita käytettiin: 1986 armeija puhdistettiin epälojaaleista aineksista.
Libyassa kapinalliset (yhdistynyt NFSL:n ja muslimiveljeskunnan militia) hyökkäsivät 1984 Gaddafin kotilinnakkeeseen, mutta epäonnistuivat sen valtaamisessa.
1980 -luvun jälkipuoliskolla Gaddafom vastainen islamistinen oppositio alkoi voimistua.
Libyan ja Tshadin suhteet 1980 -luvulla:
1980 Libya tunkeutui Tshadiin, koska sen tukema Frolinat -pohjainen hallitus pyysi apua sisällissodan vuoksi. Seuraavana vuonna Gaddafi ehdotti Libyan ja Tshadin poliittista yhdistymistä, mutta OAU ei hyväksynyt sitä, vaan vaati Libyaa vetäytymään Tshadista. Niin Libya tekikin jo 1981. - Sen jälkeen Libyan sisällissota puhkesi uudestaan. Libya lähetti sinne joukkojansa, jotka joutuivat taisteluun ranskalaisten joukkojen kanssa, jotka tukivat eteläisen Tshadin joukkoja.
Usea Afrikan valtio kyllästyi siihen, että Libya sotkeutui ulkomaitten asioihin. Vuoteen 1980 mennessä 9 Afrikan valtiota katkaisi diplomaattisuhteet Libyaan.
Gaddafin ja USA:n väliset suhteet 1980 -luvulla:
- USA:n presidentti Ronald Reagan uskoi virheellisesti, että Gaddafi oli Neuvostoliiton nukke. Hän valitsi kovan linjan Gaddafia vastaan ja haukkui tätä kansainväliseksi paariaksi ja Lähi-idän hulluksi koiraksi. Vastineeksi Gaddafi toi kovasti esille kauppasuhteita Neuvostoliiton kanssa ja vieraili Neuvostoliitossa kahdesti 1980 -luvulla. Gaddafi uhkasi liittyä Varsovan liittoon.
- Mutta Neuvostoliitto suhtautui Gaddafiin varovaisesti ja arvioi hänet ennustamattomaksi äärimmäisyyslinjan vetäjäksi.
- 1981 USA:n ja Libyan välillä oli kahakka Iso-Syrtin lahdella, jossa kaksi Libyan armeijan lentokonetta ammuttiin alas.
- 1982 USA julisti Libyan öljysaartoon.
- 1986 maaliskuussa oli toinen kahakka Iso-Syrtin lahdella USA:n ja Libyan välillä. Tuloksena oli, että joitakin Libyan sota-aluksia upotettiin.
- Huhtikuussa 1986 berliiniläisessä diskossa räjäytettiin pommi, jolloin 229 haavoittui ja 3 kuoli; kuolleista 2 oli USA:n sotilaita. USA syytti iskusta Gaddafia. - Kostoksi USA teki ilmahyökkäyksen Libyaan, jossa pommitettiin armeijakohteita ja Gaddafin kotia. Noin 100 kuoli hyökkäyksessä ja kuolleitten joukossa oli monta siviiliä.

Gaddafin Libya 1970- ja 1980 -luvuilla ja monikulttuurin edistäminen Länsi - Euroopassa:
3. Ehto
Gaddafin Libyalla oli taloudellista vaikutusvaltaa 1970 -luvulla Länsi - Euroopan suhteen:
- Talonrakentamisprojekteja: asunnot, sairaalat, koulut
- Ilmeisesti myös asevarustelua
- Isojen eurooppalaisten yhtiöitten osakkeitten osto
- Kiinteistöostoja Maltasta ja Italiasta.
2. Ehto
Mutta Gaddafin mielenkiinto hajaantui lukuisiin projekteihin Libyassa ja Arabian maissa sekä Afrikassa. Lisäksi hänen toimintansa ei ollut aatteellisesti yhtenäistä.
4. Ehto
Gaddafi töykeästi yritti puuttua naapurimaitten ja kauempanakin olevien valtioitten asioihin. Tämä aiheutti huonot suhteet länsimaihin jo 1970 -luvulla ja erityisesti 1980 -luvulla. - Niinpä suhdeverkoston aikaansaaminen Länsi - Euroopan sisälle ei käytännössä ollut mahdollista.

Yhteenveto: Gaddafilla ei ollut halua eikä kykyä saada monikulttuuri kukoistukseen Länsi - Euroopassa.

-----

Korjasin muutaman kirjoitusvirheen.

[talous ja muutos]

Koska kylmän sodan aikaisia lehtiä on vaikea löytää internetistä, niin pitää käyttää vastaavanlaista tapausta nykyäjastä:

Kyseessä on Angolan pitkäaikaisen johtajan Eduardo José dos Santosin esikoistytär Isabel dos Santos.

Lähde: http://www.hs.fi/paivanlehti/09022014/talous/Angolan+presidentin+tytt%C3%A4rest%C3%A4+kuin+varkain+suursijoittaja/a1391837148877

"Suuri yleisö näki vihdoin edes vilaukselta kohusijoittajan, josta tuli Zon-kaupoilla Portugalin tärkeimmän kaapelitelevision sekä matkapuhelinoperaattorin ja elokuvateatteriverkoston suuromistaja."

"Isabel dos Santosin salaperäinen yritysrypäs kattaa sementtitehtailua, kaivosteollisuutta, öljynjalostusta, pankkitoimintaa, elintarvikekauppaa, joukkoviestintää sekä matkapuhelinoperaattoreita.
Santos alkoi sijoittaa kuin varkain myös Portugaliin 2005. Hänen osakkeidensa arvo Lissabonin pörssiyhtiöissä on paisunut 2,3 miljardiksi euroksi, mikä vastaa ehkä puolta liikenaisen koko omaisuudesta, arvioi kirja Os donos angolanos de Portugal, Portugalin angolalaiset omistajat.
Tuore teos on ensimmäinen laaja katsaus angolalaispääoman kytkyihin Portugalissa. – Näitä ökyrikkaita ei mairitella valtioiden korruptoituneisuutta luokittelevassa kansainvälisessä Transparency -järjestössä.
"He ovat rikastuneet häikäilemättömällä luonnonvarojen ryöstämisellä köyhän kansansa kustannuksella. Portugalista on tullut Angolan oligarkkien korruptiorahan pesula", lataa HS:lle kansalaisjärjestön Portugalin osaston varapuheenjohtaja Paulo Morais.
Portugali on heille risteysasema Euroopan salonkeihin, Morais varoittaa. Arvostelijoita hiljennetään. Angolan monimiljonäärit kartuttivat viime vuonna osakesalkkujaan mediakonserneilla, jotka vastaavat Portugalin laadukkaimmasta talousjournalismista.
"

Wikipedia/MPLA
Kylmän sodan aikana marksilainen MPLA oli Neuvostoliiton liittolaispuolue. Se sai Angolan sisällissodassa tukea Kuubalta ja Neuvostoliitolta sekä myös muilta Varsovan liiton jäsenvaltioilta ja joiltakin muilta valtioilta.
Kun kylmä sota päättyi, niin MPLA julistautui sosiaalidemokraattiseksi vuonna 1990.
Vuoden 1992 vaaleissa MPLA sai niukan enemmistön äänistä 53.74% ja 129 kappaletta parlamentin 227:sta paikasta. Toisaalta 8 puoluetta boikotoi vaalia.
Vaalien jälkeen UNITA -puolue lähetti neuvottelijoita Angolan pääkaupunkiin, mutta heidät tapettiin. MPLA tapatti kymmeniä tuhansia UNITA:n ja FNLA:n kannattajia.
Sisällissota puhkesi uudestaan ja se päättyi vasta vuonna 2002, kun UNITA:n johtaja Jonas Savimbi oli tapettu.
Vuoden 2008 vaalissa MPLA sai  81.64% äänistä ja parlamentin 220 paikasta 191.
Vuoden 2012 vaalissa MPLA:n osuus supistui, mutta se sai yhä ylivoimaisen enemmistön: 71.84% äänistä ja 175 parlamentin 220 paikasta.
Agostinho Neto oli MPLA:n puheenjohtaja vuoteen 1979, jolloin hän kuoli syöpään. Hän oli myös MPLA:n nimittämä Angolan ensimmäinen presidentti. (Wikipedia/Agostinho Neto)
José Eduardo dos Santos on ollut MPLA:n johtaja vuodesta 1975 ja Angolan presidentti vuodesta 1979. (Wikipedia/José Eduardo dos Santos)

Wikipedia/José Eduardo dos Santos/Allegations of corruption
Tässä kerrotaan, miten dos Santos perheineen rikastui.

Isabel dos Santosilla on hankkinut Portugalista:
- Mediavoimaa: Portugalin tärkein kaapelitelevisio
- Tietoliikennettä: Matkapuhelinoperaattori
- (Yhteiskunnallista) mainosvoimaa: Elokuvateatteriverkosto
Angolan miljonäärit hankkivat Portugalista:
- Mediavoimaa: osakkeita mediakonserneista, jotka vastaavat Portugalin laadukkaimmasta talousjournalismista

Miten Angolan rikkaan eliitin omistukset Portugalin yhtiöissä vaikuttavat Portugaliin:
- Jos ulkomaalaisomisteisille yhtiöille ei ole asetettu rajoituksia, niin nämä yhtiöt voivat rahoittaa Portugalin poliitikkoja ja puolueita esim. vaalirahoituksen nimissä.
- Elokuvateatterit ja kaapeli -tv levittävät pääasiassa viihdettä. Mutta dokumenttiohjelmien kohdalla ne voivat valita dokumenttiohjelman, joka käsittelee Angolan rikasta eliittiä joko myönteisesti tai kielteisesti. - Itse asiassa tällä on ainakin jonkin verran vaikutusta dokumenttituotantoon, koska pääasiassa tehdään sellaista, mitä jakelukanavat (kaapeli -tv, elokuvateatterit jne.) suostuu levittämään.
- Lehdet ja kaapeli -tv:n uutislähetykset voivat kohdella Angolan rikasta eliittiä myönteisesti tai kielteisesti - yhtiön omistajan tahdon mukaisesti.
* Yleisemminkin media voi edistää tai haitata Angolan rikkaan eliitin taloudellisia ja muita etuja.


-----

Kylmän sodan aikana Angolaa vastaava tapaus oli silloinen Zaire eli nykyiseltä nimeltänsä Kongon demokraattinen tasavalta. Sillä on edelleenkin runsaat mineraalivarat. Sillä oli korruptoitunut ja rikas eliitti Mobutun valtakaudella.
Wikipedia/Mobutu Sese Seko
Mobutu otti vallan 1965. Hän hallitsi vuoteen 1997.
Mobutu oli USA:n tärkeä liittolainen, kun USA ja Neuvostoliitto kamppailivat vaikutusvallasta Maapallolla.
Mobutu oli autoritaarinen hallitsija ja hankki itsellensä valtavan omaisuuden. Hän loi maahansa itseänsä hyödyttävän henkilökultin. Varallisuutensa hän sai taloutta riistämällä ja korruptiolla. - Hänen valtakauttansa toisinaan nimitettiin kleptokratiaksi.
Mobutun arvellaan varastaneen valtion omaisuutta 5 G$:n arvosta. (Wikipedia/Kleptocracy/Examples)

Wikipedia/Mobutu Sese Seko/Relations with France
Koska Zaire oli toiseksi merkittävin ranskankielinen valtio, niin Zairella oli tärkeä strateginen asema Ranskan ulkopolitiikassa. Ranska tukikin Mobutua, kun naapurimaasta käsin hyökättiin Katangaan.
Wikipedia/Mobutu Sese Seko/Relations with Belgium
Zairen ja Belgian suhteet vaihtelivat läheisestä avoimeen vihamielisyyteen. - Belgia oli Zairen siirtomaaisäntä.

En löytänyt Wikipediasta tietoja, olisiko Mobutu yrittänyt vaikuttaa epäsuorasti Länsi - Eurooppaan:
- Yhtiöitten omistus Länsi - Euroopassa: vaalirahoitus ym tuki poliitikoille ja puolueille
- Mediaomistus

Tärkein kohde olisi ollut kylmän sodan aikaisessa Länsi - Euroopassa Ranska, koska siihen aikaan se oli kakkosluokan suurvalta, joka halusi ylläpitää vaikutusvaltaa ranskankielisessä Afrikassa.
Toiseksi tärkein kohde olisi ollut UK, joka oli kakkosluokan suurvalta kylmän sodan aikana.

* Mutta en ole keksinyt syytä, miksi Mobutu tai Angolan nykyinen johto olisi hyötynyt kulttuurifundamentalismin levittämisestä Länsi - Eurooppaan.
- Kuitenkin yllä olevasta selviää menetelmät, miten kolmannen maailman valtiot voivat vaikuttaa Länsi - Euroopan ulko- tai sisäpolitiikkaan.

[Parsifal]

Jäljet johtavat Suomessa yliopistojen proffiin, jotka saavat oppinsa UK:sta ja Jenkkilästä. He ovat kuin papit ennen vanhaan. Kirkasotsaiset opiskelijat omaksuvat opin kritiikittä, koska valmistuakin pitää. Tästä seuraa, että media on täynnä näitä valmistuneita. Jotkut taas joutuvat hakeutumaan mokutuskoneistoon, koska duuniakin pitää saada. Tätä paskalammikkoa sitten poliitikot seuraavat ja poliitikoista monet ovat humanisteja ja toimittajia.

Paitsi että useimmat suomalaiset mokuttajat ovat marxisteja ja nämä puolestaan hakivat oppinsa Moskovasta ja Itä-Saksasta. Näitä oppeja on sitten levitelty uusilla nimillä, kuten vihreytenä ja suvaitsevaisuutena.

Näyttäisi siltä, että käänne tapahtui Neuvostoliiton hajotessa, kun kyseinen roskajoukko ei enää voinutkaan tukeutua valtapyrkimyksissään Kremlin apuun. Kuin tilauksesta saatiin tuollon suomeen lastillinen itänaapurille hyödyttömiksi käyneitä somaleja, joiden alkuperäinen tarkoitus oli neuvostososialismin edistäminen Afrikan sarvessa. Suomeenhan tuollaiset kultamunat oli ehdottomasti saatava!

Mukana tulivat sitten islamin ja afroilun lieveilmiötkin, kuten raiskaukset ja uskonkiihkoilu, jotka ärsyttävät kaikkein eniten rehellisiä kansalaisia - eli marxistien eniten halveksimia ihmisiä. Siitä ehkä sai alkunsa ajatus turvautua jatkossakin islamiin ja herkkänahkaisiin muslimeihin, joiden uskonnon totalitaarisuus kiehtoo marxistien sairaita pikku mieliä ja joiden kolttosiin kohdistuva kritiikki voidaan hiljentää rasismikortilla samalla kun itse esiinnytään monikulttuuri-ideologian ylipappeina. Heidän ajamansa monikulttuurisuus on siis käytännössä yhteiskunnan vahingoittamista kommunismin sijaan islamilla.

[Lalli IsoTalo]

Ketjun otsikko on melko osuva.

Kultti tarkoittaa määritelmän alkuperäisessä merkityksessä palvontaa, uskonnollisia menoja ja käytänteitä tai erityisesti uskonnonharjoitukseen tavan tai säännösten perusteella kuuluvia muotoja, jumalanpalvelusmenoja.

[talous ja muutos]

Tähän vielä, miten supervallat (USA ja Neuvostoliitto) vaikuttivat toisten maitten asioihin kylmän sodan aikana.
Wikipedia/Cold War

Supervallat harjoittivat kurinpalautusta:
* Neuvostoliitto
- Kukisti Unkarin kansannousun 1956.
- Tshekkoslovakian miehitys 1968. Miehityksessä oli mukana myös muita Varsovan liiton maita.
- Neuvostoliiton vaatimuksesta Puolan johto julisti sotatilan, jolla Solidaarisuus -liike lakkautettiin 1981.
* UK ja USA
- Syrjäytettiin vuonna 1953 Iran pääministeri Mohammad Mosaddegh, joka oli valtiollistanut brittiläisomisteisen Anglo-Iranian Oil Companyn 1951.
-- Syrjäytysoperaatioon kuului mielenkiintoinen yksityiskohta: Palkatut soluttautujat teeskentelivät olevansa kommunistisen Tudeh -puolueen jäseniä. He alkoivat organisoida "kommunistista vallankumousta". He menivät rohkaisemaan oikeitaTudehin jäseniä liittymään mukaan. Pian Tudehin jäsenet menivät kaduille ja hyökkäsivät lähes jokaisen kapitalismin symbolin kimppuun ja ryöstivät liikkeitä ja tuhosivat kauppoja. Suuri osa Teheranin bisnesalueesta, mukaan lukien basaarit, vandalisoitiin. - Suunnitelman seuraava askel pantiin täytäntöön: Toinen joukko maksettuja soluttautujia tuli vandalisoiduilta basaareilta, ja he teeskentelivät olevansa Shaahin kannattajia. He organisoivat vihaisten, tavallisten iranilaisten väkijoukkoja, jotka kauhistuivat "kommunistista vallankumousta", ja jotka tympääntyivät väkivallasta.  (Wikipedia/1953 Iranian coup d'état/Execution of Operation Ajax)
- Guatemalassa vuonna 1954 CIA -taustaisella vallankaappauksella syrjäytettiin vasemmistosuuntainen presidentti Jacobo Arbenz Guzmán. Hän oli jakanut pienviljelemistä varten suurtilojen maita (yli n. 0.9 km2)  mukaan lukien usalainen United Fruit Company. Suurtilalliset saivat korvaukseksi valtion obligaatioita. Vallankumouksen jälkeen maanjako kumottiin lähes kokonaan. (Maanjako: Wikipedia/Decree 900)
- Chilessä vuonna 1970 valittiin Salvador Allende presidentiksi. Hän kuului sosialistipuolueeseen ja oli Amerikan kaksoismantereen ensimmäinen marksilainen presidentti. CIA pyrki syrjäyttämään Allenden, mikä onnistui kenraali Allenden vallankaappauksella 1973.

Apulaisvaltiot:
* Kuuba
- Angola itsenäistyi vuonna 1974. Itsenäisyyden puolesta oli taisteltu vuodesta 1961 lähtien ja siihen osallistui monta kapinallisliikettä: FNLA, jota tukivat USA, Kiina ja Mobutun Zaire. UNITA, jota tukivat USA, Etelä - Afrikan apartheidhallinto ja usean muun afrikkalaisen valtion johto. MPLA, jota tukivat Neuvostoliitto ja Kuuba.
-- Angolan itsenäistymisen jälkeen kapinallisliikkeet alkoivat taistella keskenänsä. - Kuuba lähetti armeijajoukkojansa taistelemaan MPLA:n puolella.
- Somaliassa Siad Barre kaappasi vallan 1969. Neuvostoliitto tuki häntä, koska Somalian naapurimaana oli Etiopia, jota hallitsi usalaismielinen keisari Haile Selassie. Mutta 1974 Etiopiassa kaappasi vallan neuvostoliittolaismielinen Mengistu Haile Mariam, joka sai aikaan hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja Kuubaan.
-- Somalian ja Etiopian välille puhkesi sota 1977. Neuvostoliitto päätti tukea vain Etiopiaa, joten Barre päätti hakea apua toisesta suunnasta: USA, Iran, Egypti ja Saudi - Arabia. - Sodassa (Wikipedia/Ogaden War) Etiopian armeija sai tuekseen Neuvostoliiton sotilasasiantuntijoita ja aseita - sekä Kuubalaisia sotilaita.
* Ranska on puuttunut sotilaallisest usean Afrikan maan asioihin.
- Ranska on puolustanut Länttä ja omia etujansa Afrikassa.

Kylmän sodan aikana supervallat tukivat ystävällismielisiä hallituksia:
- Rahaa ja aseita sekä sotilas- ja muita asiantuntijoita.

Neuvostoliitto halusi kommunistipuolueitten avulla laajentaa vaikutusvaltaansa Maapallolla.  Siinä se käytti aluksi apuna Kominternia (Wikipedia/Comintern). Neuvostoliitto antoi kommunistipuolueille talous- ja asiantuntija-apua ja vastineeksi kommunistipuolueitten piti totella Neuvostoliiton määräyksiä.
(Wikipediasta ei löytynyt Ranskan kommunistipuolueen rahoituskuvioita.)

Neuvostoliitolla oli yhteyksiä Länsi - Euroopan vasemmistoterroristeihin, jotka välillä asuivat Neuvostoliiton keskieurooppalaisissa vasallivaltioissa:
- RAF sai taloudellista ja logistista apua Stasilta. Itä - Saksa tuki muutenkin: RAF:n jäsenet saivat suojaa ja uusia henkilöllisyyksiä. (Wikipedia/Red Army Faction/The RAF since the 1980s
- Carlos the Jackal.
-- Carlos sai Stasilta toimiston ja turva-asuntoja Itä - Berliinissä, auton ja  tukihenkilökuntaa (75 henkeä). Lisäksi hän sai kuljettaa mukanansa pistoolia, kun hän liikkui muitten ihmisten seassa. (Wikipedia/Carlos the Jackal/After 1975)
- Carlos asui kaksi vuotta Unkarin Budapestissä. (Wikipedia/Carlos the Jackal/After 1975)

[Pöllämystynyt]

Näköjään on tarpeen käsitteitten määrittely.

Täällä (http://hommaforum.org/index.php/topic,84827.0.html) pohditaan ja keskustellaan, miten poliitikot, lehdet ym. hallitseva eliitti antaa uusia merkityksiä monikulttuurisuus -sanalle.
Politiikassa on usein menetelmänä, että otetaan käyttöön sana, jolla on myönteinen merkitys äänestäjäkunnalle. Sitten sanalle annetaan poliitikkopuheessa uusi merkitys, jolla voidaan ajaa poliittisia, ideologisia, taloudellisia jne. tavoitteita.

Tosi tärkeä pointti, ja linkki kannattaa muidenkin vilkaista! Tosiaan "mokutuksessa" kyse ei ole "monikulttuurisuudesta", joka on luonnollinen maailman tila, vaan tahallisesta väestönvaihtopolitiikasta ja sitä tukevasta ideologiasta, siis ismistä. Monikultturismi taitaa olla jo aika vakiintunut nimitys asialle. Tykkään ensivaikutelmana myös kulttuurifundamentalismi-sanasta, koska se antaa hyvin tärkeää tietoa asian luonteesta.

Hieman komppaan junakohtausta, kuitenkin saman tien toiselta raiteelta. Tämän ongelman ytimessä ei ole teoria, sillä jos ei olisi näitä teorioita, samaa kansanvaihtomurhaa toteutettaisiin toisenlaisiin teorioihin vedoten. Kyse on tilaisuudesta. Natsit ja niiden kohtalo loivat natsikortin, joka tarjosi tilaisuuden ja loi paineen toteuttaa kansanvaihtomurha lytäten poikkeavat mielipiteet natsirinnastuksin. Eli kun Hitler oli tykännyt tietyn värisistä ihmisistä, niin se tarjosi tilaisuuden ja synnytti monille fanaattisen tahdon käydä sen väristen kulttuureja, ihmisoikeuksia ja yhteiskuntia vastaan. Ilman natsikorttia mokutus ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Olisi itsestäänselvää, että kehitysmaiden heikoimpia autetaan mahdollisimman lähellä kotiseutujaan sen sijasta, että samoista vähistä resursseista rahoitetaan kehitysmaiden yläluokkaa länteen kulttuuria ja genetiikkaa "rikastuttamaan".

Kansanvaihtomurha keskeytetään keskeyttämällä tämä paine ja tilaisuus, siis puuttumalla asenneilmapiirin vinoutumiin ja yhteiskunnassa, ainakin sen valtarakenteissa vallitsevaan "kollektiiviseen mielenhäiriöön". On siis puututtava ensi sijassa tunteisiin ja asenteisiin, joita on vain vähän koristeltu teoreettisesti. On myös purettava valtarakenteissa pesivä laittomuus ja epädemokraattinen totalitaria, jotka ovat vinoutuneet monikultturismin puolesta.

[elukka]

Minusta monikulttuuria ei voi tarkastella minkään "kulttiteorian" läpi vaikka sillä näyttäisi olevan uskonnollis-ideologisia ominaisuuksia (mutta myös kaikinpuolin yleishyviä periaatteita). Se on valtavirtaa (valitettavasti) ja se syleilee maailmaa. Oma aatos olisi että se on jokin vastareaktio 90-luvun alun tapahtumille..

- vasemmistolaisuuden kärsimälle takaiskulle NL hajottua ikäänkuin viimeisenä niittinä
- vihreä liike oli jo saavuttanut "kaiken" ja kaikki puolueet olivat jossain määrin vihreitä
- kapitalismi ja juppikulttuuri oli myös saanut siipeensä

Jotenkin ajattelisi että kaikki se turhaksi jäänyt ideologinen voimavara suuntautui muuhun - yhtäällä entistä radikaalimpaan anarkismiin, libertarismiin, feminismiin ja tietenkin monikultturismiin. Monikultturismi on kuitenkin paperilla aika neutraalia, joten ehkä se on ollut hyvä arvotyhjiön korvike. Toisaalta meillä on ollut "teknologismimme".

Tulevat polvet tulevat ymmärtämään internetin paljon suurempana mullistuksena kuin me.

Lue linkkeja kulttuurimarxismista:

[elukka]

Monikulttuurisuus (eli selkokielellä kulttuurifundamentalismi) on siirtynyt alkuvaiheesta toiseen tai ehkä jo kolmanteen vaiheeseen. - Monikulttuurisuuden syntymisen pohdinta on vielä kesken, joten aihe on vielä paljolti hahmoton. Niinpä monikulttuurisuuden etenemisen vaiherakenne on vielä epäselvä.

Tässä vaiheessa merkittäviä ovat monikulttuurisuutta ylläpitävät tai vahvistavat syklit.
Maahanmuutto synnyttää elämäntapa- ja kulttuurikriisin. Miten tähän reagoidaan? Onko tuloksena monikulttuurisuutta (tässä yhteydessä: äärikäyttäytymistä ja äärikulttuuria) heikentävä vai vahvistava sykli?

Esimerkkinä on tapaus, jossa maahanmuuttoa tulee tietyistä maista, joista muuttavat muodostavat naisten raiskausjengejä. Yleisemmässä tapauksessa osa siirtolaisista muodostaa kulttuureja, joissa naisen asema on huono.

Maahanmuuttomaassa voidaan reagoida em. tilanteeseen eri tavoin. Tässä pohdiskelen kahta reagointitapaa:

Ns. Puolan malli:
http://hommaforum.org/index.php/topic,48055.msg1534814.html#new
Vs: Puola - ei maahamuutto-ongelmaa
« Vastaus #31 : 17.01.2014, 13:45:04 »
Lainaus
    Poland: Men band together to escort women, protect from rape gangs

Ns. Ruotsin malli:
http://hommaforum.org/index.php/topic,90875.0.html
Feministi: Ruotsalaismiehet pitäisi karkottaa Ruotsista
« : 09.01.2014, 13:37:42 »
Ruotsin Ympäristöpuolueen kansanedustaja ja feministi Magda Rasmusson
Kuinka paljon miehisyyttä Ruotsi voi suvaita?
(Mutta kärjistän ja yksinkertaistan kyseisen valtiopäiväedustajan mielipidettä, jotta saan pelkistetyn telaketjufeministisen mallin.)

----------

Puolalainen malli siitä, kuinka reagoida siihen, että maahan alkaa muuttaa miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti mukaan lukien seksuaalinen ahdistelu ja raiskaukset:

Puolaan muuttaa ulkomaalaisia miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti myös seksuaalisuuden alalla.
1 !
Naiset alkavat pelätä ulkomaalaisia miehiä.
2 !
Puolalaiset miehet perustavat joukkioita, jotka puolustavat (puolalaisia) naisia ulkomaalaisten miesten huonolta kohtelulta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Puolalaisen mallin riskeinä:
-   Omankäden oikeus kohdistuu useassa tapauksessa myös syyttömiin, koska tilanteesta saadut tiedot ovat usein epämääräisiä ja myös huijauksia esiintyy.
-   Vastakkainasettelu puolalaisten miesten (ja naisten) sekä tiettyjen maitten kaikkien miesten välillä.


Ruotsalainen malli siitä, kuinka reagoida siihen, että maahan alkaa muuttaa miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti mukaan lukien seksuaalinen ahdistelu ja raiskaukset:

Ruotsiin muuttaa ulkomaalaisia miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti myös seksuaalisuuden alalla.
1 !
Naiset alkavat pelätä ulkomaalaisia miehiä.
2 !
Naiset pettyvät ruotsalaisiin miehiin, koska he eivät puolusta naisia, kun osa ulkomaalaisista miehistä kohtelee naisia huonosti.
3 !
Naiset alkavat tympääntyä koko miessukupuoleen, koska miehet eivät puolusta naisia, vaikka jo vuosia osa ulkomaalaisista miehistä on kohdellut naisia huonosti.
4 !
Ruotsalaiset telaketjufeministit syyttävät kaikkia miehiä väkivaltaisiksi ja naisia seksuaalisesti ahdisteleviksi.
Telaketjufeministit saavat julkisuutta näille syytöksille ja pääsevät merkittäviin asemiin politiikassa naisten asian edunvalvonnan nimissä.
5 !
Ruotsalaiset telaketjufeministit vaativat yhteiskuntaa, jossa naiset saisivat olla vapaana kaikista miehistä.
6 !
Ruotsalaiset miehet ärtyvät syytöksistä, joissa kaikkia miehiä syyllistetään siitä, että osa miehistä kohtelee naisia huonosti.
Ruotsalaiset miehet huolestuvat siitä, että vaaditaan yhteiskuntaa, jossa naiset ja miehet erotetaan toisistansa.
7 !
Ruotsalaiset miehet alkavat purkaa kiukkua ruotsalaisiin telaketjufeministeihin ainakin rivikansalaisen tasolla.
Osa ruotsalaisista miehistä katkeroituu koko naissukupuoleen.
8 !
Ruotsalaiset telaketjufeministit vaativat, että ruotsalaiset miehet karkoitetaan Ruotsista.
9 !
Ruotsalaiset miehet katkeroituvat koko naissukupuoleen ja menettävät kiinnostuksensa puolustaa naisia, kun osa miehistä kohtelee naisia huonosti.
10 !
Ulkomaalaistaustaisilla miehillä on Ruotsissa vapaampi ilmapiiri kohdella naisia huonosti.
11 !
Ruotsiin muuttaa ulkomaalaisia miehiä, jotka kohtelevat naisia huonosti myös seksuaalisuuden alalla.


Ruotsalainen malli on jälleen kerran esimerkki siitä, kuinka ääripäät tarvitsevat toisiansa.
Tässä yleisellä tasolla ääripäitten toimintatapoja:
•   Ääripäät yrittävät provosoida toisiansa esim. väkivaltaisin iskuin.
•   Ääripäitten ongelmana ovat maltilliset, jotka:
-   Yrittävät poistaa ongelmat, jotka johtavat tilanteen kärjistymiseen.
-   Laiha sopu on parempi kuin lihava riita.
-   Kompromissihalukkuus
•   Ääripäät tekevät iskuja vihollisosapuolen maltillisiin – merkittäviin yksilöihin tai symbolisiin kohteisiin, jotta:
-   Vihollisosapuolen maltilliset provosoituisivat
-   Oman puolen maltilliset kostoiskujen pelossa liittyisivät oman puolen ääripäihin.
•   Ääripäät tekevät laaja-alaisia iskuja vihollisosapuolen maltillisiin, jotta:
-   Vihollisten maltilliset liittyisivät vihollisen ääripäihin.
-   Vihollisen maltilliset liittyisivät itsepuolustusjoukkoihin.
-   Oman puolen maltillisille jäisi vain kaksi vaihtoehtoa: liittyminen joko oman puolen ääripäihin tai alistua vihollisosapuolen koston tai pelon takia tekemiin vastatoimenpiteisiin.
•   Ääripäät tekevät iskuja ym. väkivaltaisuutta oman puolen maltillisia vastaan, koska:
-   Maltilliset sopuilijoita, jopa pettureita
-   Maltilliset oikeaoppisuudesta poikkeavia lahkolaisia, jopa kerettiläisiä tai harhassa eläviä
•   Ääripää yrittää kukistaa muita saman suunnan ääripäitä, koska ne:
-   Ovat kerettiläisiä ja harhaoppisia.
-   Käyttävät vääriä menetelmiä oikean päämäärän saavuttamiseksi.
-   Ovat oikeaoppiseksi naamioituneita vihollisen kannattajia.

Näistä ääripäitten toimintatavoista löytyy esimerkkejä mm. Suomen sisällissodasta (1918), Espanjan sisällissodasta (1936 – 1939), Venäjän sisällissodasta (1917 – 1922) ja Irakin sisällissodasta (Saddam Husseinin syrjäyttämisen jälkeen vuodesta 2003 lähtien).

Telaketjufeminismillä tarkoitetaan feministejä, jotka eivät hyväksy sukupuolirooleja, jotka syntyvät luontevasti nisäkkäille ominaisesta lisääntymistavasta. - Ääritelaketjufeministit eivät hyväksy edes urossukupuolta.

puhut paljon mutta pelkkää asiaa!

[talous ja muutos]

Mediakeisari voi vaikuttaa toimintamaansa politiikkaan.
Mediakeisari voi aikaansaada mediallansa:
- Myönteisen ilmapiirin tietyille asioille.
- Kielteisen ilmapiirin toisille asioille.
Mediakeisari voi vaikuttaa poliitikkojen julkisuuskuvaan:
- Korostaa myönteisiä puolia.
- Vaieta ikävistä puolista.
- Korostaa ikäviä puolia.
- Vaieta myönteisistä puolista.
- Jne.

Esimerkkinä ulkopolitiikkaan vaikuttaminen. UK oli siirtoma-aikana ykkösluokan suurvalta ja siirtomaitten itsenäistymisen jälkeen kakkosluokan suurvalta. - Ohjailtiinko UK:n ulkopolitiikkaa jonkin tai joittenkin valtioitten hyväksi?


Robert Maxwellin mediabisnesura

Wikipedia/Robert Maxwell (suomeksi)
Robert Maxwell eli 1923 - 1991.
Maxwell taisteli UK:n joukoissa toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen Maxwell työskenteli ensiksi brittien sotilasjohdon lehdistösensorina liittoutuneiden miehitysvyöhykkeellä Berliinissä.
Myöhemmin hän käytti liiketoimissaan hyväksi suhteitaan miehitysviranomaisiin tullakseen tieteellisiä julkaisuja kustantavan Springer Verlagin UK:n ja Yhdysvaltojen jakelijaksi. Hän osti 1951 pienen oppikirjoja julkaisevan Pergamon Press Limitedin (PPL) Springer Verlagilta. Hänen johdollaan Pergamonista kasvoi merkittävä kustannustalo.
1960-luvulle tultaessa Maxwell oli rikas mies, vaikka edusti julkisuudessa nuoruudessaan omaksumaansa sosialismia.
Maxwell toimi työväenpuolueen edustajana parlamentin alahuoneessa 1964 - 1970.
(Voi tuntua oudolta, että rikas mediaparoni oli työväenpuolueen parlamenttiedustajana. Mutta tässä oli luultavasti kyseessä vähemmistöjen edustaminen työväenpuolueessa, sillä Maxwell oli Tshekkoslovakiassa (toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan alueella) syntynyt juutalainen. - 1930 -luvulla UK:n työväenpuolue jakaantui, kun piti valita puoli, jota tukea Espanjan sisällissodassa: Katoliset kannattivat kansallismielisiä. (Wikipedia/Spanish Civil War/Support for the Nationalists/Others))
Vuonna 1970 Maxwell perusti Maxwell Foundationin Liechtensteinin veroparatiisiin. Tuon tyyppisen yrityksen tarvitsi julkaista vain vähän tietoa toiminnastaan.
Maxwell oli herkkä käräjöimään, jos häntä vastaan puhuttiin tai kirjoitettiin. Satiirinen lehti Private Eye nimitti häntä pomppivaksi tshekiksi. Niinpä Maxwell esitti herjaussyytteitä oikeudessa, joista yksi aiheutti lehdelle 225 000 punnan menetykset. Lisäksi hän perusti Not Private Eye -lehden. - Lehden sisällöstä: Wikipedia/Not Private Eye.
1980-luvulle tultaessa Maxwellin lukuisten yritysten omistuksiin kuuluivat Daily Mirror, Sunday Mirror, Scottish Daily Record ja Sunday Mail sekä useita muita sanomalehtiä, Pergamon Press, Nimbus Records, Collierin kirjat, Maxwell Directories, Prentice Hall Information Services, yhdysvaltalainen Macmillan-kustantamo ja Berlitzin kielikoulut. Hän omisti myös osan Euroopan MTV:stä ja muuta televisioalaa, Maxwell Cable TV:n ja Maxwell Entertainmentin.

Vuoden 1990 lopulla tutkivat journalistit, lähinnä Murdochin lehdet, tutkivat Maxellin yritysten eläkejärjestelyjen manipulointia. Toukokuussa 1991 Maxwellin yritysten ja eläkejärjestelyjen ilmoitettiin jättäneen noudattamatta pakollisia raportointivelvollisuuksia.
Marraskuussa 1991 Maxwell hukkui. Tätä epäiltiin itsemurhaksi tai murhaksi.
Maxwellin kuoleman jälkeen alkoi hänen liiketoimiaan koskeneiden paljastusten vyöry. Kävi ilmi, että hän oli ilman asianmukaisia valtuuksia käyttänyt satoja miljoonia puntia yhtiöidensä eläkerahastojen varoja yritysvelkojensa maksamiseen, hurjiin yritysvaltauksiin ja tuhlaavaiseen elämäntyyliin. Tuhannet Maxwellin työntekijät menettivät eläkerahansa.
Maxwellin yritykset hakivat velkajärjestelyä 1992. Hänen poikansa Kevin ja Ian Maxwell julistettiin konkurssiin 400 miljoonan punnan veloilla.

Wikipedia/Robert Maxwell/Death
Myöhemmin elämässään Maxwell oli tullut yhä vainoharhaisemmaksi suhtautumisessaan työntekijöihinsä. Hän laitatutti toimistoonsa järjestelmän, jonka avulla hän kykeni salakuuntelemaan työntekijöitä, joita hän epäili epälojaaleiksi. - Vuonna 2007 tutkijat löysivät salkullisen ääninauhoja, joihin oli talletettu salaa keskusteluja.


Miksi Robert Maxwell olisi tukenut Israelia?:

- Maxwell syntyi 1923 jiddishiä puhuvaan ortodoksijuutalaiseen perheeseen Tshekkoslovakian itäosaan, joka nykyään kuuluu Ukrainalle. Se kuului Unkarille 1939 - 1945.
- Hänen nuoruutensa aikoihin Natsi - Saksa tappoi n. 6 miljoonaa juutalaista, kun holokaustia ennen Euroopassa asui n. 9 miljoonaa juutalaista. (Wikipedia/The Holocaust)
- Kun Saksa miehitti Unkarin 1944, niin useimmat Maxwellin perheen jäsenet vietiin Auschwitziin ja tapettiin siellä.
- Toisen maailmansodan juutalaisten joukkomurhista järkyttyneet juutalaiset halusivat oman juutalaisvaltion eli Israelin.

Wikipedia/Robert Maxwell/Israeli connection
- Vuonna 1948 Maxwellillä oli toimivat suhteet Tshekkoslovakian kommunistijohtajiin. Hän pystyi vaikuttamaan siten, että Tshekkoslovakia päätti aseistaa Israelin, kun oli kyseessä Israelin itsenäistymissota 1948.
- Maxwellilllä oli merkittävä osuus, kun Tshekkoslovakiasta salakuljettiin lentokoneen osia Israeliin. Se johti Israelin ilmaherruuteen vuoden 1948 itsenäistymissodassa.
- Maxwellillä oli hyvät suhteet Neuvostoliiton johtajaan Mihail Gorbatsoviin. Hän käytti näitä suhteita ja tuki materiaalisti, jotta miljoona juutalaista pääsi muuttamaan Neuvostoliitosta 1988 - 1991.
- Väitetään, että Maxwell olisi kertonut Israelin hallitukselle Mordechai Vanunun paljastuksista. Tämä oli kertonut Maxwellin omistamalle Sunday Mirror -sanomalehdelle yksityiskohtia Israelin salaisesta ydinaseohjelmasta. - Myöhemmin Mossad sieppasi Vanunun ja salakuljetti hänet Israeliin, jossa hän sai 18 vuoden vankilatuomion.
- Pian Maxwellin kuoleman jälkeen Israelin armeijan tiedustelun entinen työntekijä Ari Ben - Menashe on kertonut monelle UK -laiselle ja USA: -laiselle uutisorganisaatiolle, että Maxwell olisi ollut Mossadin pitkäaikainen agentti.

Muita suhteita ulkomaihin:
Wikipedia//Robert Maxwell/Later business activities
Maxwellillä oli yhteyksiä Itä - Euroopan kommunistisiin diktatuureihin. Nämä johtivat siihen, että näitten valtioitten johtajista Maxwell julkaisi elämäkertoja. Mutta niitten kuvaavampi nimitys on hagiografia eli pyhimysten elämästä kertovaa kirjallisuutta. Kun Maxwell haastatteli Romanian johtajaa Nicolae Ceaușescua, hän kysyi: "Miten suhtaudutte valtavaan suosioonne romanialaisten keskuudessa?"

[talous ja muutos]

Saddam Hussein oli öljystä rikkaan Irakin diktaattori.
Saddam yritti vaikuttaa siihen, miten muut valtiot suhtautuvat hänen hallintoonsa ja yleensä Irakiin. Hän pystyi käyttämään siihen Irakin runsaita öljyvaroja. - Koska USA liittolaisineen kukisti Saddamin v. 2003, niin ne saivat haltuunsa Saddamin arkistot. Niinpä oli mahdollista julkistaa, miten Saddamin yritti vaikuttaa muitten maitten politiikkaan - ainakin, kun kyse ei ole USA:sta.


Saddamin hallintokausi

Saddam Hussein oli jo nuoruudestansa lähtien mukana ba'ath -puolueen toiminnassa. Niinpä oli luonnollista, että hänellä oli vahva ulkopoliittinen kiinnostus Arabian maihin.
Wikipedia/Ba'ath Party
Ba'ath -puolueen ideologia oli sekoitus Arabia -nationalismia, panarabialaisuutta, arabisosialismia ja anti-imperialismia.

Wikipedia/Saddam Hussein/Rise to power
Vuonna 1968 Saddam Hussein osallistui verettömään vallankaappaukseen, jossa Ahmed Hassan al-Bakr nousi presidentiksi, ja jossa Saddamista tuli Irakin kakkosmies. Mutta jo 1969 Saddamista oli tullut vaikuttava voimatekijä puolueen taustalla.
Wikipedia/Saddam Hussein/Political program
Vaikka Saddam oli muodollisesti Irakin kakkosjohtaja, hän sai 1960 -luvun lopussa ja 1970 -luvun alkuvuosina maineen edistyksellisenä ja tehokkaana poliitikkona. Saddam halusi Irakista stabiilin maan. Tässä tavoitteessa hän käytti sekä massiivista sortopolitiikkaa että paransi irakilaisten elintasoa. Saddamin tullessa valtaan Irak oli ollut jo vuosia jakaantunut sosiaalisesti, etnisest, uskonnollisesti ja taloudellisesti: shiialaiset versus sunnalaiset, arabialaiset vs. kurdilaiset, heimopäälliköt vs. kaupunkien kauppiaat, paimentolaiset vs. maanviljelijät.
Saddam kehitti ja nykyaikaisti Irakia taloudellisesti. Samalla hän loi vahvan turvallisuuskoneiston estämään vallankaappauksia valtarakenteen sisältäpäin ja kapinointia muualla.
1972 Saddam valtiollisti Irakin öljytuotannon. Seuraavana vuonna öljyhinnat nousivat huomattavasti, mikä johtui vuoden 1973 öljykriisistä.
Öljyrahoilla Saddam Irakin koululaitosta lukutaitokampanjoista yliopistotasoon asti. Koulutuksesta tuli ilmaista. Irakiin saatiin aikaan yksi maailman nykyaikaisimmista valtiollisista terveydenhoitojärjestelmistä. Irakin infrastruktuuria kehitettiin voimakkaasti, esim. teitä rakennettiin. Teollisuutta ja kaivostoimintaa kehitettiin. Sähkö tuli melkein joka kaupunkiin ja useaan muuhun alueseen.
Saddam Hussein hyödynsi muutoksia Arabian maanosassa. Gamal Abdul Nasserin kuolema 1970 oli jättänyt tyhjän paikan Arabia -nationalismin johtoon. Nasseria Egyptin johdossa seurannut Anwar Sadat teki rauhan Israelin kanssa, minkä takia häntä yleisesti pidettiin petturina Arabiassa. - Saddam Hussein halusi, että Irak ottaisi Egyptin menettämän paikana Arabian johtavana valtiona.

Saddam Hussein käytti myös öljyrahoja maineensa kartuttamiseksi Arabiassa. Irakin salainen poliisi (mukhabarat) piti palkkalistoillansa Arabian lehtien toimittajia, kirjailijoita ja taiteilijoita.

Vuonna 1972 Saddam allekirjoitti 15 -vuotisen ystävyys- ja yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Jo vuoden 1968 ba'athilaisten vallankaappaus Irakissa oli saanut USA:n huolestumaan, koska kylmän sodan maailmassa USA ja Neuvostoliitto pelkäsivät toistensa vaikutusvallan laajenemista. - Niinpä CIA ja Iranin shaahi Mohammad Reza Pahlavi rahoittivat ja aseistivat Irakin kurdikapinallisia vuosina 1973 - 1975.
Vastavetona kurdikapinalle Saddam keskittyi hankkimaan maaseudun lojaalisuuden. Maanviljelijät saivat maata sekä maatalous koneistettiin ja muutenkin modernisoitiin. Irak kaksinkertaisti maatalouden kehittämisrahat 1974 - 1975.
Irakin taloutta kehitettiin niin voimakkaasti, että Irak tarvitsi 2 miljoonaa ulkomaalaista työläistä. He tulivat muista Arabian maista ja jopa Jugoslaviasta. (Muistan lukeneeni jostakin, että tuohon aikaan suomalaisia työskenteli Irakissa niin paljon, että siellä oli suomenkielisiä kouluja suomalaisille lapsille.)

Wikipedia/Saddam Hussein/Succession
Kun sairas ja vanha al-Bakr tuli kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviänsä, niin Saddam otti yhä vahvemman roolin Irakin hallinnossa sekä sisäpoliittisesti että ulkopoliittisesti. Hän oli Irakin de facto -johtaja vuosia ennen kuin hän otti vallan 1979.
Vuonna 1979 al-Bakr teki Syyrian kanssa sopimuksen, joka yhdistäisi Irakin ja Syyrian valtiot. Syyrian presidentistä Hafez al-Assadista tulisi valtioliiton varajohtaja, joten sopimus ajaisi Saddamin sivuraiteelle. - Niinpä Saddam pakotti al-Bakrin eroamaan ja otti itsellensä presidentin viran.

Oltuansa 6 päivää presidenttinä Saddam johti ba'ath -puolueen johtajien kokousta, joka hänen määräyksensä mukaan videoitiin. Kokouksessa hän ilmoitti, että puolueessa on pettureita. Muhyi Abdel-Husseinin tehtävänä oli lukea 68 petturin nimet. Nimen mainitsemisen jälkeen kukin heistä pidätettiin. - Kukin 68 sai oikeudenkäynnissä tuomion maanpetoksesta. 22 heistä sai kuolemantuomion. Muut korkea-arvoiset puolueen jäsenet muodostivat ampumateloitusryhmän. - Kun Saddam oli ollut 16 päivää presidenttinä, satoja korkea-arvoisia ba'ath -puolueen jäseniä oli teloitettu.

Wikipedia/Saddam Hussein/Paramilitary and police organizations
Saddamin hallinto nojautui 20 % väestönosan kannatukseen, sillä siihen kuului vain sunnalaiset arabialaiset. Vuoden 1979 Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen ba'ath -puolue huolestui shiialaisten islamistien vaikutuksesta Irakissa. Ba'ath -puolueen panarabialaisuuden takia Pohjois - Irakin sunnalaiset kurdilaiset suhtautuivat vihamielisesti ba'ath -puolueeseen.
Irakin salainen poliisi (mukhabarat) toimi Irakissa ja ulkomaissa tehtävänään etsiä ja eliminoida Saddamin vastustajia.
Saddamin hallinto on tappanut ainakin 250 000 irakilaista sekä tehnyt sotarikoksia Iranissa, Kuwaitissa ja Saudi - Arabiassa.

Wikipedia/Saddam Hussein/Political and cultural image
Irakissa vallitsi Saddamin henkilökultti. Kaikkialla Irakissa oli Saddamin kuvia, patsaita ja seinämaalauksia.
Vuoden 1995 presidentinvaaleissa Saddam sai 99.96 % äänistä ja 99.47 % äänesti. Vuoden 2002 presidentinvaaleissa hän sai 100 % äänistä, kun 100 % äänesti.

Wikipedia/Saddam Hussein/Foreign affairs
Kun Egypti teki rauhansopimuksen Israelin kanssa 1977, Irak katkaisi välinsä Egyptin kanssa. Mutta Egypti tuki Irakia voimakkaasti materiaalisesti ja diplomaattisesti Irakin ja Iranin sodassa 1980 - 1988.

Saddam Hussein ylläpiti suhteita kalleilla lahjoilla, kuten esim. timanttipäällysteisillä Rolex -rannekelloilla. Niitä hän lähetti kavereillensa maailman ympäri. Liittolaisellensa Sambian johtajalle Kenneth Kaundalle Saddam kerran lähetti Boeing 747:n täynnä lahjoja - huopia, tv:itä, koruja.
Saddamilla oli läheinen suhde venäläiseen tiedusteluagenttiin Jevgeni Primakoviin jo 1960 -luvulta lähtien. Primakov ehkä auttoi Saddamia pysymään vallassa 1991.
(Wikipedia/Yevgeny Primakov/Early political career
Primakov toimi jäsenenä Neuvostoliiton johtajan Gorbatshovin presidenttineuvostossa. Hän toimi Gorbatshovin erikoislähettiläänä Irakissa Persianlahden sodan 1990 - 1991 aikoina.)
Irak teki sopimuksen Neuvostoliiton kanssa 1972, jonka seurauksena Irak sai aseita ja tuhansia asiantuntijoita. Mutta 1978 Saddam kovensi otteita Irakin kommunistipuoluetta kohtaan ja voimisti kauppaa Lännen kanssa, mikä aiheutti jännitteitä Neuvostoliiton suhteisiin.
Saddam teki ainoan vierailun länsimaihin 1975, kun hän meni Ranskan Pariisiin tapaamaan ystäväänsä Jacques Chiracia. - Ranska aseisti Saddamia ja oli Irakin tärkein kauppakumppani läpi Saddamin hallintokauden. Julkisuuteen saadut dokumentit paljastavat, että Chiracille läheiset ranskalaiset virkamiehet ja liikemiehet - mukaan lukien Charles Pasqua, joka oli Chiracin sisäministeri - henkilökohtaisesti hyötyivät (kauppa)sopimuksista Saddamin kanssa. - Usea Irakin johtaja, libanonilainen asekauppias Sarkis Soghanalian ja muut ovat kertoneet, että Saddam tuki taloudellisesti Chiracin puoluetta.

Kun Ayatollah Ruhollah Khomeini nousi valtaan Iranin islamilaisessa vallankumouksessa, Saddam ja Arabian niemimaan valtiot alkoivat huolestua siitä, että shiialainen vallankumous leviäisi näihin maihin. Lisäksi Saddam halusi saada paljolti arabiankielisen öljyrikkaan Khuzestanin alueen Iranilta Irakille, kun Iran oli vallankumouksen ja sisäisten kahinoitten heikentämä.
Wikipedia/Iran-Iraq War
Irak hyökkäsi Iraniin 1980. Aluksi Irak menestyi sodassa, mutta 1981 rintama vakiintui. Seuraavana vuonna Irak vetäytyi. Sen jälkeen rintama ei juurikaan muuttunut ja sota muuttui uuvutussodaksi. Rauha solmittiin 1988.
Wikipedia/Iran-Iraq War/Foreign support to Iraq and Iran
Neuvostoliitto oli Irakin aseistuksen päätoimittaja sodan aikana. Se pelkäsi, että Lännestä ja Kiinasta tulisi Irakille tärkeitä asetoimittajia.
Sodan alkuvuosina USA:lla ei ollut kunnon suhteita kumpaankaan sotijaan: Irak ja Iran. USA:n Iranin suhteita rasittivat Iranin vallankumous ja USA:n Iranin lähetystön panttivankikriisi. USA:n Irakin suhteita haittasivat Irakin liitto Neuvostoliiton kanssa ja vihamielinen suhde Israeliin. Mutta kun Iran kieltäytyi rauhasta 1982, kun Irak oli vetäytynyt vanhoille rajoille, USA alkoi pelätä, että Iran laajenisi Irakiin ja Persian lahden etelärannan öljyvaltioitten alueelle.
USA tuki Irakia teknologia-avulla, tiedustelutiedoilla (satelliitit), myymällä teknologiaa kemiallisten ja biologisten aseitten valmistukseen ja aseilla. - USA ja UK estivät tai laimensivat YK:n päätöslauselmia, joissa tuomittiin se, että Irak käytti kemiallisia aseita iranilaisia tai Irakin kurdilaisia vastaan.
Irakin avuksi taistelemaan tuli Egyptistä palkkasotureita ja vapaaehtoisia sekä Jordaniasta Jarmuk -prikaati.
Sodan aikana Neuvostoliitto, Ranska ja Kiina toimittivat yli 90 % Irakin aseista, kun toimituksia mitataan rahamäärillä. Ranska, joka oli ollut 1970 -luvulta lähtien yksi Irakin läheisimmistä liittolaisista,  myi aseita Irakille 5 miljardin dollarin arvosta. Kiina myi aseita kaupallisin perustein kummallekin osapuolelle, koska sille ei ollut tärkeätä, kuka voittaisi sodan.
Kummallekin sotijalle aseita myivät Jugoslavia, Portugal ja Espanja
Irak sai sodan aikana Länneltä 35 G$:n lainat ja 30 - 40 G$ Persian lahden valtioilta. Saudi - Arabialta tuli 30.9 G$, Kuwaitilta 8.2 G£ ja Yhdistyneiltä arabiemiraateilta 8 G$.

Wikipedia/Iran-Iraq War/Use of chemical weapons by Iraq

Vuonna 1991 julkistetun raportin mukaan CIA arvioi, että Iran oli kärsinyt yli 50 000 uhria, kun Irak käytti kemiallisia aseita. Kuitenkin nykyisin arvioidaan, että näitä uhreja on yli 100 000, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin vaikutukset. Virallinen CIA:n arvio ei ota mukaan siviiliväestön kemiallisen altistumisen vaikutuksia rajakaupungeissa eikä sotaveteraanien lähisukulaisten kemiallisen altistumisen vaikutuksia.

Wikipedia/Saddam Hussein/Al-Anfal Campaign
Al-Anfal -kampanja suoritettiin 1986 - 1989, huipentuen vuoteen 1988. Kohteena olivat Pohjois - Irakin kurdilaiset sekä muut etniset ja uskonnolliset vähemmistöt.
Human Rights Watch arvioi, että kampanjan uhreja oli 50 000 - 100 000 henkeä. Joittenkin kurdilaisten lähteitten mukaan uhreja oli 182 000.

Wikipedia/Saddam Hussein/Tensions with Kuwait
Iranin - Irakin sodan päätyttyä Saddam pyysi Kuwaitia antamaan anteeksi sotavelat, mutta Kuwait kieltäytyi. Saddam painosti öljyntuottajavaltioita nostamaan öljyn hintaa leikkaamalla öljyntuotantoa. Kuwait kieltäytyi tästä ja vastusti OPEC:n kokouksessa öljytuotannon leikkauksia.
Saudi - Arabian öljyreservit sisälsivät n. 25 % maailman öljyreserveistä. Kuwaitin osuus oli n. 20 % ja Irakin osuus myös n. 20 %. - Saddam ja muut Irakin nationalistit olivat aina väittäneet, että Kuwait kuului Irakiin.
Saddam kysyi USA:n lähettiläältä, miten USA suhtautuu Irakin ja Kuwaitin väliseen kiistaan. Hän sai välttelevän ja epämääräisen vastauksen. - Saddam tulkitsi vastauksen siten, että USA ei puuttuisi, jos Irak valtaisi Kuwaitin.
Wikipedia/Saddam Hussein/Gulf War
Irak tunkeutui Kuwaitiin elokuun 2. 1990 ja väitti auttavansa Kuwaitin vallankumouksellisia. Elokuun 4. Irakin tukema Vapaan Kuwaitin väliaikaishallitus julistautui perustetuksi. Se ilmoitti Kuwaitin ja Irakin sulautuimisesta 8. elokuuta. Elokuun 28. Kuwaitista tuli muodollisesti Irakin 19. kuvernöörikunta.
Hiukan ennen Kuwaitin miehitystä Saddam lähetti 100 uutta Mercedes 200 sarjan autoa Egyptin ja Jordanin huipputoimittajille.
Moni maa huolestui Irakin Kuwaitin miehityksen seurauksista. Esim. UK oli hyötynyt huomattavasti  Kuwaitin miljardien investoinneista ja pankkitalletuksista.

YK:n turvallisuusneuvosto antoi määräajan, johon mennessä Irakin tuli vetäytyä Kuwaitista. Mutta Saddam ei antanut periksi. Niinpä USA:n johtama liittoutuma löi Irakin armeijan ja valloitti Kuwaitin ja osan Irakista.

Wikipedia/Saddam Hussein/Postwar period
Saddamin hävittyä sodan kurdilaiset aloittivat kapinan pohjoisessa sekä shiialaiset etelässä ja Keski - Irakissa. Mutta kapinat tukahdutettiin säälimättömästi.
USA oli yllyttänyt irakilaisia kapinoimaan, mutta ei tehnyt mitään kapinallisten auttamiseksi. Saudi - Arabia ja muut konservatiiviset arabialaiset valtiot pelkäsivät Iranin kaltaisen shiialaisen vallankumouksen käynnistyvän. Turkki vastusti kurdilaisten itsenäisyyttä joka maassa.
Irak ei koskaan toipunut taloudellisesti tai sotilaallisesti Persianlahden sodasta.
YK:n pakotteita ei lopetettu Persianlahden sodan päättymisen jälkeen, mikä esti Irakin öljynviennin.

Wikipedia/Saddam Hussein/Invasion of Iraq in 2003
Vuonna 2002 USA:n presidentti George W. Bush ilmoitti puheessansa, että hän ehkä kaataa Irakin hallinnon joukkotuhoaseitten uhan vuoksi. Bushin mukaan Irakin hallinto aikoo kehittää biologisia, kemiallisia ja ydinaseita vuosikymmenen kuluessa.
YK:n turvallisuusneuvosto teki päätöslauselman, jonka mukaan Irakin pitää tehdä yhteistyötä YK:n ja IAEA:n tarkastajien kanssa.
Mutta USA ei ollut tyytyväinen Irakin yhteistyöhön tarkastajien kanssa, joten se liittolaisineen hyökkäsi Irakiin. Irakin hallinto ja armeija romahtivat 3 viikossa. - Mutta sota muuttui sisällissodaksi, jossa toisena osapuolena oli USA ja pääosa shiialaisista ja kurdilaiset sekä toisena osapuolena sunnalaiset arabialaiset. Tämä sota jatkui vuosia.
Wikipedia/Saddam Hussein/Incarceration and trial
Saddam Hussein saatiin kiinni 2003. Hän joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin kuolemaan Dujailin joukkomurhasta (Wikipedia/Dujail Massacre). Hänet hirtettiin 2006.

[guest8788]

EDIT: jaa, tämä olikin joku öljybarreliketju.

[akez]

Monikulturalismin* syntyhistoriasta on puhetta Paul Schefferin kirjassa Die Eingewanderten (2007). Käännös saksasta:

Der Wert der Kulturen (Kulttuurien arvo)

Kulttuurirelativismin traditio kehittyi reaktiona kolonialismin ajan väärikäytöksiin ja ennen kaikkea sitä oikeuttaneen ylivertaisuuden käsitystä vastaan. Suuntauksen tärkeimmät teesit voidaan tiivistää seuraavasti: Kulttuureilla ei ole biologista perustaa, vaan ne ovat opittuja, siksi on väärin yhdistää rotu ja kulttuuri keskenään; ei ole olemassa evoluutiota primitiivisistä kultivoituihin yhteiselon muodoihin, jokainen paremmuusjärjestykseen perustuva ajattelutapa on väärä; ihmisten näkemykset ovat sidoksissa kulttuuriin ja sisältävät siksi jo valmiiksi ennakkoluulon siemenen.

Aluksi nämä ajatukset muotoili tarvittavalla varovaisuudella antropologi Franz Boas. Hänen oppilaansa veivät kuitenkin kulttuurirelativismin askel askeleelta radikaalimpiin johtopäätöksiin. Näiden 1900-luvun alun antropologien pysyvä saavutus oli, että rasistinen maailmankuva kaatui jalustaltaan. Käsitystä, että kulttuureilla on biologinen perusta ja että rodut voidaan jakaa pysyvään paremmuusjärjestykseen ylhäältä alas, ei juurikaan enää oteta vakavasti. Rasismi tieteenä muuttui sen myötä reunailmiöksi.
(...)

Nach dem Multikulturalismus (Monikulturalismin jälkeen)

Boasin ja hänen oppikuntansa näkemysten kriittinen pohdinta auttaa ymmärtämään monikulturalistisen ajattelun ristiriitaisuuksia. Monikulturalismi on lopultakin monessa suhteessa vain jatkoa kulttuurirelativismille toisin keinoin. Vuosikausia nämä näkemykset olivat niin hallitsevia, että ajatus monikulturalistisesta yhteiskunnasta vaikutti itsestäänselvältä. Nykyisin voimme todeta ajattelutavoissa tapahtuneen muutoksen. Länsimaisessa keskustelussa on yli kymmenen vuoden ajan etäännytty yhä enemmän monikulturalismin opinkappaleista. Käynnissä on liike, joka painottaa yhteisesti jaettua valtion kansalaisuutta.

Ennen kuin puhumme monikulturalistiseen yhteiskuntakäsitykseen liittyvästä problematiikasta on kerrottava jotakin tämän ajattelutavan historiasta. Ensimmäiset systemaattiset monikulturalistisen filosofian hahmotukset tulevat amerikkalaiselta kirjailija Horace Kallenilta. Hän oli "sulatusuuni"-opin tiukka kritiikko ja hän vastusti tungettelevaa poliittista liikettä maahanmuuttajien "amerikkalaistamiseksi". Hänen vetoomuksensa vaikuttaa esimuodolta ajatukselle, josta myöhemmin tuli yleinen: Käsitys yhteiskunnasta kulttuuristen vähemmistöjen summana. "Yhdysvalloista kehittyy yhä enemmän liittovaltio, ei pelkästään maantieteellisten ja hallinnollisten yksikköjen liitto, vaan myös kulttuuristen yhteisöjen yhteenliittymä, kansallisten kulttuurien liittovaltio."

Dekolonisaation vaikutuksen alla syntyi Amerikassa ja sitten Euroopassa monikulttuurinen ajattelutapa, joka edelleen kehitti "sulatusuuni"-opin torjuntaa. Kun samassa yhteydessä vielä suggeroidaan, että maailmanlaajuisen muuttoliikkeen johdosta maailma muuttuu kirjavammaksi, niin sitä vastaan ei paljonkaan ole sanomista. Näyttää olevan yleisesti hyväksyttyä, että tällaisen yhteiskunnan on saatava tilaa, samalla kun esimerkiksi hautaustoimia koskevia määräyksiä mukautetaan tai avataan rukoushuoneita, että hindujen tai muslimien uskonnolliset rituaalit olisivat mahdollisia. Myös uskonnollisten vapaapäivien tunnustaminen voidaan katsoa vastaantuloksi.

Kaikkien avoimien yhteiskuntien periaatteellisen tunnusmerkin - pluralismin painottamisen, sekä praktisen sopeutumisen - tilan antamiseen uusille uskonnoille ja elämäntyyleille - lisäksi on syntynyt uusi jatkoajatus. Kyse on näkemyksestä, jonka mukaan yhteiskunta muodostuu enemmän tai vähemmän itsenäisistä kulttuuriyhteisöistä, joita tulee kohdella useilla elämän osa-alueilla, kuten lainkäyttö, koululaitos ja työmarkkinat, erillisinä ja toisistaan riippumattomina. Kymlicka, joka edustaa monikulturalismin maltillista muotoa, joutui toteamaan, että tämän käsityksen kannattajat eivät pysty sanomaan juuri mitään moninaisuuden rajoista. Vastarintaan on törmännyt myös lähtökohta, tapa nähdä yhteiskunta "etnisenä liittovaltiona".
(...) 

Amartyan Sen ei taatusti ole monikulturalismin kannattaja. Hän siteeraa Gandhin kaunista puhetapaa, joka jo hyvin varhaisessa vaiheessa taisteli monikulturalismia vastaan, jonka hän kuvasi "kansakunnan vivisektioksi"[1], mikä tarkoittaa yhteiskunnan jakoa kulttuurisiksi ja uskonnollisiksi yksiköiksi. Hän kysyy, mistä on syntynyt käsitys, että eri kulttuurien rinnakkaiselo olisi jotenkin luonteeltaan rauhanomaista. Siellä, missä yhteinen perusta puuttuu, ei tulla näkemään rauhanomaista vuorovaikutusta, vaan sotkeudutaan pysyvään eripuraan tai vielä pahempaan. Moninaisuus on perustavaa laatua oleva tekijä avoimessa yhteiskunnassa, mutta ilman yhteistä minimiä ei sellainen yhteiskunta voi olla tuottava, ei taloudellisessa eikä demokraattisessa mielessä.
(...)

[1] tieteellinen elävän eläimen leikkely kokeellisessa tarkoituksessa (wikisanakirja)

Tiivistelmä "Nach dem Multikulturalismus"-kappaleen monikulturalismin kritiikistä löytyy ketjusta Monikulttuurisuuden määritelmä 

* Käytän tässä Pasi Saukkosen äskettäisessä artikkelissa käyttämää sanaa monikulturalismi. Termi ei vielä ole vakiintunut suomenkielessä, mutta tuo vaikuttaa minusta hyvältä, koska ero "monikulttuuri"-käsitteeseen, joka voi tarkoittaa mitä vaan, tulee selväksi. 

[Finka]

Koska 30-luvulla eugeniikka oli kansainvälisesti hyväksytty tutkimusala (mm. USA, Ruotsi ja Saksa tietysti), niin minusta voidaan sanoa kultuurirelatismin ja monikulturismin valtavirtaistuneen vasta toisen maailmansodan jälkeen. Väittäisin että nykyinen monikulturismiaate on heilahdus toiseen ääripäähän.

[talous ja muutos]

Saddam Husseinin vaikutusyrityksistä ulkomaitten politiikkaan ja laajemminkin korruptiosta löytyy vaikuttava esimerkki täältä:

Wikipedia/Oil-for-Food Programme

Irak oli miehittänyt Kuwaitin 1990. Sen jälkeen USA:n johtama liittoutuma löi Irakin armeijan sekä valloitti Kuwaitin ja osan Irakista.
Jotta Irak ei enää uhkaisi naapurimaita, sille määrättiin taloudelliset pakotteet mm. öljynvientikielto. Vähitellen huolestuttiin siitä, että tavalliset irakilaiset joutuvat kärsimään kauppasaarrosta. USA:n presidentin Bill Clintonin aloitteesta YK hyväksyi vuonna 1995 Öljyllä ruokaa -ohjelman. Se salli Irakin myydä öljyä, jotta se voisi ostaa ruokaa, lääkkeitä ja muita humanitaarisia tarvikkeita tavallisille irakilaisille. Mutta se ei sallinut Irakin vahvistaa sotilaallista kykyänsä.
Pieni osa ohjelman varoista käytettiin Kuwaitin sotatuhojen korjaamiseen.
Irak hyväksyi tämän ohjelman 1996. Ohjelma alkoi joulukuussa 1996.
Ohjelma päättyi virallisesti (de jure), kun USA liittolaisineen valloitti Irakin 2003. Mutta käytännössä se päättyi vasta 2010.
Ohjelman sisällä myytiin yli 53 G$:n arvosta Irakin öljyä. Noin 46 G$ näistä varoista tarkoitettiin käytettäväksi irakilaisten humanitaarisiin tarpeisiin (ruoka, lääkkeet yms.). (Wikipedia/Oil-for-Food Programme/Financial statistics)

Öljynmyyntirahoja ei annettu suoraan Irakin valtiolle, vaan välittäjänä käytettiin BNP Paribas -pankkia vuoteen 2001 asti. (Wikipedia/Oil-for-Food Programme/Background and design)
Pankin valinta oli virhe, sillä sen suurin yksityinen osakkeenomistaja oli Irakissa syntynyt Nadhmi Auchi. (
Wikipedia/Oil-for-Food Programme/Abuse). - Nimittäin Saddam Hussein saattoi kiristää häntä uhkaamalla panna vankilaan, kiduttaa ja tappaa hänen lähisukulaisiansa.
Wikipedia/Nadhmi Auchi
Nadhmi Auchi syntyi Irakissa vuonna 1937. Vuonna 1980 hän pakeni perheinensä Irakista Lontooseen, koska häntä yritti kiristää Barzan Ibrahim al-Tikriti. 6 vuotta myöhemmin Auchin nuorempi veli hirtettiin Irakissa liittyen al-Tikritin korruptiojuttuihin.
Auchi on rikas. Forbes arvioi vuonna 2012, että Auchin omaisuuden nettoarvo on 1.8 G$. Niinpä hän on maailman 854:nneksi rikkain ihminen.


Wikipedia/Oil-for-Food Programme/Abuse
Ruokaa öljystä -ohjelman johtaja oli Benon Sevan Kyprokselta. Ohjelmajohtajana hän jarrutti ponnistuksia tarkistaa ja tutkia tätä ohjelmaa.
Vuonna 2000 Dileep Nair, joka oli YK:n korruption vahtikoira, halusi selvittää ohjelman suojaamattomuuden tason. Sevan yhdessä YK:n varapääsihteeri Louise Frechetten kanssa hylkäsi kaikki sellaiset tutkinnat.
Vuonna 2005 usalaisen Paul Volckerin komission mukaan iso osa ohjelmalla hankitusta ruoasta oli sopimatonta ihmisten käytettäväksi. Raportin johtopäätöksen mukaan Sevan oli hyväksynyt melkein 150 000 $:n lahjukset ohjelman aikana. Vuonna 2005 hänet erotettiin YK:n virastansa.


Ensimmäiset syytökset väärinkäytöksistä perustuen asiakirjoihin, jotka saatiin, kun USA:n liittokunta oli vallannut Irakin 2003.
Wikipedia/Oil-for-Food Programme/al Mada list

Irakilainen sanomalehti al Mada julkaisi tammikuun 25. 2004 listan henkilöistä ja organisaatioista, joitten väitettiin saaneen öljymyyntisopimuksia YK:n Öljyllä ruokaa -ohjelman kautta. Tämä lista perustui yli 15 000 dokumenttiin, jotka kertoman mukaan oli löydetty Irakin valtion omistamasta öljy-yhtiöstä, jolla oli läheiset yhteydet Irakin öljyministeriöön.
Al Madan listassa oli vain henkilöt, jotka oli lahjottu tukemaan Irakia. - Listassa ei käsitelty lahjuksia, jotka oli maksettu Irakin viranomaisille ja johdolle. Vain harva kielsi, että Irakissa - kuten useassa kolmannen maailman valtiossa - lahjuksia maksettiin säännöllisesti johdolle, jotta saataisiin sopimuksia.

Nimettyihin hyödynsaajiin kuului nämä poliitikot:
- UK:n parlamentin jäsen George Galloway ja hänen hyväntekeväisyysjärjestönsä Mariam Fund.
- Ranskan entinen sisäministeri Charles Pasqua
- Intian ulkoministeri Natwar Singh
- Vatikaanissa Jean-Marie Benjamin, joka työskenteli apulaisena "valtiosihteerille", jolle kuuluu mm. ulkoministerin tehtävät. (Wikipedia/Secretary of State/Holy See)

Venäjällä jopa Ortodoksinen kirkko ilmeisesti oli mukana laittomassa öljykaupassa.

Natwar Singh painostettiin eroamaan ulkoministerin virasta tämän skandaalin vuoksi - tosin vasta Volckerin komitean tutkimusraportin jälkeen joulukuussa 2005.
George Galloway voitti herjauskanteet kahta lehteä vastaan, kun ne raportoivat näistä syytteistä.

Mitkä valtiot saivat öljykauppoja?
Wikipedia/Oil-for-Food Programme/Duelfer Report

Öljykauppoja saaneitten kansalaisuus (ihmiset) tai pääkonttorivaltio (yhtiöt)  /Osuus kaikesta myydystä öljystä
Venäjä: 30 %
Ranska: 15 %
Kiina: 10 %
Sveitsi: 6 %
Malesia: 5 %
Syyria: 6 %
Jordan: 4 %
Egypti: 4 %
Muut (mukaan lukien USA): 20 %
USA: 2 - 3 %


Tutkimuksia Öljyllä ruokaa -ohjelman väärinkäytöksistä:
Wikipedia/Oil-for-Food Programme/Investigations
Saddamin kukistumisen jälkeen alettiin etsiä ja tutkia Öljyllä ruokaa -ohjelman (OFF) väärinkäytöksiä. USA:n kongressin Government Accountability Office (GAO) tutki asiaa. YK:n pääsihteeri Kofi Annan totesi vuonna 2004, että pitää tehdä riippumaton tutkimus OFF:sta. Tosin Annan uskoi, että useimmat väitteet OFF:n väärinkäytöksistä ovat törkeitä ja liioiteltuja.
Annan nimitti Riippumattoman selvityskomitean (Independent Inquiry Committee) eli Paul Volckerin komitean. Sitä johtivat Paul Volcker, Mark Pieth ja Richard Goldstone.

Öljyllä ruokaa -ohjelman hyödynsaajat:
Wikipedia/Oil-for-Food Programme/Investigations/Beneficiaries

Venäjä:
- Venäjän valtio:  1 366 miljoonaa barrelia öljyä
- Liberaalidemokraattinen puolue (Vladimir Zhirinovsky): 79.8 miljoonaa barrelia öljyä
- Vladimir Putinin Rauha ja yhtenäisyys -puolue: 34 miljoonaa barrelia öljyä
- Yetumin (Venäjän ulkoministeriö): 30.1 miljoonaa barrelia
- Venäläinen Irakin solidaarisuus -yhdistys: 12.5 miljoonaa barrelia öljyä
- Nikolai Ryzhkov (Neuvostoliiton entinen pääministeri): 13 miljoonaa barrelia öljyä
- Irakin väestön venäläinen solidaarisuuskomitea: 6.5 miljoonaa barrelia öljyä
- Venäjän ortodoksikirkko: 5 miljoonaa barrelia öljyä
- Venäjän presidentin toimiston (presidentinhallinnon) johtaja: 5 miljoonaa barrelia öljyä
- Kansallisdemokraattinen puolue: 2 miljoonaa barrelia öljyä
- Venäjän ulkoministeriö: 1 miljoona barrelia öljyä
- Venäjän kommunistinen puolue: 1 miljoona barrelia öljyä
- Venäläisiä yhtiöitä
- Vähemmän merkittävässä asemassa olleita ihmisiä ja organisaatioita

Valko-Venäjä:
- Liberaalipuolue: 1 miljoona barrelia öljyä
- Valkovenäjän kommunistinen puolue: 1 miljoona barrelia öljyä

Brasilia:
- Brasilialainen kommunistinen ryhmä eli Lokakuun 8:nnen vallankumouksellinen liike: 4.5 miljoonaa barrelia öljyä

Jugoslavia (de facto Serbia ja Montenegro):
- Jugoslavian vasemmistopuolue: 9.5 miljoonaa barrelia öljyä
- Sosialistipuolue: 1 miljoona barrelia öljyä
- Italian puolue: 1 miljoona barrelia öljyä
- "kokstuntsha" - ehkä Kostunican puolue: 1 miljoona barrelia öljyä

Muita itäeurooppalaisia puolueita:
- Romanian työväenpuolue: 5.5 miljoonaa barrelia öljyä
- Unkarilaisten edun puolue: 4.7 miljoonaa barrelia öljyä
- Bulgarian sosialistipuolue: 12 miljoonaa barrelia öljyä
- Slovakian kommunistinen puolue: 1 miljoona barrelia öljyä

Ranska:
- Ranskalaisarabialainen ystävyysseura: 15.1 miljoonaa barrelia öljyä
- Entinen sisäministeri Charles Pasqua: 12 miljoonaa barrelia öljyä
- Ranskalaisia bisnesihmisiä

Egypti:
- Imad Al-Galda, joka on liikemies ja edustaa Egyptin parlamentissa presidentti Mubarakin kansallisdemokraattista puoluetta: 14 miljoonaa barrelia öljyä
- Abd Al-Azim Mannaf, Sout Al-Arab -sanomalehden toimittaja: 6 miljoonaa barrelia öljyä
- Muhammaa Hilmi, egyptiläisen sanomalehden Sahwat Misrin toimittaja: julkistamaton määrä öljyä
- Al-Multaqan lehdistösäätiö (Press and Publication): 1 miljoona barrelia öljyä
- Egyptiläisiä yhtiöitä
- Vähemmän tärkeässä asemassa oleva henkilö

Libya:
- Pääministeri Shukri Ghanem: 1 miljoona barrelia öljyä

Intia:
- Intian kongressipuolue: 1 miljoona barrelia öljyä

Indonesia:
- Indonesian presidentti Megawati Sukarnoputri: 1 miljoona barrelia öljyä

Italia:
- Italialaisia yhtiöitä ja bisnesihminen
- Ulkopoliittisesti ei merkittävä poliitikko

Myanmar, Palestiina, Qatar ja Syyria saivat öljyä.

Espanja:
- Basem Qaqish jäsenenä espanjalaisessa Arabian asian puolustuskomiteassa: 1 miljoona barrelia öljyä
- Ali Ballout Saddamille myötämielinen libanonilainen journalisti: 1 miljoona barrelia öljyä
- Javier Robert: 1 miljoona barrelia öljyä

Sveitsi:
- Sveitsiläisiä yhtiöitä

Ukraina:
- Sosiaalidemokraattinen puolue: 1 miljoona barrelia öljyä
- Kommunistinen puolue: 6 miljoonaa barrelia öljyä
- Sosialistipuolue: 1 miljoona barrelia öljyä
- Ukrainalainen yhtiö

UK:
- George Galloway: 1 miljoona barrelia öljyä
- Fawwaz Zreiqat: 1 miljoona barrelia öljyä. Lisäksi hän sai Jordaniassa 6 miljoonaa barrelia öljyä
- Mujahideen Khalq: 1 miljoona barrelia öljyä

USA:
- Samir Vincent: 10.5 miljoona barrelia öljyä
- Shaker Al-Khafaji: 1 miljoona barrelia öljyä

Tummensin öljyä saaneitten joukosta (nimen perusteella) vasemmistopuolueet ja mediavaikuttajat.


-----

Saddam käytti taloudellista vaikutusvaltaa (kauppasopimukset ja lahjonta) vahvistaakseen Irakin asemaa Arabian maanosassa ja laajemminkin. Lisäksi hän kiillotti omaa ja Irakin kuvaa ulkomailla. - 1990 -luvulla tavoitteena oli öljynvientikiellon heikentäminen ja purkaminen. Lisäksi piti estää, että USA yrittäisi syrjäyttää Saddamia Irakin johdosta.

Saddam halusi levittää Arabian maanosaan saddamilaista versiota ba'ath -ideologiasta. (Wikipedia/Ba'athism/Saddamism) Saddamismin erityispiirteisiin kuului irakilainen nationalismi ja Irak -keskeinen arabimaailma sekä voimakas militarismin korostus.

-----

Korjasin pienen kirjoitusvirheen.