Auttamisen haasteita

[Juffe]

Venäläiseen orpokotiin joutuneen syyrialaislapsen tapaus kirvoitti jonkin verran sanailua tuttavapiirissäni. Niiden mietteiden pohjalta laadiin auttamisen etiikkaan liittyvistä haasteista esimerkin, joka on osittain analoginen humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvien kysymysten kanssa. Postaan sen tänne, kun sopivampaa paikkaa en keksi:



Kohtaat neljäkymmentä kerjäläistä. Sinulla ei riitä rahaa kaikkien auttamiseen. Mitä teet?

Kerjäläisistä kymmenen kerjää henkensä pitimiksi. Kaksikymmentä kerjäläistä voisi elättää itsensä muulla tavoin, mutta katsovat kerjäämisen olevan helpompi ja tuotteliaampi vaihtoehto. Viisi kerjää, koska rikollisjärjestö on pakottanut heidät siihen väkivallalla uhkaamalla ja kuorii omiin taskuihinsa suurimman osan tuloista. Kerjäläisistä kolme on tullut lapsuudessa huoltajan vammauttamaksi kerjäämisen tehostamiseksi. Kahdella on työntekoa haittaava vamma tai sairaus, jonka paranemisen he ehkäisevät keinotekoisesti samasta syystä.

Mikä on myötätuntoiselle ihmiselle oikea tapa toimia? Yksi päättää olla antamatta kenellekään. Toinen antaa muutamalle ensimmäisenä kohdalle ehtivälle, lopuille ei. Kolmas arpoo koko joukosta muutaman, jolle tekee lahjoituksen. Neljäs antaa kaikille, kunnes rahat loppuvat. Viides yrittää arvata, ketkä joukosta ovat niitä henkensä pitimiksi kerjääviä, ja antaa rahaa joillekin heistä.

Kuka näistä toimi oikein, kuka väärin?

Tilanteen ollessa tällainen on melko luonnollista, että ihmiset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin, vaikka kaikki olisivat lähtöjään ihan yhtä hyväntahtoisia ja ihmisystävällisiä.

P.S. Eräs kerjäläiset kohdanneista henkilöistä olikin tavallista varakkaampi. Hän antoi rahaa kaikille, ja ne riittivät juuri ja juuri! Seuraavana päivänä hänen luokseen tuli 200 kerjäläistä.

[Tragedian synty]

"Jos annat köyhälle kalan, hän syö sen heti ja on kohta taas nälkäinen. Jos annat hänelle ongen, hän pyytää matoa koukkuun. Mutta jos et anna hänelle mitään, ongelma katoaa pikkuhiljaa ihan itsekseen."

En lahjoittaisi kenellekään mitään. Sen sijaan saattaisin sanoa: "Yrittäkää nyt edes!"

[Gommi]

Kannustava kulutuksen suuntauttaminen on avainsana. En anna kerjäläisille yms. mitään, mutta joskus olen ostanut köyhemmältä ihmiseltä, vaikka hän myy huonoa kalliimmalla, kuin rikkaalta ihmiseltä hyvää halvalla, ihan vain antaakseni signaalin että työnteko kannattaa.

Tätä samaa kun noudattaa koko elämässään, auttaa kymmenin tuhansin euroin huonommassa asemassa olevia. Hanki ruokasi lähikaupasta. Käy kahvilla ja syömässä yksityisessä ruokalassa, älä missään ravintolaketjussa täyttämässä mljonääriomistajien pankkitilejä. Osta viiniä portugalista ja kreikasta,älä lahjoita rahaa näiden maiden pankkiirieliitille. Harrasta lomailua Lapin tai Pohjois-Karjalan konkurssikypsissä kylissä, tai vaikka saman tien Virossa tai muussa köyhässä maassa, mieluiten laatuhotellien ulkopuolella. Osta sellaisen humanistihörhön kirjoja, joita kukaan tervejärkinen ei muuten ostaisi. Mene kielikurssille, jota pitää ulkomainen (mutta laadukas) opettaja tai vaikka ihan kotimainen köyhä opiskelija... jne.

Joko tämä, tai sitten voit lahjoittaa jonkun mokuprojektin joulupataan 50 euroa vuosittain. Kumpihan on tehokkaampi tapa?