Tippi tulee, oletko valmis?

[Maailmanmies]

Yksi ärsyttävimmistä tippijutuista on turistimatkoilla joka peevelin kerta bussikuskille kerättävä tippi. Kun Jorgos on nyt niin hyvin bussia ajanut, eikä kertaakaan ojaan. Voi Pe..  Kyllä bussikuskin pitäisi tietää keikalle lähtiessään paljonko palkkaa saa, ja sillä siisti.

Etelä-Euroopan lomakohteissa oppaina toimivat suomalaisnaiset ne vain haluavat meille junteille opettaa tippaamista, vaikka ainakaan Italiassa ja Espanjassa ei kukaan tippiä odota. Puhunkin nyt maasta yleensä enkä jostain turistirysästä.

[varamies]

Ravintolan portsarille annan tippiä. En muuten.

Miksi? En ole koskaan ymmärtänyt miksi kaverinikin heittää ovimiehen kouraan setelin poistuessaan baarista. Eihän se portsari siinä muuta tee kuin availee ovea ja tarkastelee papereita, aivan kuin kympin kouraan lyömisellä saisi seuraavalla kerralla paremman oven aukaisun.

Tämä on ilmeinen jäänne 80-luvulta jolloin portsarilla oli kaikki valta. Kerran tapahtui esim. niin ettei päästy sisään kun mulla oli liian punaiset silmät, olin kuski ja luonnollisesti selvinpäin, mikään selittely ei auttanut. Hauskaa näin jälkikäteen muttei ollut silloin. Olis voinut olla toinen lopputulos jos olisin käynyt paikassa edellisenä viikonloppuna ja pistänyt lähtiessäni kympin käteen.

Vielä 1970-luvulla oli joissakin anniskelupaikoissa käytäntönä, ettei portsari saanut ravintolan omistajalta minkäänlaista korvausta, vaan portsarin palkka muodostui tipeistä. Portsari ilmoitti tulonsa verottajalle, joka sovelsi tuloihin harkintaverotusta. Tarjoilijoiden tippejä verottaja on aina katsonut läpi sormien.

[Vetinari]

En kannata tippikulttuurin rantautumista meille. Palvelumaksu tulee sisällyttää ruokalistan hintoihin. Joskus kyllä tippaan lempipaikoissani, joissa on kassalla kuppi jossa lukee "työntekijöiden virkistyskassa" tms, tai jos joudun matkustamaan taksilla ja kuski on mukava eikä urputa esim. kissankuljetuslaatikosta (josta olen kyllä maininnut tehdessäni tilausta taksikeskukseen), niin pyöristän summan ylöspäin. 17 euron taksikyydistä maksan mielelläni 20 euroa, jos kyyti on ollut joutuisa ja mukava.

Ameriikassa tarjoilijoiden tulot riippuvat tipeistä. Eikä vain tarjoilijoiden, sillä usein tarjoilijat jakavat tippinsä tarjoilijan apulaisten, kokkien ja tiskaajien kanssa. Työnormeista säädetyn lain mukaan työnantajan ei ole pakko maksaa tippityöntekijöille enempää kuin 2,13 dollaria tunnissa. Saman lain mukaan työnantajan on maksettava erotus, jos tuntipalkan ja tippien yhteissumma jää alle 5,15 dollarin per tunti. Tästä eivät kuitenkaan tiedä suurin osa tippityöntekijöistä, koska työnantajat eivät sattuneesta syystä mainitse asiasta, joten käytännössä tarjoilijat ovat täysin tipinantajan armeliaisuuden varassa.

Näistä oikeuksista on vaikea päästä selville, koska ammattiliittoon liittymisestä seuraa usein kenkää, ja köyhyyden ja puutteen vuoksi tarjoilijoiden koulutustaso on matala. Jos minä saisin päättää, Ameriikastakin ottaisin tippikulttuurin pois ja antaisin tippityöntekijöille kiinteän minimipalkan.

[Timo Rainela]

Ihan ensin, itse pikkasen reilut 30 vuotta ravintoloissa töitä tehneenä laitan oman osani.
Ollaan koettu prosenttipalkka (ihan hyvä juttu).
Kun muutoksia myöhemmin tuli, ne eivät olleet työntekijämyönteisiä.
Kuukausi/tuntipalkkaus veivät lähestulkoon lisien mukaan tuomat kannustukset.
Vaikka näitä olisi sovellettu, aina meni huonompaan suuntaan. Olen työskennellyt sekä baarimestarina että "ovimiehenä". Ymmärrän, että valtaosalla ravintola-asiakkaista on omat tapansa, jotka eivät kohteliaasti sanottuna kohtaa asiakaspalvelijan toiveiden kanssa.
Kuitenkin minä 80-90 - luvulla pystyin helposti hankkimaan omistusasunnon, auton ja muut tarvittavat lisävarusteet haluni mukaan ja sillon nimenomaan tippi muodosti sen rahareservin, jolla jatkettiin...
"Ovimiehenä" maksoin veroja, mutta on rehellisyyden nimessä sanottava, että baarissa saamiani ylimääräisiä tuloja en ole ilmoittanut.
Amerikan käytäntö tuli tutuksi poikani kilpamatkojen yhteydessä. Siellä teimme selvyyden vuoksi pyynnön, että palvelumaksu liitetään laskuun. Tämä tuntui toimivan hyvin ja miellyttävä tarjoiluhenkilökunta sai myös ylimääräisen "tipin". Koko meidän porukka oli valtavan tyytyväinen Amerikan malliin.
Tiedän, että on varsin monia mielipiteitä tämän asian puolesta ja vastaan ja jokainen niistä on omalla tavallaan perusteltu.
Itse annan aina "pokelle" omansa ja en ole kohdannut huonoa palvelua kotikonnullani Vuosaaren maahanmuuton kovan ytimen ™ tuntumassa.
Toisaalta, jos haluan huonoa palvelua, lähden ydin-Helsinkiin. Esim. leffa-illan jälkeen, jos haluat "rinksun"... Ruokailun olen siirtänyt kotiini jo ajat sitten !!! 

[vilach]

minua eivät kiinnosta tipit ravintoloissa, koska en ole niin rikas, että olisi varaa syödä ulkona.
vuosi sitten kävin kolmen viikon etelämatkalla, enkä syönyt siellä kertaakaan ulkona. mutta jos olisin rikas ja olisi varaa syöda ulkona, niin en maksaisi tippiä ollenkaan, maksaisin sen, mitä paperissa lukee.

[Lasikenkä 45]

Eihän se portsari siinä muuta tee kuin availee ovea ja tarkastelee papereita, aivan kuin kympin kouraan lyömisellä saisi seuraavalla kerralla paremman oven aukaisun.

Taannoin hieman ovimiehen hommia harrastaneena sanoisin, että jos et aio palata kyseiseen baariin ainakaan kovin useasti, ei sillä tipillä olekaan mitään virkaa. Mutta jos vähänkään meinaat käydä kyseisessä juottolassa, on aina etua siitä että naama jää tipin muodossa mieleen. Sieltä poke saattaa vinkata jonosta sisään "mukavat" ja jos sisällä tulee jotain hässäkkää, poken asenne on valmiiksi +100 sen sijaan että kattois sua standardi -100 känniääliönä.

[turha jätkä]

Tipit eivät ole tulossa, ne ovat olleet täällä iät ajat. Onhan tippejä annettu jo pitkään. Ei tietenkään kaikki, mutta osa porukasta. Tippihomma on varsin ok silloin kun voi luottaa siihen, että tarjoilija joka tapauksessa saa asiallisen lakisääteisen korvauksen työstään. Kun näin on, voi tippiä antaa palkintona hyvin hoidetusta työstä, jos siltä tuntuu.

Mielestäni tippejä voisi antaa muuallakin kuin ravintolassa, nolottaa näin jäkikäteen kun ei tajunnut mitenkään erityisesti korvata tien päältä pelastaneen autoliiton miehen toimia.

Tippihommassa ikävää on se, jos ei ole mitään yleisiä sääntöjä siitä, miten paljon (ja missä tilanteessa) pitää tippiä antaa. Tuo epävarmuus on ulkomailla matkustaessa tuskaa, ei haluaisi olla jurpo, vaan toimia hyvien tapojen mukaan.

[Totuusko?]

Mieluummin annan "tippiä" niille romanialaisille kerjureille kuin portsareille, tarjoilijoille tai muille palvelualan työntekijöille. Jos palvelu ei pelaa ilman tippiä, työntekijä on väärällä alalla. Asiakkaat maksavat palvelusta ja hyödykkeistä yritykselle, yritys maksaa työntekijöilleen palkkaa sopimuksen mukaan. Palkka merkitsee työntekijälle paljon muutakin kuin sen jokakuisen leipä/vuokra/mitä vaan -rahaa.

Jos minimipalkka olisi vaikka 10e/tunti, niin olisiko oikein sitä tarjoilijaa kohtaan, että työnantaja maksaisi vain 5e/tunti, koska ko. työntekijä saa kuitenkin tippiä lisäksi? No entä eläkekertymä ja muu sosiaaliturva? Vaikuttako tuo tipin saanti työeläkkeeseen,  työkyvyttömyyseläkkeeseen, sairaseläkkeeseen, äitiyspäivärahaan, sairasajan palkkaan? Miettikäähän sitä...

[Advancedisto]

Minä olen tällä kertaa se uhitteleva mies.

Minä en maksa tippiä, en edes Kanadassa tai Yhdysvalloissa tarjoilijoille. Maksakoon itse tarjoilustaan, mikäli pakko. Katsos, nimittäin, jos menussa lukee, että hampurilaisen hinta on 10 $, niin maksan sen 10 $, enkä 14 $.

Ainoastaan maksan "tippiä" kulkiessani taksilla ja käyttäessäni käteistä. Jos matkan hinnaksi tulee tyyliin 19.5 Euroa, niin todennäköisesti annan 20-setelin ja sanon, pidä loput.

[Vera]

Minä en maksa tippiä, en edes Kanadassa tai Yhdysvalloissa tarjoilijoille. Maksakoon itse tarjoilustaan, mikäli pakko. Katsos, nimittäin, jos menussa lukee, että hampurilaisen hinta on 10 $, niin maksan sen 10 $, enkä 14 $.

Oletko koskaan kuullut siitä että maassa maan tavalla?

[pate ensimmäinen]

Ei, tippi ei tule. Ainakaan tippiä ei tule.

Olen siinä käsityksessä, että työnantajan tulee maksaa työntekijän palkka, ei minun. Oletan, että "tippi" on jo lisätty kiinteisiin hintoihin. En halua mitään basaarikulttuuria tänne. Haluan tietää hinnan ja maksan sen jos haluan palvelun. En halua tinkiä, en vongata, en vängätä, en arvuutella hintaa tai kokea v---tusta edellisten vuoksi.

En myöskään halua, että takapuoltani lipevästi nuollaan kammottava tekovirne naamalla vain sen vuoksi, että heittäisin pari lanttia johonkin muovikuppiin kassalla. Haluan vain nopeaa ja neutraalin asiallista palvelua. Ei tarvitse toivotella hyviä päivänkään jatkoja, minun päiväni ei ole kiinni noista valheellisista toivotuksista.

Ja koko ideahan on epätasa-arvoinen; miksi tarjoilija saa tippiä mutta hitsari ei? Vai pitääkö hitsarifirman asiakasfirman tulla heittelemään hitsareille kolikoita kuin koirille luita?

Entä jos tarjoilijoita on kaksi, toinen kaunis ja toinen ruma? Kumman luulette saavan enemmän tippiä? Valittaako rumempi vähemmistövaltuutetulle? Vai enemmistövaltuutetulle, sillä enemmistöhän on rumia..

Ei kiitos, moista orjamentaliteettia ei kaivata sivistysmaissa. Sopii vain aasivankkuri- ja basaariyhteiskuntiin, missä kanan kaula katkaistaan teltan takana. Me pohjoismaalaiset haluamme hinnat hintoina. Piste.

Eino sanoi asian juuri niin kuin se on. Eipä ole juuri lisättävää. Näin aamuyöstä toivon Einolle kahta asiaa. Älä erehdy somalien kanssa nahistelemaan tai minun kanssani pokeripöytään.

[JT]

Minä en maksa tippiä, en edes Kanadassa tai Yhdysvalloissa tarjoilijoille. Maksakoon itse tarjoilustaan, mikäli pakko. Katsos, nimittäin, jos menussa lukee, että hampurilaisen hinta on 10 $, niin maksan sen 10 $, enkä 14 $.

Oletko koskaan kuullut siitä että maassa maan tavalla?

Aivan. Ja siitä on jopa hyötyä. Esimerkiksi monessa baarissa tippaamalla dollarin/juoma saa joka kolmannen tai neljännen drinkin ilmaiseksi. Tai siis yhdellä taalalla - sillä tippihän kannattaa maksaa aina. Kun on itse tehnyt myös tippihommia osaa arvostaa palvelua ja palvelusta maksavaa asiakasta. USAssa vain moukka jättää tippaamatta.

[Torrence]

Ei, tippi ei tule. Ainakaan tippiä ei tule.

Olen siinä käsityksessä, että työnantajan tulee maksaa työntekijän palkka, ei minun. Oletan, että "tippi" on jo lisätty kiinteisiin hintoihin. En halua mitään basaarikulttuuria tänne. Haluan tietää hinnan ja maksan sen jos haluan palvelun. En halua tinkiä, en vongata, en vängätä, en arvuutella hintaa tai kokea v---tusta edellisten vuoksi.

En myöskään halua, että takapuoltani lipevästi nuollaan kammottava tekovirne naamalla vain sen vuoksi, että heittäisin pari lanttia johonkin muovikuppiin kassalla. Haluan vain nopeaa ja neutraalin asiallista palvelua. Ei tarvitse toivotella hyviä päivänkään jatkoja, minun päiväni ei ole kiinni noista valheellisista toivotuksista.

Ja koko ideahan on epätasa-arvoinen; miksi tarjoilija saa tippiä mutta hitsari ei? Vai pitääkö hitsarifirman asiakasfirman tulla heittelemään hitsareille kolikoita kuin koirille luita?

Entä jos tarjoilijoita on kaksi, toinen kaunis ja toinen ruma? Kumman luulette saavan enemmän tippiä? Valittaako rumempi vähemmistövaltuutetulle? Vai enemmistövaltuutetulle, sillä enemmistöhän on rumia..

Ei kiitos, moista orjamentaliteettia ei kaivata sivistysmaissa. Sopii vain aasivankkuri- ja basaariyhteiskuntiin, missä kanan kaula katkaistaan teltan takana. Me pohjoismaalaiset haluamme hinnat hintoina. Piste.

Eino sanoi asian juuri niin kuin se on. Eipä ole juuri lisättävää. Näin aamuyöstä toivon Einolle kahta asiaa. Älä erehdy somalien kanssa nahistelemaan tai minun kanssani pokeripöytään.

Kyllä, Eino sen sanoi. Olen kaikessa samaa mieltä, eli Suomeen ei tippikulttuuri sovi. Meillä on kiinteät hinnat mitkä sisältävät "tipin" ja siihen hintaan täytyy saada palvelua. Pohjoismaiseen tai ainakaan suomalaiseen kulttuuriin ei sovi tipin tapainen kerjääminen. Meillä kiusaannutaan, jos joudutaan arvuuttelemaan, onko tippiä varmasti annettu tarpeeksi...

[Lasikenkä 45]

USAssa vain moukka jättää tippaamatta.

Luultavasti olisin siellä sitten kuin kala vedessä.

Nooh, leikki leikkinä, kyseessähän kai oli etupäässä keskustelu siitä, pitäisikö tippisysteemi implementoida Suomeen, eikä siitä, maksaisiko joku tippiä siellä, missä se on jo implementoitu.

Henkilökohtaisesti olen standardi ihminen, eli tipin ystävä osoitepäässä, muuten en niin välitä

[VMJ]

Oletko koskaan kuullut siitä että maassa maan tavalla?

Oikea asenne!

Eniten hämmennystä aiheuttaa mielestäni se, että ei oikein tiedä miten tulee toimia. Itsekkin olen ulkomailla välillä aivan pihalla, että mikä on se oikea käytäntö. Ainakin sen olen oppinut (en kantapään kautta), että on epäkohteliasta jättää aivan liian vähän tippiä. Jos joku Suomessakin jättää 15 senttiä tippiä niin sen voi jo kokea vittuiluksi.

En ole ikinä itse käynyt Jenkeissä, mutta rakas veljeni kertoi, että ainakin Nykissä monissa paikoissa oli tipin osuus laskettu valmiiksi, ettei tule noloja tilanteita.

[Torrence]

Minä en maksa tippiä, en edes Kanadassa tai Yhdysvalloissa tarjoilijoille. Maksakoon itse tarjoilustaan, mikäli pakko. Katsos, nimittäin, jos menussa lukee, että hampurilaisen hinta on 10 $, niin maksan sen 10 $, enkä 14 $.

Oletko koskaan kuullut siitä että maassa maan tavalla?

Aivan. Ja siitä on jopa hyötyä. Esimerkiksi monessa baarissa tippaamalla dollarin/juoma saa joka kolmannen tai neljännen drinkin ilmaiseksi. Tai siis yhdellä taalalla - sillä tippihän kannattaa maksaa aina. Kun on itse tehnyt myös tippihommia osaa arvostaa palvelua ja palvelusta maksavaa asiakasta. USAssa vain moukka jättää tippaamatta.

Jotenkin tulee mieleen lahjominen. Eli jos pokea ja/tai henkilökuntaa muistaa lahjoa tarpeeksi, saa ilmaisen juoman (jos saa). Itse ainakin mieluummin maksan siitä mitä kulutan.

[maltti on valttia]

Minä en maksa tippiä, en edes Kanadassa tai Yhdysvalloissa tarjoilijoille. Maksakoon itse tarjoilustaan, mikäli pakko. Katsos, nimittäin, jos menussa lukee, että hampurilaisen hinta on 10 $, niin maksan sen 10 $, enkä 14 $.

Oletko koskaan kuullut siitä että maassa maan tavalla?

Aivan. Ja siitä on jopa hyötyä. Esimerkiksi monessa baarissa tippaamalla dollarin/juoma saa joka kolmannen tai neljännen drinkin ilmaiseksi. Tai siis yhdellä taalalla - sillä tippihän kannattaa maksaa aina. Kun on itse tehnyt myös tippihommia osaa arvostaa palvelua ja palvelusta maksavaa asiakasta. USAssa vain moukka jättää tippaamatta.

Jotenkin tulee mieleen lahjominen. Eli jos pokea ja/tai henkilökuntaa muistaa lahjoa tarpeeksi, saa ilmaisen juoman (jos saa). Itse ainakin mieluummin maksan siitä mitä kulutan.

Maassa maan tavalla...? Se on vanhanaikaista, nykyään pidetään kiinni omasta kulttuurista vaikka maisema vaihtuisi.
 
  ...Lahjominen ...eikös se ole läheistä sukua kolmannen osapuolen kusetukselle?

[pate ensimmäinen]

Minä en maksa tippiä, en edes Kanadassa tai Yhdysvalloissa tarjoilijoille. Maksakoon itse tarjoilustaan, mikäli pakko. Katsos, nimittäin, jos menussa lukee, että hampurilaisen hinta on 10 $, niin maksan sen 10 $, enkä 14 $.

Oletko koskaan kuullut siitä että maassa maan tavalla?

Aivan. Ja siitä on jopa hyötyä. Esimerkiksi monessa baarissa tippaamalla dollarin/juoma saa joka kolmannen tai neljännen drinkin ilmaiseksi. Tai siis yhdellä taalalla - sillä tippihän kannattaa maksaa aina. Kun on itse tehnyt myös tippihommia osaa arvostaa palvelua ja palvelusta maksavaa asiakasta. USAssa vain moukka jättää tippaamatta.

Sinähän olet jo sen ilmaisen juomasi tipillä maksanut. Eli, ei ole ilmaisia lounaita. Vielä huonompi homma on se, ettet mahdollisesti kerkeä, sitä tipeilläsi maksamaa juomaasi edes tilata, koska viehkeä neitosesi houkuttelee sinut hotellihuoneeseen isovarpaiden väliä hieromaan.

[ekto]

Suomen systeemi on hyvä ravintolan asiakkaalle sekä työntekijälle. Palkka on taattu ja hinnat pysyvät kohdillaan. Ei kaikissa hommissa tulospalkkaus ole hyvä juttu.

Ja eihän kukaan estä tippaamasta. Itse ainakin tippaan mielelläni jos saan oikeasti hyvää palvelua, sellaista josta tulee hyvälle mielelle ja sattuu olemaan muutama kolikko taskustta.

Ongelmallisinta tippaamisessa on se, että kun itse en ainakaan käytä käteistä juuri koskaan, ei minulla myöskään ole usein mitään millä tipata. Sitä ei oikein voi laskea tippaamiseksi, että kirjoittaa siihen tippiviivalle.

Kaikenlisäksi suomalaisen ravintolan hinnoissa on jo valmiiksi palvelusta koituvat kulut, joten jokapäiväinen tippaus olisi väärin. Jenkkilässä kun menet baariin ja otat oluen, maksat pari dollaria kaljasta ja dollarin tippiä. Suomessa maksat viisi euroa, joten ei paljon tippaus maistu, ellei saa sitten erityisen hyvää palvelua.

Tosin jenkkilässäkin ollaan menossa joissain paikoissa hieman meidän suuntaan, sillä esim. kerran kun söin aamiaisen New Yorkin keskustassa ja sain siitä laskun, oli siinä jo valmiiksi usemamman kymmenen prosentin tippi. Maksoin vajaan kolmen kympin laskun 50 dollarin setelillä, jolloin tarjoilia kysyi tarvitsenko vaihtorahat  Pidin hieman kummallisena, että tippi oli valmiiksi jo laskussa ja että se oli melko suuri, verrattuna laskuun...

[turha jätkä]

Ja eihän kukaan estä tippaamasta. Itse ainakin tippaan mielelläni jos saan oikeasti hyvää palvelua, sellaista josta tulee hyvälle mielelle ja sattuu olemaan muutama kolikko taskustta.

Juuri näin sen minustakin pitää mennä. Kun palkka-asiat ovat kunnossa, voi hyvästä palvelusta halutessaan antaa tippiä. Mutta voi myös hyvällä omallatunnolla jättää antamatta, kun tietää tympeän tarjoilijan tai yrmeän taksikuskin saavan joka tapauksessa asiallisen korvauksen työstään.

[Huuhkaja]

En todellakaan halua mitään amerikkalaista arvuuttelukulttuuria Suomeen. Mielestäni palvelun todellisen hinnan pitää olla etukäteen näkyvissä, ja maksan tasan sen mitä pyydetään. Palveluntarjoaja pyytäköön palvelustaan riittävän hinnan. Se on selkeää, rehellistä ja tasapuolista - suomalaista kulttuuria parhaimmillaan.

Tippauskulttuuri synnyttää mielistelyä ja tekoystävällisyyttä. Yhdysvalloissa hymyt ja ystävällinen palvelu eivät minua ilahduta, koska mielessä on, että se kuitenkin vain teeskentelee saadakseen isomman tipin. Ei kaikki hyvä palvelu siellä tietenkään ole pelkkää tippien kerjäämistä, mutta tippikulttuuri vie maun oikeastakin ystävällisyydestä. Suomessa hinta on ennalta sovittu ja tiedän, että ystävällisyys on rehellistä pyyteetöntä ystävällisyyttä. Silloin se lämmittää mieltä.

Lisäksi pakkotippaaminen luo jatkuvasti inhottavaa epävarmuutta. Pöytiintarjoiluravintoloissa homma on aika selvä, kunhan tietää oikean prosentin. Mutta aina ei ole varmaa, minkä tyyppinen paikka on kyseessä: tipillinen vai tipitön? Takseissa pitäisi tipata, hyvä, mutta onko prosentti sama kuin ravintoloissa? Entäs hotellin ilmaisessa lentokenttäkyydissä? Ja jos pienin raha lompakossa on silloin 50 dollarin seteli, milläs tippaan? Kulttuurista seuraa ylimääräistä päänvaivaa, kun aina pitäisi pitää varalla tukkua sopivia pikkurahoja.

Yhdysvalloissa käydessäni maksan juomarahaa, koska tiedän, etteivät asiakaspalvelijat muuten saa säädyllistä palkkaa - maassa maan tavalla. Mutta inhoan sitä kulttuuria syvästi ja vastustan sen tuloa Suomeen. Suomessa tai muuallakaan Euroopassa en siis koskaan jätä juomarahaa. Korkeintaan saatan  käteisellä maksaessani vähän pyöristää loppusummaa ylöspäin, jos koen saaneeni selvästi parempaa kuin odotin.

[sikakyösti]

en ole antanut tippiä enkä anna,karvakäden kebabin kävin tänään kiskaisemassa ja todennäköisesti kopioivat korttini ainakin kahteen kertaan niin hidas toimitus oli,eiköhän siinä ole tippiä tarpeeksi kun lomarahat pöllivät.

[Kaptah]

Tippauskulttuuri on ainakin minusta hankalaa, epävarmaa ja aiheuttaa jatkuvaa arvuuttelua ja ihmettelyä. Hinnat pitäisi asettaa niin, että hinta pitää paikkansa. Ehkä asia vain tuntuu hankalalta, kun ulkomailla käydessään on aina vähän ihmeissään niin rahojen kuin vieraan kulttuurinkin suhteen.

Veikkaan, että Suomessa tippauskulttuuri ei ihan heti saa jalansijaa, koska suurin osa suomalaisista ei varmaankaan sitä tippiä jätä. Jos taulussa lukee että pitsa maksaa 6.90, niin minä maksan sen 6.90. Jos rahaa halutaan lisää, nostettakoon hintaa. Perkele.

[sr]

Veikkaan, että Suomessa tippauskulttuuri ei ihan heti saa jalansijaa, koska suurin osa suomalaisista ei varmaankaan sitä tippiä jätä. Jos taulussa lukee että pitsa maksaa 6.90, niin minä maksan sen 6.90. Jos rahaa halutaan lisää, nostettakoon hintaa. Perkele.

Juuri näin. Amerikkalaisessa kulttuurissa tuon tippauksen lisäksi häiritsee se, että verojakaan ei ole aina laskettu hintaan valmiiksi. Ketä kiinnostaa se, mitä jokin asia tai palvelu maksaa ilman veroja ja palvelumaksua? Se, mikä asiakasta kiinnostaa, on, että paljonko lompakko ohenee sen tai tämän asian ostamisesta. Ja olisi reilua, että tämä hinta myös kerrottaisiin selkeästi. Se, miten ravintola, tarjoilija ja verottaja keskenään ne rahat jakavat, on asiakkaan kannalta yhdentekevää.

Tippaus erityisen hyvästä palvelusta on sitten asia erikseen, koska tuolloin on kyse siitä, että asiakas on saanut jotain sellaista, mitä ei olettanut ravintolaan mennessä saavansa. Se, että ruuat kannetaan pöytään sitä mukaa, kun kokki ne kokkaa ja ruokailun lopuksi rahastetaan, on ainakin itselleni se, mistä oletankin ravintolaan mennessä maksavani, joten sen osuuden voi kyllä aivan hyvin laskea niihin hintoihin jo valmiiksi.

[Kara]

Tuntuu tuo tippaus jo turhan hankalalta tuon ensimmäisen viestin neuvon perusteella, että ei kiitos tätä Suomeen. Lasku täytyy voida maksaa kerralla, eikä tuhraamalla kuittien ja summien kanssa, eli palvelun täytyy kuulua hintaan. Tietty ymmärrän että "maassa maan tavalla", ulkomaille reissatessa maksaisin tipin, mutta täällä en siihen ryhdy.

[Dark Serenity]

Hyvästä palvelusta voin antaa tippiä hieman.

Tai ennen annoin, ravintolahinnat ovat nousseet nyt niin paljon.

Toisaalta, jos ateria ei miellytä, ei ole mitään tunnontuskia valittaa siitä.

[Simo Hankaniemi]

En jakele pääsääntöisesti mitään tippejä missään. Jos joku ei tule palkallaan toimeen, vaihtakoon työpaikkaa tai hankkikoon lisätyötä. Asiakkaan tehtävä ei ole pitää ketään hengissä kolikkoja viskelemällä. Kapitalismissa työ ja palkka asettuvat omalla painollaan kohdalleen.

Tippi on ymmärrettävissä vain poikkeustapauksissa, jostakin tavallisen tason ylittävästä palvelusta ja uroteosta. Tipin antaminen on perusteltua vain silloin, kun tipin antaminen on asiakkaalle nautinto.

[Ugle Byggle]

En millään tavalla toivo ilmiön rantautuvan Suomeen.

Aikanaan Montrealissa lentokentän baarissa jouduin tivaamalla tivaamaan, että mitä se bisse nyt ihan OIKEASTI maksaa. Ei varmaan ollut lentokentän baarissa työskentelevälle kyypparille ihan eka kerta. Mutta vaikeaa se hinta oli suoraan sanoa... Siis kyyppari ei olisi halunnut sanoa sitä tippihintaa ääneen. Ja mulla oli rajallinen kourallinen dollareita  .

Käsi pystyyn joka väittää omaavansa semmoiset kalkulaattoriaivot että +15% lisäykset tulee itsestään (kaikesta, kuten hamppari+kalja 13,20€ ja taxi 23,10€). Pirun hankala systeemi.

Omat tipit täällä kotomaassa yleensä lähtee silloin, kun kello on paljon, ja lompakkokin on saavuttanut Euroopan mittakaavalla merkittävät mittasuhteet.