2013-31-2013 IL Perttu Hillman blogi: Totuuden kestävyysvaje

[skrabb]

31 Elo 2013
Totuuden kestävyysvaje

Kirjoittanut Perttu Hillman

Kuluttajan oikeuksia puolustetaan kärkkäästi ahnetta like-elämää vastaan. Edistyksellinen media kyttää koomarketin vihannespuntarilla ja laskee jyvät einesrisotosta.
Kyllä on kapitalismi kritiikkinsä ansainnut. Tuotepussien lupaukset saattavat heittää useilla grammoilla.

Sen sijaan sekaviin aatteisiinsa pakenevien poliitikkojen jatkuvia tuotelupausten pettämisiä ei pidetä oikein minään. Tyhjääkin tyhjemmissä vaalilupauksissa ei ole minkäänlaista kuluttajansuojaa.
Neljäs valtiomahti keskittyy vihannesvaakoihin, kun sen pitäisi yhteisen edun nimissä todentaa ja tarvitaessa raportoida poliittisten harhautusten vahinkoja ja etenkin niistä koituvia kansantaloudellisia menetyksiä.
Edellisten eduskuntavaalien alla luvattiin lyhytnäköisiä taloudellisia etuja, kuka nyt kenellekin. Yksi alkiolaisille, toinen marxilaisille ja kolmas torikauppiaille.

Yritysten ja niiden omistajien verotusta raskaasti huojennettuaan ryhtyi istuva hallitus lietsomaan täyspäiväisesti paniikkitunnelmaa, joka huipentui Rakennepoliittiseen ohjelmaan talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi.
Tuota et enää poliitikommin voi sanoa. Vaikka hässäkän voisi yhtä hyvin kiteyttää otsikkoon:

Ohjelma muutaman ministerin kasvojen pelastamiseksi sekä parin puolueen kansanedustajien uskottavuusvajeen umpeen kuromiseksi.
Taustalla on maaniteltu, itketty, uhkailtu ja kiristetty, jotta ay-like ja työnantajien etujrjestöt sopisivat julkisesti siitä, että ei tule lakkoja sotkemaan parin poliitikon ääntenpelastussunnitelmaa.

Suomen kansantalous on ollut menossa konkurssiin, koska laiska ja alkoholisoitunut kansa on maannut kotona subjektiivisessa päivähoidossa ja vientiteollisuus on edellämainituista syistä menettänyt täysin kilpailukykynsä.
Ja puff! Yhtäkkiä kaikki on hyvin.
Sankarillisen hallituksen vaikeina aikoina reilusti vastuuta kantaneet ministerit kertaavat urotekojaan värisevällä äänellä. Onneksi uskoivat työmarkkinajärjestöjen herrat ja lähtivät mukaan hallituksen kelkkaan pelastamaan maamme lähes vääjäämättömältä näyttäneeltä tuholta.

Mutta eipä nielaista, ennen kuin on suussa.
Yhdentekevillä korotuksilla ja kikkailulla koristeltu työmarkkinarauha ei ole Prossa kuulutettu. Korkeintaan nelosparin kouraansa saanut Antti Rinne saattaa ryhtyä hankalaksi. Ja miksei ryhtyisi? Melko turvallinen profiloinnin paikka.
Pystyyn suhmuroidun paketin rusetti saattaa olla marraskuun koittaessa melko nuhruinen. Oppositiossa Kepu haukkoo vielä henkeään, mutta läjään ujutettu kuntien pakkoliitospeikko räjäyttää turhan konsensuksen pois.

Kaikkein hölmöimmältä vaikuttaakin sekava esitys metropolihallinnosta. Siis tehtäisiin yksi hallintokerros pääkaupunkiseudun kuntien ja valtionhallinnon väliin. Kuntapäättäjien lisäksi valittaisiin epäilemättä ainakin toista sataa vaikuttajaa riitelemään valtion virkamiesten ja kuntien hallinnon kanssa olemattomista rahoista.
Ei järjen häivää.
Tyhmenpi voisi kuvitella, että tavoitteena on hiljalleen romuttaa kuntien itsehallintomalli, jonka toimimattomuuteen on pääasiallisena syynä saamaton valtionhallinto ja puoluepoliittiseen suhmurointiin halvaantunut lainsäädäntötyö. Viimeksimainituista todistaa täydellisesti epäonnistunut sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus.

Eduskuntavaaleihin on aikaa vielä reilu puolitoista vuotta. Edellisten vaalien alla opposition aitiosta koilottanut Jutta Urpilainen julisti seuraavasti:
"Kansalaisten pitää tietää, minkälaiselle tulevaisuudelle he äänensä antavat. Nyt haetaan valtuutus sille, mitä kukin puolue aikoo seuraavan neljän vuoden aikana tehdä. Vain selkeästi haetun valtuutuksen kanssa voidaan tehdä tarvittavat, oikeat ja isot päätökset. Puuhastelun, päätösten lykkäämisen ja ajanpeluun aika on ohi.
Tämän  kevään vaaleissa (2011) suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan  poikkeavaa  tulevaisuutta. Velkaantumisen Suomi – vai työn ja kasvun  Suomi.
Me sitoudumme siihen, että ensi vaalikauden lopussa valtiontalous on tasapainossa ja uutta velkaa ei enää oteta vanhan päälle. Tämän päivän noin 8 000 miljoonan euron kuopasta valtion budjetissa meidän  kasvuohjelmamme täyttää 6 000 miljoonaa. Myös jäljelle jäävä 2 000 miljoonan euron vaje on katettava."

Näin.
Ja nythän kaikki on taas hyvin, vaikka meinasi vaalikausi loppua käsiin.
Ja vaikka se 100 miljardin velkaraja meneekin rikki ensi vuonna ja teollisuudesta ennustetaan häviävän 40.000 työpaikkaa lisää.

PS. Sekularistien ja tähtineuvoston välisistä neuvotteluista pyhäpäivien siirrosta gregoriaanisessa kalenterissa uskotaan tulevan vaikeat.

http://blogit.iltalehti.fi/perttu-hillman/2013/08/31/totuuden-kestavyysvaje/

[Sibis]

"Kaikkein hölmöimmältä vaikuttaakin sekava esitys metropolihallinnosta. Siis tehtäisiin yksi hallintokerros pääkaupunkiseudun kuntien ja valtionhallinnon väliin. Kuntapäättäjien lisäksi valittaisiin epäilemättä ainakin toista sataa vaikuttajaa riitelemään valtion virkamiesten ja kuntien hallinnon kanssa olemattomista rahoista."

Tosi outoa on tällainen byrokratian lisäys kun tiedetään, että julkinen talous on jo nyt ylisuuri satoine ellei tuhansine turhakkeineen.

Toisaalla puhutaan kuntien yhdistämisestä joka voisi tai oikeastaan vähentää hallintokuluja. Tässähän olisi helppiä veronmaksajille!

[Avaritia]

Totuusvaje, ei totuuden kestävyysvaje. Luikuriahan ne poliitikot lakeijoineen laskettelee ja kansan korvaan lorottaa.

[Veikko]

Myrkkyä lorotellaan avoimesti kansan kuninkaan, demokratian, korvaan ja kansa pähkäilee Hamlettina ollakko vaiko eikö olla edes olemassa. Ja jalompaa onko vain kärsiä ja maksaa, kuten kuuluisi, vai käydäkkö valtoja vastaan omien riistettyjen oikeuksien puolesta.

[Markkanen]

 Millainen muka on demokratia missä kansa ei oikeasti voi vaikuttaa mihinkään? On aivan sama mitä valtapuoluetta äänestät koska konsensus ja ryhmäkuri estää kansanedustajaa äänestämästä tahtonsa mukaan eduskuntasalissa?? Haloo. Miksei tähän kukaan puutu?