2013-08-30 KU Kai Hirvasnoro Kolumni: Yhden totuuden maa

[skrabb]

30.8.2013 08.57
Mikä on budjettiriihtä pitäneen hallituksen hallitessa, kun sitä valvova media huutaa samassa kuorossa.

Viimeinen sana
Yhden totuuden maa
Kai Hirvasnoro

Muualla sitä kutsutaan propagandaksi, meillä puhutaan journalismista. Jokaisessa toimittajassa elää pieni valtioneuvoston tiedotusyksikkö, joka toistaa kaikuna eliitin haluamaa sanomaa.

Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa, millaisista rakennemuutoksista budjettiriihtä puinut hallitus päätti tehdä myöhemmin päätöksiä.

Tuli mitä tahansa, niin on kansalta kovakorvaisuutta ja uppiniskaisuutta, jos se alkaa änkyröimään näin hyvin pohjustettuja hankkeita vastaan. Jokainen itseään kunnioittava journalisti on hyvin ansaitun kuuden viikon kesäloman jälkeen raapustanut kolumnin, jossa annetaan täysi tuki sille, että työtä on tehtävä enemmän ja hyvinvointivaltiota purettava, koska sen ylläpitämiseen ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Näin suoraan sitä ei voi sanoa, mutta rakenneuudistukset ovat tämän taantuman taikasana. On tehtävä rakenneuudistuksia eläkeikään, vaikka harva yltää edes nykyiselle alarajalle. Opintotuki on rakenneuudistettava lainapainotteisemmaksi, vaikka jo nyt lainaa välttelevien opiskelu viivästyy, koska opintoja rahoitetaan käymällä työssä.

Me – juuri sinäkin – olemme eläneet yli varojemme.

Kriisitietoiseksi herätetty kansa saa gallupeissa päättää, mitä etuja se haluaa itseltään leikattavan eniten. Sitä ei edes kysytä, millä keinoilla kansa ehkä haluaisi kerättävän enemmän tuloja valtiolle, koska tämä ei sovi käsikirjoitukseen, jossa me – juuri sinäkin – olemme eläneet yli varojemme.

Elinkeinoelämän valtuuskunta ilmoitti viime viikolla ilmestyneessä raportissa, että konsensus on kuollut. Kukkua. Konsensus elää paremmin kuin aikoihin. Eliitti ja mediaeliitti ovat löytäneet toisensa kuin Urho Kekkosen kultaisina vuosina, jolloin kaikki vannoivat rauhantahtoisen ulkopolitiikan nimeen ja toisinajattelijat olivat mielenhäiriöisiä.

Tai ei ehkä ihan. Jos nykyasetelman siirtäisi 1970-luvulle, niin pääkirjoittajat ja kolumnistit vaatisivat Kekkoselta vieläkin rauhantahtoisempaa ulkopolitiikkaa ja YYA-sopimuksen mainitsemista useammin. Toimittajat, me kaikkien alojen asiantuntijat, olemme etunojassa vaatimassa velkaantumisen pysäyttämistä, vaikka joidenkin kerettiläisten mielestä tämä johtaisi omatekoiseen lamaan.

Jos ei olisi kriittisiä talousblogeja, esimerkiksi Raja ja talous, voisi luulla, että tuomiopäivän kanuuna on suunnattu Suomeen, ellei 60 prosentin velkarajan ylittymistä estetä.

Tavallisista tiedotusvälineistä ei voi lukea, että todellisuus tässäkin kriisissä on monitahoisempi. Suomi onkin ehkä euroalueen vahvin talous eikä edes "tolkuttomasti" velkaantunut, jos otetaan mukaan nettovelka ja työeläkeyhtiöiden 150 miljardin euron sijoitukset.

Viimeksi ainoa vaihtoehto oli 1990-luvulla. Sen toteuttamisen seurauksena meillä on isot työttömyys- ja sairausmenot ja se kuuluisa syrjäytymisongelma, jonka Sauli Niinistön työryhmä kylläkin ratkaisi viime talvena.

Useimmissa länsimaissa journalistit nostaisivat esiin vaihtoehtoja, mutta meillä vallan uupumattomat vahtikoirat ovat kytkeneet itse itsensä liekanaruun.

Lopuksi toimeksianto journalismin tutkijoille. Mitatkaa kuinka paljon Sailakseksi Sailaksen paikalle päässyt Juhana Vartiainen on saanut Suomeen tulonsa jälkeen tv-aikaa ja montako kriittistä kysymystä hänelle on eri ohjelmissa esitetty.

http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/kolumnit/3042563/yhden-totuuden-maa

[siviilitarkkailija]

Vartiainen on monikulttuurin ja holtittoman maahanmuuton kannattaja, yhteiskunnan tuholainen ja poliittinen tyhjäpää. Siksi vihavasemmisto ja korporaatiokommunistit pääsivät yhteisymmärrykseen lahjattoman pellen virkamiesasemasta.

10 vuoden tuho ja katkeamaton elintason lasku (suomalaisille) on yksinkertainen ennustus koska ulkomaalaisten elintasoa halutaan nostaa suomalaisten kustannuksella. Tätä itsetuhoa halutaan puolustella selittämällä että Suomessa elintaso on noussut viimeiset 10 vuotta jatkuvasti mikä on silkka valhe. Kaikkien elintaso ei ole noussut eikä nouse.

Suomen ulkoministeriö tuhlaa joka vuosi järjettömän miljardin verran rahaa kannattamattomaan ja epäisänmaalliseen kehitystukihumppaan. Että ministeri voisi juoda skumppaa. Näiden yksinkertaisten leikkauksien tekeminen ulkomaille suuntautuvaan tukeen on valitettavasti vaikeampaa kuin suomalaisilta lapsiperheiltä ja köyhiltä leikkaaminen. Koska nämä suomalaiset lapsiperheet ja köyhät idiootit äänestävät puolueita jotka leikkaavat heiltä lisää että voivat heittää rahat ulkomaille.

Ps Sailas totesi että ainoa asia mikä häntä suututtaa on Kreikka rahoituksen väittäminen kannattavaksi liiketoimeksi. Vartiainen ei moista sekopäisyyttä kritisoi mistä hänet viralla palkittin. Maailman vähiten korruptoituneessa maassa...

[nollatoleranssi]

Olen varsin samaa mieltä tuosta asiasta, että Suomessa konsensus elää varsin voimakkaana mm. mediapelissä.

Toimittajien pahin pelko, koska voi olla Perussuomalaisissa ja tämän takia ei uskalletakkaan välttämättä antaa sellaista kritiikkiä mitä muuten saatettaisiin antaa. Vahvat kytkökset ja halut omien puolueiden tukemiseen ovat myös kovat.

Toisaalta talousasioiden toimittajien ja asiantuntijoiden omat ajatukset saattavat mennä varsin erilleen siinä, että mitkä ovat olleet onnistuneita ratkaisuita ja mitkä eivät.

Yritysten yhteisöveron alennuksesta on mm. sanottu, että joidenkin mielestä voitot valuvat vain ulkomaille ja toisten mielestä se auttaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Enemmistönä tuntuu kuitenkin olleen se mielipide, ettei noilla toimilla vielä väkeä palkata.

Maallikon onkin näin ristiriitaisissa lausunnoissa vaikeaa ajatella, että onko päätös ollut oikea vai ei.

Yleensä päätösten vaikutukset näkyvät ennen kaikkea jälkikäteen.

[Nanfung]

Mitatkaa kuinka paljon Sailakseksi Sailaksen paikalle päässyt Juhana Vartiainen on saanut Suomeen tulonsa jälkeen tv-aikaa ja montako kriittistä kysymystä hänelle on eri ohjelmissa esitetty.

Ruotsalaiesen aivopesukoulun käyneenä Juhana Vartiainen on Ylen, Hesarin ja Almamedian ainoa asiantuntija, joka jaksaa aina muistuttaa, että Ruotsissa kaikki on paremmin?

[siviilitarkkailija]

Toisaalta talousasioiden toimittajien ja asiantuntijoiden omat ajatukset saattavat mennä varsin erilleen siinä, että mitkä ovat olleet onnistuneita ratkaisuita ja mitkä eivät.

Valitettavasti ihmiset eivät ymmärrä että talousasiantuntijat eivät ole mikään homogeeninen joukko ihmisiä joilla on yksi yhteinen intressi ja näkemys että talous voi hyvin. Eri intressiryhmillä on oma näkemyksensä taloudesta. Lisäksi koko perspektiiviä vääristää hillitön titteliuskollisuus. Edes häpeäyliopistoprofessorin paljastuminen huuhaauskoiseksi fantastikoksi, ei muuta johtavien poliitikkojen tai toimittajien uskollisuutta titteliin. Eikä kaikkia työllisyyden nimissä kannatettavia epämiellyttäviä tekoja haluta hyväksyä tai tutkia kuten vaikkapa kokoomuslainen ketkuilu stx-telakkajutussa. Tilanne jossa vastaava ministeri silmää räpäyttämättä ilmoittaa että häntähän ei kiristetä ulkomaalaisen telakan toimesta ja panee laivanrakentajat kilometritehtaalle. Molemmat toimet jäävät median alkuhässäkän jälkeen täysin setvimättä.

Piirit mediataloissa ovat hyvin hyvin pienet. Talouden vallankäyttäjien piirit vielä pienemmät. Esim vasta presidentin älähdys eläkevakuutusjohtajien palkoista sai aikaa pieniä aaltoja talousvesilasissa. Koska mediaa omistetaan ja hallinnoidaan ristiin, eivät toimittajat tietenkään voi kysyä erottamisen pelossa että mitä nämä kallispalkkaiset valtioyhtiöjohtajat oikeasti tekevät talouden ja hyvinvoinnin eteen? Vastaus on että paljon mutta eivät suinkaan oman palkkaansa verrattavaa työpanosta.

Esimerkiksi Juhana Vartiaisen kaikki maahanmuutto ja työvoimapulaväittämät ovat tutkittua ja moneen kertaan valheeksi osoittautunutta hevosenpaskaa. Mutta yksikään toimittaja tai mediatalo ei uskalla asettaa Vartiaista oikeasti vastaamaan väitteistään. Pelko ja pienet piirit estävät paljastamasta että valtiontalouden keisarilla ei ole vaatteita mutta vaateita senkin edestä.

[Veikko]

Pieneen maahan ei tosiaan välttämättä mahdu kuin yksi totuus yhdestä asiasta kerrallaan. Se ei välttämättä ole paha asia sinänsä, mutta kansan kannalta huolestuttava asia siitä tulee kuitenkin liiankin helposti sellaisissa kroonista demokratian vajetta kärsivissä maissa kuin Suomi. Silloin se yksi totuus on hallitsijoiden totuus - hyvä tai huono, mutta usein vastoin kansan enemmistön näkemyksiä. Jopa hyvin jyrkästi vastoin kansan enemmistön näkemyksiä, kuten tilanne on monen "totuuden" suhteen juuri nyt meillä Suomessa, kun maamme on ajettu suurimpaan rauhanajan demokratian puutteeseen perustuslakiemme kirjoittamisen jälkeen.