Kansan Uutiset: Emilia Kukkala ja minimitoimeentulo

[siviilitarkkailija]

Kommunismissa paperitehtaan pyöriminen vaatii myös tehtaan tuotannolle tarpeen

Kommunismissa tehtaan olemassaolo, ei se mitä tehdään, on tämä tarve tuotannolle. Neuvostoliitossa toimi suhteellisen menestyksekkäästi yritys joka muistini mukaan purki sulattoon juuri valmistuneita panssarivaunuja. Eli olennaista ei ole se mitä tehdään vaan se että tehdään. Joskus tämäkin on ihan validi pointti ylläpitää toimintaa mutta ei jatkuvasti.

Kommunistisessa suunnitelmataloudessa oli mm jatkuva pula pehmopaperista. Ihan tavallinen wc-paperi oli kortilla. Kuvioitu, pehmitetty ja hajoava wc-paperi oli tuntematon käsite. Tilalla oli yleispaperi tai helsingin sanomien paikallisversio jota käsissä pyörittelemällä pehmitettiin. Seurauksella että kaikkien kommunistimaiden surkeat viemäriverkot olivat aivan hajoamispisteessä koska käymälästä vedetty paperi ei hajonnutkaan viemärissä nesteen kuljettamaksi massaksi. Kommunisti siis aiheutti ympäristö- ja viemäriongelman ihan ohimennen, mutta ei kyennyt ratkaisemaan ylimääräongelmaansa kuten kapitalisti joka tuotti viemärissä hajoavaa vessapaperia mikä ei kuormittanut viemäreitä.

[sivullinen.]

Neuvostoliitossa toimi suhteellisen menestyksekkäästi yritys joka muistini mukaan purki sulattoon juuri valmistuneita panssarivaunuja.

Ja Hollannissa toimii menestyksekkäästi suuri yritys, joka kaataa täysiä avaamattomia juomapulloja viemäriin.

Koska niissä on etiketti vinossa, eivätkä ne sen takia käy kaupaksi kaupanhyllyiltä eli ihan järkevää toimintaa. Hyviä vitsejä saa kun annostelee totuutta rajoitetusti. Vitsien perusteella suoritettu arviointi ei kuitenkaan ole järkevää. Minä luin äskettäin vitsisi toisaalta näin:

Neuvostoliitossa oli terästehdas, joka ei saanut raaka-ainetta, eikä voinut täyttää normiaan, kunnes johtaja ymmärsi, että valmis teräs on mitä parhainta raaka-ainetta teräksen tuotantoon, ja niin normi täyttyi.

Mutta voi sitä vitsailla näinkin:

Suomessa oli terästehdas, joka myi terästä rajusti tappiolla. Se päätti ostaa tappiolla terästä myyvän italialaisen kilpailijansa saadakseen "hinnoitteluvoimaa". EU kuitenkin kielsi kaupan kilpailulainsäädäntöön vedoten: Uudella yhtiöllä olisi ollut monopoliasema tappiollisen teräksen myynnissä.

[nollatoleranssi]

Kirjoituksessa on monia tärkeitä pointteja. Tuo perustulo tuntuu myös ideana todella hyvältä, mutta siihen liittyy mielestäni paljon ongelmia. Suurimpana ongelmana ehkäpä se motivoimispuoli.


"Työtä kuitenkin säädellään laeilla ja työntekijää voi riistää vain niiden puitteissa. Lakeja voi kiertää kutsumalla työtä harjoitteluksi, valmennukseksi, työpajatoiminnaksi tai vaikkapa vastikkeelliseksi sosiaaliturvaksi. Joten mitäpä työttömille oikeita töitä järjestämään, kun he voivat hikoilla voittoa omistajille valtion maksaessa viulut."

Voitto tulee ennen kaikkea valtion maksamista tuista. Enkä usko näiden summien olevan liian pieniäkään.

Tuossa on iso järjestelmällinen ongelma eli toisaalta nuo työpajatoiminnat ja valmennukset ovat isoa bisnestä, joista järjestäjätaho hyötyy valtavasti. Toisaalta niiden merkitys työllistymisen kannalta lienee minimaallinen.

On kuitenkin väkeä, joka hyötyy tuollaisesta toiminnasta "jonkin verran" esim. päihdekuntouttajat tai vaikeassa tilanteessa olevat henkilöt, joilla on sairauksia tms. Lähinnä hyöty muodostuu siitä, että nuo toimenpiteet vaikuttavat päivärytmiin ja tuovat jonkun paikan jossa käydä säännöllisesti.

Mutta kun yhteiskunta laittaa miljoonia euroja tuollaiseen humpuukkitoimintaan, niin saataisiinko niillä rahoilla luotua joitakin ns. "oikeitakin töitä"? Tai edes matalapalkkatöitä? Joilla olisi jotakin muutakin merkitystä kuin "oleminen" ja turhanpäiväisten juttujen tekeminen?

Pitää todeta myös että itselläkin on kokemusta näistä kuntouttavista toiminnoista ja pääosin niissä ei tehdä juuri mitään, eivätkä ne motivoi oikeastaan mihinkään. Näitä toimintoja voisi verrata esim. iltapäiväkerhoihin, joiden toimintaa ei pystytä kehittämään tai parantamaan.

---

"Mitä siitäkään, jos toiminta olisi täysin hyödytöntä. Onhan tärkeää, että itse vihreällä oksalla kököttävät saavat kokea tyydytystä katsellessaan yksiä kaivamassa ojaa ja toisia täyttämässä perästä. Ihmisiä lunastamassa olemassaolon oikeutustaan nöyryyttävillä tempuilla."


Tuossa se ongelma piileekin että toiminta on tosiaan täysin hyödytöntä. Valtaosa näistä tyypeistä jotka noissa ovat mukana eivät silti ole mitenkään epänormaalia sakkia, vaan täysin normaaleita ihmisiä. Osa voi olla toki huonompi kuntoista väkeä, joka pystyisi toimimaan esim. osa-aikatyössä (4-6h/päivä). Yhteiskunta hassaakin todella paljon resursseja kun osa porukasta ehdollistetaan näihin ei-mitään-järkevää-tekemistä toimintoihin, joiden tehtävä on pitää lähinnä omaa toimintaansa yllä.

---

"Parempi tehdä jotain kuin ei mitään, sanotaan. Sillä aina joku muu tietää työtöntä paremmin, mikä tälle on hyväksi. Työttömiin ei suhtauduta täysivaltaisina, tasavertaisina aikuisina ihmisinä, vaan laiskoina ja latvakakkosina holhottavina. Rassukoina, joille pitää keksiä jotain pikku puuhaa tai loisina, jotka sietäisi pakottaa orjatyöhön ase ohimolla."


Työttömyyden kohdalla yksi suurimmista ongelmista tosin on siinäkin että siihen tottuu. Samalla tavalla kuin jos on tottunut olemaan aina töissä tai hakemaan uutta työpaikkaa, niin sitä oppii myös olemaan toimettomana.

Tietynlaisia yhteiskunnan toimiakin siis tarvitaan siihen, että saadaan ihmiset aktivoitumaan oma-aloitteisestikin, mutta edelleenkin näkisin varsin ihmeellisenä seikkana jos ei ns. motivoituneita henkilöitäkin saataisi todellisiin osa-aikatöihin ohi kuntoutusbyrokratia-laitosten, joiden tehtävä on lähinnä työllistää oma väki yhteiskunnan tuilla.

Orjatyö ei kuitenkaan itsessään motivoi hakemaan töitä tai toimimaan paremmissa töissä. Moni voikin kokea sen pelkkänä rangaistuksena, joka vie henkilöä yhteiskunnasta poispäin kuin sinne takaisin.

Tärkeämpää olisikin osoittaa palkkatyön järkevyys ja motivoida siihen, että jo pienillä jutuilla voisi saada omaa tulotasoa paremmaksi. Tämä olisi se suurin porkkana joka aktivoisi ihmisiä myös oikeisiin töihin.

[jka]

Jopa tutkitusti on osoitettu että puhdas internetin crowdsourcing pystyy diagnosoimaan potilaiden vaivat samalla ja paremmallakin todennäköisyydellä kuin koulutettu lääkäri.

Olisiko linkkiä tähän?

En nyt tähän hätään pysty antamaan parempaa kuin Google "crowdsourcing medical diagnosis". Äkkiseltään en löytänyt tutkimusta jonka joku aika sitten näin jossain lehdessä. Crowdsourcing toimi diagnoosissa sitä peremmin mitä harvinaisemmasta sairaudesta oli kysymys ja mitä hankalampia ja ristiriitaisiakin oireita sairaudella oli. Eli varsinkin sellaisissa tapauksissa joissa yleislääkäristä ei ole yhtään mitään apua. Ei edes lähetteen kirjoittamisessa oikeaan paikkaan.

Tuossa nyt ainakin yksi yritys joka yrittää tosissaan edistää asiaa.

https://www.crowdmed.com/

[siviilitarkkailija]

Pieni mutta hyvin tärkeä ero. Neukkulan psv purkaamo hajotti ehjiä ja (muodollisesti) moitteettomia laitteita. Pullo jossa etiketti on vinossa ei ole brandi-tuotteen mukainen. Sellainen pullo on pahasti viallinen vaikka janoisten mielestä kyse olisi triviaalista joka johtaa tuhlaukseen. Markkinointimaailmassa tuotteen on oltava standardin mukainen. Suunnitelmataloudessa tuotteen laadulla ei ole vastaavaa merkitystä. Kun kriteeri on tuotanto ja sen vaatimukset eikä asiakas ja hänen tarpeensa, on seurauksena suunnitelmatalouden kukkasia, esim yhdenkoon saapas vasempaan ja oikeaan jalkaan jonka käyttäjä kävelköön sopivaksi.

Markkinataloudessa tilaaja, asikas rahoineen, on se kuka säätelee työtä. Vasemmistolainen huuhaa-naikkonen räyhää kuola poskella lain säätelevän. No ei se ihan niin mene. Lait antavat äärimmäisiä rajoja jotka yhteiskunta kokee välttämättömiksi. Lopulta työn säätelee kuitenkin asiakas ja yrittäjä/johtajansa. Tässä nimenomaisessa järjestyksessä.