2013-08-10 HS: Punalippu terrorin junaan (paperi-hesarin otsikko)

[Sietäjä]

Lauantaiesseessä Jukka Petäjän kommunismin/totalitarismin kritiikkiä Anne Applebaumin kirjan Iron Curtain pohjalta. Pahoittelen pelkkää linkkiä ja referoinnin puuttumista, mutta maantiepyörälenkin ylivoima vie mielenkiinnon näpyttelystä.

http://www.hs.fi/kulttuuri/It%C3%A4-Euroopassa+kauhut+eiv%C3%A4t+p%C3%A4%C3%A4ttyneet+toiseen+maailmansotaan/a1376032872408

edit: Scrollatkaa vastaukseen viisi, siellä koko juttu lainattuna.

[siviilitarkkailija]

Suomessa kauhu ei päättynyt Neuvostoliiton romahtamiseen, vaan totalitarismiin hurahtanut tärähtäneistö, siirtyi sujuvasti punaisesta punavihreään korporaatiokommunistien yllyttämänä.

Mutta älkää uskoko Hesaria koska se valehtelee. Punainen lippu junassa ei tarkoita terroria eikä sillä ole mitään tekemistä ideologian tai aatteen kanssa. Kyse on ikivanhasta signaalilipusta. On myös vihreä lippu. Se että junassa on punainen lippu ei siis ole terrorin vaan paikallaan olevan junan merkki.

[Masa76]

Punaliputetut panssarijunat täynnä siviilejä murhaavia bolshevikkeja olivat oleellinen osa Neuvostoliiton rakentamista. Oikea Leninin nyrkki. Otsikosta puhaltaa kylmä gulagin viima.

[siviilitarkkailija]

Komukat kuten natsit ymmärsivät melko pian massamurhaamisen logiikan. Asia nyt vaan on niin että käsiaseella varustettu joukko, punalipuin tai ilman, ei kykene panemaan toimeen kansanmurhaa. Kun ihminen on ampunut sadannen aseettoman ja puolustuskyvytömäksi riisutun ihmispoloisen kuoliaaksi, ampujien mielenterveys on mennyttä elleivät ole henkisiltä ominaisuuksiltaan hautakiven luokkaa.

Kansanmurha toteutetaan merkkaamattomilla tai linjassa ajavilla tavallisilla junilla. Esim lastaamalla juna täyteen ihmisiä ja seisottamalla sitä viikko sivuraiteella ovia avaamatta. N viikossa sitkeinkin sissi on kuollut tai kuoleva.

[Masa76]

^Oikein. Terrorilla pelotellaan ihmiset aroiksi, jonka jälkeen tottelevainen massa voidaan ohjata karjavaunuihin. Lopulliselle ratkaisulle löytyy aina vilpittömän innokkaita apureita.

[nuiv-or]

Pahoittelen pelkkää linkkiä ja referoinnin puuttumista

Kuinka vaikeaa tämä voi olla:

10.8.2013 Itä-Euroopassa kauhut eivät päättyneet toiseen maailmansotaan

Sodanjälkeinen aika Itä-Euroopassa on yhtä järkyttävä ajanjakso kuin toinen maailmansota

Ei mene hyvin, nokka on tervassa ja pyrstö hiirenloukussa. Siihen ansaan Euroopan on paiskannut hallitsematon taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen syöksykierre. Mitä vielä.

Siinä on koko totuus vain hektisen nykyhetken näkökulmasta. Jos ei halua menettää suhteellisuudentajuaan eikä ummistaa silmiään lähihistorialta, kannattaa lukea Anne Applebaumin järisyttävä kirja Iron Curtain – The Crushing of Eastern Europe 1944–1956. Kirja muistuttaa, minkälaiseen kurimukseen Itä-Eurooppa joutui toisen maailmansodan päätyessä. Kun sota loppui, Itä-Euroopassa ei suinkaan alkanut rauha. Kun vapautus natsimiehityksestä vihdoin koitti raakojen sotavuosien jälkeen, Itä-Euroopassa ei saatukaan maistaa vapautta. Käteen lykättiin punalippu terrorin junaan.

Totalitarismi vyöryi heti Itä-Eurooppaan, vaikka Neuvostoliitto salli vuosina 1945–1947 näennäisesti vapaat vaalit. Yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja Anne Applebaum kuvaa kirjassaan, kuinka Moskovasta määräyksensä saaneiden kommunistien oletettua huonompi vaalimenestys lopetti vapaiden vaalien kokeilun. Hakaristi vaihtui sirppiin ja vasaraan. Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä oli enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja – kuten filosofi Hannah Arendt on väittänyt.

Jo numeraalisesti Itä-Euroopan kohtalo oli kamala. Vain neljä kuukautta Sachsenhausenin ja Buchenwaldin keskitysleirien vapauttamisen jälkeen neuvostoarmeija otti leirit uudelleen käyttöön. Neuvostoliitto passitti entisille tuhoamisleireille 150 000 kansakunnan vihollista. Puolasta pakkosiirrettiin vuoteen 1947 mennessä Saksaan lähes 7,8 miljoonaa etnisesti saksalaista, joista lähes puoli miljoonaa kuoli pitkällä marssilla uuteen kotiin. Romaniasta taas karkotettiin yli 100 000 unkarilaista. Itä-Saksasta pakeni länteen vuosina 1945–1961 lähes 3,5 miljoonaa maan kansalaista. Berliinin muuri pystytettiin vuonna 1961.

Kaiken kaikkiaan yli kaksikymmentä miljoonaa ihmisistä revittiin juuriltaan toisen maailmansodan jälkeisessä Itä-Euroopassa vuoteen 1948 mennessä.

Teollisuustuotanto väheni yli kolmanneksella puna-armeijan hallinnoimassa Itä-Euroopassa. Unkarissa pidätettiin vuosina 1948–1953 yli 400 000 maanviljelijää, koska he eivät pystyneet täyttämään viisivuotissuunnitelmaa.

Neuvostoliiton salainen poliisi pidätti vuosina 1944–1947 yksin Itä-Puolassa lähes 50 000 vastavallankumouksellista. Puolassa valtiolliseen turvallispalveluun kuului jouluna 1944 2 500 työntekijää. Seuraavan vuoden syksyllä salaisen poliisin henkilökunnan määrä oli noussut jo yli kymmenkertaiseksi. Kun juutalaisvainot kiihtyivät neuvostovallan valvomassa Itä-Euroopassa kesällä 1945, lähti yli 70 000 juutalaista Puolasta Palestiinaan. Yli puolet romanianjuutalaisista teki samoin.

Pulitzer-palkitun kirjan Neuvostoliiton vankileireistä vuonna 2003 julkaissut Applebaum on onnistunut poimimaan myös uuteen Iron Curtain -teokseensa järkyttäviä ja uskomattomia ihmiskohtaloita, joihin tiivistyy totalitarismin synnyttämä vainoharhaisuus. Entisistä vihollisista tuli uusia ystäviä ja vanhoista ystävistä uusia vihollisia. Yksi esimerkkitapaus on puolanjuutalainen Salomon Morel, jonka kohtalo paljastaa raadollisesti, miten uusi yhteiskuntajärjestys sekoitti moraalisen kompassin. Hukassa oli niin yksittäinen ihminen kuin kokonainen kansakuntakin.

Garbówissa Koillis-Puolassa vuonna 1919 syntynyt Salomon Morel selvisi holokaustista, mutta puolalaiset kollaboraattorit – Granatowa policja – murhasivat hänen isänsä, äitinsä, veljensä ja kälynsä jouluna 1942. Murhien jälkeen Morel liittyi Lublinin lähellä toimineisiin Parczewin kommunistipartisaaneihin. Partisaanit tulivat esiin maan alta kesällä 1944, ja Morel perusti kansanarmeijan Lubliniin, kun neuvostoarmeija eteni Puolassa ja itärintamalla.

Puolan salaisen poliisin palkkalistalle päätynyt Morel toimi aluksi Lublinin linnassa Puolan pakolaisarmeijan, Armia Krajowan, johtajien kuulustelijana, kunnes hänet nimitettiin Zgodan leirin komentajaksi Ylä-Sleesiaan alkuvuodesta 1945. Saksalaisille vangeille tarkoitettu työleiri sijaitsi paikalla, jossa oli aiemmin ollut Auschwitzin apuleiri.

Kun Zgodan leiri suljettiin marraskuussa 1945, everstiksi ylennetty Morel jatkoi työskentelyä Puolan salaisessa poliisissa ja siirtyi lopulta Katowicen vankilan johtajaksi 1968.

Kommunismin kaatumisen jälkeisinä vuosina Salomon Morel muutti Puolasta Israeliin – juhlittuna sankarina, joka oli vainottuna juutalaisena selvinnyt holokaustista.

Uusi käänne koitti, kun natsiajan ja kommunistivallan aikaisia sotarikoksia tutkiva Puolan Kansallisen muistamisen instituutti alkoi tutkia Salomon Morelin toimintaa. Todistajien mukaan hän oli Zgodan leirillä kiduttanut lapsia ja naisia ja hakannut monia vankeja hengiltä. Hänen katsottiin syyllistyneen leirillä lähes 2 000 vangin tapattamiseen, koska hän oli kieltänyt vangeilta ruuan eikä piitannut leirin hygieniasta, mikä johti pilkkukuume-epidemiaan.

Syyttäjä vaati ensimmäisen kerran 1998 ja uudestaan vuonna 2005 Israelia luovuttamaan Morelin Puolaan. Syyte koski kommunismin nimissä suoritettuja sotarikoksia. Israelin valtio kieltäytyi luovuttamasta Morelia, koska tämä ei ollut sotarikollinen vaan holokaustista selvinnyt sodan uhri. Israelin mukaan Zgodan leirin vangit olivat kaikki sitä paitsi natseja. Israelilaiset katsoivat, että Puola oli aloittanut juutalaisjahdin, puolalaiset taas syyttivät Israelia perusteettoman turvapaikan antamisesta kommunistille.

Entä mistä Salomon Morelin tapaus lopulta kertoo? "Loppujen lopuksi hän oli tämän aikakauden tyypillinen hahmo vain yhdessä mielessä: hän näytteli erilaisia rooleja eri kansakuntien historiallisissa narratiiveissa eri aikoina – kuten niin monet muutkin, jotka joutuivat elämään ja kokemaan sodan kauhut ja sodanjälkeisten vuosien kaoottisen sekaannuksen", Applebaum kirjoittaa.

Oma lukunsa Itä-Euroopan keskusjohtoisessa arjessa oli luonnollisesti vaikenemisen, pelon ja puolueuskollisuuden vainoharhainen ilmapiiri. Ihmiset joutuivat pitämään erillään sisäisen ja ulkoisen minänsä. Moskovan miehenä Itä-Saksaan lähetetty Walter Ulbricht sanoi vuonna 1945: "Ei voi kieltää, etteikö kaiken tulisi näyttää demokraattiselta, mutta meidän on muistettava kontrolloida aivan kaikkea."

Unkarissa otettiin käyttöön neuvostoliittolaisen mallin mukainen Gulag-järjestelmä, johon voitiin sijoittaa ilman oikeudenkäyntiä vankeuteen tuomitut valtion sisäiset ja ulkoiset viholliset.

Neuvostomalliin suureellisesti rakennettujen uusien teollisuuskaupunkien – kuten Sztálinvárosin, Stalinstadtin ja Nowa Hutan – tarkoitus oli antaa ideaalinen asuinympäristö homo sovieticukselle. Anne Applebaum muistuttaa, että esimerkiksi Nowa Hutasta tuli kuitenkin totalitarismin epäonnistumisen symboli Puolassa. Utopistinen unelma, joka synnytti kärsimystä, lietsoi terroria ja tuhosi monen ihmisen elämän. Applebaumin mukaan sodanjälkeinen aika Itä-Euroopassa oli vähintään yhtä järkyttävä ajanjakso Euroopan 1900-luvun historiassa kuin toinen maailmansota.

Kopioi tämä viesti aloitusviestiin ja poista linkki hesariin.

[törö]

Nykyisin terrorin ja kansanmurhan voi toteuttaa kauko-ohjatuilla roboteilla, joten kynnys osallistua sellaiseen on matalampi kuin koskaan. Toteuttajan näkökulmasta koko homma näyttää lähinnä konsolipeliltä, joten näppynaamaisesta nörtistäkin voi kehittyä massamurhaaja.

[Sietäjä]

Pahoittelen pelkkää linkkiä ja referoinnin puuttumista

Kuinka vaikeaa tämä voi olla:

En mä sanonut, että se on vaikeaa, vaan että ei ole aikaa ja mielenkiintoa, kun on parempaa tekemistä. Ja itse asiassa tabletilla noitten pitkien juttujen lainaaminen on rasittavaa.

[siviilitarkkailija]

Kansanmurha tai totalitaristinen hirmuhallinto ovat sellaisia ilmiöitä että niitä ei voi toteuttaa minkään näennäisen pahuuden tai sotilaallisen voiman nimissä. Toisin kuin hesarissa kuvitellaan;. Suuren huomion saattelema koristeellinen juna on sellainen asia mikä nimenomaan ei sovellu ihmisten tuhoamiseen suuressa mittakaavassa. Ihan huomioarvonsa johdosta.

Kommunistisen kansanmurhaamisen yksi tärkein elementti oli ns suvaitsvaisuus ja solidaarisuus. Ihmisten tappamiseen ei siis käy totuus vaan ns "uudelleenkoulutus". Ja uudelleenkoulutus tapahtui uudelleenkoulutusleirillä.

Nykyisin kansanmurha toteutetaan vaikkapa Pakistanissa kun maa toteuttaa vähemmistöjensä hävitysohjelman. Tai se voidaan toteuttaa ensin avaamalla holtiton luototus joka yhtäkkiä kiristetään maailmantalouden mukaiseksi. Tai maatalouspolitiikalla.

[törö]

Nykyisin kansanmurha toteutetaan vaikkapa Pakistanissa kun maa toteuttaa vähemmistöjensä hävitysohjelman. Tai se voidaan toteuttaa ensin avaamalla holtiton luototus joka yhtäkkiä kiristetään maailmantalouden mukaiseksi. Tai maatalouspolitiikalla.

Siihen tarvitaan tahtoa, tyhmyyttä ja ahneutta. Keinot kyllä keksitään kun kannatus on riittävän suuri.

Kun linkolalaiset ynnä muut väestön pienentäjän messuavat riittävän kauan, riittävän moni opportunisti laskeskelee, että tappamalla suurin osa väestöstä tappajat saavat rutosti ryöstösaalista jaettavakseen ja alkaa luottaa siihen, että tulisi itse kuulumaan tuohon vähemmistöön.

Näin se meni kommareilla ja natseillakin. Moni opportunistinen über-ihminen kannatta puhdistuksia ja vankileirejä vielä vankileirillä/teloitusta odottaessaan, koska oletti joutuneensa sinne väärikäsityksen seurauksena. Kohta kyllä joku huomaisi vahingon ja hän pääsisi vapaaksi.

Luottamus suunnitelmaan katosi vasta siinä vaiheessa kun koko maa oli joko raunioina Saksan malliin tai köyhä romutarha Neuvostoliiton malliin, koska opportunistit tarvitsivat ryöstettävää eikä sitä enää juuri ollut.

[siviilitarkkailija]

Turvallisuuspyrkimys on mielestäni ratkaiseva osa kansanmurhan suunnittelua. Aivan elimellisenä osana on kansalaisten riisuminen aseista turvallisuuden lisäämiseksi. Sillä mikäli kansalaiset ovat aseistettuja, ne perkeleet ampuvat takaisin estäen pidäkkeettömän murhan. Kansanmurhan toteuttaja siis ensin turvallisuusvaatimuksia mainostaen riisuu kansalaiset aseista, ja jättää virkamiehet aseistetuksi, joka mahdollistaa virkamiesten pidäkkeettömän käytön niin vangitsemisissa, leirittämisissä kuin epäilyttäväksi leimattujen hävittämisessä.

Kun tarkastelemme itse tappamisen ja riiston  mekaniikkaa, tärkein toimeenpanijajoukko ovat hallitusta palvelevat virkamiehet sekä puolisotilaalliset järjestöt. Eli nämä hyötyjät ovat valtion tai sitä lähellä olevat palvelijat.

[Suvaitsevainen Vihreä]

Lauantaiesseessä Jukka Petäjän kommunismin/totalitarismin kritiikkiä Anne Applebaumin kirjan Iron Curtain pohjalta. Pahoittelen pelkkää linkkiä ja referoinnin puuttumista, mutta maantiepyörälenkin ylivoima vie mielenkiinnon näpyttelystä.

http://www.hs.fi/kulttuuri/It%C3%A4-Euroopassa+kauhut+eiv%C3%A4t+p%C3%A4%C3%A4ttyneet+toiseen+maailmansotaan/a1376032872408

edit: Scrollatkaa vastaukseen viisi, siellä koko juttu lainattuna.

Eikös ole hienoa, että suomalainen lehdistö kertoo asoista edes vaihteeksi totuuden. Tosin uutinen olisi ollut ajankohtainen 60-vuotta sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Itse ainakin koin harvinaisen elämyksen lukiessani tuota artikkelia. Hesarissa juttu, jossa kirjoitetaan faktoista eikä joukkoon ole laitettu ainakaan ilmiselvästi jotain toimittajan omaa mielipidettä, mistä en ole tippaakaan samaa mieltä tai pidän sitä suoranaisena valheena.