News:

Jos haluat tukea Homma ry:n toimintaa, voit liittyä kannatusjäseneksi maksamalla 30 euroa tilille FI4958001320216863

Main Menu

2013-06-24 Yrjöperskeles-blogi: KIRJOITUSTA KIRJOITTAMISESTA

Started by skrabb, 30.06.2013, 09:11:56

Previous topic - Next topic

skrabb

QuoteMonday, June 24, 2013
KIRJOITUSTA KIRJOITTAMISESTA

Eli sottailua sottailusta, toiston toistosta ja ajoittaisesta kyllästymisestä

Juhannus on vietetty, kansa juotettu ja koko Suomi siirtyy kesälomamoodiin. Samoin noin puolentoista kuukauden lepotilaan siirtyy niin poliittinen maailma kuin blogirintama, aktivoituakseen pikkuhiljaa taas joskus elokuun puolessa välissä. Luonnollisesti heinäkuun aikana ahkerat toimittajat löytävät pari poliittista Ruokolahden leijonaa ihan vaan muistuttaakseen, että vihapuhetta täytyy kesälläkin porukalla kauhistella, muttei sen määrittelemisestä ole niin väliä juu.

Tämän tyyppisten blogien kirjoittajilla – varmaan kaikilla – tulee aika ajoin kyllästymisen tunne, ja mielessä pyörii, että antaiskos tään homman olla vallan. Ainakin omalla kohdallani kyllästymisen syynä on tietynlainen toiston toisto, tosin voin sanoa, että toistaminen on reaktio, kun vastapuoli jauhaa jatkuvasti samaa epistolaa. Ja nythän se on tunnustettu myös hyvin yllättävältä taholta, eli Helsingin Sanomien vt. vastaava päätoimittaja Riikka Venäläinen kirjoitti (kiitos Närpes Vargille vinkistä) asiaa koskevan kirjoituksen "Toimittajat kohisevat keskenään". Venäläisen tapa kirjoittaa on varsin kiltti, eikä tietysti ihmekään, sillä ovathan kohteena hänen kollegansa, mutta idea on kyllä hyvin selvä:

Perinteisesti riippumattomuus on tarkoittanut journalistien itsenäisyyttä poliittis-taloudellisista päätöksentekijöistä. Tämä on yhä vapaan lehdistön elinehto. Mutta osaavatko toimittajat ottaa riittävästi etäisyyttä omiin arvoihinsa?

Pystynkö minä, neljää puoluetta äänestänyt korkeakoulutettu perusliberaali uusperheellinen kaupunkilainen, näkemään asiat, jotka puhuttelevat arvokonservatiivia nurmijärveläistä ravintoloitsijaa, yläsavolaista maata viljelevää isoisää tai lentokentillä elävää ison rahoitusyhtiön sinkkua toimitusjohtajaa?

Väitän, että me toimittajat emme ole riittävästi haastaneet arvojamme läpivalaisuun vaan sen sijaan aika ajoin juosseet samojen teemojen perässä omaa viestiämme toistaen.

Sosiaalisessa mediassa ympärille kertyy helposti samanmielisten joukko, jossa mielipiteet vahvistavat toisiaan. Kun toimittajien mielestä "koko Suomi kiistelee" kuumasta teemasta, oikeasti saattaa olla niin, että me toimittajat kohisemme sosiaalisessa mediassa keskenämme ja muu Suomi kohauttelee olkiaan.

Kirjoitammeko entistä enemmän toimittajien yhteisölle – vahvojen mielipidevaikuttajien kritiikin pelossa ja peukutusten toivossa?

[...]
Venäläinen kiteyttää sen, mitä niin blogirintamalla kuin Hommaforumilla on vuosia toistettu. Suomalainen media on umpioitunut omaan erinomaisuuteensa ja lakannut kuuntelemasta ja näkemästä ympäröivää maailmaa. Sen sijaan se vaatii, että ympäröivän maailman tulee elää ja siihen kuuluvien ihmisten tulee ajatella heidän luomansa sabluunan mukaisesti.

Ja keinonahan sillä on jatkuva toisto. Maahanmuutosta, ja eritoten etnisesti edistyksellisestä suunnasta tulevasta maahanmuutosta media kirjoittaa jatkuvasti että se on sekä siunaus että väistämättömyys, eikä perusteena ole muuta kuin se, että toimittaja sen lukijalle korkealta norsunluutornistaan ilmoittaa. Jos asian kyseenalaistaa on sekä rasisti, äärioikeistolainen ja vielä kaiken lisäksi vihakirjoittaja eli olento, jonka rinnalla Sauronin örkit vaikuttavat ihan sympaattisilta veikoilta.

Toinen jatkuva toiston aihe on se, että suomalaisuus on pelkkä myytti, jota joko ei ole olemassakaan tai silloin jos se tunnustetaan olemassaolevaksi, niin päivitellään sitä, kuinka /c:stä se on verrattuna, no, ihan kaikkeen muuhun. Tuorein avautuminen tällä rintamalla tuli Virpi "kiitos, sotaveteraanit, että saamme rauhassa sotkea suomen kieleen englannin sanoja venäjän sanojen sijaan" Salmelta, joka otti tällä kertaa asiakseen lytätä suomalaisen ruokakulttuurin. Mikä sinänsä on varsin typerä epistolan aihe, sillä joku tykkää hernesopasta ja joku toinen taas ei ja molemmat ovat tahollaan ihan oikeassa. Piruako tuosta sen enempää märehtimään.
[...]
Koko erinomainen kirjoitus:
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2013/06/kirjoitusta-kirjoittamisesta.html

PS. Yrjöperskeles on jostain syystä hävinnyt Suositeltavaa luettavaa-sivulta?
Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki. Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki.