2013-05-28 YLE: Kalle Isokallio: Olemme tilanteessa, jota emme pysty korjaamaan

[Ink Visitor]

Vastaan tuli aivan loistava kirjoitus, lainaan siitä osan tänne...
Tässä olisi ihan oikeasti miettimisen paikka.

Suomessa puhistiin muutama vuosi sitten mahdollisuudesta kehittää uusiutuvasta energiasta uusi Nokian kaltainen vientituote. Valtiososialismin jakamin tukiaisin perustetun Merventon piti työllistää 8.000 ihmistä, mutta tuulet ovat kääntyneet ja yhtiön taru lähenee loppuaan. Mervento edustaa pohjoismaisen sosialismin todellisia kasvoja. 80-luvun alkuun asti Uusi Seelanti rakensi hyvinvointivaltiota. Romanian ja Pohjois-Korean tavoin valuuttavarantoa valvottiin tarkasti eikä edes ulkomaisia lehtiä voinut tilata ilman virkamiehen myöntämää lupaa. Palkat ja hinnat olivat säänneltyjä. Itäsaksalaisten tavoin nuoret pyrkivät pois maasta.

Avoimella sektorilla ja kotitalouksissa ihmiset jatkuvasti miettivät saamansa palvelun tai tavaran hyötyä: kannattaako hankkia tuo tai tämä vai säästänkö rahani johonkin muuhun. Ruotsissa, Suomessa ja 80-luvun Uudessa Seelannissa valtio ei moisia pohdiskele. Rahaa on ja se näkyy. Uuden Seelannin moninkertainen ministeri - myös maahanmuuton - kertoo puheessaan, miten julkinen hallinto ajettiin alas. Maurice McTiguen mukaan ennen Toista maailmansotaa julkinen sektori yleensä kulutti noin kuusi prosenttia kansantuotteesta. Nykyisin jopa 60% kansantuotteesta kiertää julkisen sektorin valvovan katseen alle. Sen lisäksi julkinen sektori säätää asetuksia ja lakeja, joilla se ohjaa ja rajoittaa sellaistakin yksityiselämää ja liiketoimintaa, johon sillä ei oikeasti ole moraalista oikeutta puuttua.

McTigue kertoo hallituksensa pohtineen, että tärkeää ei ole se, kuinka sosiaalitukia saadaan vaan se, kuinka vähennetään sosiaalitukien saajien määrää. He loivat käänteisen Curley-ilmiön. Hän kertoo, että ensimmäiseksi virastojen johdolta tiedusteltiin, mitä he tekevät ja sen jälkeen mitä heidän pitäisi tehdä. Lopuksi kysyttiin, kenen pitäisi maksaa heidän tekemisensä: työssäkäyvien, palvelun käyttäjien, palvelun saajien vai elinkeinoelämän. Yleensä työssäkäyvä joutuu maksamaan sellaisia pelveluita, jotka eivät hyödytä häntä. Jos palvelun maksaja ja käyttäjä eivät ole sama taho, palvelua ylikäytetään surutta ja sen nauttima arvostus romahtaa.
McTigue kertoo, että kun palvelujen uudelleenrahoitus aloitettiin, Liikenneministeriössä työskenteli 5.600 työntekijää. Kun se lopetettiin, siellä työskenteli 53. Metsätalousministeriössä työskenteli alussa 17.000 henkilöä ja lopussa 17. Työministeriössä palkkaa nosti 28.000 ihmistä, ja palvelujen tehostamisen päättyessä yksi ainoa. Valtio lopetti työllistämistuet, mutta työpaikat eivät loppuneet - ne vain siirtyivät niiden maksettavaksi, jotka työstä hyötyivät. Palkat nousivat ja työmäärä lisääntyi. Tämän ei pitäisi olla yllätys kenellekään, joka on joskus käynyt Neuvostoliitossa. Ei sieltäkään työt loppuneet kuten luddiitit ja muut kommarit ovat satoja vuosia ennustaneet, vaan sosialismin päätettyä työmäärä kasvoi ja kohdentui eri aloille.

Uuden Seelannin valtionhallinnosta leikattiin 65% työntekijöistä pois. Heidän työnsä eivät loppuneet, mutta virastojen palkkamenot laskivat samassa suhteessa ja sitä kautta verorasitus. Kansalaiset ostivat - tai olivat ostamatta - haluamiaan palveluita ja maksoivat niistä tarpeittensa mukaan. Nämä taas kertyivät pieninä puroina valtion veroiksi liikelaitosten voittoina. Toiminta tehostui ja kustannukset laskivat. Julkisen sektorin osuus kansantuotteesta laski noin 44%:sta noin 27%:iin. Budjetit kääntyivät ylijäämäisiksi ja valtion velka laski 63%:sta 17%:iin. Tuloverot romahtivat puoleen ja lukuisat muut verot lopetettiin kokonaan.

Sääntelystä ovat vastuussa virkamiehet, joita ei ole vaaleilla valittu, mutta silti heillä on oikeus määritellä rajoituksia kansalaisten elämään ilman minkäänlaista pätevyyttä. Tällaista sääntelyä on käytännössä mahdotonta purkaa, joten Uudessa Seelannissa säädettiin uudet lait. Ympäristölaki kutistui puolen metrin säädöskirjoista 348 sivuiseksi kansioksi. Verotus, maatalous, työsuojelu, terveydenhoito ja kaikki muut lait suunniteltiin alusta asti parhaiden asiantuntijoiden voimin. Heille sanottiin tavoitteeksi, että saavat kirjoittaa lait ilman mitään rajoitteita, kunhan ne tuovat kansalaisille töitä ja vaurautta. Sen jälkeen uudet lait säädettiin voimaan ja kaikki vanha sääntely lakkasi siihen paikkaan.

McTigue muistuttaa, että valtion tuet tekevät ihmiset niistä riippuvaisiksi ja lopettavat innovaation. Curley-ilmiö perustuu ajatukseen, että jos et halua meiltä tukea voit pakata laukkusi ja muuttaa muualle. Uudessa Seelannissa 1984 valtio maksoi 44% lammasfarmarien tuloista. Yhdestä ruhosta he saivat markkinoilta 12,50 dollaria ja valtiolta toisen mokoman. Tuet lakkautettiin ja farmarit joutuivat miettimään uuden tavan toimia. Kaksi vuotta myöhemmin ruhon hinta oli jo 30 dollaria, viisi vuotta myöhemmin yli 40 dollaria ja kymmenen vuotta myöhemmin yli sata dollaria. Markkinatalous oli näyttänyt kyntensä.

Uuden Seelannin koululaitos oli myös huonossa kunnossa. Erityisesti köyhien lasten asema oli jatkuvasti heikentynyt, vaikka rahoitusta oli lisätty ja kohdennettu tarkemmin ongelmakouluille. Paljastui että 70% määrärahoista kului hallintoon. Heti tämän selvittyä koulujen hallinto annettiin vanhempien käsiin. Jokainen koulu perusti oman hallintonsa, sai oppilaiden lukumäärän mukaan rahaa ja vanhemmat saivat vapaasti valita lapsensa koulun. Ajatus siitä, että valtio pakottaa lapsen käymään huonoa koulua oli sairas. Yhdessä yössä koko valtion 4.500 koulua sai uuden alun. Opettajat ymmärsivät, että jos koulu menettää oppilaansa, se menettää saamansa tuet ja sitä kautta opettaja menettää työpaikkansa. Yksityiskoulujen ja julkisten koulujen tasoerot tasaantuivat, kun opettajat saivat takaisin valtuutensa johtaa opetusta.

Virkamiehiä ja heidän työpaikkojaan suojaavat monet lait. Yksityisellä puolella mikään ei estä ihmisiä ja erityisesti yrityksiä vaihtamasta maata tai maanosaa. Lakiensa suojassa lymyävät virkamiehet eivät tajua missään päin maailmaa, että ainoa tapa työllistää ihmisiä ja luoda työpaikkoja on tarjota elinkeinoelämälle hyvä toimintaympäristö. Hallitus päätti luopua ohjaamasta ihmisiä verotuksen keinoin jonkinlaiiin toivottuihin toimintamalleihin. Ihmisillä oli oikeus päättää miten he elämänsä elävät ja rahansa kuluttavat. Tulovero laski hyvätuloisilla 66%:sta puoleen ja matalapalkkaisten taseveroksi asettui 19%, joka sekin oli tasan puolet vanhasta. Arvonlisäveroksi isäädettiin 10% ja mitä tapahtui? Valtion verokertymä nousi lähti tasaiseen nousuun, kun ihmisten ei enää kannattanut kiertää veroja.

Esimerkki peuroista kuvastaa hyvin Uuden seelannin julkisen hallinnon ajattelutapaa. Aiemmin se käytti vuosittain suuren summan rahaa peurojen aiheuttamiin vahinkoihin. Uusi hallinto antoi maanviljelijöille luvan tarhata peuroja, mutta niiden sivullisille aiheuttama tuho on farmarin vastuulla. Sen jälkeen valtio ei ole käyttänyt penniäkään peurojen hävittämiseksi ja 40% maailman huippuravintoloiden peuranlihatarjonnasta on uusiseelantilaista.

Liikenneministeriön alainen Liikennevirasto halusi korottaa ajokorttien hintaa, koska korttien uusinta säännöllisin väliajoin oli kallista. Kyseenalaistimme korttien uusinnan ja annoimme virastolle kaksi viikkoa aikaa perustella uusinnan tarve. Viraston mukaan perustelulle ei ollut tarvetta, koska jokainen tarvitsee ajokortin. Hallitus vastasi ettei kortin uusinta millään muotoa varmista ajotaitoa. Virasto selvitti, että ajokortti toimii myös henkilökorttina. Vastasimme että sitä varten on henkilkortti ja passi. Lopuksi Liikennevirasto joutui myöntämään että ajokortin määräaikainen uusinta on tarpeetonta, se ei lisää turvallisuutta tieliikenteessä ja aiheuttaa turhia kustannuksia ja vaivaa kansalaisille. Ajokortti myönnetään 74-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen sen saa uusia lääkärintarkastuksella vuosittain. Ajokortin hinnankorotuksen sijaan Liikenneviraston koko ajokorttiosasto lopetettiin. Tätä tarkoitti uusi Uusi Seelantilainen ajattelu.

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2014/09/uusi-seelanti.html

[Igor]

Selvää tekstiä useaaniasta. Samalla voisi kysyä; jos maahanmuutto heikentää huoltosuhdetta ja lisää rikollisuutta, tarvitaanko mamutusta ollenkaan?

[Kulttuurirealisti]

Vastaan tuli aivan loistava kirjoitus, lainaan siitä osan tänne...

Uuden Seelannin valtionhallinnosta leikattiin 65% työntekijöistä pois. Heidän työnsä eivät loppuneet, mutta virastojen palkkamenot laskivat samassa suhteessa ja sitä kautta verorasitus. Kansalaiset ostivat - tai olivat ostamatta - haluamiaan palveluita ja maksoivat niistä tarpeittensa mukaan.
...Julkisen sektorin osuus kansantuotteesta laski noin 44%:sta noin 27%:iin. Budjetit kääntyivät ylijäämäisiksi ja valtion velka laski 63%:sta 17%:iin. Tuloverot romahtivat puoleen ja lukuisat muut verot lopetettiin kokonaan.
...Lakiensa suojassa lymyävät virkamiehet eivät tajua missään päin maailmaa, että ainoa tapa työllistää ihmisiä ja luoda työpaikkoja on tarjota elinkeinoelämälle hyvä toimintaympäristö.
...Arvonlisäveroksi isäädettiin 10% ja mitä tapahtui? Valtion verokertymä lähti tasaiseen nousuun, kun ihmisten ei enää kannattanut kiertää veroja.

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2014/09/uusi-seelanti.html

Kiitos artikkelista, erinomaisia pointteja.

[guest7001]

Isokallion uusin blogi. Asiaa taas.


http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/10/21/stackars-anders/?ref=es

Olin viime viikolla muutaman päivän työmatkalla Tukholmassa ja sen perusteella pidän hyvänä ideana kutsua Anders Borg kylään kertomaan, mitä Ruotsissa on tehty oikein ja voitaisiinko niin tehdä myös Suomessa. Vaikkei Anders muuta neuvoisi, jos edes sen miten suomalaiset saataisiin yhtä tyytyväisiksi kuin ruotsalaiset.
Tukholmassa kadulla kulki reippain askelin iloisia ihmisiä. Helsingissä ihmiset laahustavat eteenpäin kuin Volgan lautturit Repinin maalauksessa. Miten meistä on tullut marmattava, toisiamme kadehtiva kansa? Edes tosiasiat eivät saa meitä lopettamaan marmattamista. Julkisen sektorin palveluksessa on tänä päivänä suoraan ja välillisesti enemmän ihmisiä kuin koskaan ja siellä käytetään rahaa enemmän kuin ikinä. Silti toimittajat toitottavat joka päivä, kuinka kaikkialta leikataan ja hyvinvointivaltiota ajetaan alas. Miksei kukaan koskaan kerro, ettei se pidä paikkaansa.

Ennen kuin Anders ryhtyy hommiin hänelle kannattaisi kertoa muutama asia Suomesta. Ensinnäkin se, että täällä ammattiyhdistys haluaa kaikin tavoin estää uusien työpaikkojen syntymisen. Ruotsissa ammattiyhdistys haluaa lisää työpaikkoja ja sen myötä lisää jäseniä. Ero johtuu siitä, että Ruotsissa ammattiyhdistyksiä ei tueta verovaroin, ne tulevat toimeen jäsenmaksuillaan (jotka eivät ole verovähennyskelpoisia).
Toiseksi hänelle kannattaisi kertoa, että Suomessa teollisuuspolitiikan tarkoitus on a) tukea olemassa olevia vanhoja yrityksiä b) huiskia rahaa kannattamattomiin, mutta poliitikoista kivoilta kuulostaviin uusiin yrityksiin c) ylläpitää tuhansien virkamiesten koneistoa jakamassa rahaa muihin tuottamattomiin kohteisiin. Ruotsissa teollisuuspolitiikan tavoitteena on mahdollistaa uusien yritysten syntyminen ilman poliittista ohjausta aloille, jonne yrittäjät haluavat niitä perustaa.

Kolmas asia, joka hänen olisi hyvä ymmärtää on se, että Suomessa kutsutaan 29-vuotiasta aikuista ihmistä koulupudokkaaksi, koska hän heittää kesken myös tänä syksynä aloittamaansa kuudennenkin ammattikorkeakoulututkinnon.
Neljäs asia, joka hänelle kannattaisi kertoa on se, etteivät teollisuuden palkankorotukset Suomessa muodosta sopimusneuvotteluissa palkkakattoa vaan palkkalattian, jota suuremmat korotukset annetaan joka kierroksella julkiselle sektorille.
Viides juttu on se, että hänen on turha tehdä laskelmia minkään ehdotuksensa perusteluksi, sillä Suomessa poliittiset päätökset tehdään ilman laskelmia.
Lopuksi häntä kannattaa muistuttaa siitä, että Joulupukki asuu Suomessa. Siksi hallitus on toivonut jo viitenä vuotena joululahjaksi ennen kokematonta reipasta bruttokansantuotteen nousua ja uskonut pukin sen tuovan. Totuus, jonka Anders osaa laskea on karu, velkaantuminen pysähtyisi vain, jos bkt hypähtäisi 25% ylöspäin.

[Sivustakatsoja]

Olin viime viikolla muutaman päivän työmatkalla Tukholmassa ja sen perusteella pidän hyvänä ideana kutsua Anders Borg kylään kertomaan, mitä Ruotsissa on tehty oikein ja voitaisiinko niin tehdä myös Suomessa. Vaikkei Anders muuta neuvoisi, jos edes sen miten suomalaiset saataisiin yhtä tyytyväisiksi kuin ruotsalaiset.
Tukholmassa kadulla kulki reippain askelin iloisia ihmisiä. Helsingissä ihmiset laahustavat eteenpäin kuin Volgan lautturit Repinin maalauksessa. Miten meistä on tullut marmattava, toisiamme kadehtiva kansa?

Tässä Isokallio tekee saman virheen kuin moni "mamu-uskovainen": kiinnitetään jokin mielikuva siitä, millaisia ihmisten "pitäisi olla" ulkoiselta käyttäytymiseltään, ja  tulkitaan yhteiskunnan tilaa sitten sen perusteella, kuinka hyvin kaduilla kulkevat ihmiset sopivat tähän omaan ihanteeseen.

Ihan samalla tavalla monet (varsinkin naispuoliset) ihastelevat sitä, kuinka vaikkapa Afrikassa tai Brasiliassa on niin iloista väkeä verrattuna juroihin suomalaisiin. Toki joidenkin ihmisten mielissä olisi ideaalista, että kaikki hymyilisivät 24 tuntia vuorokaudessa ja alkaisivat spontaaniin keskusteluun suunnilleen jokaisen vastaantulijan kanssa. Mutta onpa sitä muitakin näkemyksiä. Kuten vaikkapa sellainen ajatus, että jokaisen ihmisen tulisi olla vapaa olemaan juuri sellainen kuin on ja nauttia omasta rauhastaan, jos haluaa. Vaikka sitten jurottaen.

Kummasti onnellisuustutkimuksissa Suomi pärjää varsin hyvin. Esim. melko hiljattain taas kerran Suomi oli aivan kärkipäässä: Uusi tutkimus: Suomalaiset melkein onnellisimpia Euroopassa - vain yksi kansa meni edelle. Eli aika vähän sillä, kuinka "iloisen äänekäs ja värikäs" katukuva on, on tekemistä sen kanssa, kuinka tyytyväistä porukkaa paikassa asustaa.

[vade_w]

Kummasti onnellisuustutkimuksissa Suomi pärjää varsin hyvin. Esim. melko hiljattain taas kerran Suomi oli aivan kärkipäässä: Uusi tutkimus: Suomalaiset melkein onnellisimpia Euroopassa - vain yksi kansa meni edelle. Eli aika vähän sillä, kuinka "iloisen äänekäs ja värikäs" katukuva on, on tekemistä sen kanssa, kuinka tyytyväistä porukkaa paikassa asustaa.

Olen aina halunnut tutustua näihin "suomalaisiin". Kaikenlaisia tutkimuksia, jotka aina näyttävät juuri päinvastaista, kuin itse olisin mieltä.

[Uuno Nuivanen]

Ehkä ne kysyivät virkakyösteiltä. Vähän töitä, paljon palkkaa ja pitkät lomat...

[vade_w]

Ehkä ne kysyivät virkakyösteiltä. Vähän töitä, paljon palkkaa ja pitkät lomat...

"Ne" ovat taitavia. Kysyvät valmiiksi mieliensä vastaisilta, vastenmielisiltä.

[Lalli IsoTalo]

Jotta kansalaiset ymmärtäisivät, että on maksuttomia mutta ei ilmaisia palveluja, kaikille palveluille pitäisi laittaa hintalappu.

Kannatan lämpimästi!

[Lalli IsoTalo]

... ensimmäiseksi virastojen johdolta tiedusteltiin, mitä he tekevät ja sen jälkeen mitä heidän pitäisi tehdä. Lopuksi kysyttiin, kenen pitäisi maksaa heidän tekemisensä: työssäkäyvien, palvelun käyttäjien, palvelun saajien vai elinkeinoelämän. [...]

Kansalaiset ostivat - tai olivat ostamatta - haluamiaan palveluita ja maksoivat niistä tarpeittensa mukaan.

[...] sääntelyä on käytännössä mahdotonta purkaa, joten Uudessa Seelannissa säädettiin uudet lait. [...] Verotus, maatalous, työsuojelu, terveydenhoito ja kaikki muut lait suunniteltiin alusta asti parhaiden asiantuntijoiden voimin. Heille sanottiin tavoitteeksi, että saavat kirjoittaa lait ilman mitään rajoitteita, kunhan ne tuovat kansalaisille töitä ja vaurautta. Sen jälkeen uudet lait säädettiin voimaan ja kaikki vanha sääntely lakkasi siihen paikkaan.
[...]

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2014/09/uusi-seelanti.html

Mitähän se vaatisi lakiteknisesti, että tuo kaikki olisi mahdollista Suomessa? Ainakin EU:sta pitäisi erota.

[Sivustakatsoja]

Kummasti onnellisuustutkimuksissa Suomi pärjää varsin hyvin. Esim. melko hiljattain taas kerran Suomi oli aivan kärkipäässä: Uusi tutkimus: Suomalaiset melkein onnellisimpia Euroopassa - vain yksi kansa meni edelle. Eli aika vähän sillä, kuinka "iloisen äänekäs ja värikäs" katukuva on, on tekemistä sen kanssa, kuinka tyytyväistä porukkaa paikassa asustaa.

Olen aina halunnut tutustua näihin "suomalaisiin". Kaikenlaisia tutkimuksia, jotka aina näyttävät juuri päinvastaista, kuin itse olisin mieltä.

Eläväthän suomalaiset pääosin varsin lokoisaa elämää. Suomalaiset esimerkiksi matkailevat poikkeuksellisen paljon: Näiden maiden kansalaiset matkustavat eniten - Suomi tilaston kärjessä. Loppujen lopuksi maailmassa on vain kourallinen maita, joissa tavallinen työssäkäyvä massa omaa yhtä hyvän elintason ja lomat kuin suomalaisilla. Ja ns. "suuren massan" olot määrittävät pitkälti yhteiskunnan kokonaiskuvan.

[guest7001]

Isokallion uusin:

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/10/28/brezhnevin-oppi/?ref=es

Se, että julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on niin iso ja kasvaa koko ajan, johtuu osittain siitä, että tarpeettoman monta euroa kulkee edestakaisin: ensin ihmisiltä ja yrityksiltä verottajalle ja sitten takaisin ihmisille ja yrityksille. Joissain tapauksissa kierrättämisessä on jonkunlaista järkeä, mutta ei aina.
Tyhmintä kierrättämistä ovat suorat ja epäsuorat yritystuet. Valtio kerää tänä vuonna yrityksiltä yhteisöveroina runsaat viisi miljardia ja jakaa takaisin saman verran tukina yrityksille. Hölmöys on siinä, että rahat kerätään voittoa tuottavilta yrityksiltä ja ne jaetaan tappiota tekeville. Ihan vaan heinäntekojärjellä ymmärtää, että paremmassa käytössä ne rahat olisivat voittoa tuottavissa yrityksissä, kuin paikkaamassa tappioita tuottavien vuotavia veneitä.

Jos kaikki suorat ja epäsuorat yritystuet lopetettaisiin kertaheitolla, yhteisövero voitaisiin laskea nollaan ja silti valtion nettotulot jäisivät ennalleen. Arvelisin menestyvien yritysten tyytyvän siihenkin, että tuet poistetaan ja yhteisövero puolitetaan. Sillä konstilla valtion velanotto pienenisi yli kahdella miljardilla. Tappiota tuottavat yritykset tietenkin vinkuisivat, mutta ei kai niitä ole tarkoitus pitää maailman tappiin pystyssä menestyvien yritysten rahoilla?
Jos tuet lopetettaisiin, voisimme siirtää tuhansia veronmaksajien rahoja jakelevia virkamiehiä tuottavampiin töihin, vaikkapa vanhustenhoitoon. Jos poliittista rohkeutta riittää, Tekes ja Sitra voitaisiin myös lopettaa tarpeettomina. Ne luotiin ennen kuin liityimme Euroopan Unioniin ja siirryimme markkinatalouteen. Pahus ettei niitä älytty lopettaa samassa rytinässä, kun Neuvostoliitto hajosi.

Kovin suurta viisautta ei ole myöskään työttömien pakkokoulutuksessa. Ei ole, koska virkamiehet arpovat koulutukselle tavoitteet ja ostavat ylihintaista kolutusta keneltä tahansa, joka kehtaa heille sellaista myydä. Luulisin yritysten olevan virkamiehiä paremmin selvillä siitä, minkälaista koulutusta työnhakijalle kannattaa antaa jotta töissään pärjää.
Lopettamalla virkamiesjohtoinen työttömien kiduttaminen tarpeettomilla kursseilla ja korvaamalla yrityksille uuden työntekijän kouluttamisen kuluista edes osa, lyötäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Rahaa säästyisi miljardi ja koulutus olisi sitä, mitä työhön vaaditaan. Bonuksena vapautuisi jälleen tuhansia virkamiehiä tuottavaan työhön, vaikkapa sairaaloiden siivoojiksi.
Ymmärrän, että veronmaksajien rahojen jakaminen antaa vallantunnetta poliitikoille ja virkamiehille. Pienellä järjelläni kysyn kuitenkin, mahtaisivatko yritykset sittenkin tietää poliitikkoja ja virkamiehiä paremmin mitä kannattaa valmistaa? Olisiko vihdoin aika luopua Brezhnevin opista?

[Kulttuurirealisti]

Isokallion uusin:

Valtio kerää tänä vuonna yrityksiltä yhteisöveroina runsaat viisi miljardia ja jakaa takaisin saman verran tukina yrityksille.
...
Jos kaikki suorat ja epäsuorat yritystuet lopetettaisiin kertaheitolla, yhteisövero voitaisiin laskea nollaan ja silti valtion nettotulot jäisivät ennalleen.

Mielestäni mitään ei yleensä kannata lopettaa kertaheitolla, niin kuin edustuskulujen verovähennyksien poistosta nähtiin. Eikä Isokallio varmaan aivan tosissaan tuossa kohtaa ollutkaan.
Suunta yritysten vero- ja muissa tuissa pitäisi kuitenkin olla laskeva. Viisi miljardia on iso raha, kun valtiontalouteen haetaan tasapainoa. Muita tukia, joita voisi miettiä uudestaan: puoluetuet, maataloustuet, asuntolainan korkovähennykset...

[Uuno Nuivanen]

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/11/04/parempaa-pienemmalla-rahalla/

Demareiden ylimielistä ja halveksuvaa asennetta niihin jotka hyvinvoinnin maksavat, kuvaa eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin Helsingin Sanomille antama lausunto: "Ongelma ei ole liian iso julkinen sektori, vaan liian pieni yksityinen sektori".
Saako kysyä? Onko puolue sitä mieltä että yksityinen sektori Suomessa kasvaa parhaiten siten että a) tuloverotusta kiristetään b) työnantajamaksuja korotetaan c) yksityisomaisuutta siirretään valtion omistukseen d) jäykistetään työehtoja e) lisätään yritysten raportointivelvollisuuksia f) korotetaan arvonlisäveroja g) korotetaan energiaveroja? Puolue kun kannattaa kaikkia edellä mainittuja toimia. Ystävällinen vihje, itänaapurissa noita konsteja kokeiltiin urakalla, eikä mennyt nappiin.

Vaikka demarit ovat sitä mieltä että julkisen sektorin menoja pitää kasvattaa ettei hyvinvointiyhteiskunta romahda, saanen olla siitäkin eri mieltä. Sellainenkin vaihtoehto kun on olemassa, että tuotetaan hyvinvointipalveluja järkevämmin. Se, kuten sana järkevämmin edellisessä lauseessa vihjaa, vaatisi tosin järkeä. Ymmärrän, miksi se ei tule kansanedustajille mieleen. ...

[Arvoton]

En enää edes viitsi katsella, mitä ketju sisältää. Ko. mies ainakin Jälkiviisaiden perusteella on jo suht' väsyneen tuntuinen - noin niinku asiapitoisuus vinkkelistä katsoen. Pistää jo aika paljon mutua, eikä johtopäätöksetkään enää tunnu hänellä menevän ihan kohdalleen. Joskus päteviä kolumneja IL:ssa, mutta niitä en ole lukenut vähään aikaan.

[guest7001]

En enää edes viitsi katsella, mitä ketju sisältää. Ko. mies ainakin Jälkiviisaiden perusteella on jo suht' väsyneen tuntuinen - noin niinku asiapitoisuus vinkkelistä katsoen. Pistää jo aika paljon mutua, eikä johtopäätöksetkään enää tunnu hänellä menevän ihan kohdalleen. Joskus päteviä kolumneja IL:ssa, mutta niitä en ole lukenut vähään aikaan.

(https://c1.staticflickr.com/1/129/416209349_147e4b05da.jpg)

[Uuno Nuivanen]

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/12/15/luvut-kertovat-totuuden/

...
Yksikään puolue ei myöskään uskalla esittää laskelmaa siitä, että vaikka kaikille työhaluisille löytyisi huomenna mediaanipalkalla töitä yksityisellä sektorilla, julkinen sektori velkaantuisi edelleen. Eli mikään kikkailu verotuksella sinne tänne ei maata pelasta.

Jotta jotain säästyisi, paljosta pitää luopua. Kun bruttokansantuote on vuoden 2007 tasolla, auttaisiko se, että maksuttomat palvelut ja suorat tulonsiirrot palautettaisiin samalle tasolle? Tiedä häntä syntyisikö silläkään uutta yksityistä työtä, mutta loppuisi ainakin velan ottaminen lapsiemme ja lastenlastemme maksettavaksi.

[guest7001]

Isokallion uusin.

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/12/22/sopulimatematiikka-vs-kallion-laskuoppi/

Kaikki mediat ovat toitottaneet kohta neljä vuotta, kuinka hyvinvointivaltiota ajetaan alas kiihtyvällä vauhdilla. Suomen Kuvalehti kolmenkymmenen hengen toimituksensa voimin on ainoa media, joka lopetti vinkumisen ja selvitti, mikä on todellisuus. Helsingin Sanomat tai Yleisradio, joissa kummassakin on satojen hengen toimitukset, eivät siihen kyenneet. Mahtaisiko johtua siitä, että Ville Pernaa tuli Kuvalehteen päätoimittajaksi hyvä-veli-laiskuriloosin ulkopuolelta?

Lopuillaan olevan vaalikauden aikana valtion velka kasvaa 30 miljardilla eurolla ja kuntien velka 10 miljardilla. Yhteiskunta siis tuottaa meille tänään hyvinvointia velaksi, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat huomenna maksamaan, jos Suomeen jäävät. Noiden lukujen valossa ei uskoisi yhdenkään poliitikon tai heitä nuoleskelevan median kehtaavan väittää, että hyvinvointivaltiota ollaan ajettu alas.

Katainen puhui ensin kolme vuotta pehmeitä Urpilaisen kompatessa ja nyt lööperiduoettoa laulavat Stubb ja Rinne. Tähän mennessä tällä vaalikaudella valtio on tuhlannut 400 miljoonaa euroa suunniteltua vähemmän. Miksi sitä kutsutaan säästämiseksi, on minulle arvoitus. Suurin osa tuostakin "säästöstä" on "säästetty" pienentämällä valtion kunnille antamia avustuksia. Joka on siis johtanut kunnallisveron korotuksiin ja kuntien velkaantumiseen.

Kun valtion budjetti on noin 55 miljardia, hyvinvointiyhteiskuntaa on siis ajettu alas 0.7 prosenttia. Kun se jakaa vaalikauden kestolla, niin alasajoa on tapahtunut vajaa 0.2 prosenttia vuodessa. Miten minusta tuntuu, ettei semmoisesta alasajosta ihan joka päivä pitäisi uutisoida kissankokoisin kirjaimin, tai kailottaa joka viikko Ajankohtaisessa Kakkosessa.

Kovin suuria otsikoita ei ole siitäkään näkynyt, että tämän vuoden kolmannella kvartaalilla kuntasektorin palkat nousivat 2.6 prosenttia ja yksityisen sektorin 0.8 prosenttia. Maahan on näköjään syntymässä maailman pahuudelta suojattu palkankorotusaateli, jonka palkoista päättävät poliitikot ja ne maksetaan ottamalla velkaa. Kalliiksi käy veronmaksajille vaalien läheisyys. Työvoimastahan kunnilla kun ei voi olla pulaa. Eihän tuolle palkankorotusaatelille muuten olisi tarvinnut taata viiden vuoden irtisanomissuojaa kuntaliitoksien yhteydessä.

Eipä ole siihenkään osunut tutkivan journalismin haukansilmä, että kuntapuolella tehdään vuositasolla noin 80 tuntia vähemmän töitä kuin yksityisellä puolella. Jos olisi osunut ja käteen olisi sattunut laskukone, nopeastihan sen olisi laskenut, että jos tekisivät saman verran tunteja kuin yksityisellä puolella, hyvinvointivaltio saisi 20 000 miestyövuodella lisää hyvinvointia. Joka olisi joka vuosi seitsemän kertaa enemmän kuin millä sitä hyvinvointia on "leikattu" koko vaalikaudella.

[Jack]

Ehkä näinä ankeina aikoina perhepäivähoitajia, lastentarhanopettajia, kodinhoitajia ja vanhainkotien työntekijöitä lohduttavat Kalle Isokallion sanat siitä, että he kuuluvat "palkankorotusaateliin". Isokallio itse joutuu selviämään ankeasta päivästä toiseen pikkuruisella Nokia-eläkkeellä.

http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2013/05/08/nain-tienaavat-eri-ammattilaiset-kunnissa-1-6129-985-ekk/20136605/12

[kummastelija]

Ehkä näinä ankaina aikoina perhepäivähoitajia, lastentarhanopettajia, kodinhoitajia ja vanhainkotien työntekijöitä lohduttavat Kalle Isokallion sanat siitä, että he kuuluvat "palkankorotusaateliin". Isokallio itse joutuu selviämään ankeasta päivästä toiseen pikkuruisella Nokia-eläkkeellä.

http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2013/05/08/nain-tienaavat-eri-ammattilaiset-kunnissa-1-6129-985-ekk/20136605/12

Niin. Me maksamme noiden joidenkin palkat yhä nousevina veroina ja velkoina. Kallen palkan maksaa amerikkalaisten omistama yritys.

[guest7001]

Ahaa... "jättäisittekö te ihmiset leikkauspöydille kuolemaan" tai "vanhukset märkiin vaippoihinsa" -kortti taas heitetty.

Hoitajia, lääkäreitä, poliiseja ja opettajia on n. 250.000 kappaletta.

Julkisella sektorilla oli v. 2013 n. 700.000 työssä olevaa työeläkevakuutettua valtion, kuntien ja seurakuntien eläkejärjestelmissä.

[Jack]

Ahaa... "jättäisittekö te ihmiset leikkauspöydille kuolemaan" tai "vanhukset märkiin vaippoihinsa" -kortti taas heitetty.

Ei ollut tarkoitus heittää mitään kortteja. Näkökulmani oli aivan muu. Mainitsin muutamia pienipalkkaisia naisvaltaisten alojen töitä ja suurta eläkettä nauttivan entisen yritysjohtaja Kallen arvostelemassa näiden alojen palkankorotuksia.

Kuntasektorin työntekijät mielletään usein yhtenä työntekijöiden joukkona, jonka palkan veronmaksajat kustantavat. Tämä on tietysti yksi mahdollinen luokittelu. Harvemmin katsotaan asiaa siltä kannalta, että kuntien työntekijöiden välillä on suuria luokkaeroja, jotka eivät perustu työn vaativuuteen eivätkä koulutukseen vaan sukupuoleen, ahneuteen, aggressiivisuuteen ja joukkovoimaan.

Kunnallisen sektorin ammateissa, joissa miehet ovat perinteisesti olleet hyvin edustettuina, maksetaan asiallista palkkaa. Opettajilla, lääkäreillä, lakimiehillä ja insinööreillä on hyvät tulot. Sen sijaan niissä kunnallisen sektorin ammateissa, jotka mielletään perinteisesti "naisten alaksi", ja joissa työntekijöiden enemmistö on naisia, palkkataso on surkea. Tällaisia ammatteja on sosiaalialalla, lastenhoitoalalla ja hoiva-alalla. Sosiaalityöntekijältä vaaditaan yhtä pitkä ja yhtä vaativa yliopistokoulutus kuin opettajaltakin, mutta siitä huolimatta palkka on huomattavasti alhaisempi. Esikoulussa lapsia opettavan lastentarhanopettajan työ ei ratkaisevasti poikkea samoja lapsia vuotta myöhemmin opettavan peruskoulunopettajan työstä, mutta siitä huolimatta näiden kahden "opettajan" palkat ovat kuin eri planeetoilta.

Palkkaneuvottelut ovat monesti henkisesti ja fyysisesti rasittavia, varsinkin jos ne venyvät myöhään iltaan tai yöhön. Työantajapuolelle neuvottelijoiksi valitaan yrmyjä maskuliinisia uhkaavasti käyttäytyviä miehiä, joiden tinkimätön asenne, voimakas karkea ääni ja pelkkä läsnäolo saa työntekijäpuolen naiset epävarmoiksi. Naisilla ei riitä "pokkaa" vetää palkkavaatimuksiaan niin pitkälle kuin mitä miehet vastaavassa tilanteessa tekisivät. Ja kun tähän on kymmenien vuosian aikana totuttu, käytäntöä on mahdotonta muuttaa. Niinä muutamina kertoina, kun naisjärjestöt ovat vetäneet tilanteen niin kireäksi, että on alkanut lakko, lopputulos on ollut surkea. Naiset lakkoineen ja lakkojohtajineen on nolattu ja häpäisty koko miesvaltaisen yhteiskunnan toimesta täydellisesti. Lakolla ei ole ollut alkuunkaan samanlaista tehoa kuin miesvaltaisten liittojen järjestämillä lakoilla – joista tosin myös jotkut ovat menneet ahneushorisontin tuolle puolelle ja siten epäonnistuneet.

Joku voi olla eri mieltä. Esitin asiat "ideatasolla", joten yksityiskohtia ei kannata osoittaa vääriksi. Ne varmaan ovatkin. Jos jollakin on toisenlainen selitys sille, miksi naisvaltaisten alojen palkat ovat pienemmät kuin miesvaltaisten, hän ehkä esittää sen. Totta kai on olemassa muitakin syitä. Naiset on mielletty perheissä toissijaisiksi tulonsaajiksi, joten heidän palkallaan ei ole ollut niin suurta väliä kuin ensisijaisen ansaitsijan eli miehen palkalla. Eräät naisammatit on mielletty harrastusluonteisiksi "kutsumusammateiksi", joita hyvätuloisten miesten vaimot tekevät aikakansa kuluksi, joten muodollinen palkka riittää. Sanasta "vapaaehtoistyö" tulee useimmiten mieleen nainen. Kenties tällä asialla on vaikutusta myös palkkatyön puolella. Naisten ajatellaan olevan puoliksi "vapaaehtoistyössä", joten palkkaa maksetaan sen mukaan.

[Golimar]

Ahaa... "jättäisittekö te ihmiset leikkauspöydille kuolemaan" tai "vanhukset märkiin vaippoihinsa" -kortti taas heitetty.

Hoitajia, lääkäreitä, poliiseja ja opettajia on n. 250.000 kappaletta.

Julkisella sektorilla oli v. 2013 n. 700.000 työssä olevaa työeläkevakuutettua valtion, kuntien ja seurakuntien eläkejärjestelmissä.

Tuohon lukuun pitää lisätä nk kolmas sektori sekä yritykset jotka myyvät palveluitaan julkiselle sektorille.

[Sour-One]

Ahaa... "jättäisittekö te ihmiset leikkauspöydille kuolemaan" tai "vanhukset märkiin vaippoihinsa" -kortti taas heitetty.

Ei ollut tarkoitus heittää mitään kortteja. Näkökulmani oli aivan muu. Mainitsin muutamia pienipalkkaisia naisvaltaisten alojen töitä ja suurta eläkettä nauttivan entisen yritysjohtaja Kallen arvostelemassa näiden alojen palkankorotuksia.

Kuntasektorin työntekijät mielletään usein yhtenä työntekijöiden joukkona, jonka palkan veronmaksajat kustantavat. Tämä on tietysti yksi mahdollinen luokittelu. Harvemmin katsotaan asiaa siltä kannalta, että kuntien työntekijöiden välillä on suuria luokkaeroja, jotka eivät perustu työn vaativuuteen eivätkä koulutukseen vaan sukupuoleen, ahneuteen, aggressiivisuuteen ja joukkovoimaan.

Kunnallisen sektorin ammateissa, joissa miehet ovat perinteisesti olleet hyvin edustettuina, maksetaan asiallista palkkaa. Opettajilla, lääkäreillä, lakimiehillä ja insinööreillä on hyvät tulot. Sen sijaan niissä kunnallisen sektorin ammateissa, jotka mielletään perinteisesti "naisten alaksi", ja joissa työntekijöiden enemmistö on naisia, palkkataso on surkea. Tällaisia ammatteja on sosiaalialalla, lastenhoitoalalla ja hoiva-alalla. Sosiaalityöntekijältä vaaditaan yhtä pitkä ja yhtä vaativa yliopistokoulutus kuin opettajaltakin, mutta siitä huolimatta palkka on huomattavasti alhaisempi. Esikoulussa lapsia opettavan lastentarhanopettajan työ ei ratkaisevasti poikkea samoja lapsia vuotta myöhemmin opettavan peruskoulunopettajan työstä, mutta siitä huolimatta näiden kahden "opettajan" palkat ovat kuin eri planeetoilta.

Joku voi olla eri mieltä. Esitin asiat "ideatasolla", joten yksityiskohtia ei kannata osoittaa vääriksi. Ne varmaan ovatkin. Jos jollakin on toisenlainen selitys sille, miksi naisvaltaisten alojen palkat ovat pienemmät kuin miesvaltaisten, hän ehkä esittää sen. Totta kai on olemassa muitakin syitä. Naiset on mielletty perheissä toissijaisiksi tulonsaajiksi, joten heidän palkallaan ei ole ollut niin suurta väliä kuin ensisijaisen ansaitsijan eli miehen palkalla. Eräät naisammatit on mielletty harrastusluonteisiksi "kutsumusammateiksi", joita hyvätuloisten miesten vaimot tekevät aikakansa kuluksi, joten muodollinen palkka riittää. Sanasta "vapaaehtoistyö" tulee useimmiten mieleen nainen. Kenties tällä asialla on vaikutusta myös palkkatyön puolella. Naisten ajatellaan olevan puoliksi "vapaaehtoistyössä", joten palkkaa maksetaan sen mukaan.

Ensinnäkin, että opettajat ovat pääasiassa naisia. Peruskoulun opettajissa sukupuolijakauma on suurin; 70 % naisia. Ja mitä tulee naisten osuuteen näillä hyvinpalkatuilla miesvaltaisilla aloilla; niin toivotan naiset opiskelemaan näille aloille ja etenkin töihin

[Sour-One]

Ahaa... "jättäisittekö te ihmiset leikkauspöydille kuolemaan" tai "vanhukset märkiin vaippoihinsa" -kortti taas heitetty.

Hoitajia, lääkäreitä, poliiseja ja opettajia on n. 250.000 kappaletta.

Julkisella sektorilla oli v. 2013 n. 700.000 työssä olevaa työeläkevakuutettua valtion, kuntien ja seurakuntien eläkejärjestelmissä.

Toisaalta julkiseen sektoriin luetaan myös valtion yhtiöt, esimerkiksi vaikkapa Fortum ja Neste Oil, joka on kertakaikkisen älytöntä.

Tuohon lukuun pitää lisätä nk kolmas sektori sekä yritykset jotka myyvät palveluitaan julkiselle sektorille.

[Maatiaisjuntitar]

Isokallion uusin.

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/12/22/sopulimatematiikka-vs-kallion-laskuoppi/

Kovin suuria otsikoita ei ole siitäkään näkynyt, että tämän vuoden kolmannella kvartaalilla kuntasektorin palkat nousivat 2.6 prosenttia ja yksityisen sektorin 0.8 prosenttia. Maahan on näköjään syntymässä maailman pahuudelta suojattu palkankorotusaateli, jonka palkoista päättävät poliitikot ja ne maksetaan ottamalla velkaa. Kalliiksi käy veronmaksajille vaalien läheisyys. Työvoimastahan kunnilla kun ei voi olla pulaa. Eihän tuolle palkankorotusaatelille muuten olisi tarvinnut taata viiden vuoden irtisanomissuojaa kuntaliitoksien yhteydessä.

Kunnissahan palkkoihin v. 2014 on tullut vain KVTES:n mukainen 20 €:n korotus heinäkuun alusta. Tämä sama korotus kai käsittääkseni tuli muillakin aloilla.
Tarkoittanee, että koska kunnissa palkat ovat pienemmät, korotus on prosentuaalisesti suurempi.

[Sour-One]

Isokallion uusin.

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/12/22/sopulimatematiikka-vs-kallion-laskuoppi/

Kovin suuria otsikoita ei ole siitäkään näkynyt, että tämän vuoden kolmannella kvartaalilla kuntasektorin palkat nousivat 2.6 prosenttia ja yksityisen sektorin 0.8 prosenttia. Maahan on näköjään syntymässä maailman pahuudelta suojattu palkankorotusaateli, jonka palkoista päättävät poliitikot ja ne maksetaan ottamalla velkaa. Kalliiksi käy veronmaksajille vaalien läheisyys. Työvoimastahan kunnilla kun ei voi olla pulaa. Eihän tuolle palkankorotusaatelille muuten olisi tarvinnut taata viiden vuoden irtisanomissuojaa kuntaliitoksien yhteydessä.

Kunnissahan palkkoihin v. 2014 on tullut vain KVTES:n mukainen 20 €:n korotus heinäkuun alusta. Tämä sama korotus kai käsittääkseni tuli muillakin aloilla.
Tarkoittanee, että koska kunnissa palkat ovat pienemmät, korotus on prosentuaalisesti suurempi.

No eipä taida olla nyt kyse yleiskorotuksista. Ja mitä tulee palkkatasoon, niin väitän, että se on kunnalla selkeästi yksityistä suurempi. Tämä johtunee siitä, että kunnilla (ja myös valtiolla) työntekijät ovat kokonaisuutena keskimäärin korkeastikoulutetumpia eli lääkäreitä, opettajia, insinöörejä yms. ja vähemmän duunariosastoa.

Toisaalta kunnilla on ainakin teknisellä puolella paskat palkat. Insinööri saa kevyesti yksityisellä puolella 1,5 kertaa sen mitä kunnalla.

[Salvation]

Ahaa... "jättäisittekö te ihmiset leikkauspöydille kuolemaan" tai "vanhukset märkiin vaippoihinsa" -kortti taas heitetty.

Hoitajia, lääkäreitä, poliiseja ja opettajia on n. 250.000 kappaletta.

Julkisella sektorilla oli v. 2013 n. 700.000 työssä olevaa työeläkevakuutettua valtion, kuntien ja seurakuntien eläkejärjestelmissä.

Toisaalta esimerkiksi lääkärien määrä on 90-luvun lopusta kasvanut huomattavasti ja nytkin taitaa olla huutava pula lääkäreistä monissa kunnissa. Mistä tämä johtuu? Olemmeko niin paljon sairaampia nyt kuin 15 vuotta sitten? Toki väestö on ikääntynyt, mutta siitä huolimatta.

[Golimar]

^ Lääkäreitä on nykyään noin 25000 kun niitä oli 1980-luvulla noin 10000, lääkärien määrän lisääntyminen on hyvä osoitus siitä miten klientti-järjestelmä tuhoaa Suomea.
Puolueet ostavat ääniä järjestämällä taloudellisia etuja kannattajilleen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Klientti

[Uuno Nuivanen]

Kypäräpappiosaston muumion kirjoitus sopinee tähän jatkoksi.

http://blogit.iltalehti.fi/raimo-ilaskivi/2014/12/21/lopetetaan-napertely-keskitytaan-oleelliseen/