2013-06-13 TS Kolumni: Korporativistista demokratiaa

[skrabb]

Korporativistista demokratiaa
Kolumni | Turun Sanomat 05:31

Poliisihallinnon uudistus repi kipeästi sekä kokoomuksen että Sdp:n eduskuntaryhmää. Molempien hallituspuolueiden kansanedustajia loikkasi äänestyksessä opposition rintamaan.
Kapinalippua liehuttivat Pertti Hemmilä (kok), Kari Rajamäki (sd) ja Matti Saarinen (sd). He kieltäytyivät tukemasta hallituksen lakiesitystä, joka merkitsee muun muassa liikkuvan poliisin lakkauttamista erillisenä poliisiorganisaationa.
Hemmilän ryhmätoverit Kalle Jokinen, Markku Mäntymaa ja Kari Tolvanen pidättyivät äänestämästä, vaikka olivat salissa läsnä.
Se oli heidän tapansa kantaa vastuuta kansan valitsemina demokratian ritareina.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kokoomuksen kvartetti veljeili opposition kanssa.
Joulukuussa 2012 nelikko sai ryhmänjohtaja Petteri Orpolta puolen tunnin läksytyksen päätteeksi vakavat nuhteet. Tuolloin Hemmilä, Jokinen, Mäntymaa ja Tolvanen olivat äänestäneet opposition mukana poliisin eläkeiän korottamista vastaan.
Orpon jylinä tehosi. Ratkaisevassa äänestyksessä kapinoitsijat ottivat lusikan kauniiseen käteen ja painoivat jaa-nappia niin kuin hyviin parlamentaarisiin tapoihin kuuluu.

Nuhdellut kansanedustajat on valittu eduskuntaan eri puolilta maata (Halikko, Orimattila, Vaasa, Helsinki). Heillä on kokoomuksen jäsenkirjan lisäksi ainakin yksi yhteinen nimittäjä: he ovat siviiliammatiltaan poliiseja.
Yleensä kansanedustajat - ehkä Ilkka Kanervaa lukuunottamatta - ovat tehneet elämässään muutakin kuin politiikkaa.
He ovat opettajia, sairaanhoitajia, insinöörejä, juristeja, yrittäjiä ja opiskelijoita. Onpa joukossa muutama aito duunarikin.
Kaikki he varmasti pitävät itseään oman alansa asiantuntijoina, edustajina ja kenties edunvalvojinakin. Viime mainittuun liittyy kuitenkin vaaroja, joita kansanedustajien kannattaisi visusti varoa.

Kansanedustaja on velvollinen noudattamaan toimessaan oikeutta, totuutta ja perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Perustuslain 29 §:ssä säädetään niin sanotusta imperatiivisen mandaatin kiellosta. Sillä on haluttu suojata kansanedustajaa ulkopuoliselta painostukselta ja korostaa hänen vastuullisuuttaan ainoastaan äänestäjille.
Mainitun pykälän mukaan kokoomuksen kapinalliset toimivat siis aivan oikein antaessaan piutpaut puolueen ryhmäpäätökselle. Samalla he taisivat kuitenkin tarjota pikkusormeaan toiselle pahuudelle.

Mitä seuraisi, jos kaikki 200 lainsäätäjäämme tekisivät samoin kuin poliisikvartetti – ryhtyisivät ajamaan ja maksimoimaan vain oman ammattikuntansa etua.
Siinä parlamentaarisessa hollituvassa nykyiset siltarumpupoliitikot jäisivät tuota pikaa seinäkukkasiksi.

Il Duce Benito Mussolinin Italiassa ja kapteenikenraali Francisco Francon Espanjassa idea vietiin äärimmilleen. Heidän diktatuureissaan lainsäädäntövaltaa käyttivät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat, korporaatiot.

Suomalaisessa tulopolitiikassa oli väkevimpinä aikoina vissejä korporatismin piirteitä.
Mutta varjelkoon taivas edustuksellista demokratiaamme moiselta hapatukselta.

Poliisihallinnon lakiuudistus herätti poikkeuksellisen voimakasta vastustusta myös äänestäjissä.
Erityisesti Liikkuvan poliisin lakkauttamisesta suivaantunut joukko eläkeläispoliiseja ilmoitti julkisesti, etteivät he äänestä hallituspuolueiden edustajia seuraavissa vaaleissa. Myös jäsenkirjat luvattiin palauttaa.
LP:n entisillä viranhaltijoilla on tietysti täysi oikeus mielenilmaisuunsa. Silti en mahda mitään sille, että heidän reaktionsa tuo mieleen Sadankomitean idealistisen uhon 1960-luvulta.
Sotilaspassin julkinen polttaminen oli tuonnoisten rauhanpuolustajien tapa parantaa maailmaa.

Juhani Heimonen
Kirjoittaja on TS:n pääkirjoitus- ja artikkelitoimituksen päällikkö.

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/497044/Korporativistista+demokratiaa