The Course of Empire: Länsimaiden tuho?

[Tragedian synty]

Thomas Cole maalasi 1800-luvulla viiden kuvan sarjan nimeltä The Course of Empire, jossa kuvataan kulttuurin elinkaari.

1. vaihe: The Savage State (Villi tila)

Aamu. Maisema on luonnontilassa, ihmiset ovat metsästäjiä ja keräilijöitä. Rakennuksia ei vielä näy.

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5b/Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_The_Savage_State_1836.jpg/320px-Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_The_Savage_State_1836.jpg)

2. vaihe: The Arcadian or Pastoral State (Arkadia eli paimentolaistila)

Aamupäivä. Erämaa on kesytetty, metsän paikalla ovat niityt ja pellot. Maisemaa koristaa klassinen temppeli.

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8c/Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_The_Arcadian_or_Pastoral_State_1836.jpg/320px-Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_The_Arcadian_or_Pastoral_State_1836.jpg)

3. vaihe: The Consummation of Empire (Imperiumin täyttymys)

Keskipäivä. Maisemaa hallitsee nyt loistelias kaupunki satamineen ja temppeleineen. Ihmisiä on paljon, ja he ovat vauraita, onnellisia kaupunkilaisia.

(http://twi-ny.com/natureandthe.jpg)

4. vaihe: Destruction (Tuho)

Iltapäivä. Kaupunki on tulessa, joen ylittävä silta romahtanut, vihollisjoukko hyökkää tappaen ja ryöstäen avuttomia kaupunkilaisia. Kukaan ei enää pidä sitä rikkautena ja voimavarana.

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/64/Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_Destruction_1836.jpg/320px-Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_Destruction_1836.jpg)

5. vaihe: Desolation (Autius)

Yö. Rauniot vain ovat jäljellä entisestä loistosta. Ihmisiä ei näy, eläimet ovat ottaneet pystyyn jääneet pylväät ja kiviröykkiöt kodeikseen.

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/77/Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_Desolation_1836.jpg/320px-Cole_Thomas_The_Course_of_Empire_Desolation_1836.jpg)


Missä vaiheessa me elämme parhaillamme? Vai uskooko joku edistysteoriaa, jonka mukaan edessä ei ole väistämättä syklin laskukautta? Olemmeko ehkä vasta toisessa vaiheessa?

Itse uskon, että olemme kolmannen ja neljännen vaiheen välisessä saumakohdassa, mutta kallistuin kuitenkin valitsemaan vaihtoehdon neljä. Tuhon merkkejä ovat haitallinen maahanmuutto (Tukholman mellakat on helppo verrata neljänteen kuvaan), ideologinen hirttäytyminen sellaisiin kivoihin aatteisiin kuin humanismiin, liberalismiin, sosialidemokratiaan, kansainvälisyyteen ja rauhanomaisuuteen, luonnonvarojen hupeneminen, oman väestön kokema kulttuurillinen itseinho (ts. monikultturismi) sekä valtaisasta ahneudesta johtuva velkakriisi. Se kuuluisa islamin hyökyaalto on tulossa, viemässä meitä kohti viidettä vaihetta, jonka jälkeen jokin muu kulttuuri alkaa nousta raunioista.

Kirjoittelin aiheesta blogiinikin: yksi ja kaksi.

[matkamiehiii]

En usko että mitään täysromahdusta kuitenkaan tulee johtuen lähinnä tieteen kehittymisestä ym. vielä joku sata vuotta sitten nykyinen kehitys olisi johtanut tuhoon.

Toki jos tulee joku peak oil ym. niin näinkin voi käydä.

Euroopan tulevaisuus on nähtävissä katsomalla amerikkoihin: paljon mixed race ihmisiä, väkivaltaisuuksia 24/7, rikkaita ihmisiä elämässä piikkilanka aitojen takana jne...

[Tragedian synty]

En usko että mitään täysromahdusta kuitenkaan tulee johtuen lähinnä tieteen kehittymisestä ym. vielä joku sata vuotta sitten nykyinen kehitys olisi johtanut tuhoon.

Toki jos tulee joku peak oil ym. niin näinkin voi käydä.

Tiede ja teknologia kehittyvät parhaillaan nopeammin kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa. Siltikin luonnonvarojen ylikulutuksen päivä on joka vuosi aiemmin kuin edellisenä. Lisäksi juuri niiden kehitys on saanut aikaan suurimman osan ekologisista ongelmistamme. Olen aika pessimistinen sen suhteen, että tulevaisuudessa niistä olisi sen enempää hyötyä. Teoriassa voisikin olla, mutta valitettavasti kehitys tarkoittaa ennemmin uusien turhakkeiden keksimistä vanhojen tilalle, ei ongelmien ratkaisemista.

[lekamies]

En usko että mitään täysromahdusta kuitenkaan tulee johtuen lähinnä tieteen kehittymisestä ym. vielä joku sata vuotta sitten nykyinen kehitys olisi johtanut tuhoon.

200-300 luvuilla roomalaiset varmaan sanoivat noin.

[vihapuhegeneraattori]

Euroopan tulevaisuus on nähtävissä katsomalla amerikkoihin: paljon mixed race ihmisiä, väkivaltaisuuksia 24/7, rikkaita ihmisiä elämässä piikkilanka aitojen takana jne...

Mitä väliä sillä on jos rodut sekoittuvat. Juuri tuonlaiset kommentit on helppo tulkita rasistisiksi. Voisi olla jopa hienoa jos joskus tulevaisuudessa koko ihmiskunta olisi ulkonäöllisesti niin sekaisin että kaikki näyttävät samalta. Silloin ehkä voisi arvostella ihmisten (huonoa) käyttäytymistä ilman pelkoa rasismin leimasta.

[DuPont]

The Clash of Civilizations voi edelleen ja eritoten jopa nyt olla ihan ajankohtainen kirja, sanoisin näin hieman huntingtonilaisena.

[Uuno Nuivanen]

En usko että mitään täysromahdusta kuitenkaan tulee johtuen lähinnä tieteen kehittymisestä ym. vielä joku sata vuotta sitten nykyinen kehitys olisi johtanut tuhoon.

Ja tietysti se, että kuinka nopeasti sinne avaruuteen päästään asumaan pysyvästi.

Ja kuka suunnittelee, rakentaa ja maksaa, ja keitä lähetetään. Veikkaan lähtijöiksi 2000 somalia suurimpana rikkautena, mitä lopulla ihmiskunnalla on jättää.

[Voigt-Kampff]

Otan numero 3. Sama oli 70-luvulla ja sama on nyt.

[Gommi]

Telkkaristako näin missä analysoitiin vähän samojen syklien kautta valtioiden syntyä. Tuhokautta on aina, antiikin kansoista ottomaanien valtakuntaan, Espanjan ja Portugalin suurvaltoihin ja jopa nykyamerikkaan/eurooppaan saakka edeltänyt muutama harvinaisen pysyvä tunnusmerkki: niistä vahvimmat ovat runsas sotiminen ulkomailla, joutilas nuorten ihmisten yhteiskuntaluokka (nykyään siis työttömät tai optioilla elävät) ja kaiho menneisyyteen.

Joku, taisi olla Ink visitor, ihmettelikin näitä Ruotsin viimeisiä elokuvia, joissa romantisoidaan jotain 1100-luvun tapahtumia, se on sellaista vanhan juopon mölinää joka ennen kuolemaansa keksii että mitä kaikkea hienoa on uljaassa nuoruudessa tehtykään.

Tämä viimeisin stage vielä Suomesta puuttuu, suomalaisia muinaisuskontoja ei ole vielä elvytetty, kalevala-päivää perustettu tai Suomen viikingitkin voittaneita muinaiskuninkaita sepitetty, mutta eiköhän sekin ole tässä ihan kulman takana. 

[Tragedian synty]

Tuhokautta on aina, antiikin kansoista ottomaanien valtakuntaan, Espanjan ja Portugalin suurvaltoihin ja jopa nykyamerikkaan/eurooppaan saakka edeltänyt muutama harvinaisen pysyvä tunnusmerkki: niistä vahvimmat ovat runsas sotiminen ulkomailla, joutilas nuorten ihmisten yhteiskuntaluokka (nykyään siis työttömät tai optioilla elävät) ja kaiho menneisyyteen.

Tuo ei välttämättä ole piirre, joka esiintyy kaikissa sykleissä. Itse koen, että nykyisen länsimaalaisen kulttuurin mädäntynein piirre on piittaamattomuus menneisyydestä. Sitähän monikultturismi juuri on: yksi tai kaksi kokeilunhaluista sukupolvea tekee typeryyksiä ja turmelevat vuosituhantisen jatkumon, ilman että kukaan muu tämän jatkumon osa voi sanoa vastalausettaan.

Kaikkein vaikuttavin Halla-ahon teksti on mielestäni Mitä rikastuksen jälkeen?. Se järkytti minua todella suuresti:

On helppo sanoa, ettei sillä ole väliä, minkävärisiä ihmisiä täällä asuu 50 tai 100 vuoden kuluttua. Minunkin mielestäni on makuasia, onko suomalaisuudella, "kristillisyydellä", eurooppalaisuudella tai valkoihoisuudella itseisarvoa. Omasta mielestäni on. Hyväksyn, jos jonkun toisen mielestä ei ole. Sen sijaan voisimme puhua niistä arvoista, jotka ovat yhteisiä minulle ja monikultturistille, esim. kiintymyksestä sekulaariin, tasa-arvoiseen, hyvinvoivaan ja suhteellisen turvalliseen yhteiskuntaan. Koska olemme kaikki samaa mieltä näistä hyveistä, meidän ei tarvitse saivarrella makuasioista. Selviytyvätkö tällaiset arvot väestönvaihdosta? Nykyiset maahanmuuttajat eivät assimiloidu läntiseen elämäntapaan, ymmärrettävää kyllä, koska assimilaatio on monikultturistille kirosana, ja koska kotouttamispolitiikka ei tähtää assimilaatioon vaan diversiteettiin ja tulijoiden kulttuurillisen omaleimaisuuden säilyttämiseen.

Pelkän teoriankin tasolla pitäisi olla selvää, että yhteiskunnan yhteiset pelisäännöt rakentuvat väestön enemmistön kannattamille arvoille. Kyse ei ole ihonväristä vaan arvoista ja erilaisten arvojen kannattajien lukumääristä. Kyse ei ole siitä, kuka on tai ei ole syyllinen integraation epäonnistumiseen. Kyse on edelleen arvoista ja lukumääristä. Vuoden 2050 Ruotsissa ja Saksassa yhteiset pelisäännöt heijastelevat niitä arvoja, joita kannattaa enemmistö Ruotsin ja Saksan aktiivi-ikäisestä väestöstä vuonna 2050. Vuoden 2050 saksalaiseen tai ruotsalaiseen yhteiskuntaan voi tutustua jo nyt tarkkailemalla niitä arvoyhteisöjä, jotka tuolloin muodostavat aktiiviväestön enemmistön. He toimivat tällä hetkellä omien arvojensa mukaisesti, ja koska mikään ei yllytä tai painosta heitä muuttumaan, he tulevat toimimaan samalla tavoin myös silloin, kun he muodostavat määräävän enemmistön.

Länsimaalainen kulttuuri on sadassa vuodessa muuttunut paljon enemmän kuin usein ajatellaan, koska historiankirjoitus ei määrittele siihen mitään Rooman tuhon, renessanssin ja Ranskan vallankumouksen tapaista murrosvaihetta. Tosiasia kuitenkin on, että vuoden 1913 peruslänsimaalaisen olisi helpompi ymmärtää vuoden 13 perusroomalaista kuin vuoden 2013 peruslänsimaalaista.

Sanotaanhan, että viimeisen sadan vuoden aikana kulttuurimme on "edistynyt". Mutta pitääkö se paikkansa? Minusta edistys olisi mielekästä määritellä siten, että uusia asioita keksitään, mutta vanhoja ei unohdeta. Enää ei osata esimerkiksi klassista kuvanveistoa tai paljon muutakaan käsityötä ja suusta suuhun kulkeneet kansantarut ovat kuihtuneet. Emme ole edistyneet, olemme kadottaneet osan sivistyksestämme.

[Gommi]

Kaiho menneisyyteen on -vaikkakin maltillisessa muodossaan myös terveen sivilisaation ominaispiirre kaikkina aikoina- mielestäni kuolinkorinoissaan olevan kulttuurin viimeinen, epätoivoinen vaihe. Kun kaikki on jo menetetty, sitten alkaa patriootti.com-tyylisiä webbisivuja ja vastaavia militaristisia, historiahaaveilullisia ja uskonnollisia variaatioita putkahdella kuin sieniä sateella, mutta juna on silloin jo lähtenyt. Siihen on Suomessa kumminkin vielä aikaa, luulisin. 

Sitä ennen esiintyy klassinen oman kulttuurin väheksymispiirre, jossa nytkin käsittääkseni olemme. Aivan samoin kuin Rooman valtakunnassa Tacituksen aikaiset kirjoitukset olivat selkeästi Rooman omaa kulttuuria väheksyviä, esim. idän mysteeriuskonnot ja Germanian kirppusäkit olivat paljon vitaalisempia kuin oma, tylsä roomalainen kulttuuri jossa ei ollut muuta jännää kuin gladiaattoritaistelut. Rooman perinteisen uskonnon papitkin olivat enemmän virkamiehiä kuin hengellisiä johtajia.

Vasta sitten Augustinuksen aikaan, jolloin koko Rooma jo paloi, alkoi tekstissä esiintyä huokailuja, että "Maailman valo on sammunut".

[Voigt-Kampff]

Kyllä nyt vituttaa. Nimittäin kehitys näemmä kehittyy niin hitaasti pätkittäin, että en koskaan tule näkemään lopullista kaaosta ja voittoa. Kuolen sitä ennen. Voi itku sentään.