2009-06-10 HS: Antti Blåfield kolumni & Erkki Havansin vastine tänään

[skrabb]

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suuri+johtaja+tulee+ja+pelastaa/HS20090610SI1MA01a7e

KOLUMNI
Suuri johtaja tulee ja pelastaa
Julkaistu: 10.6.2009 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
A A antti blåfield [email protected] kirjoittaja on helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Vain päivä sen jälkeen, kun Venäjän pääministeri Vladimir Putin kävi kertomassa suomalaisille, mitä meidän rauhaamme kuuluu, hän pani asiat järjestykseen itärajamme toisella puolen. Hän vieraili Leningradin alueella sijaitsevassa Pikaljovon kaupungissa, jossa oligarkki Oleg Deripaskan tehtaiden työläiset ovat sulkeneet valtatien maksamattomien palkkojen vuoksi.

Deripaska oli talouskriisiin vedoten pysäyttänyt sementti- ja alumiinitehtaansa, ja tuhannet ihmiset olivat jääneet palkatta. Suomen-vierailulta palattuaan Putin meni Pikaljovon kaupunkiin ja nöyryytti julkisesti Deripaskaa. Hän ilmoitti järjestäneensä Sberpankilta (sattumoisin sama pankki, josta on tulossa Opelin suuromistaja) yritykselle lainan, jolla se voi hoitaa palkkavelkansa.

"Kaikki palkkasaatavat on maksettava", hän sanoi Moscow Timesin reportaasin mukaan. "Tänään", hän tarkensi ja työnsi oligarkin käteen kynän pakottaen tämän julkisesti allekirjoittamaan raaka-ainetuottajan kanssa sopimuksen, jolla tehtaan toimintaa jatketaan.

"Olette ottaneet tuhansia ihmisiä omien tavoitteidenne, ammattitaidottomuutenne tai ehkä yksinkertaisesti vain ahneutenne panttivangeiksi", Putin löylytti Deripaskaa kaupunkilaisten edessä.

Putinin toiminta on kuin sadusta. Hyvä hallitsija tulee ja panee asiat järjestykseen: paha omistaja pakotetaan nöyrtymään ja toimimaan oikein.

Putin ei ole ainoa tällainen johtaja Euroopassa. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on niin ikään puuttunut yksittäisten toimialojen, jopa yritysten, toimintaan ja pyrkinyt näin suojaamaan ranskalaisia työpaikkoja.

Euroopan unionin mitassa pahennusta herättänyt toimi oli Sarkozyn päätös antaa tukea ranskalaiselle autoteollisuudelle sillä ehdolla, että työpaikat Ranskassa säilyvät. Se tarkoittaa, että jos ihmisiä irtisanotaan, se on tehtävä yhtiöiden muilla Euroopan tehtailla.

Hyvän haltijan viittaa sovittelee harteilleen myös Italian pääministeri Silvio Berlusconi, joka esti lentoyhtiö Alitalian myynnin ulkomaisiin käsiin ja sen sijaan järjesti yhtiön velattomana italialaisten liikemiesten ryhmittymälle.

Sunnuntain eurovaalien yksi voittajista oli juuri Sarkozyn oikeistopuolue, eikä Berlusconin tappiokaan ollut kovin paha, kun ottaa huomioon hänen henkilökohtaisesta elämästään vaalien alla julkaistut paljastukset.

Nyt on isänmaallisen oikeiston aika.

Sama sanoma - kansallisten etujen ja perinteiden puolustaminen - selittää laita- ja äärioikeistolaisten puolueiden voittoja muun muassa Suomessa, Britanniassa, Hollannissa, Itävallassa ja Unkarissa.

Maltillinen vasemmisto on samassa rytäkässä romahtanut, lähes kaikkialla Euroopan unionissa.

Maltillinen vasemmisto - sosiaalidemokraatit - oli markkinatalouden puolustajien tärkein liittolainen sotien jälkeisessä taistelussa kommunismia vastaan. Eikä Euroopan integraatiota ja maailmankaupan vapauttamista olisi voitu toteuttaa ilman maltillisen vasemmiston myötävaikutusta. Maltillinen vasemmisto oli mukana tekemässä niitä ratkaisevia päätöksiä, joilla markkinavoimat päästettiin valloilleen kommunismin romahduksen jälkeen.

Sotien jälkeisistä vuosista 1990-luvun alkuun oli voimassa hiljainen sopimus, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja. Kommunismin romahduksen jälkeen tämä sopimus mitätöityi, kun kilpaileva ideologinen maailmanvalta ja työvoimakustannusten pidikkeet poistuivat.

Finanssimarkkinoiden vapautuminen ja miljardi uutta ihmistä työmarkkinoilla mursivat vanhan maailman pelisäännöt. Vasemmisto ei enää pysty puolustamaan perinteisissä eikä epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä työntekijöitä.

Ja nyt tuli tuomio. Sosiaalidemokraatit putosivat lähes poliittisen keskisarjaan.

Vasemmistopuolueille johtopäätös on ilmeinen: linjan on muututtava. Seurauksena vasemmisto radikalisoituu, kun se yrittää kerätä nukkuvien puolueiden ja populistien äänet takaisin itselleen.

Maltillisen vasemmiston suhde Euroopan integraatioon ja maailmankaupan vapautumiseen muuttuu kielteisemmäksi. Vasemmiston johtajille on suuri haaste vakuuttaa kannattajansa taas avoimen talouden ja vuorovaikutuksen siunauksellisuudesta.

Maltillisen vasemmiston perintö markkinatalouden lojaalina kriitikkona siirtyy vihreille, jotka olivat vaalien voittajia eri puolilla Eurooppaa. Heidänkin asialistallaan on markkinavoimien sääteleminen ja rajoittaminen.

Rakentava vastaus globalisaation kriisiin olisi, että tulonjaossa otettaisiin askel sotien jälkeisen yhteiskuntasopimuksen suuntaan. Se ei kuitenkaan ole todennäköistä.

Globalisaation aikakausi saattaa siis jäädä lyhyeksi, jälleen. Tämä ei välttämättä kuitenkaan johda nykyistä parempaan maailmaan.

Vapaan kaupan tilalle tulevat kansallisten etujen puolustaminen ja markkinavoimien rajoittamisen nimissä tehtävät protektionistiset toimet. Työttömyyden kasvun oloissa tällaiset paniikkitoimet ovat poliittisesti paljon helpompia ja nopeavaikutteisempia kuin monimutkaiset neuvottelut kansainvälisten markkinoiden valvonnan ja pelisääntöjen tiukentamisesta.

Monenkeskinen kauppaneuvottelumekanismi korvautuu suurten kauppamahtien itsekkyydellä ja yhä kovenevilla toimilla.

Kansallisten etujen suojelemiseksi yritetään suitsia myös finanssimarkkinoita. Finanssitavaratalojen läpinäkyvyys ja kansainvälinen vertailtavuus eivät kuitenkaan välttämättä parane, vaan maat suojelevat omia finanssilaitoksiaan. Mitä vahvempi johtaja, sitä tiukemmassa valvonnassa pankit toimivat.

Ihmisille luvataan vapautusta finanssikapitalismin vuoristoradasta, mutta he joutuvatkin paikalliseen valtaeliittiin sidottujen rahoituslaitosten armoille. Henkilökohtaisten unelmien toteutuminen on riippuvaista siitä, mikä on oma suhde vallanpitäjiin.

Silloin ainoa toivo on, että Suuri Johtaja tulee ja pelastaa. Aivan kuten alumiini- ja sementtitehtaiden työntekijöille tapahtui Pikaljovon kaupungissa.



http://www.hs.fi/digilehti/mielipide/artikkeli/Perussuomalaiset+ovat+arvokonservatiiveja/1135246788051

Perussuomalaiset ovat arvokonservatiiveja

Pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield kirjoitti (HS 10. 6.) "laita- ja äärioikeistolaisten puolueiden" voittaneen EU-vaaleissa monissa maissa, muun muassa Suomessa.

Toisin kuin Blåfield antoi ymmärtää, perussuomalaiset ovat jotakin aivan muuta luin laita- tai äärioikeistolaisia. Me (olin ehdokas EU-vaaleissa) olemme toisaalta arvokonservatiivinen ja toisaalta sosiaaliradikaali, tavallisten suomalaisten puolue.

Perussuomalainen arvokonservatismi on samaa maltillista perinteisten suomalaisten arvojen kunnioitusta, jolla on vielä kannatusta myös kokoomuksen ja keskustan vähemmistöjen parissa. Perussuomalaisten sosiaaliradikalismi tekee meistä tärkeän vaihtoehdon työtä tekeville ja työnhaluisille työttömille suomalaisille.

Arvostelemme tiukasti esimerkiksi suuryritysten täydellistä sosiaalisen yhteisvastuun ja omantunnon puutetta sekä johtajien ökyoptio- ja bonussaalistusta. Samoin kritisoimme Vanhasen hallituksen niukkaa satsausta satojentuhansien vaikeaosaistemme tukemiseen.

Sosiaaliradikalismissamme olemme erittäin kaukana oikeistolaisuudesta. Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on kannattajakunnaltaan suhteellisesti eniten näiden työtätekevien ja työhalukkaiden ei-varakkaiden puolue.

Vasemmistomme yli sata vuotta vanhat oppirakennelmat (sosialismi, kommunismi) eivät kuulu tähän päivään, eivätkä siksi sovi perussuomalaisille. Ei liioin Alfa Romeolla ajelu. Toivon, että politiikasta mediassa kirjoittavat, niin ammattilaiset kuin amatööritkin, pyrkivät analyyttiseen tarkastelutapaan.

ERKKI HAVANSI
oikeustieteen professori

Kerava

[reino]

Vapaan kaupan tilalle tulevat kansallisten etujen puolustaminen ja markkinavoimien rajoittamisen nimissä tehtävät protektionistiset toimet.

Toivottavasti Blåfield on oikeassa. Tuo ei nimittäin olisi mikään hullumpi kehitys.

Sen sijaan en allekirjoita Blåfieldin näkemystä paluusta "hyvien tsaarien" aikaan. Sellainen kuuluu pikemminkin monikulttuurin pirstoman etnohelvetin tulevaisuudennäkymiin.

[todellisuus]

Vastineellaan Havansi legitimoi Blåfieldin vertauksen juuri Perussuomalaisiin, ja "tunnusti" PS:n olevan laita- ja äärioikeistoa; kun Blåfield ei sitä nimeltä maininnut, niin "laitaoikeisto" ja "äärioikeisto" olisivat voineet tarkoittaa vain Suomen ulkopuolisia puolueita.

Että taas saatiin asennekasvatusta, ja oikein puolueen omien ehdokkaiden avulla. Hyvä peli, Havansi!1!11

[todellisuus]

Otetaanpa havainnollistava vertaus. Luet lehdestä, kun toimittaja luettelee kommunistien syntejä, mainitsematta mitään Suomen politiikasta. Seuraavana päivänä Jutta Urpilainen kirjoittaa vastineen, jossa kapulakielellä ja puolustellen viestii "Me SDP:ssä ei ainakaan olla kommunisteja!". Mitä ajattelet? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Minusta on käsittämätöntä, että Pravdan pääkirjoitustoimittaja, jonka mielipiteet ovat yleensä olleet asiallisia ja kirjoitukset loistavia

häh? Olemmeko lukeneet samaa lehteä? Päätoimittaja pistää omistajan pyynnöstä vuorollaan kaikki toimittajat heittämään sontaa tahosta, jonka niskaan tätä sonnanheittoa on tilattu.

[Johannes Nieminen]

Vapaan kaupan tilalle tulevat kansallisten etujen puolustaminen ja markkinavoimien rajoittamisen nimissä tehtävät protektionistiset toimet.

Toivottavasti Blåfield on oikeassa. Tuo ei nimittäin olisi mikään hullumpi kehitys.

Öö, millä tavalla hullumpi kehitys? Tuo nimenomaan olisi hullu kehityssuunta. Kansallisia etuja kyllä pitää puolustaa, mutta markkinavoimien rajoittaminen haiskahtaa sosialismilta, eikä vain haiskahda. Aika on näyttänyt, ettei sosialismista ole mihinkään, niin miksi juuri siitä jauhetaan ja jopa toivotaan? Vapaata kauppaa ei Eurooppa eikä muukaan maailma ole juuri nähnyt tällä eikä edelliselläkään vuosisadalla.

[nabla]

Vapaan kaupan tilalle tulevat kansallisten etujen puolustaminen ja markkinavoimien rajoittamisen nimissä tehtävät protektionistiset toimet.

Toivottavasti Blåfield on oikeassa. Tuo ei nimittäin olisi mikään hullumpi kehitys.


Sen sijaan en allekirjoita Blåfieldin näkemystä paluusta "hyvien tsaarien" aikaan. Sellainen kuuluu pikemminkin monikulttuurin pirstoman etnohelvetin tulevaisuudennäkymiin.

Putin on näemmä löytänyt sen kuuluisan seinän josta saa rahaa, mistähän se tulee sinne toiselle puolelle?

[Gödel]

Vastineellaan Havansi legitimoi Blåfieldin vertauksen juuri Perussuomalaisiin, ja "tunnusti" PS:n olevan laita- ja äärioikeistoa; kun Blåfield ei sitä nimeltä maininnut, niin "laitaoikeisto" ja "äärioikeisto" olisivat voineet tarkoittaa vain Suomen ulkopuolisia puolueita.

Että taas saatiin asennekasvatusta, ja oikein puolueen omien ehdokkaiden avulla. Hyvä peli, Havansi!1!11

Niinpä niin. Miten tämä Blåbandin lausuma tulisi sitten ymmärtää?

Nyt on isänmaallisen oikeiston aika.

Sama sanoma - kansallisten etujen ja perinteiden puolustaminen - selittää laita- ja äärioikeistolaisten puolueiden voittoja muun muassa Suomessa, Britanniassa, Hollannissa, Itävallassa ja Unkarissa.

Vai tarkoittiko hän kenties vihreitä?

[ihminen]

Nyt on isänmaallisen oikeiston aika.

Sama sanoma - kansallisten etujen ja perinteiden puolustaminen - selittää laita- ja äärioikeistolaisten puolueiden voittoja muun muassa Suomessa, Britanniassa, Hollannissa, Itävallassa ja Unkarissa.

Osoitus siitä miten hataralla pohjalla ihmisten tiedot poliittisen kentän laidoista ja äärilaidoista on. Valtakunnan paskapaperinkin kirjoituksia seuraa iso joukko ihmisiä jotka nielevät kerrotun sellaisenaan. Voisimmeko kutsua tätä vääristelyä tarkoitushakuiseksi propagandaksi vai onko se vain laiskuutta asioden oikean laidan selvittämiseksi? Toki se voi olla myös synnynnäistä tyhmyyttä.

[skrabb]

Vasuri Esko Helle
http://eskohelle.ehdokkaasi.fi/
kommentoi HeSa:n mielipidesivulla

Arvokonservatiivit sulautunevat oikeistoon

Erkki Havansin mukaan (HS 11. 6.) perussuomalaiset ovat arvokonservatiiveja ja toisaalta sosiaaliradikaaleja. Näin varmaan onkin. Arvokonservatiivisuutta voidaan kuvata myös sanalla suvaitsemattomuus. Se on eri elämäntapojen, ajatusmallien sekä kansallisten ja kielellisten erilaisuuksien karsastamista. Vasemmiston vastustus näyttää myös usein nousevan päätavoitteeksi.

Tästä taas seuraa se, että sosiaaliradikaalius jää käytännön politiikassa toissijaiseksi, kun ei uskalleta olla vasemmiston kanssa samassa rintamassa.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja sivistyksellisen tasa-arvon kysymyksissä perussuomalaisten veri punnitaan.

Historiastamme havaitsemme, että muun muassa Smp ja IKL, jotka kiistämättä olivat arvokonservatiivisia ja sosiaaliradikaalisia, tukivat poliittisissa ratkaisuissaan käytännössä oikeiston kantoja. Ne sulautuivatkin oikeistoon.

Perussuomalaisten sosiaaliradikaalius ajan mittaan huvennee. He ajautuvat vahvistamaan oikeistoa myös talouspolitiikassa. Vihreätkin, tavoitteistaan huolimatta, ovat osa porvarihallitusta ja useissa kunnissa kiinteässä yhteistyössä kokoomuksen kanssa.

Vasemmiston konservatiivisuutta tai radikaaliutta voi myös hyvin kriittisesti arvioida sekä arvojen että sosiaalinäkemysten osalta.

ESKO HELLE

valtiopäiväneuvos

Janakkala

http://www.hs.fi/digilehti/mielipide/artikkeli/Arvokonservatiivit+sulautunevat+oikeistoon/1135246924433

[IDA]

Vasuri Esko Helle
http://eskohelle.ehdokkaasi.fi/

Arvokonservatiivisuutta voidaan kuvata myös sanalla suvaitsemattomuus. Se on eri elämäntapojen, ajatusmallien sekä kansallisten ja kielellisten erilaisuuksien karsastamista. Vasemmiston vastustus näyttää myös usein nousevan päätavoitteeksi.

Vasemmiston ongelma kiteytyy tuossa nätisti. He haluavat vasemmiston hallitseman globaalin, rajattoman maailman, jossa työvoima liikkuu vasemmiston toiveiden mukaan. Tuolla he itse tuhoaisivat erilaiset elämäntavat, ajatusmallit sekä kansalliset, että kielelliset erilaisuudet.

Vasemmistoa ei koskaan ole otettu vakavasti ellei se ole ollut kansallista ( diktatuureja ei lasketa ). Tappio EU-vaaleissa on seurausta tuosta. Vasemmistolla ei ole mitään virkaa EU-tasolla. Järkeviä ihmisiä ei oikein kiinnosta "lintujen lentely rajojen yli" minään filosofisena kysymyksenä.

[jmk]

Vasemmiston ongelma kiteytyy tuossa nätisti. He haluavat vasemmiston hallitseman globaalin, rajattoman maailman

Se on ihan loogista. Sillä jos vasemmisto hallitsee vain osaa maailmasta, niin ihmiset pakenevat siitä osasta muualle. He vertaavat elinoloja ja toteavat, että tämä on huonosti hallittu paikka, muutetaan naapuriin.

Vaihtoehtoja jää vasemmistolle kaksi: Pakopaikat on nekin saatava vasemmiston hallintaan, jotta ei olisi paikkaa minne paeta. Tai jos se ei onnistu, niin pannaan (ironista kyllä) rajat kiinni, jotta ihmiset eivät pääse pakenemaan. Näin tekivät kommunistit Itä-Euroopassa.

Täsmälleen samasta syystä Suomessa vihreät vihaavat kunnallista itsehallintoa. Kun yksi kunta, esim. Turku sössii asiansa, nettomaksajat muuttavat muualle, naapurikuntiin. Sehän on ihan väärin, pääsevät mokomat karkuun. Osmo Soininvaaran ratkaisu: Kaapataan ne roistot takaisin Turkuun kuntaliitoksella! Pakoon ei saa päästä.