Miten elvyttää Suomen kristillistä arvo-perintöä?

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

Ylen tai yliopistojen nykyiseen saastaan ei kannata koskea, siitä ei selviä puhtaana. Yhteiskunnan ongelma on lähinnä se, että tällaisille haitallisille instituutioille annetaan merkitystä, mutta ne ovat niin vahvasti antikristillisten hallussa, että ainoa keino on korvata niiden yhteiskunnallinen merkitys jollakin muulla.

Euroopan ensimmäiset yliopistot perustettiin katolaisten oppilaitosten pohjalle joten meidän kuuluu vain ottaa takaisin se, mikä oli alun perinkin meidän. Ei fundamentalismilla, ajojahdilla tai suvaitsemattomuudella vaan kristinuskon argumenttien ja teistisen maailmankuvan puolustamisella järkiargumentein. Sitäpaitsi kristityt tiedemiehet valoivat perusteet teiteelliselle  vallankumoukselle Euroopassa, jossa kristillinen maailmankuva oli isossa roolissa. Mm. Newton kirjoittaa, miten kerran on olemassa Luoja, joka on säätänyt moraaliset lait niin hän on varmaankin säätänyt luonnonlait. Kerran ihminen on Jumalan kuva, on ihmisellä siis mahdollisuus päästä itse selville omin kyvyin näistä luonnonlaeista ja tunnistaa ne. Vastaavaa konseptia ei ole mm. idän uskonnoissa, jossa todellisuus on joko harhaa (Buddhismi jne.) tai sellainen, mitä ei voi kuvata tarkasti (Taoismi).

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Christian_thinkers_in_science

Yliopisto on länsimaiden instituutti nro 1 jota kautta yhteiskuntaa muokkaavat ajatukset valuvat alaspäin muuhun yhteiskuntaan, katso vaikka mitä feministit ja kierolaiset sun muut sukupuolikonstruionistit ovat saaneet aikaan parilla hassulla professuurilla ja onnistuneella pr-uhrikortti-VHM-syyllistämismediastrategialla.

[Rubiikinkuutio]

Sen verran lyhyesti kommentoin, että uskovaiset kaikin mokomin elvyttäkööt omaa uskontoaan jos katsovat sen tarpeelliseksi... kunhan jättävät muut ihmiset rauhaan, eivätkä vaadi uskolleen mitään erikoisasemaa lain edessä.

Endinkin jo tuskatua ateismi - uskonto vänkäämiseen, kunnes joku heitti sen oikeankin näkemyksen tähän asiaan.

Itse näen asian tasan noin.

[Machine Head]

Keskustelun pointti näyttää olevan hyvin ristiriitainen. Yhtäaikaa hävetään ja kunnioitetaan kristillisiä arvoja. Lähes jokainen toteaa "En ole mikään hihhuli, mutta..."

Mitä sellaista Jeesus on teille tehnyt, että häntä täytyy hävetä?

[Rubiikinkuutio]

Yhtäaikaa hävetään ja kunnioitetaan kristillisiä arvoja.

En minä ainakaan tee yleisesti kumpaakaan.

Mitä sellaista Jeesus on teille tehnyt, että häntä täytyy hävetä?

Osasta hänen jutuistaan olen samaa mieltä ja osasta en. Niin yksinkertaista. Hänen jumaluuteensa en usko, niin se vähän vähentää tyypin kunnioitusta, mutta en minä hänen tekojaan häpeä.

Oikein täsmällisesti ihmaistuna parituhatta vuotta sitten Jeesus ratsasti aasilla, ja nyt nykyaikana monet aasit ratsastavat Jeesuksella.

[Kraken]

Uskonnollisuus ja köyhyys korreloivat vahvasti toisensa kanssa. Ja miksi ei korreloisi? Suuri lapsikatras on taloudellinen rasite perheelle. Uskonto ohjaa lastentekoon -> uskonto luo köyhyyttä.

Hyökkäät nyt ihan omaa ennakkoluuloasi vastaan. Lapset on siunaus ja lahja, mutta niistä huolehtiminen on velvollisuus.

Kuka sanoi ettei niistä pitäisi huolehtia?

Lestadiolaiset Suomessa eivät todellakaan ole köyhiä amispudokkaita! 

Ei tietenkään koska yhteiskunta maksaa elatuksen. Uskovainen lapsirikas yhteisö köyhtyy jos se jätetään omilleen. Ennen hyvinvointivaltion ja tulonsiirtojen voimaantuloa, lestadiolaisilla oli todella kurjat olot valtavine lapsiperheineen.

Yksikään uskovainen yheiskunta (maa tai alue) ei kuitenkaan ole menestynyt paremmin kun aikakautensa sekulaarit yhteiskunnat. Käytännössä menestystä joudutaan kuitenkin katsomaan viimeisen 100 vuoden aikajaksolla koska lähes kaikki yhteiskunnat olivat olennaisesti uskovaisia vielä vähän aikaa sitten.

Taantumuksellisen uskovainen Baijeri on paljon menestyvämpi kuin sekulaarit pohjois-osavaltiot. Kristillis-buddhalaiset Etelä-Korea, Taiwan ja Singapore ovat vauraampia kuin etnisesti samankaltaiset naapurinsa.

Missään näissä paikoissa uskonto ei ole keskeinen osa elämää. Se, että on nimellisesti jonkin lahkon jäsen ei tarkoita mitään. Suomessakin on palkon "kristittyjä", mutta varsinaisia uskovia on vähän. Vielä vähemmän on sellaisia, jotka harjoittavat uskontoansa kattavasti ja ohjeiden mukaan. Juuri tästä syystä Suomi on menestynyt kuten moni muukin länsimaa.

Muslimimaat ovat kaaoksessa ja kurjuudessa juuri uskontonsa takia. Se on suurin este edistyksessä. Uskonnon laaja harjoittaminen syö kansakunnan resursseja, kasvattaa lapsimäärää yli kestokyvyn ja kuluttaa valtavasti varoja. Ota lähes mikä tahansa köyhä ja riitainen maa maailmasta, niin siellä on jonkinlainen vahva uskonto tai kultti vallassa.

Uskonto on ainoa tapa, millä saadan yhteisö (ei yksilöt) vapaaehtoisesti hyväksymään kurjuutta ja sortumaan väkivaltaan.

Onnistui se ihan uskonnottomilta työläisten parasiiteiltakin: Kärsimällä ja uhrautumalla saavutetaan ihanhetikohta loistava tulevaisuus, maailmanrauha, onni ja vauraus.

Missä on ollut vapaaehtoista "työläisen paratiisia" ilman uskontoa?

[Kraken]

Ei me tarvita mitään "kristillisiä" arvoja vaan arvoja. Arvoja voi olla ihan hyvin ilman uskomuksiakin.

Kristillisiä arvoja ei edes ole olemassa. Kristillisillä arvoilla tarkoitetaan universaaleja hyveitä kuten rehellisyyttä, työmoraalia, nuhteellisutta, kuria jne. Nämä ovat täysin luontevia vaatimuksia organisoidussa yhteiskunnassa ja esiintyvät kaikkialla vaihtelevissa määrin, riippumatta kristillisyydestä. Kaikilla uskonnoilla on jopa oma tulkintansa ja etikettinsä näistä arvoista.

Ilman näitä arvoja yhteiskunta ei toimi hyvin koska sopimusyhteiskunta puuttuu. Arvot, joista tässä puhutaan ovat oikeastaan sopimuksia siitä, miten haluamme toimia keskenämme.

Arvot halutaan länsimaissa liittää kristillisyyteen koska assosiaatio on markkinoinnin takia hyvin vahva. Kansalle on satoja vuosia saarnattu kirkossa näistä hyveistä ja ne ollaan alettu liittää kristilliyyteen. Kyse on samasta markkinoinnnisa, jonka puitteissa sosialistit väittävät juuri heidän olevan köyhien asialla.
Yhtä vähän kun tarvitsee olla sosialisti kannattaakseen köyhyyden poistamista, tarvitsee olla kristitty kannattaakseen mainittuja arvoja.

Uskontojen rooli arvokentällä on lähinnä ohjaa ihmiset arvokentän äärilaitaan. Lähes kaikki kannattavat esim. malttia nuorten seksisuhteissa. Uskovaiset piirit vievät maltin äärimmäisyyksiin, pelotellaan helvetillä esiaviollisesta seksistä tai säkitetään naisia, jottei nämä "irstailisi". Rehellisyydestä ollaan tehty jumalallinen hyve, missä valehtelemisesta pitää mennä kertomaan papille ja pyytämään anteeksi. Lastenkasvatuksen edellyttämä kuri viedään äärimmäisyyksiin, joka johtaa pahoinpitelyihin ja väkivaltaan.

Ankarista uskonnollista sanktioista huolimatta, uskonnot eivät pysty poistamaan rikollisuutta, väkivaltaa tai köyhyyttä. Sinänsä hyvät ohjeet tapaavat uskovaisten käsissä muodostua sortotyökaluiksi, missä pieni eliitti pääsee sanomaan miten muiden pitää elää. Usein tämä samainen eliitti sikailee sitten ihan vapaasti kuurian verhojen takana oli kyse sitten papeista, imaameista tai lahkojen johtajista.

Näkemykseni on, että tarvitsemme lisää perinteisiä arvoja, mutta ilman uskonnollisia konnotaatioita. Me emme tarvitse Jeesusta ymmärtääksemme, että lapset tarvitsevat uria, me emme tarvitse Jumalaa ymmärtääksemme ettei pidä varastaa, me emme tarvitse Muhammedia ymmärtääksemme, että seksi-irstailu ei ole terveellistä jne. jne. jne.

[junakohtaus]

Kas, ketjuhan on kiinni!