2013-05-29 TS Kolumni: Pohjolan poliittinen kummajainen

[skrabb]

Pohjolan poliittinen kummajainen
Kolumni | Turun Sanomat 04:32

Poliittisessa kulttuurissamme on piirteitä, jotka osoittautuvat kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisiksi. Yhdessä ne tekevät Suomesta ainutlaatuisen tapauksen maailman valtioiden joukossa.
Suomessa yksikään kahdeksasta eduskuntapuolueesta ei tunnustaudu konservatiiviseksi tai liberaaliksi. Lähes säännönmukaisesti Suomen hallituksessa on samanaikaisesti puolueita eduskunnan keskiviivan molemmilta puolilta.
Kaikki eduskunnassa olevat puolueet ilmoittavat kannattavansa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Yksi pienpuolue kuuluu vaalituloksesta riippumatta hallituksen vakiokalustoon ääniosuuttaan suuremmalla painoarvolla.

KONSERVATIIVISET JA LIBERAALIT näkemykset kohtaavat ja kilpailevat kaikenlaisissa yhteisöissä. Suomessakin konservatiiviset ja liberaalit asenteet vaikuttavat kaikkialla piilevinä tai esillä ollen pienistä yhteisöistä suurimpaan, evankelis-luterilaiseen kirkkoon saakka.
Politiikassa konservatiivit ja liberaalit ovat olleet toimijoina kautta historian järjestelmästä riippumatta. Diktatuurissa konservatiivit ja liberaalit kamppailevat vallasta kulisseissa. Demokraattisissa maissa yleensä yksi tai useampi puolue viestittää nimellään edustavansa konservatiivista tai liberaalia maailmankatsomusta. Muutama Suomenkin eduskuntapuolueista voisi perustellusti sisällyttää nimeensä määreen "konservatiivinen". Jostain syystä tällaista leimautumista ei kuitenkaan ole haluttu tehdä.
Viime eduskuntavaalien tulosta ei juuri lainkaan tarkasteltu – ennen kovin tärkeänä pidetyn – oikeisto/vasemmisto -jaon valossa. Muuallakaan Euroopassa sosialistien ja ei-sosialistien välinen jännite ja sen kiinnostavuus eivät ole verrattavissa kylmän sodan aikaisiin. Mutta silti Suomi on erikoistapaus sikäli, että täällä muista maista poiketen oikeisto ja vasemmisto – tällä erää äärilaitoja myöten – yleensä jakavat yhdessä hallitusvastuun.

SUOMEN KAIKKI kahdeksan eduskuntapuoluetta ilmoittavat puolustavansa nyt ja myös jatkossa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Tällainen yksimielisyys voi vallita vain Pohjoismaassa. Monissa muissa Euroopan maissa vaihtoehdottomuus tarkoittaa päinvastaista tilannetta: yksikään puolue ei kannata meikäläistä mallia.
Vaalien jälkeisten hallitusneuvottelujen tulos säännönmukaisesti tyydyttää Ruotsalaista kansanpuoluetta, ja puolue voi osallistua hallitukseen vaaleissa saamaansa ääniosuutta vahvemmalla panoksella. Tietyn pienpuolueen osallistuminen hallitukseen vaalituloksesta riippumatta ei ole demokratioissa yleistä.
Myös toisella pienpuolueella, kristillisdemokraateilla, oli nykyistä hallitusta muodostettaessa kynnyskysymyksiä, joiden osalta suuremmat hallituspuolueet alistuivat pienpuolueen vietäviksi – oikeammin pysäyttämiksi.

SUOMALAISEN POLITIIKAN erityispiirteet rajoittavat vaaleissa tarjolla olevia vaihtoehtoja. Vaihtoehtoina eivät ole ennakkoon eivätkä juuri vaalien jälkeenkään porvarillinen tai vasemmistolainen hallitus, kuten yleensä Euroopan demokratioissa. Konservatiiveilla ja liberaaleilla äänestäjillä ei ole valittavina näitä aatteita yksiselitteisesti ja selvästi edustavia puolueita. Myöskään pohjoismainen hyvinvointimalli ei saa vaaleissamme haastajaa.
Jos vaihtoehtojen valikoima olisi toisenlainen, melko alhaiseksi painunut äänestysaktiivisuus saattaisi nousta. Lähitulevaisuudessa politiikkamme edellä kuvattu peruskuvio tuskin muuttuu. Ehkä jo ensi vuosikymmenellä tilanne on toinen eikä poliittinen kulttuurimme ole enää yhtä puhtaasti suomalainen erikoisuus.

Urpo Kivikari
Kirjoittaja on kansainvälisen talouden emeritusprofessori

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/490660/Pohjolan+poliittinen+kummajainen

[Lalli IsoTalo]

Suomessa yksikään kahdeksasta eduskuntapuolueesta ei tunnustaudu konservatiiviseksi tai liberaaliksi.

Jeps. Ne ovat kaikki rahavaltaa kumartavia sosialistidemokraatteja nykyään. Kuten muaallakin länsimaissa.

Kaikki eduskunnassa olevat puolueet ilmoittavat kannattavansa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

Jeps. Sosialismismia toisella nimellä.

Yksi pienpuolue kuuluu vaalituloksesta riippumatta hallituksen vakiokalustoon ääniosuuttaan suuremmalla painoarvolla.

Jeps. Koska rahavalta.

Muutama Suomenkin eduskuntapuolueista voisi perustellusti sisällyttää nimeensä määreen "konservatiivinen".

Noups. Ei voisi. Ellei sitten tarkoiteta sitä, että ne haluavat säilyttää eli konservoida nykyisen sosialistisen mallin.

Muuallakaan Euroopassa sosialistien ja ei-sosialistien välinen jännite ja sen kiinnostavuus eivät ole verrattavissa kylmän sodan aikaisiin.

Koska kaikki ovat jonkin sortin sosialisteja, siis korkean kokonaisveroaseteen ja tulonsiirtojen kannattajia.

SUOMEN KAIKKI kahdeksan eduskuntapuoluetta ilmoittavat puolustavansa nyt ja myös jatkossa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

Koska kaikki puolueet ovat sosialistisia.

Tällainen yksimielisyys voi vallita vain Pohjoismaassa.

Meillä on kaksi puoluetta: hallitusvastuupuolue, ja oppositiopuolue. PS eroaa muista kansallisen painotuksen ansiosta, mutta verottaa ja jakaa veroja+velkaa siinä missä muutkin.

Monissa muissa Euroopan maissa vaihtoehdottomuus tarkoittaa päinvastaista tilannetta: yksikään puolue ei kannata meikäläistä mallia.

Paino sanalla vaihtoehdottomuus. Ja muissa länsimaissa vastikkeetonta paapomista ja yliverottamista on vähemmän kuin Pohjoismaissa.

Myöskään pohjoismainen hyvinvointimalli ei saa vaaleissamme haastajaa.

Koska sitä eri kutsuta sosialismiksi.

Jos vaihtoehtojen valikoima olisi toisenlainen, melko alhaiseksi painunut äänestysaktiivisuus saattaisi nousta.

Niinpä. Mutta koska koko hyväksyttävä skaala loppuu jo ennen "äärioikeistoa", siis kansallissosialismia, niin ei-sosialistisesta vaihtoehdosta ei osata edes unelmoida.

Lähitulevaisuudessa politiikkamme edellä kuvattu peruskuvio tuskin muuttuu. Ehkä jo ensi vuosikymmenellä tilanne on toinen eikä poliittinen kulttuurimme ole enää yhtä puhtaasti suomalainen erikoisuus.

Ehkä. Mutta tuo "puhtaasti suomalainen" on asetettu omituiseen valoon. Varsinkin, koska kyseessä pohjoismainen hyvinvointimalli.