Metropoli: Harrastuksena näpistely ”se on vaan niin kivaa”

[törö]

Teinit eivät saa enää kiksejä ensikänneistä tai salatupakasta. Parhaat väristykset saa siitä tunteesta, kun kävelee kaupasta ulos upouusi paita yllään, maksamaton sellainen.

- Kun se vaan on niin kivaa. Jännää jotenki.

Näin 16-vuotias Mari perustelee harrastustaan, joka ei siedä päivänvaloa. Hän kuluttaa monien muiden nuorten naisten tapaan vapaa-aikaansa vaatekaupoissa, alehyllyjä penkoen ja sovituskopeissa hikoillen. Mari vain eroaa tavallisista asiakkaista hyvin olennaisella tavalla. Hän ei maksa ostoksistaan mitään.

Näpistely on jatkunut jo kaksi vuotta. Kuin ihmeen kaupalla Mari on selviytynyt jäämättä kiinni, vaikka läheltä piti -tilanteita on piisannut. Tavaksi muuttunut varastelu alkoi viattomasta vedonlyönnistä.

- Löimme kavereiden kanssa vetoa siitä, uskaltaisimmeko ottaa tavaratalon irtokarkkilaarista enemmän karkkeja pussiin kuin karkin paino hintalapun mukaan oli.

Tytöt lappoivat pusseihinsa kauhalliset karkkia vielä punnituksen jälkeen, eivät kuitenkaan huomiota herättävää määrää. Kassa ei kiinnittänyt pussien kokoon ja punnitustarroihin huomiota, veto oli voitettu. Karkkijekusta tuli tapa. Jossain vaiheessa tyttöjengi alkoi miettiä, kannattiko karkista maksaa ollenkaan. Summathan olivat joka tapauksessa mitättömiä.

- Olimme jo punnituskikkailumme aikana oppineet kiinnittämään huomiota myymäläetsivän oloisiin tyyppeihin ja valvontakameroihin, joten eka näpistys sujui rutiinilla.

Kokopäiväharrastus

Marin kamera- ja etsiväsilmä on harjaantunut kokeilusta harrastukseksi ja lopulta elämäntavaksi muuttuneen näpistelyuran aikana. Hän on oppinut tunnistamaan suurten markettien myymäläetsivät jo kasvoista. Etsivä on hänen mukaansa helppo bongata vain ruumiinkieltä ja katseita seuraamalla.

Mari yrittää välttää liian tutuksi tulemista. Hän ei jämähdä yhteen kohteeseen, vaan vaihtelee ostoskeskuksia ja kauppoja.

- Kiertelen liikkeitä kaupungin laidasta toiseen ja käyn varastelemassa myös lähikunnissa ja muissa kaupungeissa, kuten Hesassa, Turussa, Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa, pirkanmaalainen tyttö kertoo.

Lisäksi hän vaihtelee hius-, meikki- ja vaatetyyliään tiuhaan, jotta ei tule liikkeissä liian tutuksi.

Mari ei halua kertoa ammattisalaisuuksiaan liian tarkasti. Hän ei halua paljastaa myyjille ja etsiville jymäytyskikkojaan. Muutaman jipon hän kuitenkin suostuu kertomaan.

- Etenkin kesällä kannattaa pukeutua kerroksittain ja käyttää paljon asusteita, koruja, hattuja ja aurinkolaseja. Myyjä ei kiinnitä huomiota siihen, oliko sulla kauppaan tullessasi päällekkäin kolme vai neljä toppia ja oliko molemmissa ranteissa kauheasti renkaita. Jos pukeutuu yksinkertaisesti, huomaa myyjä tai etsivä helpommin, että sovituskopista tullessasi ylläsi on jotain, mitä sulla ei ollut sisälle mennessäsi.

Uskomattomat jemmat

Nuorisovaateliikkeessä työskentelevä Jake ei ylläty, kun kerron hänelle Marin kerrospukeutumisjiposta.

- Voi kuule, tuo ei ole ollenkaan pahinta mitä ne tekevät.

No mitä ne sitten tekevät? Jake naureskelee ja punastuu.

- No jos haluat välttämättä kuulla. Teinitytöt jemmaavat kaikenlaista alusvaatteisiinsa ja jopa sukuelimiinsä. Ei myyjä voi alkaa tehdä 15-vuotiaalle jotain ruumiinaukkojen tarkastusta takahuoneessa enkä kyllä sellaiseen suostuisikaan. Poliisilta olen kuullut näistä, kun he ovat ilmoitelleet meille, mitä myymälävarkaiksi epäillyiltä on löytynyt hallustaan.

Melkein kymmenen vuotta myyjänä työskennellyt Jake on omien sanojensa mukaan "kyrpiintynyt" varasteleviin teineihin. Näpistelijät ovat jokapäiväinen riesa, ja vain murto-osa jää kiinni. Teinit ovat ovelia pirulaisia, eikä myyjä ehdi kiireiltään valvoa asiakkaita tarpeeksi tarkasti.

- Mielestäni näpistelyä on jopa enemmän kuin 2000-luvun alussa. Ja kumma kyllä, kiinni jäävät penskat, lähinnä tytöt, ovat usein varakkaan oloisista perheistä. Niillä on iPhonet ja mopoauto venaamassa kadun varressa.

Ei rahan vuoksi

Rahan vuoksi Marinkaan ei tarvitse näpistellä. Hänen vanhempansa ovat keskimääräistä varakkaampia. Mari oli kesällä ensimmäistä kertaa töissä – ironisesti kassalla–  ja tienasi rehellistä shoppailurahaa. Työpaikastaan hän ei varastanut, jännitys ei kuulemma olisi ollut samanlaista kuin niissä kaupoissa, joissa hän teeskentelee olevansa asiakas. Lisäksi äiti antaa hänelle välillä lapsilisiä taskurahaksi.

- Ostettu vaate vaan ei tunnu yhtä hyvältä kuin varastettu. Ei siitä saa kiksejä, että sä lyöt paidan tiskille ja setelit käteen. Kuka tahansa voi ostaa, mutta kaikki ei voi varastaa.

Marin selitys tuntuu oudolta, kun sitä vertaa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan lausuntoon. Rantala kertoi Ylen Olotila-verkkosivustolla vuonna 2009 huomanneensa, että lapset haluavat usein jäädä kiinni. Näpistelykierteestä on vaikea päästä eroon etenkin, jos kaveripiiri painostaa jatkamaan. Rantalan mukaan näpistely kuitenkin ahdistaa lasta usein, ja nämä toivovat ainakin alitajuisesti aikuisten puuttuvan tilanteeseen.

Kysyn Marilta, mitä mieltä hän on Rantalan väitteestä.

- Bullshittiä. En todellakaan halua enkä aio jäädä kiinni. Sehän tässä onkin parasta. Fiilis, että teet jotain salaista, mitä kaikki eivät osaa.

Miljoonatappiot näpistelystä

Mari on edelleen sitä mieltä, että hänen näpistämiensä tuotteiden arvo on kauppiaille "karkkirahaa".  Suomen Kaupan liiton mukaan näpistettyjen tuotteiden arvo on vuosittain jopa 500 miljoonaa euroa. Jokaista suomalaista kohden näpistelyvelkaa on siis noin 90 euroa. Huulikiilloista, topeista ja  rannerenkaista kasvaa melkoinen kakku.

Kaikkea näpistelyä ei kuitenkaan voi selättää Marin kaltaisten pikkutekijöiden harteille. Suomessa toimii entistä enemmän ammattivarkaita, jotka vievät arvokasta tavaraa, kuten viihde-elektroniikkaa, puhelimia, autoja ja työmaakoneita. Nämä tuotteet päätyvät yleensä myyntiin.

Pirkanmaalla vaateketjun myymäläpäällikkönä toimiva Arja kuitenkin tietää, että halvoista t-paidoista ja meikeistä koostuva menetys voi olla kauppiaalle valtava. Arja ei halua paljastaa henkilöllisyyttään ja edustamaansa ketjua, koska hän pelkää sen innostavan näpistelijöitä koittamaan onneaan heidän liikkeessään entistä useammin.

- Menetämme näpistelyn vuoksi vuosittain pelkästään tässä liikkeessä viisinumeroisen summan rahaa. Liikkeessämme käy vähintään yksi näpistelijä päivässä, eikä suurin osa edes jää kiinni.

Myös Arja on huomannut saman ilmiön kuin Jake. Osa näpistelijöistä vaikuttaa olevan melko varakkaiden, niin sanottujen hyvien perheiden lapsia, jotka näpistelevät ennen kaikkea huvikseen.

- Takahuoneeseen passitettujen nuorten asenne on välillä aivan käsittämätön. Naureskelua ja kiroilua. Jopa vanhemmat suhtautuvat yhteydenottoomme joskus vähättelevästi ja jopa ärtyneesti, Arja ihmettelee.

Psykologisointia – ei kiitos

Sosiologit tarkastelisivat nuorten näpistelyä todennäköisesti identiteetin luomisen keinona ja todellisuuspakona. Mari kuvailee näpistelyä jännittäväksi. Onnistuneen varkauden jälkeen hän kokee olevansa ovelampi kuin muut. Hän hallitsee kikkoja ja keinoja, joista tavallisella ostoksilla maleksijalla ei ole haluakaan. Välillä tytön puheesta kuultaa, että hän pitää itseään parempana kuin taviksia, jotka ovat niin tyhmiä, että maksavat tavarasta, jonka voisi saada ilmaiseksi.

Mari ei innostu, kun yritän analysoida syitä hänen näpistelykierteeseensä. Mari hymyilee vinosti, kun ehdotan varovasti, onko perheoloissa mahdollisesti jotain sellaista, joka ajaa hänet varastamaan.

- Mulla ei ole ongelmia, ihan tosi. Koulussa menee hyvin, olen maistanut vain pari kertaa mietoa alkoholia, en polta enkä kiroile. Eiköhän tuolla kaduilla notku aika paljon jengiä, josta sun kannattaisi olla huolissaan mun sijaani.

Keskustelu tyssää nopeasti. Mari räpeltää kännykkäänsä värikkäillä tekokynsillään. Kynnet on kuulemma pöllitty Anttilasta. Tekstiviestit piippaavat. Kaveri lähettää kuvan keskivartalostaan, jota verhoaa uusi vyö.

- Se käveli vaan pokkana kassan ohi, kyseli vielä myyjältä, että kuinka kauan alennusmyynnit jatkuu. Eivätkä ne tajunneet mitään, toivottivat vain hyvää uutta vuotta.

http://www.metropoli.net/kaupunkilehti/lehtiartikkelit/harrastuksena-napistely/

[Fiftari]

Aikoinani otin erästä nuorisojoukkoa useamman kerran kuukauden aikana. Ja aika paatunutta touhua. Vittuilivat vain sekä minulle että poliisille. "Sä et voi meille mitään" oli se vakiofraasi. sellainen 12-13vuotiaiden jengi. Yleensä lähti energiajuomaa ja karkkia mutta pariin otteeseen myös siideriä. Arkipäivää vähän joka kaupassa. Rikosvastuun ikärajan lasku olisi ihan mukava ja sakon muuntorangaistus takaisin.

[kyllästynyt]

"Sä et voi meille mitään" oli se vakiofraasi.

Eikös kuitenkin vanhemmat joudu korvaamaan?

[Finka]

Tai tavarat kassan taakse. Ainakin Puolassa pienemmissä kaupoissa kaikki pyydetään myyjältä.

[Fiftari]

"Sä et voi meille mitään" oli se vakiofraasi.

Eikös kuitenkin vanhemmat joudu korvaamaan?

Riippuu vähän... Jos tavaran saa takaisin vahingoittumattomana niin sitten ilmeisesti vain poliisi tekee omien juttujensa mukaan. irtokarkkipetokset(ohipunnitukset. Joita muuten tapahtuu aika hiton usein) korvataan. Samoin jos esim avaa tuotteen ja se ei ole enää myyntikunnossa.

Rikosoikeudellista vastuuta ei ole(alle15v) mutta korvausvelvollisuus on.

[siviilitarkkailija]

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa toimijat ymmärtävät ennenpitkää että mikäli he haluavat lakia, he kutsuvat polisiin. Mikäli he haluavat oikeudenmukaisuutta, he lopettavat poliisin kutsuminen. 

[miheikki]

Yllättävä vastaisku: Kauppiaat kieltävät sakon kirjoittamisen myymälävarkaalle

https://hommaforum.org/index.php?topic=72901.0

[Fiftari]

Yllättävä vastaisku: Kauppiaat kieltävät sakon kirjoittamisen myymälävarkaalle

https://hommaforum.org/index.php?topic=72901.0

Toimii kyllä jos olet yli 15. Mutta alle tuon ikärajan niin käsittääkseni menee edelleen pelkällä korvauksella. Viisaampi korjatkoon. On päässyt jo unohtumaan nuo koukerot kun korttikaan ei ole enää voimassa.

[Vk]

Turmeltuneesta tuotteesta kauppias voi kyllä vaatia korvausta, mutta korvauksen saaminen lainvoimaiseksi vaatisi käräjäoikeuden päätöksen. Lähtökohtaisesti syyttäjät taas eivät viitsi (ehdi) lähteä viemään yksittäisiä näpistysjuttuja käräjille.

Poliisin kirjoittamia sakkoja ei tarvitse maksaa ja näpistysjuttuja ei viedä oikeuteen (jonka määräämät sakot voisi sentään muuntaa vankeudeksi). Helppohan tästä on päätellä, että näpistely on valtion siunaamaa toimintaa. Kiitos tästä kuuluu Tuija Braxille sekä muille oikeusministeriössä myyräntyötään tehneille sosialisteille, joiden ansiosta rikosoikeudella ei ole enää mitään tekemistä oikeuden kanssa.

[Fiftari]

^Itse asiassa maksoivat kyllä aika usein kun poliisit siihen vähän kannustivat. Joskus odotettiin äitiä/isää joka toi rahat ja nouti ipanan mukaansa kunhan poliisit olivat ensin vähän puhuttaneet.

[Vk]

Amatöörit maksavat, koska vihreät eivät ole vielä keksineet, miten senkin saisi kiellettyä.

Itse asiassa monet haluavat ostaa tuotteet, joita ovat yrittäneet anastaa, koska he haluavat päästä näyttämään, että näpistyksen syy ei ollut rahattomuus. Rahattomuutta monet pitävät edelleen häpeällisenä, vaikka rahat olisikin kupattu valtiolta.

[Fiftari]

Amatöörit maksavat, koska vihreät eivät ole vielä keksineet, miten senkin saisi kiellettyä.

Itse asiassa monet haluavat ostaa tuotteet, joita ovat yrittäneet anastaa, koska he haluavat päästä näyttämään, että näpistyksen syy ei ollut rahattomuus. Rahattomuutta monet pitävät edelleen häpeällisenä, vaikka rahat olisikin kupattu valtiolta.

Kiinniotetun isä tyrkytti minulle kerran viisikymppistä kun otin hänen tyttärensä kiinni ohipunnituksesta. "Ei ole rahasta kiinni", ainoa vain ettei se ole noin helppoa. Isä alkoi käymään suhteellisen kuumana kun kiirekkin kuulemma oli. No tyttö oli jotain 17 ja sama sävel toistui hänen suustaan. "Ei ole rahasta kiinni". Mutta silti piti saada parilla eurolla karkkia ilmaiseksi.

[siviilitarkkailija]

Järjestäytyneen rikollisuuden toimijoiden ahneus on ainoa este heidän osuudelleen vähittäismarkkinoiden ryöstelynestoliiketoiminnalle. Myymälävaras nauraa poliisille ja käräjäoikeudelle haistattaa paskat. Toisin olisi jos tietäisi että kiinnijäädessään voi polvilumpiot mennä paskaksi...jos on hyvä säkä. Sama koskee kerjäämistä ja muuta häiriön tuottamista. Valitettavasti järjestäytyneen rikollisuuden toimijoiden keskuudessa ei ymmärretä sitä että kauppiaiden rahastamisessa idea ei ole ottaa kaikkea mitä voi vaan pieni siivu turvallisuus- ja väkivaltaratkaisujen tuottamisesta.

Mutta tähänkin saadaan monikulttuurin avulla ratkaiseva muutos. Etnojengit tulevat muodostamaan vihervasemmistolaisen roskaväen ihailemien 24/7 hikiliikkeiden turvallisuus- ja kilpailuntorjuntamekanismit. Siinä menossa tulee varkaalle poliisia ikävä.

[Kraken]

Rangaistukset tulisi koventaa, jotta tarvittava peloite saadaan aikaan.

Näpistelysakkojen pitäisi alkaa 1000 eurosta ja nousta reippain harppauksin jos toiminta jatkuu. Jossain vaiheessa sakot vaihdetaan selliin.
Yleensä ensimmäinen kiinnijääminen, jonka seurauksena on kovat sanktiot pistää nuoren ruotuun saman tien eikä rikollinen ura jatku. Siitä pitää sakkoja maksavat vanhemmat huolta.

[siviilitarkkailija]

Suomalaisessa politisoituneessa ja etnisesti puolueellisessa oikeusjärjestelmässä ei ole mahdollista kiristää tuomioita. Ihmiset jotka eivät ole ennenkään maksaneet vaikkapa 20 - 100 euron sakkoja, eivät maksa sen enempää 200 - 10 000 euron sakkoja. Vankeinhoitolaitoksen kustannukset ja toiminta edellyttävät pitkäaikaista ja vakaata rikollista harkintaa ennenkuin ylläpito ja täyshoito valtion taholta toimivat eivätkä nämä rikolliset maksa aiheuttamiaan vahinkoja. Sitäpaitsi sakkokin menee valtiolle joten itse vahingon kärsineen kannalta sekin on aivan turhanpäiväistä.

Näillänäkyminen en keksi mitään muuta keinoa pienyrittäjille kuin joko oma tai ulkopuolinen etnojengi jolle ryhdytään maksamaan rahaa siitä hyvästä että poistavat rikolliset ja järjestyshäiriön tuottajat.

[Teemu Niva]

Yllättävä vastaisku: Kauppiaat kieltävät sakon kirjoittamisen myymälävarkaalle

https://hommaforum.org/index.php?topic=72901.0

Toimii kyllä jos olet yli 15. Mutta alle tuon ikärajan niin käsittääkseni menee edelleen pelkällä korvauksella. Viisaampi korjatkoon. On päässyt jo unohtumaan nuo koukerot kun korttikaan ei ole enää voimassa.

Jep, eli rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana. Korvausvelvollisuus on ns. heti.
Alaikäisen kohdalla tosin sen korvauksen maksaa yleensä vanhemmat.

Rangaistukset tulisi koventaa, jotta tarvittava peloite saadaan aikaan.

Näpistelysakkojen pitäisi alkaa 1000 eurosta ja nousta reippain harppauksin jos toiminta jatkuu.

Osa kauppiaista riipasee korvattavan tuotteen päälle "käsittelykuluja". Kulut voi vaihdella tyyliin 100 - 500 €.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa haetaan juoksukaljat (2x 24) neljästi viikossa ja neljännen kerran jälkeen poliisit hakee tutun pokan koppiin. (2 x 23€ + 100€) x 4 = 446 €. Eli viikossa voit onnistua saamaan itselle korvattavaa vajaa 450 euroa. Tuohon vielä sakot päälle.
Rikosoikeuden professori: Lisälasku varkaalle moraalisesti arveluttava
Korvauksia voi aina pyytää (esim se 500). Käräjäoikeus katsoo sitten mikä on se kohtuullinen summa.

Turmeltuneesta tuotteesta kauppias voi kyllä vaatia korvausta, mutta korvauksen saaminen lainvoimaiseksi vaatisi käräjäoikeuden päätöksen. Lähtökohtaisesti syyttäjät taas eivät viitsi (ehdi) lähteä viemään yksittäisiä näpistysjuttuja käräjille.

Näpistykset ja anastukset, yms. on asianomistajarikoksia, jolloin syyttäjä ei niillä hirveästi päätänsä vaivaa.
Asianomistaja eli kauppias vie asian käräjille, ei syyttäjä.

[siviilitarkkailija]

Näpistykset ja anastukset, yms. on asianomistajarikoksia, jolloin syyttäjä ei niillä hirveästi päätänsä vaivaa. Asianomistaja eli kauppias vie asian käräjille, ei syyttäjä.

Kauppiaalta menee asian kuin asian oikeuskäsittelyyn n 2 päivää kaikkineen jos homma menee put. Jos lähdemme siitä oletuksesta, kuten vihervasemmistolainen demlapaksajuristi, että kauppiaan aika on ilmaista, niin mikäpä siinä. Todellisuudessa kauppiaan aika ei kuitenkaan ole ilmaista. Hän joutuu jättämään töitä tekemättä vähintään yhden työpäivän jälkeen ja tekemään ne ylityönä. Siinä paukkuu hyvin nopeasti tuo 500 € raja, varsinkin jos jää tärkeitä tilauksia tekemättä kun pitää juosta käräjillä. Pikkukauppiaalla ei ole apuja asiaan vaan joutuu yrittäjänä kantamaan vastuun. Seurauksella että käräjiltä voi yrittää saada matka ja menetetyn työkorvauksen jota varaton vihervasemmistolaisen roskaväen suojelema ammattimyymälävaras koskaan tule maksamaan. Saattaapa käräjien jälkeen heittäytyä oikein riesaksi asti.

Mikäli kauppias antaisi etno/jengille 100 € siitä hyvästä että kuljettavat kiinnisaadun myymälävarkaan pois, kauppias säästää kustannuksia n 500-800 €. Jos vielä tekevät selväksi kuljetuksen yhteydessä ettei heittiö tule koskaan kyseiseen suojeltuun liikkeeseen, niin jopa 400 € investointi on jatkohäiriön estämisestä kannattava valinta. Ongelma on vain siinä että nämä jengit haluavat jatkuvan tuoton ja liian ison siivun liikevaihdosta mikä on seurauksena kun ryhdytään suojelubisnekseen. On kuitenkin aivan selvä että moottoripyörää voi olla huono juosta karkuun varsinkin jos on kaljakeissi mukana. Pikkuliikkeiden toiminnan kannalta poliisin kutsuminen on aivan turhaa. Heidän ei pitkässä juoksussa (tai juoksukaljassa) kannata toimia poliisin kanssa vaan ihan reilusti siirtyä kohtuullisia palveluja tarjoavien jengien asiakkaiksi. 

[Mursu]

Rangaistukset tulisi koventaa, jotta tarvittava peloite saadaan aikaan.

Näpistelysakkojen pitäisi alkaa 1000 eurosta ja nousta reippain harppauksin jos toiminta jatkuu. Jossain vaiheessa sakot vaihdetaan selliin.
Yleensä ensimmäinen kiinnijääminen, jonka seurauksena on kovat sanktiot pistää nuoren ruotuun saman tien eikä rikollinen ura jatku. Siitä pitää sakkoja maksavat vanhemmat huolta.

Varkauden ja näpistämisen raja, joka nyt on 500 euroa, tulisi pudottaa 20 euroon. Tämä sama raja on esimerkiksi löytötavaralaissa. Jos nälkäänsä varastaa, niin 20 eurolla saa kyllä päivän ruuat perheellekin.  Nyt on täytöntä, kn sakko voi olla jopa pienempi kuin varastetun tavaran arvo. Tällöin homma on kannattavaa, vaikka joka toinen kerta jäisi kiinni. Sakot tulisi myös voida ulosmitata sosiaalietuuksista.

[EL SID]

muistan mukulana itsekin näpistelyä harrastaneeni ja kyllä se kivaa oli, kun ei ehtinyt jäädä kiinni. Siihen aikaan ei ollut vartijoita kuin satunnaisesti ja siviiliasuiset myymälä-etsivät haistoi jo pitkän matkan takaa.
Itse erikoistuin lähinnä pieneen tavaraa, koruihin ja vastaavaan, ja koska mulla ei ollut niille käyttöä, lahjoitin niitä plikoille, joista tykkäsin. Nämä tiesivät tavaran alkuperän, mutta eipä se niitä haitannut, päinvastoin, pahoilla pojilla oli vientiä.
Onneksi jäin vanhempana kiinni muista rötöksistä ja sain sakkotuomion, niin ymmärsin olevansa väärällä tiellä ennenkuin alkoi tehdä mitään tosivakavaa keikkaa.

[siviilitarkkailija]

On aivan eri asia verrata ennen schengeniä lapsena tehtyihin näpistyksiin jossa suurin rangaistus oli kun kauppias soitti isälle jonka rangaistus oli paljon kovempi ja reilumpi kuin sosiaalitädin paskanjauhanta ja lässytys. Schengenin jälkeen jos kauppias haluaa soittaa pikku näpistelijän isälle, niin se voi hyvinkin olla varastamassa koko perheen voimin kyseistä liikettä, kieltäytyä puhumasta mitään ymmärrettävää kieltä ja valittaa demlapaksajuristinsa suulla rasistista kohtelua kun ei saa rauhassa varastaa kaupasta tuotteita joihin heidän mielestään itsellään on oikeus kun niitä on niin paljon. Ajat ovat muuttuneet. Samoin varastettavan tavaran määrä ja sen käsittely. Schengen on tehnyt myymälävarastelusta suurliiketoimintaa.

[Kraken]

On aivan eri asia verrata ennen schengeniä lapsena tehtyihin näpistyksiin jossa suurin rangaistus oli kun kauppias soitti isälle

Ulkoistetun vanhemmuuden aikakautena, nimelliset sakot nähdään vain valtion kiusantekoja. Olematon sanktio, on johtanut siihen, ettei sen syytä tule juurikaan pohdittua sen koommin nuoren kun vanhempienkaan puolesta. Isä maksaa muutaman kympin sakot ja asia on sillä selvä.

Asettamalla esimerkiksi 1000 euron minimisakon, saadaan sen verran kirvelevä raipanisku, että näpistykset tulevat selvitettyä kotona hieman perusteellisemmin. Sakko pitäisi alaikäisten osalta olla siirrettävissä vanhemmille velvoittavana maksuna.

[ekto]

Mitäpä jos kauppiaiden liitto alkaisi oman lakimiehensä voimin ajamaan noita juttuja oikeudessa? Eli jos syyttäjää ei kiinnosta, niin kaippa sen voi itsekin laittaa menemään. Ja korvauksethan moisessa siviilikanteessa ei menisi valtiolle, vaan häviäjälle. Lakimies saisi vaikka ihan kk-palkkaa ja korvaukset tulisi liitolle josta niitä jaettaisiin ilmottaneille. Eiköhän tämäkin harrastus vähenisi jos rangaistukset tätä kautta kovenisivat.

[normi]

Aikoinani otin erästä nuorisojoukkoa useamman kerran kuukauden aikana. Ja aika paatunutta touhua. Vittuilivat vain sekä minulle että poliisille. "Sä et voi meille mitään" oli se vakiofraasi. sellainen 12-13vuotiaiden jengi. Yleensä lähti energiajuomaa ja karkkia mutta pariin otteeseen myös siideriä. Arkipäivää vähän joka kaupassa. Rikosvastuun ikärajan lasku olisi ihan mukava ja sakon muuntorangaistus takaisin.

Nuoret "aikuistuvat" aiemmin kuin ennen, joten kenties 13-14 olisi sopiva rikosoikeudellinen vastuu. Lisäksi voisi miettiä jotain uutta rangaistusmuotoa ala-ikäisille. Eli että jotuisi poseen joksikin aikaa vaikka ei tulisi rikosrekisteriä. Että tavallaan aresti viranomaisten taholta vaikka 10-14 vuotiaille? 2. näpistys > yö putkassa 3. näpistys (oikeastihan näpistys on varkaus) viikko putkassa jne. Kenties voisi olla arestirakennus niin ei olisi vankila. Mutta mukavuudet pois (netti, telkka, kännykkä) ja opiskeluvelvollisuus (valvoja voisi viedä kouluun ja hakea).

Jos tahtoa olisi niin nuorison ajautuminen epämoraalin puolelle voitaisiin katkaista.

Yhteiskunta on sairas, jos se opettaa alle 15 vuotiaille, että mitä tahansa saa tehdä, eikä teoistaan tarvitse oikeasti vastata.

[Kaptah]

Yhteiskunta on sairas, jos se opettaa alle 15 vuotiaille, että mitä tahansa saa tehdä, eikä teoistaan tarvitse oikeasti vastata.

Tämä on varsin hyvin sanottu. Huolestuttavaa on se, että meillä on myös isot kasat aikuisia joiden mielestä yksilöllä on pelkkiä oikeuksia ilman velvollisuuksia. Vanhempien kohdalla tämä näkyy siten, että lapsen jäädessä kiinni opettajalle vittuilusta, lintsaamisesta, näpistelystä tms ollaan lähinnä ärtyneitä siitä että joku puuttuu meidän Minttu-Maarian asioihin tai korkeintaan voivotellaan että ei sille voi mitään ja kaikkemme olemme yrittäneet vaikka oikeasti mitään muuta kuin puhetta ei ole yritetty. Enkä nyt tarkoita väkivaltaa vaan sitä että lähtee tavarat, lelut, oikeudet hengailla kaikki yöt kaupungilla tms.

[siviilitarkkailija]

Mitäpä jos kauppiaiden liitto alkaisi oman lakimiehensä voimin ajamaan noita juttuja oikeudessa?

Lakimies voittaisi. Varattomat myymälävarkaat aiheuttaisivat kauppiaille entistä suuremmat kustannuspaineet kun heidän vahinkonsa lisäksi maksettavaksi koituisi juristikustannukset. Jotka eivät itseasiassa muuttaisi kauppiaan kannalta tilannetta millään tavalla koska varattomat myymälävarkaat eivät muutu käräjäoikeudessa varakkaiksi kuin todella harvoissa tapauksissa.

Yhteiskunta on sairas, jos se opettaa alle 15 vuotiaille, että mitä tahansa saa tehdä, eikä teoistaan tarvitse oikeasti vastata.

Ei vaan demla-monikulttuurinen. Nuori ei saa tehdä mitä vaan mutta pikkurikoksia voi tehdä ilman seurauksia. Jos esimerkiksi etnojengi hakkaa kantasuomalaisen lapsen paskaksi, niin demla-moku-logiikan mukaan kyse on ihan tavallisesta väkivallasta. Jos nuori sensijaan lyö etnojengiä niin demla-moku-logiikan mukaan kyse on tuomittavasta rasistiviharikoksesta. Rikokset eivät siis ole yhteismitallisia.

Suomessa ei ole yhteisökannetta (ainakaan muistini mukaan) jossa yhteisö voisi ajaa kannetta heikomman yksilön puolesta koska kyse on aika kuluttavasta asiasta. Syyttäjälaitosuudistuksen seurauksena ei ajateltu että koko rikosoikeuskäsitys vääristyisi poliittisen valtiosyyttäjälaitoksen toimien seurauksena. Aikaisemmin rikosoikeuksissa ei suin surmin haluttu sotkea politiikkaa mukaan rikosoikeuteen. Tarja Halosen poliittisen nimittämisen ja Kalskeen puolueellisuuden johdosta koko rikosoikeudellinen vastuu ja seurauskäsitys on vääristetty politiikan virkamiestämiseksi.

Suoraan sanottua en usko että poliitisoitunut oikeuslaitos tulee koskaan enää palvelemaan oikeudenmukaisuutta. Sille on tärkeämpää palvella poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Lisäksi kaikki merkittävimmät korkeimpien oikeuksien ennakkopäätötuomarivirat on miehitetty yritysjuridiikkaan erikoistuneilla naisilla joilla on ongelmia käsittää koko rikosoikeuden ja seuraumusmenettelyn käsite kun ovat sopimusoikeuden asiantuntijoita.

Lopputulos: Järjestäytymättömän rikollisuuden torjunnassa ainoaksi halvaksi ja toimivaksi keinoksi jää järjestäytyneen rikollisuuden käyttö. Oikeuslaitoksen ja virkamieskunnan kädet on sidottu rikollisten etujen puolustamiseen ja valvomiseen.

[Kraken]

Mitäpä jos kauppiaiden liitto alkaisi oman lakimiehensä voimin ajamaan noita juttuja oikeudessa?

Lakimies voittaisi. Varattomat myymälävarkaat aiheuttaisivat kauppiaille entistä suuremmat kustannuspaineet kun heidän vahinkonsa lisäksi maksettavaksi koituisi juristikustannukset.

Juristina toiminnee näissä tapaukssissa yleinen syyttäjä. Varsinaisia juristukuluja ei kaupalle siten tule, mutta aika ja vaiva maksaa toki jotain sekin, sekä tuomioistuinten käsittelykulut.

Kaupan ei kannata kräjöidä varkauksista. Taloudellinen hyöty on selvästi negativinen ja lain pelotteen puuttuminen, johtaa siihen, ettei tuomio vaikuta mitenkään tuleviin varkauksiin. Sakkorangaistuksen muutoskelpoisuuden poistuttua, varaton varas ei edes saa mitään tuomiota käytännössä. Kaupalle varattoman varkaan haastaminen on siten vain rahan ja ajan hukkaamista. Laki on tältä osin täysin varkaan puolella.

Suomeen leviävä laittomuus alkaa olemaan yhteiskuntamme suurimpia uhkia. Trendi on seurausta lainsäädännön ja sanktioiden liberalisoinnista säästöjen ja humanismin puitteissa.
Tilanne on kuitenkin niin, että sanktioiden alati laskiessa, laki lakkaa pian olemasta kokonaan. Lakihan tukeutuu sanktioihin ja pelotteeseen. Ilman niitä, siitä muodostuu vain sanoja paperilla ilman käytännön merkitystä, kuten olemme huomanneet.

[Perttu Ahonen]

- Ostettu vaate vaan ei tunnu yhtä hyvältä kuin varastettu. Ei siitä saa kiksejä, että sä lyöt paidan tiskille ja setelit käteen. Kuka tahansa voi ostaa, mutta kaikki ei voi varastaa.

Tänä aamuna joku nuori nainen arviolta 20+ pöllähti pöllyssä pihaan ja pölli ulko-oven vieressä olleen tyttäreni limupullon.
Varastettu limppari kaiketi maistuu paremmalta kuin kaupasta ostettu.

Pihalla missä tämä "Mari" tutki mitä muuta voisi pihalta varastaa, huuteli hän taistelutoverilleen jotain, että "porvareilla ei ole oikeutta asua näin".
Silloin huomasin mitä oli tapahtumassa ja hyppäsin sängystä ylös ja yökkäriasussa juoksin ovesta ulos keskeyttämään anarkolissun omistavaa luokkaa vastaan suunnatun proletaarisen iskun.  Tällöin anarkolissulle tuli kiire ja hän hoiperrellen juoksi lähimetsän poikki läheiselle juna-asemalle. Anarkolissun taistelutoverille, kuusen näreiden takana kyyhöttäneelle anarkomarkolle tuli myös säikähdys ja niin kiire, että hattukin lensi päästä. 

No, menin pukemaan päivävaatteet päälle ja katsomaan, että vieläkö nämä anarkotvasurit ovat juna-asemalla, jotta voisin ottaa kuvat ja jututtaa asianmukaisesti.  Juna kuitenkin tuli 100-metriä ennen minua. Harmi.

Tappioksi jäi tyttäreni limupullo, jollaisen toki saan kaupasta ostettua uuden ja tietynlainen ärsyyntyminen anarkovasurien arvomaailmasta.
Anarkovasurien voitoksi jäi tyttäreltä varastettu limupullo, siitä ja taisteluhuudoista saatu voimaantuminen, hyvä mieli ja "hyötyliikunta".

Anarkovasurien taistelu tappioksi jäi säikähdyksestä ilmaan lentänyt hattu. No, kaupasta nämä anarkotvasurit tietenkin varastavat uuden hatun ja näin saavat uuden motiivin käydä vaatekaupassa.

No, hyvä että saavat edes jotain "hyötyliikuntaa", etteivät vain jää kotiinsa syrjäytymään. 

[UgriProPatria]

Näin kerran Itiksessä, kun muuan nuori tyttö kaupan avonaisen oviaukon vierellä tutki tarkasti rihkamakorukaupan seinätelinettä, jossa joitain solkia, tai ketjuja. Siitä hän vain nappasi jotain taskuunsa ja käveli huolettomasti ulos oviaukosta, pää pystyssä, rivakasti pois kaupan luota.

En aloittanut huutoa: "Varas, varas, ottakaa varas kiinni!" mutta tuumin, että näin nuo halpakorut saavat kalliimman hinnan. Joku muu maksaa tuonkin varastetun esineen. Kaupan myyjätär oili ihan muissa puuhissaan kassan luona, ei edes katsonut kohti.

Itse en ollut kaupassa, vaan muist. kävelin ohi, tai istuin käytävän penkillä lepuuttelemassa jalkojani ja josta, kauempaa, näin tapahtuman.

[ArtturiE]

Koulun alaluokilla ollessani näpistimme kaverien kanssa irtokarkkeja työntämällä niitä käsineiden sisälle kaupassa.  Väärinhän se oli mutta jännittävää.  Tuo vaihe meni onneksi nopeasti ohi, olin noin 11-12v.

Jotkut tekevät tuolaisesta elämäntavan.  Säälittävää. Varsinkin kun raha ei ole ongelma.  Oikeasti nälkäänsä näpistävän tai varastavan toimintaa ymmärrän jonkin verran, mutta porvaripissiksille ei sympatiaa heru.

[Vaniljaihminen]

Jos joku huvikseen varastaa, niin toivottavasti hän myös ymmärtää että kiinni jääminen se vasta kallista onkin ja hyväksyy sen omana tappionaan. Näpistely voi olla myös jotain keskenkasvuisten kapinaa; jos kieltoja ei perustella mitenkään, kiusaus niiden rikkomiseenkin kasvaa. Minä ainakin yritän olla asettamatta ainuttakaan perusteetonta kieltoa. Parempi on joku käänteispsykologia: menkää ihmeessä heikoille jäille jos haluatte hukkua kylmään veteen.