Suomen sotilaallinen puolustus

[Prometheus]

Kraken puhuu asiaa.

Korneinta tuossa on se, että kyllähän naapuritkin oppivat tuntemaan tuon pelin. Tästä syystä ystävälliset naapurit ja näiden yhteistyökumppanit...
- Haikailevat tai liittyvät Natoon.
- Eivät tue kansainvälisissä elimissä Venäjän kauppapoliittisia tavoitteita.
- Karvaavat Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa Venäjän linjaa.
- Pitävät viisumi- yms. asioissa Venäjää kehitys- ja kehittyvien maiden kanssa samassa blokissa.
- Eivät investoi Venäjälle.
- Eivät tee juurikaan Venäjää hyödyttävää teknologista ja tieteellistä yhteistyötä Venäjän kanssa.
- Eivät rakenna vähänkään nykyaikaisempia tuotantolaitoksia Venäjälle.
- Mahdollistavat täysin rajattoman valuuttapaon Venäjältä länteen.
- Antavat kleptokratian kautta miljardööreiksi nousseille talouspakolaisuuspaikan turhia kyselemättä.
- Suhtautuvat piiloprotektionistisesti kaikkeen muuhun Venäjältä tulevaan tuontiin paitsi raaka-aineisiin ja energiaan.
- Eivät käytä Venäjää tavaran kauttakulkumaana, logististen ketjujen osana tms.
- Eivät osta Venäjältä aseita tai asetarvikkeita.
- Eivät rekrytoi venäläisiä jos on olemassa jokin muu vaihtoehto.
- Eivät suuntaa turismia - edes kaupunkisellaista - juurikaan Venäjälle.
- Eivät päästä venäläisiä media- ja viihdetuotteita tai yrityksiä markkinoilleen.
- jne. jne. jne.

Eli kun tiedetään että Venäjä pelaa sellaista lapsellista "me heittäydytään ensin hankaliksi ja lopetetaan hankalaksi heittäytyminen vastapalvelukseksi siitä että teette meille myönnytyksiä" -peliä niin länsimaat pelaavat vastapelinä "ok... no me tehdään jo etukäteen se hankalaksi heittäytyminen teille niin v*tun kalliiksi ettette pysty edes käsittämään moisia summia... Katsotaan kauanko jaksatte perseillä tuon kivikautisen taktikointinne kanssa ja katsotaan myös sitä että miten monta vuosikymmentä teiltä kestää tajuta että ammutte itseänne jalkaan joka kerran kun uhraatte ulko-, turvallisuus- ja kauppapoliittisen jatkuvuuden saadaksenne suurinpiirtein käytettyjen kesärenkaiden suuruisen edun jossain tyhjänpäiväisessä asiassa."

Olipa harvinaisen asenteellinen tilitys. Paljon, ilmeisesti tarkoituksella, hyvin leväperäisiä väitteitä, joita ei pahemmin perustella tai todistella. Vaikka Venäjän ulkopolitiikka ei varmasti yhtä kesyä ja pehmoista ole kuin jonkin Saksan, niin mielikuvat pelkästään öykkäävästä riidanhaastajasta on kyllä voimakkaasti vääristyneitä. Kyllähän Venäjälläkin nykyisin taloudelliset suhteet ja niiden edistäminen on aivan ulkopolitiikan keskiössä ja se on pitkälti porkkanoihin ja yhteistyön rakentamiseen perustuvaa toimintaa, eikä mitään uhkailua ja temppuilua. Käytännössä kaikki Venäjän naapuritkin tukivat maan pääsyä WTOn jäseneksi. Pelkästään Suomi on mm. investoinut Venäjälle jotain 10miljardin euron arvosta ja suomalaisista esim. Fortum rakennellut innolla moderneja tuotantolaitoksia Venäjälle, samoin tunnetusti Nokian Renkaiden modernein tuotantolaitos on Venäjällä, eikä suinkaan Suomessa.

Rajanaapurista esim. Kazakstan ja Valko-Venäjä ovat oma-aloitteisesti ja aktiivisesti pyrkineet edistämään Tulliliittoa ja Euraasian Unionia Venäjän kanssa. Kazakstanhan on Venäjän jälkeen ent. Neuvostoliiton alueen suurin talous, vaikka Ukraina onkin paljon väkirikkaampi. Venäjän kanssa on myös sotilasliitto CSTO:ssa monta Venäjän lähialueiden maista. Kiinan uuden johtajan, paljon julkisuutta saanut, ensimmäinen ulkomaanvierailu tapahtui nimenomaan Venäjälle maiden suhteiden merkityksen korostamiseksi ja maat kuuluvat yhteiseen sotilaspoliittiseen järjestöön SCO:iin. Aikoinaan vallankumouksissa Georgiaan ja Ukrainaan nousi varsin Venäjä-vastaiset ja Länsi-myönteiset johtajat, mutta niiden kannatus ei kestänyt kauaa, kun kyseisten johtajien politiikka tuli kansalle tutuksi, ja nykyisin maissa onkin huomattavasti Venäjä-myöntäisemmät tahot vallassa. Itse asiassa Ukrainan presidentti on sama mies, jota Venäjä tuki Oranssia vallankumousta vastaan 2004. Georgian uusi johtaja taasen asetti suhteiden parantamisen Venäjään prioriteetiksi ja kertoi julkisesti Saakashvilin aloittaneen Etelä-Ossetian sodan.

Lännen ja Venäjän suhteiden ongelmien vierittäminen täysin venäläisten syyksi on kyllä aika yksisilmäinen ja puolueellinen tulkinta tilanteesta. Kyllä lännessäkin riittää ihmisiä, joilla on vähintään toinen jalka edelleen Kylmän sodan juoksuhaudoissa ja äidinmaidosta imetty epäluulo ja suoranainen vihakin Venäjää kohtaan. Ja ei se toiminta Venäjän suhteen Neuvostoliiton romahdettua varsinaisesti moitteetonta ollut. USA esimerkiksi lupasi, ettei Nato laajene entisen Varson liiton maihin ja ettei niihin rakenneta sotilastukikohtia. Molemmat lupaukset rikottiin. Venäjän siirtyminen komentotaloudesta kapitalismiin tapahtui länsimaisten asiantuntijoiden ohjeiden mukaan ja seurauksena oli massiivinen romahdus, jossa mm. köyhyysrajan alapuolella elävien määrä nousi parista miljoonasta yli 70 miljoonaan ja valtion omaisuus päätyi muutamien oligarkkien taskuun. Länsi myös tuki Jeltsinia, vaikka mies pommitteli maan parlamenttia, määräsi tankit kadulle ja aloitti pari sotaa Tshetsheniassa. Voi vain kuvitella millainen reaktio syntyisi, jos Putin määräisi tankit ampumaan niskuroivaa duumaa.

[eräsmiesvaan]

---

Tuota motiivia minäkin olen miettinyt, miksi ne ryssät tänne tulisivat?

Kehitysmaalaistuvaan neekerilään jota johtaa kommunistit ja lepakkofemakot? Varastaako ryssät meidän neekerit ja kokoomus-kommari-korvapuustinvispaajat ja näiden eunukkiapulaiset?

Taitaa ryssällä olla tekeminen sen nykyisenkin alueen hallussapidossa niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä.

Erinomainen pointti. Taitaa tämä Suomen nykyinen alennustila aiheuttaa lähinnä naurua Venäjän johdossa. Tosin jos meidät sitten Natotutetaan kuitenkin lopputuloksena, niin sitten ollaan joka tapauksessa etupiiri ja sodan alkaessa ensimmäinen taistelukenttä, olipa täällä miten typerä johto tahansa. Tämä termi "suomettuminen" on kanssa mielenkiintoinen, kun sitähän monesti käytetään jonakin vertauksena muka ajopuuna olemisesta. Sekin kun vaan on valitettavasti kaunistelua, kun suomalaiset herrathan haluavat aina piiloutua toisten herrojen taakse ja vakuutella kansalaisille, että inhat päätökset tulevat aina jostakin "muualta". Vastuunkanto kun on näille herroille hieman inha juttu.

[Kimmo Pirkkala]

Venäjän pitäminen ikuisesti muuttumattomana ja yhtäaikaa uhkaavana tarkoittaa loogisesti sitä, että nykyVenäjä on aivan yhtä vaarallinen itsenäisyydellemme kuin Stalinin Neuvostoliitto. Uskottavaa? Ei kovin. Eikö Venäjän uhkaavuus ole muka vähentynyt yhtään sotien jälkeen? Jos myönnetään, että on, miten voidaan samaan aikaan kiistää, että Venäjän uhkaavuus olisi edelleenkin koko ajan vähenemään päin, kuten on luonnollista olettaakin valtiolle, jonka taloudelliset ja kansalaisten henkilökohtaiset siteet rajojen ulkopuolelle lisääntyvät koko ajan.

Maailma muuttuu, myös Venäjä.

Vieläkään en ole nähnyt uskottavaa syytä sille, miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen. Ajatus on äärimmäisen hypoteettinen.

[Kraken]

Venäjän pitäminen ikuisesti muuttumattomana ja yhtäaikaa uhkaavana tarkoittaa

Kuka on sanonut, että Venäjä on ikuisesti muuttumaton? Suomen puolustus rakennetaan korkeintaan kymmenien vuosien tähtäimellä. Venäjää 100 vuoden päästä ei ole tarvetta arvioida puolustusta pohtiessa.

[Kimmo Pirkkala]

Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? Mitä he sillä saavuttaisivat?

[P]

Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? Mitä he sillä saavuttaisivat?

Venäjän toimissa, kuten suurvaltojen useasti, ei ole monestikaan järkeä. Mitä Venäjä on saavutta nut aikaisemmilla hyökkäyksillään? Kynnys käyttää sotaa plitiikanvälineenä on kyseiselle valtiolle matala. Hyökkäys voi suurvalloissa liittyä jopa sisäpolitiikkaan. Siirretään huomiota sisäisistäongelmista hokkuspokkustempulla ulos.

Ei Venäjä tänne ole tulossa, jos kynnys siihen on riittävän korkea, siis että se ei onnistu paraatimarssilla. Silloin laskevat hyötysuhdetta. Jos omapuolustus ajetaan alas, niin vaara siitä, että naapuri suorittaa paraatimarssin kasvaa huomattavasti.

[Kimmo Pirkkala]

Venäjän toimissa, kuten suurvaltojen useasti, ei ole monestikaan järkeä. Mitä Venäjä on saavutta nut aikaisemmilla hyökkäyksillään?

Höpöhöpö. Jokaisella aiemmalla hyökkäyksellä on ollut loogiset syynsä. En ala jokaista erittelemään, vaikka ei niitä nyt niin hirveästi ole (kuten totesin, yksi viimeisen 200v aikana). Mutta voit kertoa, mikä Venäjän hyökkäyksistä Suomeen oli järjetön, niin käydään asia läpi historian faktojen, eikä mutun valossa?

[Phantasticum]

Ei Venäjä tänne ole tulossa, jos kynnys siihen on riittävän korkea, siis että se ei onnistu paraatimarssilla. Silloin laskevat hyötysuhdetta. Jos omapuolustus ajetaan alas, niin vaara siitä, että naapuri suorittaa paraatimarssin kasvaa huomattavasti.

Tässähän se yksi Nato-jäsenyyden pointti tuli. Kuinka suuri riski on joutua yllätyshyökkäyksen kohteeksi ilman Natoon kuulumista? Olisin itsekin jäsenyyden kannalla, jos olisin joka päivä peloissani, tulevatko ne tänään vai vasta huomenna. Suomen omien puolustusvoimien lakkauttamista en ole ehdottanut koskaan. Siihenkään en usko, että lapsikiistat ynnä muu pelleily jäisi historiaan, jos meillä olisi suojanamme amerikkalaisten aseet.

Venäjän toimissa, kuten suurvaltojen useasti, ei ole monestikaan järkeä. Mitä Venäjä on saavutta nut aikaisemmilla hyökkäyksillään? Kynnys käyttää sotaa plitiikanvälineenä on kyseiselle valtiolle matala. Hyökkäys voi suurvalloissa liittyä jopa sisäpolitiikkaan. Siirretään huomiota sisäisistäongelmista hokkuspokkustempulla ulos.

Joka ainoassa sodassa tai aseellisessa konfliktissa, johon Venäjä on viime vuosikymmeninä osallistunut, kyse on ollut jostain muusta kuin Venäjän ikiaikaisesta laajenemishalusta tai huvin vuoksi seikkailusta. Niin kauan kuin täältä ei ole odotettavissa sotilaallista tai mitään muutakaan uhkaa, pidän nykyoloissa yllätyshyökkäyksen riskiä Suomen osalta minimaalisena. Hyökkäykseen tarvitaan joku motiivi, ääridemokraatti on tässä suhteessa täysin oikeassa.

Esa Seppäsen mukaan "karkeasti laskien Suomi on ollut itäisen naapurinsa kanssa sotatilassa yhteensä 105 vuotta, mikä tekee vajaat 15 prosenttia naapuruuden kokonaisajasta". Käytetty lähde on Esa Seppänen 2010. Venäjä vanha tuttu, vaan niin vieras. Suomen naapurikuvan todet, luulot ja harhat. Helsinki: Otava. Ja kuinka paljon tästä sotatila-ajasta mahtaa mennä suurvalta-Ruotsin piikkiin?

Jos taas kyse on jostain laajemmasta koko Eurooppaa koskevasta kriisistä, niin silloin ne kortit pelataan joka tapauksessa uudelleen. Näin uskon, koska se meni viime kerrallakin näin. Mikään aikaisemmin sovittu ei pitänyt enää sen jälkeen kun alkoi tapahtua. Ja tälläkin kerralla Suomen kohtaloon olivat vaikuttamassa suurvallat. Kukaan ei kysynyt meiltä mielipidettä eikä ole mitään syytä olettaa, että kysyisivät jatkossakaan.