2013-04-14 SS Pääkirjoitus: Virallinen märkä uni (hallituksen viestintälinja)

[skrabb]

Virallinen märkä uni

Jari Tourunen
13.4.2013 00:01

Siellähän ne kävivät molemmat?–?Jyrki ja Jutta?–?Hjalliksen kanssa -ohjelmassa perätysten korjaamassa hallituksen viestintälinjaa.

Pääministeri Jyrki Katainen sivuutti hallituksen epäonnistuneen viestinnän ja kaiken muun sähläyksen. Hän halusi kiinnittää tyylipisteiden sijaan huomion tärkeisiin asioihin?–?jollainen viestintä ei siis ole.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puolestaan teki aika suoraan selväksi, että SDP ei ole hallituksessa kokoomuksen talutusnuorassa vaan päinvastoin. Se on nimenomaan ja yksin SDP, joka kantaa huolta työstä ja oikeudenmukaisuudesta. Kansa huomaa Urpilaisen mukaan ennemmin tai myöhemmin, kuka on pitänyt lupauksensa ja kuka ei.

Samaan aikaan kun Katainen kiillottaa keskusteluohjelmissa hallituksen ja Urpilainen vain SDP:n kilpeä, muut ministerit jatkavat jorkkaamista.
Ja kokonaisuus näyttää huonolta: kehysriihen jälkijärinät, sote-paini ja kuntauudistus. Kaikissa tapauksissa haasteita on sekä johtamisessa että viestinnässä.

Hallituksen viestintälinja, joka on yhtä kuin kokoomuksen ja SDP:n viestintälinja, tuo mieleen Neuvostoliiton. Sielläkin johtajat astelivat kansan eteen, järjestivät medialle virallisen näytelmän ja kertoivat virallisen totuuden.
Ero on siinä, että Neuvostoliitossa kuri oli niin kova, että virallinen totuus oli ainoa totuus. Suomessa media on vielä ainakin toistaiseksi vahva ja moniarvoinen.

Jonkinlaisesta kaipuusta järjestäytyneempään ja kontrolloidumpaan systeemiin voi kertoa se, että valtioneuvostossa on valmistelussa poikkeusaikojen viestintäsuunnitelma. Sen ydinajatus on viestinnän keskittäminen.
Se tarkoittaisi, että sotatilanteessa kaikki virallinen viestintä kulkee valtioneuvoston kautta. Ministeriöiden ja hallinnonalojen viestintää rajoitetaan.

Kun jossain vaiheessa opittiin, ettei liian keskitetty viestintä ole tehokasta, niin nyt ollaankin palaamassa malliin, jossa valtioneuvosto toimisi kriisiviestinnässä portinvartijana. Sellaisesta ei tietenkään tule käytännössä yhtään mitään.
Homma kusee tosielämässä kintuille. Viestintävastuuta on pakko jakaa sinne, missä oikea tieto on nopeasti saatavilla.
Viestinnässä pätee muutama yksinkertainen lainalaisuus, eivätkä niitä virkamiehet ja poliitikot pysty muuttamaan. Siinähän pitäisi muuttaa jo ihmisluontoakin ja se vaatisi vähintään lobotomian kaikille.

Keskittämissuunnitelma ei ole mitenkään yllättävä. Se on poliitikkojen ja virkamiesten yhden sortin märkä uni.
Siinä on jonkinlainen yhteys hallituksen ja eduskunnan päätöksiin, joilla poliitikot ohjailevat eri medioiden toiminnan mahdollistavia rahavirtoja. Kilpailutilanteen keinotekoisella manipuloinnilla halutaan turvata yleisradiotoimintaa, mutta myös vaikuttaa eri tiedotusvälineiden voimasuhteisiin.
Sillä tavalla pyritään vahvistamaan poliittisen eliitin vaikutusvaltaa tiedonvälityksessä.

Tavoitteen toteutuminen varmistetaan sillä, että kukaan Suomeen veronsa maksava ei voi valita haluaako laittaa rahansa Ylen palveluihin vai johonkin muuhun mediaan.
Jos medioiden laaja rahoituspohja onnistutaan murentamaan, vallanpitäjien vahtikoirien eli toimittajien joukko harvenee. Se tarkoittaisi, että poliitikkojen toiminnan arviointiin esimerkiksi sanomalehdissä jäisi vähemmän tekijöitä ja aikaa.
Jokainen tiedotusväline on riippuvainen rahoituksesta. Markkinarahoitteiset mediat saavat tuloja useasta eri paikasta: lukijoilta, katsojilta ja kuuntelijoilta sekä ilmoittajilta. Ylen rahoitus on yksinomaan poliitikkojen käsissä.

Erityisesti kokoomuksessa on osattu viime vuosina hoitaa mediasuhteita ja hyvin tuloksin. Ilmeisesti puolueissa on koettu dialogi vallanpitäjien vahtikoirien kanssa jossain määrin työlääksi ja aikaa vieväksi.
Joskus on tullut myös pataan, kun toimittajista monet osaavat ajatella itsekin, eivätkä ole ottaneet kaikkea viisautta annettuna vaikka kuinka on istuttu tuopilla iltatolkulla.

Jos kaikki menisi niin kuin nykyisessä hallituksessa näytetään kaavailevan, mahdollisen sotatilan Suomen kriisiviestintä menisi seuraavasti: valtioneuvosto pitäisi säännöllisiä tiedotustilaisuuksia valtiollisen median edustajille. Virallisia uutisia kommentoidaan somessa, jos sen voi tehdä turvallisesti joltakin nimettömältä palvelimelta.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/virallinen-marka-uni/1316131