Legioonateatterin kevään 2013 työpaja esittää: HALLA-AHO JA NOITARUMPU

[Kokoliha]

Tässä on puolestaan mitä ilmeisimmin tuokiokuvaa teatteriproduktion harjoituksista, joissa vasta treenattiin koreografiaa. Halla-aho -aspekti tuotiin mukaan tähän uutta Nokiaa maahamme luovaan performanssiin myöhemmin: Luomisen tuskaa

[Roope]

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta Nokian menestystarina oli nimenomaan esimerkki valtion tukemasta teollisesta toiminnasta. Suomessa haluttiin pois yksipuolisesta tuotantorakenteesta ja siksi valtio alkoi panostaa tuohon alaan.

Nokian muinainen menestys oli monen sattuman summa eikä ihan vähänkään onnenkantamoinen, vaikka aikoinaan ehdittiin hehkuttaa sen olevan esimerkiksi osoitus suomalaisen johtamistaidon ylivertaisuudesta. Kieltämättä tämä tapahtunut kehityspolku ei olisi ollut mahdollinen ilman valtion tukea ja valtion kouluttamaa halpaa insinöörityövoimaa, mutta valtion minkäänlaisen tietoisen suunnittelun osuus oli sittenkin vähäinen. Epäonnistuneita hankkeita ei juuri muistella eikä tukien tuloksellisuutta tutkita.

Kulttuurin tukemisella on - tai siis pitäisi olla - toisenlaiset päämäärät. Valitettavasti juuri kulttuurirahojen jako on ehkä vieläkin räikeämpää (tai ehkä vain helpommin havaittavaa) poliittista peliä ja henkilösuhteiden käyttöä kuin talouselämässä. Oli kulttuurirahojen tasosta, jaon oikeudenmukaisuudesta tai tuloksellisuudesta mitä mieltä tahansa, niin nykyisellä jakosysteemillä on yhteiskuntaan ja kulttuurielämään myös selvästi moraalia rappeuttava vaikutus. Monille se tietysti sopii.

Olikohan tämä muuten jo neljäs, viides tai peräti kuudes persut/rasismi/äärioikeisto-näytelmä? Olisi pitänyt aikoinaan aloittaa lista näistä kirjoista ja näytelmistä.

[EwithAllinPoe]

Kun herrat panevat rahat muille maille, ja siirtävät suuret oikeasti ihmisiä työllistävät firmansa ulkomaille, tai tyrivät ne nurin, ja kun halpatyövoima ja positiivinen syrjintä syö suomalaisten työpaikkoja, on keinot kai aika vähäiset työllistää ihmisiä. Tästä syystä on vain hyvä asia, että jotkut järjestävät edes jotain tekemistä nuorille, syrjäytymisvaarassa oleville, ja muille työttömille jotka eivät työllisty.

Niitä oikeita työpaikkoja odotellessa työttömät joutuvat katsomaan poliitikkojen teatteria, niin ei ole minusta kohtuutonta, jos poliitikot, tai muut hyvätuloiset vaivautuisivat vaikkapa kerran katsomaan työttömien teatteria, tai muiden, jotka yrittävät siitä leipänsä repiä, ja kritiikin voisi antaa sellaiselle taholle, joka on kykenevämpi järjestämään jotain tuottavampaa ja oikeampaa työtä ihmisille, jos nämä pajat, ajankuluttamiskurssit, harjoittelupaikat ja työttömien omat pienet bisnekset eivät kelpaa, tai ärsyttävät niitä, joilla on kuitenkin vähemmän koulutettuja tai pitkäaikaistyöttömiä paremmat mahdollisuudet perustaa monia ihmisiä työllistäviä ja tuottavampia yrityksiä. Muutenkin ihmisten yritystä työllistää itsensä pitäisi tukea, eikä olla sakottamassa ja solvaamassa siitä, että tekee jotain muutakin kuin jää kotiin elämään toisten rahoilla, vaikka se kuitenkin on monille täällä mahdollista. Ei pidä sitten valittaa, jos ei ole tarjota ihmisille oikeaa työtä eikä itse halua jäädä työttömäksi korvauksilla elämään, eikä toisten elätettävänä oleminen kiihota.   

[K.K.]

Halla-aho näki Halla-aho ja noitarumpu -näytelmän: Helsingissä olisi tehty julmempi

Perussuomalaiset kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Teuvo Hakkarainen istuivat katsomossa, kun tamperelaisen Legioonateatterin näytelmä Halla-aho ja noitarumpu sai ensi-iltansa perjantaina. Näytelmä käsittelee rasismin syitä ja seurauksia. Sen henkilögalleriaan kuuluvat myös Halla-ahon ja Hakkaraisen hahmot, jotka näytelmässä ajavat maahanmuuttokiintiöitä.

Kansanedustaja Jussi Halla-aho oli saanut tietää näytelmästä Facebookin kautta. Hän tuli Tampereelle varta vasten näytelmän ensi-iltaan.

Aamulehden toimittajalle näytelmää kommentoinut Halla-aho piti omaa hahmoaan onnistuneena.

Halla-aho piti tamperelaisten näytelmää ilmeisesti yllättävän kilttinä, koska hän epäili, että jos näytelmä olisi tehty Helsingissä, se olisi ollut paljon julmempi.

Hänen mielestään näytelmän maahanmuuttokriitikot olivat kuitenkin liian stereotyyppisiä ja parodioitu turhan mustavalkoisiksi.
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194808805182/artikkeli/halla-aho+naki+halla-aho+ja+noitarumpu+-naytelman+helsingissa+olisi+tehty+julmempi.html

[odir34r55]

Olikohan tämä muuten jo neljäs, viides tai peräti kuudes persut/rasismi/äärioikeisto-näytelmä? Olisi pitänyt aikoinaan aloittaa lista näistä kirjoista ja näytelmistä.

Eivätkö maahanmuuttokriitikot voisi tehdä näytelmiä, joissa tuotaisiin esiin enemmän maahanmuuttokriittistä näkökulmaa?

Muistaakseni muuten vähän aikaa sitten oli julkisessa esityksessä myös näytelmä, jossa oli aiheena suomalainen kansanedustajien korruptio. Joten ei kai voi sanoa, että esim koko kulttuuriala olisi mainstream-poliitikkoja myötäilemässä? (En väitä, että kukaan olisi väittänyt tällaista.)

Kulttuurin tukemisella on - tai siis pitäisi olla - toisenlaiset päämäärät. Valitettavasti juuri kulttuurirahojen jako on ehkä vieläkin räikeämpää (tai ehkä vain helpommin havaittavaa) poliittista peliä ja henkilösuhteiden käyttöä kuin talouselämässä. Oli kulttuurirahojen tasosta, jaon oikeudenmukaisuudesta tai tuloksellisuudesta mitä mieltä tahansa, niin nykyisellä jakosysteemillä on yhteiskuntaan ja kulttuurielämään myös selvästi moraalia rappeuttava vaikutus. Monille se tietysti sopii.

Tähän ottaisin mieluusti perusteluja.

[Miniluv]

Eivätkö maahanmuuttokriitikot voisi tehdä näytelmiä, joissa tuotaisiin esiin enemmän maahanmuuttokriittistä näkökulmaa?

Miksi pitäisi? Näytelmiin ja romaaneihin (Pirjo Hassinen) turvautuminen on merkki pelkuruudesta. Asiat voi kärjistää ja vääristää miten tahtoo, ja samaan aikaan sanoa kirkkain silmin että tämähän on vain romaani/dramatisointi. "Näin minä olen tilanteen kokenut".

Mennään faktoilla. Niissäkin on voimaa.

[Heikki Luoto]

...
Minua kiinnostaa paljon enemmän follow the money -näkökulma.
...

Legioonateatterin tulot vuonna 2012:

Esitystuottoja 11624,10 € (mukana 137 € vuokra- ja muita tuottoja)
Työllistämistuet: Kela, Oppisopimukset 60379,08 €
Yleisavustuksia 73500,00 € (joista 40000 € Tampereen kaupungin Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunnalta. Loput lienevät Ely-keskukselta sekä Opetus- ja kulttuuriministeriöltä)

Lähde: Legioonateatteri ry:n 2012 vuosikertomuksen tuloslaskelma, joka löytyy Sivistyksen ja elämänlaadun edistämisen tilaajayksikön arkistoista osoitteesta Puutarhakatu 2, 2. kerros.

[Tuplis]

Katsoin tuon youtube-pätkän ja siitä jäi vähän sellainen maku, että siinä tyypit yrittävät esittää hauskoja mutta onnistuvat vaikuttamaan enemmänkin siltä kuin koettaisivat peitellä katkeruuttaan kovalla metelillä.  Vaikutelma on vähän sama kuin Whistlerin The Gentle Art of Making Enemiesissä, jota lukiessa tuntuu siltä kuin pilkkaajaksi ryhtyvä onnistuisi satuttamaan itseään paljon kovempaa kuin kohdettaan.

Mutta ei sillä, katsokoot ken tykkää.

[odir34r55]

Miksi pitäisi? Näytelmiin ja romaaneihin (Pirjo Hassinen) turvautuminen on merkki pelkuruudesta. Asiat voi kärjistää ja vääristää miten tahtoo, ja samaan aikaan sanoa kirkkain silmin että tämähän on vain romaani/dramatisointi. "Näin minä olen tilanteen kokenut".

Mennään faktoilla. Niissäkin on voimaa.

Joskus faktoja voi myös muuttaa teatterilla, saada ihmiset faktojen esittämistä tehokkaammin esim. tajuamaan joitakin asioita tai samastumaan johonkin kärsimykseen tai todellisen ongelman olemassaoloon. Eikö esimerkiksi Lapualaisoopperan esittämisellä tai Täällä pohjantähden alla -trilogian julkaisemisella ollut todellista arvoa, että "kollektiivisen tajunnan" kipupisteitä saatiin käsiteltyä?

Teatterilla voi myös yhdistää ihmisiä, tai luoda jakolinjoja. Ja ylipäänsäkin pelkkä faktojen luettelointi ei ehkä riitä mielekkääseen elämään. Ehkä aika monesti tälläkin foorumilla ihmiset ovat tietynlaisia esteetikkoja, nimittäin lyyrikkoja, sillä faktojen välissä on paljon vapaamuotoisia ilmauksia, joilla koetetaan edistää tietynlaisia poliittisia päämääriä, esim. jos käytetään ilmausta "cityvihreä". Jotkut tämän foorumin tekstikatkelmat saattavatkin sisältää hyvin ei-tieteellistä tekstiä, jolla on aivan olennaisesti esteettinen merkitys? Me haluamme puhua täällä ja olennaista on nimenomaan se, miten asiat sanotaan?

[törö]

Täällä pohjan tähden alla on loistava teos, joka sohii tasapuolisesti joka suuntaan.

Vasemmistopoliitikkojen ei kannata tehdä mitään köyhyydelle, koska silloin he tekisivät itsensä tarpeetomiksi, jne. Näin kirjoittaa älykäs kirjailija, joka on itsekin vasemmistolainen.

Oopperasta en tiedä kun en ole nähnyt.

[KJ]

Jos koko esitys on yhtä tyhjää höttöä, kuin traileri, eipä tuolta porukalta paljoa löydy. Iänikuisen vanhoja vitsijä (+pari omakeksimää) ja olkiukkoilua, itsensä nolaamista lähinnä.

Kirjoitit sanani: vanhoja vitsejä, kiusallista ja myötähäpeää aiheuttavaa "näyttelemistä".

Tekisivät näytelmän, jossa notkuttaisiin, poltettaisiin tupakkia ja juotaisiin kaljaa, eli siirtyisivät osaamisalueelleen. Mutta eiväthän ne tee, vaan tekevät näytelmän, jossa ei notkuta, ei polteta tupakkia eikä juoda kaljaa.

[punikkikeisari]

Jos Halla-ahokaan ei kyennyt vetämään hernettä nenäänsä, voidaan päätellä teatteriesityksestä puuttuneen odottamani Halla-ahon, Hakkaraisen ja Mannerheimin homohevosen välinen kolmiodraama. Eli esitys ei ollut tarpeeksi kunnianhimoinen taiteellisessa mielessä.

Mitä tulee nimimerkin odir34r55 visioihin hommalaisesta teatterista, kannatan ehdottomasti. Hyvä nimi olisi tietysti HOM-teatteri, myös Homppaniateatteri voisi tulla kysymykseen Legioonateatterin vastapainona. Kohutulkinnat ravistelisivat ummehtunutta ilmapiiriä: "Tuntematon somali", "Täällä Eurostotähden alla", "Punavihreä viiva", "Siunattu monikulttuurihulluus", "Rotutohtori Živago", "Citizen Mukabe"... Uupunut kansa saisi virkistystä elämäänsä viihdytyskiertueista, joilla kuluisi uskomattomia määriä kiljua ja kenkälankkia. Nyt joka mies ylös!

Työstän parasta aikaa käsikirjoitusta "Öyh Brother, Where Art Thou?", joka kertoo kolmesta Nokian Pitkäniemen mielisairaalaan suljetusta hompanssista, jotka karkaavat päämääränään löytää natsien kulta-aarre. Matka kulkee tietysti poukkoillen ainakin Naantalin hautuumaan ja Turun Varissuon kautta Helsinkiin ja pahamaineiseen Eiran kellariin.

[Miniluv]

Miksi pitäisi? Näytelmiin ja romaaneihin (Pirjo Hassinen) turvautuminen on merkki pelkuruudesta. Asiat voi kärjistää ja vääristää miten tahtoo, ja samaan aikaan sanoa kirkkain silmin että tämähän on vain romaani/dramatisointi. "Näin minä olen tilanteen kokenut".

Mennään faktoilla. Niissäkin on voimaa.

Joskus faktoja voi myös muuttaa teatterilla, saada ihmiset faktojen esittämistä tehokkaammin esim. tajuamaan joitakin asioita tai samastumaan johonkin kärsimykseen tai todellisen ongelman olemassaoloon. Eikö esimerkiksi Lapualaisoopperan esittämisellä tai Täällä pohjantähden alla -trilogian julkaisemisella ollut todellista arvoa, että "kollektiivisen tajunnan" kipupisteitä saatiin käsiteltyä?

Jos "me" tehtäisiin näytelmä jossa samaistutaan väkivallan uhrin kärsimykseen, se kuitattaisiin pelkkänä propagandana. Ja syy olisi juuri tuo että yritetään mennä sisään suoraan tunteiden kautta.

[Ernst]

Jos "me" tehtäisiin näytelmä jossa samaistutaan väkivallan uhrin kärsimykseen, se kuitattaisiin pelkkänä propagandana. Ja syy olisi juuri tuo että yritetään mennä sisään suoraan tunteiden kautta.

Ja faktojen luetteleminen on tietenkin taiteellisuudessa verrattavissa betonin pureskeluun. Teit niin tai näin...

[gloaming]

Vaikka ketju on jo ansaitusti vahvasti huumorin puolella, niin...

Nimim. "odir34r55", tietänemme molemmat, että ei ole käytännössä mahdollista tehdä yhteiskunnallista taidetta, jossa ei ajeta '68-ideologoiden uhriushierarkian mukaisten uhriryhmien asemaa. Näin kahdestakin syystä: 1) et saa rahoitusta ja 2) lähes kategorisesti vihervasemmistoon suuntautunut kriitikkotoimittajakunta teilaisi tuotoksesi. Esimerkkinä, jos tehdään vaikka jokin nyyhkysarjakuva rikollisesti maassa olevista tai rikollisesti maahan pyrkivistä kehitysmaalaisista, seuraa ylistystä. Jos taas vaikka kirjoitat fiktiota tyyliin Simmonsin Flashback, päällesi sataa paskaa.

Tähän syynä on siis yhteiskunnallisen ajatteluilmapiirimme sairauden tila. Olemme antaneet 60-luvulta lähtien ääriajattelulle liian tukevan jalansijan.

[Jaska Pankkaaja]

"Citizen Mukabe"

Elokuvan alkukohtauksessa sosiaalitoimiston asiakas Mukabe kuolee itähelsinkiläisessä kaksiossaan ja kuiskaa viimeiseksi sanakseen "Rosebud" (ruusunnuppu). Tämän jälkeen nähdään uutiskatsaus jossa kerrotaan lyhyesti ja virallisesti Mukaben julkinen elämä. Surkean nettifoorumin moderaattori Markku Huusko lähtee selvittämään "Rosebudin" merkitystä, koska hän toivoo saavansa sen avulla Mukabesta inhimillisemmän kuvan.

Huusko haastattelee Mugaben narkkaritovereita, ja takaumien kautta rakentuu kuva vähemmän salaperäisestä tyhjätaskusta. Lapsena Mugabe sai suuren paiseen, mutta sen vuoksi hänet erotettiin perheestään ja Suomi kasvatti hänet. Aikuisena hän ryhtyi tyhjätoimittajaksi muiden maamiestensä tapaan ja laajensi häikäilemättömillä toimillaan lyhytaikaiseksi jääneen huumebisneksensä oman rappunsa suurimmaksi. Hän lietsoi somalien ja nigerialaisten sotaa kasvattaakseen naurettavaa egoaan.

Mukabe nai suomalaisen lähiövalaan ja yritti valtansa huipulla päästä Suomen talenttiin, mutta avioliiton ulkopuolisen suhteen paljastuminen tuhosi hänen asuntonsa ja avioliittonsa. Mentyään naimisiin rakastajattarensa kanssa hän yritti pakkomielteisesti tehdä tästä huoran rahoittaakseen omaa jo mittavaksi kasvanutta viihdekäyttöään. Lopulta myös toinen vaimo jätti Mukaben ja Mukabe kuoli yksinäisenä kaksiossaan.

"Rosebudin" merkitys jää elokuvan lopussa Huuskolle avoimeksi, mutta paljastuu katsojille. Kun Mukaben kämppää tyhjennetään, heitetään roskalavalle kunnan työmiesten toimesta vuohennahkarumpu jossa lukee "Rosebud" – se sama rumpu, josta Mukabe haisteli liimaa lapsuudessaan kotonaan ennen joutumistaan pihalle ja Suomeen.

[Ernst]

Jotenkin tuossa Mukabe-leffassa ärsyttää sana Citizen...

[skrabb]

Legioonateatteri yrittää ymmärtää rasistia
Kaisa Järvelä

Halla-aho ja NoitarumpuKäsikirjoitus: Timo Seppälä ja työryhmä Ohjaus: Timo Seppälä ja Jyri Piekäinen Ensi-ilta: 19.4. Legioona-teatterissa

Näyttämölle levitetyn Suomen kartan päällä istuu perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho (Mika Tikka) ja hakkaa rumpua. Puoluetoveri Teuvo Hakkaraisen (Ville Pakarainen) järkytykseksi soitto saa huoneen täyttymään kummallisilla olennoilla. Halla-aho löytää ilmiölle nopeasti selityksen: rumpu on peräisin ulkomaalaiselta, joten tietysti se on noiduttu.
Kumpikaan ei halua enää lähellekään ulkomaalaisrumpua. Sen sijaan kaksikko alkaa valmistella eduskunnalle esitystä yhden hengen maahanmuuttajakiintiöstä.

Tamperelaisen Legioonateatterin rasistinäytelmää kehystävä Jussi Halla-aho-parodia saa katsojan puolelleen erityisesti Mika Tikan loistavan näyttelijäntyön ansiosta. Hahmo ei ole överiksi vedetty vitsi, vaan sen todellinen esikuva on Tikan ilmeissä, eleissä ja olemuksessa uskomattoman vahvasti läsnä.

Kiltti näytelmä

Hahmo huvittaa myös oikeaa Halla-ahoa, joka on saanut tiedon nimeään kantavasta esityksestä Facebookista ja tullut katsomaan ensi-iltaa.
–?Hauska ja hyvässä hengessä tehty hahmo, hän kommentoi.
–?Helsingissä vastaava parodia olisi tehty ilkeämmin.
Legioonateatteri ei ylipäänsäkään tyydy ilkeilyyn tai julistamaan rasisteja yksiselitteisesti pahoiksi, vaan pohtii rasismia ja sen syitä analyyttisesti eri näkökulmista.

Esityksen vahvimmaksi sisällöksi nousevista monologeista yhdessä tavallinen nainen (Nina Koivukangas) paljastaa, miten joutui arabimiesjoukon raiskaamaksi ja alkoi sen seurauksena kavahtaa tummia miehiä. Toisessa (Reetta Eriksson) kertoo, kuinka kamalalta tuntuu, kun omien, iholtaan tummien, suomalaisten lasten käsketään kadulla painua kotimaahansa.
Kumpaakin kuunnellessa meinaa itkettää.

Legioonateatterin työryhmä tuntuu haluavan näyttää, että rasismi kumpuaa useimmiten pelosta, huonosta itsetunnosta tai vaikeasti käsiteltävästä tapahtumasta, joka saa ihmisen varmuuden vuoksi vihaamaan kaikkea vierasta. Toisin sanoen, rasisti on useimmiten inhimillinen ihminen, jonka kanssa on toivoa.
Esityksen viime metreillä toiveikkuus paisuu jopa tarpeettoman hilpeäksi karnevalismiksi. Ennen sitä on kuitenkin ehtinyt herätä monta tärkeää tunnetta ja ajatusta.

Entä mitä ajatuksia oikeassa Halla-ahossa herää? No, ärsyyntyminen siitä, että rasismi selitetään junttien ja tietämättömien ominaisuudeksi. Eivät rasistit kuulemma oikeasti sellaisia ole.
Toiveikkaasta esityksestä huolimatta alkaa hivenen masentaa.

KAISA JÄRVELÄ

http://digi.aamulehti.fi/aamulehti/646/

[siviilitarkkailija]

Ulkomaalaistaustaisen miesjoukon raiskaamaksi joutunut suomalaisnainen ei yleensä kykene edes käsittämään tapahtunutta. Ihminen on vaan semmoinen. Esimerkiksi valtionsyytäjä miihkali ilmanni kieltää moisen tapahtuman rasistisena ja kalske kalautta vaskiaan jos kukaan edes myöntää moisen mahdollisuuden.

Muumilehden naarastoimittajan mielestä ihminen joka vastustaa moisen raiskaamiskulttuurin maahantuontia on juntti ja rasisti. Onkin pakko palata alkuperäiseen toteamukseen että on ihmisiä jotka eivät kykene käsittämään ulkomaalaisen miesjoukon tekemiä raiskauksia.

Kysymys ei ole pelkästään siitä mitä raiskaajajoukkojen kanssa pitäisi tehdä kun vankilamme täyttyvät. Kysymys on siitä mitä pitäisi tehdä joukkoraiskauksia symppaavien muumitoimittajien kanssa? Siis näiden Kaisa Järvelöiden kanssa joiden mielissä mm raaka seksuaalirikollisuus on ohan jees ja kivaa kun sen tekee ulkomaalaisjoukko.

[Professori]

Aikanaan ihmeteltiin, miksi Arhinmäki puolueensa puheenjohtajana valitsi noin kevyen salkun (ja antoi painavamman Kyllöselle).
Kuitenkin nykyisessä tehtävässään Arhinmäellä on mahdollisuus päättää hyvinkin monesta valtion rahaa saavasta tahosta. Jotenkin vaan tuntuu, että tämä oli tarkoituskin; päästä valitsemaan kenelle sitä rahaa myönnetään ja sitä kautta vaikuttaa sekä puolueensa tulevaisuuteen että erityisesti siihen,  kenen ja millainen viesti yhteiskunnassa sen eri alueilla kuuluu. Oman propagandan ajaminen ohjailemalla veronmaksajien rahaa sopiville tahoille...

Luulenpa että osuit arviossasi täsmälleen oikeaan. Oikein harmittaa etten tuota itse ymmärtänyt.

[Professori]

Jos Legioonateatteri tekisi hyvää taidetta niin...hankkeita olisi sovitettu tv-teatteriksi.

Ei se tuota tarkoita. Itse asiassa, en olisi kovin hämmästynyt jos tähän tartuttaisiin YLE:n kulttuuritoimituksessa nyt, kun esitys on saanut näin paljon huomiota eräällä pahamaineisella keskusteluforumilla.

[Mika]

Jaa ne olutpullo ja tupakka kädessä siinä punttisalin vieressä (käyttämäni punttisali on teatterin naapurissa) lorvailevat oikeasti tekevät jotain teatteria! Luulin että he vain lorvailevat olutpullo ja tupakka kädessä.

Teatterin pyörittäminen ja muut taideaktiviteetit tarjoavat jollakin tavalla hyväksyttävän selityksen sille, että elämä on jatkuvaa lomailua yhteiskunnan siivellä.  Kun lehdistössä ja kuntien kulttuurivirastoissa on paljon vihervasemmistolaisia naisia, tarjolla on myös positiivishenkistä julkisuutta ja yhteiskunnan tukia ja apurahoja, joilla ostelee jo ihan mukavasti kaljaa ja tupakkaa.     

[Professori]

Legioonateatteri yrittää ymmärtää rasistia
Kaisa Järvelä
Entä mitä ajatuksia oikeassa Halla-ahossa herää? No, ärsyyntyminen siitä, että rasismi selitetään junttien ja tietämättömien ominaisuudeksi. Eivät rasistit kuulemma oikeasti sellaisia ole.

KAISA JÄRVELÄ

http://digi.aamulehti.fi/aamulehti/646/
[/quote]

Puhuiko Halla-aho todella rasismista ja rasisteista? Vai kirjoittikohan Kaisa Järvelä muunneltua totuutta?

[Everyman]

Paljonkos Gallen-Gallela ja Sibelius saivat apurahoja?

Offtopic, mutta sekä Gallen-Kallela että Sibelius saivat runsaastikin valtion apurahoja. Sibelius oli valtion elätti yli 60 vuotta elämästään...

[tapio]

Tässä linkki Halla-ahon haastatteluun:
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194808805182/artikkeli/halla-aho+naki+halla-aho+ja+noitarumpu+-naytelman+helsingissa+olisi+tehty+julmempi.html

[Ilkka Partanen]

Paljonkos Gallen-Gallela ja Sibelius saivat apurahoja?

Offtopic, mutta sekä Gallen-Kallela että Sibelius saivat runsaastikin valtion apurahoja. Sibelius oli valtion elätti yli 60 vuotta elämästään...

Elätti?

Hmmm...

1910-luvun alussa Sibelius teki useita konserttimatkoja ulkomaille. Kohteina olivat muun muassa Göteborg, Riika, Kööpenhamina, Berliini ja Pariisi. Sibeliuksen tähti alkoi vakiintua musiikinhistorian taivaalla. Vuonna 1912 Sibeliukselle tarjottiin Wienin musiikkiakatemian sävellyksen professuuria, josta säveltäjä kuitenkin kieltäytyi. Sibelius ymmärsi, ettei opettaminen ollut hänen ominta alaansa. Vuonna 1914 Sibelius matkusti Yhdysvaltoihin Norfolkin musiikkijuhlille johtamaan orkesteriteoksensa Aallottaret kantaesityksen. Aallottarissa puhaltaa Sibeliuksen tuotannossa ennen tuntemattomia, pehmeitä impressionistisia tuulia. Amerikan-matkan yhteydessä Sibelius vihittiin Yalen yliopiston kunniatohtoriksi. Lisäksi säveltäjä kävi ihailemassa Niagaran putouksia.[2] Sibeliuksen teosten Yhdysvalloissa saama vastaanotto oli voimakkaan myönteinen, ja kaikki hänen johtamansa konsertit olivat loppuunmyytyjä.

Näin wikipedia. Elättien räpellykset harvoin ovat loppuunmyytyjä edes kotimaassa, saati ulkomailla.

Gallen-Kallelasta todetaan seuraavaa:

Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana Gallen-Kallela liittyi Gustaf Mannerheimin johtamiin hallituksen joukkoihin eli valkoisiin. Hän toimi aluksi Suomen tasavallan joukkojen kartanpiirtäjänä, mutta siirtyi myöhemmin päämajaan. Sisällissodan aikana luodut Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat Gallen-Kallelan piirtämiä Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta. Sodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Suomen valtionhoitajaksi valitun Mannerheimin adjutanttina sekä suunnitteli Suomen sotajoukkojen univormut ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit.

[Everyman]

Paljonkos Gallen-Gallela ja Sibelius saivat apurahoja?

Offtopic, mutta sekä Gallen-Kallela että Sibelius saivat runsaastikin valtion apurahoja. Sibelius oli valtion elätti yli 60 vuotta elämästään...

Elätti?

"Vuonna 1896 [...] Sibelius sai vuotuisen apurahan, joka myöhemmin vaihtui elinikäiseksi taiteilijaeläkkeeksi." (Wikipedia)

"Gallen-Kallelan realismia ei ymmärretty Suomessa, mutta lahjakkuutensa ansiosta hän sai hyvin apurahoja." (Luonnon lumo -näyttely)

Toki puuhastelivat paljon muutakin, mutta mitä se asiaan liittyy. Valtio tuki molempia, ja hyvä niin. Suomalainen kulttuuri ja jälkipolvet kiittävät.

[siviilitarkkailija]

Olisiko maailma valmis ottamaan vastaan hommateatterin tekemän "Profeetta ja Ilmannin Miihkali" näytelmän ilman että teos julistettaisiin kielletyksi ja tekijät tuomittaisiin rasistisesta kiihotuksesta. Edelliset kuvataiteelliset teokset joita pilapiirtäjä Kari tuotti vihevasemmistolaiseen sanomajulkaisuunsa johtivat pikaiseen irtisanomiseen, anteeksipyytelyn aaltoon ja lehden mokulinjan pyhittämiseen. Myös ns hihamerkki-kausti osoittaa että kyky taiteen tai komiikan ymmärtämiseen on yhteiskunnassamme laskenut elimellisesti ja pahoinvointi toisten puolesta kasvanut yli inhimillisen ymmärryskyvyn.

Kun katsomme suomalaisia apurahataitelijoita niin heidän tekosensa eivät ole hyviä, eivät kestä aikaa eivätkä tuota mitään erityisen suuria tunteita. Ainoa perusteltu syy apurahataiteelle on se että ovat poissa tekemästä muuta pahaa mutta itse taiteen ja yleisön kannalta apurahat vääristävät kulttuuria ja sen ymmärrystä sotkemalla AMMATIKSEEN taidetta tekevät TERAPIATYÖTÄ tekevistä. Valitettavasti ihmiset eivät suomessa osta eivätkä investoi taiteeseen. Se ei ole ihmisten vika vaan vasemmistolaisen sontateatteriväen joka on opettanut kokonaiset sukupolvet taiteentekijöitä tekemään taidetta itse itselleen eikä maksavalle yleisölle.

[Nanfung]

Eivät rasistit kuulemma oikeasti sellaisia ole.

Negatiiviseen sävyyn kirjoitettu arvio saa monet heistä jopa närkästymään. Varsinkin silloin, jos arviota lukiessa syntyy tunne, että krtiitikko ei perustele negatiivista kantaansa tarpeeksi uskottavasti.
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06276.pdf

Kuulemma

[siviilitarkkailija]

Yksi kinkkisimmistä, ja ehkä voimakkaimmin kritiikin arvovaltaa koetteleva, hyvän kritiikin määritelmään liittyvä kysymys on se, tulisiko kritiikin olla enemmän objektiivinen vai subjektiivinen kirjoitus. Filosofisesta näkökulmasta kysymys on ongelmallinen siinä mielessä, että estetiikassa subjektiivisuus ymmärretään kaikkien esteettisten havaintoarvostelmien ominaispiirteeksi.

http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06276.pdf

Yksi kinkkisimmistä, ja ehkä voimakkaimmin väittelijän arvovaltaa koetteleva, hyvän väitöksen määritelmään liittyvä kysymys on se, tulisiko väitöksen olla enemmän asiaa kuin mielipiteitä sisältävä sepustus. Akateemisesta näkökulmasta kysymys ei ole ollenkaan ongelmallinen siinä mielessä että kommariyliopistossa kaikki skeida mitä vasuri höpisee, muuttuu lopulta tieteelliseksi väitökseksi mitä ei tarvitse kummemmin perustella.