2009-06-04 DN: Raikasta pohdintaa Ruotsin lipusta kansallispäivän alla

[Nuivinaattori]

Voi ruotsalaisparat, mihin ovat yhteiskuntana joutuneet. Toivottavasti ei meillä...

[Maastamuuttaja]

Nimimerkille Maastamuuttaja: Meillä on jo historiallinen yleispohjoismainen lippu, eli Kalmarin Unionin lippu. Keltaisella pohjalla punainen skandi-risti. (Ristin paksuudesta ei ole olemassa sääntöä, joten se olisi oletettavasti Suomen- ja Ruotsinristin välikokoa.)

Pelkään pahoin, että kelta-punavärinen symboliikka on aikansa elänyt. Siksi perustinkin ehdotukseni tämän päivän arvoihin. Pohjoismaissa, Suomi mukaanlukien, tärkein arvo on moniarvoisuus. Eli, ettei juututtaisi siihen paljon parjattuun suomalaisuuteen, vaan omaksuttaisiin rohkeasti sellaisiakin kulttuureja, joiden kirjaimellinen noudattaminen saattaa aluksi herättää jopa nauruefektejä. Viittaan tässä pyllyrivinäkymiin. Kuinka usein olenkaan törmännyt ihmisiin, jotka halveksivaan sävyyn puhuvat "pyllistelystä". On totta, että eräät rukouskäytännöt tuovat korostuneesti näkyviin istumalihaksiston, tosin julkisuudessa pelkästään maskuliinisen sellaisen. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kysymyksessä on vanha beduiinikäytäntö. Jos olisin tämän valtion päämies, suorittaisin valtiovierailun pohjois-Afrikkaan, kiipeisin palmuun ja huutaisin latvastosta: "Olemme kaikki Allahin lapsia!".

[Tuomas2]

Mistähän sais tämän vanhan lipun tilattua/ostettua?

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2d/Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg/252px-Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg.png)

Ei olisi hassumpi lippu, enkä usko että monikaan keksisi negatiivista sanottavaa. Joku saattaisi urputtaa tuosta jellonasta, mutta sehän onkin heraldinen leijona.

Ala-asteelta jäi mieleen kuinka opettajan mukaan vaakuna kuvasti Suomen kuulumista länteen. Leijona käyttää länteen viittaavaa suoraa miekkaa ja talloo itään viittaavaa käyrää sapelia -> voisi tulla sanomista jos nyt opettaja tommoisesta jäisi kiinni.

[HaH]

Ala-asteelta jäi mieleen kuinka opettajan mukaan vaakuna kuvasti Suomen kuulumista länteen. Leijona käyttää länteen viittaavaa suoraa miekkaa ja talloo itään viittaavaa käyrää sapelia -> voisi tulla sanomista jos nyt opettaja tommoisesta jäisi kiinni.

No, uh... ei nyt jaksa selittää koko historiallista hommelia, mutta 1500-luvulla luotu Suomen vaakuna on yhdistelmä Pohjolan vanhinta maa-alue-vaakunaa (eli ei suku- tai kaupunkivaakunaa) 1200-luvulta peräisin olevaa Karjalan vaakunaa, sekä Göötanmaan uutta vaakunaa, jonka leijona yhdistettiin Karjalan miekkoihin, säilyttäen karjalan värit. Göötanmaan vaakuna on saman ikäinen kuin Suomen vaakuna, ja perustuu Folkunga-suvun vaakunaan (Jaarli Birger Folkunga yhdisti svealaiset, gööttalaiset ja suomalaiset kolmen kruunun valtioksi, siitä moinen). Karjalan vaakunan miekat ovat kristityn Novgorodin läntinen suora miekka ja itäinen mongooli-laumojen sapeli, 1200-luvulta. Vaakunan antoi karjalaisille Novgorodin Ruhtinas kiitokseksi uskollisuudesta ja tuesta tilanteessa, jossa Novgorod oli Ruotsin kuningaskunnan, Saksalaisen Ritarikunnan ja Mongoolien "tiedustelupartion" yhtäaikaisesti piirittämä.

[June]

Itse en henkilökohtaisesti panisi pahakseni, jos jossain vaiheessa risti poistettaisiin Suomenkin lipusta ja kirkko erotettaisiin valtiosta. En tosin musulmaanisympatioiden takia, vaan pikemminkin antipatiasta kristinuskoa kohtaan.

Ei suinkaan, koska "tässä merkissä olet voittava" on edelleen validi 

[Kurvari]

Ei saatana, nyt kyllä keittää meikeläisellä yli näitä ruotsalaisten juttuja lukiessa. Siis on kielletty käyttämästä paitaa, jossa on Ruotsin lippu. Sen päivän haluaisin tai ehkä en halua nähdä, kun joku tulee sanomaan, että et saa käyttää tuota paitaa.

Vanhan ajan sanonta sanoo, että joku järki se on oltava kerjätessäkin ja nyt paukkuu yli humisten!

Ja Ruotsin lippu pysyy samana jos se vaan minusta on kiinni. Saakeli, että sapettaa ihan kympillä!1!1!

[Kurvari]

Pitääkö tässä oikeasti käydä jo sotaan Ruotsin puolesta! En halua ikinä tuollaisia lauseita Suomen mediaan, en ikinä!

[RedsoutofFinland]

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2d/Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg/252px-Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg.png)

Ehdottomasti ei, vaikka Suomi maallistuisikin täysin tulevina vuosina niin perinteissä pitää pitää kiinni ja Suomen lipun vaihtaminen uudeksi on kuin kansallislaulun vaihtaminen bongorummutteluun. Jos sitten on pakko vaihtaa niin väreinä sais pysyä sininen ja valkoinen.

[JPU]

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2d/Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg/252px-Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg.png)

Ehdottomasti ei, vaikka Suomi maallistuisikin täysin tulevina vuosina niin perinteissä pitää pitää kiinni ja Suomen lipun vaihtaminen uudeksi on kuin kansallislaulun vaihtaminen bongorummutteluun. Jos sitten on pakko vaihtaa niin väreinä sais pysyä sininen ja valkoinen.

Tarkennettakoon tässä että en kannata Suomen lipun vaihtamista aiempaan punaiseen lippuun jonka toin esille vertailun vuoksi. Saako noita punaisia lippuja hankittua mistään? Seinälle voisi sen naulata Siniristi-lipun viereen.

[Sivusta seuraaja]

Aidon Suomen lipun paikka ei ole missään seinään naulattuna, vaan tangossa liehumassa.

[PK]

Eiköhän tällä pärjätä. Ei ole sellaisia historiallisia painolasteja, vaan luo kansainvälistä brändiä.

[JPU]

Aidon Suomen lipun paikka ei ole missään seinään naulattuna, vaan tangossa liehumassa.

Yhteen lipputankoon ei mahdu kuin yksi lippu. Seinälle kiinnitettynä lippu on aina esillä ja jokainen päivä on liputuspäivä.

[JPU]

Miksi muuten rantaruotsalaisilla on oma lippu?

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/79/Flag_of_Swedish-speaking_Finns.svg/190px-Flag_of_Swedish-speaking_Finns.svg.png)

[Huuhkaja]

No, uh... ei nyt jaksa selittää koko historiallista hommelia, mutta 1500-luvulla luotu Suomen vaakuna on yhdistelmä Pohjolan vanhinta maa-alue-vaakunaa (eli ei suku- tai kaupunkivaakunaa) 1200-luvulta peräisin olevaa Karjalan vaakunaa, sekä Göötanmaan uutta vaakunaa, jonka leijona yhdistettiin Karjalan miekkoihin, säilyttäen karjalan värit. Göötanmaan vaakuna on saman ikäinen kuin Suomen vaakuna, ja perustuu Folkunga-suvun vaakunaan (Jaarli Birger Folkunga yhdisti svealaiset, gööttalaiset ja suomalaiset kolmen kruunun valtioksi, siitä moinen). Karjalan vaakunan miekat ovat kristityn Novgorodin läntinen suora miekka ja itäinen mongooli-laumojen sapeli, 1200-luvulta. Vaakunan antoi karjalaisille Novgorodin Ruhtinas kiitokseksi uskollisuudesta ja tuesta tilanteessa, jossa Novgorod oli Ruotsin kuningaskunnan, Saksalaisen Ritarikunnan ja Mongoolien "tiedustelupartion" yhtäaikaisesti piirittämä.

Tässähän tuli mielenkiintoista tietoa. Kolmeen kruunuun tuskin kuitenkaan sisältyy Suomen kruunua. Ruotsi vasta aloitteli Suomen haltuun ottamista tuolloin (2. ristiretki Birger-jaarlin aikana) eikä Suomi ollut sitä ennen kuningaskunta, jonka kuninkuus olisi voitu symbolitasolla ottaa mukaan valtakunnan vaakunaan. Todennäköisemmin kolme kruunua ovat Itä-Götanmaa, Länsi-Götanmaa ja Sveanmaa. Toisen teorian mukaan koko vaakuna kopioitiin joltain saksalaiselta ruhtinaalta, ja kolme kruunua edustivat Raamatun joulukertomuksen kolmea itämaan kuningasta.

...hui! Raamatun kolme kuningasta! Kristillistä symboliikkaa! Meneekö seuraavaksi Ruotsin vaakuna vaihtoon? Mutta toisaalta, jos alkuperä tuo ehkä olikin, moniko sitä nykyään ajattelee millään tavoin kristillisenä symbolina?

[Turkulaine]

Miksi muuten rantaruotsalaisilla on oma lippu?

Olisiko jokin oman kansallishengen nostattaminen kyseessä? Minusta tuossa ei ole mitään vikaa. Aika vähäistä käyttö kuitenkin on, mikä haijastanee sitä kuinka yhteneväiset arvot ja tavoitteet ruotsin- ja suomenkielisillä on. Siniristilippu koetaan aika yleisesti omaksi ja molemmissa kansanosissahan on sen puolesta sodassakin taisteltu. Minä olen eniten huolissani siitä, kuinka paljon kieleen katsomatta on ihmisiä jotka eivät osaa vähääkään arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä oma lippu edustaa.

[KJ]

Voi jeesus ruotsalaisia.

Ja mitä tuohon meidän aiottuun leijonalippuun tulee, niin ei minulle tuollaisella verenpunaisella taustalla kelpaisi. Kielekkeisestä valtiolipusta, sen keskeltä tuo leijona löytyy. Ja se lippu on hieno, sen edessä tuntee itsensä nöyräksi.

Tämä siis:

(http://www.pvtt.mil.fi/maavoimat/joukot/kaipr/sotalippu.jpg)

Minulla on Upinniemessä romutetusta Matti Kurjesta sotalippu tai pari vielä tallella hyllyn perukoilla (mökillä). On se kieltämättä komea lippu. Salkoon ei tosin voi vetää, kun on niin pirun iso, eikä kyllä ole salkoakaan.

[Pirjo]

Lippu ei edusta mitään hyvää vaan nationalismia ja väkivaltiota. Lipuista eroon pääseminen on ensiaskel rajattomaan maailmaan jossa ei ole valtioita. Kaikki olemme maailman kansalaisia ja oikeutettuja asumaan missä ja miten haluamme ilman passeja tai muita lipukkeita. Suomi saisi olla ensimmäinen maa jossa liput poltettaisiin ja valtio lakkaisi olemasta ja ihmiset olisivat vapaita.

[hammerzeit]

Ei suinkaan, koska "tässä merkissä olet voittava" on edelleen validi  

Pari pointtia vielä näistä kauheista risteistä näin niin kuin yleisesti.

Vaikka toki pohjoismaisella ristillä onkin juurensa johanniittojen historiassa, Suomen lipun sininen risti ei ole siinä kuvaamassa mitään kirkon ja valtion yhteistyötä, muslimien sortoa tai muutakaan hatusta vedettyjä paskateorioita, joita Ruotsissakin tällä hetkellä kuunnellaan. Lipun suunnittelusta ja esikuvista löytyy netistä paljonkin tekstiä, joskaan se ei tietenkään ole ennenkään Valveutunutta Nuorisoa hidastanut.

Itse pidän ristilippuja ehkä kaikkien tyylikkäimpinä, mitä vain olla voi. Vaikka en pidä esimerkiksi pyhää Yrjöä juuri minään, on todettava että Englannin lippu on aivan helvetillisen tyylikäs, varsinkin kun se heiluu tuhansien ihmisten käsissä erilaisissa tapahtumissa. Tosin tällaisista asioistahan ei toki voi olla ylpeä koska orjalaivan terva, kolonialismi ja vapaa kauppa.

Näiden "Mannerheim oli homo!" -idioottien perseilyssä ei niinkään ota päähän se, mitä he sanovat, vaan miksi he sen sanovat. Efekti on sama kuin pikkukakaralla, joka huutaa kaupan karkkihyllyllä juuri oppimaansa vittua vain saadakseen huomiota. Keksisivät jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa tai painuisivat töihin.

EDIT: väkivaltio on ehkä tyhmin ilmaus, mitä olen ikinä kuullut. Onnitteluni, Pirjo.

[Miniluv]

Pirjoilua on tarjolla Arabialaisessa teehuoneessa. Käykää peremmälle, olkaa hyvät!

http://hommaforum.org/index.php/topic,420.msg128180.html#msg128180

[Dirre]

Lippu ei edusta mitään hyvää vaan nationalismia ja väkivaltiota. Lipuista eroon pääseminen on ensiaskel rajattomaan maailmaan jossa ei ole valtioita. Kaikki olemme maailman kansalaisia ja oikeutettuja asumaan missä ja miten haluamme ilman passeja tai muita lipukkeita. Suomi saisi olla ensimmäinen maa jossa liput poltettaisiin ja valtio lakkaisi olemasta ja ihmiset olisivat vapaita.

soot kattellu liikaa tähtiporttia

[JR]

Ärsyttää niin pirusti nämä lipunvaihtajat sekä Ruotsissa, että täällä kotomaassa. Siniristilipun ja kaikkea, mitä se edustaa, puolesta on vuodatettu niin paljon verta, ettei pitäisi olla kenelläkään varaa sitä arvostella.
En kovin korkealle arvosta näitä ateistipiirejäkään, jotka yrittävät pyyhkiä persettään siniristilipulla.

[Perttu Ahonen]

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2d/Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg/252px-Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg.png)

Ehdottomasti ei, vaikka Suomi maallistuisikin täysin tulevina vuosina niin perinteissä pitää pitää kiinni ja Suomen lipun vaihtaminen uudeksi on kuin kansallislaulun vaihtaminen bongorummutteluun. Jos sitten on pakko vaihtaa niin väreinä sais pysyä sininen ja valkoinen.

Tarkennettakoon tässä että en kannata Suomen lipun vaihtamista aiempaan punaiseen lippuun jonka toin esille vertailun vuoksi. Saako noita punaisia lippuja hankittua mistään? Seinälle voisi sen naulata Siniristi-lipun viereen.

Luulisi, että lipputehtaalta saisi tilattua vaikka minkälaisen lipun.

Muuten. Onkohan minulla silmissä vähän rähmää, kun en huomaa tuossa lipun leijonavaakunassa sukupuolta? Ainakin minun vanhoissa Suomi-vaakunoissa on leijonalla "vehkeet" jalkojenvälissä.  Ei kait mennä Ruotsin malliin; Ruotsissahan sotalipun vaakunaleijonasta tehtiin feministien riemuksi totaalieunukki.

Tuota Suomen vaakunaleijonaa voisi toki hieman päivittää: kasakoiden sapelin voisi vaihtaa lähi-idän kulttuurien sapeliksi.

Vanhoista muinaissuomalaisista tunnuksista tulee mieleen vanha Hämäläisten malevan tunnus: Punainen viitta, jossa kuvattuna ohran lyhteet/tähkät ( Timo Heikkilä / Aurinkolaiva).http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=17


Tämä tiettävästi vanhin ( rautakautinen)suomalainen ( Jäämien = Hämäläisten, Novgorodilais kronikkojen Jemet ) sotajoukon tunnus on jäänyt elämään ainakin Hämeen etuvartion päälinnan Janakkalan hakoisten linnavuoren naapuriin Riihimäen vaakunaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Riihim%C3%A4ki.vaakuna.svg

[mikkoellila]

No, uh... ei nyt jaksa selittää koko historiallista hommelia, mutta 1500-luvulla luotu Suomen vaakuna on yhdistelmä Pohjolan vanhinta maa-alue-vaakunaa (eli ei suku- tai kaupunkivaakunaa) 1200-luvulta peräisin olevaa Karjalan vaakunaa, sekä Göötanmaan uutta vaakunaa, jonka leijona yhdistettiin Karjalan miekkoihin, säilyttäen karjalan värit. Göötanmaan vaakuna on saman ikäinen kuin Suomen vaakuna, ja perustuu Folkunga-suvun vaakunaan (Jaarli Birger Folkunga yhdisti svealaiset, gööttalaiset ja suomalaiset kolmen kruunun valtioksi, siitä moinen). Karjalan vaakunan miekat ovat kristityn Novgorodin läntinen suora miekka ja itäinen mongooli-laumojen sapeli, 1200-luvulta. Vaakunan antoi karjalaisille Novgorodin Ruhtinas kiitokseksi uskollisuudesta ja tuesta tilanteessa, jossa Novgorod oli Ruotsin kuningaskunnan, Saksalaisen Ritarikunnan ja Mongoolien "tiedustelupartion" yhtäaikaisesti piirittämä.

Tässähän tuli mielenkiintoista tietoa. Kolmeen kruunuun tuskin kuitenkaan sisältyy Suomen kruunua. Ruotsi vasta aloitteli Suomen haltuun ottamista tuolloin (2. ristiretki Birger-jaarlin aikana) eikä Suomi ollut sitä ennen kuningaskunta, jonka kuninkuus olisi voitu symbolitasolla ottaa mukaan valtakunnan vaakunaan. Todennäköisemmin kolme kruunua ovat Itä-Götanmaa, Länsi-Götanmaa ja Sveanmaa. Toisen teorian mukaan koko vaakuna kopioitiin joltain saksalaiselta ruhtinaalta, ja kolme kruunua edustivat Raamatun joulukertomuksen kolmea itämaan kuningasta.

Apropå heraldik:

Öst och väst i heraldikens spegel

Heraldiken är en konstart, som av många upplevs som en sällsynt hobby, idkad av officiella statsheraldiker och äldre gentlemän av mera bördsstolt typ. I en värld där den grafiska formgivningen präglas av abstrakta logotyper eller firmamärken med tonvikt på mer eller mindre konstnärligt utformade förkortningar, bokstavskombinationer eller övriga visuella signaler ter sig den klassiska vapenbundna heraldiken onekligen som en gammaldags företeelse. Men i formgivningens värld är det gamla inte i sig sämre än det nya. Just genom att sköldemärken alltid är tecknade valspråk kan heraldiken när den är som bäst föra vidare historiens budskap på ett mera slagkraftigt sätt än långa verbala utläggningar. Utöver att vara finkultur och konst är heraldiken också ett studieobjekt, visserligen bara för en handfull forskare världen över. Vetenskapligt kan den avslöja intressanta idé- historiska sammanhang, när en kännare får förklara varför man har ritat vad och hur. Ett exempel på detta är debatten om det svenska tre kronorsvapnet, ett viktigt ämne även när det gäller nordismens förhistoria.

På mitt bord ligger två mycket gedigna band på tillsammans omkring ett tusen sidor med hundratals bilder, bland dem ett antal vältryckta färgbilder. Verket bär den något komplicerade titeln ''Muschoviten . . . Turcken icke olijk''. Ryssattribut, och deras motbilder, i svensk heraldik från Gustav Vasa till freden i Stolbova (Jyväskylä Studies in the Arts 55. Jyväskylä, FM 350:-). Författaren är Leif Tengström, välkänd både bland konsthistoriker och inom den finska minoriteten i Stockholm, där han har verkat i Finska kyrkans kyrkoråd och som styrelseordförande för den finska skolan vid Fridhemsplan. Boken är något så sällsynt som en doktorsavhandling i heraldik, mig veterligen den första i sitt slag i Finland. Tengströms avhandling granskades vid universitetet i Jyväskylä och fick vid disputationen de amplaste lovorden av opponenten, professorn i konsthistoria vid Åbo akademi Bo Ossian Lindberg.

Vad fick Tengström att ägna så massiv forskarmöda åt ett sådant sällsynt ämne som öst-västkonfliktens reflexer i den svenska vapenkonsten, låt vara mot en mycket brett tecknad europeisk bakgrund? Författaren förklarar i sin inledning, att han länge hade irriterats av det faktum att medan den finska bastuns medicinska effekter har behandlats i omkring 500 studier, av vilka elva är doktorsavhandlingar, har nationens heraldiska symbol, det finska lejonvapnet, inte alls beskrivits i någon vetenskaplig forskning värd namnet. Är det bara kroppskultur och hälsa som den finska forskningspolitiken vill veta av, frågar han sig. Detta är kanske inte hela sanningen, ty den första impulsen till Tengströms studie tycks ha legat på ett annat plan, i kontroversen med historieprofessor Matti Klinges resonemang kring sabelsymboliken i Finlands riksvapen, publicerat i boken ''Finlands blåvita färger'' 1981.

Finlands kroksabel, rysk eller turkisk
Den idérike lärdomshistorikern Klinge hävdade i denna studie mera i förbifarten, att det vapen som det finska lejonet trampar på med sina baktassar inte alls är en ryssesabel och symbol för det urgamla rysshatet, utan en turkisk kroksabel och sålunda mera en reflex av en allmäneuropeisk fasa inför det framryckande ottomanska imperiet. Detta fick Tengström att protestera i ett genmäle publicerat i Finskt Museum. Vid läsning av Leif Tengströms avhandling kan man finna, att hans dåtida uppfattning i hög grad nyanserats i takt med ett djupare studium av ämnet. Inte så, att Finlands lejon, som svänger ett rakt västerländskt svärd i framtassarna och trampar på den ryska kroksabeln med baktassarna, enligt honom skulle symbolisera något annat än Johan III:s strid med Ivan den Förskräcklige, utan mera genom iakttagelsen, att denna symbolbild hör hemma hos ett väldigt panorama av ikonografiska framställningar, som alla förhärligar väst framom öst. ''Muskoviten, Turken icke olik'' är en replik hämtad ur Gustav Vasas mun och som citatet säger satte man i väst, från medeltiden då heraldiken föddes till slutet av den tidigmoderna epoken, likhetstecken mellan de båda storrikena i öster. Leif Tengströms perspektiv på sitt ämne är långt och ungefär till hälften hämtat ur skriftliga källor, till hälften från bildernas värld. Författaren tar upp till behandling ett antal symboler, alla vapen, som signalerar västlig eller östlig tillhörighet. De är: det raka svärdet (i motsats till kroksabeln), armborstet (i motsats till skyterbågen) och harnesken (i motsats till ringbrynjan). Dessutom behandlas ett antal pilar, hjälmar och annat, dubbelörnar och gotiska lejon, som hör antingen till den ena eller den andra kultursfären. ''Korstågens och korstågsandans stridslurar hörs igenom som en kraftig grundton för alla dessa heraldiska vapen. Denna heraldik har tillkommit i samma tonart som den västerländska kristenhetens främlingskap inför såväl den grekisk-ortodoxa kristenheten som den muslimska världen, vilka ofta både avsiktligt och oavsiktligt buntades ihop'', skriver Tengström.

Heraldisk symbolik och gamla citat
Det är sålunda en både krigs- och propagandaspäckad heraldik, som rullas upp i Tengströms avhandling. Men vapenskramlet mellan väst och öst inskränker sig i boken inte bara till bilder, utan författaren har också fångat in en väldig mängd citat ur mest skilda källor, som tar upp samma tema. En analys av retoriken i sitt sammanhang utgör det andra källmaterialet i avhandlingen. Tengström har valt att studera och framlägga den mentalhistoriska bakgrunden för heraldiska teman genom att, utgående från det klassiska antika barbarbegreppet, utreda hur dess olika komponenter har klistrats på ryssar och deras härskare genom tiderna. Ord yttrade om skyter och perser, dessa Asiens folk, under den grekiska kulturens blomstring alltifrån Herodotos, har levt vidare långt in på 1500- och 1600-talen, till författarens egentliga domäner. Den nästan genialt genomförda kombinationen av illustrationer och verbala kvarlevor gör Tengströms avhandling ytterst intressant för alla, som vill sätta sig in i öst-västrelationernas kulturhistoriska bakgrund. Men Tengström har inte gjort det lätt för sin läsekrets genom sin grundliga framställningsmetod, som bygger på överlånga citat på olika originalspråk.

En imponerande notapparat
Avhandlingens notapparat, som till en stor del hänvisar just till dessa citat, omfattar inte färre än 4 300 fotnoter, och den tätt tryckta käll- och litteraturförteckningens omfattning är över hundra sidor. Läsaren förutsätts kunna alla de västeuropeiska språken med tonvikt på latin, lågtyska, holländska och gammalsvenska (medan grekiska och ryska i regel framträder i engelsk översättning!) samt orka läsa genom ymnigt flödande textavsnitt där långt ifrån allting hör strikt till temat. Tengströms historiska hantverk gör att avhandlingen delvis liknar en källutgåva; något hädiskt kommer man att tänka på Samuel von Pufendorf, Johannes Widekindi och övriga stormaktstidens svenska historiografer, som radade upp sina källor när de skrev om Sveriges kungar och krig.

Elgant presentation av lärdomen
Detta särdrag i framställningen - orsaken till avhandlingens elefantiasis - bör dock inte skymma det faktum, att frågeställningen, metoden, akribin i övrigt och Tengströms egna kvickt formulerade resonerande textavsnitt gör boken vetenskapligt mycket njutbar. En stor mängd halvt glömda fiktioner dammas av, sätts in i sitt sammanhang och presenteras med en elegant lärdom. I synnerhet gäller detta sabeln, det finska lejonets gungande underrede, vars förekomst utreds från målningarna på attiska vaser från 400-talet f Kr över Igorkvädet till avbildningarna av Erik XIV:s harnesk och Rubens målningar. Framställningen kulminerar i analysen av Storfurstendömet Finlands vapen, som Tengström dels omdaterar, dels förklarar på ett helt nytt sätt. Vapnets förebild var en stenrelief på Stockholms slotts innergård, som Johan III omkring 1578 hade satt upp och som föreställde det götiska lejonet med Tre Kronor på sin sköld fäktande med en drake och trampande en ryssemössa under sina baktassar. Under avbildningen stod orden Tandem bona Causa Triumphat (den goda saken segrar till slut) inhuggna i sten. Kungen lät slussa ryska sändebud och förhandlare till slottet förbi denna relief ''Ryssen till vanheder'' som det står i källorna. Jämfört med denna politiska skymf är budskapet i Finlands vapen enligt Tengström ''en mild västanfläkt''.

Finlands rosor från Vadstena kloster
Även de övriga detaljerna i Finlands vapen förklaras i avhandlingen på ett nytt sätt: de nio heraldiska rosorna tolkar Tengström som en reminiscens av Rosenkransmadonnan, dyrkad framför allt i Vadstena kloster medan storfurstendömets krona skulle vara en litauisk Jagellokrona. Dessa enskildheter tål måhända att diskuteras ytterligare, men de öppnar onekligen ett överraskande perspektiv mot det katolska Europa, intressant i dessa dagar av en ny finsk kontinentfeber. Som det finska statsvapnets främste arkitekt framträder i Tengströms avhandling - om än vagt - självaste generalsekreteraren i jesuitorden, Antonio Possevino. Hur det än förhåller sig med detta, står det kända 1500-talsexemplaret av Finlands vapen, skapat av bildhuggaren Willem Boy till Gustav Vasas gravmonument i Uppsala domkyrka, i särklass i fråga om heraldisk elegans och skönhet. Ett annat östattribut, skyterbågen, lever i Tengströms framställning ett ytterst segt liv i ikonografin från antikens Salamis till Gustav Vasas och Johan III:s Savolax. Landskapet Savolax vapen föreställer en hotbild - den spända, skjutklara ryssebågen mot en svart bakgrund - och symboliserar som sinnebilden för Asien den fruktan som ständigt lurar vid östgränsen. Denna tolkning har givetvis numera helt försvunnit ur det allmänna medvetandet, och vi ser i Savolax vapen bara en så levande komposition, att man nästan tror sig höra klangen av en pil som lämnar sin båge, såsom en heraldiker har sagt.

Det är sålunda en på många sätt fantasieggande och tung avhandling som Leif Tengström har presterat under decennielång forskarmöda. Boken passar dåligt i sällskap med många nutida doktorsavhandlingar, där ett lätt teoribygge och ytliga problemställningar är huvudsaken. Den är ett lärdomsprov i ordets egentliga betydelse, byggt på ett gigantiskt arbete i bibliotek och arkiv, och töms inte genom en hastig genomläsning. ''Muschoviten . . . Turcken icke olijk'' är en idéhistorisk guldgruva av det bestående slaget, där ännu många av forskare kommer att göra sina fynd.

[Nikopol]

Kyllä se on urosleijona. Sillä on harja.

[Kafir Sikakoira]

Muuten. Onkohan minulla silmissä vähän rähmää, kun en huomaa tuossa lipun leijonavaakunassa sukupuolta? Ainakin minun vanhoissa Suomi-vaakunoissa on leijonalla "vehkeet" jalkojenvälissä. 

Sulla on näössä vikaa. On sillä munat.

[Markus Mannonen]

Mistähän sais tämän vanhan lipun tilattua/ostettua?

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/2d/Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg/252px-Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg.png)

Suomen Leijona ratsastaa muslimimiekalla

[Jaakko Sivonen]

Nämä "taiteilijat" eivät varmaankaan vaadi useiden tähteä ja puolikuuta kantavien muslimimaiden lippujen muuttamista noiden maiden ei-muslimien takia. Koskakohan lahden takana aletaan vaatia Ruotsin nimenkin muuttamista, sillä perusteella, että "maassa on nykyään muitakin kuin ruotsalaisia"?

Siniristilippua ei ole tarve muuttaa. In hoc signo vinces.

[Harri2]

Komea on tuo Ruotsin rahapeliyhtiön logo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Svenska_Spel
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/d/d4/Svenskaspel.jpg)

[Nationalisti]

Men flaggan kanske inte behöver vara konstant? Den kanske kan bytas ut ibland för att passa den nya befolkningen bättre?

Eli aina kun väestörakenne muuttuu maahanmuuttopolitiikan johdosta, voidaan uusille asukkaille valita uusi lippu?  

Miksi muuten rantaruotsalaisilla on oma lippu?

Miksi ei olisi? Onhan saamelaisilla, manneilla ja karjalaisillakin.

[Daemonic]

Aika mauton.

Joka tapauksessa kuvastaa nykymenoa kaikkia ihmeen leijonavirityksiä paremmin. Ja makuasioista ei kannatane kiistellä.