2013-03-08 HS Pääkirj: EU:n vihaajan tympeä perintö

[-gentilhommehki-]

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/EUn+vihaajan+tympe%C3%A4+perint%C3%B6/a1362632137043

Arvoisa nimetön pääkirjoit.. mokuttaja,

EU-fanaatikkojen ja stubblilaisten tympeä perintö:

EU-komission esittely 

Lue myös:

EU:n entisen pääkirjanpitäjän tarina. Naisparka uskalsi kysyä kirjanpidosta

[Vasarahammer]

Ehkä olisi parempi, että siellä Totuudessa keskityttäisiin omien suosikkien kuten Hugo Chavezin ylistämiseen. 

[l'uomo normale]

En ole aina itsekään syytön siihen, että en laita pientä referaattia ja lainausta linkaamastani artikkelista mutta toivon että erityisesti Hesarin jutuista pantaisiin mukaan pieni copypaste/tiivistelmä, niin välttyy turhilta klikkauksilta.

Milloinkahan muuten tsekkien korruptiojutuista tulee EU:n ja sitä myöten Suomen ongelma ja rahareikä? Niinpä niin: EU-kriitikot ovat paitsi syrjäytyneitä ja foliohattuja, myös rötösherroja. QED.

[kuhlmey]

HS:

Václav Klaus teki Tšekin presidenttinä voitavansa vaikeuttaakseen Euroopan unionin yhdentymistä. Vähäisiin valtaoikeuksiin nähden se oli yllättävän paljon.

Lokakuussa 2009 Klaus nostatti epävarmuutta Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lykkäämällä sen allekirjoittamista niin pitkään kuin mahdollista. Siitä hän todennäköisesti haluaa tulla muistetuksi, mutta ennen toisen ja viimeisen virkakautensa päättymistä torstaina hän ehti kompastella ahkeraan vallankäyttöönsä.

Aha. Lykkäämällä Lissabonin sopimusta, joka kaventaa jäsenvaltoiden oikeuksia Klausista tuli siis armoitettu EU:n vihaaja. Ei kriitikko, ei epäiilijä, vihaaja. Jollet ollet meidän puolella...
Lissabonin sopimus voi tosin olla niitä harvoja sopimuksia, joita EU:ssa noudatetaan, ainakin siis muiden kuin isojen poikien kohdalla.
edit,
Vankien arhmahtaminen ja rötösherrojen suojelu oli toki tympeä temppu, mutta jälkimmäisen kohdalla muilla valtioilla tai EU:lla on oma lehmä aivan yhtä paljon ojassa.

[Lasse]

Nyt taitaa olla paikallaan lainata IDA:a:

Tsekin presidentin Václav Klausin puhe Mont Pelerin Societyn yleiskokouksessa Prahassa. Puheessaan hän analysoi Euroopan ajautumista kommunismin aikakauden jälkeiseen apatiaan, joka on vallannut koko läntisen maailman.

1. Tiesimme, että sosialismi, sosiaalidemokratia tai "sosiaalinen markkinatalous" on täällä pysyvästi ja sen kannatus kasvaa.

2. 1960- ja 70-lukujen taitteessa perustettu Rooman klubi sai minut pelkäämään vihreää ideologiaa, joka edustaa vaihtoehtoista oppia perinteiselle sosialismille. On ilmiselvää, että sen tavoite on muuttaa jyrkästi yhteiskuntaamme. Väitetty luonnonvarojen loppuminen ja väestöräjähdys ovat valheita. Siihen aikaan ei vielä ollut oppia ilmaston lämpenemisestä eikä tiedetty siihen kätkeytyvistä vaaroista.

3. Jo kylmän sodan aikana pantiin merkille, että älymystön selvä enemmistö kannatti kommunismia tai siihen kytköksissä olevia oppeja. Työväenluokka, marxilaisittain proletariaatti, ei ole koskaan uskonut kommunismiin. Jo silloin kiinnitin huomiota kasvavaan määrään alikoulutettuja intellektuelleja, joita Länsi tuotti tarjotessaan korkeakoulutuksen kaikille halukkaille. Yhtenä sen seurauksena on julkisen keskustelun pinnallistuminen, mikä on saanut ennennäkemättömät mittasuhteet.

Älymystö on vasemmistolaista, koska Hayekin sanoin he ovat vakuuttuneet, että sosialismi tarjoaa vastauksen kaikille elämän osa-alueille, ja sen takia se on oikea oppi juuri heitä varten. Älymystö pitää itseään kaikkein arvokkaimpana kansanosana, ja siksi he vastustavat ajatusta arvonmäärityksestä vapailla markkinoilla, jotka eivät yleensä jaa heidän omaa arviotaan arvostaan.

4. Sosialismi (tai pikemminkin kommunismi) perustuu uskoon tieteen kaikkivoipaisuudesta ja sen kykyyn ratkaista kaikki inhimilliset ja yhteiskunnalliset ongelmat; siksi nykymenoa ei haluta muuttaa. Kaivataan vain pientä lisävalaistusta. Omakohtaiset kokemuksemme kommunismista muistuttavat uskomuksen järjettömyydestä. Jo silloin huomasimme Lännen uskovan samaan harhakuvitelmaan. Me emme uskoneet teknokraattiseen ajattelutapaan, tieteen oikeutukseen ja teknologian kykyyn ohjata yhteiskuntaa. En arvostanut Herman Kahnia, Jay W. Forresteria ja Alvin Toffleria (ja Max Singerin kirjaa Tulevaisuuden historia) koska he aliarvioivat yhteiskunnan sosiaalista ulottuvuutta ja uskoivat perusteetta teknologiaan, mikä ei ajatuksena juuri eronnut marxilaisuudesta. Olen aina pitänyt Aldous Huxleyn Uutta uljasta maailmaa muistutuksena itselleni. Hayekin artikkeli Tiedon käyttämisestä yhteiskunnassa oli opettavainen.

Siinä missä sosialistit viittasivat vain tieteeseen tiedon lisäämisen keinona, me ymmärsimme että tärkein tieto on ihmisten arkielämän ymmärtäminen eikä hienojen kirjojen kirjoittamista siitä. Nykyinen muotisana "tietoyhteiskunta" on käsitteenä tyhjänpäiväinen. Kaikki yhteiskunnat ovat perustuneet tiedon varaan. Nämä asiat me tiesimme 20 vuotta sitten, mutta seuraavia asioita emme osanneet ennustaa. Luettelen niistä muutaman – oleellista on aina ollut kyky käyttää tietoa hyväksi.

1. Me emme täysin ymmärtäneet 60-luvun kauaskantoisia vaikutuksia. Se oli perinteisten arvojen ja instituutioiden perinpohjaisen väheksymisen kulta-aikaa. Sen jälkeen on syntynyt useita sukupolvia, jotka eivät ymmärrä sivilisaatiomme merkitystä, kulttuurista ja eettistä perintöä ja ovat ilman mitään suuntaviittaa omien ratkaisujensa tekemiseksi.

2. Aliarvioimme tietyt muodollisesti hyvin toimivan demokratian ongelmat, mikäli yhteiskunnasta puuttuvat kaiken pohjana olevat perusarvot. Emme ymmärtäneet demokratian vaikutusta yhteiskuntaan, jos kaikilla on oikeus vaatia rahaa vastikkeetta itselleen. Emme osanneet odottaa, että poliittinen järjestelmä johtaa sellaiseen päätöksentekoon, jossa konkreettiset etuisuudet maksaa joku näkymätön osapuoli, mikä on nykyisen eurokriisinkin perimmäinen syy.

3. Jo tuolloin pelkäsin asteittaista hivutusta pois yksilönvapauksista kohti ihmisoikeuksia, mikä on jatkunut jo pitkään. Pelkäsin ihmisoikeus-oppia vaikka en tiennyt sen seurauksia. Ns. ihmisoikeuksilla ei ole mitään tekemistä yksilönvapauksien ja vapaan yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Kyse on vain jonkun oikeutuksesta. Klassiset liberaalit ja libertaarit eivät voi tarpeeksi painottaa, että oikeudet tällä tavalla tulkittuna vain rajoittavat yhteiskunnallista toimintaa ja vapautta.

Ihmisoikeudet ovat itse asiassa vallankumouksellinen keino kieltää yksilönvapaudet. Ihmisoikeuksia käytetään murtamaan yksittäiset kansakunnat ja valtiot. Ihmisoikeuksia on käytetty poliittisen korrektiuden pönkittämiseen sen kaikkine kielteisine seurauksineen.

4. Ihmisoikeuksien ja poliittisen korrektiuden ajamista varten on syntynyt valtava demokratian syrjäyttävä lakimiesarmeija, juridokratia. Päivittäin saamme todistaa, kuinka valtaa siirretään vaaleilla valituilta edustajiltamme tuomarikunnalle. Nykyaikainen lakimieseliitti on sukua vanhalle uskomukselle, jonka mukaan yläluokan aatelisten tulee kahlita parlamentin mahdollisia ylilyöntejä. Toisin sanoen, ilman (vaaleja) "valittua ryhmää" lakimiehiä demokratia ei voi toimia. On myös hyvä ymmärtää, että tätä toimintaa perustellaan (ihmis)oikeuksilla eikä (yksilön)vapauksilla. Pyrkimyksenä on ajaa alas poliittinen keskustelu, siis demokratia. Juridokratia on askel kohti epädemokraattista yhteiskuntaa.

5. En myöskään osannut odottaa erilaisten NGO-järjestöjen saamaa asemaa, erityisesti ylikansallisessa päätöksenteossa, ja sitä kuinka voimakkaasti ne halveksuvat parlamentaarista demokratiaa. Ajan myötä ne ovat saaneet yhä enemmän valtaa. Ne edustavat tahoja, jotka ohjaavat etuja ja etuoikeuksia itselleen poliittisen keskustelun ulkopuolella täysin vastoin 200 vuotta jatkunutta yleistä yhteiskunnallista vapauden kehitystä. En muista missä kuulin ensimmäisen kerran, että ne edustavat nykyaikaista feodaalijärjestelmää, mutta määritelmä on mielestäni hyvä.

6. Elimme liian kauan aikaa, jolloin lehdistö ei ollut vapaa, ja siksi arvostimme sen rajoittamatonta vapautta keinona toteuttaa aidosti vapaa kansalaisyhteiskunta. Enää emme ole niin varmoja siitä. Nyt medialla on Lännessä lähestulkoon täydet vapaudet, mutta se käyttää niitä pakkosyöttääkseen toimittajien omaksumaa maailmakuvaa. Demokratiamme muuttui mediokratiaksi, joka on vaihtoehto demokratialle tai ehkä pikemminkin keino tuhota demokratia.

7. Vastustimme kommunismin aikakaudella kaikkea ylikansallista hallintoa, lähinnä Moskovasta. Emme huomanneet sitä Lännessä tapahtuvaa hidasta siirtymistä kansallisesta päätöksenteosta kansainväliseen ja ylikansalliseen hallintoon. Meillä ei rautaesiripun takana ymmärrettävistä syistä ollut mahdollisuutta seurata kovinkaan tarkasti Euroopan yhdentymistä. Näimme vain sen vapaat kansalaisyhteiskunnat emmekä kansallisvaltiot tuhoavaa ylikansallista kehitystä.

8. En myöskään osannut odottaa, että kapitalismin, vapaan markkinatalouden ja pienen keskushallinnon puolestapuhujia olisi niin harvassa. En voinut kuvitellakaan, että kapitalismi ja markkinat muuttuisivat paheksutuiksi poliittisesti epäkorrekteiksi sanoiksi, joita kukaan vakavasti otettava poliitikko ei uskalla käyttää. Kuvittelin sen olevan mahdollista vain marxilaisessa kommunismissa. Nyt vasta näen sen vihan joka kohdistuu vaurauteen ja tuottavaan työhön, nyt vasta ymmärrän kateuden merkityksen ja sen alkukantaisen ajatuksen, että yhden vaurastuminen on muilta pois.

9. En odottanut yhteisomistuksen, julkisen sektorin, valtion tukiaisten, tulontasauksen ja älymystön saamaa suurta suosiota verrattuna minun tavallani ajatteleviin. 60-luvulta asti läntistä taloustutkimusta seuranneena en odottanut monetarismin tulevan hylätyksi näin nopeasti. En uskonut että ihmiset unohtaisivat, että sääntely tarkoittaa suunnitelmaa, sosiaaliturva kommunismia ja että vapaaseen vaihdantaan perustuva talous joko on tai ei ole olemassa. En uskonut, että päästyämme yhden luokan etuoikeuksista me näin nopeasti kykenemme sulattamaan uuden luokan synnyn ja että voimme tehdä näin suuria virheitä talouspolitiikassa kuten euro on osoittanut. Olen yllättynyt, kuinka haluttomia ihmiset ovat ottamaan vastuun omasta elämästään, että vapautta pelätään ja että valtion kaikkivoipaisuuteen vallitsee näin rajaton luottamus.

Miksi Mont Pelerin Societyn jäsenet ovat antaneet tämän tapahtua? Me emme epäonnistuneet analyysissämme. Olemme olleet hiukan huolettomia tai laiskoja toiminnassamme. Emme ole laittaneet itseämme kunnolla likoon, sillä on pelottavaa puolustaa omia ajatuksiaan suuren yleisön edessä. Meillä ei ole enää Milton Friedmanin tapaisia yksilönvapauden puolustajia joukossamme. Tiedämme ja tunnemme toisemme, mutta meidän ulkopuolella meitä ei tiedetä eikä tunneta. Pitkällä tähtäimellä ajatuksemme tulevat tunnetuiksi, mutta se on todella pitkällä tähtäimellä ja nyt on jo ehkä liian myöhäistä.

Kuten Hayek sanoi, vapautta ei ole ellei jokainen sukupolvi nouse sitä puolustamaan. Nyt on meidän sukupolvemme vuoro. Meidän ja lastemme täytyy nousta sitä puolustamaan. Ja se täytyy tehdä nyt ennen kuin on liian myöhäistä.

[Everyman]

Aijaa, tuo "Margaret Thatcher of Central Europe" onkin enemmän sekaisin kuin kuvittelin.

[Lasse]

Ihminen voi olla niin monella tavalla sekaisin, tolkuissaan vain Barroso, Rehn, Van Rompuy & Co?

Kaikkien, etenkin euromyönteisten, kannattaisi katsoa seuraava video:

Václav Klaus stands up for Freedom
http://www.youtube.com/watch?v=ljAANHPkrAE

Hyvin puhui hän, ja vahvisti uskoani äänestäneeni oikein, kun vastustin littymistä EU:hun.
Kannatan eurooppalaista yhteistyötä ja vapaata kauppaa, mutta nykysysteemi on rakennettu aivan jotain muuta varten...

[Punaniska]

Aijaa, tuo "Margaret Thatcher of Central Europe" onkin enemmän sekaisin kuin kuvittelin.

Onko onelinerillesi perusteluitakin?

[Everyman]

Aijaa, tuo "Margaret Thatcher of Central Europe" onkin enemmän sekaisin kuin kuvittelin.

Onko onelinerillesi perusteluitakin?

No kyllä aika sekaisin pitää olla että armahtaa tuollaisen lauman rikollisia. Käsittääkseni aika paljon lahjus- ja korruptiorikollisia, varmaan Klasun omia kavereita ja kollegoita.
Enkä kyllä tyypin ilmastonmuutos- tai kapitalismipuheitakaan ihan tolkullisina pitäisi. Menee liian äärilaitaan, liikaa tuollaista uskonasiaa, jolle ei ole olemassa mitään perusteluja. Mutta kaipa tuollaisia on monissa itäblokin maissa, vannotaan rahan nimeen yhtä kiihkeästi kuin aikoinaan Leninin.

[Nostalgia]

Václav Klaus on muuten myös ilmastonmuutosskeptikko. Miten se onkin että aina tämä pikkusen tykimpi asiaosaaminen kertyy aina samoille ihmisille.. 

[Lasse]

Václav Klaus on muuten myös ilmastonmuutosskeptikko. Miten se onkin että aina tämä pikkusen tykimpi asiaosaaminen kertyy aina samoille ihmisille.. 

Mielestani Klausin tulokulma ilmastokysymykseen on ihan perusteltu ja asiallinen:

It is a great pleasure to be here. Let me thank all those who helped to make the English translation and publication of my book "Blue Planet in Green Shackles" possible, especially Fred Smith and his Competitive Enterprise Institute, and those who co-organized the presentation of it in this very prestigious place. I am really excited to finally hold in my hands – after the Czech, German and Dutch editions – the English version of my book.

The authors often claim that their books speak for themselves. I cautiously agree and will, therefore, speak not about the book itself but about my motivations to write it.

To make my position and my message clear, I should probably revoke my personal experience. My today's thinking is substantially influenced by the fact that I spent most of my life under the communist regime which ignored and brutally violated human freedom and wanted to command not only the people but also the nature. To command "wind and rain" is one of the famous slogans I remember since my childhood. This experience taught me that freedom and rational dealing with the environment are indivisible. It formed my relatively very sharp views on the fragility and vulnerability of free society and gave me a special sensitivity to all kinds of factors which may endanger it.

I do not, however, live in the past and do not see the future threats to free society coming from the old and old-fashioned communist ideology. The name of the new danger will undoubtedly be different, but its substance will be very similar. There will be the same attractive, to a great extent pathetic and at first sight quasi-noble idea that transcends the individual in the name of something above him, (of something greater than his poor self), supplemented by enormous self-confidence on the side of those who stand behind it. Like their predecessors, they will be certain that they have the right to sacrifice man and his freedom to make their idea reality. In the past it was in the name of the masses (or of the Proletariat), this time in the name of the Planet. Structurally, it is very similar.

I see the current danger in environmentalism and especially in its strongest version, climate alarmism. Feeling very strongly about it and trying to oppose it was the main reason for putting my book together, originally in Czech language, in the spring of 2007. It has also been the driving force behind my active involvement in the current Climate Change Debate and behind my being the only head of state who in September 2007 at the UN Climate Change Conference in New York City openly and explicitly challenged the undergoing global warming hysteria.

My central concern is – in a condensed form – captured in the subtitle of this book. I ask: "What is Endangered: Climate or Freedom?" My answer is: "it is our freedom." I may also add "and our prosperity".

The book was written by an economist who happens to be in a high political position. I don't deny my basic paradigm, which is the "economic way of thinking", because I consider it an advantage, not a disadvantage. By stressing that, I want to say that the Climate Change Debate in a wider and the only relevant sense should be neither about several tenths of a degree of Fahrenheit or Celsius, about the up or down movements of sea level, about the depths of ice at North and Southern Pole, nor about the variations of carbon dioxide in the atmosphere.

The real debate should be about costs and benefits of alternative human actions, about how to rationally deal with the unknown future, about what kind and size of solidarity with much wealthier future generations is justified, about the size of externalities and their eventual appropriate "internalization", about how much to trust the impersonal functioning of the markets in solving any human problem, including global warming and how much to distrust the very visible hand of very human politicians and their bureaucrats. Some of these questions are touched upon in my book.

My deep frustration has been exponentially growing in recent years by witnessing the fact that almost everything has already been said, that all rational arguments have been used and that global warming alarmism is still marching on. It could be even true that "We are now at the stage where mere facts, reason, and truth are powerless in the face of the global warming propaganda" (R. McKittrick, private correspondence).

We are regretfully behind it. The whole process is already in the hands of those who are not interested in rational ideas and arguments. It is in the hands of climatologists and other related scientists who are highly motivated to look in one direction only because a large number of academic careers has evolved around the idea of man-made global warming. It is, further, in the hands of politicians who maximize the number of votes they seek to get from the electorate. It is also – as a consequence of political decisions – in the hands of bureaucrats of national and more often of international institutions who try to maximize their budgets and years of careers as well regardless the costs, truth and rationality. It is in the hands of rent-seeking businesspeople who are – given the existing policies – interested in the amount of subsidies they are receiving and look for all possible ways to escape the for them often merciless, but for the rest of us very positive, general welfare enhancing functioning of free markets. An entire industry has developed around the funds the firms are getting from the government.

The basic questions of the current climate change debate are sufficiently known and well-structured:

1) Do we live in an era of a statistically significant, non-accidental and noncyclical climate change?

2) If so, is it dominantly man-made?

3) If so, should such a moderate temperature increase bother us more than many other pressing problems we face and should it receive our extraordinary attention?

4) If we want to change the climate, can it be done? Are current attempts to do so the best allocation of our scarce resources?

My answer to all these questions is NO, but with a difference in emphasis. I don't aspire to measure the global temperature, nor to estimate the importance of factors which make it. This is not the area of my comparative advantages. But to argue, as it's done by many contemporary environmentalists, that these questions have already been answered with a consensual "yes" and that there is an unchallenged scientific consensus about this is unjustified. It is also morally and intellectually deceptive.

You may find some of my arguments concerning these issues in this book. I can only wish you some enjoyment when reading it.

Václav Klaus, Presentation of the book "Blue Planet in Green Shackles", National Press Club, Washington D.C., 27. May, 2008

http://www.klaus.cz/clanky/1088

[Ilkka Partanen]

Törmäsi maksumuuriin tuon lukeminen. Olisi hyvä jos laitettaisiin juttu kopiona ja sitten merkittäisiin lähde.

[Marko Parkkola]

Guilt by association. Vaclav oli korruptoitunut ja vastusti EU:ta. Kaikki EU:n vastustajat ovat korruptuneita.

Olen aika hyvä näissä argumentointivirheissä, vaikka itse sanonkin.

[Kimmo Pirkkala]

Törmäsi maksumuuriin tuon lukeminen. Olisi hyvä jos laitettaisiin juttu kopiona ja sitten merkittäisiin lähde.

Firefoxissa Työkalut => siirry yksityinen selaus -tilaan
Explorerissa Työkalut => InPrivate -selaus
Safarissa Private Browsing

Ja muistakin selaimista varmasti löytyy vastaava. Tökkäät sen päälle ja pääset taas lukemaan Hesaria.

[Ilkka Partanen]

Törmäsi maksumuuriin tuon lukeminen. Olisi hyvä jos laitettaisiin juttu kopiona ja sitten merkittäisiin lähde.

Firefoxissa Työkalut => siirry yksityinen selaus -tilaan
Explorerissa Työkalut => InPrivate -selaus
Safarissa Private Browsing

Ja muistakin selaimista varmasti löytyy vastaava. Tökkäät sen päälle ja pääset taas lukemaan Hesaria.

Kiitoksia! 

[Emo]

Törmäsi maksumuuriin tuon lukeminen. Olisi hyvä jos laitettaisiin juttu kopiona ja sitten merkittäisiin lähde.

Firefoxissa Työkalut => siirry yksityinen selaus -tilaan
Explorerissa Työkalut => InPrivate -selaus
Safarissa Private Browsing

Ja muistakin selaimista varmasti löytyy vastaava. Tökkäät sen päälle ja pääset taas lukemaan Hesaria.

Kiitoksia! 

Chromessa valitset incognito-ikkunan. Muutaman uutisen luettuasi joudut avaamaan uuden incognito-ikkunan, että voit jatkaa Hesarin lukemista uusilla uutisilla.

[elven archer]

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/57513-tutkimus-euroskeptikot-tehdaan-naurunalaisiksi-helsingin-sanomissa

vs. "EU:n vihaajan tympeä perintö"

Tuon parempaa tunnustusta tuskin Hesarilta irtoaa?

[Iloveallpeople]

Tietääkseni Helsingin Sanomat toivoo, että maksumuuria ei kierrettäisi vippaskonsteilla.

[Emo]

Tietääkseni Helsingin Sanomat toivoo, että maksumuuria ei kierrettäisi vippaskonsteilla.

Minä toivoisin, ettei Hesari valehtelisi, jolloin sitä voisi vielä tilata kuten sanomalehteä ennen tilattiin. Mutta ei; lapseni ei pääse kokemaan sitä kuinka aamulla ensimmäiseksi haetaan sanomalehti postilaatikosta.

[Marko Parkkola]

Tietääkseni Helsingin Sanomat toivoo, että maksumuuria ei kierrettäisi vippaskonsteilla.

Ei incognito tila ole mitään kiertämistä, vaan Tim Berners Leen tarkoittama tapa selata nettiä!

[elukka]

Dasvidania Helsinkij Pravda.

Kiitos emolle ja sille Emon järjestämän Havellin kirjoitusen tuojalle.
Havell puhui totta ja ilmiölle on nimikin olemassa; kulttuurimarxismi.

[Kimmo Pirkkala]

Tietääkseni Helsingin Sanomat toivoo, että maksumuuria ei kierrettäisi vippaskonsteilla.

Kyynelehdin hillittömästi.

[Uuno Nuivanen]

Tietääkseni Helsingin Sanomat toivoo, että maksumuuria ei kierrettäisi vippaskonsteilla.

Kyynelehdin hillittömästi.

Eipä tuu kierrettyä. Pitäköön loput osat tunkistaan.

[IDA]

Ehkä olisi parempi, että siellä Totuudessa keskityttäisiin omien suosikkien kuten Hugo Chavezin ylistämiseen. 

Tuskin ne ymmärtävät Hugo Chaveziakaan. On kuitenkin jotenkin noloa, että suomalaisen median pääkirjoittaja menee kirjoittamaa arvioita Vaclav Klausista. Eihän Allersin lehdissäkään arvioida Nobel- vaan Grammy palkittuja.

[IDA]

No kyllä aika sekaisin pitää olla että armahtaa tuollaisen lauman rikollisia. Käsittääkseni aika paljon lahjus- ja korruptiorikollisia, varmaan Klasun omia kavereita ja kollegoita.

Itse olen melko varma, että kuulit asiasta ensimmäisen tuosta Hesarin pääkirjoituksesta ja teit sitten harkitut johtopäätökset sen pohjalta. Voin tietysti olla väärässäkin

[Faidros.]

Tietääkseni Helsingin Sanomat toivoo, että maksumuuria ei kierrettäisi vippaskonsteilla.

Kyynelehdin hillittömästi.

Eipä tuu kierrettyä. Pitäköön loput osat tunkistaan.

Pitäisi löytää joku vippaskonsti, jotta törmäisi joskus siihen maksumuuriin.