Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

[Siener]

Kiitos, RP, seison korjattuna!

Mutta muuten jatkan linjallani...

[Näkkileipä]

Pakollisen ruotsin opiskelu, pitäisi jo siirtää sinne mihin se oikeasti kuuluisi..
Historian kirjoihin, muistuttamaan tulevia sukupolvia, ruotsin kielen asemasta ja sen saamasta erityiskohtelusta.
Eikö RKP:llä ole todellakaan mitään muuta poliittista agendaa, kuin pakkoruotsin vaatimukset suomalaisten enemmistölle?
RKP on todellinen yhden asian puolue, jopa kristilliset ottaa kantaa monipuolisemmin.

[Roope]

Ylen ruotsinkielisissä tv-uutisissa todettiin ruotsinkielisten demareiden panneen paheksuen merkille, että pääministeri Marin ei puhu ruotsia, eikä ole vaikuttanut erityisen innokkaalta oppimaan sitä.

Marinin erityisavustajana työskennellyt Dimitri Qvintus, joka valittiin juuri ruotsinkielisten demareiden (FSD) uudeksi puheenjohtajaksi, puolusteli Marinia, että hän kyllä suhtautuu ruotsin kieleen positiivisesti ja aikoo opiskella sitä, mutta uuden kielen oppiminen vie tunnetusti aikaa (Marinin koulutuksella takana ainakin seitsemän vuotta pakkoruotsia ja virkamiesruotsin suorittaminen) ja sitä hänelle on annettava.

- Inom FSD har det funnits ett missnöje med att Sanna Marin inte talar svenska och inte verkade bry sej så mycket om den saken. Då talades det om att FSD borde lobba och få henne att lära sej svenska. Hur ser det ut nu?

- Min uppfattning är att hon är väldigt positivt inställd till svenskan och det syns i hennes arbete. Jag har nog uppfattat att hon vill lära sej svenska men det tar ju tid att lära sej ett nytt språk.  [nettiuutisen siteeraukset eivät täysin vastaa tv-uutisessa sanottua]

Svenska Yle 24.10.2021

[ikuturso]

Marinin erityisavustajana työskennellyt Dimitri Qvintus, joka valittiin juuri ruotsinkielisten demareiden (FSD) uudeksi puheenjohtajaksi, puolusteli Marinia, että hän kyllä suhtautuu ruotsin kieleen positiivisesti ja aikoo opiskella sitä, mutta uuden kielen oppiminen vie tunnetusti aikaa (Marinin koulutuksella takana ainakin seitsemän vuotta pakkoruotsia ja virkamiesruotsin suorittaminen) ja sitä hänelle on annettava.

Mainittiinko jutussa, että vie aikaa miltä?
Bilettämiseltä vai juoksemiselta?

-i-

[Roope]

Helsingin Sanomat: Ruotsia on osattava, mutta kouluruotsin pitäisi riittää 26.10.2021

Rosa Meriläinen, aina pihalla ja väärässä. Enkä tarkoita vain tätä elitististä (pakko)ruotsifanitusta.

USEISSA työtehtävissä ruotsia tarvitaan ainakin ajoittain. Vähimmäis­vaatimus onneksi täyttyy, jos on edes tyydyttävästi suorittanut oman koulu­ruotsinsa: ymmärtää puhetta ja tekstiä, vaikka omien lauseiden tuottaminen lähtisikin hitaasti käyntiin.

Useimmissa työtehtävissä ei tarvita ruotsia ollenkaan. Kouluruotsi ei anna suurimmalle osalle eväitä ymmärtää puhetta eikä tekstiä, eikä etenkään tuottaa puhetta.

Tietysti kouluajan opit unohtuvat, jos niitä ei sovella lainkaan. Suomen­kielisen ei kannattaisi jättää käyttämättä yhtään mahdollisuutta ruotsin puhumiseen ja kuuntelemiseen. Säännöllisesti verestetty kielitaito pysyy.

Useimmilla suomenkielisillä ei ole mahdollisuutta ja ennen kaikkea tarvetta tai motiivia puhua ruotsia tai verestää kielitaitoa, jota ei koskaan ollutkaan.

Itselläni ei ole kielipäätä, eli toisin sanoen olen joutunut aina ponnistelemaan oppiakseni kieliä. Siispä olen käynyt myös muutamalla ruotsin kurssilla aikuisiän mittaan.

Meriläinen on aiemmin myöntänyt, että ei pärjää ruotsillaan, vaikka sai siitä koulussa kympin, mutta toisaalta väittänyt ruotsin osaamista välttämättömäksi, koska sitä tarvitaan poliittisella uralle etenemiseen. Sanna Marin tosin eteni pääministeriksi asti, vaikka ei puolueensa ruotsinkielisen siiven harmiksi osaa ruotsia eikä käytä sitä.

MEILLÄ tehdään kuitenkin monia karhun­palveluksia, jotka rapauttavat koulussa hankittua kielitaitoa. Kuvitellaan, että jossain päin Suomea ruotsia ei tarvitse osata ja päästetään osa oppilaista armosta läpi. Se tulee kyllä monella työelämässä vastaan. Vastikään törmäsin nuorukaiseen, jonka läksyt ruotsinopettaja oli tehnyt tunnin jälkeen.

Koulussa hankittu kielitaito ei rapaudu, jos sitä ei ole koskaan ollutkaan. Oppilaita on päästetty armosta läpi, koska vaihtoehto on ollut luokalle jääminen tai opiskelun pitkittyminen. Tämä koskee suurta osaa suomenkielisistä viimeistään virkamiesruotsivaiheessa ja etenkin poikia.

Niihin tehtäviin, joissa tarvitaan oikeasti ruotsia, valitaan ihmisiä, jotka osaavat oikeasti ruotsia, ei armosta läpi päästettyjä, joiden kielitaito ei hieman parempanakaan olisi työelämässä juuri minkään arvoinen.

Palkkaisin ruotsia osaamattoman ihmisen vakituiseen työsuhteeseen vain, mikäli hänellä olisi puutteelle pätevä syy: hän on käynyt koulunsa muualla kuin Suomessa. Kertoohan kielitaidon puute yleensä asenteesta, joka ei ole hyväksi luovassa, yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa työssä. Elleivät kielet kiinnosta, mitä muuta tietoa ihminen on valmis ylenkatsomaan? Jos ihmisellä on kielteinen asenne ruotsiin, miten hän suhtautuu suomenruotsalaisiin?

Eli Rosa Meriläinen myöntää tilaisuuden tullen syrjivänsä ihmisiä rekrytoinneissa täysin mielivaltaisilla perusteilla fiilistensä mukaan.

Meriläinen, joka siis ei itsekään osaa ruotsia kunnolla, toimii vakituisessa työsuhteessa kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:ssä pääsihteerinä, mikä vinkkinä syrjintäviranomaisille.

Kun pari vuotta sitten kiersimme kansan­edustaja Mikko Ollikaisen (r) vieraana tutustumassa ruotsinkielisen Pohjanmaan kulttuurielämään, työskentelimme kaksi kokonaista päivää sujuvasti kahdella kielellä. Isännät puhuivat ruotsia. Minä ja matka­toverini, jonka aktiiviruotsi oli ruostunut käytön puutteessa, esitimme kysymyksemme suomeksi.

Uskoisin, että tämä hyvä pohjanmaalainen tapa madaltaisi kynnystä kaksikieliseen arkeen.

"Kaksikielinen arki" on jotain ihan muuta. Nykyään suurin osa suomenruotsalaisista ja pian käytännössä kaikki työikäiset ovat kaksikielisiä, joten suomen kielen käyttäminen on siksikin Suomessa luontevinta molemmin puolin.

[Näkkileipä]

Mikäli Suomessa todella tarvittaisiin ruotsin kielen osaamista päivittäin, kuten Rosa Meriläinen kuvittelee, niin mitään "pakkoruotsi pois!" vaatimuksia ei todennäköisesti olisi lainkaan.

Olin vuosia sitten, eräässä työkkärin vaatimassa kurssilla ja sen vetäjä ilmoitti missä kaikissa työpaikoissa on välttämätöntä osata ruotsin kieltä, esim. ravintola-alalla. Ainakin kaupungissa L,  kun sanoin että minä olen ollut jo vuosia, ravintola työntekijä kyseisessä L kaupungissa, enkä ole ikinä tarvinnut ruotsin kieltä. Sitäpaitsi siinä ravintolassa oli sellaisia työntekijöitä, jotka osasivat ruotsia. Mutta minä en osaa yhtään ruotsia, enkä ole ikinä kokenut sen vaikuttavan elämääni millään negatiivisella tavalla.  Tiedän olevani yksittäistapaus, enkä todellakaan pyri yleistämään omia kokemuksia ruotsin kielen tarpeettomuudesta  suureen enemmistöön.

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Helsingin Sanomat: Ruotsia on osattava, mutta kouluruotsin pitäisi riittää 26.10.2021

Palkkaisin ruotsia osaamattoman ihmisen vakituiseen työsuhteeseen vain, mikäli hänellä olisi puutteelle pätevä syy: hän on käynyt koulunsa muualla kuin Suomessa. Kertoohan kielitaidon puute yleensä asenteesta, joka ei ole hyväksi luovassa, yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa työssä. Elleivät kielet kiinnosta, mitä muuta tietoa ihminen on valmis ylenkatsomaan?

Se että jotakuta ei kiinnosta oppia ruotsia, ei tarkoita sitä ettei häntä kiinnosta oppia jotain muuta hyödylliseksi kokemaansa kieltä, tai kieliä yleisesti.

Jos ihmisellä on kielteinen asenne ruotsiin, miten hän suhtautuu suomenruotsalaisiin?

No luulisin suhtautuvan niin että miksi kaikkien pitää pakolla opiskella monta vuotta pienen (enimmäkseen kaksikielisen) vähemmistön kieltä.

Rosan kysymyksenasetanta on joka tapauksessa aika hölmö jonka voisi kääntää takaisin hänelle itselleen näin: oletko Rosa opiskellut navajo-kieltä? Ai et vai, mistä moinen negatiivinen asenne navajokieltä kohtaan? Miten sinä rasisti sitten oikein mahdat suhtautua navajo-intiaaneihin?!?

[Tavan]

1920-luvun suuria kielitaistelijoita varmasti masentaisi tietää miten onneton kielitilanne on sadan vuoden kuluttua.

Suomenruotsalaiset tai "itäruotsalaiset" ovat merkittävällä tavalla siilotuneet korostaen erillisyyttään suomalaisista ja monet heistä ovat henkisesti enemmän kiinni Skandinaviassa kuin Suomessa,

Ahvenanmaalla ei ole tapahtunut pienintäkään kehitystä suomalaistumisen suuntaan,

suomalaiset pakotetaan opiskelemaan ruotsia nykyään ala-asteelta yliopistoon (eikä siis vain akateemisesti suuntautuneet vaan aivan kaikki),

suomenruotsalaisilla on valtaisa yliedutus kaikessa talous- kulttuuri, ym. eiitissä

Ja lisäksi heillä on yhä oma erillinen puolue jota suurin osa heistä äänestää ja joka ajaa heidän ryhmäetuaan suomalaisen valtaväestön kustannuksella...

Sitten suomenruotsalaiset ryhmänä vielä mädättävät ja lujaa.

[Lalli IsoTalo]

Jos ihmisellä on kielteinen asenne ruotsiin, miten hän suhtautuu suomenruotsalaisiin?

Siten, että he osaavat suomea. On tässä oltu jo kohta 30 vuotta suomenruotsalaisten rapujuhlissa, eikä sanaakaan ruotsia ole tarvinnut puhua. Muutama sana ruotsia on laulettu kertosäkeessä: "heeeelannnn gååååååååårrrr..."

[Lalli IsoTalo]

Ahvenanmaalla ei ole tapahtunut pienintäkään kehitystä suomalaistumisen suuntaan ...

Eikä pidäkään tapahtua! Pitävät kiinni kulttuuristaan, ja hyvä niin! Samoin suomalaisten ja kaikkien muidenkin pitäisi tehdä.

Siksi orjaruotsi pitäisi lopettaa huomenna.

[Tavan]

^Useimmat kielitaistelijat olisivat halunneet integroida ruotsinkieliset osaksi suomenkielistä kansankokonaisuutta. Onneksi osittain se on onnistunutkin, kun ruotsinkielisten osuus väestöstä on pudonnut jonnekin 1/3 sadanvuodentakaisesta. Suurin osa suomenruotsalaisista on lakannut olemasta suomenruotsalaisia. Minusta se on hienoa.

Kyseenalaistan onko mielekästä ylläpitää ruotsinkieltä ja erillistä etnisyyttä pienen kansamme rajallisilla henkisillä ja materiaalisilla resursseilla. Mielestäni yksikielisyys ja homogeenisyys olisi viisasta.

[Jorma M.]

Anteeksi jos toistan itseäni mutta,

Suomi on maailman ainoa valtio missä jokainen pakotetaan opiskelemaan 4% vähemmistön kieltä. Ja vuosikausia.

Siis maailman ainoa valtio.

[Roope]

Kävi juuri kuten asiantuntijat kertoivat lakia valmisteltaessa. Huonosti. Taas.

Opettajat: Ruotsin taito heikkeni, kun opetus varhennettiin alkamaan alakoulussa

Suuri osa opettajista suhtautuu kriittisesti opetusuudistukseen, jolla keskipitkän ruotsin opetus varhennettiin alkamaan jo 6. luokalta. Tämä ilmenee Hanasaaren Svenska nu -verkoston ja Suomen kieltenopettajien liiton (SUKOL) teettämästä tutkimuksesta.

Syksyllä 2016 toteutettu uudistus tehtiin siten, että kaksi vuosiviikkotuntia ruotsin opetusta siirrettiin alakoulun opetukseen vuosikursseilta 7–9. Eräät kunnat kompensoivat muutosta lisäämällä ruotsin kielen opetuksen tuntimäärää yläkoulussa, mutta näin ei tehty kaikissa kunnissa.

Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden yläkoulun opettajien mielestä uudistuksella ei ole päästy asetettuihin tavoitteisiin.

–  Opettajat joutuvat vähäisen tuntimäärän ja kasvaneiden ryhmälukujen takia kiirehtimään opetusta, eivätkä he ehdi ottamaan esille ruotsin kielen kulttuuriin liittyviä asioita tunneilla, Hanasaaren Svenska nu -verkoston tiedotteessa kerrotaan.

Puolet vastaajista otti esiin oppilaiden osaamisen heikentymisen, ja usein arvostelu kohdistui kykyyn tuottaa tekstejä. Esimerkiksi perussanastoa ei ehditä käymään läpi.

Tutkimukseen vastanneista yläkoulun opettajista lähes kolme neljästä arvosteli opetustuntien siirtoa alakouluun ja yläkoulun vähentyneitä tuntimääriä.

–  Monissa vastauksissa todetaan, että vähäisen tuntimäärän ja jaksojärjestelmänkin aiheuttamien opetustaukojen takia opetus joudutaan monesti aloittamaan alusta tai se ei etene käytännössä yhtään. Tehokas oppiminen vaatii riittävän usein tapahtuvaa opeteltavien asioiden toistoa, tiedotteessa sanotaan.

Vastanneista lukion opettajista 61 prosenttia arvioi, että ruotsin osaaminen on huonontunut paljon viimeisten kahden lukuvuoden aikana. Noin kolmasosan mielestä osaaminen on huonontunut jonkin verran ja 7 prosentin mielestä se on pysynyt samana. Kenenkään vastanneen mukaan osaaminen ei ole parantunut.

Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä haastattelemalla 196:ta yläkoulun ja 60:tä lukion ruotsin kielen opettajaa ympäri Suomea.

MTV 29.10.2021

Tätä haluttiin muun muassa Hesarin pääkirjoituksessa, tätä saatiin.

Tuntijakouudistuksesta päätettiin, kun opetusministerinä oli Jukka Gustafsson. Sinänsä upea suoritus, että pakkoruotsin opetuksen kustannuksia kasvattamalla saatiin entistäkin huonompia tuloksia.

Sukol: Ruotsia ei opita riittävästi nykyisillä tuntimäärillä 29.10.2021

Arvaan, että ratkaisuksi tullaan spinnaamaan pakkoruotsin tuntimäärien kasvattaminen, mikä on joissain kaupungeissa tehty uudistuksen varjolla jo aikaa sitten, eikä alunperinkin älyttömän uudistuksen peruminen tule kuuloonkaan.

[Luotsi]

Kävi juuri kuten asiantuntijat kertoivat lakia valmisteltaessa. Huonosti. Taas.

Opettajat: Ruotsin taito heikkeni, kun opetus varhennettiin alkamaan alakoulussa

Suuri osa opettajista suhtautuu kriittisesti opetusuudistukseen, jolla keskipitkän ruotsin opetus varhennettiin alkamaan jo 6. luokalta. Tämä ilmenee Hanasaaren Svenska nu -verkoston ja Suomen kieltenopettajien liiton (SUKOL) teettämästä tutkimuksesta.

Syksyllä 2016 toteutettu uudistus tehtiin siten, että kaksi vuosiviikkotuntia ruotsin opetusta siirrettiin alakoulun opetukseen vuosikursseilta 7–9. Eräät kunnat kompensoivat muutosta lisäämällä ruotsin kielen opetuksen tuntimäärää yläkoulussa, mutta näin ei tehty kaikissa kunnissa.

Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden yläkoulun opettajien mielestä uudistuksella ei ole päästy asetettuihin tavoitteisiin.

–  Opettajat joutuvat vähäisen tuntimäärän ja kasvaneiden ryhmälukujen takia kiirehtimään opetusta, eivätkä he ehdi ottamaan esille ruotsin kielen kulttuuriin liittyviä asioita tunneilla, Hanasaaren Svenska nu -verkoston tiedotteessa kerrotaan.

Puolet vastaajista otti esiin oppilaiden osaamisen heikentymisen, ja usein arvostelu kohdistui kykyyn tuottaa tekstejä. Esimerkiksi perussanastoa ei ehditä käymään läpi.

Tutkimukseen vastanneista yläkoulun opettajista lähes kolme neljästä arvosteli opetustuntien siirtoa alakouluun ja yläkoulun vähentyneitä tuntimääriä.

–  Monissa vastauksissa todetaan, että vähäisen tuntimäärän ja jaksojärjestelmänkin aiheuttamien opetustaukojen takia opetus joudutaan monesti aloittamaan alusta tai se ei etene käytännössä yhtään. Tehokas oppiminen vaatii riittävän usein tapahtuvaa opeteltavien asioiden toistoa, tiedotteessa sanotaan.

Vastanneista lukion opettajista 61 prosenttia arvioi, että ruotsin osaaminen on huonontunut paljon viimeisten kahden lukuvuoden aikana. Noin kolmasosan mielestä osaaminen on huonontunut jonkin verran ja 7 prosentin mielestä se on pysynyt samana. Kenenkään vastanneen mukaan osaaminen ei ole parantunut.

Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä haastattelemalla 196:ta yläkoulun ja 60:tä lukion ruotsin kielen opettajaa ympäri Suomea.

MTV 29.10.2021

Tätä haluttiin muun muassa Hesarin pääkirjoituksessa, tätä saatiin.

Tuntijakouudistuksesta päätettiin, kun opetusministerinä oli Jukka Gustafsson. Sinänsä upea suoritus, että pakkoruotsin opetuksen kustannuksia kasvattamalla saatiin entistäkin huonompia tuloksia.

Sukol: Ruotsia ei opita riittävästi nykyisillä tuntimäärillä 29.10.2021

Arvaan, että ratkaisuksi tullaan spinnaamaan pakkoruotsin tuntimäärien kasvattaminen, mikä on joissain kaupungeissa tehty uudistuksen varjolla jo aikaa sitten, eikä alunperinkin älyttömän uudistuksen peruminen tule kuuloonkaan.

No miten sen nyt ottaa: varsinainen tarkoitushan ei tietysti ollutkaan koulukkaiden ruotsin oppiminen, vaan sen kouriintuntuva osoittaminen mistä se kana pissii. Ketkä pystyvät määräämään (bättre folket) ja keiden osana on vain tyytyä kohtaloonsa (pottunokat). Tyydy siihen hottentotti!
https://www.youtube.com/watch?v=5ITOFwiKhfs

[RP]

Vastanneista lukion opettajista 61 prosenttia arvioi, että ruotsin osaaminen on huonontunut paljon viimeisten kahden lukuvuoden aikana. Noin kolmasosan mielestä osaaminen on huonontunut jonkin verran ja 7 prosentin mielestä se on pysynyt samana. Kenenkään vastanneen mukaan osaaminen ei ole parantunut.

On tämä aika tulos kyllä. Siis 93% arvioi että muutos on huono ja 7% ei osaa sanoa. Ehkä ospuillen sama tulos, kuin jos perussuomalaisten kannattajilta kysyttäisiin pakolaiskiintiön kaksinkertaistamisesta tai koko väestöltä siitä, olisko hyvä, jos Sanna Marin twerkkaisi julkisuudessa.

[pörrö]

Kun kovasti hehkutetaan Suomen "kansainvälistymistä", niin mikä on ruotsin kielen kohtalo tässä yhtälössä? Ruotsia tarvitaan erittäin harvassa asiantuntija-ammatissa (poislukien nordiska samarbete). Itselleni tuputettiin ideaa siitä, että kun opiskelee ruotsin kielen, niin muidenkin kielten opiskelu on helpompaa. Sanoisin, että roskaa. Olisin mieluusti aloittanut ranskan ja venäjän lukemisen jo aikaisemmin, mutta eivät vain mahtuneet silloiseen lukion  tuntikehykseen.  Kolme vuotta venäjää ja viisi vuotta ranskaa lukeneena olisi ollut hyödyllisempää, kun olisin voinut pakollisen ruotsin korvata jommalla kummalla edellä mainituista kielistä.
En edes kansainvälisissä töissä koskaan tarvinnut ruotsia. Asiantuntijoiden lingua franca on englanti. Huvikseni olen nyt opiskellut espanjaa.

Ruotsia tarvinnee nykyään enää Ahvenanmaalla.

Ai niin, sillä poikkeuksella, että olen voinut hoilata rapukesteillä ruotsinkielisiä ryyppylauluja...

[Roope]

No miten sen nyt ottaa: varsinainen tarkoitushan ei tietysti ollutkaan koulukkaiden ruotsin oppiminen, vaan sen kouriintuntuva osoittaminen mistä se kana pissii. Ketkä pystyvät määräämään (bättre folket) ja keiden osana on vain tyytyä kohtaloonsa (pottunokat). Tyydy siihen hottentotti!

Varsinaisen tarkoituksen voi päätellä vaikka tämänpäiväisestä ruotsinkielisen Ylen kyselyä käsitelleestä tv-uutisesta, jossa oppimistulosten heikkeneminen pantiin pakkoruotsin ylioppilaskirjoituksista poistamisen (vuonna 2005) syyksi ja koulujen ruotsin tuntimäärien ero määriteltiin koululaisten tasa-arvon vaarantavaksi. Uutisen lopuksi todettiin, että hallitus palaa ensi vuonna ruotsin pakollisuuteen ylioppilaskirjoituksissa.

Edit:
Ja kyllä. Kyselyn teettäneiden SUKOLin ja Svenska nu -järjestön edustajat korjaisivat epäonnistuneen uudistuksen lisäämällä pakkoruotsin tuntimäärää yläkoulussa.

På grund av de dåliga undersökningsresultaten kräver experterna nu åtgärder.

– Det är dags att börja fundera på hur vi kan påverka politiska beslutsfattare. Den här undersökningen visar klart och tydligt att vi behöver mera svenskundervisning i högstadiet, säger SUKOLS vice ordförande Minna Närvä.

Mikael Hiltunen, som är projektchef för Hanaholmens nätverk Svenska nu, håller med.

– Vi borde absolut återinföra två årsveckotimmar i högstadiet. Naturligtvis inte genom att ta dem från årskurs sex, utan genom en tilläggsresurs.

Svenska Yle: Lärare sågar reform: Finska elevers kunskaper i svenska blev snarare sämre efter att de började läsa svenska i sjätte klass 29.10.2021

[Tavan]

Onkohan ruotsin kielen asema näin dominantti vielä 100 vuoden päästäkin, kun Suomi on osa kalifaattia ja jatkuvasti leviävän malarian pelossa elävä valkoinen nainen suostuu antautumaan vain mustalle miehelle?

[F1nka]

Suomessa niin kutsutut ruotsinkieliset puhuvat aika erilaista kieltä kuin ruotsalaiset. Se, että suomalainen osaa ruotsalaista tuotsia ei tarkoita, että hän kykenee ymmärtämään pohjanmaalla kehitettyjä väännöksiä. Olen tainnut ennenkin ääneen pohtia sitä, mitä kieltä suomenkielisten pitäisi itseasiassa opiskella ja millä perusteilla? Suomalaisen ja ruotsalaisen ruotsin eriytyminen ei tule näkyvillä olevan tulevaisuuden aikana ainakaan vähenemään.

[Eisernes Kreuz]

Surkuhupaisaa. Vaikka jo vuosikymmenien käytännön kokemukset kaikilla kouluasteilla osoittavat, ettei pakkoruotsia haluta oppia, eikä sitä kovin moni kovin hyvin opikaan, johtopäätös on lopulta aina, että pakkoruotsin määrää on lisättävä. Tämä on vieläpä asia, joka tuntuu yhdistävän koko poliittista kenttää, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Siksi en ole hirveän toiveikas, että pakkoruotsihulluus Suomesta ikinä loppuisi.

Vain murto-osa pakkoruotsin läpäisseistä, suomea äidinkielenään puhuvista ihmisistä hallitsee ruotsin niin hyvin, että sillä voisi aidosti pärjätä missään vähänkään vaativammassa työtehtävässä. Jag heter Peter -tasoisella mongerruksella ei ole mitään merkitystä oikeassa elämässä. Ja sekin vähä osaaminen suurimmalla osalla katoaa vuosien varrella, kun ruotsia ei oikeasti missään käytännössä tarvitse. Tämä fakta ei siis ole vuosikymmenten varrella muuttunut mihinkään, tai oikeastaan ruotsin merkitys on vain entisestään vähentynyt, kun englanti on vallannut Suomessakin yhä tukevamman jalansijan. Itselleni tämä tuli aikoinaan harvinaisen selväksi, kun olin töissä yliopistossa ja ruotsalaiset (siis ihan riikinruotsalaiset) kollegat eivät edes yrittäneet puhua meille ruotsia, vaan englantia.

Tätä hölmöläisten kielipoliittista puuhastelua voisi kai verrata maahanmuuttopolitiikkaan. Siinäkin toistetaan vuodesta toiseen samat virheet, eikä faktoilla ole mitään merkitystä. Kärsijöiksi joutuvat aina kokonaiset ikäluokat.

[Luotsi]

No miten sen nyt ottaa: varsinainen tarkoitushan ei tietysti ollutkaan koulukkaiden ruotsin oppiminen, vaan sen kouriintuntuva osoittaminen mistä se kana pissii. Ketkä pystyvät määräämään (bättre folket) ja keiden osana on vain tyytyä kohtaloonsa (pottunokat). Tyydy siihen hottentotti!

Varsinaisen tarkoituksen voi päätellä vaikka tämänpäiväisestä ruotsinkielisen Ylen kyselyä käsitelleestä tv-uutisesta, jossa oppimistulosten heikkeneminen pantiin pakkoruotsin ylioppilaskirjoituksista poistamisen (vuonna 2005) syyksi ja koulujen ruotsin tuntimäärien ero määriteltiin koululaisten tasa-arvon vaarantavaksi. Uutisen lopuksi todettiin, että hallitus palaa ensi vuonna ruotsin pakollisuuteen ylioppilaskirjoituksissa.

Tuon palaamisen lopputuloksen ennustaminen ei ole kovin vaikeaa: RKP ajaa, virheät & VAS komppaa. Kepu kuitenkin vastustaa, koska haluaa näyttää ettei ole pelkkä vihervasemmiston heittopussi hallituksessa. SDP arpoo, mutta koska vaalit ovat tulossa ei kuitenkaan halua tämän kannattamisen aiheuttamaa badwilliä imagoonsa jota ylivoimainen enemmistö kansasta kuitenkin vastustaa. Aloite haudataan kaikessa hiljaisuudessa.

[AJIH]

...
Tätä hölmöläisten kielipoliittista puuhastelua voisi kai verrata maahanmuuttopolitiikkaan. Siinäkin toistetaan vuodesta toiseen samat virheet, eikä faktoilla ole mitään merkitystä. Kärsijöiksi joutuvat aina kokonaiset ikäluokat.

Nähdäkseni kuitenkin @Luotsi on tässä kysymyksessä täysin oikeassa. Pakkoruotsittajien mielessä tässä ei ole mitään virhettä, vaan tarkoitus on osoittaa oma valta sekä suomalaisille että äänestäjille. Sitä kuitenkin ihmettelen, että miksi ihmeessä suomalaiset nielevät tämän ja äänestävät vuodesta toiseen poliitikkoja, joille asia ei ole ongelma. Oikeastihan, sen lisäksi, että kyseessä on symbolinen väkivalta (nimittäin mitä käykään suomalaiselle lapselle, joka ei opiskele ruotsia), on pakkoruotsi aivan tajuttoman kallis seurannaisvaikutuksiltaan. Kuinka paljon menetetäänkään rahanarvoista kielitaitoa? Kuinka paljon Suomi menettää sivistyspääomaa, kun ruotsi menee automaationa muun muassa sellaisten kirjallisuuskielten kuin espanjan, ranskan, saksan tai venäjän edelle? Pakko uskoa, että tämän mielipuolisuuden on joskus loputtava.

[Faidros.]

Jokaisen keskustelijan kannattaa lukea tämä vielä kertaalleen, ennenkuin viedään keskustelu menneille vuosisadoille.

Pääartikkeli: Toinen kotimainen kieli
Alun perin kansakouluissa ei opetettu äidinkielen lisäksi muita kieliä. Vuonna 1964 voimaan tulleella kansakoululailla toinen kotimainen kieli ja yksi vieras kieli saattoivat kuulua kansakoulun pysyviin oppiaineisiin.[10] Oppikoulu puolestaan oli alun perin tarkoitettu virkamiesten ja papiston kouluttamiseen, ja siihen kuului varsin runsaasti kieltenopetusta. Vakiintunut käytäntö oli, että ensimmäisenä vieraana kielenä opetettiin toista kotimaista kieltä ja toinen oli tavallisimmin 1950-luvulle asti saksa ja sittemmin englanti. Toinen kotimainen ja yksi pitkä vieras kieli kuuluivat pakollisina myös ylioppilastutkintoon.[11][12]

Peruskoulu-uudistuksessa kiistanalaiseksi nousi kysymys uuden kaikille samansisältöisen koulun kielenopetuksesta. Vuonna 1968 julkaistussa Koiviston hallituksen hallitusohjelmassa sovittiin peruskoulun kieltenopetuksesta. Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä vapaaehtoista kieltä. Peruskoulu-uudistus toteutettiin alueittain vuosina 1972–1977.[10] Vuonna 2003 eduskunta päätti Vanhasen I hallituksen esityksestä vakinaistaa vuosia jatkuneen ylioppilaskirjoitusten rakennekokeilun, ja sillä toinen kotimainen kieli muuttui ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoiseksi.[11][12]

Mainittu käytäntö kielten opetuksen historiasta itsenäisen Suomen ajalta kertoo sen, että vaikka Suomi on ollut virallisesti kaksikielinen maa itsenäistymisestään lähtien, on toisen kotimaisen kielen opiskelu ja osaaminen ollut kaikille pakollista vasta 30–40 vuotta eikä koko itsenäisen Suomen historian ajan.

Voimassa olevalla lainsäädännöllä toista kotimaista kieltä voi opiskella joko A1-kielenä peruskoulun kolmannelta luokalta, A2-kielenä peruskoulun neljänneltä luokalta tai viimeistään B1-kielenä seitsemänneltä luokalta alkaen. 85 % peruskoululaisista opiskelee ruotsia B1-kielenä. Professori Kari Sajavaara toteaa vain harvojen suomenkielisten oppivan kouluopetuksessa ruotsia luontevasti, koska käytännön kokemus kielestä jää pieneksi. Ruotsinkielisistä oppilaista 93,4 % opiskelee suomea A1- tai A2-kielenä. Ruotsinkielisissä kouluissa 90 % valitsee A1-kieleksi suomen ja A2-kielenä sitä opiskelee 3,4 %.[13] 80 % ruotsinkielisistä oppilaista suorittaa ylioppilaskirjoituksissa suomen kielen pitkän oppimäärän kokeen. Suomen kielen opetus ruotsinkielisissä oppilaitoksissa on käytännössä huomattavasti laajempaa kuin ruotsin opetus suomenkielisissä oppilaitoksissa.[14] Asiaan vaikuttaa keskeisesti se, että ruotsin kieltä puhuu äidinkielenään 5,3 % suomalaisista, kun taas suomen kieli on äidinkielenä 89,8 % suomalaisista, eli vaikka Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, on ruotsin kieli käytännössä äidinkielenä vain pienehkölle kansanosalle.

[Lalli IsoTalo]

...Uutisen lopuksi todettiin, että hallitus palaa ensi vuonna ruotsin pakollisuuteen ylioppilaskirjoituksissa.

Vinkki: Jurassic-aikoinani ruotsin kirjoituksesta pärjäsi sillä, että opetteli muutaman hyvän lauseen, ja survoi ne sitten väkisin sen otsikon alle, josta piti kirjoittaa.

[Lalli IsoTalo]

Suomessa niin kutsutut ruotsinkieliset puhuvat aika erilaista kieltä kuin ruotsalaiset.

Yhden suomenruotsalaisen kaverini suomenruotsille aina naureskellaan pohjoismaisissa seminaareissa, koska se kuulostaa niin hassulta, kertoi hän.

[Tavan]

Kuulemma rakenteellisesti ja kieliopiltaan suomenruotsi on paljon ehjempää ja puhtaampaa kuin riikinruotsi, jossa kielioppi on purkautumassa ja levähtämässä käsiin pahan kerran.

[Lalli IsoTalo]

Kun suomenruotsalaisten kanssa tehdään/syödään pyttipannua, niin sopiva lause käytettäväksi on:

"Man tager vad man haver."

Warg tunnetaan Ruotsin keittotaidon äitinä. Häneltä on peräisin lentävä lause "man tager vad man haver" (otetaan mitä on), tosin sitä ei löydy hänen keittokirjastaan [vuodelta 1755].

[Roope]

Hesari juhlistaa ruotsalaisuuden päivää haistattelemalla useamman jutun voimalla suomenkielisille, jotka eivät voi The Puolueen pakkoruotsille mitään.

Uuden narratiivin mukaan pakkoruotsia aiemmin vastustaneet suomalaiset ovat tulleet järkiinsä ja tajunneet Krimin valtauksen jälkeen, että juuri pakkoruotsi estää Venäjää miehittämästä Suomea.

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Ruotsin kieli on taas silta, joka yhdistää ystävät 6.11.2021

RUOTSALAISUUDEN päivää vietetään tänään lauantaina sopuisissa tunnelmissa, sillä takavuosien kiistely ruotsin kielen asemasta on jäänyt kauas taakse. Nyt ei keskustella siitä, pitääkö ruotsia opiskella, vaan siitä, miten ruotsin opiskelusta tehtäisiin entistä kivempaa.

Pakkoruotsista kiisteltiin valtamediassa vielä vuonna 2015, jolloin Rkp näytti voimansa. Vaikka pakkoruotsin purkamista kannatti kyselyjen mukaan kolme neljäsosaa suomalaisista ja kansanedustajien enemmistö, The Puolue tyrmäsi kansalaisaloitteen vapaaehtoisesta kouluruotsista eduskunnan äänestyksessä selvin luvuin.

Sipilän hallituksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) vielä kampitti läpimenneen ponnen, jonka mukaan kouluruotsin vapaaehtoisuutta pitäisi kokeilla joissakin kunnissa.

Vaikka keskustelu pakkoruotsista on lakaistu valtamediassa maton alle, ruotsin osaaminen on huonompaa ja sen opiskelu vieläkin turhempaa kuin kuusi vuotta sitten.

ILMAPIIRI ruotsin kielen ympärillä on muuttunut hämmästyttävän nopeasti. Vielä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa "pakkoruotsin" vastustus kuului jytkyvoiton saavuttaneiden perussuomalaisten kärkiteemoihin. Keskusteluilmapiiri kävi pahimmillaan niin sakeaksi, että Ruotsissakin alettiin jo ihmetellä Suomen kielisotaa.

Pakkoruotsin vastustus ei ole muuttunut miksikään. Nyt vain on nähty, että Suomessa ei ole demokratian keinoja pakkoruotsin purkamiseksi.

Ruotsin PS-vastainen propagandauutisointi "kielisodasta", jossa suomenruotsalaiset väitetysti joutuivat perussuomalaisten yllyttäminä väkivallan kohteeksi, masinoitiin Suomesta.

Kymmenen vuotta myöhemmin ruotsin kielen vastustus on käytännössä kadonnut perussuomalaisesta puolueesta. Nykyinen puheenjohtaja Riikka Purra kuului "pakkoruotsin" kannattajiin ennen kuin ryhtyi poliitikoksi.

"Ruotsin kielen vastustus" eli oikeammin pakkoruotsin vastustus ei ole muuttunut miksikään. Purrahan nimenomaan on muuttanut mieltään aiemmasta pakkoruotsin puolustamisestaan.

Puolueen viime vuonna julkaisemassa media- ja kulttuuripoliittisessa ohjelmassa suomen kielen uhat on löydetty muualta kuin ruotsista: "Englannin ylivalta ja maahanmuutto haastavat suomen kieltä monella rintamalla."

Media- ja kulttuuripoliittisessa ohjelmassa kritisoidaan ruotsin suhteetonta asemaa julkisen palvelun Ylellä, kun taas pakkoruotsia kritisoidaan kielipoliittisessa ohjelmassa. Luonnollisesti.

Englannin kielen ylivalta on varmastikin suurempi uhka suomen kielelle kuin pakkoruotsi, mutta ei pakkoruotsin turhuus ja järjettömyys siitä miksikään muutu.

Kielitaistelua johtanut Suomalaisuuden liitto teki aiemmin säännöllisesti kyselyjä "pakkoruotsin" poistamisesta, mutta nyt nekin ovat loppuneet.

Johtuisikohan siitä, että uusi hallitus kosti liiton mainostaman kansalaisaloitteen, sitä seuranneen keskustelun ja eduskuntaäänestyksen poistamalla Suomalaisuuden liitolta tuet?

Muutos kertoo siitä, että populistisessa politiikassa viholliskuvaa voidaan tarvittaessa vaihtaa lennossa. Nyt ykkösvihollisen roolissa on maahanmuutto.

Maahanmuutto on varmastikin suurempi uhka Suomelle kuin pakkoruotsi, mutta ei pakkoruotsin turhuus ja järjettömyys siitä miksikään muutu.

TAUSTALLA vaikuttaa turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos. Krimin miehitys vuonna 2014 muistutti Venäjän uhasta ja lähensi Suomea ja Ruotsia nopeasti toisiinsa.

Olen törmännyt tähän älyttömään Venäjä-väitteeseen aiemmin Suomen Kuvalehdessä. Toimittaja Pauliina Penttilä väitti pakkoruotsikeskustelun vaimenneen Krimin miehitykseen alkuvuonna 2014, vaikka keskustelu vasta keräsi vauhtia loppuvuodesta, ja eduskunta äänesti asiasta vuonna 2015.

Mikä yhteys näillä edes muka olisi? Kehtaako joku tosissaan väittää, että pakkoruotsi estää Venäjää hyökkäämästä Suomeen ja että tämä on vieläpä aiemmin pakkoruotsia vastustaneiden suomenkielisten enemmistön nykyinen näkemys? Niin tässä annetaan ymmärtää.

Käännöksen nopeutta kuvaa se, että innokkaimpiin Ruotsi-yhteyden rakentajiin kuului sinisiin perussuomalaisista vuonna 2017 siirtynyt puolustusministeri Jussi Niinistö. Hän oli vain pari vuotta aiemmin kiivaasti kampanjoinut "pakkoruotsia" vastaan.

Mitä on "Ruotsi-yhteyden rakentaminen" ja mitä tekemistä sillä on pakkoruotsin vastustamisen tai puolustamisen kanssa?

Jussi Niinistö – joka tosin on menettänyt kaiken uskottavuutensa oltuaan osallisena Suomen historian suurimmassa poliittisessa huijauksessa – vastustaa edelleen pakkoruotsia ja teki vielä sinisten ministerinäkin aloitteen pakkoruotsin poistamisesta Helsingin kouluista.

Viime vuosien käännös on uusin esimerkki siitä, miten ruotsin kielen asema Suomessa on heijastellut turvallisuuspoliittista tilannetta, kuten aihetta tutkinut Janne Väistö on osoittanut. Varhainen esimerkki ilmiöstä koettiin jo 1930-luvulla, kun kieliriita haudattiin Neuvostoliiton uhan kasvaessa.

Ei ensinnäkään ole mitään osoitusta "viime vuosien käännöksestä", ja toiseksi, Väistö tai kukaan muukaan ei ole osoittanut, että pakkoruotsin vastustus olisi viime vuosina tai vuosikymmeninä heijastellut nimenomaan Venäjän uhkaa. 1930-luku on tässä suhteessa muinaishistoriaa.

Kylmän sodan aikana ruotsin kieli oli tärkeä sidos länteen ja Pohjoismaihin, mikä oli Väistön väitöskirjan mukaan keskeinen syy siihen, että ruotsista tehtiin vuonna 1968 pakollinen aine peruskouluun.

Ei ollut. Kyseessä oli dokumentoidun mukaan ennen kaikkea raadollisesti poliittinen lehmänkauppa. On sitten eri asia, että Rkp on myöhemmin puolustanut tuota lehmänkauppaa jokseenkin älyttömästi Suomen suhteella Ruotsiin ja sitä kautta länteen.

Kylmän sodan jälkeen EU-Suomi tähyili jonkin aikaa Ruotsin yli Eurooppaan, mutta nyt ystäviä haetaan taas läheltä. Väistö onkin todennut Vladimir Putinin pelastaneen Ukrainan miehityksellä kouluruotsin.

Mikä kertookin olennaisen pakkoruotsia kannattavan, perussuomalaisia vastustavan ja kokoomuksessa toimivan tutkijan uskottavuudesta.

TUULI on nyt kääntynyt siinä määrin, että opetusministeriössä aiotaan hallitusohjelmassa sovitun mukaisesti selvittää keväällä ruotsin palauttamista pakolliseksi aineeksi ylioppilastutkintoon. Toinen kotimainen kieli on ollut tutkinnossa vapaaehtoinen vuodesta 2005 lähtien. Tänä vuonna sen kirjoitti vajaat 14 000 kokelasta.

Tuuli on kääntynyt siinä, että Rkp on taas hallituksessa kimpassa The Puolueen kanssa, ja se haluaa näyttää valtaansa.

Uudistus olisi kaikin puolin järjetön ja vaarantaisi monen suomenkielisen lukiolaisen opinnot, ja hallituskumppanit ovatkin rivien välissä vahvasti vihjailleet, että asia jätetään selvityksen asteelle.

Muutoshanke ei tunnu kovin realistiselta, eikä välttämättä edes järkevältä, sillä se voisi viedä kielikeskustelua takaisin entiseen jankkaamiseen. Sen sijaan erittäin tervetulleita ovat kaikki keinot tehdä ruotsin oppimisesta entistä hauskempaa ja houkuttelevampaa – siis sillä tavalla kuin esimerkiksi Kielilähettiläät yrittävät.

Kun osaamistarpeella tai tuloksilla ei kerran ole merkitystä, niin mitä väliä sillä hauskuudellakaan on tilanteessa, jossa pakkoruotsin perusteluksi on muuttunut, että se pelastaa Suomen Venäjältä?

Ehkä pakollisen asevelvollisuuden voikin kuitata jatkossa pakkoruotsilla.



Helsingin Sanomat: Helsingin valtuuston puheenjohtaja Fatim Diarra lupasi, että ruotsi sujuu pian kuin tanssi – "Det är väldigt viktigt"

Helsingin Sanomat: Kuinka paljon hyödyllisempää olisikaan kotouttaa maahanmuuttajia Suomessa ruotsinkielisiksi?

Helsingin Sanomat: "Lukiossa olin varma, että en tule koskaan elämässäni käyttämään ruotsia", ajatteli Jaan Siitonen, mutta toisin kävi – Nyt hän johtaa projektia, joka kannustaa ruotsin oppimiseen

Helsingin Sanomat, mielipide: Juhlitaan ruotsin kielen päivää

[AJIH]

Kylmän sodan aikana ruotsin kieli oli tärkeä sidos länteen ja Pohjoismaihin, mikä oli Väistön väitöskirjan mukaan keskeinen syy siihen, että ruotsista tehtiin vuonna 1968 pakollinen aine peruskouluun.

Ei ollut. Kyseessä oli dokumentoidun mukaan ennen kaikkea raadollisesti poliittinen lehmänkauppa. On sitten eri asia, että Rkp on myöhemmin puolustanut tuota lehmänkauppaa jokseenkin älyttömästi Suomen suhteella Ruotsiin ja sitä kautta länteen.

Uuden väitöskirjan myötä asiaan liittyivät myös ulkopoliittiset asiat ainakin osatekijänä eli, että kyseessä ei olisi ollut vain sisäpoliittinen asia. Väistön väitös esittää, että Ruotsi tai ainakin ruotsalainen lehdistö, jolla Ruotsi tuotti tiedotteita asiasta, olivat tuottamassa nykyistä tilannetta. Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittelija kuitenkin vääristelee asiaa, kuinkas muuten, sillä hän ei kiinnitä huomiota siihen, että kyseessä oli ruotsalaisten vaikutus Suomeen eikä suomalaisten tahto pitää Ruotsia jonkinlaisena läntisenä välimiehenään. Tämä on tietenkin raskauttava seikka pakkoruotsia vastaan.

Aiheesta voi lukea enemmän Suomalaisuuden liiton Suomen mieli lehdestä 1-2/2019 (http://suomalaisuudenliitto.fi/wp-content/uploads/2019/06/SuomenMieli_web-2.pdf).

s. 16
Suomen ulkopolitiikan kielipoliittisen säännön lähtökohtana oli ruotsinkielisten kanta, joka voitiin sitten tukea pohjoismaisessa julkisuudessa. Tätä varten RKP:n puheenjohtaja Jansson vieraili Ruotsin suurlähetystössä 2.1.1967. Hän kertoi tällöin, että ruotsin vapaaehtoisuus peruskoulussa aiheuttaisi ruotsin kielen taidon vähentymisen, mikä vaikuttaisi Suomen kulttuuriseen suuntautumiseen ja pohjoismaiseen yhteistyöhön. Janssonin mukaan ruotsin kielen vähentämisen takana oli "pyrkimys vastustaa painostusta idästä ja toisaalta vanhemman sukupolven ilmeinen antiskandinavismi". (Väistö 2017, 133.) Vierailun jälkeen suurlähettiläs Hägglöf raportoi asiasta Ruotsin ulkoministeriölle ja ehdotti vaikuttamista Ruotsin lehdistön kautta. Ruotsin ulkoministeriö alkoikin jakaa Ruotsin lehdistölle asiaa koskevaa aineistoa. (Väistö 2017, 139.)

[Ludicrous]

Olen oppinut rakastamaan pakkoruotsia kieroutuneella tavalla. Mikään poliittinen päätös ei ole niin itsestään selvä kuin pakkoruotsin lakkauttaminen. Harvassa päätöksessä positiiviset puolet rökittää negatiiviset puolet näin selkeästi. Päätöksellä on vankkumaton kansan tuki. Niin vahva kuin eliitin tuki pakkoruotsille onkaan, oli kolmessa edellisessä eduskunnassa pakkoruotsin vastustajilla määräenemmistö. Kun kuitenkin tänä aikana pakkoruotsi on ainoastaan vahvistunut, herää taas väkisinkin kysymys, kenellä Suomessa on valta, kun se ei selkeästikään ole kansanedustuslaitoksella?

Tässä kohtaa voisi ihmetellä, miksi pidän hallitustemme pakkoruotsikannasta, vaikka henkilökohtaisesti olen päinvastaisella kannalla? Aina kun uusi muodostettu hallitus ei nuiji pakkoruotsin lakkautusta läpi ensimmäisenä tehtävänään, tiedän meidän 'nauttivan' taas neljä vuotta korruptoituneesta hallituksesta. Minun ei siis tarvitse miettiä jokaisen päätöksen kohdalla, että ovatkohan päättäjämme nyt tietoisia ajamansa asian haittapuolista. Ne haittapuolet kun sattuvat nimenomaan olemaan koko asia, tai vähintäänkin toivottu sivuvaikutus. Minun ei siis tarvitse vaivata päätäni sillä, miten saisin heidät tietoiseksi päätöksensä huonoudesta. He tietävät sen kyllä itsekin. Esimerkiksi edustajamme eivät ole niin tyhmiä, etteivätkö he tiedä mitä Italialle annettavat lahjamildardit meille tarkoittavat, mutta ihan siltä varalta, että Niinistön Ville sattuu tätä lukemaan, se ei todellakaan tarkoita vientimme vahvistumista ja ei, me ei tienata tällä.