Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

[Jaska]

Kuulehan, ei noin yksiselitteisissä perustuslain kohdissa ole mitään vaihtelua tulkinnoissa valiokunnan koostumuksen mukaan. Voimme joko keskittyä perustuslain muuttamiseen tai pakkotoisenkotimaisen poistoon - näistä jälkimmäinen on helpompi ja mahdollisempi suunta.

Mitähän perustuslain kohtia tarkoitat? En löydä sieltä ensimmäistäkään yksiselitteistä viittausta välttämättömyyteen kohdella kansalliskieliä täsmälleen samalla tavalla tai muutakaan pakkoruotsiin/pakkosuomeen liittyvää. Koska mainitsemaasi "kansalliskielten tasavertaisena kohtelua" ei mainita perustuslaissa, sen on pakko olla tulkinta esimerkiksi kansalliskielen määritelmästä. Laki keskittyy muutenkin eri kieliryhmiin kuuluvien suomalaisten palvelujen takaamiseen suomen ja ruotsin kielellä, ei itse kielten samanlaiseen kohteluun.

17 §
Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

Pakkoruotsin poistamistapa on minulle yhdentekevä, kunhan on mahdollisimman nopea, mutta turha toistaa ja vahvistaa näitä Folktinget-argumentteja, joita kasataan pakkoruotsin poistamisen tielle.

Lihavoin tuon olennaisen kohdan. Sinustako tuo on jotenkin moniselitteinen/epäyksiselitteinen? Miten?

Eiköhän jokainen perustuslakivaliokunta katso, että "sivistyksellisistä tarpeista huolehtiminen samanlaisten perusteiden mukaan" tarkoittaa symmetrisyyttä pakkokieliasiassa. 

Folktinget-argumenttien kumoaminen on minunkin harrastukseni. Missä sinä tässä ketjussa olet sellaisia nähnyt?

[Roope]

Mitähän perustuslain kohtia tarkoitat? En löydä sieltä ensimmäistäkään yksiselitteistä viittausta välttämättömyyteen kohdella kansalliskieliä täsmälleen samalla tavalla tai muutakaan pakkoruotsiin/pakkosuomeen liittyvää.
...

17 §
Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.
...

Lihavoin tuon olennaisen kohdan. Sinustako tuo on jotenkin moniselitteinen/epäyksiselitteinen? Miten?

Eiköhän jokainen perustuslakivaliokunta katso, että "sivistyksellisistä tarpeista huolehtiminen samanlaisten perusteiden mukaan" tarkoittaa symmetrisyyttä pakkokieliasiassa. 

Nykyisten valtapuolueiden määräämien valiokuntien kanta on pakkoruotsiasiassa tietysti aina puhtaasti poliittinen (vrt. Raija Vahasalon johtama sivistysvaliokunta), mutta voin tarvittaessa helposti argumentoida niitä paremmat perusteet, joiden mukaan suomen kieli ja ruotsin kieli ovat eri asemassa esimerkiksi siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole Suomessa kieliryhminä suuruudeltaan ja tärkeydeltään likimainkaan symmetrisiä. On siis lainmukainen samanlainen peruste, että pakkoruotsi voidaan lopettaa myös perustuslakiin koskematta.

Sivistyksellisistä tarpeista huolehtiminen tarkoittaa millään järjellisellä ja loogisella perusteella korkeintaan juuri sitä, että kieli on pakollinen, jos sen osaaminen on oleellinen taito yhteiskunnassa pärjäämiseksi. Ruotsin kielen taito ei Suomessa selvästikään ole sellainen, minkä osoittaa sekin, että suurin osa suomalaista ei osaa ruotsia.

[Jaska]

Lihavoin tuon olennaisen kohdan. Sinustako tuo on jotenkin moniselitteinen/epäyksiselitteinen? Miten?

Eiköhän jokainen perustuslakivaliokunta katso, että "sivistyksellisistä tarpeista huolehtiminen samanlaisten perusteiden mukaan" tarkoittaa symmetrisyyttä pakkokieliasiassa. 

Nykyisten valtapuolueiden määräämien valiokuntien kanta on pakkoruotsiasiassa tietysti aina puhtaasti poliittinen (vrt. Raija Vahasalon johtama sivistysvaliokunta), mutta voin tarvittaessa helposti argumentoida niitä paremmat perusteet, joiden mukaan suomen kieli ja ruotsin kieli ovat eri asemassa esimerkiksi siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole Suomessa kieliryhminä suuruudeltaan ja tärkeydeltään likimainkaan symmetrisiä. On siis lainmukainen samanlainen peruste, että pakkoruotsi voidaan lopettaa myös perustuslakiin koskematta.

Sivistyksellisistä tarpeista huolehtiminen tarkoittaa millään järjellisellä ja loogisella perusteella korkeintaan juuri sitä, että kieli on pakollinen, jos sen osaaminen on oleellinen taito yhteiskunnassa pärjäämiseksi. Ruotsin kielen taito ei Suomessa selvästikään ole sellainen, minkä osoittaa sekin, että suurin osa suomalaista ei osaa ruotsia.

Kielen tarpeellisuushan riippuu täysin siitä, mikä on kunkin alueen kielitilanne. Ruotsia tarvitaan yhtä paljon alueilla, joilla 90 % asukkaista on ruotsinkielisiä, kuin suomea tarvitaan alueilla, joilla 90 % asukkaista on suomenkielisiä.

Perustuslaki edellyttää kansalliskielten tasavertaista kohtelua, mikä käytännössä tarkoittaa:
- virallisen kielen osalta kunnan kielisyyden prosenttirajojen on oltava samat suomelle ja ruotsille.
- pakkokielen osalta ehtojen on samoin oltava symmetriset. Jos suomenkielisten pakkoruotsi poistetaan koko maasta, samoin on tehtävä ruotsinkielisten pakkosuomelle. Jos pakkoruotsi poistetaan vain alueilta, joilla ruotsinkielisiä on alle 50 %, samoin pakkosuomi on poistettava alueilta, joilla suomenkielisiä on alle 50 %.

Ja niin edelleen.

[Roope]

Kielen tarpeellisuushan riippuu täysin siitä, mikä on kunkin alueen kielitilanne. Ruotsia tarvitaan yhtä paljon alueilla, joilla 90 % asukkaista on ruotsinkielisiä, kuin suomea tarvitaan alueilla, joilla 90 % asukkaista on suomenkielisiä.

Perustuslaki edellyttää kansalliskielten tasavertaista kohtelua, mikä käytännössä tarkoittaa:
- virallisen kielen osalta kunnan kielisyyden prosenttirajojen on oltava samat suomelle ja ruotsille.
- pakkokielen osalta ehtojen on samoin oltava symmetriset. Jos suomenkielisten pakkoruotsi poistetaan koko maasta, samoin on tehtävä ruotsinkielisten pakkosuomelle. Jos pakkoruotsi poistetaan vain alueilta, joilla ruotsinkielisiä on alle 50 %, samoin pakkosuomi on poistettava alueilta, joilla suomenkielisiä on alle 50 %.
Ja niin edelleen.

Tuossa muodossa esittämäsi symmetrisyysvaatimus on sinun tulkintaasi, eikä ole suoraan luettavissa perustuslaista tai sen sanamuodoista. On kaikkea muuta kuin yksiselitteistä, että samanlaisten perusteiden mukaan tarkoittaisi vain kuntien kielisyyden prosenttirajojen merkitystä kielenopetuksen pakollisuudessa ja silloin nimenomaan 50 prosenttia.

Miksi koulujen kielenopetuksen pakollisuuden pitäisi perustua vain koulukunnan kaltaisen sekä ajallisesti että paikallisesti suppean alueen kielitilanteeseen, kun suuri osa ihmisistä on taipuvaisia muuttamaan myöhemmin elämässään muualle? Paljon perustellumpi kriteeri olisi painottaa koko maan ja vaikka työssäkäyntialueiden kielitilannetta.

Tasavertaisen kohtelun vaatimus on perusteltu, mutta se pitää sitoa kuntien tasolla palvelujen tarjoamiseen ja järjestämiseen, ei pakolliseen kielenopetukseen. Suomen kielen pakollisen opetuksen vaatiminen kaikille on perusteltua suomen kielen valtakunnallisen tärkeyden ja yleisyyden vuoksi (88 prosenttia suomenkielisiä). Jos samanlaista perustetta sovelletaan ruotsin kieleen (5,2 prosenttia ruotsinkielisiä), se havaitaan selkeästi vähemmän tärkeäksi, sisämaan alueilla lähes turhaksi.

Mielestäni voidaan korkeintaan väitellä siitä, pitäisikö yleisen pakkoruotsin poistamisen jälkeenkin olla mahdollista sallia ruotsi perusopetuksessa pakolliseksi ruotsinkielisillä alueilla ja mikä olisi silloin sopiva prosenttiraja (ei 50, vaan paremminkin jotain 70-80). Pakkosuomi ruotsinkielisille ja maahanmuuttajille on kuitenkin perusteltua joka tapauksessa.

[Roope]

Hbl: Pär Stenbäck: Skolsvenskan överlever och kan förbättras 14.6.2018

Jag tyckte nästan synd om kulturminister Sampo Terho när han ställdes inför faktum: Sannfinländarnas tunga projektil mot skolsvenskan föll till marken utan att krevera. Det måste kännas bittert även om han heroiskt försäkrar att kampen fortsätter. När partiet gick med i regeringen skedde det med tre utfästelser. Målet var troligen inget EU, inga flyktingar och ingen svenska, men det måste bantas till mindre EU, mindre flyktingar och mindre svenska i regeringsförhandlingarna 2015.

Tre år senare är partiet splittrat och resultatet: Samma EU, mera flyktingar och samma svenska. Dessutom ett litet plus för svenskan när undervisningen i den finska skolan inleds ett år tidigare. – Det påstås att skadeglädjen är den äkta glädjen, men jag tycker att kommentarerna på finlandssvenskt håll har varit klädsamt återhållsamma.

Mielenkiintoista, että Stenback pitää ilonaiheena pakkoruotsin aloittamista jo alakoulussa. Uudistus tehtiin siirtämällä tunteja pois yläkoulusta, minkä on varoiteltu johtavan oppimisen heikkenemiseen, kun viikkotunteja on osan aikaa liian vähän uuden oppimiseen. Tämäkin osoittaa, että pakkoruotsissa on kyse vallasta, ei niinkään ruotsin kielestä.

De avgörande besluten fattades av enspråkiga finska kommuner så Terhos Blå kan knappast lansera en dolkstötsteori om sabotage från mörka finlandssvenska krafter.

Projektet Svenska nu har verkat i tio år för att popularisera svenskundervisningen i den finska skolan. Det sker med stöd av den finska och svenska staten och de "mörka krafterna", fonderna. Som en av initiativtagarna och medlem i projektets styrgrupp är jag jävig beträffande framgången, men lärdomarna är intressanta.

Ei siihen tarvita mitään salaliittoteoriaa, että samat puolueet, jotka ovat tähänkin asti estäneet suomalaisten tahdon vastaisesti pakkoruotsin poistamisen eduskunnassa, toimivat saman päämäärän puolesta kuntatasolla.

Svenskundervisningens bristande popularitet är en sanning med flera modifikationer. Eleverna har betydligt mindre fördomar än föräldrarna, skolorna mindre än de kommunala beslutsfattarna. Eleverna, åtminstone upp till tonåren, är nyfikna och öppna och kan entusiasmeras med hjälp av artistbesök. Svensklärarna (runt två tusen), närmare hundra procent av dem finskspråkiga, är en uthållig och hängiven kår som inte alltid har det så lätt i en helt finskspråkig omgivning.

Svenskundervisningens centrala problem är det minimala timantalet och alltför sen start. När man i den finlandssvenska skolan inleder finskundervisningen tidigt, startar man (numera) med svenskan på årskurs 6. Alla pedagoger är ense om att kontakten med ett nytt språk skall ske så tidigt som möjligt. Men några riksomfattande planer på svenska språkduschar i dagis eller förskolor är dessvärre inte aktuella. Det vurmas också för språkbad, men volymen är på tok för liten.

Stenbäckin mukaan ruotsin opetuksen ongelma on liian pieni viikkotuntimäärä ja opetuksen aloittaminen liian myöhään. No, ei todellakaan. Koululaiset oppivat nykyisin sujuvaa englantia vaikka ilman kouluopetusta, koska heillä on motivaatio opiskella sitä. Pakkoruotsin merkittäväkään lisääminen ei lisäisi motivaatiota, eikä juuri oppimistakaan. Ruotsi on valtaosalle suomalaisista kuollut kieli, muinaishistoriaa.

Sitä paitsi pakkoruotsin tuntien lisääminen vaatisi todella hyviä perusteluja siihen nähden, että ruotsin kielen merkitys Suomessa on pysyvästi laskusuunnassa kaikilla mittareilla. Valtakunnallisesti vähäisestä ja yhä vähenevästä merkityksestään huolimatta ruotsi on edelleen ainoa kaikille suomenkielisille pakollinen vieras kieli.

Ett av argumenten mot skolsvenskan är att den ändå inte ger färdighet att tala språket. Visst, men det beror på B-svenskans låga timantal. Den finska skolan skulle producera betydligt fler svenskkunniga om flera kommuner och skolor skulle erbjuda A-svenska. Att flera städer inte erbjuder A-svenska, eller ordnar den bara i en skola, är oroväckande. Svenska nu försöker påverka sådana kommuner, ofta med draghjälp från Sverige och näringslivet.

Stenbäckin mukaan kouluruotsi ei anna valmiuksia puhua kieltä, mutta tämä muuttuisi, jos B-kielen tuntimäärää kasvatettaisiin ja A-ruotsia tarjoavia kuntia lisättäisiin. Näin tuotettaisiin enemmän ruotsia osaavia.

Tuskin. Osa oppilaista oppii sujuvaa ruotsia, osa ei oikein minkäänlaista. Tämän muista kielistä poikkeavan jyrkän jaon ei ole osoitettu riippuvan tuntimääristä. Ja jos Stenbäck pitää tärkeänä vapaaehtoisen A-ruotsin tarjoamista mahdollisimman monelle, niin miksei oppilaille voisi tarjota kokonaan vapaata kielivalintaa?

Positiivista on kuitenkin se, että Stenbäck tulee myöntäneeksi, että pakkoruotsi ei nykyisellään takaa ruotsia osaavia ikäluokkia. Ei ole koskaan taannut, ei edes aiemmilla korkeammilla tuntimäärillä aikana, jolloin ruotsin merkitys yhteiskunnassa oli vielä aivan toista luokkaa.

Det är en dålig investering att hålla svenskundervisningen på sparlåga, den kan bli mera resultatrik. Nästa regeringsprogram kunde ta med ett ministerieförslag om att utveckla studentexamen, något som skulle öka antalet som skriver medellång svenska. Flera timmar i högstadiet står också på önskelistan.

Pär Stenbäck minister

Stenbäck heittää vielä loppuun, että nykyisen pakkoruotsin säästölinja on huono investointi, kun saavutettavissa olisi parempia tuloksia muun muassa "kehittämällä ylioppilaskoetta" ja lisäämällä ruotsin viikkotunteja yläkouluun. "Kehittäminen" voi tarkoittaa vain suoraa tai epäsuoraa pakottamista, enkä usko Stenbäckin myöskään hyväksyvän pelkkiä vapaaehtoisia lisätunteja esimerkiksi valinnaisaineen (ruotsin kielen keskusteluryhmä) kautta.

Näyttää siltä, että pakkoruotsin puolustajat vetäytyvät taas uusille puolustuslinjoille myöntäessään kautta rantain lisäresurssivaatimustensa perusteluissa, että pakkoruotsi ei toimi, kuten ei tietysti toimikaan. Ollaan toivottavasti taas hiukan lähempänä puoli vuosisataa ylläpidetyn kollektiivisen valheen hylkäämistä.

[Jaska]

Kielen tarpeellisuushan riippuu täysin siitä, mikä on kunkin alueen kielitilanne. Ruotsia tarvitaan yhtä paljon alueilla, joilla 90 % asukkaista on ruotsinkielisiä, kuin suomea tarvitaan alueilla, joilla 90 % asukkaista on suomenkielisiä.

Perustuslaki edellyttää kansalliskielten tasavertaista kohtelua, mikä käytännössä tarkoittaa:
- virallisen kielen osalta kunnan kielisyyden prosenttirajojen on oltava samat suomelle ja ruotsille.
- pakkokielen osalta ehtojen on samoin oltava symmetriset. Jos suomenkielisten pakkoruotsi poistetaan koko maasta, samoin on tehtävä ruotsinkielisten pakkosuomelle. Jos pakkoruotsi poistetaan vain alueilta, joilla ruotsinkielisiä on alle 50 %, samoin pakkosuomi on poistettava alueilta, joilla suomenkielisiä on alle 50 %.
Ja niin edelleen.

Tuossa muodossa esittämäsi symmetrisyysvaatimus on sinun tulkintaasi, eikä ole suoraan luettavissa perustuslaista tai sen sanamuodoista. On kaikkea muuta kuin yksiselitteistä, että samanlaisten perusteiden mukaan tarkoittaisi vain kuntien kielisyyden prosenttirajojen merkitystä kielenopetuksen pakollisuudessa ja silloin nimenomaan 50 prosenttia.

Se oli esimerkki. Tasavertaista kohtelua edellyttää perustuslain henki ja sitä kautta kaikki perustuslakivaliokunnat.

Miksi koulujen kielenopetuksen pakollisuuden pitäisi perustua vain koulukunnan kaltaisen sekä ajallisesti että paikallisesti suppean alueen kielitilanteeseen, kun suuri osa ihmisistä on taipuvaisia muuttamaan myöhemmin elämässään muualle? Paljon perustellumpi kriteeri olisi painottaa koko maan ja vaikka työssäkäyntialueiden kielitilannetta.

Kunta on mielekkäin tarkastelutaso. Moni elää koko elämänsä samassa kotikunnassa. Koko maan tasolla toki saisit ruotsista merkityksettömän, mutta se olisi silti epätarkka ja vääristävä kuva: alueellisesti ruotsi on todellisuudessa merkittävä kieli; monessa kunnassa kiistaton enemmistökieli.

Tasavertaisen kohtelun vaatimus on perusteltu, mutta se pitää sitoa kuntien tasolla palvelujen tarjoamiseen ja järjestämiseen, ei pakolliseen kielenopetukseen. Suomen kielen pakollisen opetuksen vaatiminen kaikille on perusteltua suomen kielen valtakunnallisen tärkeyden ja yleisyyden vuoksi (88 prosenttia suomenkielisiä). Jos samanlaista perustetta sovelletaan ruotsin kieleen (5,2 prosenttia ruotsinkielisiä), se havaitaan selkeästi vähemmän tärkeäksi, sisämaan alueilla lähes turhaksi.

Nimenomaan alueellinen tarkastelutaso tässä puolustaa paikkaansa, kuten huomasitkin.

Mitä virkaa suomen kielen "valtakunnallisella tärkeydellä" on närpiöläiselle, joka elää koko elämänsä sukunsa tomaattitilan piirissä? Totuus on, että Närpiö on lähes täysin ruotsinkielinen kunta. Eihän valtion enemmistökielellä ole mitään merkitystä tässä asiassa.

Jos Suomi olisi vielä osa Venäjää, sinä olisit tällä logiikallasi vaatimassa pakkovenäjää kaikkialle etkä pakkosuomea mihinkään.

[Roope]

Se oli esimerkki. Tasavertaista kohtelua edellyttää perustuslain henki ja sitä kautta kaikki perustuslakivaliokunnat.

Eli se oli omaa tai jonkun muun tulkintaa. Tasavertainen kohtelu ei edellytä pakollisen kielenopetuksen määrittämistä pelkästään kunnan kieliprosenttien perusteella, eikä myöskään perustuslaki suoraan, vaikka kirjoitit "yksiselitteisissä perustuslain kohdissa".

Kunta on mielekkäin tarkastelutaso. Moni elää koko elämänsä samassa kotikunnassa. Koko maan tasolla toki saisit ruotsista merkityksettömän, mutta se olisi silti epätarkka ja vääristävä kuva: alueellisesti ruotsi on todellisuudessa merkittävä kieli; monessa kunnassa kiistaton enemmistökieli.

Vain pieni vähemmistö nykyisin syntyvistä lapsista tulee elämään koko elämänsä samassa kotikunnassa yksikielisessä ympäristössä (esimerkkisi närpiöläinen tomaattitilallinen). Työssäkäyntialueiden säde on nykyisin helposti 100-200 kilometria.

Nimenomaan alueellinen tarkastelutaso tässä puolustaa paikkaansa, kuten huomasitkin.

Alueellinen tarkastelutaso puolustaa paikkaansa, mutta yhdistettynä eri skaalan alueisiin (esim. kunta, maakunta, valtakunta), ei pelkkiin kuntiin, jotka voivat olla alueina hyvin erilaisia. Yhdessä kunnassa voi olla saman verran asukkaita kuin yhdessä kaupunkikorttelissa, kun taas Kuhmo vastaa pinta-alaltaan puolta Uuttamaata.

Mitä virkaa suomen kielen "valtakunnallisella tärkeydellä" on närpiöläiselle, joka elää koko elämänsä sukunsa tomaattitilan piirissä? Totuus on, että Närpiö on lähes täysin ruotsinkielinen kunta. Eihän valtion enemmistökielellä ole mitään merkitystä tässä asiassa.

Mitä virkaa suomen kielen "valtakunnallisella tärkeydellä" on Suomeen saapuneelle somalille, joka elää koko elämänsä Itäkeskuksessa?

Vaikka jonkin kielen tärkeys yksilötasolla voidaan hyvinkin kyseenalaistaa, suomi on Suomessa objektiivisin mittarein valtakunnallisesti ja suuremmilla alueilla aivan eri tasolla tärkeä kieli kuin ruotsi. Itse asiassa englantikin on jo nyt ja etenkin tulevaisuudessa tärkeämpi useammalle, vaikka se ei ole kansalliskieli ja on vain harvan suomalaisen tilastoitu äidinkieli.

Jos Suomi olisi vielä osa Venäjää, sinä olisit tällä logiikallasi vaatimassa pakkovenäjää kaikkialle etkä pakkosuomea mihinkään.

Silloin puhuttaisiin niin eri suuruusluokan alueista (kunta vs valtio), eri ajoista (ammatit, liikkuvuus, koulutus jne.) ja erilaisista valtasuhteista, ettei vertailu ole mielekäs.

Keskusteluhan lähti sitä paitsi siitä, että annoit ymmärtää Suomen perustuslain vaativan yhtäläistä pakkoruotsia ja pakkosuomea tai sitten molempien poistamista. Perustuslakia voidaan (näköjään) tulkita niinkin, mutta sitä voidaan mielestäni paljon perustellummin tulkita toisin, sillä suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet eivät ole suomen- ja ruotsinkielisten alueiden epäsuhdan vuoksi alkuunkaan symmetrisiä. Tätä korostaa edelleen jatkuva valtava muutos sadan vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.

[Roope]

RKP:n puheenjohtaja ilmoitti tänään SuomiAreenalla puolueensa tärkeimmäksi arvoksi vapauden.

Henriksson kertoi RKP:n arvoksi vapauden. Hänen mukaansa se on kaikkein tärkein arvo.

MTV: Miten vapaus ja välittäminen näkyvät politiikassa? KD ja RKP nousevat lavalle puhumaan arvoista 18.7.2018

Hyvät ystävät,

Me RKP:ssa haluamme, että jokaisella meistä olisi oikeus itse päättää elämästämme, siitä millaista polkua haluamme kulkea.  Vapaus unelmoida ja tehdä unelmistamme totta.  Vapaus saada elää rauhassa, ilman pelkoa – turvassa. Vapaus päättää omasta kehostamme, uskostamme ja mielipiteistämme. Vapaus harjoittaa elinkeinoa ja tehdä työtä. Vapaus kaikille olla oma itsensä.

Anna-Maja Henrikssonin arvopuhe Suomiareenalla 18.7.2018

vapaakielivalinta.fi

[Roope]

SuomiAreena - Lähetykset 2018 - Kouluruotsin kahdet kasvot (59 min)

Tylsähkö Kaj Kunnaksen vetämä keskustelu ruotsin opetuksesta, jossa käydään jonkin verran läpi pakkoruotsin historiaa. Ainakin ruotsinkieliset löpinät kielikylvystä (4:00-16:00) kannattaa skipata suosiolla.

Pari keskustelijaa totesi ohimennen, että kielikokeilun kaatuminen johtui ennen kaikkea siitä, etteivät lapset ja vanhemmat tienneet, olisiko ruotsi kokeilusta huolimatta edessä pakollisena lukiossa, korkeakoulussa tai työelämässä, vaikka Kunnas yritti hämätä, että floppaus johtui vain kiinnostuksen puutteesta. Yllättäen kaikki keskustelijat tyrmäsivät tämän hallituksen uudistuksen, jossa pakkoruotsi aikaistettiin alkamaan alakoulussa, vaikka kokonaistuntimäärä pysyi ennallaan.

20:15
Taina Saarinen, kielipolitiikan asiantuntija
"Perustuslaki ei määrittele, että suomen tai ruotsin pitää olla pakollinen opetettava kieli koulussa. Se määritellään koulutuslainsäädännössä."

[Roope]

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen teki monin tavoin selväksi, että vastustaa hallinnoimaansa kielivalintakokeilua. Lopulta hän onnistuikin kaatamaan sen jättämällä kokeiluun osallistujat tyhjän päälle epätietoisina mahdollisista tulevaisuuden kielivaatimuksistaan.

Nyt tuon saman toteaa ensimmäistä kertaa valtamediassa entinen Höblän ja Svenska Ylen toimittaja Anne Suominen.

Ibland försvarades SFP:s "ständiga" position i regeringen med argumentet att ingen beaktar de svenska frågorna om SFP står utanför. Det påståendet har Sipiläregeringen haft en gyllene chans att motbevisa i drygt tre år, utan att lyckas. Tvärtom, säger Anne Suominen, som har utrett frågan för tankesmedjan Agenda, har regeringen inte visat vare sig förståelse eller intresse för svenska aspekter i viktiga politiska frågor.

– När regeringen tillträdde fanns det från första början ingen förståelse för svenskan, för att den alltid kräver särlösningar, säger hon och nämner Vasa centralsjukhus i jourreformen som det främsta exemplet och tingsrättsreformen som ett annat.

Hon pekar på både ointresse och okunskap, såväl från ministerhåll som från tjänstemannahåll, vilket syntes i beredningen av de här frågorna.

– I tidigare regeringar har det alltid funnits en förståelse och ett genuint intresse för svenskan, från Harri Holkeri och Paavo Lipponen till Esko Aho. Men Juha Sipiläs regering har över huvud taget ingen känsla för svenskan. Sipilä säger att han har ett intresse, men i och med att han aldrig har levt nära finlandssvenskar förstår han inte vad det betyder och förutsätter i politiken.

Anne Suominen påpekar att Samlingspartiet traditionellt åtminstone har värnat om tvåspråkigheten.

– Men i den här regeringen har det knappast synts vare sig i ord eller i handling. Det enda undantaget var när (undervisningsminister) Sanni Grahn-Laasonen, illa tvungen av regeringsprogrammet, drev språkförsöket men öppet gjorde vad hon kunde för att urvattna det.

I övrigt, säger Suominen, har SFP i riksdagen, med stöd av andra partier, lyckats rätta till en del brister i regeringens lagförslag som annars skulle ha skadat svenskans ställning. Hon menar att det är prekärt att det ska vara så.

HBL-mätning: Regeringsdörren öppnas för SFP 18.7.2018

Eli suomeksi "Ainoa poikkeus [Kokoomuksen kaksikielisyyden puolustamisen näkymättömyyteen] oli, kun opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, hallitusohjelman pakottamana, ajoi kielikokeilua, mutta teki avoimesti voitavansa vesittääkseen sen."

[Roope]

Jännää, millaiselle mutkalle ihmisen mieli joskus menee puolustaakseen itselleen sellaista, mihin ei itsekään usko.

Kun kaikki muut argumentit on käytetty, niin suomenkielisen on pakko opiskella ruotsia 4-8 vuotta – oppi tai ei, tarvitsi tai ei – koska "se on osa meitä".

Pakkoruåtsi pilasi lapseni mahdollisuudet!

No ei pilannut. Juntti suhtautuminen kielten opiskeluun voi sen tehdä!

Keskustellessa "pakkoruotsista" Suomessa, kuulee usein argumenttina, että kun sitä ei koulussa kuitenkaan opi tarpeeksi hyvin tai että se vie tilaa muilta kieliltä. Käsittääkseni nykyajan koulutusjärjestelmässä pitää opiskella kahta vierasta kieltä, joista toisen tulee olla toinen kotimainen. Tämän lisäksi saa opiskella vapaaehtoisesti muitakin kieliä. Moni syyttää ruotsin opiskelua siitä, että vapaavalintaisia kieliä valitaan yhä vähemmän.

Toinen kotimainen kieli ei kuitenkaan ole vain kieli siinä missä muutkin, vaan se on meidän suomalaisten toinen äidinkieli. Sen oppiminen ei ole tärkeää vain siksi, että oppisi mikä on konsukiepre ja oliko se nyt en- vai ett-sukuinen sana. Se on tärkeää siksi, että se on osa meitä.

Ymmärrettävistä syistä kaikilla alueilla ruotsin kieltä ei koeta osaksi suomalaisuutta. Alueiden ruotsinkielisyys vaihtelee merkittävästä. Pohjanmaan maakunnassa ruotsia kuitenkin puhutaan enemmistökielenä. Myös esimerkiksi Suomen eteläisissä osissa on useita hyvin ruotsin kielisiä kuntia.

Ruotsinkielen opiskelua ei voi siksi ajatella vain sen kautta, että kuinka paljon sitä tarvitaan käytännössä. Sen tärkeyttä ei voida mitata vain sen kautta, että miten moni sitä oppii puhumaan sujuvasti. Siihen liittyy myös kulttuurinen ymmärrys kotimaamme väestöstä. (Sivumennen sanoen, itse toivoisin lisää tietoa myös saamelaisuudesta). Samalla tavalla kuin on tärkeä ymmärtää historiaa, tai taidetta, vaikka ei ammattia niistä aloista löytäisikään, on tärkeää ymmärtää ruotsin kielen perusta.

[...]

Jos koulussa ei tarvitse luoda minkään laista pohjaa ruotsin kielen oppimiselle, voi se pahimmillaan eriyttää suomen- ja ruotsinkielistä väestöä toisistaan yhä pahemmin. On totta että kasikielisyys tuo haasteita palvelujen järjestämiseen. On totta, että monissa tapauksissa väestö on jo erillään toisistaan. On totta, että kaikki eivät koskaan opi ruotsia ja on totta että vaikkapa saksa ja ranska ovat myös tärkeitä kieliä. Ruotsin kieli on kuitenkin osa meitä. Siihen pitää tutustua. Se ei voi olla sen varassa, että uskooko lapsi joskus tulevaisuudessa hyötyvänsä siitä vai ei. Sitä paitsi yhden kielen opettelu ei poista mahdollisuutta oppia toista. Päinvastoin, yhden kielen oppiminen opettaa oppimaan myös seuraavaa kieltä. Virkamiesruotsia ei läpäise ainakaan yhtään useampi opiskelija, vaikka ruotsi muutettaisiin vapaaehtoiseksi. Ihmiset eivät ala kuin ihmeen kaupalla puhua parempaa ruotsia, jos sen voi valita tai jättää valitsematta. Asenteissa kieliä kohtaan yleensä on kylläkin paljon parannettavaa.

Ruotsin kielen tuntemus luo sitä hyvää perustaa, josta jokaisella on mahdollisuus ponnistaa eteenpäin sekä taidon kohdata erilaisia ihmisiä. Tätä pitää vaalia, vaikka i- på- ja av-prepositiot eivät juuri nyt koululaista nappaisikaan.

Aino Akinyemi on vaasalainen kaupunginvaltuutettu

Kansan Uutisten blogit 9.8.2018

Pakkoruotsin tunnit olisi syytä siirtää äidinkielen opetukseen.

[Rokka]

^
"Äidinkieli on kieli, jonka ihminen oppii ensimmäisenä kielenään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Äidinkielen oppiminen tapahtuu samanaikaisesti ympäristöön ja kulttuuriin sosiaalistumisen kanssa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84idinkieli

Toinen kotimainen kieli ei kuitenkaan ole vain kieli siinä missä muutkin, vaan se on meidän suomalaisten toinen äidinkieli.

Mielestäni Aino voisi korjata lauseensa muotoon :Toinen kotimainen kieli ei kuitenkaan ole vain kieli siinä missä muutkin, vaan se on meidän joidenkin suomalaisten toinen äidinkieli.
Ei ruotsin kieli ole mitenkään minun äidinkieleni missään muodossa. En ole koskaan joutunut puhumaan ruotsia, suvussa ei puhuta ruotsia, enkä asu ruotsinkielisellä alueella.
Aino voisi hieman selventää, että miten 70-luvulla RKP:n tekemät lehmänkaupat tekivät minusta jotenkin ihmeellisesti kaksikielisen?

[ikuturso]

Aino voisi hieman selventää, että miten 70-luvulla RKP:n tekemät lehmänkaupat tekivät minusta jotenkin ihmeellisesti kaksikielisen?

Kas näin.

-i-

[Nanfung]

Kotimaisista kielistä puheen ollen esitän kysymykseni kielitieteen ammattilaisille?
Onko somalinkielinen Hyötyrasismin käsikirja -http://www.folktinget.fi/pdf/publikationer/spraklag.pdf- myyty loppuun, kun ei ole enää saatavilla? Nyt olisi todellinen tarve uusintapainoksen julkaisuun?

[Nikolas]

Sillä periaatteella että korjataan asia perustuslakiin, on muuan erityinen etu: Sen jälkeen ei tarvitse vääntää virkamiesten kielitaitovaatimuksista, kun asia on päivänselvä. Muut lait vain harmonisoidaan perustuslain mukaisiksi jolloin kielenopetus ja kielitaitovaatimukset pannaan uuteen kuntoon.

Jos joku viitsii rykäistä aiempana tässä ketjussa esittämästäni perustuslain muutoksesta vaikka kansalaisaloitteen, siitä vain. Tosin epäilen sen menestymistä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Enkä kysele kunniaa ja arvostusta jos se vaikka menestyisikin. Suosittelen että allekirjoitukset otetaan yksinomaan kansalaisaloitteen nettipalvelun kautta, koska se tulee aloitteen laatijalle paljon helpommaksi, ja aloite muutenkin koskee alaikäisiä, nuoria ja heidän vanhempiaan enemmän kuin ketään muita, ja he ovat kumminkin erittäin todennäköisesti täysin sinut netin käytön kanssa.

Ajoituksesta sen verran, että olisi hauskaa jos aloitteen allekirjoitusten keruu tulisi valmiiksi sopivasti eduskuntavaalien alla, ja tarkistuksen jälkeen asia menisi uuden eduskunnan käsiteltäväksi. Luulen että se olisi optimaalista.

[Roope]

Korkeakoulutettu Jody on hakenut Suomesta töitä jo monta vuotta: "On sanottu suoraan, että ei kannata vaivautua – olen aina vääränlainen"

Jody Merelle perheineen muutti Suomeen kymmenen vuotta sitten, kun Merelle sai työpaikan Euroopan kemikaalivirastosta Helsingistä. Määräaikainen pesti päättyi vuonna 2013, minkä jälkeen vakitusta työtä ei ole löytynyt, vaikka Merelle on kouluttanut itseään eri tavoin.

Aina on puuttunut jotain, Jody Merelle sanoo.

– Moneen paikkaan olen soittanut ja kysynyt, että saanko hakea tällä koulutuksella töitä. Kaikista on suoraan sanottu, että ei kannata vaivautua, kun kaikki vaatimukset eivät täyty.

Nyt Jody on siinä pisteessä, että perhettä uhkaa paluu Iso-Britanniaan, jos Suomesta ei ala työpaikkaa löytyä.

Merellen äidinkieli on englanti, mutta hän puhuu myös sujuvaa suomea sekä lisäksi hyvin ranskaa ja espanjaa.

Isossa-Britanniassa Merelle on työskennellyt 10 vuotta asianajajana erikoistuen perhelakiin ja lastensuojeluun. Lisäksi hän on työskennellyt kahdessa eurooppalaisessa instituutissa, joista toinen oli Helsingissä sijaitseva kemikaalivirasto.

[...]

Yksi ongelma ulkomalaiselle työnhakijalle on virkamiesruotsi, joka on vaatimuksena moniin virkoihin.

– Virkamiesruotsin takia monet ulkomaalaiset ovat automaattisesti hauista ulkona.

– Minullekin on sanottu suoraan, että vaikka ruotsia ei tehtävässä tarvita, minulla ei ole mahdollisuuksia saada paikkaa, jos virkamiesruotsi ei ole suoritettuna.

Jody Merelle on päättänyt, että hänen kohdallaan virkamiesruotsin puute ei saa muodostua esteeksi työnhaulle. Tarmokas nainen on aloittanut ruotsin opiskelut: käy ruotsinkurssilla ja lukee Hufvudstadsbladetia.

– Ajattelin, että olen oppinut jo niin monta kieltä, että kyllä minä tämänkin opin. Siitä se ei jää kiinni, Merelle nauraa.

MTV 16.8.2018

Pääministerin ilmoitus normien purkamisesta eduskunnan täysistunnossa

Pääministerin ilmoituksella tuodaan ajankohtaisia aiheita eduskunnan keskusteluun. Ajankohtainen aihe niin kotimaassa kuin EU:ssakin on kilpailukyvyn ja ketteryyden palauttaminen luopumalla liiallisesta sääntelystä. Hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi kestävän kasvun ja työllisyyden tielle. Suomen suunta muuttuu vain työllä, yrittämisellä ja toimeliaisuudella. Niiden esteitä on purettava.

Valtioneuvosto 24.6.2015

[Nikolas]

Roope tuossa edellä näytti havainnollisen esimerkin, josta käy ilmi miksi ei yksinkertaisesti riitä ruotsin kielen opetuksen pakollisuuden lakkauttaminen. Suomessa on se korkeamman tason pakkoruotsi, joka merkitsee että julkisen sektorin virat eivät aukea jollei hakijalla ole pakkoruotsi suoritettuna.

Jody Merelle:

– Minullekin on sanottu suoraan, että vaikka ruotsia ei tehtävässä tarvita, minulla ei ole mahdollisuuksia saada paikkaa, jos virkamiesruotsi ei ole suoritettuna.

Mikä tähän auttaa, on sellainen lainmuutos, jonka ansiosta ruotsin kielen pakollisuus todellisuudessa lakkaa myös virkoja täytettäessä. Pakollista virkamiesruotsia perustellaan Suomen perustuslain muotoilulla, jossa ruotsin kieli on Suomen toinen kansalliskieli. Yksi mahdollinen tapa korjata pakkoruotsin ongelma olisi puuttua tähän perustuslaissa määriteltyyn kansalliskieleen. Muu lainsäädännön korjaaminen seuraisi johdonmukaisesti tästä.

[Roope]

Mikä tähän auttaa, on sellainen lainmuutos, jonka ansiosta ruotsin kielen pakollisuus todellisuudessa lakkaa myös virkoja täytettäessä. Pakollista virkamiesruotsia perustellaan Suomen perustuslain muotoilulla, jossa ruotsin kieli on Suomen toinen kansalliskieli. Yksi mahdollinen tapa korjata pakkoruotsin ongelma olisi puuttua tähän perustuslaissa määriteltyyn kansalliskieleen. Muu lainsäädännön korjaaminen seuraisi johdonmukaisesti tästä.

Pakkoruotsikeskustelussa vedotaan toisinaan perustuslakiin, mutta se on pelkkä harhautus. Perustuslaki edellyttää ruotsinkielisten viranomaispalvelujen järjestämistä, mutta sillä ei ole yhteyttä pakkoruotsiin tai virkamiesruotsiin. Edes hyväksytty virkamiesruotsi ei takaa sellaista osaamista, joka kelpaisi palveluissa ruotsinkielisille.

Taina Saarinen, kielipolitiikan asiantuntija
"Perustuslaki ei määrittele, että suomen tai ruotsin pitää olla pakollinen opetettava kieli koulussa. Se määritellään koulutuslainsäädännössä."

Tilanteen korjaaminen ei siis edellytä muutoksia perustuslakiin. Pelkkä pakkoruotsin ja virkamiesruotsivaatimuksen poistaminen riittää.

[Shemeikka]

Asiaan on luova ratkaisu: vapautetaan ulkomaalaiset virkamiesruotsin vaatimuksesta. (huom.sarkasmi)

[Luka Mokonesi]

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005886586.html

Hesarin jutussa ihmetellään suomenruotsalaisten pakoa ruotsiin pois kielivähemmistöä kohtaavan henkisen väliallan alta. Juttu vain tilaajille, poimin joitakin kohtia alle.

Miksi suomen­ruotsalaiset muuttavat Ruotsiin kiihtyvällä tahdilla? Tutkijan mukaan ahdas ilma­piiri Suomessa panee etsimään avarampia oloja

Ruotsinkielinen Suomi kohahti kaksi vuotta sitten tutkimuksesta, jonka mukaan suomenruotsalaisten muutto Ruotsiin oli kiihtynyt. Mistä oli kyse? Ja miltä näyttää nyt: näivettyykö kieli ja uhkaako sukupuutto?

Suomenruotsalainen muuttoaalto voi olla kohtalonkysymys koko maalle. 

Tällaisia otsikoita ruotsinkielinen media teki Suomessa kaksi vuotta sitten, kun ajatushautomo Magma julkaisi raporttinsa suomenruotsalaisesta muuttoaallosta Ruotsiin.

Tutkimus hätkähdytti ruotsinkielistä Suomea. Sen mukaan peräti kuusi prosenttia suomenruotsalaisista – noin 17 000 ihmistä – on muuttanut 2000-luvulla Ruotsiin.

Se näytti vahvistavan väestönosan pahimpia pelkoja: ruotsin kielen aseman näivettymistä entisestään ja lopulta sukupuuttoa. 
Suomenkielinen media sen sijaan ei noteerannut Magman selvitystä oikeastaan lainkaan.

Ruotsalaisuuden päivän alla siihen on hyvä palata ja katsoa, mikä on tilanne nyt.

Magman tutkimus perustuu Tilastokeskuksen lukuihin. Sen on tehnyt kulttuurimaantieteilijä Kaisa Kepsu, joka on tutkinut suomenruotsalaista muuttoa kymmenen vuotta muun muassa Helsingin yliopistossa.

Vuoden 2010 kieppeillä Magmassa huomattiin, että ruotsinkielisiin lehtiin alkoi ilmestyä juttuja siitä, kuinka suomenruotsalaiset muuttavat aina vain enemmän Ruotsiin. Päätettiin ottaa selvää, onko asiassa perää.

Magma on suurten suomenruotsalaisten säätiöiden rahoittama elin, jonka tehtävä on tuottaa tuoretta kaksikielistä Suomea koskevaa tietoa julkiseen keskusteluun ja poliittisten päätösten tueksi.

Tilastokeskuksen materiaali vahvisti havainnon.

Muuttoaalto näytti vain kiihtyvän seurantajakson viimeisinä vuosina 2014–2015.

17 000 ihmistä on paljon, kun ajatellaan, että Suomessa asuu kaikkiaan 290 000 suomenruotsalaista.

Kun sata vuotta sitten melkein 13 prosenttia suomalaisista puhui äidinkielenään ruotsia, nyt heitä on koko väestöstä hieman yli viisi prosenttia.

Toisaalta Kepsu muistuttaa, että täysin ruotsinkielisiltä alueilta Pohjanmaalta, Turun saaristosta ja Ahvenanmaalta on aina muutettu luontevasti Ruotsiin opiskelemaan ja töihin.

Näillä seuduin ihmiset katsovat Ruotsin televisiota, lukevat ruotsalaisia lehtiä ja puhuvat ruotsalaisista puheenaiheista. Elämä on kulttuurisesti hyvin samantapaista kuin toisella puolella lahtea.

"Ruotsi on heille tuttu, sinne on helppo muuttaa", Kepsu sanoo. "Kuten olen aiemminkin sanonut, tämän voisi oikeastaan rinnastaa maan sisäiseen muuttoon."

Kepsun mukaan suomenruotsalaisten muuttoliike Ruotsiin on osa yleistä kaupungistumista ja kansainvälistymistä, sitä samaa, joka vetää suomenkielisiä osaajia maailmalle.

"Moni puhuu siitä, että Ruotsin avoimuus houkuttaa. Haetaan positiivisempaa fiilistä ja jotain uutta."

Iltapäivälehti Expressen julkaisi aiheesta vuonna 2016 useita artikkeleita. Jutussa, joka oli otsikoitu Viha ruotsia puhuvia kohtaan kasvaa Suomessa, ilmiölle etsittiin selitystä selvityksestä, jonka oli tehnyt Tukholman yliopisto. Siihen osallistui nelisensataa nuorta suomenruotsalaista. Heistä noin puolet kertoi kokeneensa identiteettinsä takia verbaalista tai fyysistä väkivaltaa.

Moni kertoi miettivänsä kaksi kertaa, puhuuko kadulla suomenruotsia vai onko viisaampaa olla kokonaan hiljaa.

Yli puolet haastatelluista oli sitä mieltä, että tilanne on pahentunut kymmenen viime vuoden aikana. Heidän mielestään perussuomalaisten "pakkoruotsin" vastainen agenda on huonontanut ilmapiiriä.

Jutussa haastateltiin suomalaista politiikantutkijaa Pasi Saukkosta, joka on tutkinut muun muassa kansallista identiteettiä ja kielipolitiikkaa.

Saukkonen totesi, että keskustelu ruotsin kielen asemasta on saanut Suomessa yhä enemmän aggressiivisia ja kriittisiä sävyjä ja on hyvin huolestuttavaa, jos ihminen ei uskalla puhua äidinkieltään kadulla. Se johtaa siihen, että ruotsin kieli marginalisoituu Suomessa entistä enemmän. "Valtion ja poliitikkojen on oltava yksiselitteisiä siinä, ettei uhkauksia ja häirintää suomenruotsalaisia kohtaan siedetä", hän sanoi.

Suomenruotsalaisten kohtaamaa sanallista ja fyysistä häirintää on selvitetty myös Suomessa, kertoo Kaisa Kepsu. Tuoreen nuorisobarometrin mukaan 42 prosenttia vastaajista kertoi, että heitä oli joskus kohdeltu huonosti, kun he olivat puhuneet ruotsia.

Tämä tarkoittaa vähättelyä, pilkkaamista ja nimittelyä, jota ovat harrastaneet nuorille vieraat aikuiset.

Kepsun haastatteluaineistossa on selviä viitteitä siitä, että ahdas ilmapiiri saa suomenruotsalaiset etsimään Ruotsista avarampia oloja, niin että äidinkieltään ja identiteettiään ei tarvitse koko ajan nähdä ongelmana.

Kepsun tutkimus myös osoittaa, että noin puolet muuttajista palaa jossain vaiheessa takaisin Suomeen. Hän kertoo, että muutamat pohjanmaalaiset kunnat järjestävät nykyään kesätapahtumia, joihin kutsutaan Ruotsiin muuttaneet entiset kuntalaiset. Muuttaneisiin pidetään aktiivisesti yhteyttä, ja heille kerrotaan, minkälaisia työ- ja asumismahdollisuuksia kunnassa nyt on tarjolla, jos paluu tuntuu ajankohtaiselta.

"Näitä ihmisiä ei ole menetetty. Suomenruotsalainen Suomi ja Ruotsi ovat samankaltaisia kulttuurialueita. On helppo muuttaa, ja on helppo tulla takaisin."

[Uuno Nuivanen]

Munsalan soutajat.

[Emo]

"Moni puhuu siitä, että Ruotsin avoimuus houkuttaa. Haetaan positiivisempaa fiilistä ja jotain uutta."

Aina-han muutoissa haetaan positiivisempaa fiilistä ja jotain uutta, mutta kysymys kuuluu: Löytävätkö muuttajat hakemaansa Ruotsista?

[Roope]

Sdp:n puheenjohtaja otti kantaa pakkoruotsiin linjaamalla, että "kuuluu yleissivistykseen opetella molemmat kansalliskielet".

Rinne: Att kunna svenska hör till allmänbildningen
...
Under den allmänpolitiska debatten på kongressen dyker frågan om det svenska språkets ställning upp i flera inlägg. Ämnet är inte obekant för partiordförande Rinne.

– Jag anser att det hör till allmänbildningen att lära sig nationalspråken, säger han och efterlyser ett samarbete mellan alla partier i arbetet för den svenska befolkningsgruppens rättigheter.

Hbl 3.11.2018

Antti Rinne betonade klimatpolitiken och svenska språkets ställning – "Vi måste lösa frågan nu"
...
Rinne slog även ett slag för Finlands tvåspråkighet.

– Som ordförande för Finlands största tvåspråkiga parti är det en hederssak för mig att främja det svenska språket, precis som andra partiordförande gjort före mig. Men inget parti kan ensam värna om svenskan och de språkliga rättigheterna, utan det behövs samarbete mellan partierna. Jag anser dessutom att det hör till allmänbildningen att lära sig båda nationalspråken. Och det är inte bara min privata åsikt, utan SDP:s partikongresser har fastställt att undervisningen i de båda nationalspråken är befogad och att partiet vill stärka kunnandet i nationalspråken, påpekade Rinne.

Arbetarblader 3.11.2018

Todellisuudessahan useimmat eivät opi ruotsia siitä huolimatta, että se on koulussa suomenkielisten ainoa kaikille pakollinen vieras kieli, ja vain harva tarvitsee kieltä työssään. Ruotsinkielisten oikeudet taas eivät liity asiaan millään lailla.

[Roope2]

Rinteen rakkaus toista kotimaista kohtaan on puhdasta laskelmointia. Demareissa on melkoinen joukko, joka kruksaa ruotsin äidinkielekseen ja pienikin vihje toiseen suuntaan merkitsee useita miinus-prosentteja.

[l'uomo normale]

Mikä on Rinteen oma ruotsin osaaminen?

[pienivalkeapupu]

Mikä on Rinteen oma ruotsin osaaminen?

En tiedä, enkä haluakaan tietää. Puhukoon suomea, ja palkatkoon vaikka simultaanitulkin vierelleen jos ei muuten viesti mene perille.

[Roope]

Jo Sibelius tunnisti kaksikielisyyden voiman, vaikka vävypojan uusi nimi ärsyttikin säveltäjää – nyt ruotsalaisuuden päivänä on aika juhlia kieliemme dynaamista vuorovaikutusta

[...]

SUOMALAISUUTTA syvästi muokanneen kaksikielisyyden edut ovat yhä olemassa myös suomenkielisille. Yksi esimerkki tämän tunnistamisesta on ylioppilaiden soihtukulkueestakin tuttu tapa laulaa Saksassa syntyneen Paciuksen kansallislauluksemme noussut sävellys sekä Runebergin runon alkuperäiskielellä (Vårt land) että suomennoksena (Maamme).

Paljon saisi tapahtua ennen kuin kansanedustajat poistaisivat kaksikielisyyden Suomen perustuslain pykälästä nro 17.

Samalla vuoden 2004 kielilain käytännön toteutuminen sekä ruotsin aseman pohdiskelu esimerkiksi itärajamme tienoilla säilyvät kipakankin keskustelun aiheina. Perustuslain takaamaa toisen kielemme asemaa vastustetaan jopa niin, että se voi olla yksi syy suomenruotsalaisten muuttoliikkeeseen. Tällä vuosituhannella noin kuusi prosenttia eli noin 17000 suomenruotsalaisista on muuttanut Ruotsiin.

Ilman ruotsin kielen ymmärrystä käsityksemme suomalaisuudesta voi kuitenkin jäädä vajaaksi. Ilman sitä ei pääse nauttimaan myöskään skandinaavisesta tietokirjallisuudesta, josta vain osa käännetään suomeksi tai englanniksi.

[...]

Suomenkieliset jakautuvat yhä esimerkiksi ruotsin kielen nykyisen aseman puolustajiin ja sen osittaista tai täydellistä purkamista vaativiin.

Jakolinjoja ilmestyy myös monien muiden identiteettiä määrittelevien leirien sisälle, ei siis vain leirien välille. Francis Fukuyama epäilee uudessa Identity-kirjassa, että hyvät tarkoitukset identiteettirintamalla voivat lopulta ruokkia tasa-arvon sijasta vastakkainasettelua. Se taas voi ruokkia yksinkertaistavien populistien agendaa.

JAKOLINJOJEN vastapainoksi voi vaihteeksi miettiä asioita, jotka meitä vielä yhdistävät.

Ja kansalaiset, medborgare – tänä ruotsalaisuuden päivänä yksi yhdistävä piirre voi olla myös kaksikielisyyden dynaamisen vaikutuksen tunnistaminen suomalaisuudessa.

Helsingin Sanomat 5.11.2018

Paljon saisi tapahtua ennen kuin kansanedustajat poistaisivat kaksikielisyyden Suomen perustuslain pykälästä nro 17.

Samalla vuoden 2004 kielilain käytännön toteutuminen sekä ruotsin aseman pohdiskelu esimerkiksi itärajamme tienoilla säilyvät kipakankin keskustelun aiheina. Perustuslain takaamaa toisen kielemme asemaa vastustetaan jopa niin, että se voi olla yksi syy suomenruotsalaisten muuttoliikkeeseen. Tällä vuosituhannella noin kuusi prosenttia eli noin 17000 suomenruotsalaisista on muuttanut Ruotsiin.

Hyvin harva poliitikko ajaa tai kannattaa ruotsin kansalliskielen aseman poistamista muuten kuin viimeisenä keinona lopettaa pakkoruotsi. Sillä pakkoruotsistahan keskustelua on koko ajan käyty, ei ruotsin asemasta kansalliskielenä. Paitsi Rkp:n ja Folktingetin propagandassa, jossa ne on kytketty yhteen.

Toimittaja Vesa Sirén antaakin ymmärtää, että pakkoruotsi olisi sidottu perustuslakiin, mikä ei pidä paikkaansa. Samaten toimittajan viittaama vuoden 2004 kielilaki nimenomaan ei esimerkiksi edellytä kaikilta työntekijöiltä ruotsin kielen taitoa vaan työpaikalta riittävää ruotsin kielen taitoista henkilöstöä, siis ruotsinkielisen palvelun järjestämistä. Kielilaki ei myöskään ottanut kantaa pakollisen ruotsin opetuksen tarpeellisuuteen.

Ilman ruotsin kielen ymmärrystä käsityksemme suomalaisuudesta voi kuitenkin jäädä vajaaksi. Ilman sitä ei pääse nauttimaan myöskään skandinaavisesta tietokirjallisuudesta, josta vain osa käännetään suomeksi tai englanniksi.

Suurin osa suomalaisista on ja on aina ollut "ilman ruotsin kielen ymmärrystä", eikä pystyisi halutessaankaan lukemaan "skandinaavista tietokirjallisuutta" ruotsiksi. Ihanko oikeasti heidän "käsityksensä suomalaisuudesta" on toimittajan mielestä "jäänyt vajaaksi"?

Ja kansalaiset, medborgare – tänä ruotsalaisuuden päivänä yksi yhdistävä piirre voi olla myös kaksikielisyyden dynaamisen vaikutuksen tunnistaminen suomalaisuudessa.

Ei aavistustakaan, mitä kaksikielisyyden dynaamiset vaikutukset ovat tänä päivänä, mutta se on selvää, ettei ainakaan pakkoruotsi synnytä mitään juhlimisen arvoisia dynaamisia vaikutuksia.

[Puskistahuutelija]

Sivuaa aihetta löyhästi, joten lisään tänne:

EF:n tutkimus: Suomessa osataan englantia kahdeksanneksi parhaiten maailmassa – ohi kirivät länsinaapurit, singaporelaiset ja eteläafrikkalaiset

Englannin osaamista selvittäneessä koulutusyritys EF:n tutkimuksessa suomalaisten sijoitus oli tänä vuonna kaikkien aikojen huonoin.

SUOMALAISET osaavat englantia heikommin kuin läntiset naapurit, kertoo koulutusyritys EF Education Firstin vuosittainen tutkimus. Yritys tunnetaan esimerkiksi ympäri maailmaa järjestettävästä kielikurssitoiminnasta.

Suomalaiset ovat tänä vuonna tutkimuksessa sijalla kahdeksan, mikä on kaikkien aikojen huonoin. Ensimmäisen kerran EF julkaisi vastaavan tutkimuksen vuonna 2011.

Parhaimmillaan suomalaisten englannin osaaminen on mitattu neljänneksi parhaaksi maailmassa. Viime vuonna osaaminen riitti sijaan kuusi.

TÄNÄ vuonna tutkimuksen ensimmäisellä sijalla ovat ruotsalaiset, toisella alankomaalaiset ja kolmannella singaporelaiset. Lisäksi suomalaisia paremmin englantia osaavat norjalaiset, tanskalaiset, eteläafrikkalaiset ja luxemburgilaiset, tutkimus paljasti.

Heikointa englannin osaaminen on tutkimuksen mukaan Libyassa, Irakissa ja Uzbekistanissa.

....

Tähän tutkimukseen liittyy tekijöitä, joiden myötä tätä kahdeksatta sijaa voidaan pitää käytännössä ykköstilana:

A) Singaporessa ja Etelä-Afrikassa englannin kielellä on virallinen status, jonka myötä he eivät ole täysin vertailukelpoisia muihin nähden
B) Muiden edelle menneiden kielet ovat germaanisia kieliä ja täten englannin sukulaiskieliä, jotka antavat etumatkaa kielen oppimiseen
C) Suomessa kohdistetaan edelleen kohtuuttomat resurssit ruotsin kielen opetukseen, joka kaivaa maata yhä paremman englannin kielen osaamisen alta

Ensimmäinen maa, jossa englanti EI nauti virallisen kielen statusta eikä ole sukulaiskieli, on Slovenia. Sekin aivan Suomen kintereillä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005889381.html

[foobar]

Kannattaa vertailla ruotsalaisuuden (?!) päivän juhlistamista Hesarissa Kalevalan päivän eli suomalaisen kulttuurin päivän juhlimiseen. Ruotsin kieltä juhlitaan Hesarissa menemällä mille tahansa mutkalle freudenthalilaisten eduksi, kun taas suomalaista kulttuuria juhlistettiin viimeksi tasan yhdellä artikkelilla jossa kerrottiin Kalevalan olevan suomalaisten miesten vaimonhakkausmanuaali, kertoen suomalaisten miesten pimeästä puolesta.

[VeePee]

yksi yhdistävä piirre voi olla myös kaksikielisyyden dynaamisen vaikutuksen tunnistaminen suomalaisuudessa

Tätä dynaamista vaikutusta jouduin kyllä hetken pohtimaan mutta sehän tarkoittaa sitä valtavaa rahasummaa joka kupataan suomalaisen veronmaksajan selkänahasta ruotsinkielisten etuoikeuksien ylläpitämiseen. Dynaaminen yksisuuntainen rahavirta. Vaikea nähdä ainuttakaan hyötyä maksajataholle.