Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

[Roope]

Säätiörahalla on taivaallinen voima?

Pakkoruotsia puolustavilla puolueilla on valta valtuustoissa ja lautakunnissa. Siksi järjestelmän osittainenkaan purkaminen on liki mahdotonta ainakaan kuntakokeilujen kautta.

[Roope]

Suomenkielistä mediaa kielikokeilun peruminen ei jostain syystä kiinnosta, mutta ruotsinkielinen on sitäkin tyytyväisempää.

Språkförsöket är över – också Nyslott och Rovaniemi drar sig ur

Språkförsöket som skulle bana väg för avskaffandet av skolsvenskan har gått in i en vägg. Nyslott och Rovaniemi meddelar att de inte är intresserade av att gå vidare. Därmed är antalet deltagare noll.


[...]

När försöket lanserades i fjol omfattade det totalt 2 200 elever. Dock visade det sig strax att intresset för det var lamt i kommunerna, som själva fick fatta beslut om de ville delta eller inte.

Till slut valde endast fem kommuner att anmäla sitt deltagande: Nyslott, Jämsä, Pieksämäki, Rovaniemi och Ylöjärvi. De övriga tre kommunerna drog sig ur försöket redan tidigare.

Språkförsöket kom till efter att medborgarinitiativet om att slopa skolsvenskan föll i riksdagen i mars 2015. Riksdagen godkände ändå en kläm om att inleda ett försök, där eleverna i årskurs sex fick byta ut svenskan mot ett annat språk.

Efter att Sannfinländarna splittrades i fjol somras minskade partiets intresse för försöket märkbart. Att avskaffa skolsvenskan har varit en hjärtesak för före detta sannfinländaren och Europa-, kultur- och idrottsministern Sampo Terho (Blå).

I Nyslott var det den sannfinländska gruppen i stadsfullmäktige som föreslog att staden skulle delta.

Sampo Terho kommer ändå inte att ge upp i sin kamp för "språkfrihet". I en intervju på tisdagen sade Terho att han kommer att driva frågan så länge han är i politiken.

– Det här är bara en detalj i helheten och helheten är att finländarna vill ha språkfrihet, sade Terho på tisdagen.

Hbl 25.5.2018

Ledare: Självdött experiment

Lyckligtvis har förnuftet segrat och experimentet att i grundskolan byta ut svenskan mot ett annat språk självdör på grund av ointresse.

På fredagsförmiddagen kom den sista bekräftelsen – också Rovaniemi drar sig ur experimentet att i årskurs 6 i grundskolan byta ut svenskan mot ett annat språk. Därmed förfaller hela experimentet eftersom det saknar deltagare.

Experimentet är ett av dåvarande Sannfinländarnas och nuvarande Blå framtids få avtryck i regeringsprogrammet. Intresserade elever i årskurs 6 skulle nästa läsår ha fått byta ut studier i svenska till något annat språk i kommuner som deltar i experimentet. I torsdags drog sig en av de intresserade städerna, Nyslott, ur experimentet eftersom så få elever och deras föräldrar var intresserade. I fredags beslöt Rovaniemi att inte heller delta. I Rovaniemi hade svenskan bytts till spanska, i Nyslott till ryska.

I kommunerna längs östgränsen är ryskan naturligtvis väldigt viktig för det lokala näringslivet. Det är klart att det gagnar kommunerna, näringslivet och sysselsättningen att kunskaperna i ryska är utbredda. En del av kommunerna har tidigare, innan det här språkexperimentet var aktuellt, ansökt om att få byta ut svenskan mot ryskan. Det lyckades inte eftersom Finland är ett tvåspråkigt land och de inhemska språken är obligatoriska.

Problemet med experimentet och det tankesätt som ligger bakom är att man ställer kunskaper i svenska mot kunskaper i andra språk och ser dem som konkurrenter. Så är det inte.

Ju fler språk man kan desto lättare är det att lära sig nya språk. Kunskaperna stöder varandra. Så gott som alla barn i svenska skolor i Finland inleder sina språkstudier med finska, men det hindrar dem inte från att senare studera engelska, tyska, franska eller spanska. Det beror inte på att de finlandssvenska barnen skulle vara intelligentare än de finskspråkiga. De som har svenska som modersmål har visserligen lättare att lära sig germanska språk som tyska och engelska, men därför är det ingen dum idé för finska elever att inleda språkstudierna med svenska.

Experimentet med att byta ut svenskan mot ett annat språk har alltså varit Blå framtids och nuvarande kulturminister Sampo Terhos projekt. Han tycks hysa ett djupt agg mot svenskan i Finland och vår tvåspråkighet. Terho hävdar att det finska folket vill ha "språkfrihet", alltså kunna välja vilka språk man ska läsa och inte vara bunden av Finlands status som tvåspråkigt land. Terho var länge ordförande för finskhetsförbundet Suomalaisuuden liitto, som under de senaste decennierna har sett som sin uppgift att motarbeta svenskan i Finland. Det är synd eftersom det skulle finnas många andra frågor att driva som bättre skulle stödja finskans ställning.

Det sitter särskilt illa eftersom uppfattningen om språkstudier och hur de ska bedrivas har ändrats radikalt. Man kan kalla det ett paradigmskifte. I grundskolan går man nu in för att betona de praktiska kunskaperna i språk, att kunna göra sig förstådd och förstå språket, framför grammatikalisk korrekthet. Man fäster mer uppmärksamhet vid de muntliga kunskaperna.

Hand i hand med det här paradigmskiftet går tanken att tidigarelägga studierna i språk och de nya läroplanerna. Enligt Utbildningsstyrelsen och statistiken skedde en klar förändring mellan 2015 och 2016. Dessutom har kommunerna och skolorna kunnat söka om projektpengar för att tidigarelägga språkundervisningen.

Orsaken till ointresset bland eleverna och särskilt bland deras föräldrar att delta i ett experiment där svenskan byts bort har säkert många dimensioner. En av dem är insikten om att man i framtiden behöver svenskan, en annan är att en ny europeiskt inspirerad identitet vinner terräng. Enspråkighet räcker inte, varken i snäv bemärkelse – med enbart finska – eller i vidare bemärkelse – med svenska och engelska. Det behövs kunskaper i många språk, och svenskan är inget hinder för det.

Susanna Ginman Chef för opinionsavdelningen

Hbl 25.5.2018

Lyckligtvis har förnuftet segrat och experimentet att i grundskolan byta ut svenskan mot ett annat språk självdör på grund av ointresse.

Järjellä ei ollut mitään tekemistä kokeilun kaatumisen kanssa. Kyse ei ollut myöskään kiinnostuksen puutteesta, vaan poliitikkojen myyräntyöstä ja kokeilulle asetetuista reunaehdoista, jotka eivät suinkaan olisi vapauttaneet oppilaita ruotsin kielen opiskelusta ja virkamiesruotsin taidon osoittamisesta vaan vain lykänneet sitä peruskoulusta korkeakouluun. Ihme, että kokeiluun ilmoittautui tuonkin verran ihmisiä.

Experimentet är ett av dåvarande Sannfinländarnas och nuvarande Blå framtids få avtryck i regeringsprogrammet.

Kokeilun juuret eivät ole hallitusohjelmassa vaan edellisen eduskunnan pakkoruotsiäänestyksen ohessa hyväksymässä ponnessa.

I kommunerna längs östgränsen är ryskan naturligtvis väldigt viktig för det lokala näringslivet. Det är klart att det gagnar kommunerna, näringslivet och sysselsättningen att kunskaperna i ryska är utbredda. En del av kommunerna har tidigare, innan det här språkexperimentet var aktuellt, ansökt om att få byta ut svenskan mot ryskan. Det lyckades inte eftersom Finland är ett tvåspråkigt land och de inhemska språken är obligatoriska.

Suomen virallisella kaksikielisyydellä ei ole tekemistä vasta 60-luvulla syntyneen pakkoruotsin kanssa.

Problemet med experimentet och det tankesätt som ligger bakom är att man ställer kunskaper i svenska mot kunskaper i andra språk och ser dem som konkurrenter. Så är det inte.

Rajallisten resurssien maailmassa kielet kilpailevat väistämättä keskenään, etenkin kun ruotsi on suomenkielisille peruskoulun ainoa pakollinen vieras kieli. Kun lisäksi englannin osaaminen on nykyään välttämätöntä, kynnys vapaaehtoisen kolmannen vieraan kielen valitsemiseen on monille liian korkea. Tämän kiistäminen on älyllistä epärehellisyyttä.

Ju fler språk man kan desto lättare är det att lära sig nya språk. Kunskaperna stöder varandra. Så gott som alla barn i svenska skolor i Finland inleder sina språkstudier med finska, men det hindrar dem inte från att senare studera engelska, tyska, franska eller spanska. Det beror inte på att de finlandssvenska barnen skulle vara intelligentare än de finskspråkiga. De som har svenska som modersmål har visserligen lättare att lära sig germanska språk som tyska och engelska, men därför är det ingen dum idé för finska elever att inleda språkstudierna med svenska.

Yhtä fiksua on todeta, että kieliä oppii paremmin käyttämällä niiden opiskeluun enemmän aikaa. Rajallisten resurssien maailmassa on tehtävä valintoja, jotka ovat toisiaan poissulkevia.

Experimentet med att byta ut svenskan mot ett annat språk har alltså varit Blå framtids och nuvarande kulturminister Sampo Terhos projekt. Han tycks hysa ett djupt agg mot svenskan i Finland och vår tvåspråkighet. Terho hävdar att det finska folket vill ha "språkfrihet", alltså kunna välja vilka språk man ska läsa och inte vara bunden av Finlands status som tvåspråkigt land. Terho var länge ordförande för finskhetsförbundet Suomalaisuuden liitto, som under de senaste decennierna har sett som sin uppgift att motarbeta svenskan i Finland. Det är synd eftersom det skulle finnas många andra frågor att driva som bättre skulle stödja finskans ställning.

Sampo Terhon väite, että kielivapaus ei ole sidottu Suomen kaksikielisyyteen, on fakta. Suomen virallinen kaksikielisyys ei edellytä pakkoruotsia sen enempää suoraan kuin kiertäenkään. Pakkoruotsin kannattajien väitteet pakkoruotsista perustuslain edellyttämien ruotsinkielisten palvelujen turvaajana eivät kestä kriittistä tarkastelua siksikään, että vain murto-osa pakkoruotsin suorittajista saavuttaa koulun kautta sellaisen kielitaidon, jonka ruotsinkieliset hyväksyisivät palveluissaan. Edes ns. virkamiesruotsin taso ei riitä siihen likimainkaan.

Det sitter särskilt illa eftersom uppfattningen om språkstudier och hur de ska bedrivas har ändrats radikalt. Man kan kalla det ett paradigmskifte. I grundskolan går man nu in för att betona de praktiska kunskaperna i språk, att kunna göra sig förstådd och förstå språket, framför grammatikalisk korrekthet. Man fäster mer uppmärksamhet vid de muntliga kunskaperna.

Höpsis. Ruotsin kielen osaaminen on heikentynyt vuosikymmenet, eikä opetusmenetelmien kehittymisen tai minkään muunkaan kautta ole odotettavissa sellaista mullistusta, joka kääntäisi trendin. Ja vaikka olisi, niin joka tapauksessa yhä harvemmalla on tarvetta ruotsin osaamiselle koulun jälkeen.

Hand i hand med det här paradigmskiftet går tanken att tidigarelägga studierna i språk och de nya läroplanerna. Enligt Utbildningsstyrelsen och statistiken skedde en klar förändring mellan 2015 och 2016. Dessutom har kommunerna och skolorna kunnat söka om projektpengar för att tidigarelägga språkundervisningen.

Myöskään usein ehdotettu ruotsin kielen opetuksen varhaistaminen ei ole ratkaisu mihinkään eikä perustelu millekään. Asiantuntijoiden arvioiden perusteella opetuksen varhaistaminen alakoulun kuudennelta luokalta alkavaksi vain heikentää ruotsin oppimistuloksia, kun sama tuntimäärä jaetaan useammalle vuodelle.

Orsaken till ointresset bland eleverna och särskilt bland deras föräldrar att delta i ett experiment där svenskan byts bort har säkert många dimensioner. En av dem är insikten om att man i framtiden behöver svenskan, en annan är att en ny europeiskt inspirerad identitet vinner terräng. Enspråkighet räcker inte, varken i snäv bemärkelse – med enbart finska – eller i vidare bemärkelse – med svenska och engelska. Det behövs kunskaper i många språk, och svenskan är inget hinder för det.

"Kiinnostuksen puute" ei johtunut vanhempien ja oppilaiden tiedostamasta ruotsin osaamisen tarpeesta saati sitten "uudesta eurooppalaisesta indentiteetistä", joka muka kannustaisi opiskelemaan useampia kieliä. Vanhemmat vain ymmärsivät, että kokeiluun osallistuvia ei vapautetakaan pakollisesta ruotsin opiskelusta, vaan se olisi heillä edessä myöhemmässä, vaikeammassa vaiheessa.

Mitään kuvatun kaltaista "uutta eurooppalaista indentiteettiä" ei ole olemassakaan, vaan tilastojen mukaan vapaaehtoisten kieliopintojen suosio jatkaa kouluissa laskuaan. Kun ruotsi on pakollinen ja englanti "pakollinen", jää kolmas vieras kieli yhä useammin valitsematta. Siksi useimmille turha pakkoruotsi on este suomalaisten monipuolisemmalle kielitaidolle.

[Swen OF Sweden]

Käsittämätöntä tekstiä tuoreesta Suomalaisuuden Liiton uudesta ohjelmasta

Suomenkielisillä on maan historiallisia ja kulttuurisia perinteitä kunnioittava mahdollisuus ja
oikeus opiskella ruotsia ja suuntautua ruotsalaiseen kulttuuriin. Suomenkielisten ja
ruotsinkielisten sivistynyt yhteys ei kuitenkaan ole mahdollista muutoin kuin
vapaaehtoisuuden pohjalta. Tästäkin syystä on luovuttava kanssakäymisen edellytyksiä
turmelevasta ruotsin pakollisuudesta. Vastaavasti suomenkielisten ei pidä vaatia
ruotsinkielisille pakollisia suomen opintoja. On parempi luottaa vapausaatteen voimaan.
Tähän on sitäkin suurempi syy, kun tiedämme, että ruotsinkielisillä on riittävästi käytännön
syitä opiskella suomea. Tilastojen mukaan lähes jokainen ruotsinkielinen peruskoululainen
opiskelee suomea A1-kielenä [7, sivut 231-232]. Vaara kieliväestöjen yhteisen kielen
puuttumisesta ei siten ole todellinen ja vaatimus suomen pakollisuudesta ruotsinkielisille on

Häpeäkseni tunnustan, että olin Turun Linnassa mukana kokouksessa, missä tämä uusi ohjelma hyväksyttiin ja pidin puheen tästä, missä vastustin ruotsinkielisten mahdollisuutta vapaustusta pakkosuomesta. Jouduin poistumaan hetkeksi heti puheeni jälkeen ja kun en tajunnut pyytää kannatusta esitykselleni, niin siitä ei äänestetty ja nyt tämä lähes minusta maanpetoksellinen kohta jäi ohjelmaamme.

Olisi täysin käsittämätöntä, että suomessa eläisi suuri kielivähemmistö, jolta ei vaadittaisi suomen pääkielen, eli suomen osaamista ja oppimista kouluissa.
Eräs liiton toimija vastasi minulle, että Liiton pitää toimia näin, koska perustuslakivaliokunnasta oli sanottu näin, eli pakkoruotsista, ei voida luopua lainkaan, ellei samalla luovuta ruotsinkielisten pakkosuomesta.
Aivan käsittämätöntä sontaa sanon minä!!

Kaikki muutkin perustelut tässä kohtaan ontuvat pahasti ja esimerkkinä voidaan pitää Ahvenanmaata, jossa juuri kukaan ei halua vapaaehtoisesti lukea suomea.

Toivoisin mahdollisimman monen hommalaisen tai tätä lukevan liittyvän liittoon, jotta saataisiin tämä sudenkuoppa ja maanpetos kohta pois ohjelmastamme mahdollisimman nopeasti.

Olen kuuulunut liittoon 80-luvulta saakka ja tällaisen kohdan lukeminen ohjelmasta on todella tuskallista, enkä ymmärrä, miten se ylipäätään on voinut tulla ohjelmaan mukaan.

Liiton pitää ymmärtää, että jos asiaa katsoo yhdenvertaisuuden näkökulmasta, niin tällä perusteella, yhdenkään kielivähemmistön ei tarvitsisi opetella suomessa suomea, tätäkö suomalaiset haluaa???

[Roope]

Olisi täysin käsittämätöntä, että suomessa eläisi suuri kielivähemmistö, jolta ei vaadittaisi suomen pääkielen, eli suomen osaamista ja oppimista kouluissa.

Eräs liiton toimija vastasi minulle, että Liiton pitää toimia näin, koska perustuslakivaliokunnasta oli sanottu näin, eli pakkoruotsista, ei voida luopua lainkaan, ellei samalla luovuta ruotsinkielisten pakkosuomesta.

Voi olla, että tekee periaatteessa pakkoruotsin purkamisesta poliittisesti hieman helpompaa, mutta ei ainakaan perustuslaki edellytä tuollaista.

Minusta on ongelmallista, että annetaan ymmärtää, että Suomessa syntyneiden suomalaisten ei tarvitsisi osata lainkaan suomea.

[Dick Ursby]

Kaikki perustelut joissa mainitaan perustuslaki ovat valetta.

Sinänsä vesitetyn kielikokeilun lopullinen hautaaminen ja surumedian asenne koko asiaan saa nyt aikaan sen etten lausu sanaakaan ruotsia Ruotsin ulkopuolella. Tämä kieliasia on loppuun käsitelty heidän puoleltaan joten olkoon minunkin. Se on loppu nyt.

[BarkAtTheMoon]

Olen ketjuun aiemmin kirjoittanutkin (mainitsematta ehkä mitään osasta seuraavaa), että pakkoruotsin takana on vähintäänkin osittain korruptio/RKP-säätiöiden varat ja muu Ruotsalainen rahoitus josta ei sen enempää tietoa, asiaan liittyy myös paljon muutakin mistä itselläni ei tarkempaa tietoa, ehkä tyyliä " tosiaan sidos Ruotsiin pelastaa Venäjältä", "länsi on meidän suuntamme"-yms, oikeastaan aika ymmärrettävää, mutta nykyisen Eurostoliiton toimien kautta ei niinkään ymmärrettävää.

Itse olen kuullut erään suht tunnetun poliitikon sukulaiselta saunaillassa pari-kolme vuotta sitten, että ainakin yhdessä Suomen valtapuolueista on ollut liikkeellä Ruotsalaista rahaa ilmeisesti RKP:n kautta ja ajatuksella että ei ole pakkoruotsia, ikinä ole ollutkaan. Kuulemma tuki ei välttämättä ole suoraa, vaan vaikka firmaa/puolisoa/lasta voidaan auttaa saamaan töitä, lainaa, suhteita, vaalirahaa...
Em perustuu vain juovuksissa kuultuun juopuneeseen enkä edes muista nyt menikö juuri noin, mutta perusideaan uskon koska politiikkahan perustuu Suomessa tuommoiseen, ja on täysin käsittämätöntä miten entisellä siirtomaaherralla edelleen on ääni näin voimakas Suomessa.

Henkilökohtaisesti olen äärimmäisen vahvasti pakkoruotsia vastaan, ja myös Swenin kanssa Suomalaisuuden liiton jäsen, kiinnostava tuo juttu kokouksesta joissa en ole ikinä käynyt vaikka jäsen jo vuosia ollutkin

[Roope]

Olen ketjuun aiemmin kirjoittanutkin (mainitsematta ehkä mitään osasta seuraavaa), että pakkoruotsin takana on vähintäänkin osittain korruptio/RKP-säätiöiden varat ja muu Ruotsalainen rahoitus josta ei sen enempää tietoa, asiaan liittyy myös paljon muutakin mistä itselläni ei tarkempaa tietoa, ehkä tyyliä " tosiaan sidos Ruotsiin pelastaa Venäjältä", "länsi on meidän suuntamme"-yms, oikeastaan aika ymmärrettävää, mutta nykyisen Eurostoliiton toimien kautta ei niinkään ymmärrettävää.

Muutama päivä sitten Ylellä oli juttu puolueiden lähellä hääräävistä jättisäätiöistä, joista suurin on Svenska Kulturfonden peräti 800 miljoonan euron omaisuudellaan. Jutussa ei mainittu, että nimenomaan Rkp:tä lähellä olevat säätiöt rahoittavat/lahjovat myös muiden puolueiden poliitikkoja. Niin selkeää korruptiota kuin olla voi.

Yle: Tutkimus: Puolueilla piilotettuna miljoonia euroja säätiöihin – RKP:tä lähellä olevalla Svenska Kulturfondenilla jättiomaisuus 21.5.2018

Vuosi 2015 toistaa aiempaa käytäntöä, jossa Stiftelsen för det tvåspråkiga Fin-
landin virallinen vuosiselvitys ei yksilöi saatujen varojen alkuperää eikä jaetun
tuen kohteita. Näitä tietoja pitää etsiä muualta, ja osa varoista pystytäänkin
jäljittämään, mutta tyhjentävä selvitys jää edelleen tekemättä. Vuodeksi 2015
säätiö kokosi varoja etenkin eduskuntavaaleja varten. Suurin rahoittaja oli täs-
säkin Svenska kulturfonden, joka myönsi vuoden 2014 lopulla säätiölle
300 000 euroa, minkä lisäksi se tarjosi 2015 alussa vielä 150 000 euron lisä-
avustuksen. Muita tukijoita aiempaan tapaan olivat ainakin Föreningen Konst-
samfundet, Svenska folkskolans vänner ja Stiftelsen Tre Smeder: niiden yh-
teenlasketut tuet olivat 110 000 euroa. Muista tukilähteistä ei ole tietoa. Ku-
lupuolestaan kaksikielisäätiö kertoo sen, että 336 000 euroa oli osoitettu 109
eduskuntavaaliehdokkaalle, mutta tuen saajia ei ole nimetty. Journalistisin pe-
rustein tehdyn selvityksen mukaan tässä summasta noin 80 % oli osoitettu
RKP:n ehdokkaille. Lisäksi säätiö käytti 154 000 euroa eduskuntavaalien te-
levisiomainontaan.

Tomi Venho: KABINETIN PUOLELLA - Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa (2018)

[Roope]

Raakel Lignellin kolumni: "Hei hurrit, painukaa sinne, mistä tulittekin!" Tämän keinotekoisen kielimuurin loi koulumaailma

"Hei hurrit, painukaa sinne, mistä tulittekin!" Näin huudeltiin lapsillemme sipoolaisessa koulubussissa. Mukana huutelemassa olivat samat naapurin lapset, joiden kanssa oli temmelletty pihoilla ja pelloilla monta vuotta. Tämän keinotekoisen "kielimuurin" loi koulumaailma, kirjoittaa Raakel Lignell kolumnissaan.

[...]

Ruotsin kieli ja sen asema nousevat säännöllisesti poliittiseksi pelinappulaksi. Viime aikojen äänekkäin keikuttaja on ollut eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho, jonka lempilapsi "pakkoruotsin" poistaminen on.

Viimeisin erä toi jälleen mahalaskun. Kyse on valtakunnallisesta kokeilusta, jossa kunnille annettiin mahdollisuus vaihtaa 6. luokalla alkava ruotsin kielen opiskelu johonkin muuhun kieleen, kuten venäjään, saksaan ranskaan tai espanjaan.

[...]

Sampo Terho kutsuu taisteluaan kielten valinnanvapaudeksi. Kielitaitoa kannattaa kehittää ja haalia, sitä ei voi koskaan olla liikaa, mutta Suomi on kaksikielinen maa. Miksi oman maan perustuslaillinen, kielellinen ja kulttuurinen historia on niin vaikea hyväksyä?

Suren – tai oikeastaan häpeän, että juuri kulttuuriministeri ei pysty arvostamaan rikasta kulttuuriperintöämme.

Pohjoismainen yhteistyön merkityksestä ja tärkeydestä kai ollaan melko yksimielisiä. Olisiko kannatettavaa, että kielellisestikin olisimme luonteva osa tätä kokonaisuutta, eikä sen yhden suomalaisen takia kokouskielen tarvitsisi olla englanti?

"Suomenruotsalaisetkin osasyyllisiä"

Miksi kouluruotsi ei tartu käyttökieleksi? Miten pielessä on kielen opetussuunnitelma, kun seitsemän vuoden opiskelun jälkeen ei pystytä edes alkeellisia tilanteita hoitamaan ruotsiksi?

[...]

Vähemmistöt kokevat olevansa uhattuina, niin myös ruotsinkieliset. Harmittavasti he ovat itse omilla linjauksillaan myös syventäneet juopaa kieliryhmien välillä.

Halulla suojata oma kieli, jottei se hukkuisi valtaväestön kieleen, karkotettiin pitkään ruotsinkielisiä lähelle haluavat eri koulurakennuksiin.

Mikäli molemmat kieliryhmät kävisivät koulua samoissa rakennuksissa ja luontevasti loisivat ystävyyssuhteita välitunneilla, ei huutelua hurreiksi ehkä tarvitsisi. Vaikka ainahan lapset löytävät syyn huudella jollekin.

[...]

Mitä jokainen vanhempi voi tehdä edistääkseen lapsensa kieltenoppimishaluja? Omasta äidinkielestä ja mahdollisista traumaattisista kouluajan kokemuksista huolimatta ei voi päästää heikkona hetkenä suustaan kommentteja tyyliin: "Hyvin tässä on pärjätty ilmankin, mihin sitä ruotsia/suomea muka tarvitsisi" tai " Mitä ne luulee olevansa, parempia ihmisiäkö kun puhuvat ruotsia?"

Ei leikata kulttuurista

Mikkelissä kasvaneena kuulin tuollaista puhetta jatkuvasti. Nuorena onneksi oma nälkä maailmalle ajoi ohi moisen pelon ja ahtauden.

Suosittelen lämpimästi myös omaa kielikylpy-metodiani. Ota myös seuraava riski, rakastu ruotsin kieleen.

Kun Churchilliä kehotettiin leikkaamaan kulttuurista sotatoimien hyväksi, hän vastasi: "Then what would we be fighting for?"

Ei leikattu kulttuurista. 

MTV 26.5.2018

[Dick Ursby]

Huutelu lakkaa kun suomenkielisiä lakataan pakottamasta opiskelemaan marginaalikieltä, ja lopetetaan paskanjauhaminen kulttuurista ja perustuslaista.

Ette te ole mitään ulkomaalaisia. Olisiko aika integroitua ja lakata uiskentelemassa etuoikeutettujen ankkalammikossa.

[Roope]

Flerspråkigheten har nått Svenskfinland: ''När jag träffade honom, träffade jag äntligen någon som kunde sämre finska än jag''

[...]

Fotbollsmålvakten Arnold Uschanov i Pargas är inne på slutrakan av sina tradenomstudier. Han kan svenska, finska och engelska flytande och har baskunskaper i spanska och tyska.

- Om man ska vara i ledande position eller allmänt bara ha ett företag är svenska, finska och engelska ett måste, säger han. Sedan är och tyska och mandarin också väldigt viktiga idag.

Uschanov är övertygad om skolans betydelse för språkutbildningen.

Enligt honom kunde man börja med engelska vid sidan av finska och svenska genast från första klass i grundskolan. I ett senare skede kunde sedan åtminstone ytterligare ett främmande språk införas.

"Hjärnan klarar hur många språk som helst"

Uschanov får stöd för sina åsikter. Nyligen gjordes en utredning om hur språkundervisningen borde läggas om i skolorna för att Finland ska hänga med i globaliseringen.

Utredningen leddes av vicerektorn Riitta Pyykkö vid Åbo universitet.

Hon understryker att arbetslivet blir allt mera globalt. Det kräver goda språkliga och kulturella kunskaper och kompetenser.

- Språkstudierna i skolorna har däremot blivit allt mera ensidiga, säger hon. De flesta läser bara engelska, men det räcker inte för alla internationella kontakter.

Enligt arbetsgivarna behövs de traditionella stora språken som tyska, franska och spanska och ryska också i framtiden. De här språken täcker behoven i Europa, Afrika, samt Nord- och Sydamerika.

- Vi behöver dessutom mera kunskaper i de stora asiatiska språken som kinesiska, japanska och kanske också koreanska, säger Pyykkö.

Det här ställer stora krav på skolväsendet. Enligt Pyykkö räcker inte läroplanen som sådan till. Skolornas praxis måste utvecklas. Likaså lärarutbildningen och fortbildningen för lärarna.

- Vi måste hitta nya metoder, säger hon. Webb och andra digitala plattformer borde utnyttjas mera. Språk kunde också integreras i de övriga skolämnena.

Pyykkö understryker att det inte finns någon gräns för hur många språk man kan lära sig.

- Det ryms hur många språk som helst i huvudet, säger hon. Målet i Finland kunde vara två främmande språk. Det ena kunde vara engelska, som mera är medborgarkunskap nu för tiden och ett annat främmande språk på någon nivå.

Svenska Yle 27.5.2018

Kyn Riitta Pyykkö esittää koulujen kielenopetuksen lisäämisen puolesta noin hölmön argumentin, että "ei ole rajaa, kuinka monta kieltä voi oppia", vilkaisin opetusministeriön Pyyköltä tilaamaa selvitystä.

Opetusministeriön tiedote: Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja kehittämistarpeista julkaistu 13.12.2017

Monikielisyys vahvuudeksi - tiivistelmä (pdf)

Monikielisyys vahvuudeksi - Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta (pdf)

Vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole vaivautunut tarkistamaan, mitä kaikkea koulujen kielenopetuksen suuntaviivoja antavassa selvityksessä sanotaan.

Vime vuoden lopulla julkaistussa selvityksessä Pyykkö muun muassa esittää A1-kielen varhaistamista ensimmäiselle luokalle, kuten tämän vuoden kehysriihessä sitten päätettiin tehdä. Koulut velvoitetaan "suosittelemaan", että koululaisten A1-valinta olisi jokin muu kuin englanti.

Selvityksen mukaan muutoksen tavoitteena ja perusteluna on, että vuoteen 2025 mennessä "valtaosa" eli yli 50 prosenttia oppilaista valitsee A1-kielekseen jonkin muun kuin englannin. Tällä hetkellä muiden kuin englannin, ruotsin ja suomen osuus A1-kielissä on noin 3,5 prosenttia. Ja tällainen muutos muka tapahtuisi muutamassa vuodessa "suosittelemalla", kun A1-englannin osuus on ollut tämän vuosisadan alusta vakaasti noin 90 prosenttia.

Toinen silmiin pistänyt omituisuus on Pyykön vaatimus, että yliopistoissa olisi jatkossa pakollista osoittaa osaaminen äidinkielen ja toisen kotimaisen kielen lisäksi kahdessa vieraassa kielessä. Koska toinen vieras kieli ei olisi pakollinen peruskoulussa tai lukiossa, sellainen pitäisi omaksua viimeistään korkeakoulussa tasolla, joka "mahdollistaa oman alan kehityksen seuraamisen ja kansainvälisessä ympäristössä toimimisen". Jos tällainen pikaopiskelu oletetaan mielekkääksi, niin miksei myös pakkoruotsia siirretä pois peruskoulusta ja lukiosta korkeakouluihin?

Pyykkö on ihan oikeassa siinä, että työelämässä tarvitaan jatkossa enemmän harvinaisten kielten osaajia, mutta logiikka katkeaa täysin, kun hän ryhtyy harvinaisten kielten opiskelun tukemisen ja osaajien tunnistamisen sijaan muuttamaan kaikkien oppilaiden ja opiskelijoiden lukujärjestyksiä kielipainotteisemmiksi. Suurin osa ihmisistä ei jatkossakaan tarvitse englannin lisäksi useampia vieraita kieliä, eikä niitä ole syytä tunkea heidän kurkkuunsa väkipakolla.

Ainakin jos toinen vieras kieli tehdään millään tasolla pakolliseksi, on välttämätöntä luopua pakkoruotsista, jonka Pyykkö kuittaa selvityksessään toistamalla pakkoruotsin puolustajien onttoja fraaseja ruotsin merkityksestä pohjoismaiselle yhteistyölle ja Suomen kilpailukyvylle. Ei ihme, että Grahn-Laasonen oli selvitykseen tyytyväinen.

[Alarik]

Jos kerta koventavat asennettaan ja pelaavat kielipelejään, niin ainahan voi myös pakkoruotsin vastustajat alkaa kehittää retoriikkaansa asiassa.

Pari pikaista ehdotusta näin aluksi:

- pakkoruotsi on vanha ja kankea jäänne äärimmäisen kovasta patriarkaalisesta hallinto/palvelu systeemistä jonka miehet on sotimalla pakottaneet, ja sellaiselle ei ole tilaa nykyaikaisessa maailmassa jossa tärkeämpää on kansainväliset maailmankielet kuten englanti/ranska/saksa/kiina/japani ja myös mieluummin huomioida naisten asema ja pehmeämmät arvot kuin kielipakko.

- hei, nyt on 2018. Siispä on rasistista että enää on pakko opetella juuri valkoisten hiipuvaa vähemmistökieltä enää nykyisessä niin helv*tin kansainvälisessä Suomessa - ja siten syrjiä saamelaistaustaisten kieliä, mustaihoisten afrikkalaiskieliä ja lähi-idän kieliä ja aasialaiskieliä. Rasismin voi poistaa vain joko lopettamalla pakko kaikkien vähemmistökielten osalta... tai säätämällä pakollisiksi kaikki Suomessa tavattavat sadat vähemmistökielet, koska pakkokieliä ei voi koulussa olla koskaan liikaa.

- on ihmisen sukupuolista minäkokemusta syrjivää ja yksilösensitiivistä itsetuntemusta tuhoavaa, että yksilö pakotetaan opettelemaan pakkokieltä. Se vastaa sitä jos homo pakotetaan heteroksi "kulttuurihistoriallisista syistä". Jokaisen tulisi saada yhä enemmän valinnanvapautta kouluun. (Tämän ongelma on että myös vähemmistöt saa vapautta valita suomi pois, jos se nähdään ongelmaksi. Suomi voitaisiin ehkä "kannustaa" kaikille vähemmistöille valinnaksi kun jatko-opinnoissa se olisi osattava että saa paikan ja valtion tuet/turvat/avustukset saa vain osaamalla suomenkieltä.

Nuo nyt näin raakileina pohdittavaksi/keskusteltavaksi ja käytettäväksi asian edistämiseksi.

[guest15036]

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005696753.html

Hallitukseen hinkuva Rkp kosii nyt suomenkielistä keskiluokkaa – Voisiko uudenlainen liberaalipuolue onnistua?

Ruotsinkielisten rintanappien joukossa näkyi puoluekokouksessa paljon suomenkielisiä iskulauseita. Uudelleen valittu puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson myöntää suoraan, että Rkp haluaa kasvaa suomenkielisten äänestäjien avulla.

(...)

Vaalivoitto helpottaisi Rkp:n hallitusneuvotteluja, joten puoluekoneisto oli valjastettu kosiskelemaan suomenkielisiä äänestäjiä. Sunnuntaina uudelleen valittu puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson painotti pariinkin kertaan, että puolue haluaa kasvaa suomenkielisten äänestäjien avulla.

Samaan tähtää Henrikssonin avaus järjestää eduskunnan istumajärjestys uudelleen. Rkp haluaa istuntosalissa äärioikealta keskemmälle, jonnekin kokoomuksen ja keskustan väliin.

Tämä symbolisesti tärkeä muutos istuntosalissa on mahdollinen vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, mutta Henriksson halusi julkistaa sen jo nyt. Sen sijaan hän ei kannattanut puolueen Munkinseudun osaston ehdotusta nimen muuttamiseksi.

Puoluevaltuusto ei virallisessa vastauksessaan kannata eikä vastusta nimenmuutosta, joka käytännössä voisi tarkoittaa sanan "ruotsalainen" pudottamista pois virallisesta nimestä Suomen ruotsalainen kansanpuolue. Puoluekokous ei lähtenyt edes keskustelemaan nimenmuutoksesta sunnuntaina.

Rkp:n tähtäimessä on hankkia kannatusta suomenkielisestä keskiluokasta, jolla on liberaalit sosiaaliset ja kulttuuriset arvot. Sen sijaan talouspolitiikassa Rkp on oikealla, mistä kertoo Henrikssonin viikonloppuna tekemä ehdotus luopua perintö- ja lahjaverosta yritysten sukupolvenvaihdosten yhteydessä.

Liberaalille ajattelulle voisi olla suomenkielisten keskuudessa tilaa, sillä alkuperäinen Liberaalinen kansanpuolue on poistunut puoluekartalta ja muuttunut yhdistykseksi ja ajatushautomoksi.

(...)

Politiikan tutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta arvioi, että uusien suomenkielisten äänestäjien valloittaminen on mahdollista, mutta vaikeaa. Borgin vaalitutkimusten mukaan kaksi kolmannesta Rkp:n äänestäjistä on ruotsinkielisiä ja yksi kolmannes suomenkielisiä.

"Pitää muistaa, että Rkp on ensisijassa perustettu ajamaan ruotsinkielisten asemaa eli se on kielipuolue. Voi käydä niin, että osa ruotsinkielisistä kaikkoaa, jos tämä perinne liudentuu", Borg sanoo.

Borg huomauttaa, että Rkp on pystynyt pitämään kannatuksensa suhteellisen vakaana, vaikka ruotsinkielisen väestön osuus on puolittunut 1900- ja 2000-luvuilla. Nykyisin vieraskielisten osuus Suomen väestöstä (noin kuusi prosenttia) on suurempi kuin ruotsinkielisten osuus (noin viisi prosenttia).

Suomenkielisen keskiluokan kosiskelu ei ole Rkp:lle mahdollisuus, vaan pakko.

[Roope]

Millainen on suomenruotsalainen säätiökenttä? Se jakaa vuosittain noin 150 miljoonan euron verran tukia

Suomenruotsalaiset säätiöt ovat hajauttaneet omistuksensa viime vuosina, mikä on vähentänyt niiden valtaa talouselämässä. Suomenruotsalaisten elämässä säätiöiden varallisuus ja tuki näkyy ja tuntuu monin tavoin.

OSA Suomen ruotsinkielisestä sivistyneistöstä sai 1800-luvun alkupuolella päähänsä, että talonpoika- ja työväestön puhumasta suomen kielestä pitäisi tehdä maan valtakieli. Suomen asukkaista nelisentoista prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia, ja valtaa pitävä eliitti oli käytännössä kokonaan ruotsinkielinen.

Suomen kielen aseman edistäminen, fennomania, otti nopeasti tulta Eurooppaa pyyhkineen romanttisen nationalismin aallossa. Maahan perustettiin suomenkielisiä oppikouluja ja sanomalehtiä ja tuotettiin suomenkielistä kirjallisuutta.

Muutos oli niin nopea, että ruotsinkielinen yläluokka alkoi tuntea kielensä ja asemansa uhatuksi. Alkoi puolustustaistelu, jossa aseena oli raha.

Vuonna 1885 perustettiin Svenska litteratursällskapet (SLS), jonka tehtäväksi tuli vaalia ja edistää ruotsinkielistä kulttuuria.

Vuonna 1906 perustettiin ruotsin kielen asemaa ajava Ruotsalainen kansanpuolue ja kaksi vuotta myöhemmin kansalaiskeräyksellä puolueeseen läheisesti kytkeytyvä Svenska kulturfonden, jonka tehtävä oli edistää muun muassa ruotsinkielistä koulutusta.

[...]

NÄIN syntyi vähitellen suomenruotsalainen säätiövarallisuus. Tuohon nyt noin 4,5 miljardin euron suuruiseen omaisuusmassaan liittyy paljon arvolatauksia, jonkin verran mystiikkaakin.

[...]

MITÄ säätiöiden miljardeilla sitten tehdään? Ne jakoivat yhteensä viime tai edellisvuonna (osalla vuoden 2017 vuosikertomustietoja ei ollut vielä saatavilla) noin 150 miljoonaa euroa erilaisia tukia.

Gyllenbergin ja Juseliuksen säätiöillä avustusten jakoon ei liity kielikysymystä, vaan ne tukevat lääketieteellistä tutkimusta kielestä riippumatta. Gyllenbergin säätiössä kohteilla on omaperäinen rajaus. Tutkimuksen pitää liittyä vereen tai psykosomatiikkaan taikka perustua Rudolf Steinerin oppeihin.

[...]

MUILTA osin säätiöiden tehtävät liittyvät ruotsinkielen edistämiseen ja ruotsinkielisen kansanosan tukemiseen.

Säätiöt tukevat esimerkiksi päiväkoteja, kouluja, taidetta, oppikirjoja, leirikouluprojekteja, kesätoimintaa, harrastustoimintaa, ruotsinkielisiä yliopistoja ja koulutusohjelmia, opettajakoulutusta, tutkimusta, vanhuspalveluja...

Svenskfinlandin osana voi siis saada pikkuisen ylimääräistä nostetta kaikissa elämänvaiheissa. Opiskelijoillekin on oma tukirahasto, josta myönnetään stipendejä opiskelun aikaisiin elinkustannuksiin.

Svenska kulturfondenin puheenjohtajan, Rkp:n kansanedustajan Stefan Wallinin mukaan säätiöt voivat luoda julkisen vallan muuten kustantamiin ruotsinkielisten palveluihin pienen "kultareunuksen".

Tukisummien suuruus riippuu katsantokannasta. Suhteessa vaikkapa julkisiin koulutusmenoihin, 150 miljoonaa ei ole kovin paljon.

Konstsamfundetin tehtäviin kuuluu pitää yllä ruotsinkielistä tiedonvälitystä, mikä tarkoittaa muun muassa sanomalehti Hufvudstadsbladetia kustantavan KSF-median omistamista. Tappiollisen lehden ylläpito on ollut yhdistykselle ajoittain raskas ja ristiriitoja aiheuttanut tehtävä.

[...]

Säätiöistä rahoitetaan myös Ruotsalaista kansanpuoluetta ja erikseen poliitikkojen kampanjoita. Se sopii hyvin yhteen niiden tarkoituksen kanssa, koska Rkp on nimenomaan kielipuolue.

Suurin osa tuesta tulee puolueen lähiyhteisöksi rekisteröidystä Intressebevakningsfondista , joka jakaa tuottonsa suoraan Rkp:lle. Rahaston 30 miljoonan euron varat on erotettu Svenska kulturfondenista.

WALLININ mukaan säätiövarallisuudella on ollut huomattava merkitys ruotsinkielisen koulutuksen ja kulttuurin elinvoimaisuudelle. Varallisuuden kasvu on myös tuonut paljon lisää jaettavaa.

"Kulturfondenin jaettavissa oleva rahamäärä on moninkertaistunut 2000-luvun aikana. Myöntämiskriteerit on silti pidetty tiukkoina, mutta voimme niin sanotusti lannoittaa vähän laajemmin."

Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia projekteja. Rahasto jakaa kolmen vuoden aikana kuusi miljoonaa euroa "positiivista ilmapiiriä kieliryhmien välillä edistäviin hankkeisiin". Kolmasosa tämän kevään hakemuksista oli suomenkielisiä.

NYT Suomen asukkaista noin viisi prosenttia on ruotsinkielisiä ja ensimmäistä kertaa lähes 40 vuoteen Rkp ei ole maan hallituksessa, vaan siellä istuu pakollista ruotsinopetusta vastustava siniset. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Gunvor Kronmanin mielestä ruotsin kielen edistämisessä ei ole niinkään kyse vähemmistön asemasta tai oikeuksista, vaan siitä, minkälainen maa Suomi haluaa olla.

"On ihan selvä, että kielivähemmistön pitää opetella valtakieli. Eikä tässä ole kyse ruotsinkielisten pärjäämisestäkään. Meillähän on itse asiassa laajemmat työmarkkinat ja hyvin monet lähtevätkin töihin Ruotsiin tai muualle ulkomaille", Kronman sanoo.

Enemmän hän huolehtii Suomen asemasta muiden Pohjoismaiden silmissä. Maantieteellisesti Suomi on kovin idässä ja meren takana Skandinaviasta katsottuna. Muihin Pohjoismaihin Suomen yhdistää vahvimmin juuri ruotsin kieli.

"Ei ole itsestään selvää, että meidät nähdään osana pohjoismaista perhettä. Pitää miettiä, mitä se voi muuten merkitä Suomen asemalle. Tosiasia on, että ruotsin opetusta on vähennetty koulussa jo niin paljon, ettei se tarjoa sellaista kielitaitoa, jolla enää tulisi toimeen."

Helsingin Sanomat 28.5.2018

Gunvor Kronmanin mielestä ruotsin kielen edistämisessä ei ole niinkään kyse vähemmistön asemasta tai oikeuksista, vaan siitä, minkälainen maa Suomi haluaa olla.
...
Enemmän hän huolehtii Suomen asemasta muiden Pohjoismaiden silmissä. Maantieteellisesti Suomi on kovin idässä ja meren takana Skandinaviasta katsottuna. Muihin Pohjoismaihin Suomen yhdistää vahvimmin juuri ruotsin kieli.

"Ei ole itsestään selvää, että meidät nähdään osana pohjoismaista perhettä. Pitää miettiä, mitä se voi muuten merkitä Suomen asemalle."

Oletan, että Kronman tarkoittaa tässä yhteydessä "ruotsin kielen edistämisellä" nimenomaan pakkoruotsin ja vastaavien rakenteiden ylläpitämistä ja lobbaamista. Muuten hänellä ei olisi tarvetta ryhtyä puolustuskannalle.

Suomenruotsalaisen vaikuttajan rehellisyys ja pakkoruotsin puolustajille tyypillisimpien nolla-argumenttien tämänkertainen sivuuttaminen on arvostettavaa, mutta tunnustus on silti nolo. Koska koulun pakkoruotsi ei johda ruotsin kielen yleiseen osaamiseen, siinä on kyse vain jonkinlaisesta uhrilahjasta muille Pohjoismaille hyväksynnän saamiseksi.

Minä en tarvitse tällä tavalla ostettua hyväksyntää, enkä ymmärrä, miksi ja mihin muutkaan suomalaiset sellaista tarvitsisivat.

Keskivertoruotsalaiset tuskin ovat tietoisia Suomen kielenopetuksesta, kun he eivät tiedä edes suomenruotsalaisten olemassaolosta. Ainakin Ruotsidemokraatit tukee puolueena suomalaisten enemmistön tahtoa pakkoruotsin lakkauttamisesta, kuten kaikkien ruotsalaisten puolueiden pitäisi. Tanskalaisia, norjalaisia ja islantilaisia taas ei taatusti voisi vähemmän kiinnostaa.

"Tosiasia on, että ruotsin opetusta on vähennetty koulussa jo niin paljon, ettei se tarjoa sellaista kielitaitoa, jolla enää tulisi toimeen."

Ei ole ollenkaan tosiasia, koska Suomessa ei ole koskaan ollut kokonaista sukupolvea tai ikäluokkaa, jonka olisi voinut sanoa osaavan ruotsia niin, että tulisi sillä toimeen. Ei pakkoruotsin aikana eikä sitä ennen. Ei lähellekään.

Ruotsin osaamisen tasaisen heikkenemisen taustalla ei ole niinkään ruotsin kouluopetuksen väheneminen kuin ympäristön muutos. Ruotsinkielisiä ympäristöjä on Suomessa yhä vähemmän ja ruotsin kielen yleinen merkitys on romahtanut lähes täysin sitten pakkoruotsin lanseeramisen puoli vuosisataa sitten.

Vertailun vuoksi voi tarkastella Suomessa samassa ajassa tapahtunutta englannin osaamisen huimaa paranemista, kun nykyään pikkulapset osaavat puhua ja käyttää paremmin englantia kuin lukiolaiset jokunen vuosikymmen aiemmin. Se ei johdu opetuksen lisäämisestä vaan ympäristöstä, jossa englanti on elävä ja tarpeellinen kieli.

Lopuksi saman päivän Hesarista palanen pakkoruotsi-itsepetoksen todellisuutta:

Kahdeksan vuotta kymppiluokalla ja Valma-koulutuksessa opettaneena olen yhä hämmästynyt välttämättömimpien perustaitojen puutteesta oppilaillani, jotka ovat muuten kyvyiltään aivan normaaleja nuoria.
...
Ruotsi täytyy aloittaa aivan alusta, koska harva osaa edes laskea kymmeneen ruotsiksi, vaikka päättötodistuksessa arvosanana olisi seitsemän.

Helsingin Sanomat, mielipide: Koulu on epäonnistunut perustaitojen opettamisessa koko ikäluokalle 28.5.2018

[Roope2]

"Tukisummien suuruus riippuu katsantokannasta. Suhteessa vaikkapa julkisiin koulutusmenoihin, 150 miljoonaa ei ole kovin paljon."



Oletuslaskelma:

5 miljoonasta 5 %:a bättrefolk = 250 000
250 000:sta 30%:a opiskelee, käy tettarissa, nauttii kulttuurista, jne. = 75 000
150 milj : 75 000 päätä = 2000 euroa per pää

Mukava vuosittainen "stipendi".

[Swen OF Sweden]

Riikiruotsalaiset eivät ole lainkaan kiinnostuneet koko aiheesta ja kun heille kertoo suomen kielipolitiikasta, niin yleisin reaktio on, että eivät usko sitä todeksi ja ne jotka tietävät tai uskovat, pitävät sitä täysin idioottimaisena.

Hyvin yleistä on myös, että ruotsalaiset eivät tiedä mitä eroa on suomenruotsalaisella ja ruotsinsuomalaisella, luulevat usein, että se on sama asia.

Ruotsinsuomalaiset ovat myös ryhmänä kuoleva kansanosa ruotsissa, ainakin kielensä osalta.
Suurin osa 60-70 luvulla muuttaneiden lapsista ei osaa suomea lainkaan tai jos osaavat, niin usein heikosti.
Poikkeuksia tietysti löytyy. Osalla toisen ja kolmannen polven suomalaisilla, jotka puhuvat suomea kodinperintönä, puuttuu kuitenkin luku ja kirjoitustaito suomen osalta.

Ruotsinsuomalaisten liitto on ikärakenteelta vanhusten kerho ja nuoria jäseniä sillä ei juurikaan ole.
Olen käynyt heidän tilaisuuksissa ja valitettavasti välillä tullut tunne, että olen jossain sosiaalidemokraattien kokouksessa. Johtoporra liitossa on vahvasti "sossu" henkinen ja tässä varmasti yksi merkittävä syy, miksi nuorempaa sukupolvea ei liiton toiminta kiinnosta(yksi suomalainen naapurini, joka on itse sossu, erosi liitosta, koska siellä oli liikaa esillä "sossu"propagandaa)
Liitto on kuitenkin  sosiaalisesti erittäin tärkeä monille ruotsinsuomalaisille vanhuksille ja siitä kaikki kunnia heille.

[Brandis]

Suomenkielisen keskiluokan kosiskelu ei ole Rkp:lle mahdollisuus, vaan pakko

Ajattelen, että kohta olemme Suomessa tilanteessa, jossa usea marginaaliin jäänyt pienpuolue kuolee kannattajakunnan huvetessa. RKP on yksi näistä puolueista, jos se aikoo tällä tavalla hämärtää ydinalueitaan. Siniset ovat toinen, joille on jo käynyt niin.

[Roope]

Jostain syystä suomenkielinen media vaikenee edelleen kollektiivisesti kielikokeilun mahalaskusta. Ehkä toimituksissa ajatellaan, että kun pakkoruotsin lakkauttamisen uhka on taas vuosiksi pois päiväjärjestyksestä, voi aiheen pitää poissa julkisuudesta. Ainoa löytämäni poikkeus on Etelä-Suomen Sanomissa julkaistu kolumni, joka taas on pistetty maksumuurin taakse.

Ruotsinkielisessä mediassa tapahtunut tullaan kirjoittamaan historiaan muodossa, että kiivaasta väittelystä ja gallupeista huolimatta suomenkielisiä ei sitten lopulta kiinnostanutkaan vaihtaa pakollista kouluruotsia muihin kieliin, koska he asiaa tarkemmin harkittuaan päätyivät olemaan samaa mieltä pakkoruotsin kannattajien kanssa. Näin asian esittää muun muassa pakkoruotsia lobbaavasta ajatuspaja Magmasta yhdeksän vuoden jälkeen lähtevä Folktingetin entinen pääsihteeri Olav S. Melin, 68, jonka mietteitä Höblä tänään julkaisi.

Hbl: Olav Melin: "Våra studenter måste lära sig bättre finska" 29.5.2018 (ei maksumuuria)

Den sannfinländska käpphästen om att byta svenskan mot ett valbart utländskt språk har samma dag vi träffas snöpligen snavat och ramlat pladask. Både Rovaniemi och Nyslott lade ner det dödfödda experimentet.

– Det var ju rena parodin. Ändå säger man att 75 procent av dem som svarade i opinionsmätningarna ville ha bort svenskan. Men opinionsmätningar är opinionsmätningar, man borde hellre ha frågat de berörda orterna i norra och östra Finland vad de ville ha.

Olihan tämä melkoista parodiaa, koska kielikokeiluun osallistuville oppilaille ei taattu lopullista vapautusta pakkoruotsista ja virkamiesruotsista. Ne olisivat tulleet eteen jatko-opintojen aikana.

Men Melin anser inte att finlandssvenskarna ska invagga sig i tron att vi kan sitta i orubbat bo fast kulturminister Sampo Terhos (Blå framtid) experiment gick i putten.

– Vi måste kunna visa finskspråkiga ungdomar på den konkreta nyttan de har av att kunna svenska. Att svenskan är porten till de germanska språken.

Konkreettiset hyödyt vähenevät vähenemistään, kun ruotsin kielen merkitys heikkenee. Ruotsin kieli ei ole mikään "portti germaanisiin kieliin", vaan niitä voi ja kannattaa opiskella suoraan. Sitä paitsi pitemmällä tähtäimellä germaanistenkin kielten merkitys ja kiinnostus niihin laimenee.

Som ett exempel på positiv propaganda för svenskan nämner Melin initiativet Svenska nu som finansieras av Kulturfonden för Finland och Sverige.

– Att föra ut rapartister och författare till skolorna visar de finska ungdomarna att svenskan är ett levande språk.

Vain Magman propagandassa ruotsinkielisten rap-artistien ja kirjailijoiden kouluvierailut ovat osoitus siitä, että ruotsi on elävä kieli. Haloo. Valtaosan elinpiirissä ruotsi nimenomaan ei ole elävä kieli. Sillä ei ole useimpien koululaisten elämässä mitään sijaa koulun ulkopuolella. He eivät tule fanittamaan yhtään ruotsinkielistä rap-artistia eivätkä lukemaan ainuttakaan ruotsinkielistä kirjaa.

Svenskfinlands räddning är inte att de finskspråkiga blir bättre på svenska utan att vi blir bättre på finska.
...
Tvåspråkigheten kommer att ställas på prov åtskilliga gånger ännu. Då frågar sig Melin om det är ändamålsenligt att hårdnackat kräva att tjänstemännen skall kunna svenska i alla landsändar.

– Är det värt att hänga upp sig på en sådan sak om det inte är praktiskt möjligt? Kraven skall gälla orter där svensk service verkligen behövs. I delar av östra och norra Finland finns inte samma behov.

Nyt kun kielikokeilu on hoidettu pois päiväjärjestyksestä – eikä varmaan vähiten Magman ja Folktingetin lobbauksen ansiosta – Melinillä on varaa rehellisyyteenkin. Hänen mukaansa Svenskfinlandia ei pelasta se, että suomenkieliset oppivat paremmin ruotsia, vaan se, että suomenruotsalaiset oppivat paremmin suomea, jolloin he pärjäävät myös suomenkielisillä työmarkkinoilla, eivätkä muuta Ruotsiin.

Melin jopa kyseenalaistaa virkamiesruotsivaatimuksen järkevyyden suomenkielisillä alueilla kuten pohjoisessa ja idässä. Melin tuskin puhuisi näin, ellei tietäisi virkamiesruotsin jatkuvuuden olevan täysin turvattu. Virkamiesruotsin osittainenkaan purkaminen kun johtaisi myös hänen varjelemansa pakkoruotsijärjestelmän romahtamiseen.

I dagens digitaliserade och kortfattade Twittervärld saknar han det goda samtalet.

– Vad händer i det mellanmänskliga rummet när blickar aldrig möts? Det bör också finnas utrymme för eftertanke och bildning.

Förenkling och ensidighet ser han som nackdelarna med digitaliseringen. Webbtidningarnas algoritmer lär sig vad vi är intresserade av och erbjuder sedan just den typen av artiklar och åsikter.

– Vi lurar oss själva när vi låter webben filtrera fram en ensidig bild av verkligheten. Vi får bekräftelse på våra förutfattade meningar i stället för att utsätta dem för en ständig kritisk granskning.

"Alternativa fakta", det absurda begreppet som lanserats av Vita huset under Donald Trump, håller på att underminera också den seriösa journalistiken.

– När Trump tar avstånd från ett allmänt uppfattat faktum skriver tidningarna inte längre att han far fram med osanning utan att "det finns olika uppfattningar om saken". Det innebär att en lögn blir en "nästan-sanning".

– Jag läste just Orwells 1984 och känner att den är aktuellare än någonsin. När Winston Smith på Sanningsministeriet hävdar att det fortfarande finns en sanning som ingen kan förneka, det vill säga att 2+2=4, så ges han elchocker tills han skriker "fem". Till slut säger han att han struntar i om det blir fyra eller fem. Då har de lyckats bryta ner hans världsbild.

– Därför är det viktigare än någonsin att vi har en tidningspress som ifrågasätter, kritiskt granskar och står upp för bildningen. De artiklarna kan för övrigt också läsas på nätet.

Ironinen loppu haastattelulle, sillä mikäpä muu vastaa nyky-Suomessa paremmin Orwellin 1984-kirjassaan kuvaamaa yhteiskunnan vaatimaa kaksoisajattelua "2+2=5" kuin juuri pakkoruotsia puolustavat järjenvastaiset hokemat, kuten "ruotsi on portti germaanisiin kieliin". Maahanmuutollekin löytyy parempia puoltavia argumentteja.

Sen sijaan, että kansalaisille annettaisiin mahdollisuus valita vapaasti, Melin tarjoaa haastattelussa ratkaisuksi "positiivista propagandaa". Ei sentään sähköshokkeja.

[VeePee]

Mitä jokainen vanhempi voi tehdä edistääkseen lapsensa kieltenoppimishaluja? Omasta äidinkielestä ja mahdollisista traumaattisista kouluajan kokemuksista huolimatta ei voi päästää heikkona hetkenä suustaan kommentteja tyyliin: "Hyvin tässä on pärjätty ilmankin, mihin sitä ruotsia/suomea muka tarvitsisi" tai " Mitä ne luulee olevansa, parempia ihmisiäkö kun puhuvat ruotsia?"

Eipä sitä kotona ruotsinkielen turhuutta tarvitse pahemmin korostaa kun jo ala-asteikäinen tajuaa kyseisen kielen turhuuden. Meilläkin lapset harmitteli jo pari vuotta etukäteen muitten luokkakaverien kanssa, että kohta alkaa pakkoruotsi. Pieni lapsikaan ei pysty kaikesta aivopesusta huolimatta keksimään ainuttakaan järkisyytä opetella maailman mittakaavassa äärettömän pientä kieltä. Kieltä, mitä tosiaankaan ei tarvitse ikinä, koskaan missään tilanteessa. Kaikki Suomessa asuvat ruotsinkieliset puhuu sujuvaa Suomea tai jos ei puhu, niin moisen kotitilaltaan ikinä poistumattoman ummikon kanssa tuskin mitään järkevää keskustelua saisi aikaan millään kielellä. Oikeat ruotsalaiset eivät edes yritä puhua ruotsia pakkoruotsisuomenruotsimurremongerrusta  tapailevan suomalaisen kanssa vaan puhuvat suosiolla ja kohteliaasti englantia, jota ymmärtävät ja puhuvat kaikki.

Taakkaruotsi on itse itsellemme langettama meitä kielellisesti rampauttava kirous.

[RP]

Vime vuoden lopulla julkaistussa selvityksessä Pyykkö muun muassa esittää A1-kielen varhaistamista ensimmäiselle luokalle, kuten tämän vuoden kehysriihessä sitten päätettiin tehdä. Koulut velvoitetaan "suosittelemaan", että koululaisten A1-valinta olisi jokin muu kuin englanti.

Selvityksen mukaan muutoksen tavoitteena ja perusteluna on, että vuoteen 2025 mennessä "valtaosa" eli yli 50 prosenttia oppilaista valitsee A1-kielekseen jonkin muun kuin englannin. Tällä hetkellä muiden kuin englannin, ruotsin ja suomen osuus A1-kielissä on noin 3,5 prosenttia. Ja tällainen muutos muka tapahtuisi muutamassa vuodessa "suosittelemalla", kun A1-englannin osuus on ollut tämän vuosisadan alusta vakaasti noin 90 prosenttia.

Yllä siis virallinen teoria. Käytäntö sitten sielä kouluissa on, että kun kielivalinta on aikaistettu esikouluihin (valinta siitä, mitä ensimmäisellä luokalla lapsi siis opiskelee), riskejä karttavat vanhemmat, joista useimpien jälkikasvu ei tuossa vaiheessa ainakaan sujuvasti vielä lue tai kirjoita millään kielellä, vielä entistäkin harvemmin haluavat valita jonkun muun kielen kuin englannin ensimmäiseksi. Tätä voidaan lisäksi edelleen vahvistaa tarjoamalla ns. "kielirikasteista" opetusta, tyypillisesti nimenomaan englanniksi.  Entistä enemmän monipuolinen kielitaito siis tarkoittaa englantia ja (huonoa) ruotsia.

[Brandis]

Eipä sitä kotona ruotsinkielen turhuutta tarvitse pahemmin korostaa kun jo ala-asteikäinen tajuaa kyseisen kielen turhuuden. Meilläkin lapset harmitteli jo pari vuotta etukäteen muitten luokkakaverien kanssa, että kohta alkaa pakkoruotsi.

Yleinen yhteiskuntakeskustelu ja polemiikki on jo pidempään ollut niin vastaista, puhutaan sentään 'pakko'ruotsista, että olisi ihme, jos tapa ajatella ei tarttuisi lapsiinkin. En nyt sano, että teillä kotona olisi puhuttu näin, mutta ehkä toisaalla on. Lapset altistuvat samalle yhteiskuntatodellisuudelle joka puolella.

Sanon vielä, että minusta se on sääli. Enkä usko, että ko. kielen opiskelu ottaa pois muilta kieliltä ja muulta opiskelulta, kyseessä on vielä verrattain hyvin helppo kieli kuitenkin. Toivoisin, että jos tätä kieltenopiskelun asetelmaa tulevaisuudessa muutetaan, muutettaisiin sitä kielten valinnaisuuden suuntaan. Ja, jos kahta kieltä on kuitenkin vähintään peruskouluaikana opiskeltava, ruotsin kieli on luultavasti se helpoin mahdollinen valinta englannin kielen ohella.

[RP]

Entistä enemmän monipuolinen kielitaito siis tarkoittaa englantia ja (huonoa) ruotsia.

Unohdin lisätä loppuun, että tätä vielä vahvistaa se, että kun englannin valitsee ensimmäiseksi kieleksi riittävän suuri osuus vanhemmista, niin edes se vähemmistö ei saa omaa valintaansa läpi kun haluttua kieliryhmää ei muodostu. Enkä puhu tässä maalaiskunnista/pikkukaupungeista, jossa tuo on ollut kai normi aina, vaan suurten kaupunkien suurista ala-asteista.

[guest14935]

Entistä enemmän monipuolinen kielitaito siis tarkoittaa englantia ja (huonoa) ruotsia.

Unohdin lisätä loppuun, että tätä vielä vahvistaa se, että kun englannin valitsee ensimmäiseksi kieleksi riittävän suuri osuus vanhemmista, niin edes se vähemmistö ei saa omaa valintaansa läpi kun haluttua kieliryhmää ei muodostu. Enkä puhu tässä maalaiskunnista/pikkukaupungeista, jossa tuo on ollut kai normi aina, vaan suurten kaupunkien suurista ala-asteista.

Englantia kuitenkin on käytännössä kaikkien osattava joten ei tuo niin huono asia ole, että sen valikoivat, tarvisi vain tasokurssit kun siellä luokissa sitten englantia opettelee sitä äidinkielenään puhuvia samaan aikaan kehitysmaalaisten kanssa joilla se ei äidinkieli ole eikä mikään muukaan kieli suju. Se haittaruotsi se vasta se varsinainen ongelma on kun opetuksen määrä, kapasiteetti oppimiseen jne. ei riitä lukuisiin kieliin niin jää ne muut kielet valikoimatta ja oppimatta.

Toimittajille vaikuttaa kuitenkin olevan erityisen tärkeä kieli tuo valloittajan. Esim.

Parvekkeella roikkuneen nelivuotiaan isä joutuu oikeuteen Ranskassa - pelasi Pokémon Gota, ei valvonut lastaan

Ranskalaiset mediatalot ja oikeuslaitos ovat nyt selvittäneet sitä, miten poika oli voinut päätyä parvekkeelle, kertoo ruotsalainen Aftonbladet.

Voivat siis lukea tabloideistaan ulkomaanuutisia ja kertoa suomalaisillekin.

[Jaska]

Olisi täysin käsittämätöntä, että suomessa eläisi suuri kielivähemmistö, jolta ei vaadittaisi suomen pääkielen, eli suomen osaamista ja oppimista kouluissa.

Eräs liiton toimija vastasi minulle, että Liiton pitää toimia näin, koska perustuslakivaliokunnasta oli sanottu näin, eli pakkoruotsista, ei voida luopua lainkaan, ellei samalla luovuta ruotsinkielisten pakkosuomesta.

Voi olla, että tekee periaatteessa pakkoruotsin purkamisesta poliittisesti hieman helpompaa, mutta ei ainakaan perustuslaki edellytä tuollaista.

Minusta on ongelmallista, että annetaan ymmärtää, että Suomessa syntyneiden suomalaisten ei tarvitsisi osata lainkaan suomea.

Ei siinä ole mitään ongelmaa.
1. Käytännössä jokainen ruotsinkielinen haluaa silti opetella suomea, kuten he nykyäänkin valitsevat sen jo A1-kielekseen.
2. Nykyäänkään kaikki syrjäisillä ruotsinkielisillä alueilla eivät osaa suomea, huolimatta pakkosuomesta. Tilanne on verrattavissa siihen, että suomenkieliset eivät osaa ruotsia huolimatta pakkoruotsista. Näiden muutamien kohdalla pakkosuomi on aivan yhtä turha kuin pakkoruotsi meillä: antaa heidän elää onnellisen ummikkoina Närpiössään, kuten tähänkin saakka. Turha tuhlata resursseja kieleen, jota ei koskaan missään tarvitse.

Liiton pitää ymmärtää, että jos asiaa katsoo yhdenvertaisuuden näkökulmasta, niin tällä perusteella, yhdenkään kielivähemmistön ei tarvitsisi opetella suomessa suomea, tätäkö suomalaiset haluaa???

Minusta on ongelmallista, että annetaan ymmärtää, että Suomessa syntyneiden suomalaisten ei tarvitsisi osata lainkaan suomea.

Eihän se niin mene. Perustuslaki edellyttää vain kansalliskielten tasavertaista kohtelua. Samoin se Kansalliskielistrategian vahvistamalla tavalla mahdollistaa oikeuden elää yksikielisenä kaksikielisessä maassa.

Ruotsinkielisten vapautus pakkosuomesta ja suomenkielisten vapautus pakkoruotsista ei siis koske eikä tulisi koskemaankaan mitään muita kieliryhmiä: niiltä edellytetään edelleen jommankumman kansalliskielen opettelua.

[Jaska]

Huutelu lakkaa kun suomenkielisiä lakataan pakottamasta opiskelemaan marginaalikieltä, ja lopetetaan paskanjauhaminen kulttuurista ja perustuslaista.

Ette te ole mitään ulkomaalaisia. Olisiko aika integroitua ja lakata uiskentelemassa etuoikeutettujen ankkalammikossa.

Miksi ruotsinkielisten pitäisi integroitua suomenkielisiin? He olivat tässä maassa jo kauan ennen kuin nykyisen Suomen rajoja vedettiin. Ruotsi, saame ja suomi ovat maamme vanhoja alueellisia kieliä, joilla tulisi olla keskenään samat oikeudet.

Eivät saamelaiset ja ruotsinkieliset tunkeutuneet suomenkielisten maahan, vaan suomalaisten hallintaan jäi valtio, jonka alueella on myös saamen- ja ruotsinkielisten ikivanhoja asuinalueita.

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138707-suomalainen-maa-pakkoruotsin-vastustajien-virheellinen-kasitys

[Jaska]

Eipä sitä kotona ruotsinkielen turhuutta tarvitse pahemmin korostaa kun jo ala-asteikäinen tajuaa kyseisen kielen turhuuden. Meilläkin lapset harmitteli jo pari vuotta etukäteen muitten luokkakaverien kanssa, että kohta alkaa pakkoruotsi.

Yleinen yhteiskuntakeskustelu ja polemiikki on jo pidempään ollut niin vastaista, puhutaan sentään 'pakko'ruotsista, että olisi ihme, jos tapa ajatella ei tarttuisi lapsiinkin. En nyt sano, että teillä kotona olisi puhuttu näin, mutta ehkä toisaalla on. Lapset altistuvat samalle yhteiskuntatodellisuudelle joka puolella.

Sanon vielä, että minusta se on sääli. Enkä usko, että ko. kielen opiskelu ottaa pois muilta kieliltä ja muulta opiskelulta, kyseessä on vielä verrattain hyvin helppo kieli kuitenkin. Toivoisin, että jos tätä kieltenopiskelun asetelmaa tulevaisuudessa muutetaan, muutettaisiin sitä kielten valinnaisuuden suuntaan. Ja, jos kahta kieltä on kuitenkin vähintään peruskouluaikana opiskeltava, ruotsin kieli on luultavasti se helpoin mahdollinen valinta englannin kielen ohella.

Ruotsin opiskeleminen on tietenkin pois jonkin hyödyllisemmän kielen opiskelusta. Tämä johtuu siitä, että koulussa on vain rajallinen määrä opetustunteja.

Kansakuntamme tasapäistä vieraiden kielten taitopalettia EN + RU on mahdollista monipuolistaa vain kahdella tavalla:
1. Kielletään kaikilta englannin opiskeleminen ja pakotetaan lapset opiskelemaan sen tilalla muita kieliä.
2. Ruotsin pakollisuus poistetaan, jotta sen tilalle halukkaat saavat valita tarpeellisemmiksi katsomiaan kieliä.

Jokainen ymmärtää, kumpi vaihtoehto näistä on järkevämpi ja perustellumpi.

Mitä tulee pakkoruotsista puhumiseen, niin sehän on täysin oikea ja kuvaava termi - yleensähän maailmassa vieraat kielet saa jokainen itse valita. On täysin poikkeuksellinen ja järjetön anomalia, että viiden prosentin vähemmistön kieli on pakollinen kaikille koko maassa ja kaikilla kouluasteilla! Missään muussa maassa ei vastaavaa pakollista vierasta kieltä ole.

Tietenkään tilannetta ei voi verrata "pakkomatematiikkaan", koska oppivelvollisuuden vallitessa kaikki kouluaineet ovat pakollisia. Pakkoruotsia voi verrata vain muihin pakollisiin vieraisiin kieliin.

[Swen OF Sweden]

Pakkosuomi on täysin itsestään selvyys suomessa. Kaikki muu perustelu on täysin kestämätöntä ja myös valheellista puhdasta maanpetosta.

Jos ruotsinkielisille annettaisiin vapautus pakkosuomesta, niin seuraavaksi venäläiset olisivat sitä myös vaatimassa ja kaikki muutkin kielivähemmistömme. Miten yhdenvertaisuutta voidaan toteuttaa kielivähemmistöjen kesken, jos toinen saa ja toinen ei.

Ahvenanmaalla on luovuttu pakkosuomesta, mikä myös on erittäin väärin ja tuomittavaa.
Ahvenanmaan esimerkki kertoo selko kieltä tästä, mitä tuleman pitää, jos pakkosuomesta luovutaan.

Minä nään tämän näkemyksen luopua pakkosuomesta todella suurena typeryytenä ja minun  silmissä vain maanpetturi voi siihen mielipiteeseen yhtyä, koska sitä se käytännössä vain on.

Tuollaiset hankkeet ovat valtion vastaisia toimia ja ne pitää lopetta alkuunsa.

[Dick Ursby]

@Jaska

Integroitua, ei assimiloitua. Integroituminen on sen tosiasian hyväksymistä että teoreettisesta kielitasa-arvosta huolimatta ruotsinkieliset tarvitsevat suomea, suomenkieliset eivät tarvitse ruotsia.  Pakkoruotsi/pakkosuomi-rinnastuksessa on virheelliset parametrit. Itsensä tuomitseminen ummikkouteen valtakielen suhteen vs oman kielen pakottaminen valtavalle enemmistölle on silkkaa talibanismia. Suomenruotsalaisten integroituminen tarkoittaa enemmistölle esitettyjen vaatimusten loppumista. Siinä kaikki.

[Jaska]

Pakkosuomi on täysin itsestään selvyys suomessa. Kaikki muu perustelu on täysin kestämätöntä ja myös valheellista puhdasta maanpetosta.

Jos ruotsinkielisille annettaisiin vapautus pakkosuomesta, niin seuraavaksi venäläiset olisivat sitä myös vaatimassa ja kaikki muutkin kielivähemmistömme. Miten yhdenvertaisuutta voidaan toteuttaa kielivähemmistöjen kesken, jos toinen saa ja toinen ei.

Ahvenanmaalla on luovuttu pakkosuomesta, mikä myös on erittäin väärin ja tuomittavaa.
Ahvenanmaan esimerkki kertoo selko kieltä tästä, mitä tuleman pitää, jos pakkosuomesta luovutaan.

Minä nään tämän näkemyksen luopua pakkosuomesta todella suurena typeryytenä ja minun  silmissä vain maanpetturi voi siihen mielipiteeseen yhtyä, koska sitä se käytännössä vain on.

Tuollaiset hankkeet ovat valtion vastaisia toimia ja ne pitää lopetta alkuunsa.

Toistan lihavoituna, kun et lukenut/ymmärtänyt viestiäni:

Perustuslaki edellyttää vain kansalliskielten tasavertaista kohtelua. Samoin se Kansalliskielistrategian vahvistamalla tavalla mahdollistaa oikeuden elää yksikielisenä kaksikielisessä maassa.

Ruotsinkielisten vapautus pakkosuomesta ja suomenkielisten vapautus pakkoruotsista ei siis koske eikä tulisi koskemaankaan mitään muita kieliryhmiä: niiltä edellytetään edelleen jommankumman kansalliskielen opettelua.

Onko sinulla vasta-argumentteja?

[Jaska]

@Jaska

Integroitua, ei assimiloitua. Integroituminen on sen tosiasian hyväksymistä että teoreettisesta kielitasa-arvosta huolimatta ruotsinkieliset tarvitsevat suomea, suomenkieliset eivät tarvitse ruotsia. 

Eivät kaikki ruotsinkieliset tarvitse suomea. Mikset sallisi sen pienen prosentin elää ummikkona omalla ruotsinkielisellä kotiseudullaan? Näin vaatimalla pakkosuomea kumoat samalla oman aiemman väitteesi, että ruotsinkieliset tarvitsisivat suomen kielen taitoa.

Jos taas kaikki ruotsinkieliset tarvitsisivat suomea, silloinhan mitään pakkosuomea ei edes tarvittaisi, koska he valitsisivat sen automaattisesti vapaaehtoisestikin.

Pakkoruotsi/pakkosuomi-rinnastuksessa on virheelliset parametrit. Itsensä tuomitseminen ummikkouteen valtakielen suhteen vs oman kielen pakottaminen valtavalle enemmistölle on silkkaa talibanismia. Suomenruotsalaisten integroituminen tarkoittaa enemmistölle esitettyjen vaatimusten loppumista. Siinä kaikki.

Viimeisestä virkkeestä olen samaa mieltä.

[Dick Ursby]

Sekoitat johonkin toiseen, en vaadi pakkosuomea. On silti helvetinmoinen karhunpalvelus su-ru-vanhemmilta jättää suomi valitsematta lapsilleen. Silloin ainoa tie yhtään minnekään on lahden takana. Pitäköön silti vapautensa, jos se on pakkoruotsin loppumisen hinta. Ei kyyneleitä kurkunviljelijöiden mukuloiden puolesta.

Valtio kaitsee meitä ymmärtämättömiä alaisia päättämällä puolestamme että englantia ja ruotsia tarvitsevat kaikki. Olisi sangen outoa että pakkosuomi poistettaisiin pakkoruotsin mukana. Mutta tämähän on kaikki samaa sumutusta ja veivaamista ilman oikeata sisältöä. Kielizombi pakkoruotsi pysyy vaikka pakkosuomi poistuisi. Näin on asiat.