Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

[Chew Bacca]

Pyyhkivät perseensä enemmistön tahdolla ja edellyttävät Eduskunnan toimivan samoin. I Finland har vi en grej som kallas demokrati.

[ämpee]

Mitähän käytännön arvoa tuolla kaksikielisyydellä on, kun sillä kuitenkin tarkoitetaan suomea ja ruotsia, joilla kummallakaan maailman mittakaavassa ei ole paljoa arvoa ?
Tunne-arvoa sillä kieltämättä näkyy joillekin olevan, mikään ei estä heitä itseään toimimasta tunteittensa mukaan, valitettavasti maamme enemmistö pakotetaan siihen mukaan, heidän tunteittensa vastaisesti.

[Jaakko Sivonen]

Suunnitelma B:n vaatimiseen oli syynä Åbo Akademin tutkimus, joka osoitti, että suomenkielisten keskuudessa on vahva tuki kaksikieliselle Suomelle, mutta vielä vahvempi vastustus pakolliselle ruotsille.

Voidaan tietenkin viis veisata kyselyistä ja viitata siihen, ettei toisen kotimaisen kielen pakollisesta opetuksesta päätetä kansanäänestyksellä. De facto eduskunta tulee muutaman kuukauden sisällä äänestämään kansalaisaloitteesta, joka lakkauttaisi pakollisen ruotsin. Asioista perillä olevat lähteet, jotka ovat selvittäneet kansanedustajien mielipiteet, väittävät, että aloite hylätään. Se olisi tietysti ilahduttavaa ja vahva poliittinen mielipiteenilmaus, että kaksikielisyys on myös tulevaisuudessa jotain, johon kaikilla peruskoululapsilla on mahdollisuus ottaa osaa

HBL:n mielestä se, että eduskunta haistattaa pitkät Suomen kansan enemmistölle (yli 70 prosentille), on "ilahduttavaa".

[Aukusti Jylhä]

Se olisi tietysti ilahduttavaa ja vahva poliittinen mielipiteenilmaus, että kaksikielisyys on myös tulevaisuudessa jotain, johon kaikilla peruskoululapsilla on mahdollisuus ottaa osaa

Eli siis pakkoruotsin opiskeluun on mahdollisuus ottaa osaa? Niin, onhan se "oma valinta" jättää koulu kesken.....

[Green]

Christel Liljeström vie propagandan uudelle tasolle:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184101-christel-liljestrom-vie-propagandan-uudelle-tasolle

Raaseporin mallia Sipooseen haluava RKP:n Christel Liljeström vie propagandan uudelle tasolle: hänen puheessaan tiukennettu kielipakottaminen muuttuu ihanuudeksi ja piittaamattomuus kansan eriävistä mielipiteistä muuttuu demokratiaksi.

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Sipoossa on vankka suomenkielisten enemmistö (61 %), joka varmasti vielä lähivuosina nousee. Siitä huolimatta Christel Liljeström sai aloitteensa taakse 32 valtuutettua 43:sta. Joukossa on huomattavasti suomenkielisiä valtuutettuja, ainakin kokoomuksesta, kepusta, demareista ja vihreistä. Nämä siis haluavat estää suomenkielisiä valitsemasta lapsilleen englantia ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Eikä asia pysähdy tähän. Liljeström on viitannut siihen, että tämä on malli, jota pitäisi soveltaa muissakin kaksikielisissä kunnissa, Porvoossa, Loviisassa, Hangossa, ja jos Pyhtää joskus liitetään Kotkaan, myös siellä.
On aika turha melskata RKP:tä vastaan tässä asiassa. Kasakka ottaa sen mikä on löysästi kiinni. Jos suomenkieliset puolueet ja valtuutetut eivät näe tarvetta puolustaa suomenkielisten oikeuksia, ne menetetään.

[Chew Bacca]

Rkpeen apupuolueden valtuutettuja lienee ohjeistettu ylhäältä äänestämään ja ajattelemaan oikein. Miten kunnallistasolla muka voitaisiin tehdä eri päätöksiä kuin mitä svenskaklubbenin kabineteissa on määrätty.

[Jaska]

Ruotsin kielen suosio selvitetty Sipoossa
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184203-ruotsin-kielen-suosio-selvitetty-sipoossa

Sipoossa käsiteltiin jo vuonna 2009 valtuustoaloitetta, jossa vaadittiin, että ruotsin opiskelu suomenkielisissä kouluissa alkaisi jo kolmannelta luokalta. Asiasta tehdyn kyselyn perusteella vain noin 8 % suomenkielisistä olisi valinnut ruotsin A1-kieleksi. Nykyään Sipoossa ja Porvoossa englanti on pakollinen A1-kieli, ja nyt RKP haluaa tehdä niissä ruotsista pakollisen A1-kielen; oikeudenmukainen ratkaisu olisi sallia oppilaille valinnanvapaus.

[Jaska]

Eli siis pakkoruotsin opiskeluun on mahdollisuus ottaa osaa? Niin, onhan se "oma valinta" jättää koulu kesken.....

Niinpä!  Vaikea käsittää, miten nuo höblääjät voivat elää tuollaisessa kuplassa.

Christel Liljeström vie propagandan uudelle tasolle:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184101-christel-liljestrom-vie-propagandan-uudelle-tasolle

Raaseporin mallia Sipooseen haluava RKP:n Christel Liljeström vie propagandan uudelle tasolle: hänen puheessaan tiukennettu kielipakottaminen muuttuu ihanuudeksi ja piittaamattomuus kansan eriävistä mielipiteistä muuttuu demokratiaksi.

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Sipoossa on vankka suomenkielisten enemmistö (61 %), joka varmasti vielä lähivuosina nousee. Siitä huolimatta Christel Liljeström sai aloitteensa taakse 32 valtuutettua 43:sta. Joukossa on huomattavasti suomenkielisiä valtuutettuja, ainakin kokoomuksesta, kepusta, demareista ja vihreistä. Nämä siis haluavat estää suomenkielisiä valitsemasta lapsilleen englantia ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi.

Sen verran annetaan synninpäästöä, että aloitteessa vasta halutaan selvittää asiaa; siksi muiden puolueiden valtuutetut allekirjoittivat sen. Kokoomuslaiset ovat kuitenkin kiitettävästi kritisoineet A1-pakkoruotsia paikallislehdissä, mutta he eivät ilmeisesti halunneet leimautua keskustelukyvyttömiksi änkyröiksi ja siksi allekirjoittivat tuon "selvitysaloitteen."

[Roope]

Toinen kotimainen jo koulun alussa?

Ennen kuin uusi opetussuunnitelma tulee voimaan 2016, on mahdollisuus ajatella asioita uusiksi. Yksi ehdotus on, että oppilaiden pitäisi lukea suomea ja ruotsia jo ensimmäiseltä luokalta.

Yhä useammat kunnat pohtivat, pitäisikö toisesta kotimaisesta kielestä tehdä kaikille oppilaille pakollista jo koulun alussa.

Raaseporissa on koulu, joka on jo kokeillut tätä, ja kokemukset ovat hyviä. Sekä Sipoossa että Porvoossa mietitään, seurataanko Raaseporin esimerkkiä. Asialle on laaja tuki sekä poliitikkojen keskuudessa että kouluissa.

Markus Österlund, Folktingetin pääsihteeri, tukee ajatusta. Katso studiohaastattelu!  (käännös)

Svenska Yle: Andra inhemska språket redan vid skolstarten? 13.1.2015

Toisin kuin tekstissä väitetään, haastatellut opettajat suhtautuivat ajatukseen varauksellisesti. Ruotsinkielinen opettaja oli enemmän huolissaan ruotsinkielisten ja kaksikielisten heikosta ruotsin taidosta. Suomen oppilaat oppivat hänen mukaansa muutenkin. Suomenkielisen koulun rehtori oli myös epäileväinen, sillä hänen arvionsa mukaan toisen kotimaiset tunnit otettaisiin pois äidinkielestä, josta ei ole enää varaa vähentää.

Sen sijaan Folktingetin Markus Österlundilla ei ollut minkäänlaisia varauksia asian suhteen. Kuuden minuutin jutussa ei käsitelty lainkaan sitä, mitä oppilaiden ja heidän vanhempiensa enemmistö mahtaa ajatella ekaluokkalaisten pakkoruotsista ja -suomesta. Österlundin mukaan tärkeintä asiassa on lasten etu, mutta sen määritteli Raaseporissa RKP, eivät lapset tai heidän vanhempansa.

[Jaska]

Toinen kotimainen jo koulun alussa?

Ennen kuin uusi opetussuunnitelma tulee voimaan 2016, on mahdollisuus ajatella asioita uusiksi. Yksi ehdotus on, että oppilaiden pitäisi lukea suomea ja ruotsia jo ensimmäiseltä luokalta.

Yhä useammat kunnat pohtivat, pitäisikö toisesta kotimaisesta kielestä tehdä kaikille oppilaille pakollista jo koulun alussa.

Raaseporissa on koulu, joka on jo kokeillut tätä, ja kokemukset ovat hyviä. Sekä Sipoossa että Porvoossa mietitään, seurataanko Raaseporin esimerkkiä. Asialle on laaja tuki sekä poliitikkojen keskuudessa että kouluissa.

Markus Österlund, Folktingetin pääsihteeri, tukee ajatusta. Katso studiohaastattelu!  (käännös)

Svenska Yle: Andra inhemska språket redan vid skolstarten? 13.1.2015

Toisin kuin tekstissä väitetään, haastatellut opettajat suhtautuivat ajatukseen varauksellisesti. Ruotsinkielinen opettaja oli enemmän huolissaan ruotsinkielisten ja kaksikielisten heikosta ruotsin taidosta. Suomen oppilaat oppivat hänen mukaansa muutenkin. Suomenkielisen koulun rehtori oli myös epäileväinen, sillä hänen arvionsa mukaan toisen kotimaiset tunnit otettaisiin pois äidinkielestä, josta ei ole enää varaa vähentää.

Sen sijaan Folktingetin Markus Österlundilla ei ollut minkäänlaisia varauksia asian suhteen. Kuuden minuutin jutussa ei käsitelty lainkaan sitä, mitä oppilaiden ja heidän vanhempiensa enemmistö mahtaa ajatella ekaluokkalaisten pakkoruotsista ja -suomesta. Österlundin mukaan tärkeintä asiassa on lasten etu, mutta sen määritteli Raaseporissa RKP, eivät lapset tai heidän vanhempansa.

Österlund on fanaattisin kielipakottaja heti Paavo Lipposen jälkeen.
Sipoolaisilta kysyttiin jo viisi vuotta sitten, ja vaikka otos oli pieni, vain 8 % olisi halunnut ruotsin A1-kieleksi. Voidaan olla varmoja, ettei kannatus olisi yli 50 %, vaikka otosta suurennettaisiin miten paljon.

Millä oikeudella ruotsinkieliset saavat pakottaa suomenkieliset vastoin näiden tahtoa opiskelemaan ruotsia?

[Taikakaulin]

Hyysäri on haastatellut Ilmari Rostilaa viime keväänä.

Näin perussuomalaisten pakkoruotsiprofessori perustelee näkemyksiään (Kesto 2:18)

[Roope]

"Vapaaehtoinen kouluruotsi olisi vahinko, mutta me voimme selvitä siitä"

Tarvitaan ehdottomasti suunnitelma siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä, jos ruotsin opetuksesta tulee Suomen kouluissa vapaaehtoista, sanoo Björn Sundell, ajatushautomo Magman tutkimusvastaava. Hän on miettinyt asiaa muutaman kuukauden ajan.

– Ensiksi meidän olisi keskusteltava siitä, mitä vastuita kunnilla on ruotsin opetuksen tarjoamisessa. Täytyy olla sellainen järjestelmä, etteivät kunnat voi vaatia liian suuria opetusryhmiä, sanoo Sundell.

Hän sanoo, että opetuksesta on tehtävä sellaista, että se vetoaa enemmän poikiin ja että on selvitettävä yliopistojen kyky ja kapasiteetti opettaa ruotsia alkeista lähtien.  (käännös)

Hbl/STT: "Frivillig skolsvenska vore synd men vi kan överleva" 16.1.2015

[Taikakaulin]

"Vapaaehtoinen kouluruotsi olisi vahinko, mutta me voimme selvitä siitä"

Tuo lupaa ihan hyvää. He ovat tajunneet, että pakkoruotsi  tulee olemaan pian vääjäämättä historiaa.

[Roope]

"Kouluruotsin kohtalo ratkaistaan ennen vaaleja"

RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund uskoo, että kysymys kouluruotsista tullaan ratkaisemaan kauan ennen kevään hallitusneuvotteluja. Ratkaisevaa on, kuinka eduskunta äänestää kouluruotsia käsittelevästä kansalaisaloitteesta muutaman viikon päästä.

Helmikuussa eduskunta äänestää kansalaisaloitteesta, joka esittää kouluruotsin tekemistä vapaaehtoiseksi. RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund vinkkaa, että siitä tulee selvä kyllä pakollisen ruotsin opetuksen jatkamiselle.

– Minun arvioni on, että äänestyksen tulos tulee olemaan jossain 120:n ja 80:n paikkeilla, parhaassa tapauksessa 125 vastaan 75 sen puolesta, että kouluruotsia käsittelevä kansalaisaloite on hylättävä. Siksi oletan, ettei ole painetta käsitellä kysymystä uudelleen hallitusneuvottelujen yhteydessä uudelleen keväällä, sanoo Haglund.

[...]

Carl Haglund antoi haastattelun sen jälkeen, kun oli käyty keskustelua, että RKP:llä pitäisi olla selkeä strategia siitä, mitä tehdään, jos hallitus tulevaisuudessa lakkauttaa kouluruotsin. Keskustelua käytiin samaan aikaan kun Åbo Akademin tutkimus osoitti, että selvä enemmistö suomalaisista haluaa lopettaa ruotsin kouluopetuksen. Haglund kiistää tämän sillä, että muut tutkimukset ovat antaneet toisenlaisia tuloksia ja että kyse on siitä, kuinka kysymykset asetetaan.

Mitään suunnitelma B:tä sen varalta, jos hallitus tulevaisuudessa lakkauttaa kouluruotsin, Haglund ei hyväksy.

– Jos RKP tai suomenruotsalainen eliitti sanoisi: Katsokaa tätä meidän varasuunnitelmaamme kouluruotsin lakkauttamisen varalle, olisi opetuksen lakkauttamiselle vapaat kädet. Siksi meillä ei ole sellaista strategiaa. Jos eduskunta kaikesta huolimatta äänestää kouluruotsin lopettamisen puolesta, meillä on aikaa valmistaa sellainen suunnitelma myöhemmin keväällä.

"Perussuomalaisista on tullut kesyjä"

Haglund ei usko, että kouluruotsi on ratkaiseva kysymys muille puolueille.

– Edes Perussuomalaiset eivät ole olleet asiassa äänekkäitä viime aikoina. Heistä on tullut kesyjä, kun he haluavat hinnalla millä hyvänsä seuraavaan hallitukseen.

Haglund on vakuuttunut, että pakollinen kouluruotsi on pitkällä tähtäimellä edellytys maamme kaksikielisyyden takaamiseksi.

– Kun ruotsi poistettiin ylioppilaskirjoituksista kymmenen vuotta sitten, meitä syytettiin, että pelkomme olivat liioiteltuja ja että mielenkiinto ruotsiin lisääntyisi, kun siitä tehtäisiin vapaaehtoista. Mutta kävi juuri, kuten olimme varoittaneet. Ruotsin kirjoittavien määrä on laskenut huomattavasti. Jos kouluruotsista tulee peruskoulussa vapaaehtoista, meille tulee paine tehdä ruotsista vapaaehtoista myös lukiossa. Sen jälkeen vaaditaan, että yliopiston ruotsista luovutaan, mikä johtaisi vaatimukseen, ettei julkisella sektorilla tarvitsisi osata ruotsia. Seuraava askel on kyseenalaistaa maan kaksikielisyys. Se on vaarallinen kysymys, ja siksi on mahdotonta ajatella, että antaisimme asiassa periksi.

Vapaaehtoisen kouluruotsin puolestapuhujilla on tapana argumentoida, että pakollinen opetus tekee oppilaista motivoitumattomia.

– Kouluruotsin säilyttäminen ei tarkoita, että nykyinen tilanne olisi paras mahdollinen. On hyvä, että opetusta varhennetaan, jotta oppilaat aloittavat ruotsin jo kuudennella. Mitä aikaisemmin vierasta kieltä opitaan, sen parempi.

Ei pakolliselle kouluvenäjälle

Keskustan puheenjohtaja Anu Vehviläinen ei ole haudannut ajatusta kokeilusta, jossa Itä-Suomen koululaiset voisivat vaihtaa kouluruotsin venäjään. Mitä mieltä olet?

– Toivon tietysti, että suhteet Venäjään normalisoituvat, mutta tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa pakollinen kouluvenäjä olisi erittäin outo signaali. Itä-Suomen kunnat voivat jo nykyään lisätä venäjän lukujärjestykseen, jos niin haluavat. Siksi vedän johtopäätöksen, ettei [ehdotuksessa] ole kyse venäjästä vaan ruotsista, sanoo Haglund.  (käännös)

Hbl: Haglund spår snabbt beslut 15.1.2015

Borgåbladetin toimittajan kuittaus Haglundin argumentointiin:

Jan-Erik Andelin: Kielten kutistuva jäälautta

Kouluruotsi ei kärsi vain suomenkielisten kielivastarinnasta. Reaaliaineet ovat ottaneet kielten paikan.

[...]

Älä korjaa sellaista, mikä ei ole rikki, tuntuu olevan Haglundin kylmäpäinen linja keskustelussa.

Ja hyvä niin – RKP:llä ei ole mitään syytä tehdä jotain sille kolmen neljäsosan nykykäytännön vastaiselle yleiselle mielipiteelle, niin kauan kun myöskään muut puolueet eivät tee niin.

Keskustelussa Haglund kuitenkin käyttää, monien muiden tavoin, yleistä vapaaehtoisen ruotsin vastaista argumenttia: että siitä ei tullut suositumpaa, kun siitä tuli vapaaehtoinen ylioppilaskirjoituksissa 2004.

Vaikka se ei ole koko totuus. Vanhasen silloisen hallituksen toteuttamassa uudistuksessa oli huomattavasti suurempi ylioppilaskokeen muutos se, kuinka reaalikokeen annettiin kehittyä. Yhden reaalikokeen tilalle, jossa oli kaikkea uskonnosta kemiaan, syntyi kokonainen joukko ainekokeita, joilla voitiin korvata kielet.

Sen jälkeen on voinut kirjoittaa kuuden laudaturin ylioppilaaksi äidinkielestä, englannista, matematiikasta, biologiasta, fysiikasta ja kemiasta. Myös RKP on ollut mukana muuttamassa ylioppilaskokeen profiilia jokaisen abiturientin erikoistumisen suuntaan.

Se oli aikaa, kun Suomi uskoi Nokia- ja insinööribuumiin. Halusimme ihmisiä, jotka tekisivät teknisiä innovaatioita ja kirjoittaisivat liiketoimintasuunnitelmia. Heitä me saimmekin, sen sijaan, että olisimme saaneet ihmisiä, joilla on laajempi yleissivistys kuten usean kielen taito.  (käännös)

Hbl: Språkens krympande isflak 16.1.2015

[Green]

Haglundin haastattelun viimeisessä kappaleessa on käännös- tai huolimattomuusvirhe, joka kääntää asian nurinpäin. "I det här säkerhetspolitiska läget skulle obligatorisk skolryska ge en ytterst märklig signal", Haglund sanoo. Tämähän täyttä roskaa. Eihän kukaan ole ehdottanut pakkovenäjää! On ehdotettu, että oppilaat, jotka niin haluavat, voisivat vaihtaa peruskoulussa pakkoruotsin venäjään.
Turvallisuuspoliittisesta signaalista puhuminen on myös täyttä huuhaata. Sitäpaitsi, se voitaisiin helposti korjata sillä, että pakkoruotsin vaihtoehtona olisi tarjolla myös kolmen suuren NATO-maan - Ranskan, Saksan ja Espanjan - kielet.

[Roope]

Sukupuolineutraalia avioliittoa ajavan kansalaisaloitteen alullepanijat pitivät selvänä, että jos laki ei mene läpi vielä tämän hallituksen aikana, kansalaisaloitetta varten kerätään uudet nimet, ja se esitetään seuraavalle hallitukselle, joka viimeistään vahvistaa lain. En huomannut yhdenkään ministerin tai kansanedustajan kyseenalaistaneen tätä oikeutta.

Pakkoruotsin kohdalla tilanne voi olla toinen. RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund esittää, että seuraava eduskunta ei käsittelisi mahdollista uutta pakkoruotsin poistamista esittävää kansalaisaloitetta lainkaan, vaan toista kertaa varten täytyy ensin kulua "vähän enemmän aikaa kuin muutama vuosi".

Vasabladet/STT: Haglund är orolig för svenskan 17.1.2015

[Vilhelm Junnila]

"Vapaaehtoinen kouluruotsi olisi vahinko, mutta me voimme selvitä siitä"

Tuo lupaa ihan hyvää. He ovat tajunneet, että pakkoruotsi  tulee olemaan pian vääjäämättä historiaa.

Asiaa sivuten, Perussuomalaisten kielipoliittinen työryhmä on saanut tuotoksensa pääosin valmiiksi. Kerron lähiaikoina milloin ja missä ohjelma julkaistaan. Puolueen vaaliohjelmaan sisältyy olennainen / tiivistelmä koko paketista, mutta ohjelma on tarkoitus julkaista omassa tilaisuudessa kokonaisuudessaan. Työryhmän puheenjohtajana toimii ed. Eerola ja allekirjoittanut on ryhmän sihteeri. Pakkoruotsikannan jo tiedämmekin.

Toivottavasti historiaa olisi myös RKP:n ikuinen taival hallituksessa riippumatta vaalituloksesta, joka ei ole enää minkään demokratian periaatteen mukaista.

Ps. Vapaa Kielivalinta ry:n sarjakuvakilpailun voittajaa valitaan parhaillaan. Aiheena oli "Ruotsi vapaaehtoiseksi"

[kummastelija]

Männäviikolla Oulussa seikkaili kirvesmies. Seikkailun jälkeen nostettiin esiin ns. hätätiedote, joka olisi pitänyt lähettää alueen asukkaille.
Ei lähetetty. Ei lähetetty siksi että mm. tiedote pitää lähettää myös ruotsinkielisenä. Ei ollut virkamiehille apua pakkoruotsista. Ei ollut apua pakollisesta virkamiesruotsista. Lähettämättä jäi, koska ruotsinkieli. Tällaisia terveisiä tuli poliisihallitukselta.

Kansalaisten hengellä oli siis vähäisempi arvo kuin ruotsin kieleen liittyvillä pykälillä ja paragraafeilla. Kas kun joku Oulussa asuva ummikkoruotsinkielinen olisi voinut jäädä paitsi tärkeää tiedotetta. Lieneekö ensimmäistäkään - en usko.

Nyt kun peiliin virkamies- & poliitikko-osasto katsoopi. Niin tällainen asia ratkeaa vain joko
a) Järjettömällä tavalla - eli kouluttamalla svenskaa viranhaltijoille lisää, jatkuvasti ja säännöllisesti tai
b) Poistamalla tällaiset järjettömät paragraafit

Edustaja Immonen voisi pistää tämän korvan taakse...

[Roope]

Pääkirjoitus: Suunnitelma C

HBL aloitti jokin aika sitten suomenruotsalaisen keskustelun siitä, pitäisikö Svenskfinlandilla olla suunnitelma B, jos pakolliselle kouluruotsille käy huonosti eduskunnassa muutaman viikon päästä.

Ajatuksella suunnitelma B:stä on vastustajansa, joiden mielestä on taktisesti väärin mainostaa varasuunnitelmaa, ennen kuin itse suuresta kysymyksestä on päätetty eduskunnassa. Ei siis saa näyttää, että ollaan valmistauduttu pakollisen ruotsin katoamiseen.
Suunnitelma B:tä harkitsevat tarkastelevat tilannetta käytännön näkökulmasta: Jos se, mitä emme toivo tapahtuvaksi, tapahtuu, emme saa olla valmistautumattomia siihen.
Molemmat ovat oikeassa. Mutta silti kaikki energia on tietysti suunnattava siihen, että eduskunta tukee kouluruotsia sen nykyisessä muodossa.

HBL tarkasteli eilisessä pääkirjoituksessaan argumenttia, jonka muun muassa Carl Haglund on tuonut keskustelussa esille, että ruotsista ei tullut suositumpaa ylioppilaskirjoituksissa, kun siitä tehtiin vapaaehtoinen 2004.
Lehti päätyy siihen tulokseen, ettei kyseessä ollut vain ruotsin ongelma, vaan että reaalikokeen muutos koski kieliä ylipäänsä: Yhden kokeen, johon kuului kaikkea uskonnosta kemiaan, tilalle syntyi kokonainen joukko eri aineiden kokeita, joilla saattoi korvata kielten kokeet.

On itsestään selvää, että pakollisen ruotsin vastaisen kansalaisaloitteen tarkoituksena on purkaa kaikki ruotsinkieliset elementit Suomesta. Aloite on kirjoitettu näppärästi niin, että se alkaa modernilla näkemyksellä kielivaatimuksista päätyäkseen lopulta todellisuuteen, jossa esimerkiksi virkamiesruotsin vaatimuksesta luovuttaisiin.
Julkisista palveluista tulisi näin yksikielisesti suomenkielisiä, mikä on suoraan ristiriidassa perustuslain hengen kanssa.

Jos on niin, että abiturientit eivät valitse kieltä, ja koska on niin, että tuskin voimme sanoa, että liian moni osaa liian monia kieliä liian hyvin, pitäisi ajatus ruotsin tulevaisuudesta – riippumatta mitä eduskunnassa nyt tapahtuu – ottaa lähtökohdaksi osana suurempaa kokonaisuutta.
Maailma ei ole sellainen, että voisimme eristäytyä riittämättömällä kielitaidolla. Me päinvastoin tarvitsemme parempaa kielitaitoa yhä useammissa kielissä – ja meille "uusissa" kielissä.

Kuinka sitten voisimme opettaa koululaiset ensin kiinnostumaan kielistä ja sitten valitsemaan kieliä?
Yksi tapa on ottaa kielet käyttöön luonnollisena osana esikoulua, ja jopa ennen sitä. Kielikylpypäiväkodit ovat fantastisia.
Mutta myös muualla voitaisiin luonnollisena osana päivittäistä toimintaa yhdessä pienten lasten kanssa ottaa käyttöön ainakin molemmat kotimaiset kielet luonnollisina elementteinä.
Kaikkialla maassa.

Helsingin Sanomat teki kouluruotsista gallupin elokuussa 2013. Silloin niukka enemmistö alle 34-vuotiaista halusi säilyttää pakollisen ruotsin. Nyt mielipide näyttää kääntyneen ja kolme neljäsosaa vaikuttaa haluavan toisen kotimaisen koulussa valinnaiseksi.
Gallupit ehkä osoittavat, että asenne kansalaisaloitteeseen voi muuttua keskustelun kuluessa.
Toinen näkökulma voi olla, että voi olla ero siinä, mitä mieltä oppilaat ovat ja mitä he haluavat ja toisaalta siinä, mitä he valitsevat ja lopulta tekevät.

Ja tässä onkin yksi monista ruotsikeskustelun ongelmista: On helppo ymmärtää kahden elävän ja aktiivisen kielen arvo maassa. Mutta kun kasataan lukujärjestystä, priorisoidaan eri tavalla.
Ainoa tapa kääntää tällainen tilanne on tehdä kuten pääministeri Alexander Stubb on ehdottanut: Meidän on kielikylvytettävä lapsemme useilla kielillä huomattavasti aikaisemmin, jotta ymmärrys ja kiinnostus eri kieliin syntyy niin, että se näkyy myös valintoina ja kiinnostuksena kouluissa.
Se voisi olla suunnitelma C.  (käännös)

Åbo Underrättelser: Plan C 17.1.2015

Aloite on kirjoitettu näppärästi niin, että se alkaa modernilla näkemyksellä kielivaatimuksista päätyäkseen lopulta todellisuuteen, jossa esimerkiksi virkamiesruotsin vaatimuksesta luovuttaisiin.
Julkisista palveluista tulisi näin yksikielisesti suomenkielisiä, mikä on suoraan ristiriidassa perustuslain hengen kanssa.

Yleisestä ns. virkamiesruotsin osaamisvaatimuksesta luopuminen ei tarkoita, ettei palveluja tarjottaisi ruotsiksi. Ruotsin kielen taitoa kyllä vaadittaisiin edelleen, mutta vain niiltä, joiden työtehtävissä se on oikeasti tarpeellista.

Jos on niin, että abiturientit eivät valitse kieltä, ja koska on niin, että tuskin voimme sanoa, että liian moni osaa liian monia kieliä liian hyvin, pitäisi ajatus ruotsin tulevaisuudesta – riippumatta mitä eduskunnassa nyt tapahtuu – ottaa lähtökohdaksi osana suurempaa kokonaisuutta.
Maailma ei ole sellainen, että voisimme eristäytyä riittämättömällä kielitaidolla. Me päinvastoin tarvitsemme parempaa kielitaitoa yhä useammissa kielissä – ja meille "uusissa" kielissä.

Juuri pakkoruotsista luopuminen rohkaisisi valitsemaan muita, Suomen kannalta tarpeellisempia kieliä.

Yksi tapa on ottaa kielet käyttöön luonnollisena osana esikoulua, ja jopa ennen sitä. Kielikylpypäiväkodit ovat fantastisia.
Mutta myös muualla voitaisiin ottaa käyttöön luonnollisena osana päivittäistä toimintaa yhdessä pienten lasten kanssa ainakin molemmat kotimaiset kielet luonnollisina elementteinä.
Kaikkialla maassa.

Täysin epärealistista, sillä ruotsin kieli ei ole kaikkialla maassa "luonnollinen elementti". Sitä ei suurimmassa osassa maata ole olemassa missään muualla kuin koulussa ruotsin tunneilla.

Toisaalta mikäpä siinä, jos tämä olisi vapaaehtoista, mutta kuntien ja koulujen resurssit ovat niukassa myös kielten opetuksessa, ja on vähintäänkin kyseenalaista, onko juuri kielten opetus se, johon on syytä satsata lähivuosikymmeninä. Jos joidenkin kielten opetusta laajennetaan, on samalla otettava jostain pois. Ei ole oikein muuta mistä karsia kuin kaikille pakollinen toinen kotimainen – ja äidinkieli.

Helsingin Sanomat teki kouluruotsista gallupin elokuussa 2013. Silloin niukka enemmistö alle 34-vuotiaista halusi säilyttää pakollisen ruotsin. Nyt mielipide näyttää kääntyneen ja kolme neljäsosaa vaikuttaa haluavan toisen kotimaisen koulussa valinnaiseksi.

Hieman harhaanjohtavasti muotoiltu. Kyseisessä keväällä 2013 (ei elokuussa) tehdyssä gallupissa 53 prosenttia kaikista vastaajista halusi ruotsin valinnaiseksi ja 43 prosenttia halusi säilyttää sen pakollisena. Tulos oli tuollaisenakin outo, kun suomenruotsalaisen ajatuspaja Magman Olav S Melin tiesi jo neljä vuotta sitten, että pakkoruotsin vastustus on 70-80 prosentin luokkaa. Åbo Akademin tutkimus vahvisti tämän.

Ainoa tapa kääntää tällainen tilanne on tehdä kuten pääministeri Alexander Stubb on ehdottanut: Meidän on kielikylvytettävä lapsemme useilla kielillä huomattavasti aikaisemmin, jotta ymmärrys ja kiinnostus eri kieliin syntyy niin, että se näkyy myös valintoina ja kiinnostuksena kouluissa.
Se voisi olla suunnitelma C.

Stubb ehdotti viime keväänä englantia ja ruotsia pakollisiksi jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Mitä pois, kun koulupäivää ei voi pidentääkään? Opettajat pelkäävät, että tämä maksatetaan äidinkielen opetuksen ja osaamisen kustannuksella, mikä olisi todellinen karhunpalvelus. Ja miksi pakkoruotsia pitäisi lisätä vastoin suomalaisten suuren enemmistön tahtoa, kun jo nyt tiedetään, että ruotsia käytetään ja tarvitaan tulevaisuuden Suomessa entistäkin vähemmän?

[Jaakko Sivonen]

Maailma ei ole sellainen, että voisimme eristäytyä riittämättömällä kielitaidolla. Me päinvastoin tarvitsemme parempaa kielitaitoa yhä useammissa kielissä – ja meille "uusissa" kielissä.

Heh. Todellisuudessa RKP ei ole pätkääkään kiinnostunut minkään muun kielen kuin ruotsin opetuksesta. Jos kaikkien muiden kielten opetukseen käytettävät resurssit ohjattaisiin ruotsin opetukseen, RKP olisi todella tyytyväinen. RKP-läiset haluavat nimenomaan eristäytyä ulkopuolisesta maailmasta omaan ankkalampeensa. He ovat niitä todellisia "impivaaralaisia", joille esim. EK:n tutkimuksen tulokset, joiden mukaan tulevaisuudessa on yhdeksän työelämässä ruotsia hyödyllisempää vierasta kieltä, kaikuvat kuuroille korville.

[Chew Bacca]

Maailma ei ole sellainen, että voisimme eristäytyä riittämättömällä kielitaidolla. Me päinvastoin tarvitsemme parempaa kielitaitoa yhä useammissa kielissä – ja meille "uusissa" kielissä.

Heh. Todellisuudessa RKP ei ole pätkääkään kiinnostunut minkään muun kielen kuin ruotsin opetuksesta. Jos kaikkien muiden kielten opetukseen käytettävät resurssit ohjattaisiin ruotsin opetukseen, RKP olisi todella tyytyväinen.

No näin juuri. Lisäksi he kuvittelevat tai teeskentelevät kuvittelevansa että kylvetetty lapsi vetää kielen kuin kielen päähänsä kuin karvahatun. Omien lasten kieliopintoja ja -oppimista ulkomailla seuranneena tiedän oikein hyvin että kylvyt ja suihkut ovat yhtä tyhjän kanssa jos kieli ei muuten ole missään roolissa pennun arjessa. Onpa yksi lapsi kylvetetty mandariiniksi!

Ruotsinkielisten on pikku pakko (käytännön pakko) oppia suomea, jolleivat halua eriytyä kasvihuoneeseensa tai muuttaa lahden taakse. Suomenkielisille riittää oma kieli ja pari vierasta - "toisen kotimaisen" tarve on nolla. Tai olisi, ellei tarvetta olisi luotu pakolla. Näin siis kielivähemmistömme laittaa valtaväestölle myllynkiven kaulaan että olisi itse samalla viivalla. Ruotsista vapautettu suomenkielinen lapsi olisi erittäin hyvissä asemissa oppimaan kieltä kuin kieltä - tarpeen mukaan, ei pakosta.

[Roope]

Älä sano mutta

Älä sano mutta. Älä sano toisaalta. Älä sano ehkä. Sano vain ei. Varautuminen on hienoa ja harkitsevaisuus toivottavaa, mutta on kysymyksiä, joissa jokainen myönnytys, myös siellä, missä se näyttää käsittelevän vain pikku sanaa pilkun jälkeen, merkitsee sitä, että kumarramme sen edessä, mitä meidän pitäisi nousta vastustamaan.
Sen tärkeydestä, ettei peräännytä, on tietysti tullut erityisen näkyvää Charlie Hebdoa vastaan tehdyn hyökkäyksen jälkeen. Monet ovat kirjoittaneet hyvin sananvapaudesta, solidaarisuudesta ja identiteetistä. Eräs heistä on Peter Lüttge Svenska Ylen nettisivuilla. Hänen mukaansa satiiri ei saa tuntea mitään rajoja, ja suhteessa sananvapauteen ei ole tilaa jossille ja mutille.

On myös paljon pienempi yhteys, jossa on myös ilmennyt vähän liian paljon jossia ja muttia viime viikkoina. On kyse HBL:n pääkirjoitustoimittaja Susanna Ginmanin lanseeraamasta niin sanotusta Suunnitelma B -näkökulmasta kaksikieliselle Suomelle. Hänen pointtinsa, jota monet ovat kommentoineet, on, että ristiriita suomalaisten keskimääräisen kaksikielisyyden tuen ja meidän samanaikaisen pakollisen kouluruotsin vastustuksemme välillä saattaa vaatia uutta lähestymistapaa kouluruotsiin. Hyvin argumentoitu, kuten tavallista.
Mutta suunnitelma B:lle on kuitenkin vain sanottava ei, vastoin näennäisesti parempaa tietoa ja ilman niin sanottua poliittista realismia.
Kaksikielinen Suomi edellyttää pakollista kouluruotsia suomenkielisille ja pakollista koulusuomea ruotsinkielisille. Kaksikielisyys, riippumatta kuinka se määritellään, ei voi toimia, ellei kansalaisilla ole pääsyä kieleen. Tämän pääsyn takaa peruskoulu. Samalla tavalla kuin matematiikka, liikunta ja äidinkieli, on kaikkien oikeus saada ottaa osaa suomeen ja ruotsiin riippumatta sukupuolesta, perheestä, uskonnosta tai alueesta.

Peruskoulun sisältö heijastaa yhteiskuntaa, joten kun alamme keskustella kouluruotsista, aloitamme samalla keskustelun siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme. Minun Suomessani kaksikielisyys kuuluu kaikille. Suunnitelma B:n Suomessa kaksikielisyys on vähemmistön etuoikeus. "Me pärjäämme", sanovat monet keskustelijat, ja tarkoittavat tällä selvästi vain "meitä" suomenruotsalaisia. Voidaan ehkä puhua siitä, kuinka suomenruotsalaisten ruotsinkielisyys selviää ilman kouluruotsia, mutta kun ryhdytään tähän keskusteluun, on annettu periksi, että oikeus, ja vaatimus, ruotsin kielen valmiuksiin olisi niin itsestään selvästi tärkeää, että siitä hyötyisivät kaikki. Ja alkamalla puhumaan vaihtoehdoista me autamme siirtämään keskustelun rajoja. Samalla tavalla kuin niin sanottu pakkoruotsi uhkaa myös suunnitelma B:stä puhuminen johtaa lasten ja nuorten kielellisten oikeuksien heikentymiseen.
Minusta se on väärä tapa kehittää vahvaa kaksikielistä Suomea. Suunnitelma B, vaikka se esitettäisiin rationaalisena suunnitteluna tulevien muutosten varalta, vie meitä kaikkia suomalaisia, jotka haluamme istua samassa kaksikielisessä veneessä, aivan väärään suuntaan.   (käännös)

Fritjof Sahlström
on kasvatustieteiden yliopistonlehtori Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksella.

Hbl: Säg inte men 22.1.2015

[Chew Bacca]

Hyvä. Se mikä ei jousta, katkeaa. Festung Ankdamm jää piiritetyksi ja julistaa lopullista voittoa katkeraan loppuun asti.

Toisaalta paha. Nuo vaikutusvaltaiset ihmiset, ml "kasvatustieteiden yliopistonlehtori Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksella" taitavat oikeasti uskoa sokeasti ja fanaattisesti ruotsin kielen ihmeitä tekevään voimaan. Pakkoruotsitus, kuten monikultturismi, on uskonto, kultti. Kuin Xenun, ufojen tai tuomioipäivän odottajien tapaan oma ryhmä on oikean totuuden haltija, ja mörökölli vie jos uskonkappaleisiin kajotaan. Epäilijöitä vähän säälitään koska heille ei ole sijaa avaruusaluksessa. Messiaan tuloon asti pakkokäännytys kuitenkin jatkuu.

Kaksikielinen Suomi, kansalaisten pääsy kieleen, oikeus saada ottaa osaa ruotsiin, oikeus ja vaatimus ruotsin kielen valmiuksiin olisi niin itsestään selvästi tärkeää... Sisäryhmälle tämä on järkipuhetta. Ulkopuoliselle - 95% meistä - se on yhtä viisasta kuin mormoonien hassut kalsarit ja ultraortodoksien karvahatut, ötökät tieltään lakaiseva munkki, lihan kuoletus flagelloimalla tai dervissin pyöriminen.

Tähän taas on helppo yhtyä:

Peruskoulun sisältö heijastaa yhteiskuntaa, joten kun alamme keskustella kouluruotsista, aloitamme samalla keskustelun siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme.

Enemmistö suomalaisista haluaa yhteiskunnan jossa ei ole pakkoruotsia. Vähemmistö saa rauhassa vetäytyä Strömsöhön palvomaan juhannussalkoa ja juomaan Kåål-Aidiansa.

[Roope]

SIVISTYSVALIOKUNTA
ESITYSLISTA 103/2014 vp
Perjantai 23.1.2015 kello 11.00
...
M 2/2014 vp Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla (KAA 2/2014 vp)

Kuultavina:
- puheenjohtaja Kari Jukarainen, Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry, (liite)
- johtaja Jorma Kauppinen, Opetushallitus, (liite)
- lukion lehtori, Kieliasiain neuvottelukunnan varajäsen, Sisko Harkoma, edustaen Suomen ruotsinopettajat ry:tä, (liite)
- erityisasiantuntija Olavi Arra, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry, (liite)
- förbundsordförande Christer Holmlund, Finlands Svenska Lärarförbund FSL, (liite)

Sivistysvaliokunnan viikkosuunnitelma

Sivistysvaliokunta ottaa huomenna vuoden kuudennessa kokoontumisessaan vihdoin esille ruotsin kielen pakollisuutta käsittelevän kansalaisaloitteen yli kahden kuukauden tauon jälkeen. Kuultaviksi on kutsuttu kaksi pakkoruotsin avointa kannattajaa sekä kaksi muuta asiantuntijaa, jotka ovat muun muassa istuneet pakkoruotsin varhentamista ehdottaneissa työryhmissä. FSL:n edustajan näkökulmaa ei varmaan tarvitse arvuutella.

[Chew Bacca]

^ Pääsevät tuomariksi omassa asiassaan. Demokratiaa, sano.

[Roope]

^ Pääsevät tuomariksi omassa asiassaan. Demokratiaa, sano.

Erityisen huvittavaa, että valiokunnassa kuullaan fanaattisesti pakkoruotsia kannattavaa Sisko Harkomaa, joka edustaa Suomen ruotsinopettajat ry:tä, vaikka Suomen ruotsin opettajat vastustivat pakkoruotsia jo 90-luvulla.

Opettajilta ei kysytty heidän suhtautumistaan ruotsin kieleen tai sen pakollisuuteen tai vapaaehtoisuuteen. Sitä oli sen sijaan selvitetty vuoden 1991 tutkimuksessa. Silloin selvä enemmistö ruotsin opettajista, 72 %, oli sitä mieltä, että ruotsin kielen tulisi olla vapaaehtoinen tai valinnainen. (..)  "Tällä tuloksella on todennäköisesti jotakin yhteyttä peruskoululaisten kielteiseen asennoitumiseen ruotsin kieltä ja sen opiskelua kohtaan... Opettajat lienevät väsyneet ja turhautuneet joutuessaan yhä uudelleen ja uudelleen perustelemaan oppilailleen opettamansa kielen tarpeellisuutta ja olettavat omankin työnsä helpottuvan, jos he saisivat opettaa vain ruotsin vapaaehtoisesti valinneita oppilaita."

Perusopetuksen päättövaiheen ruotsin kielen B-oppimäärän oppimistulosten kansallinen arviointi 2008

[Roope]

Helsingin Jätkäsaareen vuonna 2019 valmistuvasta peruskoulusta kaavaillaan kaksikielistä sanan molemmissa merkityksissä. Koulun suomenkielisellä puolella olisi 590 paikkaa suomenkielisille ja ruotsinkielisellä puolella 150 paikkaa ruotsinkielisille oppilaille. Koulussa järjestettäisiin myös kaksikielistä opetusta kaksikielisten perheiden lapsille sekä niille, jotka haluavat oppia molemmat kielet.

Helsingin opetuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston puheenjohtaja Johan Ekmanilla (RKP) on hieman toisenlainen näkemys koulun kaksikielisyydestä:

"Ruotsinkieliselle yksikölle on tärkeää olla ruotsinkielinen, ei kaksikielinen. Jos suomenkielisellä puolella halutaan esimerkiksi keskittyä koulun kielikylpytoimintaan, se ei ole ongelma."   (käännös)

Hbl: Två språk i Busholmens grundskola 23.1.2015

[Chew Bacca]

RKP - laajempi käsitys kaksikielisyydestä.

[Jaska]

Juha Vasaman pakkoruotsiperustelut
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185414-juha-vasaman-pakkoruotsiperustelut

Satakunnan Kansassa oli äskettäin esimerkillinen juttu pakkoruotsista: kumpikin osapuoli pääsi ääneen. Kielivapauttajia edusti Vapaa Kielivalinta ry:n puheenjohtaja Ilmari Rostila, kielipakottajia taas edusti porilainen kokoomusvaltuutettu Juha Vasama.

[Jaakko Sivonen]

"Ruotsinkieliselle yksikölle on tärkeää olla ruotsinkielinen, ei kaksikielinen. Jos suomenkielisellä puolella halutaan esimerkiksi keskittyä koulun kielikylpytoimintaan, se ei ole ongelma."   (käännös)

Hbl: Två språk i Busholmens grundskola 23.1.2015

Niinpä niin. "Kaksikielisyyttä teille, yksikielisyyttä meille". Se on RKP:n linja.