Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

[Oami]

Kun vastapuolen argumentit ovat tätä tasoa mitä nyt tässäkin nähdään, niin välillä sitä miettii että miksi edes vaivautua...

Taidat olla väsynyt

Viitaten kalan-väsytys-tekniikkaan

Olenhan minä. Ei ole oikein palkitsevaa ruveta noihin argumentoimaan, kun eivät kuitenkaan itse ole tällä foorumilla mielipiteitään puolustamassa. Se on kuin olkiukkoa hakkaisi, eikä semmoinen tunnu palkitsevalta.

Homma on Suomen korkeatasoisin puoluepoliittisesti sitoutumaton poliittinen foorumi. Jos olisi jokin toinen, ja vieläpä sellainen jossa joku aktiivisesti puolustaisi pakkoruotsia, niin siellä voisin tosiaan koittaakin argumentoida ihan vakavasti ja katsoa, yrittääkö vastapuoli edes oikeasti.

[Chew Bacca]

Ei sellaista keskustelua käydä missään. Pakkoruotsittajiahan harmittaa suunnattomasti nimenomaan asiasta noussut keskustelu. Siis sellainen jossa esitetään väitteitä virallista liturgiaa vastaan. Pakkoruotsittajien "keskustelu" on liturgian ja vakioargumenttien fire-and-forget toistelua. Tämä on nähty. Aivan kuin monikulttuuri, pakkoruotsi ei keskustelemalla poistu. Markkinoidaan me vain omaa näkemystämme. Heillä on pääkirjoittajat ja poliitikot taskuissaan, meillä kansan enemmistö. Kansan tahto pitää vain muuttaa ääniksi.

Seuraaviin vaaleihin voisi mennä ihan avoimesti "pakkoruotsi pois" ja "maahanmuutto seis" sloganeina. Ei äänestäjäkään dialogia halua vaan ratkaisuja.

[nollatoleranssi]

Kouvolan Sanomien pääkirjoitus.

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---P%C3%A4%C3%A4kirjoitukset/2014/12/29/Kliseet%20vahvoja%20kielikeskustelussa/2014218418846/67

Kliseet ovat todellakin vahvoja. Vahinko, etten ole tilaaja, ei voi tuonkaan tilausta peruuttaa.

Hoksnokkapoika  vähän pieksee pääkirjoittaja toimittelija Markku Esboa.

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2014/12/31/Ruotsista%20teht%C3%A4v%C3%A4%20vapaaehtoinen%20kieli/2014218422054/69

Hyvä että ihmiset uskaltavat kommentoida:

Pitää muistaa ettei Markku Espon pääkirjoitus ole millään tavalla "ainutlaatuinen". "Sama pääkirjoitus" kirjoitetaan suunnilleen joka kerta, kun ruotsinkieltä puolustetaan valtamedioissa.

Puuta heinää pakkoruotsista

Markku Espo kirjoitti pakkoruotsista Kouvolan Sanomien pääkirjoituksessa 29.12.
...
Espo tulkitsi kyselytutkimuksen tuloksen jakomieliseksi, koska enemmistö kannattaa kielivapautta, mutta arvostaa suomenruotsalaisia. En näe tässä mitään ristiriitaa tai jakomielisyyttä.

Espo vertasi ruotsin pakollisuutta muihin koulun pakollisiin aineisiin. Tämä ei ole loogista, koska näitä muita pakollisia aineita opiskellaan kaikissa muissakin maissa, toisin kuin ruotsia.

Pääkirjoituksen mukaan pakko on lievää. Se kuitenkin koskee kaikkia, eli miten se silloin on lievää?

Kosketus ruotsinkieleen on Espon mielestä tärkeä suomalaisen identiteetin rakenneosa. Tämä on mielipide, ja siten arvoton argumentti. Jos joku tykkää kaurapuurosta, ei se tarkoita, että kaikkien muidenkin on siitä tykättävä.

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2015/01/02/Puuta%20hein%C3%A4%C3%A4%20pakkoruotsista/2015218426471/69

[Roope]

Suunnitelma B

[...]

Taloustutkimuksen ajatushautomo Magmalle viime syksynä tekemän tutkimuksen mukaan vanhemmat suomalaiset ja naiset suhtautuvat positiivisimmin ruotsiin. Tuki on alinta 25–45-vuotiaiden keskuudessa. Mitä korkeampi koulutus, sitä myönteisempi näkemys ruotsista. Ja mitä kauempana ruotsinkielisistä alueista, sitä kielteisempi näkemys. Ja vielä. Ruotsin tuki on huomattavasti alempi niiden keskuudessa, jotka osaavat ruotsia heikosti.

Yksi seuraus tästä on, että ruotsista on tehtävä suosittua ja hyödylliseksi koettua. Jos tämä ei onnistu pakolla, onko mitään muuta ratkaisua?

HBL:n pääkirjoituksessa (23.12.2014) Susanna Ginman peräänkuuluttaa suunnitelma B:tä. Millainen se voisi olla?

Se voisi tarttua mielenkiintoiseen havaintoon Åbo Akademin kyselyssä, nimittäin että vastenmielisyys ruotsin pakko-opiskelua kohtaan ei määritelmällisesti merkitse vihamielisyyttä ruotsin kieleen Suomessa. 64 prosenttia suhtautuu ruotsiin myönteisesti. Magman mittauksessa reilu vuosi sitten vastaava prosentti oli 66. Vuodesta 2008 tuki on laskenut 12 prosenttiyksikköä, 76:sta 64:ään prosenttiin, minkä pitäisi haastaa pohtimaan.

On vielä edellytykset ruotsin kielen opetuksen kokonaisvaltaisen tarkastelun onnistumiselle. Laajennetaan esikoulujen kielikylpyjä. Aikaistetaan opetusta Walesin, Baskimaan ja Etelä-Tirolin mallin mukaisesti, ja aloitetaan ruotsi jo ensimmäisellä tai toisella luokalla. Siirretään painopiste kieliopista ja kirjoittamisesta puhuttuun ruotsiin, jolla on käyttöä arkipäivässä.

Aika on kypsä suunnitelmalle siitä, kuinka ruotsin opiskelu vapaaehtoisesti olisi houkuttelevaa Suomen kouluissa. Kaikki eivät varmaan valitse sitä, mutta ne jotka sen tekevät, saavat iloa ja hyötyä kielen osaamisesta. Sellainen on tarttuvaa. Parhaassa tapauksessa myös silloin, kun on kyse yo- ja virkamiesruotsista. Ja pitemmällä tähtäimellä voidaan turvata ruotsinkieliset palvelut.

Suunnitelma voidaan tietysti hylätä epärealistisena. Mutta onko olemassa vaihtoehtoa?

Olav S. Melin vastaa ajatushautomo Magman tiedotuksesta ja yhteiskuntasuhteista.

Hbl: Plan B 4.1.2014

Tämä on merkittävä kannanotto, sillä se tulee ruotsinkielisten säätiöiden pakkoruotsin pönkittämiseksi perustamalta ajatushautomo Magmalta. Tämän perusteella rintama on murtunut, perääntyminen alkanut, ja tästä lähtien neuvotellaan aikatauluista ja uusista rajoista.

Melinin kirjoituksen ja muutamien muiden vihjeiden perusteella suomenruotsalaisen eliitin salainen suunnitelma B eli pakkoruotsista luopumisen ehto on ilmeisesti ollut vapaaehtoisen ruotsin opetuksen laajentaminen kaikkiin Suomen kouluihin ensimmäiseltä luokalta alkavaksi. Ei mitään järkeä, mutta ehkä välivaiheena poliittisesti välttämätön kompromissi, että päästään yli 40 vuoden jumin jälkeen viimeinkin eteenpäin.

edit: yliopisto => yo

[Malla]

Melinin kirjoituksen ja muutamien muiden vihjeiden perusteella suomenruotsalaisen eliitin salainen suunnitelma B eli pakkoruotsista luopumisen ehto on ilmeisesti ollut vapaaehtoisen ruotsin opetuksen laajentaminen kaikkiin Suomen kouluihin ensimmäiseltä luokalta alkavaksi. Ei mitään järkeä, mutta ehkä välivaiheena poliittisesti välttämätön kompromissi, että päästään yli 40 vuoden jumin jälkeen viimeinkin eteenpäin.

On siinä järkeä, jos se ei rajoitu vain ruotsin kieleen.
Kun lapsukainen oli alakoulun alaluokilla, siellä järjestettiin vapaaehtoisia kursseja (joista ei saanut arviointia ja joihin osallistuminen ei vaikuttanut muun koulutyön arviointiin): oli ainakin metkumatematiikkaa  ja minienglantia. Ne toimivat ikään kuin kerhoina ja venyttivät koulupäivää tunnin verran kerran viikossa muutaman kuukauden ajan.  Alaluokka-aika on vallan mainio hetki innostaa lapsosia oppimaan.
Totta kai se vaati resursseja, mutta ei kovin paljon.

[Roope]

Totta kai se vaati resursseja, mutta ei kovin paljon.

Kyllä se vaatii etenkin ruotsin osalta paljon resursseja, koska alakouluissa ei ole ollut yleisesti ruotsin opetusta. Vaadittaisiin muun muassa uusia alakoulun opettajia ja uusia A1-ruotsin linjoja kaikkiin suomenkielisiin yläkouluihin ja lukioihin. Kuvaamasi pienimuotoinen vapaaehtoiskerhoilu on hyvin eri asia, sillä se ei johda vastaaviin velvoitteisiin.

[Malla]

Kyllä se vaatii etenkin ruotsin osalta paljon resursseja, koska alakouluissa ei ole ollut yleisesti ruotsin opetusta. Vaadittaisiin muun muassa uusia alakoulun opettajia ja uusia A1-ruotsin linjoja kaikkiin suomenkielisiin yläkouluihin ja lukioihin. Kuvaamasi pienimuotoinen vapaaehtoiskerhoilu on hyvin eri asia, sillä se ei johda vastaaviin velvoitteisiin.

Totta. Mä vaan innostuin ajatushautomaan, mikä lienee vaarallinen harrastus.

[Roope]

Mä vaan innostuin ajatushautomaan, mikä lienee vaarallinen harrastus.

Hyvä, että muistutit, että tuollaistakin on edelleen olemassa. Olin jo olettanut, että kunnat ovat rahapulassa lopettaneet kerhotoiminnan. Nykykatsannossa (ja tällähän on perusteltu myös pakkoruotsia ja vastustettu valinnaisuuden lisäämistä) sitä paitsi kaikki sellainen, jota ei tarjota kaikille, on eriarvoistavaa ja oppilaiden yhdenvertaisuutta loukkaavaa.

[Malla]

Hyvä, että muistutit, että tuollaistakin on edelleen olemassa. Olin jo olettanut, että kunnat ovat rahapulassa lopettaneet kerhotoiminnan. Nykykatsannossa (ja tällähän on perusteltu myös pakkoruotsia ja vastustettu valinnaisuuden lisäämistä) sitä paitsi kaikki sellainen, jota ei tarjota kaikille, on eriarvoistavaa ja oppilaiden yhdenvertaisuutta loukkaavaa.

En tiedä, onko edelleen. Siitä on aikaa. Mutta se toimi.

[Jaakko Sivonen]

Laajennetaan esikoulujen kielikylpyjä. Aikaistetaan opetusta Walesin, Baskimaan ja Etelä-Tirolin mallin mukaisesti, ja aloitetaan ruotsi jo ensimmäisellä tai toisella luokalla.

Omituisia vertauksia. Toisin kuin kymri Walesissa, baski Baskimaassa tai saksa Etelä-Tirolissa, ruotsin kieli Suomessa ei ole alueen alkuperäinen kieli, jota valloittajan kieli olisi ajamassa ahtaalle. Päinvastoin, Suomessa ruotsin kieli nimenomaan on se valloittajan kieli.

[Jääpää]

Okei, Melin saakoon vapaaehtoisen ruotsinsa vapaarahotteisena vaikka esikoulusta lähtien, mutta pakollinen suomenkieli alkaa ekalta ja pakollinen valinnainen  vieraskieli viimeistään kolmannelta.
Ja siis illman muuta yliopisto-ja virkamiesruotsi saa tarttua, jos on tarttuakseen, mutta ruotsinkielisten palvelut turvataan parhaiten suomeksi Suomessa.
Ruotsinkielisten hyvästä suomenkielen taidosta on iloa ja hyötyä jopa Ruotsissa virkamiesten kanssa asioidessa.
Paikallinen poliisi neuvoi selkeällä suomella lakiteknisiä juttuja väsyneenä ajamisesta kaverille, joka ei väsyneenä  olisi mitenkään ruotsiksi ymmärtänyt neuvoa muuttaa nukahtamisesta johtunutta  ojaanajoa  kertomukseksi  jäniksen väistämisestä..
Hyvin ymmärrettävää niin huonoissa keliolosuhteissa, nukahdus olisikin ollut ihan toisen luokan prosessi.
Ystävällisiä nuo ruotsalaiset poliisit.

[Chew Bacca]

Kuten täällä ennekin todettua, pakollisuuden poistuminen ei ainakaan aluksi muuta mitään. Tuntijakouudistuksella ja ruotsin junttaamisella yhä nuorempien riesaksi valmistellaan suunnitelma Å:ta: pakko poistuu, mutta kunnat eivät (rahapulaan vedoten) ala tarjota mitään tilalle. Kaikille pakolliset vieraat kielet ovat sitten englanti ja "vapaaehtoinen" ruotsi - viimeksi mainitulle kun on paalutettu valmiiksi kielikylvyt esikoulusta alkaen ja kas vain, opettajatkin valmiiksi paikalla ja viroissa.

Tästä on sitten luonnollista vaatia "valitun" ruotsin kirjoittaminen pakolliseksi, ja miksi puuttua virkamiesruotsiin kun kerran koko ikäluokasta käytännössä kaikki "valitsevat" ruotsin, pl eliitin kansainvälisiin kouluihin laitetut muksut.

Kuntasektorin kättä ei tarvitse paljon vääntää (köh, valtionosuudet) että tajuavat pitää ruotsin tarjolla kaikkialla ja vaatia "ylimääräisiin, harvinaisiin kieliin" pöyristyttävän suuret ryhmäkoot ja myöhään iltapäivällä kootusti kirkonkylällä järjestettävät oppitunnit. Nämä ovat perusteltuja toimia koska niin harva "valitsee" muun kielen kuin ruotsin englannin ohelle.

Kunta voi "profiloitua" ruotsiystävälliseksi vaikkapa kaksikielisyyspelleilyllä. Kyllä keinoja riittää.

Eli pakollisuuden poisto on todellakin vaim alku. Ei ruotsinkielisten kansanmurhalle vaan ruotsin piikkaamiselle irti rakenteista, joihin se on galvanoitu kiinni.

[IDA]

Kuten täällä ennekin todettua, pakollisuuden poistuminen ei ainakaan aluksi muuta mitään.

Ehkä noin, mutta silti olisi tärkeää saada kansalaisaloite edes käsittelyyn. Järjestelmä on sellainen, että muutosta ei tule, jos sitä ei saada edes alulle. Poliittisesti on järkevää pitää silmällä mistä on kiinni, että kansalaisaloite ei tahdo tulla eduskunnan käsittelelyyn.

[Roope]

Wallin: Poliittinen rummutus on heikentänyt ruotsin kielen asemaa

Turkulainen kansanedustaja Stefan Wallin arvioi, että ruotsin kieltä pidetään yhä arvossa poliittisesta keskustelusta huolimatta. Tämä paljastuu Wallinin mukaan tuoreesta Åbo Akademin tutkimuksesta.

Turkulaisen kansanedustajan Stefan Wallinin mukaan kova poliittinen keskustelu on heikentänyt ruotsin kielen asemaa. Åbo Akademin tuore tutkimus sen sijaan ilahduttaa Wallinia. Vaikka sen mukaan 74 prosenttia suomenkielisistä vastaajista haluaisi ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoiseksi, Wallin muistuttaa, tutkimus on ristiriitainen.

– Huomattava osa oli sitä mieltä, että tarvitaan ruotsinkielisiä palveluja ja on tärkeää, että poliittinen johto ja liike-elämässä osataan ruotsia. Nämä eivät välttämättä mene aivan yksi yhteen nämä vastaukset.

Åbo Akademin tutkimuksen mukaan suurin osa vastanneista suhtautuu ruotsin kieleen Suomessa myönteisesti. 69 prosenttia pitäisi ruotsalaisen kielen ja kulttuurin katoamista Suomesta vahingollisena. Tutkimukseen vastasi yli 7 300 ihmistä.

Wallin muistuttaa, että Åbo Akademin tutkimuksella on erilainen painoarvo kuin mielipidemittauksilla.

– Tämä ehkä viittaa siihen, että tämä ei ole mikään mielipidemittaus vaan enemmänkin asennemittaus. Niissä ehkä vastataan vähän enemmän, mitä sylki suuhun tuo ja vähän pinnallisemmin.

Keskustelu ruotsin kielen asemasta on käynyt kovana viime vuosina.

– Aika moni suomalainen on oman peilikuvansa kanssa sitä mieltä, että suomen kaksikielisyys on rikkaus ja se vaatii myöskin tiettyjä ponnisteluita yhteiskunnalta ja koulun yleissivistävän tehtävän kautta. Varmaan kova poliittinen rummutus ruotsin kielen asemaa vastaan on tuottanut valitettavasti hedelmää, pohtii Wallin.


Juttua on korjattu kello 12.42. Ruotsin vapaaehtoiseksi vapaaehtoiseksi haluavien prosenttiosuus on 74 eikä 62.

Yleisradio 5.1.2014

Tutkimus ei ole ristiriitainen, mutta Wallinin kommentit ovat. Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että Wallin jostain syystä luuli pakkoruotsia vastustavien määrän 12 prosenttiyksikköä todellista pienemmäksi. "Huomattava osa" sitä ja "aika moni" tätä, mutta joka tapauksessa suurin osa suomalaisista ei vain ole Wallinin kanssa yhtä mieltä siitä, että Suomen kaksikielisyys olisi pakkoruotsin oikeuttava rikkaus.

Wallin yrittää sekä vähätellä aiempia mielipidekyselyitä että selittää nykytuloksia "poliittisella rummutuksella ruotsin kielen asemaa vastaan", mutta Åbo Akademin kyselyssä ei ole laajuutensa lisäksi mitään erityistä uutta aiempiin mittauksiin verrattuna. Ruotsin kieltä lobbaavan ajatuspaja Magman tiedotusjohtaja Olav S. Melin totesi jo neljä vuotta sitten, että johtavien poliitikkojen on otettava huomioon kansalaisten voimakas pakkoruotsin vastustus, kun "70–80 prosenttia suomalaisista haluaisi muuttaa kouluruotsin valinnaiseksi".

– Huomattava osa oli sitä mieltä, että tarvitaan ruotsinkielisiä palveluja ja on tärkeää, että poliittinen johto ja liike-elämässä osataan ruotsia.

Kysymyksissä ei käsitelty liike-elämässä tarvittavaa ruotsin kielen taitoa. Sen sijaan 68 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että "maamme johtavien poliitikkojen tulisi hallita sekä suomen että ruotsin kieli". Silloinhan 68 prosenttia voi halutessaan äänestää tällaisia poliitikkoja ja loput 32 prosenttia muita. Sujuvasti ruotsia osaavia johtavia poliitikkoja taitaa kuitenkin olla jo nyt vähemmän kuin tuo 68 prosenttia, ja osuus on pakkoruotsista huolimatta laskusuunnassa.

[Jaska]

Eniten pakkoruotsista kärsivät saamelaiset
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183727-eniten-pakkoruotsista-karsivat-saamelaiset

Siinä missä suomen- ja ruotsinkieliset joutuvat pakolla opettelemaan vain yhden kotimaisen kielen äidinkielensä lisäksi, saamelaiset joutuvat opettelemaan äidinkielensä lisäksi sekä suomen että ruotsin. Englanti olisi siis saamenkieliselle jo kolmas vieras kieli - lienee turha odottaa, että saamenkieliset jaksaisivat opiskella enää neljättä vierasta kieltä!

[Marius]

Olen aina luullut, että kaikki saamelaiset osaavat
-saamea
-islantia
-suomea
-ruotsia
-norjaa
-venäjää
-japania
-tsuktsia
-englantia
-ja töölöä

[Oami]

Eikös Suomen kouluissa olekkaan pakkoenglanti? Yksi pakollinen ulkomaankieli pitäisi riittää, kun jenkitkin osaa yhtä kieltä eli jonkinasteista engelskaa. Ranskakin olisi ihan...

Ei. Suomessa on yksi pakollinen vieras kieli, mutta sen yhden ei ole pakko olla englanti. Tosin resurssien puutteessa se on monessa kunnassa ainoa vieras kieli, jota pakollisuuden sisältämällä oppimäärällä tarjotaan.

[Chew Bacca]

Ainoa pakollinen kieli on ruotsi. Kaikki muu on valinnaista. Englanti ei ole pakollinen, uskomatonta mutta totta.

[PROTOTYPE]

DEN BÄSTA JAG HAR SETT INOM TIDEN
http://www.kaleva.fi/naapurit/2015-01-05/#a
TITTAPÅ Eli luuraa kliffaa sarjista

[Jaska]

Eikös Suomen kouluissa olekkaan pakkoenglanti? Yksi pakollinen ulkomaankieli pitäisi riittää, kun jenkitkin osaa yhtä kieltä eli jonkinasteista engelskaa. Ranskakin olisi ihan...

Ei. Suomessa on yksi pakollinen vieras kieli, mutta sen yhden ei ole pakko olla englanti. Tosin resurssien puutteessa se on monessa kunnassa ainoa vieras kieli, jota pakollisuuden sisältämällä oppimäärällä tarjotaan.

Itse asiassa pakollisia vieraiden kielten paikkoja on kaksi, yleensä A1 ja B1, mutta voi ottaa A1:n jälkeen vapaaehtoisesti A2-kielenkin. Niiden lisäksi voi ottaa valinnaisia A2 ja B2, ja lukiossa lisääkin. Toinen kotimainen on otettava viimeistään paikassa B1, mutta ruotsinkieliset ottavat sen yleensä jo A1-kielenä. Koska he ottavat englannin A2-kielenä, heidän ei ole pakko ottaa uutta kieltä enää B1-vaiheessa; moni ottaa kuitenkin valinnaisen B2-kielen kahdeksannella luokalla.

Kielivapaus karsisi tätäkin mutkikkuutta... 

Pienimmissä kouluissa voi olla, ettei saada kasaan muiden A1-kielten kuin englannin opetusryhmiä, koska lähes kaikki haluavat englannin A1-kieleksi. Silloin muutamalla oppilaalla on "pakkoenglanti". Laki ei kuitenkaan määrää englantia pakolliseksi, vaan tuo muutaman oppilaan pakko johtuu käytännön ongelmista. Sillä ei ole mitään tekemistä kielivapauden kanssa, vaan se riippuu kouluverkoston joustavuudesta. Kielivapaus ei ainakaan huonontaisi tuotakaan tilannetta nykyisestä.

Eli lain mukaan vieraita kieliä on opiskeltava vähintään kaksi, mutta vain toinen kotimainen on nimetty pakolliseksi, toisen saa itse valita.

[Oami]

Eli lain mukaan vieraita kieliä on opiskeltava vähintään kaksi, mutta vain toinen kotimainen on nimetty pakolliseksi, toisen saa itse valita.

Ei, vaan vieraita kieliä on opiskeltava vähintään yhtä, ja sen lisäksi on opiskeltava toista kotimaista kieltä. Kotimaista kieltä ei lasketa vieraaksi kieleksi.

Saattaa kuulostaa typerältä, mutta enpä minä tätä ole keksinyt.

[Jaska]

Eli lain mukaan vieraita kieliä on opiskeltava vähintään kaksi, mutta vain toinen kotimainen on nimetty pakolliseksi, toisen saa itse valita.

Ei, vaan vieraita kieliä on opiskeltava vähintään yhtä, ja sen lisäksi on opiskeltava toista kotimaista kieltä. Kotimaista kieltä ei lasketa vieraaksi kieleksi.

Saattaa kuulostaa typerältä, mutta enpä minä tätä ole keksinyt.

Aivan totta, jos tuota tarkoitit. Koulun kannalta ruotsikin on kuitenkin vieras kieli kun se ei ole äidinkieli, eli se valitaan A1-, B1- tms. kieleksi. Käytännössä siis pakollisia vieraita kieliä on kaksi, mutta vain toinen kotimainen on pakollinen.    On helppo nähdä, että tällainen virke voi äkkinäisen silmään vaikuttaa järjettömältä. Olisi selventävää, jos eri tasoilla käytettäisiin yhteneväisiä nimityksiä.

[Chew Bacca]

Tänään klo 13 tienoilla Ylen Aikaisessa haastateltiin Lijeströmiä Sipoon aikeista toteuttaa Raaseporin kaltainen välistäveto. Ylen toimittajan nimi meni ohitse mutta hyviä kysymyksiä esitti.

Iloa ja kielen ihanuutta tuo noita-akka tarjosi. Ihmetteli kun 90% ruotsinkielisistä vanhemmista hyväksyy toisen kotimaisen ekalta luokalta mutta tyhmät fennot eivät - he haluavat englannin vieraaksi kieleksi (yksi asiaan liittyvä kielimagia on ettei ruotsi muka ole vieras kieli). Toimittaja haastoi edelleen suomenkielisten vanhempien tahdon merkitystä - Liljeström ohitti koko asian sössöttämällä kuinka aikuisilla (suomalaisilla) on käsitys että ruotsin opiskelu on tylsää ja hyödytöntä mutta että pikku piltit saavat yhdenvertaiset kaksikieliset nautinnot lorujen ja leikkien kanssa. Myös ruotsintuntien väheneminen vedettiin yhteen muiden kielten opiskelun vähenemisen kanssa - ikään kuin kyse olisi syy-seuraussuhteesta.

Lainaan itseäni:

Stonewalling vasta-argumenteille, omien naurettavien väitteiden toistaminen ad nauseam, median tuki ja korkealla virka/pol-eliitissä tehdyt päätökset. Näillä on menty ruotsin, maahanmuuton, miinojen ja eeuun kanssa ja helvetin hyvin toimii. Oman eturyhmän puolesta, kansan tahtoa vastaan. Suomalaista demokratiaa.

[Roope]

Tänään klo 13 tienoilla Ylen Aikaisessa haastateltiin Lijeströmiä Sipoon aikeista toteuttaa Raaseporin kaltainen välistäveto. Ylen toimittajan nimi meni ohitse mutta hyviä kysymyksiä esitti.

Ruotsi toiseksi kieleksi ekaluokkalaisille?

[...]

Uudenmaan länsilaidalla Raaseporissa on jo päätetty, että reilun vuoden kuluttua toisen kotimaisen kielen opetus alkaa ensimmäisellä luokalla. Ruotsinkieliset lapset alkavat opiskelemaan suomea ja suomenkieliset lapset ruotsia.

Tällaista järjestelyä tavoittelee myös Sipoon kunnanvaltuuston puheenjohtaja Christel Liljeström (RKP), jonka aloitteen on allekirjoittanut valtaosa Sipoon valtuutetuista. Asiaa selvitetään parasta aikaa.

– Ei tämä ole mikään varasuunnitelma valtion päätökseen liittyen. Tämä on vain mahdollisuus taata kaikille lapsille samat lähtökohdat ja kielten ihanuudet.

Liljeström on Ruotsalaisen eduskuntaryhmän sihteeri, mutta hänen mukaansa RKP ei ratsasta kielikysymyksellä eduskuntavaaleissa.

– Ei RKP:ssä ole tällaista linjausta tehty. Tämä on ihan käytännön lähtökohdista edennyt. Itse uskon vahvasti siihen, että ilon ja opetuksen kautta saamme laajemman kaksikielisyyden syntymään sekä Suomessa että Sipoossa.

Raaseporissa päätöstä vastustettiin

Raaseporissa vanhemmille tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset vanhemmat suhtautuvat kielikysymykseen hyvin eri tavoin. Ruotsinkielisistä yli yhdeksänkymmentä prosenttia oli sitä mieltä, että toisen kielen opetuksen pitää alkaa ensimmäisellä luokalla. Suomenkielisistä vanhemmista taas enemmistö halusi englannin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi.

Liljeström kuittaa vanhempien vastustuksen vanhentuneilla asenteilla.

– Aikuiset ovat oppineet, että ruotsinkielen opettelu on pakkoa ja pänttäämistä. Itse toivon, että saamme opetukseen iloa, kun se tulee laulujen ja lorujen kautta tutuksi, eikä ole vastenmielistä.

[...]

Yle 8.1.2015

[Chew Bacca]

Radiossa haastateltu Liljeström nimenomaan sanoi suomenkielisten vanhempien viaksi sen että pitävät ruotsia pakon ja pänttäämisen lisäksi hyödyttömänä. Kas kun tuo on jäänyt pois transkriptiossa. Ehkä liian lähellä maalia, eli sitä että panostukseen verrattuna ruotsista saatava hyöty on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta olematon = hyödytön.

[Roope]

RKP:n johto riidoissa suunnitelma B:stä

Åbo Akademin tutkimus, joka osoittaa, että kolme neljäsosaa Suomen väestöstä haluaa lakkauttaa pakollisen kouluruotsin, sai HBL:n vaatimaan pääkirjoituksessa suunnitelma B:tä, jos eduskunta jonain päivänä hyväksyy kouluruotsin lakkauttamisen.

RKP:llä ei ole mitään varasuunnitelmaa tilanteen varalle, ja puolueen sisällä on erilaisia käsityksiä siitä, pitäisikö olla selkeä strategia, jos eduskunta tulevaisuudessa lakkauttaisi kouluruotsin.

– Ongelma on siinä, ettei ole ketään, joka vastaisi Svenskfinlandin strategisesta suunnittelusta. Siksi ei ole olemassa mitään suunnitelma B:tä, ja on vaikea vaatia strategiaa, jonka hyväksyisivät sellaiset toimijat kuin Magma, Folktinget, Kulturfonden ja Svenska Folkskolans vänner, sanoo RKP:n entinen puheenjohtaja Pär Stenbäck.

Stenbäck, joka oli Svenska kulturfondenin puheenjohtaja 1996-2001 ja opetusministeri 1979–1982, puolustaa vankkumatta pakollista ruotsinopetusta.

– Mikäli eduskunta päättää luopua kouluruotsista, johtaa se 15-20 vuoden sisällä maan yksikielisyyteen. Kouluruotsista luopumisen seurauksena saisimme sukupolven, josta ei voisi tulla virkamiehiä, koska heiltä puuttuu toisen kotimaisen kielen taito. Tämä puolestaan johtaisi vaatimukseen virkamiesruotsista luopumisesta, ja silloin maan kaksikielisyys murentuisi edelleen, sanoo Stenbäck.

Vastavetona pakollinen ruotsi ylioppilaskirjoituksiin

Stenbäck ei näe mitään järkeä, että RKP:llä olisi julki lausuttu suunnitelma B, mutta hän kuitenkin paljastaa, mikä hänen henkilökohtainen varasuunnitelmansa on:

– Oletetaan, että me päätyisimme hallitusneuvotteluihin, joissa vaatimuksiamme kouluruotsin säilyttämisestä ei kuultaisi. Vastavaatimus olisi silloin, että ruotsi palautetaan ylioppilaskirjoituksiin. Siten voisimme varmistaa, että virkamiehet hallitsevat molemmat kansalliskielet. Haittana tässä mallissa on, että saamme jaon akateemisiin, jotka osaavat ruotsia, ja ammattikoulutettuihin, jotka eivät ole opiskelleet ruotsia.

Torvalds: Olemme myöhässä

RKP:n europarlamentaarikko Nils Torvalds kuuluu puolueessa niihin, joiden mielestä on huono juttu, ettei puolue ole ajatellut suunnitelma B:tä.

– Kauhuskenaario on, että seuraavan hallituksen muodostavat Keskusta, Perussuomalaiset ja joko Kokoomus tai SDP. Miltä arvelemme koulutuspolitiikkamme näyttävän tällaisessa hallituksessa? Mutta me olemme myöhässä. RKP:n olisi ehkä pitänyt miettiä tätä hyvissä ajoin, sanoo Torvalds.

Torvalds on aiemmin sanonut, että kouluruotsiin voidaan puuttua, jos samalla taataan oikeus palveluihin kansalliskielillä.

Hän uskoo malliin, jossa toinen kansalliskieli tulee kuvaan jo päiväkodissa ja esikoulussa, koska kuusivuotiaista, toisin kuin monista murrosikäisistä teinipojista, vieraiden kielten oppiminen on kivaa.

– Se vaatisi, että lastentarhanopettajat osaisivat opettaa ruotsia tai suomea tai jopa kiinaa. Jos lapset tutustuisivat toiseen vieraaseen kieleen jo ennen koulun alkua, he ymmärtäisivät, että kielet ovat hauskoja. Tämä olisi yksi tapa riisua aseista kouluruotsikeskustelua.

Lähtevä kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos on Torvaldsin kanssa toista mieltä siitä, tarvitseeko puolue vaihtoehtoista suunnitelmaa.

– Miksi me tekisimme jotain niin typerää kuin heiluttelisimme toisten puolueiden edessä suunnitelma B:tä, sanoo Wideroos ja tarkoittaa neuvotteluaseman heikentymistä.

Wideroos uskoo, että pakollinen kouluruotsi on edellytys sille, että Suomella on kaksi kansalliskieltä.

– Maan kaksikielisyyden perustana on väistämättä se, että kaikki oppilaat opiskelevat koulussa kumpaakin kieltä.  (käännös)

Hbl: SFP-höjdare osams om plan B 8.1.2015

Totta kai suomenruotsalaisella eliitillä on suunnitelma B, mutta kuten Wideroos toteaa, sitä olisi typerää paljastaa muille. Suomenruotsalaisen yleisön on luultava, että pakkoruotsista luopuminen olisi heille oikeasti kohtalonkysymys.

Pär Stenbäck puhuu tuon Åbo Akademin kyselynkin perusteella höpöjä, kun väittää, että pakkoruotsista luopuminen johtaisi sukupolveen, joka ei osaisi ruotsia. Yli puolet valitsisi sen joka tapauksessa myös vapaaehtoisesti. Pakkoruotsihan ei ole luonut ruotsia osaavia sukupolvia – sellaisia ei ole Suomessa koskaan ollutkaan - vaan osaaminen on jyrkästi polarisoitunutta. Osa hallitsee ruotsin hyvin, kun taas suuri joukko ei osaa sitä juuri lainkaan, eikä suurin osa tarvitse sitä koskaan.

Mitä taas tulee Stenbäckin ehdotukseen, että ruotsi palautettaisiin pakolliseksi ylioppilaskirjoituksiin, ei sekään toimisi Stenbäckin tarkoittamalla tavalla. Ruotsin oppimistulokset kun olivat surkeita jo silloin, kun ruotsi oli pakollinen. Pelkkä ylioppilaskirjoituksiin osallistuminen ei taannut sujuvaa ruotsin kielen taitoa silloin, ja vielä vähemmän nyt, kun ruotsin tuntimäärä on silloista pienempi. Vielä paljon pienempi se olisi Stenbäckin skenaariossa, jossa pakollinen ruotsi alkaisi vasta lukiossa. Julkinen salaisuus oli ja on, että virkamiesruotsin kokeesta päästetään läpi, vaikka osoitettua kielitaitoa ei olekaan, koska ruotsia ei kokeen jälkeen tarvita.

Uskon, että RKP:n suunnitelma B:n vaatimukset tulevat oikeasti olemaan jotain aivan muuta kuin tuollaisia puolivillaisia hömpötyksiä, jotain paljon suurempaa.

[Jaska]

Ruotsi vähemmistökieltemme joukossa
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183968-ruotsi-vahemmistokieltemme-joukossa

Suomessa on monia kielellisiä vähemmistöjä, joiden oikeudet porrastuvat niiden maassaoloiän mukaan. Ruotsin kieli on saanut suomen rinnalla kansalliskielen aseman, vaikka sitä puhuu vain 5,3 % asukkaista. Kiitokseksi siitä ruotsinkieliset ovat RKP:n välityksellä päättäneet pakottaa kaikki suomalaiset - myös muunkieliset - opiskelemaan ruotsia.

Ruotsinkielinen kielivähemmistö on vertaistensa joukossa kuin se oppilas, jonka opettaja nostaa apulaisekseen ja joka sitten saamallaan uudella auktoriteetilla ryhtyy kyykyttämään entisiä vertaisiaan. Kuinka kauan opettaja jaksaa leikkiä tämän pikku öykkärin mukana, tehden kiltisti tehtäviä, jotka tämä asemansa väärin ymmärtänyt pikku apulainen hänelle määrää? Milloin opettaja tajuaa, ettei hänen tehtävänsä ole leikkiä oppilasta, vaikka hän salliikin apulaisensa leikkiä opettajaa?

[Jaska]

Kiitos käännöksestä, Roope!
Positiivista väreilyä RKP:n leirissä: monokulttuurin sijaan moniarvoisuutta. 

[Jaska]

Christel Liljeström vie propagandan uudelle tasolle:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184101-christel-liljestrom-vie-propagandan-uudelle-tasolle

Raaseporin mallia Sipooseen haluava RKP:n Christel Liljeström vie propagandan uudelle tasolle: hänen puheessaan tiukennettu kielipakottaminen muuttuu ihanuudeksi ja piittaamattomuus kansan eriävistä mielipiteistä muuttuu demokratiaksi.

[Roope]

Taktinen hiljaisuus vs. avoin keskustelu

Kysymys siitä, tarvitaanko suunnitelma B:tä kaksikielisen Suomen säilyttämiseksi, herättää keskustelua. Pakollisuudesta riippumatta ruotsin kielestä on tultava houkuttelevaa.

Joulunjälkeisessä pääkirjoituksessa HBL vaati suunnitelma B:tä ruotsin kielen taitojen ja siten kaksikielisen Suomen säilyttämiseksi. Se herätti runsaasti keskustelua yleisönosastossa (30.12.), Olav S Melinin kolumnissa (4.1.) ja uutisartikelissa (8.1.).

Suunnitelma B:n vaatimiseen oli syynä Åbo Akademin tutkimus, joka osoitti, että suomenkielisten keskuudessa on vahva tuki kaksikieliselle Suomelle, mutta vielä vahvempi vastustus pakolliselle ruotsille.

Voidaan tietenkin viis veisata kyselyistä ja viitata siihen, ettei toisen kotimaisen kielen pakollisesta opetuksesta päätetä kansanäänestyksellä. De facto eduskunta tulee muutaman kuukauden sisällä äänestämään kansalaisaloitteesta, joka lakkauttaisi pakollisen ruotsin. Asioista perillä olevat lähteet, jotka ovat selvittäneet kansanedustajien mielipiteet, väittävät, että aloite hylätään. Se olisi tietysti ilahduttavaa ja vahva poliittinen mielipiteenilmaus, että kaksikielisyys on myös tulevaisuudessa jotain, johon kaikilla peruskoululapsilla on mahdollisuus ottaa osaa. Se ei ole vähiten yleissivistystä koskeva tasa-arvokysymys. Kielitaito on oikeus, ei pakko.

Toivokaamme siis, että enemmistö kansanedustajista ymmärtää molempien kotimaisten kielten osaamisen tarpeen ja näkee, kuinka se tasoittaa tietä kaikille lapsille.
Meidän on kuitenkin mietittävä, kuinka ruotsin kieli koetaan maassamme ja kuinka ruotsin taidosta tulisi haluttua. Tarve pohdinnalle on olemassa riippumatta siitä, säilyykö pakollisuus hamaan ikuisuuteen.
Suomenruotsalaiset ovat tunteneet itsensä ahdistetuiksi jo jonkin aikaa, ja kysymys on monella tavalla herkkä.

RKP:n reaktiot kysymykseen suunnitelma B:n tarpeesta havainnollistavat poliittista ulottuvuutta. Ainakaan puolueen johto ei halua minkäänlaista keskustelua asiasta. Siellä katsotaan, että keskustelu olisi sen oksan sahaamista, jolla suomenruotsalaiset istuvat.
Jos RKP tunnustaa, että se on miettinyt suunnitelma B:tä, puhumattakaan, että sellainen on pöytälaatikossa, se ymmärrettäisiin alistumiseksi kaikkien niiden edessä, jotka haluavat jatkoa ruotsille ja kaksikieliselle Suomelle.
Tämä on poliittisen puolueen todellisuutta – jo vihjaus kompromissista on periksi antamista. Puhtaasti poliittisesta ja taktisesta näkökulmasta RKP:n reaktio on ymmärrettävä.
Toisaalta juuri tämä tapa ajatella ja toimia johtaa usein RKP:n sisällä tyytymättömyyteen ja kritiikkiin. Kun sitten kompromisseja eri kysymyksistä on kuitenkin pakko tehdä, niitä perustellaan sillä, että tulos oli paras, mitä voitiin saavuttaa. Mutta jos keskustelua ei käydä avoimesti edes puolueen sisällä, ei kenttä pysy perässä. Syntyvä demokratiavaje on pitkällä tähtäimellä epäterveellistä.

Poliittinen ulottuvuus ja puoluetaktinen ajattelu ovat vain yksi niistä ulottuvuuksista, jotka on otettava huomioon. On huolta tulevaisuudesta, ja sitä on voitava käsitellä, muu olisi epäterveellistä. Todellisuudessa Svenskfinland vaihtelee suuresti kielitaidon ja kaksikielisyyteen asennoitumisen suhteen. On kaikenlaista saariston ja Pohjanmaan ruotsinkielisistä ummikoista täysin kaksikielisiin helsinkiläisiin. Etelä-Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla kaksi- ja monikielisyys on yhä tavallisempaa.

Samaan aikaan elämme maailmassa, jossa positiivisten signaalien on vaikea päästä esiin. Tämä koskee saavutettua edistystä. Esimerkkeinä kansalliskielistrategia vuodelta 2012, joka antaa kaksikieliselle Suomelle vahvan tuen. Kielikylvyt, jotka ovat saaneet vuoden budjettiin vaatimattoman, mutta kuitenkin, määrärahan. Ruotsin opetus aikaistetaan seitsemänneltä luokalta kuudennelle, kun uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön puolentoista vuoden päästä. Kaksikieliset kunnat, jotka ovat päättäneet tai aikovat selvittää molempien kotimaisten kielien merkittävää varhentamista.
On myös täysin selvää, että kielitaidosta on etua työmarkkinoilla, sekä julkisella sektorilla että yksityisellä puolella.

Suunnitelma B:nä voi olla monikielisyyden kehittäminen, suomenkielisten kannustaminen kiinnostumaan ja tukemaan kaksikielisyyttä ja keskusteluun osallistuminen. Ne, jotka tarrautuvat siihen, ettei mitään saa muuttaa, leimataan yleensä ei-änkyröiksi. Täytyy olla avoin keskustelulle.   (käännös)

Susanna Ginman

Hbl, pääkirjoitus: Taktisk tystnad vs öppen debatt 10.1.2015