Hankitalaki ja sen kalliit kustannukset pikkusäästöjen aikaansaamiseksi

[siviilitarkkailija]

Suomessa on ollut voimassa hankintalaki.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110698

Lain tarkoitus oli hieno. Se oli niin hieno, että suomalaisilta ei edes kysytty haluatteko tätä. Eurooppalaisen roskapankkitakaajan mielestä piti säästää ja luoda eurooppalaiset pelisäännöt. Ja säästäähän se, ainakin järjenkäyttöä.Säännöt ovat suomalaisille ehdottomat ja muille suhteelliset. Koska laki tuli voimaan sellaisenaan, niin lopputulos on vähintäänkin mielipuolinen ja tolkuton. Työpaikat ja teollisuus valuvat ulkomaille ja itse ostamisen ja hankkimisen toteutuksesta on tullut häpeä- ja kommariyliopistoissa suorastaan tolkuton näytelmä.

15 000 € tavarat ja palvelut

Jos siis Suomessa valtion laitos X tarvitsee tavaran Y se joutuu tekemään hankintalain mukaisen kilpailutuksen. Koska mm kokoomus on tämän vaatimalla vaatinut. Mainittakoon että lakia ajanut pääministerikään ei viitsinyt itse kohdalle sattuessaan noudattaa ajamaansa lakia, mutta kuvaa hyvin vallitsevia olosuhteita. Liikenneministeriön Trafi sensijaan noudatti ja siksi Sodankylässä on monta kymmentä työtöntä ja espanjan aurinkorannikolla monta iloisesti työllistynyttä.

Ostetaan esimerkiksi 15000 € tutkimuslaite Y.

Jos meillä on siis tämä, sanotaan vaikka yliopistolaitos, jossa tarvitaan tavara Y joka maksaa yli 15000 €, niin hankintalaki vaatii kilpailuttamaan. Vertaan asiaa maksajan kustannuksiin joissa yksityisen yliopiston professori, talouspäällikkö ja ammanuenssi kahvikupin ääressä päättävät ostaa rakkineen joka kahvikupin kanssa maksaa laitokselle n 15 200 €. Laskin roheasti mukaan pari viipaletta pullaa (mistä ylimääräinen 200 € kahvin ja keskustelun kanssa ) koska en ole samalainen pikkumainen. Menköön vielä pari taksilippuakin kun ollaan reilulla päällä. Pääsevät vähän nopeammin takaisin opettamaan laitokselle.

Entäpä kun hankintalaki alkaa vaatimaan valtiontalouden säästöjä?

Laite maksaa edelleen sen 15000€. Oletamme että assistenttityötunti maksaa yliopistolle n 25 €/h ja professori 50 €/h. Mutta nyt alkaakin lasku raksuttamaan koska mitään ei hankita yhteisten ja perusteltujen keskustelujen vaan laitoksen henkilökunta joutuu esittämään hankintapyynnöt (4h* 25 €/h ja professori perehtyy niihin tunnin). Tekemään tarjouspyynnöt ja käymään ne läpi 8h*25€/h ja professori perehtyy niihin tunnin). Esittämään voittajan ja hakemaan hankinnalle hyväksynnän (1h*25€/h jota professori miettii iltapäivän). Kunnes havaitaan ominaisuuksissa ero jonka perusteella professori ja amanuenssi miettivät seuraavan aamupäivän (2*4h*50€/h). Koska yliopiston laitteet eivät ole samanlaisia kuin kaupan hyllystä löytyvät jakoavaimet tai maitopurkit. Jne..

Jos siis kävisi niin ihmeellisesti että saadakseen 15000 € laitteen assitentti tekisi vain 2 viikkoa työtä hankinnan parissa ja professori/talousjohtaja viikon, ja arvioimme hankintaan kuluneen työkustannuksen olevan noin 4000 €. Joten laitteen kustannus olisi yliopistolle n 19 000 euroa. Ja tämä on vain laboratorioesimerkki, sillä oikeasti aivan yksinkertaisiinkin hankintoihin voi kulua kuukausien työ, mikäli ne tehdään hankintalain mukaisesti. Käytännön elämässä yliopistojen pitäisi saada kilpailutettua tavaransa ilmaiseksi, mikäli aikovat saada hankintalain aiheuttamat kustannuksensa katettua mikä on aika mahdotonta mutta lainsäätäjän tahtotila. 

Kuten pääministerin valinnoista voidaan päätellä, hankintalaki ei toimi. Se ei toimi eikä näköjään kaikki edes halua toimia sen mukaan kun asia tulee omalle kohdalle. Se onko syynä ministeriövirkamiesten pieleen asettamat raja-arvot hankintojen määrässä ja kohdentamisessa on kysymys joka pitäisi vastata. Nykyisellään hankintalaki aiheuttaa valitettavasti enemmän kustannuksia kuin säästöjä. Varmasti on laitoksia joissa se on onnistuttu ottamaan paremmin käyttöön kuin toisaalla. Mutta kun pääministerin kansliakaan ei kykene lakia noudattamaan, on syytä tarkistaa koko hankintalaki ja sen sisältö. Tähän ehkä vaaditaan nykyisiä poliittisin ansioin virkansa saaneita oikeus- ja valtionvarainministeriövirkahenkilöitä lahjakkaampia asiantuntijoita jos ei muuhun niin ainakin asettamaan hankitojen raja-arvot paremmin vastaamaan kustannuksia.

[slobovorsk]

Eikös tuonkinkokoiset julkiset hankinnat pidä jo laittaa sinne TEDiin eli euroopanlaajuiseen julkisten hankintojen tarjouspyyntöjärjestelmään? EU:n kilpailupolitiikka löytyy tämänkin taustalta eli missä EU, siellä ongelma. Kilpailuttaminen on hyväksi, mutta 15k€:n raja-arvo kuulostaa kyllä järjettömältä. Järkevästä tasosta en osaa sanoa. Sata donaa?

[AuggieWren]

Yksi hankintalain ongelmista on, että se olettaa kaikkia tavaroita ja palveluita voitavan tarjota geneerisinä. Jos markkinoilla on vain yksi sopiva vaihtoehto, pitää siltikin kilpailuttaa.

Esim. Himas-ongelma olisi tuskin poistunut sillä, että selvitys kilpailutetaan, mutta laatukriteerien mukaan sen pitäisi olla Himasen laatima. Kukaan muu kuin Himanen ei voi myydä Himasta.

[Maatiaisjuntitar]

Palvelu- ja tavarahankinnoissa kansallinen kynnysarvo on nykyään 30 000 €, eli sitä pienempiä ei tarvitse kilpailuttaa julkisesti.

EU-kynnysarvo on valtion keskushallintoviranomaisilla 130 000 € ja muilla 200 000 €. Nämä menee sitten sinne TED:iin.

[Impivaaranilves]

Jos siis Suomessa valtion laitos X tarvitsee tavaran Y se joutuu tekemään hankintalain mukaisen kilpailutuksen. Koska mm kokoomus on tämän vaatimalla vaatinut. Mainittakoon että lakia ajanut pääministerikään ei viitsinyt itse kohdalle sattuessaan noudattaa ajamaansa lakia, mutta kuvaa hyvin vallitsevia olosuhteita. Liikenneministeriön Trafi sensijaan noudatti ja siksi Sodankylässä on monta kymmentä työtöntä ja espanjan aurinkorannikolla monta iloisesti työllistynyttä.

Onko tämä vaikuttanut siihen että henkilö z joka on päättämässä hankinnasta, hankkii sen kaveriltaan/parhaiten pullia tarjonneelta ylihintaan å?
Eli onko laki toiminut?
Vai jatkuuko sama edelleen eli kaikki julkiset hankinnat maksaa kymmenkertaisesti siihen verrattuna mitä yksityinen ostaisi?

[AuggieWren]

Onko tämä vaikuttanut siihen että henkilö z joka on päättämässä hankinnasta, hankkii sen kaveriltaan/parhaiten pullia tarjonneelta ylihintaan å?

Hankintakriteerit voi räätälöidä näennäisen "puolueettomasti" niin, että vain pullantarjoajafirma ne täyttää.

Eli onko laki toiminut?
Vai jatkuuko sama edelleen eli kaikki julkiset hankinnat maksaa kymmenkertaisesti siihen verrattuna mitä yksityinen ostaisi?

Ne voi maksaa jopa enemmän. Koska tekevälle sattuu, eli hankintakriteerein ei aina onnistuta haarukoimaan kaverin puljua ainoaksi vaihtoehdoksi, joudutaan lisäksi maksamaan vahingonkorvauksia hankintoihin liittyvien oikeudenkäyntien seurauksena.

P.S. Hankintaohjeistukset suosivat aina kokemus-, toimitusvarmuus- ym. kriteerien johdosta suuria yrityksiä, joten siinä mielessä hankintasääntely on onnistunutta varsinkin kokoomuksen taustavoimien kannalta.

[Impivaaranilves]

Hankintakriteerit voi räätälöidä näennäisen "puolueettomasti" niin, että vain pullantarjoajafirma ne täyttää.

Näin oletinkin, eli valvontaa ei ole minkäänlaista vaikka laki on tehty. Näinhän se on tapana, mitään lakia ei tarvitse yhdenkään viranomaisen noudattaa.

[Kaptah]

Ongelma on se, että hyvin, hyvin monessa hankinnassa ostaja tietää mitä tarvitsee ja vaikkapa omassa työelämässäni on tullut eteen tilanteita, joissa on saatettu tehdä puoli vuotta töitä että saadaan selville mistä joku asia, laite, tavara tai palvelu kannattaa hankkia. Sen jälkeen se kilpailutetaan ja koitetaan kikkailla homma niin, että se oikea vaihtoehto voittaa. Nämä kilpailutukset ovat olleet sitä luokkaa että ne on tehty vain firman sisäisen organisaation vaatimuksesta, ei EU:n.

Hintapohjainen kilpailutus on varmasti ihan hyvä systeemi kun tilataan neljä miljoonaa mutteria, 200 000 litraa ammoniakkia tai muuta vastaavaa, mutta kun tehdään esimerkiksi kalliita laboratoriolaitehankintoja, saatetaan mennä aika pahasti metsään ostamalle se pelkästään hinnan perusteella. Asiaa tietysti voidaan kiertää sillä että tehdään speksistä sellainen että sen täyttää vain se tavarantoimittaja johon on jo ennalta käsin päädytty jolloin rajataan ne muut ulos, mutta tällaisesta "kilpailutuksesta" ei tietenkään ole mitään hyötyä kenellekään.

Otetaan nyt esimerkiksi auton hankinta, joka on henkilökohtaisessa taloudessa aika iso juttu. Koetapa muotoilla speksi, jonka perusteella saat hyvän auton ja rajaat halvemmat mutta huonommat pois. Jos pistetään rajoiksi tyypillisiä ominaisuuksia, tilaa, varusteita ynnä muuta, käy silti helposti niin että saa sellaisen huonon auton, jonka terveellä järjellä pystyisi rajaamaan pois. Jos Fiat maksaa samoilla varusteilla 21 900 ja Volkswagen 22 300, ostetaan pelkkään rahaan katsomalla Fiat vaikkei se ehkä niin järkevää olisikaan.

Asian speksaaminen niin, että hinta ja ominaisuudet ovat tasapainossa, on melkoisen vaikeaa.

[siviilitarkkailija]

Raja-arvo on tosiaan tämä 30 000 euroa eikä 15 000 joka on vanhaa tietoa. Minun esimerkissäni oli siis vanhaa ja virheellistä tietoa.

Valtionyhtiöissä noudatetaan tätä halvimman tarjouksen linjaa riippumatta siitä onko hankinta pitkällä tähtäimellä halpa vai kallis. Hankinnoissa on jopa käytännössä mahdollista ohjata hankintaprosessia haluttuun suuntaan mutta sitä elementtiä että hankittaisiin juuri se mitä tarvitaan eikä mitään muuta, ei koskaan toteudu akateemisessa- eikä valtionyhtiömaailmassa. Mikäli ajattelemme asiaa veronmaksajan kannalta, niin jotta tilaaja saisi sen mitä haluaa, hänen täytyy panostaa hankintaan kymmenenkertaisesti yksityiseen ostajaan verrattuna. Jos hän haluaa sen varmasti, pitää olla valmis valitus- ja oikeuskäsittelykustannuksiin.

Suuri osa hankintamenettelyn väitetyistä säästöistä on menetetty jo ennenkuin on yhtään tavaraa, palvelua tai tutkimusta saatu aikaiseksi.

Hankintalaki on eurooppalaisen huijaritalouden keino varmistaa näennäisen hyvällä syyllä tilaukset sille taholle joka uskaltaan olla kaikkein röyhkein. Esimerkiksi myymällä naudanlihatuotteiden kilpailuttamisen seurauksena maksimaalisen määrän hevosenlihaa kuluttajille koska se on halvempaa. Hankintalaki ei koskaan kykene varmistumaan tuotteiden ja palvelujen sopivuudesta loppukäyttäjälle, tuotantoetiikasta ja lisäksi se aiheuttaa valtionyhtiöissä säästöihin verrattuna aivan kohtuuttomia kustannuksia ja kokonaisten hankintojen peruuttamisia. Ihan vain siitä syystä että prosessin aloittaminen on aivan liian vaivalloista ja hankalaa. Näinollen se vähentää kulutusta ja kysyntää eettisesti ja tunnettavuudeltaan paremmilta toimijoilta röyhkeimpien ja vastuuttomimpien eduksi.

On olemassa institutionaalisia toimijoita jotka eivät suostu kilpailuttamaan periaattellisista syistä, ja näille hankintalaki on tehty. Valitettavasti lain seurauksena ovat loppuneet niin teolliset kuin tuotannollisetkin työpaikat. Eivätkä palaa koska on hankintalaki estää niiden syntymisen, kehittymisen ja kasvattamisen eettisiksi ja toimiviksi työpaikoiksi.

[Salvation]

Suomessa on ollut voimassa hankintalaki.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110698

Lain tarkoitus oli hieno. Se oli niin hieno, että suomalaisilta ei edes kysytty haluatteko tätä. Eurooppalaisen roskapankkitakaajan mielestä piti säästää ja luoda eurooppalaiset pelisäännöt. Ja säästäähän se, ainakin järjenkäyttöä.Säännöt ovat suomalaisille ehdottomat ja muille suhteelliset. Koska laki tuli voimaan sellaisenaan, niin lopputulos on vähintäänkin mielipuolinen ja tolkuton. Työpaikat ja teollisuus valuvat ulkomaille ja itse ostamisen ja hankkimisen toteutuksesta on tullut häpeä- ja kommariyliopistoissa suorastaan tolkuton näytelmä.

15 000 € tavarat ja palvelut

Jos siis Suomessa valtion laitos X tarvitsee tavaran Y se joutuu tekemään hankintalain mukaisen kilpailutuksen. Koska mm kokoomus on tämän vaatimalla vaatinut. Mainittakoon että lakia ajanut pääministerikään ei viitsinyt itse kohdalle sattuessaan noudattaa ajamaansa lakia, mutta kuvaa hyvin vallitsevia olosuhteita. Liikenneministeriön Trafi sensijaan noudatti ja siksi Sodankylässä on monta kymmentä työtöntä ja espanjan aurinkorannikolla monta iloisesti työllistynyttä.

Ostetaan esimerkiksi 15000 € tutkimuslaite Y.

Jos meillä on siis tämä, sanotaan vaikka yliopistolaitos, jossa tarvitaan tavara Y joka maksaa yli 15000 €, niin hankintalaki vaatii kilpailuttamaan. Vertaan asiaa maksajan kustannuksiin joissa yksityisen yliopiston professori, talouspäällikkö ja ammanuenssi kahvikupin ääressä päättävät ostaa rakkineen joka kahvikupin kanssa maksaa laitokselle n 15 200 €. Laskin roheasti mukaan pari viipaletta pullaa (mistä ylimääräinen 200 € kahvin ja keskustelun kanssa ) koska en ole samalainen pikkumainen. Menköön vielä pari taksilippuakin kun ollaan reilulla päällä. Pääsevät vähän nopeammin takaisin opettamaan laitokselle.

Entäpä kun hankintalaki alkaa vaatimaan valtiontalouden säästöjä?

Laite maksaa edelleen sen 15000€. Oletamme että assistenttityötunti maksaa yliopistolle n 25 €/h ja professori 50 €/h. Mutta nyt alkaakin lasku raksuttamaan koska mitään ei hankita yhteisten ja perusteltujen keskustelujen vaan laitoksen henkilökunta joutuu esittämään hankintapyynnöt (4h* 25 €/h ja professori perehtyy niihin tunnin). Tekemään tarjouspyynnöt ja käymään ne läpi 8h*25€/h ja professori perehtyy niihin tunnin). Esittämään voittajan ja hakemaan hankinnalle hyväksynnän (1h*25€/h jota professori miettii iltapäivän). Kunnes havaitaan ominaisuuksissa ero jonka perusteella professori ja amanuenssi miettivät seuraavan aamupäivän (2*4h*50€/h). Koska yliopiston laitteet eivät ole samanlaisia kuin kaupan hyllystä löytyvät jakoavaimet tai maitopurkit. Jne..

Jos siis kävisi niin ihmeellisesti että saadakseen 15000 € laitteen assitentti tekisi vain 2 viikkoa työtä hankinnan parissa ja professori/talousjohtaja viikon, ja arvioimme hankintaan kuluneen työkustannuksen olevan noin 4000 €. Joten laitteen kustannus olisi yliopistolle n 19 000 euroa. Ja tämä on vain laboratorioesimerkki, sillä oikeasti aivan yksinkertaisiinkin hankintoihin voi kulua kuukausien työ, mikäli ne tehdään hankintalain mukaisesti. Käytännön elämässä yliopistojen pitäisi saada kilpailutettua tavaransa ilmaiseksi, mikäli aikovat saada hankintalain aiheuttamat kustannuksensa katettua mikä on aika mahdotonta mutta lainsäätäjän tahtotila. 

Kuten pääministerin valinnoista voidaan päätellä, hankintalaki ei toimi. Se ei toimi eikä näköjään kaikki edes halua toimia sen mukaan kun asia tulee omalle kohdalle. Se onko syynä ministeriövirkamiesten pieleen asettamat raja-arvot hankintojen määrässä ja kohdentamisessa on kysymys joka pitäisi vastata. Nykyisellään hankintalaki aiheuttaa valitettavasti enemmän kustannuksia kuin säästöjä. Varmasti on laitoksia joissa se on onnistuttu ottamaan paremmin käyttöön kuin toisaalla. Mutta kun pääministerin kansliakaan ei kykene lakia noudattamaan, on syytä tarkistaa koko hankintalaki ja sen sisältö. Tähän ehkä vaaditaan nykyisiä poliittisin ansioin virkansa saaneita oikeus- ja valtionvarainministeriövirkahenkilöitä lahjakkaampia asiantuntijoita jos ei muuhun niin ainakin asettamaan hankitojen raja-arvot paremmin vastaamaan kustannuksia.

Eli ilman hankintakia yliopisto tilaisi laitteen ilman sen enempää selvittelemättä toimittajia tai millaisia laitteita on ylipäätään tarjolla, mitkä niiden ominaisuudet on jne. Tätäkö tarkoitat?

[Salvation]

Eikös tuonkinkokoiset julkiset hankinnat pidä jo laittaa sinne TEDiin eli euroopanlaajuiseen julkisten hankintojen tarjouspyyntöjärjestelmään? EU:n kilpailupolitiikka löytyy tämänkin taustalta eli missä EU, siellä ongelma. Kilpailuttaminen on hyväksi, mutta 15k€:n raja-arvo kuulostaa kyllä järjettömältä. Järkevästä tasosta en osaa sanoa. Sata donaa?

Jos tavarahankinnan arvioitu arvo on alle 30000 euroa, ei kansallisen hankinnan kynnysarvo ylity. Vastaava eu-kynnysarvo on 130000 tai 200000 euroa riippuen hankintaviranomaisesta. Rakennusurakoissa kansallisen hankinnan kynnysarvo on 150000 euroa ja eu-kynnysarvo 5 000 000 euroa.

[Salvation]

Onko tämä vaikuttanut siihen että henkilö z joka on päättämässä hankinnasta, hankkii sen kaveriltaan/parhaiten pullia tarjonneelta ylihintaan å?

Hankintakriteerit voi räätälöidä näennäisen "puolueettomasti" niin, että vain pullantarjoajafirma ne täyttää.

Eli onko laki toiminut?
Vai jatkuuko sama edelleen eli kaikki julkiset hankinnat maksaa kymmenkertaisesti siihen verrattuna mitä yksityinen ostaisi?

Ne voi maksaa jopa enemmän. Koska tekevälle sattuu, eli hankintakriteerein ei aina onnistuta haarukoimaan kaverin puljua ainoaksi vaihtoehdoksi, joudutaan lisäksi maksamaan vahingonkorvauksia hankintoihin liittyvien oikeudenkäyntien seurauksena.

P.S. Hankintaohjeistukset suosivat aina kokemus-, toimitusvarmuus- ym. kriteerien johdosta suuria yrityksiä, joten siinä mielessä hankintasääntely on onnistunutta varsinkin kokoomuksen taustavoimien kannalta.

Hankintakriteerien "räätälöiminen" sopiviksi jollekin tietylle firmalle onkin hieno homma. Siis jos haluaa markkinaoikeuteen...

[AuggieWren]

Hankintakriteerien "räätälöiminen" sopiviksi jollekin tietylle firmalle onkin hieno homma. Siis jos haluaa markkinaoikeuteen...

Ei välttämättä. Vaaditaan x määrä kokemusta, vähintään y euroa liikevaihtoa, z määräiset vakuudet, å verran ä koulutettuja vielä ö vuoden kokemuksella ja valmius työskennellä a päivää kohteessa b paikkakunnalla c. Lisäksi pisteitä lisää kokemus paikkakunnalta, julkisen sektorin projekteissa työskentely jne. jne. itsessään täysin neutraaleja kriteerejä, joilla saadaan aikaan tilanne, jossa markkinaoikeudella ei ole suun koputtamista hankintapäätökseen, vaikka koko prosessi olisi tosiasiallisesti räätälöity yhtä yritystä varten.

Kannattaa lukea hankintailmoituksia. Varsinkin ICT-puolella toteutukseen kelpaavia yrityksiä on Suomessa vain muutama, vaikka itse hankinnan kohde ei edellyttäisi mitään erityistä.

[Salvation]

Hankintakriteerien "räätälöiminen" sopiviksi jollekin tietylle firmalle onkin hieno homma. Siis jos haluaa markkinaoikeuteen...

Ei välttämättä. Vaaditaan x määrä kokemusta, vähintään y euroa liikevaihtoa, z määräiset vakuudet, å verran ä koulutettuja vielä ö vuoden kokemuksella ja valmius työskennellä a päivää kohteessa b paikkakunnalla c. Lisäksi pisteitä lisää kokemus paikkakunnalta, julkisen sektorin projekteissa työskentely jne. jne. itsessään täysin neutraaleja kriteerejä, joilla saadaan aikaan tilanne, jossa markkinaoikeudella ei ole suun koputtamista hankintapäätökseen, vaikka koko prosessi olisi tosiasiallisesti räätälöity yhtä yritystä varten.

Kannattaa lukea hankintailmoituksia. Varsinkin ICT-puolella toteutukseen kelpaavia yrityksiä on Suomessa vain muutama, vaikka itse hankinnan kohde ei edellyttäisi mitään erityistä.

Noilla kriteereillä pääseekin suoraan markkinaoikeuteen. Tarjoajia ei voida asettaa eri arvoiseen asemaan.

[AuggieWren]

Noilla kriteereillä pääseekin suoraan markkinaoikeuteen. Tarjoajia ei voida asettaa eri arvoiseen asemaan.

Kyllä voidaan ja niin tehdäänkin. Puhtaasti laadullisia ja riskinhallinnallisia kriteereitä. Ei julkisia hankintoja sen varaan voi jättää, että halvimmalla tarjonnut Arskan aivoitukset Ky ei tekisi konkurssia kesken kaiken tai että tarjoajan pätevyys olisi nolla.

[Salvation]

Noilla kriteereillä pääseekin suoraan markkinaoikeuteen. Tarjoajia ei voida asettaa eri arvoiseen asemaan.

Kyllä voidaan ja niin tehdäänkin. Puhtaasti laadullisia ja riskinhallinnallisia kriteereitä. Ei julkisia hankintoja sen varaan voi jättää, että halvimmalla tarjonnut Arskan aivoitukset Ky ei tekisi konkurssia kesken kaiken tai että tarjoajan pätevyys olisi nolla.

Kokemus työskentelystä julkisissa hankinnoissa ja lisäpisteet työnteosta jollakin paikkakunnalla, ovat selviä valitusperusteita kilpailijoille markkinaoikeuteen ja valitus menee taatusti läpi.

Toki hankintayksikkö voi asettaa taloudellisia rajaehtoja. On syytäkin. Mutta esimerkiksi jos hankinnan sisältö olisi luoda hiekkakasa paikasta A paikkaan B, niin referenssien kysyminen vastaavanlaisesta työstä on ehto, joka taatusti johtaa valitukseen ja markkinaoikeuden tuomioon.

[siviilitarkkailija]

Salvationille vastauksena että tahdon uskoa että jopa häpeäyliopistossa on mahdollista löytää  henkilö/henkilöitä jotka ovat alansa eräänlaisia osaajia ja tietävät mitä pitää tehdä paremiin kuin sen miten tehdään loistava hankintalain vaatima kilpailutusprosessi.

Eli rahan säästämiseksi luotan jopa niin outoon asiaan kuin yliopistokoulutetun ihmisen arviointikykyyn. Enkö ole omituinen?

[Salvation]

Salvationille vastauksena että tahdon uskoa että jopa häpeäyliopistossa on mahdollista löytää  henkilö/henkilöitä jotka ovat alansa eräänlaisia osaajia ja tietävät mitä pitää tehdä paremiin kuin sen miten tehdään loistava hankintalain vaatima kilpailutusprosessi.

Eli rahan säästämiseksi luotan jopa niin outoon asiaan kuin yliopistokoulutetun ihmisen arviointikykyyn. Enkö ole omituinen?

Kyllä. Mutta hankinta täytyy silti tehdä. Voi toki tilata suoraan, jos sille tuntuu, mutta ei se itsekseen tapahdu. Eikä todennäköisesti halvimmalla.

[slobovorsk]

Eikös tuonkinkokoiset julkiset hankinnat pidä jo laittaa sinne TEDiin eli euroopanlaajuiseen julkisten hankintojen tarjouspyyntöjärjestelmään? EU:n kilpailupolitiikka löytyy tämänkin taustalta eli missä EU, siellä ongelma. Kilpailuttaminen on hyväksi, mutta 15k€:n raja-arvo kuulostaa kyllä järjettömältä. Järkevästä tasosta en osaa sanoa. Sata donaa?

Jos tavarahankinnan arvioitu arvo on alle 30000 euroa, ei kansallisen hankinnan kynnysarvo ylity. Vastaava eu-kynnysarvo on 130000 tai 200000 euroa riippuen hankintaviranomaisesta. Rakennusurakoissa kansallisen hankinnan kynnysarvo on 150000 euroa ja eu-kynnysarvo 5 000 000 euroa.

Kiitokset täsmennyksistä, toverit Maatiaisjuntitar ja Salvation. Jään seuraamaan ketjua, oppiakseni.

[siviilitarkkailija]

Hankintalaki ei ota mitään kantaa hankinnan tekevän laitoksen henkilöstökustannuksiin mitä kilpailuttaminen lain edellyttämällä tavalla vaatii. Jos esimerkiksi otamme mainitut suurikustannuksiset tilaukset, niin niiden kohdalla voi käydä ja käykin niin että tarjoukset ovat samaa suuruusluokkaa, ja kilpailutus ei tuo mitään säästöä. Mutta ostajan kannalta tilauksen käsittely ja kilpailutus maksavat ison summan rahaa eli työaikaa poissa tuottavasta toiminnasta. Ne ovat peruuttamattomasti menetettyä resurssia jota ei oppilaitoksissa ole aina edes opiskelijoille.

Lopputuloksena on palvelujen kohdalla järjettömiä kustannuksia kun ostettuja ja kilpailutettuja sopimuksia joudutaan vahtimaan kissojen ja koirien kanssa.

[AuggieWren]

Noilla kriteereillä pääseekin suoraan markkinaoikeuteen. Tarjoajia ei voida asettaa eri arvoiseen asemaan.

Kyllä voidaan ja niin tehdäänkin. Puhtaasti laadullisia ja riskinhallinnallisia kriteereitä. Ei julkisia hankintoja sen varaan voi jättää, että halvimmalla tarjonnut Arskan aivoitukset Ky ei tekisi konkurssia kesken kaiken tai että tarjoajan pätevyys olisi nolla.

Kokemus työskentelystä julkisissa hankinnoissa ja lisäpisteet työnteosta jollakin paikkakunnalla, ovat selviä valitusperusteita kilpailijoille markkinaoikeuteen ja valitus menee taatusti läpi.

Toki hankintayksikkö voi asettaa taloudellisia rajaehtoja. On syytäkin. Mutta esimerkiksi jos hankinnan sisältö olisi luoda hiekkakasa paikasta A paikkaan B, niin referenssien kysyminen vastaavanlaisesta työstä on ehto, joka taatusti johtaa valitukseen ja markkinaoikeuden tuomioon.

Hiekkakasaesimerkki ym. suoritukset, joissa työn tuloksesta voi jopa ulkonaisesti päätellä, että työ on suoritettu oikein, on tapaus, jota ei käytännössä ole olemassa nykymaailmassa. Sitä paitsi tällöinkin työnsuorittajan luotettavuuteen voidaan kiinnittää hankintakriteereissä huomiota, ts. ettei se ole konkurssikypsä firma, jonka valitsemiseen liittyisi huomattava taloudellinen riski.

Luepa huviksesi niitä hankintailmoituksia ja pyydä parista kiinnostavasta koko tarjouspyyntö meilillä itsellesi. Huomaat hyvin äkkiä, että kriteeristö on sen verran monimutkainen ja vaativa ihan missä tahansa hankinnassa puhtaita "tavara sellaisena kuin on" -hankintoja lukuun ottamatta, että suosimista on täysin mahdollista harjoittaa ilman, että markkinaoikeudella on sanan sijaa siihen.

[Salvation]

Noilla kriteereillä pääseekin suoraan markkinaoikeuteen. Tarjoajia ei voida asettaa eri arvoiseen asemaan.

Kyllä voidaan ja niin tehdäänkin. Puhtaasti laadullisia ja riskinhallinnallisia kriteereitä. Ei julkisia hankintoja sen varaan voi jättää, että halvimmalla tarjonnut Arskan aivoitukset Ky ei tekisi konkurssia kesken kaiken tai että tarjoajan pätevyys olisi nolla.

Kokemus työskentelystä julkisissa hankinnoissa ja lisäpisteet työnteosta jollakin paikkakunnalla, ovat selviä valitusperusteita kilpailijoille markkinaoikeuteen ja valitus menee taatusti läpi.

Toki hankintayksikkö voi asettaa taloudellisia rajaehtoja. On syytäkin. Mutta esimerkiksi jos hankinnan sisältö olisi luoda hiekkakasa paikasta A paikkaan B, niin referenssien kysyminen vastaavanlaisesta työstä on ehto, joka taatusti johtaa valitukseen ja markkinaoikeuden tuomioon.

Hiekkakasaesimerkki ym. suoritukset, joissa työn tuloksesta voi jopa ulkonaisesti päätellä, että työ on suoritettu oikein, on tapaus, jota ei käytännössä ole olemassa nykymaailmassa. Sitä paitsi tällöinkin työnsuorittajan luotettavuuteen voidaan kiinnittää hankintakriteereissä huomiota, ts. ettei se ole konkurssikypsä firma, jonka valitsemiseen liittyisi huomattava taloudellinen riski.

Luepa huviksesi niitä hankintailmoituksia ja pyydä parista kiinnostavasta koko tarjouspyyntö meilillä itsellesi. Huomaat hyvin äkkiä, että kriteeristö on sen verran monimutkainen ja vaativa ihan missä tahansa hankinnassa puhtaita "tavara sellaisena kuin on" -hankintoja lukuun ottamatta, että suosimista on täysin mahdollista harjoittaa ilman, että markkinaoikeudella on sanan sijaa siihen.

Kerroin jo että taloudellisia rajaehtoja voi asettaa.

En lue hankintailmoitukisia huvikseni; laadin niitä työkseni.

[Salvation]

Hankintalaki ei ota mitään kantaa hankinnan tekevän laitoksen henkilöstökustannuksiin mitä kilpailuttaminen lain edellyttämällä tavalla vaatii. Jos esimerkiksi otamme mainitut suurikustannuksiset tilaukset, niin niiden kohdalla voi käydä ja käykin niin että tarjoukset ovat samaa suuruusluokkaa, ja kilpailutus ei tuo mitään säästöä. Mutta ostajan kannalta tilauksen käsittely ja kilpailutus maksavat ison summan rahaa eli työaikaa poissa tuottavasta toiminnasta. Ne ovat peruuttamattomasti menetettyä resurssia jota ei oppilaitoksissa ole aina edes opiskelijoille.

Lopputuloksena on palvelujen kohdalla järjettömiä kustannuksia kun ostettuja ja kilpailutettuja sopimuksia joudutaan vahtimaan kissojen ja koirien kanssa.

Se, ettei kilpailuta, se vasta maksaakin. Siitä, että kyseessä on julkinen hankinta, voi jopa seurata parin tunnin työ, kun joutuu laatimaan ilmoituksen Hilmaan.

[siviilitarkkailija]

Jos meillä on hankintalain asiantuntija, siis ihminen joka tekee työkseen tarjouspyyntöjä, eikä sitten muuta teekkään, olemme hankintalain aikaansaamassa korporaatio"kommunistisessa" seurauksessa. Lain tarkoitus oli luoda kilpailua, todellisuudessa vain korporatiivinen toimija, jolla on resurssia laittaa lain yksityiskohdan hallintsemiseen perehtynyt ammattilainen, menestyy. Yritys joss tarjouspyynnöt tai tarjoukset tehdään oman toimen ohessa, ei kykene toimimaan lain kanssa. Eli laki on yksinkertaisesti suunnattu pieniä- ja keskisuuria yrityksiä vastaan. Mikä ei ole poikkeuksellista kokoomus-sosialisti hallinnolle.

Voi kuulostaa oudolta, mutta juuri hankintalain kaltainen naurettava säästöruljanssi, on erittäin myrkyllinen ja yritystoimintaa ja sen monimuotoisuutta hankaloittava byrokratiakone. Yrityksille ja yritystoiminnalle ei tee pahaa ollenkaan jos yritykset käyttävät omaa harkintaa ja ostavat asioita jotka ovat kalliimpia mutta parempia. Ts asiaa voisi sanoa kansanomaisesti "tuhlaamiseksi". Kun vertaamme yksityisen yrittäjän itse tekemää päätöstä ostaakko kallimpi punainen lapio joka sopii johtajan oikkuihin paremmin kuin vaikkapa harmaa lapio, niin hankintalaki pakottaa ostamaan halvemman harmaan lapion jonka lainsäätäjä väittää olevan yritykselle paremman. Lainsäätäjä kuvittelee että yrittäjämaailmassa olisi yhtä paljon aikaa paskanpuhumiseen kuin eduskunnan vasemmistoryhmässä, ja että yrittäjä voisi halutessaan käyttää viikon aikaan vääntääkseen hankintalain mukaisen "punaisen ja kalliimman lapion" tarjouskilpailulätinän. Ei ole yrittäjällä aikaa sellaiseen mutta "säästö"syystä lainsäätäjä kuvittelee ja vaatii vastaavien valtion ja kuntien organisaatioiden korporatiivista työpanosta.

[Salvation]

Jos meillä on hankintalain asiantuntija, siis ihminen joka tekee työkseen tarjouspyyntöjä, eikä sitten muuta teekkään, olemme hankintalain aikaansaamassa korporaatio"kommunistisessa" seurauksessa. Lain tarkoitus oli luoda kilpailua, todellisuudessa vain korporatiivinen toimija, jolla on resurssia laittaa lain yksityiskohdan hallintsemiseen perehtynyt ammattilainen, menestyy. Yritys joss tarjouspyynnöt tai tarjoukset tehdään oman toimen ohessa, ei kykene toimimaan lain kanssa. Eli laki on yksinkertaisesti suunnattu pieniä- ja keskisuuria yrityksiä vastaan. Mikä ei ole poikkeuksellista kokoomus-sosialisti hallinnolle.

Voi kuulostaa oudolta, mutta juuri hankintalain kaltainen naurettava säästöruljanssi, on erittäin myrkyllinen ja yritystoimintaa ja sen monimuotoisuutta hankaloittava byrokratiakone. Yrityksille ja yritystoiminnalle ei tee pahaa ollenkaan jos yritykset käyttävät omaa harkintaa ja ostavat asioita jotka ovat kalliimpia mutta parempia. Ts asiaa voisi sanoa kansanomaisesti "tuhlaamiseksi". Kun vertaamme yksityisen yrittäjän itse tekemää päätöstä ostaakko kallimpi punainen lapio joka sopii johtajan oikkuihin paremmin kuin vaikkapa harmaa lapio, niin hankintalaki pakottaa ostamaan halvemman harmaan lapion jonka lainsäätäjä väittää olevan yritykselle paremman. Lainsäätäjä kuvittelee että yrittäjämaailmassa olisi yhtä paljon aikaa paskanpuhumiseen kuin eduskunnan vasemmistoryhmässä, ja että yrittäjä voisi halutessaan käyttää viikon aikaan vääntääkseen hankintalain mukaisen "punaisen ja kalliimman lapion" tarjouskilpailulätinän. Ei ole yrittäjällä aikaa sellaiseen mutta "säästö"syystä lainsäätäjä kuvittelee ja vaatii vastaavien valtion ja kuntien organisaatioiden korporatiivista työpanosta.

Onpa kallis lapio, kun maksaa yli 30000 euroa. 

[siviilitarkkailija]

Jos se on juuri se lapio millä yrittäjä onnistuu lapioimaan miljoonia tililleen, niin silloin se on edullinen.

[Salvation]

Pakko lisätä vielä sen verran, että hankintalain vastustajien onneksi säästettiin tässä Himaselta tilatussa tulevaisuustutkielmassa ja tilattiin se suoraan ilman kalliita hankintalain aiheuttamia kustannuksia vaivaiseen 700000 euron hintaan.