Onko Kalifaatti sosialistinen utopia?

[Ulkopuolinen]

Hyvin monilla muslimien ääriliikkeillä on suoraan sekä koraanista että historiasta nouseva tavoite: islamilainen kansallisvaltiot itseensä sulauttava Kalifaatti, jota johdetaan islamin periaatteiden ja sharialain mukaan.

Kyse olisi siis totalitäärisestä valtiosta, jossa valtiolla olisi ylin valta suhteessa kaikkeen muuhun paitsi ideologiaan. Ideologialla olisi ylin valta suhteessa valtioon.

Minusta tuo kuulostaa aivan yksi yhteen sosialismin, kommunismin, kansallissosialismin, juche-aatteen, punaisten khmerien ja muiden äärivasemmistolaisten hirmuhallintojen kanssa menevältä touhulta...

[Emo]

Hyvin monilla muslimien ääriliikkeillä on suoraan sekä koraanista että historiasta nouseva tavoite: islamilainen kansallisvaltiot itseensä sulauttava Kalifaatti, jota johdetaan islamin periaatteiden ja sharialain mukaan.

Lisäisin tuohon alleviivaamani lauseen eteen vielä sanan "maailmanlaajuinen".
Eli maailmanlaajuinen kalifaatti; se on tavoitteena Muslimiveljeskunnalla, ja kaikilla siitä polveutuvilla terroristijärjestöillä kuten esimerkiksi Hamasilla.

[AuggieWren]

Ei kalifaatti ole vasemmistolainen utopia. Ja ählämien tahollakin se on vain utopia: egyptiläisillä, irakilaisilla, syyrialaisilla ja iranilaisilla ääripartasuuählämeillä saattaa olla kalifaattitavoitteita, mutta niissä on vain se pikkainen este, että kunkin maan ääriählämit haluavat ensisijaisesti kansallisista lähtökohdista sitä kalifaattia, ts. egyptiläistä, irakilaista, syyrialaista, iranilaista ym. islamilaista ylivaltaa.

Vasemmisto pohjimmiltaan vihaa uskontoa ja konservatiivisuutta (=nationalistista islamismia), vaikka levy onkin jäänyt päälle länsimaiden syyllisyydestä kaikkeen. Vasemmiston suvaitsevaisuus Islamia kohtaan on vain keppihevonen, jolla pyritään saamaan hyviä vihollisia. Kun on islamofobeja ym. "rasisteja" tai "kulttuurirasisteja", pyritään siihen, ettei perinteinen kannattajakunta huomaisi, että vasemmisto on mennyt euroliberaalin bisnesoikeiston kelkkaan täysimääräisesti unohtaen kaikki aatteensa ja periaatteensa, joihin koko kyseinen poliittisten aatevirtausten kirjo pohjautuu.

[Jouko]

Totanoin. Luterilainen kirkko nöyristelee islamistien edessä jotka eivä anna periksi missään asiassa. Sen lisäksi nöyristelevät ja alistuvat muutamat poliittiset ryhmät. Pyytelevät vielä anteeksi johtajiensa suulla olemassaoloaan suurinpiirtein. Eikö tämä ole johtamassa islamilaiseen valtaan? Kalifaattiin.

[kekkeruusi]

Teokratiahan tuo kuvailtu tavoite olisi, yhdistettynä jonkinlaiseen monarkiaan tai demokratian irvikuvaan. Yhtä kaukana todellisuudesta kuin kommunismin ihanteet.

[M.K.Korpela]

Hyvin monilla muslimien ääriliikkeillä on suoraan sekä koraanista että historiasta nouseva tavoite: islamilainen kansallisvaltiot itseensä sulauttava Kalifaatti, jota johdetaan islamin periaatteiden ja sharialain mukaan.

Kyse olisi siis totalitäärisestä valtiosta, jossa valtiolla olisi ylin valta suhteessa kaikkeen muuhun paitsi ideologiaan. Ideologialla olisi ylin valta suhteessa valtioon.

Minusta tuo kuulostaa aivan yksi yhteen sosialismin, kommunismin, kansallissosialismin, juche-aatteen, punaisten khmerien ja muiden äärivasemmistolaisten hirmuhallintojen kanssa menevältä touhulta.

Sen vuoksiko nämä kotimaiset vasemmistolaista totalitärismiä ajavat ääriliikkeet anarkomarkoista takkutukkiin, dänthespämeistä lilliputtianderssoneihin ja vanhoista taistolaisstallareista feminatseihin ja kulttuurimarxilaisiin sosiaalisen konstruktionismin esitaistelijoihin ovat niin kiivaasti islamismin asialla? Näkevät islamin ja panislamistiset liikkeet äärivasemmistolaisina sisaruspuolueinaan?

Kiihkomielinen antisemitismihän noita kaikkia myöskin yhdistää.

Onko joku perillä tästä asiasta?

Kylläkin pelkkä Wikipedian artikkeli, mutta itsensä Khomeinin näkemykset ehkä valottavat asiaa - lue kohta "economics." Olen lukenut kirjastossa kirjan Ajatollahin ajatuksia .... antaa vuorostaan ajattelemisen aihetta ja suosittelen.

Kaiketi on niin, että islamilaisen teokratian näkemykset ovat Khomeinin tapaan ristiriitaisia, ja kun Khomeini toteaa "talouden olevan apinoille" niin siinä on aika tärkeä viesti. Käsitykseni on, että islamilainen teokratia on ambivalentti siinä mielessä, että se on välinpitämätön talousjärjestelmän kysymyksistä ja pitää - aivan aidosti - taloudellisia kysymyksiä toisarvoisina teologisiin verrattuna. Talousjärjestelmä ei ole ratkaisevan tärkeä, kunhan se alistuu teokratian edessä. Esimerkiksi Saudien kuningashuone on läpimätä ja Saudi-Arabia ei oikeastaan ole mikään talousjärjestelmä, mutta teokratia sallii mädän kuningashuoneen jatkaa kelvottoman hallinnon toimissaan niin kauan kun ei se ala modernisoimaan maata.

Kun koko islamilainen ideologia ei oikein tarjoa tukea millekään järjestelmälle vaan on aatteellisesti heiveröinen, muslimimaailman taloudet ovat kokoelma ad hoc -ratkaisuja joista seuraavat yhteiskunnat eivät oikeastaan ole järjestelmiä ollenkaan. Taloutta pidetään siten kuin hyvältä tuntuu, öljyrahaa jaetaan valtion kassasta miettimättä tulevaisuutta. On kuitenkin syitä, miksi voittopuolisesti tällainen muslimitalous on enemmän tai vähemmän "vasemmistolainen" ad hoc -luonteestaan huolimatta.

Käsitykseni mukaan markkinatalous edellyttää individualismia joka vuorostaan edellyttää ehdottomasti yksilön vastuuta. Sen sijaan muslimiyhteisö nähdään yhtenä ummana, ja tällöin vuorostaan kollektiivisen ajattelun johdosta yksilönvastuu nähdään vähemmän tärkeänä. Tästä ajattelusta seuraava askel on sitten kollektiiviset ratkaisut talouselämässä:

Today, Iran's public sector and government work force remains very large. Despite complaints by free marketers, "about 60% of the economy is directly controlled and centrally planned by the state, and another 10%-20% is in the hands of five semi-governmental foundations, who control much of the non-oil economy and are accountable to no one except the supreme leader."

Kokonaisuutena katson, että yksilönvastuun heikko asema kollektiivisen dominoidessa johtaa ad hoc -järjestelmiin, jotka vuorostaan johtavat korkeaan valtion osuuteen talouselämässä ja tämä saattaa ulkopuoliselle tarkastelijalle näyttäytyä jonkinlaisena sosialistisena pyrkimyksenä, jos kohta hajanaisena sellaisena.

Islamilaisen ajattelun heiveröinen taloudellinen pohja ei suinkaan estä tätä kehitystä. Ei ole niin, että mullahit ovat lukeneet Marxin ja pyrkivät sellaisenaan korkeaan valtion osuuteen, vaan asiat ovat niin että aliarvostettu yksilönvastuu kollektiivisen dominoidessa johtaa valtiollisuuteen - ajattelu, joka varsinaisesti ottaa kantaa talouskysymyksiin vain heiveröisessä määrin tuottaa valtiolliselle haiskahtavia ei-järjestelmiä tahattomasti, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

Mutta Ajatollahin ajatuksia selventää asiaa paremmin.

[kelloseppä]

Pakollinen huomio; en tunne islamin tapoja kovinkaan tarkasti, mutta jotain tämänsuuntaista on minulle muistikuvieni, toki ajoittajin kieltämättä hyvin sekavien muistikuvien mukaan kerrottu Ottomaanien valtakunnan muinaisista tavoista.

Keskeisin ero roomalaisen oikeusperiaatteiden ja ottomaanien oikeusperiaatteiden välillä on kollektiivisen vastuun asema. Roomalainen oikeus ei sinällään tunne kollektiivista vastuuta, mutta ottomaanien oikeus- ja hallintojärjestelmä perustui juuri kollektiiviseen vastuuseen. Yksilö ei ole koskaan ainoastaan yksilö vaan aina yhden tai useamman ryhmän jäsen. Ryhmän jäsen vastaa aina osaltaan myös ryhmänsä vastuista eikä ainoastaan omista vastuista. Toisaalta ryhmä tarjoaa jäsenelleen myös tukea ja huolenpitoa. Ryhmä on useimmiten perhe/sukuklaani, ammattiryhmä/korporaatio, poliittinen organisaatio – tai "puolue", virkamiesasemaan pohjautuva korporaatio jne ...

Nim. ulkopuolisen Ali Baba, jolla on omenoita, vaikkapa omenatarhan omisamisen vuoksi. Itse asiassa Ali Baban koko suku ja klaani puuhastelee omenabisneksessä. Myös lahjontaa hyväksikäyttäen Baban klaani on saanut yksioikeuden paikalliselta käskynhaltijalta myydä omenoita juuri tämän kylän ja lähikylien toreilla. Ylijäämä omenat Baban klaani mehustaa ja myy lähimpään suureen kaupunkiin omenamehutiivisteenä. Baban klaani kuuluu Aavikkolandian omenatuottajain kiltaan, jonka tavoitteena on saada poistettua sulttaanin asettama ylellisyystuote vero omenamehutiivisteiltä. Lisäksi Baban klaani on kunnostautunut sotapalveluksessa menneinä vuosina ja tämän vuoksi klaanille kuuluu paikka paikalliseen torikauppaa valvovan killasta, jossa Baban klaanin päämies on henkilökohtaisten kykyjensä vuoksi valittu valtakunnalliseen torikaupan neuvottelukuntaan.

Baban klaanin jäsen on ensisijassa vastuussa tekemisistään Baban klaanin päämiehelle. Klaanin päämies vastaa klaanistaan paikalliselle käskynhaltijalle, esim. kaikista klaanille kuuluvista veroista ja veroluonteisista maksuista, mutta myös omenatuottajien kiltaan ja valtakunnallisen torikaupan neuvottelukuntaan. Asema valtakunnallisessa torikaupan neuvottelukunnassa on olla jo niin merkittävä, että jonkun tuppukylän käskynhaltija ymmärtää pyytää Baban klaanilta huomattavasti muita torikauppiaita pienemmän huomionosoituksen virkaanastujaistensa 10-vuotisjuhlapäiväksi. Aavikkolandian omenatuottajain kilta taasen päätti menestykselliseti armeijan kanssa neuvottelut valtavan suuren omenamarmelaaditoimitussopimuksen, minkä vuoksi käskynhaltija myös kokee olevansa pakotettu suhtautumaan Baban klaaniin erityisen varovaisesti.

Baban klaani huolehtii jäsentensä sosiaaliturvasta; Aavikkolandian omenentuottajain kilta on tunnettu siitä, että sillä on ollut äärimmäisen hyvin hoidettu talous jo sukupolvien ajan ja sen maustelaivaosuuksiin ja useammankin paikallisen käskynhaltijan lainojen takuuksi sijoitettu pääoma on merkittävä jopa pääkaupungin suursijoittajien katsantokannasta. Torikaupan neuvottelukunta on taas joutunut poliittiseen vaikeuksiin nykyisen sulttaanin kanssaa, koska sulttaani suosii tukkukaupan ja kansainvälisen kaupan toimijoiden intressejä kotimaahan suuntauvan vähittäiskaupan sijaan. Neuvottelukunta on juuri aloittanut päävisiirin kanssa omenatuottajain killan rahoittaman tutkimusprojektin käynnistämisestä, jossa keppihevosena käytettäisiin armeijan suurta omenamarmeladitilausta, koska ainakin omenatuottajien kokemuksen mukaan laaja omenajalostealan vähittäiskauppa takaa säännölliset ja korkealuokkaisen omenaraaka-aineen toimitukset myös omenamarmelaaditehtaisiin. Makeis- ja sokerituottajain killan, viini ja siiderituottajain killan sekä kuivalihatuottajien killan osallistuminen tähän tutkimushankeeseen ratkaistaneen lähiaikoina. Omenatuottajat neuvottelevat päävisiriin kanssa myös mahdollisuudesta varustaa omenatuottajain varoilla sulttaanin sotilaallisen iskuvoima-aattelun lempiajatuksen mukainen erikoisvarusteltu kamelikaukopartioryhmä, joka poikkeuksellsesti huollettaisiinkin vain omenamehutiivisteellä ja omenamarmelaadilla. Päävisiiri taas on hakemassa varovaisesti tulea omenatuottajilta ajatukselleen, että maankäyttöä tulisi valtakunnassa tehostaa siten, että paikallisten käskynhaltijoiden virkatilojen lukumäärää ja -kokoa rajoitettaisiin ja tällä tavoin vapautetulle maatalousmaalle perustettaisiin kruunun omistamia, mutta perinnöllisen hallintaoikeuden viljelijöilleen takaamia pientiloja. Tällä tavoin tuettaisiin työvoimavaltaista, mutta hehtaarituotoltaan korkeaa maataloutta ja samalla rajoitettaisiin kaupunkeihin pesiytyvän klaanittoman irtoväen määrää.

En siis jaa nim. ulkopuolisen näkemystä Kalifaatista sosialistisena utopiana an sich (ei pyrkimysta yhtenäislainsäädäntöön koko valtakunnan alueella, ei keskitettyä suunnitelmataloutta ja hyvin heikot keskushallinnon instituutiot) mutta korporaatioutopia se kenties saattaa olla, ja korporaatioiden sisällä saattaa monesti vallita kovin sosialismin kaltainen olotila, joita nim. ulkopuolinen kuvailikin puheenvuorossaan. Mutta kuten totesin alussa, en tunne islamilaista maailmaa riittävän hyvin, jotta löpinääni olisi syytä suhtautua kovinkaan vakavasti.

[ämpee]

Hyvin monilla muslimien ääriliikkeillä on suoraan sekä koraanista että historiasta nouseva tavoite: islamilainen kansallisvaltiot itseensä sulauttava Kalifaatti, jota johdetaan islamin periaatteiden ja sharialain mukaan.

Ja joka on täyttä utopiaa, jo nykyinen "kalifaatti" osoittaa kuinka onnellisesta perheestä on kyse.

[Parsifal]

Hyvin monilla muslimien ääriliikkeillä on suoraan sekä koraanista että historiasta nouseva tavoite: islamilainen kansallisvaltiot itseensä sulauttava Kalifaatti, jota johdetaan islamin periaatteiden ja sharialain mukaan.

Ja joka on täyttä utopiaa, jo nykyinen "kalifaatti" osoittaa kuinka onnellisesta perheestä on kyse.

Mutta aivan kuten jokainen epäonnistunut kommunismikokeilu selittyy sillä, että kyseessä ei ollut oikea kommunismi, niin mitä ilmeisimmin kalifaatissakaan ei vielä ole koskaan noudatettu sitä mystistä oikeaa islamia, joka siis on kuulemma rauhan, tasa-arvon ja kaikinpuolisen onnen uskonto. No, vastahan sitä on 1400 vuotta harjoiteltu; ehkäpä tuo marxilais-muhamettilainen paratiisi siitä vielä jonakin päivänä kohoaa, kun nuo edistyksen tiellä seisovat vääräuskoiset, vastavallankumoukselliset rasistit on ensin hiljennetty.

[Mamusaarelainen]

Suomessa ollaan hiljaa islamin poliittisuudesta. Vaikenemisen kulttuurista huolimatta jotain kiinnostavaa joskus pomppaa esiin.

Ari Paulowin Khilafa-kirja on ollut esillä Hommassa. Taiteen keinoin kirja varoittaa, että Suomeen tulevien maahanmuuttajien joukossa on henkilöitä, joiden asenne on syytä huomioida. Kysymyksessä on asenne, joka suhtautuu länsimaiseen elämäntapaan vihamielisesti. Ari Paulowin näkemys tulevaisuudesta on kieltämättä kaukainen. Nyt hän saa kuitenkin tukea kirjailijoilta, jotka ovat sisällä islamilaisessa maailmassa.


Suomessa ja suomeksi on ilmestynyt kaksi kirjaa, joissa asia on esillä:

1.
Kirjailija: Sansal Boualem
Kirja: Hyvitys
Hyvitys on palkitun algerialaiskirjailijan Boualem Sansalin ensimmäinen suomennettu romaani. Tositapahtumiin perustuva kirja on kielletty Algeriassa, sillä se kertoo maassa 1990-luvulla käydystä likaisesta sodasta ja vertaa islamismia holokaustiin.
Lähde:  http://www.intokustannus.fi/kirja/hyvitys/

2.
Kirjailija: Ayad Akhtar
Kirja: Appelsiininkuorten katu
Appelsiininkuorten katu on hänen esikoisromaaninsa. Se on tarina fundamentalistisen yhteisön tekopyhyydestä, mutta myös rakkauden parantavasta voimasta ja oman totuuden etsinnästä.
Lähde: http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2012/fi_FI/appelsiininkuorten_katu/


En ole kumpaakaan kirjaa lukenut. Tämä ei siis ole kirja-arvostelu. Kiinnitän huomiota siihen, miten Kirjallisuuslehti Kirjain esittelee syksyn 2012 numerossaan näitä kirjoja.


Haastattelussa Sansal Boualemin toteaa muun muassa:

"- Oleellinen kysymys on, taistellaanko omien, vai universaalien arvojen puolesta. Minä kannatan ihmisoikeuksien julistusta, jonka mukaan oikeuksien tulisi olla kaikille yhtäläiset. Islamismin uskonnollisessa kontekstissa ei ole universaalia vapauden ideaa. Ovatko uskovainen ja ateisti tasa-arvoisia, entä toteutuuko sukupuolten tasa-arvo islamissa?
( ... )
Jos islamismia pidetään uskontona, mennään harhaan, mutta jos sitä pidetään uusnatsismin muotona, se voidaan voittaa. Sansalin mukaan islamismiin on suhtauduttava vakavasti myös Euroopassa."



Samassa Kirjain-lehdessä on myös Ayad Akhtarin haastattelu. Kaksi otetta:

"Kun musliminainen on liian älykäs, hän saa maksaa siitä. Ja behta, hän ei maksa siitä rahalla vaan kärsimällä."

"Vaikea kysymys Akhtarin mielestä on esimerkiksi joissain arabimaissa voimassa oleva demokratian kanssa ristiriidassa oleva sharia-laki. Se on eräälainen kulminaatiopiste. Vaikka lupaavasti alkanut arabikevät ei tuonut toivottuja demokraattisia uudistuksia, Akhtar on sen suhteen toiveikas: - Demokratisoitumuminen on pitkä prosessi, mutta uskon, että se tapahtuu."



Kirjallisuuslehti Kirjain
http://www.kultti.net/lehti/177
ja
http://www.kirjain.info/

[sivullinen.]

Kalifaatti tarkoittanee islamilaisessa perinteessä suunnilleen samaa kuin dynastia Kiinassa tai unioni euroopassa. Miksipä sellainen ei olisi mahdollista? Neuvostoliitto oli olemassa 80 vuotta. Eurostoliitto näyttää jäävän lyhyempi ikäiseksi, mutta silti se on nyt. Kiinan dynastiat ovat kestäneet vuosisatoja. Suurempi yhtenäinen hallintoalue kuuluu aina yhteiskunnan tiettyyn vaiheeseen. Aina löytyy federalistisia johtajia, jotka sitä haluavat; ja jos johtajat haluavat, sitä kokeillaan. Jos taas sen todennäköisyyttä haluttaisiin pohtia, niin pitäisi miettiä miten hyvin kansat jakavat samat arvot - ei miten hyviä nämä arvot ovat sinänsä.

Laskisin islamistien yhteisvaltiota puoltaviksi tekijöiksi arabian - yhteisen pyhän kielen -, koraanin - yhteisen pyhän kirjan eli arvopohjan - ja yhteisen viholliskuvan - amerikan. Erottavia tekijöitä taas on jako shiia ja sunnilaisuuteen - kirjaan uskoviin ja johtajaan uskoviin ja jako rotujen kesken - mustia ja arabeja ainakin. Maantieteellisesti muslimivaltiot muodostavat muinaisten kalifaattien kaltaisen yhtenäisen alueen. Mitään ylitsepääsemättömiä esteitä yhtenäisvaltiolle ei ole.

Joten veikkaukseni olisi, että yhtenäisvaltio - valtioliitto tai liittovaltio - olisi mahdollinen Iranista länteen olevien nyt arabikevään kuohunnan pyörteet läpi käyneiden maiden kesken. Turkki saattaisi vielä liittyä samaan joukkoon - varsinkin jos Syyriassa kapinoivat pääsevät voitolle. Iranin ja Pakistanin asennetta on vaikea arvuutella. Molemmat ovat varsin itseriittoisia. En usko niiden haikailevan muiden muslimaiden kanssa syvempään liittoon.

-- -- --

Hyvä keskustelun avaus Ulkopuoliselta. Muslimiveljeskunnan pohdiskeluja ei meidän ole helppo täällä käsiimme saada tai niiden pohjalta arvioita muodostaa. Teoritisointiin ja ylimalkaiseen tapahtumien etenemisen seuraamiseen keskustelupalsta kelpaa; toisin kuin uutislähetykset tai sanomalehdet.