HS: Ministeri voi käyttää hyväkseen laajan avustajakaartin asiantuntemusta

[törö]

Ministeri voi käyttää hyväkseen laajan avustajakaartin asiantuntemusta

Jukka Kekkonen

Ää­ri­liik­keet. Kir­joit­ta­jat poh­ti­vat, mil­lai­nen on ää­ri­oi­keis­ton ja -va­sem­mis­ton ase­ma Suo­mes­sa.

Mi­nis­te­ri Ale­xan­der Stubb (kok) ky­se­li äs­kei­ses­sä twii­tis­sään (31. 1.), voi­si­ko jo­ku ker­toa hä­nel­le, mi­kä on Eu­roo­pan ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton ero ny­kyään? "En oi­keas­ti tie­dä. Ker­to­kaa plea­se."

Mi­nis­te­rin ky­sy­mys on lie­väs­ti sa­not­tu­na häm­mäs­tyt­tä­vä – eri­tyi­ses­ti, kun ot­taa huo­mioon esit­tä­jän kou­lu­tuk­sen, ase­man ja po­liit­ti­sen ko­ke­muk­sen.

Jos mi­nis­te­ri ei tie­dä täl­lai­ses­ta asias­ta riit­tä­väs­ti, hä­nen käy­tös­sään on laa­ja ja pä­te­vä asian­tun­ti­ja­kaar­ti, jon­ka tie­to­ja ja asian­tun­te­mus­ta voi käyt­tää hy­väk­si. Jos nä­mä­kään ei­vät asiaa tun­ne riit­tä­väs­ti, maan yli­opis­tois­sa ja tut­ki­mus­lai­tok­sis­sa on tar­vit­ta­vaa osaa­mis­ta.

Yh­tä sel­vää on myös se, et­tä oi­keis­ton ja va­sem­mis­ton ää­ri­ryh­mien vä­ki­val­tai­sel­la toi­min­nal­la on pit­kä ja ras­kas his­to­ria Eu­roo­pas­sa. Te­ma­tiik­ka on hy­vin rä­jäh­dys­herk­kä juu­ri näi­den ko­ke­mus­ten vuok­si.

Sik­si po­lii­tik­ko­jen oli­si näis­tä asiois­ta pu­hues­saan tun­net­ta­va riit­tä­vän hy­vin his­to­ria. Sen li­säk­si heil­lä oli­si syy­tä eri­tyi­seen ana­lyyt­ti­seen ja kä­sit­teel­li­seen tark­kuu­teen, kun he pu­hu­vat ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton ideo­lo­gias­ta ja toi­min­nas­ta.

Sa­ma prob­le­ma­tiik­ka kos­kee eri­lais­ten ideo­lo­gis­ten ryh­mien ver­tai­lua ja nii­den mah­dol­lis­ta rin­nas­ta­mis­ta toi­siin­sa.

Po­liit­ti­sen re­to­rii­kan his­to­ria osoit­taa, kuin­ka ni­men­omaan eri­lais­ten il­miöi­den ja liik­kei­den rin­nas­ta­mis­ta – nii­tä tar­kas­ti mää­rit­te­le­mät­tä ja sel­vit­tä­mät­tä nii­den toi­min­nan to­si­asial­li­sia mit­ta­suh­tei­ta ja vai­ku­tuk­sia – on käy­tet­ty po­liit­ti­se­na väis­tö­liik­kee­nä, jol­la yri­te­tään vä­hä­tel­lä yh­den tai toi­sen osa­puo­len toi­min­taa.

Vas­taa­vas­ti Suo­men ti­lan­tees­sa oli­si to­del­li­nen jät­ti­mäi­nen vir­he näh­dä Jy­väs­ky­län ta­pah­tu­mat ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton "ta­sa­suh­tai­se­na" konf­lik­ti­na. Ky­se oli vä­ki­val­tai­sen ää­ri­liik­keen hyök­käyk­ses­tä lail­lis­ta yh­teis­kun­nal­lis­ta toi­min­taa vas­taan.

Ja en­nen kaik­kea pi­täi­si ta­ju­ta, et­tä ny­ky­ti­lan­ne se­lit­tyy vain tä­män päi­vän yh­teis­kun­nal­li­sen ja kult­tuu­ri­sen to­del­li­suu­den kaut­ta.

Ny­kyi­sen ää­ri­oi­keis­ton (ja ää­ri­va­sem­mis­ton) ta­voit­teet ja toi­min­ta kum­pua­vat täs­tä ajas­ta, sii­tä, mi­ten he miel­tä­vät ajan­koh­dan suu­ret "vää­ryy­det" ja nii­den kor­jaa­mi­sek­si tar­vit­ta­vat kei­not.

Jos mi­kä ta­han­sa ää­ri­lii­ke uh­kaa toi­min­nal­laan de­mo­kraat­ti­sen oi­keus­val­tion pe­rus­pe­riaat­tei­ta, pi­täi­si hä­ly­tys­kel­lo­jen soi­da.

Vä­ki­val­ta on tut­kit­ta­va ja tuo­mit­ta­va il­man vas­ta­puo­leen koh­dis­tu­via vih­jai­lu­ja tai viit­tauk­sia ai­kai­sem­piin ta­pah­tu­miin.

Aja­tus­leik­ki­nä voi esit­tää, mi­tä oli­si seu­ran­nut, jos esi­mer­kik­si Sak­san, Rans­kan, Bri­tan­nian, Ruot­sin tai Nor­jan vas­taa­vas­sa ase­mas­sa ole­va mer­kit­tä­vä po­liit­ti­nen toi­mi­ja oli­si jul­ki­ses­ti esit­tä­nyt sa­man ky­sy­myk­sen. Ai­heut­tai­si­ko täl­lai­sen ky­sy­myk­sen il­moil­le heit­tä­mi­nen – eri­tyi­ses­ti ti­lan­tees­sa, jos­sa ää­ri­oi­keis­to­lai­nen ryh­mä on sa­maan ai­kaan syyl­lis­ty­nyt va­ka­vaan vä­ki­val­taan – ky­sy­myk­sen sii­tä, on­ko mi­nis­te­ri teh­tä­vien­sä ta­sal­la?

Mi­nis­te­ri Ale­xan­der Stubb (kok) ky­se­li äs­kei­ses­sä twii­tis­sään (31. 1.), voi­si­ko jo­ku ker­toa hä­nel­le, mi­kä on Eu­roo­pan ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton ero ny­kyään? "En oi­keas­ti tie­dä. Ker­to­kaa plea­se."

Mi­nis­te­rin ky­sy­mys on lie­väs­ti sa­not­tu­na häm­mäs­tyt­tä­vä – eri­tyi­ses­ti, kun ot­taa huo­mioon esit­tä­jän kou­lu­tuk­sen, ase­man ja po­liit­ti­sen ko­ke­muk­sen.

Jos mi­nis­te­ri ei tie­dä täl­lai­ses­ta asias­ta riit­tä­väs­ti, hä­nen käy­tös­sään on laa­ja ja pä­te­vä asian­tun­ti­ja­kaar­ti, jon­ka tie­to­ja ja asian­tun­te­mus­ta voi käyt­tää hy­väk­si. Jos nä­mä­kään ei­vät asiaa tun­ne riit­tä­väs­ti, maan yli­opis­tois­sa ja tut­ki­mus­lai­tok­sis­sa on tar­vit­ta­vaa osaa­mis­ta.

Yh­tä sel­vää on myös se, et­tä oi­keis­ton ja va­sem­mis­ton ää­ri­ryh­mien vä­ki­val­tai­sel­la toi­min­nal­la on pit­kä ja ras­kas his­to­ria Eu­roo­pas­sa. Te­ma­tiik­ka on hy­vin rä­jäh­dys­herk­kä juu­ri näi­den ko­ke­mus­ten vuok­si.

Sik­si po­lii­tik­ko­jen oli­si näis­tä asiois­ta pu­hues­saan tun­net­ta­va riit­tä­vän hy­vin his­to­ria. Sen li­säk­si heil­lä oli­si syy­tä eri­tyi­seen ana­lyyt­ti­seen ja kä­sit­teel­li­seen tark­kuu­teen, kun he pu­hu­vat ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton ideo­lo­gias­ta ja toi­min­nas­ta.

Sa­ma prob­le­ma­tiik­ka kos­kee eri­lais­ten ideo­lo­gis­ten ryh­mien ver­tai­lua ja nii­den mah­dol­lis­ta rin­nas­ta­mis­ta toi­siin­sa.

Po­liit­ti­sen re­to­rii­kan his­to­ria osoit­taa, kuin­ka ni­men­omaan eri­lais­ten il­miöi­den ja liik­kei­den rin­nas­ta­mis­ta – nii­tä tar­kas­ti mää­rit­te­le­mät­tä ja sel­vit­tä­mät­tä nii­den toi­min­nan to­si­asial­li­sia mit­ta­suh­tei­ta ja vai­ku­tuk­sia – on käy­tet­ty po­liit­ti­se­na väis­tö­liik­kee­nä, jol­la yri­te­tään vä­hä­tel­lä yh­den tai toi­sen osa­puo­len toi­min­taa.

Vas­taa­vas­ti Suo­men ti­lan­tees­sa oli­si to­del­li­nen jät­ti­mäi­nen vir­he näh­dä Jy­väs­ky­län ta­pah­tu­mat ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton "ta­sa­suh­tai­se­na" konf­lik­ti­na. Ky­se oli vä­ki­val­tai­sen ää­ri­liik­keen hyök­käyk­ses­tä lail­lis­ta yh­teis­kun­nal­lis­ta toi­min­taa vas­taan.

Ja en­nen kaik­kea pi­täi­si ta­ju­ta, et­tä ny­ky­ti­lan­ne se­lit­tyy vain tä­män päi­vän yh­teis­kun­nal­li­sen ja kult­tuu­ri­sen to­del­li­suu­den kaut­ta.

Ny­kyi­sen ää­ri­oi­keis­ton (ja ää­ri­va­sem­mis­ton) ta­voit­teet ja toi­min­ta kum­pua­vat täs­tä ajas­ta, sii­tä, mi­ten he miel­tä­vät ajan­koh­dan suu­ret "vää­ryy­det" ja nii­den kor­jaa­mi­sek­si tar­vit­ta­vat kei­not.

Jos mi­kä ta­han­sa ää­ri­lii­ke uh­kaa toi­min­nal­laan de­mo­kraat­ti­sen oi­keus­val­tion pe­rus­pe­riaat­tei­ta, pi­täi­si hä­ly­tys­kel­lo­jen soi­da.

Vä­ki­val­ta on tut­kit­ta­va ja tuo­mit­ta­va il­man vas­ta­puo­leen koh­dis­tu­via vih­jai­lu­ja tai viit­tauk­sia ai­kai­sem­piin ta­pah­tu­miin.

Aja­tus­leik­ki­nä voi esit­tää, mi­tä oli­si seu­ran­nut, jos esi­mer­kik­si Sak­san, Rans­kan, Bri­tan­nian, Ruot­sin tai Nor­jan vas­taa­vas­sa ase­mas­sa ole­va mer­kit­tä­vä po­liit­ti­nen toi­mi­ja oli­si jul­ki­ses­ti esit­tä­nyt sa­man ky­sy­myk­sen. Ai­heut­tai­si­ko täl­lai­sen ky­sy­myk­sen il­moil­le heit­tä­mi­nen – eri­tyi­ses­ti ti­lan­tees­sa, jos­sa ää­ri­oi­keis­to­lai­nen ryh­mä on sa­maan ai­kaan syyl­lis­ty­nyt va­ka­vaan vä­ki­val­taan – ky­sy­myk­sen sii­tä, on­ko mi­nis­te­ri teh­tä­vien­sä ta­sal­la?

Juk­ka Kek­ko­nen
oi­keus­his­to­rian ja
roo­ma­lai­sen oi­keu­den pro­fes­so­ri
Hel­sin­gin yli­opis­to

http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Ministeri+voi+k%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+hyv%C3%A4kseen+laajan+avustajakaartin+asiantuntemusta/a1360166400455

Arvon proffa ei edes yritä kertoa äärioikeiston ja äärivasemmiston välistä eroa vaan sepustaa jotain epämääräistä diipadaapaa ja mouhoaa väliin "kyllähän se nyt pitäisi tietää" ja "mitä muutkin nyt ajattelevat" -tason argumenteilla, mutta niin vain pääsee leikkimään asiantuntijaa oikein Hesarissa.

Itse en ole huomannut niiden välillä muuta isompaa eroa kuin suhtautumisen maahanmuuttoon ja näin rajatut näkemyserot mahtuisivat vallan mainiosti saman ideologian sisälle, mikäli fraktiot malttaisivat olla tappelematta keskenään. Yksi anarkonatsi haluaisi paljon mamuja ja toinen anarkonatsi ei haluaisi yhtään mamua.

[Roope]

Poliitikkojen olisi syytä tuntea väkivaltaisten ilmiöiden ja liikkeiden historia...

Sik­si po­lii­tik­ko­jen oli­si näis­tä asiois­ta pu­hues­saan tun­net­ta­va riit­tä­vän hy­vin his­to­ria. Sen li­säk­si heil­lä oli­si syy­tä eri­tyi­seen ana­lyyt­ti­seen ja kä­sit­teel­li­seen tark­kuu­teen, kun he pu­hu­vat ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton ideo­lo­gias­ta ja toi­min­nas­ta.

...mutta analyysi pitäisi rajoittaa tähän yksittäiseen tapaukseen ja siihenkin vain tietystä näkökulmasta ilman tarkempaa tietoa:

Ky­se oli vä­ki­val­tai­sen ää­ri­liik­keen hyök­käyk­ses­tä lail­lis­ta yh­teis­kun­nal­lis­ta toi­min­taa vas­taan. (..) Vä­ki­val­ta on tut­kit­ta­va ja tuo­mit­ta­va il­man vas­ta­puo­leen koh­dis­tu­via vih­jai­lu­ja tai viit­tauk­sia ai­kai­sem­piin ta­pah­tu­miin.

Kyse oli kuitenkin vain twiitistä, ei tiedotteesta tai tutkimuksesta.

Vas­taa­vas­ti Suo­men ti­lan­tees­sa oli­si to­del­li­nen jät­ti­mäi­nen vir­he näh­dä Jy­väs­ky­län ta­pah­tu­mat ää­ri­oi­keis­ton ja ää­ri­va­sem­mis­ton "ta­sa­suh­tai­se­na" konf­lik­ti­na. (..) Ja en­nen kaik­kea pi­täi­si ta­ju­ta, et­tä ny­ky­ti­lan­ne se­lit­tyy vain tä­män päi­vän yh­teis­kun­nal­li­sen ja kult­tuu­ri­sen to­del­li­suu­den kaut­ta.

Konflikti - sillä konfliktihan se on - on toki monin tavoin epäsymmetrinen, mutta olisi virhe olla näkemättä ja vertailematta niitä liikkeitä ja ilmiöitä, joita tämän konfliktin ympärillä esimerkiksi muualla Euroopassa esiintyy. Kaikki osapuolet eivät ole väkivaltaisia, mutta sekä ns. äärioikeistosta että ns. äärivasemmistosta löytyy toisiaan ruokkivia ääriryhmiä ja -aktivisteja, joista osalla on nimet ja kasvot, osalla ei. Rajalinja menee väkivallan omavaltaisessa oikeuttamisessa.

Ny­kyi­sen ää­ri­oi­keis­ton (ja ää­ri­va­sem­mis­ton) ta­voit­teet ja toi­min­ta kum­pua­vat täs­tä ajas­ta, sii­tä, mi­ten he miel­tä­vät ajan­koh­dan suu­ret "vää­ryy­det" ja nii­den kor­jaa­mi­sek­si tar­vit­ta­vat kei­not.

Jos mi­kä ta­han­sa ää­ri­lii­ke uh­kaa toi­min­nal­laan de­mo­kraat­ti­sen oi­keus­val­tion pe­rus­pe­riaat­tei­ta, pi­täi­si hä­ly­tys­kel­lo­jen soi­da.

Toivottavasti löydetään demokraattista oikeusvaltiota kunnioittavat keinot SVR:n taltuttamiseksi, mutta vastaavasti ei ole syytä sulkea silmiä demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteiden ylläpitäjiin, poliisiin ja muihin viranomaisiin kohdistuvalta väkivallalta ja sen uhalta. On pidättäydyttävä ajattelemasta niin, että oikeusvaltiolle uhaksi koetut olisivat vapaata riistaa ilman lain suojaa, olivat sitten miltä poliittiselta suunnalta tahansa.

Aja­tus­leik­ki­nä voi esit­tää, mi­tä oli­si seu­ran­nut, jos esi­mer­kik­si Sak­san, Rans­kan, Bri­tan­nian, Ruot­sin tai Nor­jan vas­taa­vas­sa ase­mas­sa ole­va mer­kit­tä­vä po­liit­ti­nen toi­mi­ja oli­si jul­ki­ses­ti esit­tä­nyt sa­man ky­sy­myk­sen. Ai­heut­tai­si­ko täl­lai­sen ky­sy­myk­sen il­moil­le heit­tä­mi­nen – eri­tyi­ses­ti ti­lan­tees­sa, jos­sa ää­ri­oi­keis­to­lai­nen ryh­mä on sa­maan ai­kaan syyl­lis­ty­nyt va­ka­vaan vä­ki­val­taan – ky­sy­myk­sen sii­tä, on­ko mi­nis­te­ri teh­tä­vien­sä ta­sal­la?

Ajatusleikkinä voisi esittää, olisiko Jukka Kekkonen reagoinut samanlaiseen twiittiin, jos anarkistit olisivat yrittäneet samoin seurauksin sisään uusnatsikokoontumiseen. Tuskin sellaisesta olisi viitsitty edes uutisoida.

[Parsifal]

Moni muukin on esittänyt saman kysymyksen. Katutasolla äärioikeistoa ja äärivasemmistoa ei käytöksen perusteella ainakaan ensi näkemältä voi mitenkään erottaa toisistaan. Jos joku viitsii tuota ihmiskunnan kuonaa analysoida, saattaa havaita lähinnä sen, että äärioikeisto eli kourallinen kiljuskinejä keskittyy juopottelun lisäksi lähinnä neekereille haistatteluun, äärivasemmisto taas juopottelun lisäksi huumehörhöilyyn, yleiseen rähinöintiin ja länsimaisen yhteiskunnan sairaalloiseen vihaamiseen. Molemmissa tapauksissa on kyseessä sama väkivaltaa ihanoiva ihmistyyppi, jolle kelpaa tekosyyksi mikä hyvänsä; äärivasuri vain yrittää selittää itselleen olevansa "antifasisti", "antirasisti" ja mitä muita niitä antiajattelijoiden termejä nyt onkaan. Pääasia, että pääsee purkamaan sairasta vihaansa edes johonkin.

Mutta siinä missä äärioikeistolaisuus jää katutason roskaväen lapselliseksi sekoiluksi, jonka "ideologiaa" kukaan yli 75 pisteen ÄO:n omaava ei ota tosissaan, äärivasemmistolaisuuden Kylmän sodan aikana kasvattamat lonkerot yltävät myös korkeammalle yhteiskunnan hierarkiassa - esim. toimittajiin ja yliopistoihin - pyrkien tietoisesti ja järjestelmällisesti nakertamaan läntisen yhteiskunnan moraalisia ja taloudellisia tukipilareita. Humanistiset tiedekunnat ovat kokeneet kovan moraalisen kolauksen päätyessään poliittisesti motivoituneen roskaväen pesäkkeiksi; siinä missä aidot luonnontieteet ovat järkähtämättömiä ja ideologialle immuuneja (sekä älyllisesti liian haastavia), humanistisissa tieteissä on "tulkinnanvaraa", jota sitten käytetäänkin häikäilemättä hyväksi. Neuvostoliiton lakattua olemasta on enemmän tai vähemmän avoin marxilaisen vallankumouksen julistaminen kätkeytynyt vihreyden ja suvaitsevaisuuden kaapuihin. Täten näkisin äärivasemmiston olevan äärioikeistoa vakavampi ja salakavalampi uhka yhteiskunnalle.