2013-01-27 Saksa: Turvapaikka - väärinkäytetty oikeus, kuka hyötyy?

[akez]

Hahmotelmaa Saksasta, miksi turvapaikkahakijamäärät vain lisääntyvät, vaikka kansalaiset Euroopassa ovat nuivia. Lobbariryhmät ja kulisseissa tapahtuva päätöksenteko on myös muissa yhteyksissä esitetty syyksi.

Väärinkäytetty oikeus

Junge Freiheit 27.1.2013 juttu saksaksi

Turvapaikka on liiketoimintaa. Se on kukoistavaa liiketoimintaa, minkä osoittavat vauhdikkaasti nousevat turvapaikanhakijaluvut, joita sisäministeri esittelee kuukausi ja vuosi toisensa perään ja samalla kohauttelee olkiaan tiedottaessaan naurettavan pienistä hyväksymisluvuista. Liian monet ansaitsevat tällä liiketoiminnalla liian hyvin, minkä vuoksi he eivät voi luopua siitä.

Tämä ei koske pelkästään organisoituneita ihmissalakuljettajia, jotka kuljettavat ja rahtaavat onnenetsijöitä kaikkialta maailmasta kovaa maksua vastaan luvattuun maahan. Eikä myöskään poliittisesti tai muuten vainotuiksi tekeytyvien legioonia, jotka pyrkivät Eurooppaan elääkseen vanhan mantereen väsyneen ja lammasmaisen sosiaalivaltion solidaarisuusyhteisön kustannuksella paremmin kuin kotimaassa olisi koskaan mahdollista.

Humanitaarinen tunteilu on markkinointiargumentti

Tästä hyötyjiä ovat etenkin hyvin organisoituneet turvapaikka- ja maahanmuuttopainostusryhmät ja niihin liittyvä sosiaaliteollisuuden haara, joka on löytänyt turvapaikkaliiketoiminnasta itselleen olemassaolon oikeutuksen ja samalla myös houkuttelevan tulonlähteen. Tämän maailman vainottujen, nöyryytettyjen ja loukattujen suojelusta ja hyvinvoinnista nämä ammattimaiset turvapaikkaliiketoiminnan ammattilaiset eivät juuri piittaa.

Humanitaarinen tunteilu on markkinointiargumentti hyväuskoisten liikkeelle saamiseksi, ja ase tosiasioiden sivuuttamiseksi ja jokaisen vastakkaisen näkemyksen huonoon valoon saattamiseksi – lyhyesti, kaiken sen tieltä raivaamiseksi, mikä voi estää liiketoimintaidean jatkuvuutta ja liiketoimintamallin laajenemista.   

Liiketoiminta turvapaikkojen, maahanmuuton ja integraation parissa on synnyttänyt tiheän instituutioiden ja struktuurien verkoston, joka tarvitsee vakaan jatkuvan virran uusia "asiakkaita" säilyäkseen elossa ja voidakseen kasvaa edelleen. Turvapaikka-asianajajat ja sosiaalipedagogit, hoivahenkilöt ja kurssien tarjoajat, tulkit ja kirkon, valtion tai osin valtion tukemat "avustusorganisaatioiden" ja yhdistysten toimitsijat – he kaikki tarvitsevat jatkuvasti uusia turvapaikanhakijoita tai integroitumisongelmia potevia tapauksia voidakseen vaatia lisää rahaa ja resursseja toimintaansa ja heillä on tyypillisesti varsin vähän mielenkiintoa, että heidän suojattiensa asema jollakin tapaa muuttuisi.

Luotettavaa apua suurkonserneilta

Pyrkimyksissään voivat turvapaikka- ja maahanmuuttopainostusryhmät nojautua huomattavaan institutionaalisen vallan ja median tukeen, sekä myös suurkonsernien, taloudellisten intressiryhmien ja näille molemmille uskollisena pysyneen EU:n luotettavaan apuun. Sosiaaliteollisuutta, taloudellisia intressiryhmiä ja eurokratiaa yhdistää yhteinen tavoite: rajojen avaaminen globaaleille muuttovirroille, jotta hoivatapausten, kuluttajien ja halpatyövoiman tarjonta ei ehtyisi.

Se, että Saksassa ja Euroopassa on muodollisesti rajoitettu turvapaikkaoikeus, on tästä näkökulmasta kiukun aihe, joka on nyt lopultakin voitava romuttaa. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan on 90-luvun alun ylilyöntien paineessa voimaantullut "turvapaikkakompromissi" joutunut eri suunnista ja eri tavoin aseistautuneiden tahojen pihteihin ja rei'itettäväksi: turvapaikka- ja sosiaaliteollisuuspainostusryhmän propaganda, Euroopan tason jatkuva painostus työvoiman haalimisen helpottamiseksi, täysien sosiaalitukien maksaminen turvapaikanhakijoille tasa-arvon nimissä. Tämä kaikki on linjassa taloudellisten painostusryhmien pyrkimysten kanssa tehdä "pakolaisista" tavallisia työperäisiä maahanmuuttajia.   

Keskitettyä rumputulta oikeusvaltiota vastaan

Tämä keskitetty rumputuli vaikuttaa poliittis-juridisella tasolla, parlamentin, hallituksen, hallinnon ja oikeussalien turvapaikka- ja maahanmuuttopainostusryhmän nokkamiesten ja myötäjuoksijoiden keskuudessa, jotka innolla pala palalta murentavat jo valmiiksi hataraa politiikkaa ja säännöstöä.

Toimettomina siellä otetaan vastaan ja jälkikäteen tehdään laillisiksi avoimet lainrikkomukset kuten "kirkon turvapaikat" tai laittomat mielenosoitukset ja julkisen tilan valtaamiset. Osavaltiohallitukset myöntävät "talvivapautuksia", jotka eivät ole muuta kuin kutsu ilman turvapaikkaperusteita tuleville Etelä-Euroopan mustalaisille viettää pari kuukautta lämpimässä ja hyvässä hoivassa veronmaksajien kustannuksella.

Vuodesta 2005 lähtien on kaikissa osavaltioissa ollut "vaikeiden tapausten komissioita", joissa sosiaaliteollisuuden toimitsijat ovat voineet ottaa pois virallisesti myönnettyjä oleskelulupia. Hallinto-oikeudet estävät lainvoimaisia karkotuspäätöksiä turvallisiin kolmansiin maihin lakipykälien absurdien ylitulkintojen avulla. Ja myös Saksan perustuslakituomioistuin pakotti äskettäin päätöksellään turvapaikanhakijoiden tukien dramaattisen korottamisen ja samalla se laukaisi uusimman mittavan pseudo-turvapaikanhakijoiden rynnäkön Balkanilta. 

Liiallisia vaatimuksia kutistuvalle keskiluokalle

Tämä ei vain romuta oikeusvaltiota, vaan se myös vaatii liikaa kutistuvalta keskiluokalta, joka joutuu kustantamaan kummatkin – turvapaikkapainostusryhmän toimet ja sen hyödyntämät turvapaikanhakijat. Se, joka tätä vastaan nousee, joutuu kohtaamaan yhtenäisen rintaman moralisoivan haukkumisen, joka ulottuu aina Saksan presidenttiin ja hänen maahanmuuttajataustaiseen puheidenkirjoittajaansa asti.

Asiakeskustelua siitä, kuinka turvapaikkaoikeus voitaisiin palauttaa takaisin ydinolemukseensa, antamaan suojaa vain pienelle prosentille turvapaikanhakijoista, jotka tosiasiassa ovat vainottuja, ei voida tällaisella painostuksella pysyvästi estää. Ristiriita on liian ilmeinen virallisen fraseologian ja kansalaisten todellisuuden välillä.

Tuohon juttuun on koottu monia seikkoja, joista täälläkin on ollut puhetta. Taitaa hahmotelma istua hyvin myös meikäläiseen miljööseen. Tulee Neuköllnin pormestarin Buschkowskyn kirja tästä mieleen.

EDIT typo

[Juffe]

Aika suoraa puhetta. Minkästasoinen julkaisu tämä Junge freiheit mahtaa olla? Ihanko valtavirtamediassa Saksassa saa esittää näin nuivia näkemyksiä?

[Marko M]

Kyllä lehden kirjoituksia näköjään luetaan vaikka levikki on vain 20 000 eihän se muuten olisi joutunut terrori-iskun kohteeksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Junge_Freiheit

[ämpee]

Tuo kysymys kuka hyötyy on aivan asiallinen, mutta se ei kaiketi saa juuri ketään liikkeelle, sillä hyötymisellä kuitenkin on positiiviisuuden tuntu.

Pitäisi esittää myös kysymys ketkä häviävät, niin tilanne kääntyy ympäri, sillä häviäjien joukkoon joutuvat aika monet näennäisesti hyötyvät, jolloin sanan "hävitä" negatiivisuuden tuntu yhdistyy varsin laajaan porukkaan, eikä selviä jakorajoja enää olekaan.

Häviäjiä tässä pokerissa on huomattavasti enemmän kuin hyötyjiä, ja häviäjien joukosta löytyy yllättävän monia "autettuja", ja heidän lapsiaan useassa polvessa, puhumattakaan yhteiskunnasta jossa tämä häviäminen järjestetään.
Yhteiskunta koostuu ihmisistä, ja luuserien yhteiskunta...