2013-01-20: HS: Mikä mies, millä asialla: tarvitseeko Mahmud suojelua?

[Tomi]

http://www.hs.fi/paivanlehti/20012013/sunnuntai/Mik%C3%A4+mies+mill%C3%A4+asialla/a1358576561294
Yön pimeinä tunteina Mahmudin päässä pyörii mylläkkä, jossa ovat sekaisin hänen kotimaansa Kenia, Ruandan kansanmurha ja yksi sen pääsuunnittelijoista, jäljettömiin kadonnut tuttu turvallisuusviranomainen, murhattu serkku, salaperäisesti kuollut lääkäri ja paljon muuta.
Mahmud sanoo, että hän pelkää. Niin paljon, että hän hakee turvapaikkaa Suomesta.
Kuuntelen Mahmudin sujuvaa englantia, eikä mene kuin tovi, kun minunkin päässäni alkaa myllertää.

Puhuuko hän totta vai puppua?
Päätän yrittää ottaa siitä selvää ja asettua maahanmuuttoviranomaisten housuihin. He kuuntelevat tällaisia puheita ja selvittelevät mutkikkaita tapauksia päivätyökseen.
Viranomaisten pitää arvioida, onko Mahmud hengenvaarassa kotimaassaan.
Pitäisikö hänelle antaa turvapaikka? Vai palautetaanko hänet Keniaan?

Mahmud ei ole miehen oikea nimi, eikä hän halua tarkkaa ikäänsäkään julkisuuteen. Turvallisuussyistä, hän sanoo.
Mahmud on komea ja hoikka nuori mies. Hän pukeutuu farkkuihin ja paitaan, jossa lukee Hungry King purilaisjätti Burger Kingin logoa mukaillen. Kellertävät talvikengät, vihreä toppatakki, vähän parrantynkää ja kasvoilla kärsivä ilme.
"Elämäni on monimutkaista", hän sanoo. Ja siltä se kuulostaa, kun hän alkaa kertoa.
Muutama vuosi sitten Mahmud meni töihin Kenian turvallisuuspalveluun NSIS:ään. Hän kertoo perehtyneensä ase- ja huumekauppaan sekä terrorismiin, kuten naapurimaassa Somaliassa riehuneeseen al-Shabaab-liikkeeseen.

Hän sanoo, että hänen työnsä oli tärkeää, ihmishenkiä pelastui. Mutta mitä kauemmin hän turvallisuuskoneistoa palveli, sen likaisemmalta se alkoi näyttää.
Hän väittää, että poliisit ja turvallisuusviranomaiset olivat sekaantuneet kaikenlaiseen rikolliseen, jopa al-Shabaabin kouluttamiseen ja rekrytointiin.
Pettyneenä Mahmud alkoi vuotaa tietoja medialle ja tehdä yhteistyötä maankuulun tv-toimittajan John-Allan Namun kanssa.
Namun työnantaja oli tv-kanava NTV, joka näytti mieluusti tähtitoimittajan töitä, Mahmudin mukaan hänen kaivamiaan uutisia. Namu on palkittu uutiskanava CNN:n vuoden afrikkalaisen toimittajan palkinnolla.
Suomeen tuli viime vuonna 3 129 turvapaikanhakijaa. Jotkut maailman piruparat saapuvat Suomeen hakemaan turvapaikkaa niin, että heillä on jalassaan pelkät lipokkaat ja omaisuus pakattuna pariin pussukkaan. He yrittävät selittää henkilöhistoriaansa kertomalla kenties isän, isoisän isän ja serkkujen nimet. He saattavat kuvailla tulkkien välityksellä vainoa ja väkivaltaa, kidutusta, raiskauksia, pakenemisia palavista kodeista.

Muutama vuosi sitten Mahmud meni töihin Kenian turvallisuuspalveluun NSIS:ään. Hän kertoo perehtyneensä ase- ja huumekauppaan sekä terrorismiin, kuten naapurimaassa Somaliassa riehuneeseen al-Shabaab-liikkeeseen.

Hän sanoo, että hänen työnsä oli tärkeää, ihmishenkiä pelastui. Mutta mitä kauemmin hän turvallisuuskoneistoa palveli, sen likaisemmalta se alkoi näyttää. Hän väittää, että poliisit ja turvallisuusviranomaiset olivat sekaantuneet kaikenlaiseen rikolliseen, jopa al-Shabaabin kouluttamiseen ja rekrytointiin.
Pettyneenä Mahmud alkoi vuotaa tietoja medialle ja tehdä yhteistyötä maankuulun tv-toimittajan John-Allan Namun kanssa.
Namun työnantaja oli tv-kanava NTV, joka näytti mieluusti tähtitoimittajan töitä, Mahmudin
mukaan hänen kaivamiaan uutisia. Namu on palkittu uutiskanava CNN:n vuoden afrikkalaisen
toimittajan palkinnolla.
Suomeen tuli viime vuonna 3 129 turvapaikanhakijaa. Jotkut maailman piruparat saapuvat Suomeen hakemaan turvapaikkaa niin, että heillä on jalassaan pelkät lipokkaat ja omaisuus pakattuna pariin pussukkaan. He yrittävät selittää henkilöhistoriaansa kertomalla kenties isän, isoisän isän ja serkkujen nimet. He saattavat kuvailla tulkkien välityksellä vainoa ja väkivaltaa, kidutusta, raiskauksia, pakenemisia palavista kodeista.
Hakijoista noin 80 prosentilla ei ole mukanaan henkilöllisyyspapereita eikä passia.
Heitä ei siis ole virallisesti edes olemassa.

"Sitten on vain se hakijan kertomus", sanoo Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja
Elisa Alho-Kullström.

Mahmudilla on tarjota muutakin kuin puhetta. Hän lyö pöytään kaksi kannettavaa tietokonetta ja näyttää kännykkävideoita sekä tekstiviestejä. Hän antaa yhteystietoja Keniaan ja muualle
maailmaan. Lisäksi internetissä on lukemattomia linkkejä, jotka liittyvät hänen kertomaansa.
Todistaakseen, miten vaarallisissa tilanteissa hän on ollut, hän näyttää videon poliisin hengiltä kiduttamasta kenialaismiehestä. Videon hän sanoo filmanneensa salaa itse silloin, kun hän palveli NSIS:ssä.
Video on kahdella eri tiedostolla. Ensimmäisessä kolme nauravaista poliisia ajelee autolla jonnekin. Toisessa klipissä on sekasortoinen tunnelma. Mahmud kertoo kuvanneensa sen aurinkolaseihin piilotetulla minikameralla. Maassa makaa kuollut mies, jonka sukuelimet on leikattu irti. Ne on aseteltu kuolleen pään viereen. Paikalliset ovat tulleet katsomaan ruumista, kuva tärisee ja ihmiset kirkuvat.

Tekee pahaa katsoa. Tosiaanko tämä vieressäni istuva nuorimies on todistanut tällaista?

Maahanmuuttovirastovaraa tavallisesti tulkin viideksi tunniksi yhden turvapaikanhakijan haastattelua varten. Joidenkin hakijoiden kanssa riittää alle parin tunnin tapaaminen, jota kutsutaan puhutteluksi. Mutkikkaammissa tapauksissa voi vierähtää päiväkausia, Alho-Kullström kertoo.
Yksi hakija voi olla tarinansa selkeässä järjestyksessä kertova korkeakoulutettu ihminen ja toinen raiskauksen traumatisoima lukutaidoton maalaistyttö. Hakijoilla voi olla hyvin vähän tai ei ollenkaan luottamusta viranomaisia tai keitään muitakaan kohtaan.
Puhuttelussa yritetään päästä selville siitä, miksi hakija on lähtenyt ja mitä hän pelkää, jos hän palaa kotimaahansa. Joskus tutkitaan karttoja ja arvuutellaan nimien kirjoitusasuja.
Vaikka ihmisten tai paikkojen nimet eivät sanoisi virkailijoille mitään, kertomuksia peilataan maasta yleisesti saatavilla olevia tietoja vasten. Maalaisjärjellä ajatellen kauhukertomus sotaa käyvän Syyrian poliisiasemalta on todennäköisempi kuin vastaava tarina vaikkapa Keniasta.
Niin. Keniahan tunnetaan yleensä mukavana perhelomakohteena. Siellä on ihanat ilmat, uskomaton luonto ja ystävällisiä ihmisiä.
Koe trooppiset rannat ja elefanttisafari yhdellä ja samalla lomalla. Tästä on kyse Finnmatkojen Keniassa, houkuttelee matkatoimisto.
Viime vuonna Suomeen tuli kymmenen kenialaista turvapaikanhakijaa. Yhtään turvapaikkaa ei kenialaisille hellinnyt, vaikka parille annettiin lupa jäädä Suomeen muusta syystä.

Mitään luetteloa turvallisista maista ei kuitenkaan ole.
"Kertomuksessa punnitaan eri seikkojen uskottavuus, ja sen lisäksi arvioidaan, täyttyvätkö turvapaikan edellytykset", Alho-Kullström sanoo.
Mahmudin kertomuksessa on paljon sellaista, mistä eivät varmasti maahanmuuttoviranomaisetkaan ota yhdellä istumalla selvää. Voin kuulla virkailijan huokaavan mielessään, kun Mahmud alkaa päästellä yksityiskohtia. Niitä kun on paljon.
Hän sanoo paenneensa Suomeen, koska puolenkymmentä ihmistä menetti henkensä häntä työllistäneen dokumenttiprojektin takia. Hän pelkäsi olevansa seuraava.
Youtubestakin löytyvän dokumentin nimi on In the Footsteps of Kabuga eli Kabugan jalanjäljissä, ja se liittyy 6. huhtikuuta 1994 alkaneeseen Ruandan kansanmurhaan.
Kansanmurhassa yritettiin tuhota kokonaan ja lopullisesti tutsien kansanryhmä ja heitä myötäilleet maltilliset hutut. Sadan päivän tappajaisissa joet, kirkot ja tienposket täyttyivät ruumiista.
Hutujen radiossa RTLM:ssä huudettiin kuolemaa tutseille, joita kutsuttiin torakoiksi ja joiden sijainnista kuulutettiin tietoja tappajille.
"Kello on 7.35 aamulla täällä Kigalissa. Heitä on kohtaava onnettomuus, heitä on kohtaava onnettomuus, heitä on totisesti kohtaava onnettomuus – etsikää tarkkaan, näettekö torakoita", julisti RTLM:n juontaja Noël Hitimana kuuntelijoilleen huhtikuun alkupäivinä 1994.
Jahdissa olivat hutujen puolisotilaalliset interahamwe-joukot, jotka tappoivat ja raiskasivat nopeasti ja ahneesti. Heti alkuun murhattiin maltilliset tai ongelmalliset hutujohtajat. Maan ensimmäinen naispääministeri Agathe Uwilingiyimana löytyi ammuttuna ja sukuelimet silvottuina. Kuolonuhreja oli yhteensä noin 800 000.
Ruandalaisia tapettiin viidakkoveitsillä, joita oli tuotu satojatuhansia Kiinasta. Suuren osan veitsistä rahoitti vuonna 1935 syntynyt upporikas liikemies Félicien Kabuga.
Kabuga rahoitti myös kansanmurhan viharadiota RTLM:ää ja toimi sen johtajana. Hän istui kokouksissa, joissa kansanmurhan suunnitelmat laadittiin.
Nämä eivät ole mitään Mahmudin keksimiä juttuja. Näin saatan lukea Ruandan kansanmurhalle omistetun YK:n kansainvälisen Ruanda-tuomioistuimen ICTR:n syytteistä.

Sotarikosepäilty Kabuga onnistui pakenemaan Ruandasta kesällä 1994 ennen kuin tutsien armeija lopetti kansanmurhan.
Tällaisen miehen olinpaikan Mahmud ja muut dokumenttielokuvan tekijät väittävät paikantaneensa Kenian Mombasaan.
Mahmudin mukaan paljastus suututtaa viranomaisia. Ei vain sen takia, että se pilaa Kenian maineen leppoisana safarimaana, vaan myös siksi, että Mahmud on saattanut monet turvallisuusviranomaiset – entiset työkaverinsa – hengenvaaraan.
Dokumentin väite, että Kabuga olisi Keniassa, ei ole aivan tuulesta temmattu. Sekä Ruanda, Yhdysvallat että ICTR ovat vuosia syyttäneet Keniaa hänen suojelustaan.
Myös Kenian suurin poika, Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, on syyttänyt edesmenneen isänsä synnyinmaata Kabugan piilottelusta.
Yhdysvaltain oikeusministeriö on luvannut Kabugan pidättämiseen johtavista tiedoista viisi miljoonaa dollaria.
Kabuga on merkittävin pakosalla oleva Ruandan kansanmurhan päätekijä.
Kenia on aina kiistänyt piilottelevansa Kabugaa ja vakuuttanut tutkivansa jokaisen vihjeen, joka liittyy sotarikosepäiltyyn.
Aivoni ovat leikata kiinni, kun alan perata, pitävätkö Mahmudin ja Namun dokumentin väitteet paikkansa.
Ongelmaksi muodostuu etenkin tämä: dokumentin tekijät väittävät saaneensa käsiin "ensimmäiset valokuvat" Kabugasta sitten kansanmurhan vuosien. "Uusien kuvien" vierellä näytetään Kabugan vanhaa kuvaa. Yhdennäköisyys on hämmentävä. Sama mies, vahvistivat Ruandan viranomaiset.
Mahmud ja Namu kertovat saaneensa valokuvat mieheltä nimeltä "Christopher", joka väitti sukulaisensa – Kenian armeijan sotilaan Michael Saronein – olleen Kabugan henkivartija. Saronei oli ottanut salaa kuvia Kabugasta, jäänyt kiinni ja tapettu. Mutta kuvat päätyivät serkulle, joka
luovutti ne Mahmudille ja Namulle.
Bingo. Dokumentti todistaa jo puolivälissä, että Kabuga on toden totta Keniassa. Vai todistaako?
Tarinaan ilmestyy kupru.

Käy ilmi, että neljä päivää dokumentin esittämisen jälkeen, viime heinäkuussa, Kenian poliisi järjesti skandaalimaisen tiedotustilaisuuden.
Kameroita oli sali täynnä, kun niiden eteen marssi kohudokumentin väitetty Kabuga. Vieläpä sama sininen paita yllään kuin dokumentin kuvissa.
Mutta hän ei ollut Kabuga, vaan sanojensa mukaan dokumentista järkyttynyt liikemies Daniel Muthee Ngeera. Hän ei ymmärtänyt, miten hänen kuvansa oli päätynyt kohujuttuun. Hän sanoi pelkäävänä henkensä puolesta, koska hänet oli yhdistetty sotarikosepäiltyyn.
Saan vihdoin yhteyden Nairobiin ja dokumentin tuottaneeseen John-Allan Namuun.
Namu ei suostu kommentoimaan kuvakohua, koska asiasta on nostettu oikeusjuttu. Hän myöntää sil-ti, että suuren yleisön innostus dokumenttia kohtaan laantui poliisin tiedotustilaisuuden jälkeen.
Saan puhelimen päähän myös Kenian poliisin tiedottajan Eric Kiraithen. Hän kuvailee Kabuga-dokumenttia karmeaksi journalismiksi, joka oli täynnä "häpeämättömän väärää tietoa". Sel-laiset ammattitoimittaja olisi helposti voinut tarkistaa virheellisiksi.
Hän pitää mahdollisena, että dokumentintekijät ovat joutuneet ammattihuijarin uhreiksi.
Huh ja huh. Jos kuvat todella esittivät harmitonta bisnesmiestä, miten käy Mahmudin ja Namun väitteelle, että Kabugaa mukamas salaa kuvannut henkivartija Saronei oli tapettu?

Jos kuvat olivat huijaus, kuka huijasi ja ketä?
Entä löysivätkö dokumentin tekijät todellakin Kabugan olinpaikan, elokuvassa näytetyn mombasalaisen talon? Se oli dokumentin toinen jymyväite.
Voisiko olla niin, että väärien valokuvien ujuttaminen dokumenttiin oli yritys mustamaalata toimittaja Namu, joka on tehnyt liian monta kiusallista uutista maansa viranomaisista?
Maahanmuuttoviraston virkailija saattaa tietoja tarkistaessaan päätyä ajattelemaan kuten minä: onpa surrealistinen soppa.
Mutta onko näillä kaikilla yksityiskohdilla edes mitään merkitystä sille, miten Mahmudin kokemaa uhkaa arvioidaan ja onko hän turvapaikan tarpeessa?

Oma selvitystyöni poikkeaa ainakin siinä, että Suomen viranomaisilla on salassapitovelvollisuus hakemusten suhteen. Mitään tietoja tapauksista ei kerrota yksityishenkilöille eikä hakijan kotimaan viranomaisille.
Mahmudin tapaukseen hyvin perehtynyt Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson on vakuuttunut, että Mahmud on hengenvaarassa.
"Sen perusteella, mitä tiedän Keniasta, Ruandasta sekä kenialaisten ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien tilanteesta, uhka on mitä suurimmassa määrin todellinen."
Hänen mukaansa jonkin maan yleinen turvallisuustilanne ei tarkoita mitään kaikkien kansalaisten näkökulmasta. Aktivistijärjestöt raportoivatkin ajoittain ihmisoikeusloukkauksista Keniassa.
Johansson painottaa, että Mahmud saapui Suomeen viikkoja ennen dokumentin valmistumista ja esittämistä. Jotain hän pelkäsi niin paljon, että ke nialaiset aktivistit esittivät Mahmudin puolesta pyynnön. He halusivat, että Amnesty ottaisi miehen suojaansa, ja niin tapahtui viime vuoden
toukokuussa.
Mahmudin lisäksi myös dokumenttia kuvannut mies pakeni Keniasta. Hän kertoo minulle Skype-haastattelussa olleensa ensin Suomessa, mutta palanneensa toisaalle Afrikkaan. Hän ei halua kertoa nykyistä olinpaikkaansa julkisuuteen.
Dokumentin tuottaja Namu sanoo, että häntä suojelee ainakin jossain määrin hänen julkisuutensa. Hän on tähti, jonka tappaminen on vaikeampaa kuin tuntemattoman Mahmudin.
Namun mielestä Mahmudin ei ole järkevää palata Keniaan.
Pakolaisneuvonnanjohtava lakimies Marjaana Laine kertoo, että kenenkään ei pidä kantaa huolta siitä, että kansainvälistä suojelua saisi liian kevyin perustein.
Pakolaisneuvonta on turvapaikanhakijoille oikeudellista apua antava kansalaisjärjestö.
Laineen mukaan päätöksenteossa on vielä parantamisen varaa. Jotkin tapaukset vievät epäinhimillisen kauan, jopa viisi vuotta, jos kaikki valitusasteet käydään läpi.

Laine pitää huolestuttavina tapauksia, joissa turvapaikanhakijalla on selvä riski joutua vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi, mutta vasta YK:n kidutuksen vastainen komitea on keskeyttänyt käännyttämisen. Hän tuntee kuusi sellaista tapausta kahden vuoden ajalta.
"Prosessin läpi on mennyt vakavia tapauksia. Näissä tapauksissa on ollut kyse kidutuksen uhreista ja vakavista ihmisoikeusloukkausmaista. Oikeusturvaverkko ei ole aukoton."
Viime vuonna Suomessa annettiin päätös 3 780 turvapaikkahakemukseen. Myönteisiä päätöksiä oli 42 prosenttia ja kielteisiä 46 prosenttia. Kahdentoista prosentin kohdalla hakemus raukesi esimerkiksi siihen, että henkilö poistui maasta.
Kielteisistä päätöksistä kolmasosa oli niin sanottuja Dublin-päätöksiä. Niissä turvapaikka-asian tutkiminen kuuluu jollekin muulle EU-maalle.
Mitä kaikille maasta käännytettäville ihmisille lopulta tapahtuu? Emme tiedä, koska mitään
seurantaa ei ole.
EU-maidenturvapaikkakäytännöt voivat näyttää hakijoiden näkökulmasta sekavilta. Pakolaisneuvonnan mukaan samasta maasta ja samasta tilanteesta tulleen turvapaikanhakijan todennäköisyys saada kansainvälistä suojelua vaihtelee rajusti. Puhutaan "turvapaikka-arpapelistä".
Esimerkiksi vuonna 2011 irakilaisista turvapaikanhakijoista 87 prosenttia sai Suomessa myönteisen päätöksen. Tanskaan hakeneista irakilaisista hyväksyttiin vain 13 prosenttia ja Kreikkaan pyrkineistä kuusi prosenttia, näyttävät YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tilastot.
Kreikan järjestelmää on luonnehdittu romahtaneeksi.
Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Elisa Alho-Kullström vakuuttaa, että Suomen järjestelmä on toimiva ja reilu. Sen hän myöntää, että päätöksiä tehdään vaikeasti tarkistettavien kertomusten perusteella.
"Prosessin läpi on mennyt vakavia tapauksia. Näissä tapauksissa on ollut kyse kidutuksen uhreista ja vakavista ihmisoikeusloukkausmaista. Oikeusturvaverkko ei ole aukoton."
Viime vuonna Suomessa annettiin päätös 3 780 turvapaikkahakemukseen. Myönteisiä päätöksiä oli 42 prosenttia ja kielteisiä 46 prosenttia. Kahdentoista prosentin kohdalla hakemus raukesi esimerkiksi siihen, että henkilö poistui maasta.
Kielteisistä päätöksistä kolmasosa oli niin sanottuja Dublin-päätöksiä. Niissä turvapaikka-asian tutkiminen kuuluu jollekin muulle EU-maalle.
Mitä kaikille maasta käännytettäville ihmisille lopulta tapahtuu? Emme tiedä, koska mitään seurantaa ei ole.
EU-maidenturvapaikkakäytännöt voivat näyttää hakijoiden näkökulmasta sekavilta.

Pakolaisneuvonnan mukaan samasta maasta ja samasta tilanteesta tulleen turvapaikanhakijan todennäköisyys saada kansainvälistä suojelua vaihtelee rajusti. Puhutaan "turvapaikka-arpapelistä".
Esimerkiksi vuonna 2011 irakilaisista turvapaikanhakijoista 87 prosenttia sai Suomessa myönteisen päätöksen. Tanskaan hakeneista irakilaisista hyväksyttiin vain 13 prosenttia ja Kreikkaan pyrkineistä kuusi prosenttia, näyttävät YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tilastot.
Kreikan järjestelmää on luonnehdittu romahtaneeksi.
Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Elisa Alho-Kullström vakuuttaa, että Suomen järjestelmä on toimiva ja reilu. Sen hän myöntää, että päätöksiä tehdään vaikeasti tarkistettavien kertomusten perusteella.
Hakemusten käsittelijöiden ja puhuttelijoiden asiantuntemus on tärkeässä roolissa. "Kertomus on arvioitava objektiivisesti ja puolueettomasti, ei siis vaikutelmien perusteella", hän sanoo.
Epäselvät tapaukset päätetään hakijan hyväksi, mikäli tämä on myötävaikuttanut oman asiansa selvittämiseen.
"Useinhan sitä itsekin miettii, jos on tehty kielteinen päätös, että millä tavalla hakijan elämä siellä hänen kotimaassaan jatkuu. Se olisi kauhean mielenkiintoista tietoa."
Meneekö siinä joskus yöunet?
"Toivottavasti ei nyt yöunia. Mutta ne ovat vaikeita tapauksia, ja joskus hakijoilla on aika traumaattisia kokemuksia. Kyllä nämä asiat varmasti pyörivät puhuttelijoiden mielissä."

Mahmudia ei ole vielä kutsuttu puhutteluun Maahanmuuttovirastoon. Hän on jonossa. Odottaa turhautuneena siinä ydinkeskustan yksiössä, jonne hyväsydäminen suomalaistaiteilija on hänet majoittanut.
Hän näyttää minulle tekstiviestiä, jota pitää tapauksensa kannalta kohtalokkaana.

Siinä joku James-niminen kertoo, että joku Kiogora on tapettu ja ennustetaan, että Mahmud kumppaneineen on seuraavana.
Viime toukokuulle päivätty tekstari päättyy toivotukseen:
"Hauskoja teloituksia teille."
James ja Kiogora olivat Mahmudin mukaan häntä auttaneita NSIS:n miehiä. Joku oli hänen mukaansa saanut tietää dokumentin tekemisestä.
Tekstiviestin jälkeen James katosi. Mahmud pakeni Suomeen.
Olen viettänyt Mahmudin seurassa noin seitsemän tuntia kolmessa eri tapaamisessa. Olemme lisäksi jutelleet puhelimessa ja tekstailleet lukuisia tarkennuksia. Olen tehnyt muita haastatteluja ja muuta taustatyötä ainakin 30 tunnin ajan.

Pystyisinkö näillä tiedoilla arvioimaan, onko Mahmud vaarassa ja turvapaikan tarpeessa?
Uskaltaisinko suositella hänen palauttamistaan Keniaan?
Olen iloinen, ettei se ole työtäni. Arvostan niitä, jotka sellaisen homman hyvin hallitsevat.
Tuntuu, että päätöksen tueksi pitäisi matkata Keniaan. Pitäisi olla sisäpiirin kontakteja sikäläisiin viranomaisiin.
Että saisi varmuuden suuntaan tai toiseen.
Olen vakuuttunut siitä, että jotakin Mahmud tosissaan pelkää. Pidän todistettuna sitä, että hän on
ollut tekemässä dokumenttielokuvaa miehestä, joka halusi riistää hengen kokonaiselta kansalta.
Uskon siihenkin, ettei Mahmud saa öisin unta.

[törö]

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Mah­mud me­ni töi­hin Ke­nian tur­val­li­suus­pal­ve­luun NSIS:ään. Hän ker­too pe­reh­ty­neen­sä ase- ja huu­me­kaup­paan se­kä ter­ro­ris­miin, ku­ten naa­pu­ri­maas­sa So­ma­lias­sa rie­hu­nee­seen al-Sha­baab-liik­kee­seen.

Hän sa­noo, et­tä hä­nen työn­sä oli tär­keää, ih­mis­hen­kiä pe­las­tui. Mut­ta mi­tä kauem­min hän tur­val­li­suus­ko­neis­toa pal­ve­li, sen li­kai­sem­mal­ta se al­koi näyt­tää.

Hän väit­tää, et­tä po­lii­sit ja tur­val­li­suus­vi­ran­omai­set oli­vat se­kaan­tu­neet kai­ken­lai­seen ri­kol­li­seen, jo­pa al-Sha­baa­bin kou­lut­ta­mi­seen ja rek­ry­toin­tiin.

Pet­ty­nee­nä Mah­mud al­koi vuo­taa tie­to­ja me­dial­le ja teh­dä yh­teis­työ­tä maan­kuu­lun tv-toi­mit­ta­jan John-Al­lan Na­mun kans­sa.

Na­mun työn­an­ta­ja oli tv-ka­na­va NTV, jo­ka näyt­ti mie­luus­ti täh­ti­toi­mit­ta­jan töi­tä, Mah­mu­din mu­kaan hä­nen kai­va­miaan uu­ti­sia. Na­mu on pal­kit­tu uu­tis­ka­na­va CNN:n vuo­den af­rik­ka­lai­sen toi­mit­ta­jan pal­kin­nol­la.

Mikä saa toimittajan kuvittelemaan, että tämä voi olla jotain muutakin kuin tavattoman tökerö kurpitsavankkuritarina?

[skrabb]

Mielenkiinnolla ko. HS:n juttuun perehdyin, kun olin juuri saanut tämän kirjan luettua:

Mohammed, suomalainen

Mohammed, Lool ja Zabra. Kukin heistä istahtaa vuorollaan rovaniemeläisen vastaanottokeskuksen aulaan. Jokaisella heistä on salaisuus, sillä jokin on ajanut heidät peittämään osan menneisyydestään. Vasta näillä penkeillä heille paljastuu, miten vähin tiedoin heidän kohtalonsa on rakennettu, miten oudoista aineksista se on jälleen luotava. Ja miten jyrkästi tarina, jonka pitäisi olla heidän omansa, kääntyy heitä vastaan.
Mohammed, suomalainen antaa yhdeksi niputetulle ilmiölle kolmet inhimilliset kasvot. Se on kaunis ja silmiä avaava romaani vastuuntunnosta ja syyllisyydestä, suurista toiveista joista pienet haaveet jäävät elämään.

Mohammed, Lool ja Zabra ovat somaleja, jotka kohtalo on ajanut Rovaniemelle, ikävän, byrokratian ja uuden ilmapiirin keskelle. Jokaisella heistä on salaisuus. Mikä on ajanut kolme ihmistä peittämään osan menneisyydestään? Runollinen romaani tutkii, mikä saa ihmisen punomaan itsestään uutta tarinaa.
[...]

https://kirja.elisa.fi/ekirja/mohammed-suomalainen

Lisää aiheesta:

Maailman Kuvalehti 10/2012
Yhteen niputetut

Esa Salminen ja Saeed Warsame kirjoittivat yhdessä romaanin. Se kertoo kolmesta ihan tavallisesta ­ihmisestä, jotka yrittävät pärjätä niissä olosuhteissa, joihin heidät heitetään.

Marie Kajava

[...]
Nykyisin Abu Dhabissa asuva Saeed Warsame pakeni Somalian Mogadishusta Suomeen turvapaikanhakijana ensimmäisten joukossa. Vuonna 1990 kaikki oli uutta, niin tulokkaille kuin vastaanottaja­maillekin. Kaikki oli vielä hauskaa, eikä tarvinnut valehdella.

Valehtelun pakko

Juuri valehtelun pakko, maahanmuuttokonsultit ja se eri tavoin julma koneisto, joka koulii turvapaikanhakijoita muuttamaan menneisyytensä, nousee romaanissa yhdeksi keskeiseksi teemaksi: nuori mies valehtelee tulevansa Somaliasta, tyttö valehtelee tädin neuvojen mukaisesti olevansa sotaorpo, nainen jättää kertomatta saapumispaikkansa olleen alun perin Kreikka. Tuo valheellisessa todellisuudessa elämisen pakko on romaanin henkilöille ahdistavampaa kuin sota synnyinmaassa, huoli perheestä tai omasta selviytymisestä.

Saeed: "Jos sun nimi on Esa Salminen, niin sä ootkin Yuka Yussunen. Mistä ne voi tietää, kuka sä olet."
Esa: "Niin, sä et edes näytä sitä passia."
Saeed: "Ei, eii... (-) ei saa kertoa omaa nimeä. (-) Mohammedilla on vaan se ongelma, että kaikki koulutodistukset, ajokortti, kaikki, on vanhalla nimellä."

Salminen korostaa, että tietynlainen huiputtaminen on inhimillistä, ja kaikki ihmiset tekevät sitä silloin, kun haluavat antaa jonkinlaisen kuvan itsestään – turva­paikanhakijat eivät ole tästä irrallaan olevia pyhimyksiä.

"Heidän tilanteensa on erityinen, koska tarinat, jotka he kertovat viranomaisille vaikuttavat suoraan isoihin asioi­hin: saako turvapaikanhakija jäädä Eurooppaan, saako hän tuoda perheenjäsenet turvaan sodan keskeltä."

Joissain tapauksissa kulttuuriset piirteet, tabut ja häpeä saavat peittelemään tarinanpalasia. Salminen arvioi, että paineet kertoa mahdollisimman hyvä tarina ovat varmasti melkoiset.

"Jotakuinkin ymmärrän tarpeen, joka romaanin henkilöillä on peitellä osia taustoistaan ja ymmärrän ehkä jotain siitä, miten tärkeä oma perhe ja suku heille on. Toivon, että lukijallekin myös se puoli aukeaa."

Salminen korostaa, että kanssakirjailija Saeed Warsamelle valehtelun vyyhdin esiintuominen ja purkaminen oli alusta alkaen todella tärkeää. Warsame haluaa romaanilla sanoa somaliyhteisölle, että lopettakaa tuo, lakatkaa valehtelemasta.
[...]

http://www.maailmankuvalehti.fi/kulttuuri/11839

[Roope]

Älä lainaa noin pitkää kokonaan ja vielä moneen kertaan.

Pa­ko­lais­neu­von­nanjoh­ta­va la­ki­mies Mar­jaa­na Lai­ne ker­too, et­tä ke­nen­kään ei pi­dä kan­taa huol­ta sii­tä, et­tä kan­sain­vä­lis­tä suo­je­lua sai­si liian ke­vyin pe­rus­tein.

Minä kannan huolta, koska selvästikin oleskelulupia myönnetään liian kevyin perustein, kuten siksi, että turvapaikanhakija ei suostu poistumaan maasta vapaaehtoisesti itselleen turvalliseen maahan, jossa on aiemmin asunut ja tehnyt töitä.

Lai­neen mu­kaan pää­tök­sen­teos­sa on vie­lä pa­ran­ta­mi­sen va­raa. Jot­kin ta­pauk­set vie­vät epä­in­hi­mil­li­sen kauan, jo­pa vii­si vuot­ta, jos kaik­ki va­li­tus­as­teet käy­dään lä­pi.

Mitä päätöksenteossa voidaan parantaa, paitsi että valitusmahdollisuutta rajoitettaisiin? En tiedä, mikä on ennätys, mutta jotkut ovat hakeneet turvapaikkaa kolmekin kertaa peräkkäin hieman eri syillä ja tietysti tehneet kielteisistä päätöksistä valitukset. Mitä kauemmin prosessi kestää, sitä paremmat mahdollisuudet saada oleskelulupa jollain perusteella.

Esi­mer­kik­si vuon­na 2011 ira­ki­lai­sis­ta tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta 87 pro­sent­tia sai Suo­mes­sa myön­tei­sen pää­tök­sen. Tans­kaan ha­ke­neis­ta ira­ki­lai­sis­ta hy­väk­syt­tiin vain 13 pro­sent­tia ja Kreik­kaan pyr­ki­neis­tä kuu­si pro­sent­tia, näyt­tä­vät YK:n pa­ko­lais­jär­jes­tön UNHCR:n ti­las­tot.

Mikä selittää näin huiman eron Tanskaan? Miksi Suomen oleskelulupapolitiikka on EU:n löysin?

[Nikopol]

Hän kertoo perehtyneensä ase- ja huumekaup­paan sekä terrorismiin

Tämän uskon, koska Suomessakin on todistettavasti näiden alojen asiantuntemusta, Afrikan tuontitavaraa.

"Raiskauksen traumatisoima lukutaidoton afrikkalainen maalaistyttö", joka on jotenkin tupsahtanut Suomeen. Sounds legit.

On herttaisen yhdentekevää onko tämä namukertomus totta vai valetta. Suomen viranomaisten pitäisi keskittyä olennaiseen, eli miten joku päätyy tuhansien kilometrien päästä sinne Helsinkiläiseen yksiöön kieriskelemään. Mikä oli reitti, missä paperit. Jos ei papereita, tarinoilla ei ole mitään todistusarvoa. Jos reitti epäselvä, on maassa olo aivan varmasti laitonta. Joten lukkojen taakse miettimään tuloreittinsä uudestaan, ja kun se selviää, palautus ketjun edelliseen turvalliseen maahan.

Suomeen ei KUKAAN tule Afrikasta sattumalta. Ei yksikään sielu.

[Roope2]

Ja jälleen kerran matkareitti ei kiinostanut toimittajaa. Missä kaupungeissa on vietetty öita ja mitä  valtakunnan rajoja on ylitetty ?

[Franklin]

Yksi asia jäi vähän ihmetyttämään tuossa tarinassa. Jos tämä Mahmud kerran sai selville tämän pääpahiksen olinpaikan, miksi hän ei ilmoittanut sitä Yhdysvaltain oikeusministeriölle, joka lupaa viisi miljonaa dollaria tällaisesta tiedosta? Ei tarvitsisi anoa turvapaikkaa kylmästä ja rasistisesta Suomesta, jos tilillä olisi viisi milliä USD:tä.

[nuiseva]

Ainoa todellinen keino sada väärin perustein tulevat turvikset pois tilastoosta on tarjota suojeluksi minimi elintasoa ja nopeaa palautusta, jos täälläolo ei suju asiallisesti. Sellaista elintasoa ja elämää,että se itsessään ei houkuttele yhtään tulijaa.

[akez]

Ja jälleen kerran matkareitti ei kiinostanut toimittajaa. Missä kaupungeissa on vietetty öita ja mitä  valtakunnan rajoja on ylitetty ?

Niin. Kunka monta turvallista maata oli matkareitin varrella Keniasta Suomeen? Lähes ziljoona?

(http://ap.mnocdn.no/incoming/article7090829.ece/ALTERNATES/w380cFree/1301Asyl-Pj_GtjuBqi.jpg?updated=140120130749)
Näin turvapaikahakijat tulevat Norjaan.

2013-01-14 Norja: Selvitys turvapaikanhakijoiden reiteistä Euroopassa

Turkkiin ei matkusteta ilman henkilöllisyyspapereita. Ne tuhotaan vasta eu-alueella.

Kyse on siirtolaisuudesta, jossa käytetään hyväksi turvapaikkajärjestelmää. Sen avulla pääsee pois kehitysmaasta täyttämättä yhtäkään niistä kriteereistä, joita maahanmuuttoon normaalitilanteessa vaaditaan. Siksi tulijoita riittää. Vetovoimatekijät on helppo oivaltaa.

Kidutettuja ja traumatisoituneita näyttää olevan valtaosa, ainakin hesarin jutuissa. Voisikohan tämä olla tekijä, joka parantaa mahdollisuuksia maahanjäämisen kannalta? Toisaalta olemmeko me Afrikan traumahoitola? Miksei Afrikan traumahoitola voisi olla vaikka Nigeria? Vaikka olisi joutunut kidutuksen kohteeksi, niin samastahan shoppailusta siinä on kyse kuin muillakin, jos lähialueen turvalliset maat eivät kelpaa. Turvapaikahakijat polttelevat kuumilla lieden levyillä sormenpäitään tai tuhoavat niitä hapolla, ettei henkilöllisyyttä voitaisi selvittää. Siitä lienee enää lyhyt askel siihen, että itse tai kaveri järjestää kidutuksen jäljet. Lopputulos voi olla voittava arpa. Ota siinä sitten noista tarinoista selvää vieraassa kulttuurissa toisella mantereella. Lähes mahdotonta.

Mantereelta toiselle suuntautuva pakolaisuus tulisi kategorisesti lopettaa, poikkeustapauksia lukuunottamatta.

[Bwana]

Lähtökohtaisesti mielipiteeni on että kaveri puhuu paskaa. Ulos vaan kun ei papereita löydy. Salaisessa poliisissa on Keniassakin käytössä henkilökortit yms. Ei ne ketään ilman papereita ota duuniin. Ei sattunut edes ne dokumentit mukaan? Mitäs muuta siellä Kenian salaisessa poliisissa muuten tuli puuhailtua? Kaveri on kyllä ihan oikeassa sanoessaan ko. puulaakin olevan lievästi likainen. Tai siis oletan asian olevan näin koskapa naapurin maalaisserkku Ugandallakin on Luziran vankilassa edelleen ihan oikea osasto poliittisille vangeille. Siellä sitä mm. istuskellaan sähkölieden levyjen päällä.

Toinen asia on sitten se, että ne whistle blowerit, jotka paljastavat syystä tai toisesta (yleensä ovat itse jäämässä kiinni korruptiosta/kavaltelusta ja koittavat kuvioita paljastamalla junailla itselleen lievää tuomiota. Silloin tällöin kyseessä on myös rohkea idealisti, joka koittaa muuttaa järjestelmää sisältä käsin) ovat kyllä ihan oikeassa hengenvaarassa.

http://www.newvision.co.ug/news/636092-mp-tinkasimire-s-wife-dies.html

Tässä esimerkissä parlamentaarikon johtama komitea raivasi Kampalasta kunnan maille, mm. puistoihin, laittomasti rakennettuja liiketaloja jotka siis maksoivat "vuokraa" Kampalan kunnanviraston rakennusosastolle. Rakennusosastolle, joka käy purkamassa kahden neliön lautavajoja ihmisten pihoilta. Julkiseen puistoon rakennetut kaksikerroksiset 500:n paikan ravintolat olivat ihan ok. Se, että tälläkin parlamentaarikolla on ihan varmasti Musti haudattuna siihen Mansikin ojanpenkkaan jätetään nyt omaan arvoonsa.

Samaa tapahtuu koko ajan Länsi-Ugandassa Hoiman kaupungin liepeillä. Sinne ollaan suunnittelemassa öljynjalostusterminaalia. Ihmisiä jotka ovat paljastaneet maan"osto"/pakkolunastus menettelyn epäselvyyksiä on vaan selittämättömästi kadonnut. Jne.

Sitä läpinäkyvyyttä näiden Bantustanioiden hallintoonhan meikäläinenkin on aina kirkunut, joten JOS joku paikallinen virkamies oikeasti paljastaa ihan oikean ison kuprun jossa ei ole itse mukana (rajaa muuten aika tehokkaasti tämä pykälä jengiä ulos ), en pitäisi turvapaikan antamista aivan mahdottomana ideana. Näitä tapauksia kun tulee Afrikasta vuosittain ehkä kolme... 

[Uuno Nuivanen]

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Mah­mud me­ni töi­hin Ke­nian tur­val­li­suus­pal­ve­luun NSIS:ään. Hän ker­too pe­reh­ty­neen­sä ase- ja huu­me­kaup­paan se­kä ter­ro­ris­miin, ku­ten naa­pu­ri­maas­sa So­ma­lias­sa rie­hu­nee­seen al-Sha­baab-liik­kee­seen.

Hän sa­noo, et­tä hä­nen työn­sä oli tär­keää, ih­mis­hen­kiä pe­las­tui. Mut­ta mi­tä kauem­min hän tur­val­li­suus­ko­neis­toa pal­ve­li, sen li­kai­sem­mal­ta se al­koi näyt­tää.

Hän väit­tää, et­tä po­lii­sit ja tur­val­li­suus­vi­ran­omai­set oli­vat se­kaan­tu­neet kai­ken­lai­seen ri­kol­li­seen, jo­pa al-Sha­baa­bin kou­lut­ta­mi­seen ja rek­ry­toin­tiin.

Pet­ty­nee­nä Mah­mud al­koi vuo­taa tie­to­ja me­dial­le ja teh­dä yh­teis­työ­tä maan­kuu­lun tv-toi­mit­ta­jan John-Al­lan Na­mun kans­sa.

Na­mun työn­an­ta­ja oli tv-ka­na­va NTV, jo­ka näyt­ti mie­luus­ti täh­ti­toi­mit­ta­jan töi­tä, Mah­mu­din mu­kaan hä­nen kai­va­miaan uu­ti­sia. Na­mu on pal­kit­tu uu­tis­ka­na­va CNN:n vuo­den af­rik­ka­lai­sen toi­mit­ta­jan pal­kin­nol­la.

Mikä saa toimittajan kuvittelemaan, että tämä voi olla jotain muutakin kuin tavattoman tökerö kurpitsavankkuritarina?

No kun

Mahmud on komea ja hoikka nuori mies.

[junakohtaus]

Taidan heittää tähän kohtaan klassikkojen klassikon: miten tämä sälli on sattunut saamaan tilavan yksiön Helsingin ydinkeskustasta? Se nimittäin kelpaisi aika monelle muullekin ja sellaisen käypä vuokra on tollaiset ehkä 900 kuussa, jos naamasi sattuu miellyttämään vuokranantajaa niin paljon, että sinut valitaan noin sadan muun hakijan joukosta.

[nurkkakuntalainen]

Tämmöiset keniat ja muut on niitä kaikkein inhottavimpia maita, eikä niistä pitäisi päästää yhtään maahanmuuttajaa Eurooppaan.

[Maailmanmies]

Taidan heittää tähän kohtaan klassikkojen klassikon: miten tämä sälli on sattunut saamaan tilavan yksiön Helsingin ydinkeskustasta? Se nimittäin kelpaisi aika monelle muullekin ja sellaisen käypä vuokra on tollaiset ehkä 900 kuussa, jos naamasi sattuu miellyttämään vuokranantajaa niin paljon, että sinut valitaan noin sadan muun hakijan joukosta.

Sehän asui hyväsydämisen taiteilijan luona.

[Uuno Nuivanen]

Jos kurpitsajuttu ei jostain kumman syystä menisi läpi, on vielä jäljellä homokortti ja kentälläriehumiskortti. Kyllä tämä komea nuorukainen on tullut jäädäkseen. 

[törö]

No kun

Mahmud on komea ja hoikka nuori mies.

David "Race" Bannon eli oikeasti David Wayne Dilley on myös aika komea ketku ja onnistui huiputtamaan monia toimittajia väittäessään olevansa pedofiileja jahtaava Interpolin tappaja.

(http://www.freedomsphoenix.com/Uploads/Graphics/004/03/004-0307100533-David_Race_Bannon.jpg)

http://en.wikipedia.org/wiki/David_%22Race%22_Bannon

Tyyppi kuulostaa haastatteluissa aika vakuuttavalta, vaikka tarinat ovatkin toimintaleffatasoa. Suurin osa niistä on valitettavasti kadonnut netistä, mutta jotain sentään löytyy vielä. Kannattaa ladata jemmaan.

http://ernesthancock.com/archive/media/2003-06-02-ernie.mp3
http://ernesthancock.com/archive/media/2003-06-30-ernie.mp3
http://ernesthancock.com/archive/media/2003-10-02-ernie.mp3

http://www.prisonplanet.com/bannon_07_17_03.html

[Maailmanmies]

Odotin jutulta jonkinlaista uutta tietoa, mahdollista Kenian olojen perusteellista selvittämistä, kaverin kertomuksen kyseenalaistamista. Sitten se onkin sitä yhtä samaa mitä on luettu ja 20 vuotta. Miten turvapaikkabyrokratia toimii, haastateltavan motiivien pohtimista, pakolaisneuvonnan ja Amnestyn "asiantuntijoiden" mielipiteitä.
Ei mitään uutta, ei todellakaan.

[VeePee]

Mahmudin kurpitsatarina olikin Hesarin sunnuntainumeron suurin juttu. Vaatimattomat kuusi sivua.

[Nikopol]

Umayya ja Mahmud ne Hesariin soppii, ans kattoo kuinka monta vastaavaa pökälettä on jo valmiiksi kirjoitettuna.

Helsingin Sanomien joutsenlaulu. Tabloidikokoinen paskalehti ei edes teeskentele tarjoilevansa muuta kuin mokutusta.

Ilokseni olen huomannut että kokomuutoksen jälkeen en ole jaksanut lehteillä yhtä ainoata (ilmaista) kappaletta loppuun asti. Pienemmässä koossa joka aukeamalla on keskimäärin vähemmän ja vähemmän mielenkiintoista luettavaa. Samalla korostuu mainosten määrä. Moniaukeamaiset nyyhkytarinat saavat aikaan lehden sulkemisreaktion.

[Ajattelija2008]

Tämän uutisen mukaan John Allan Namu piileskeli Suomessa:
http://greatlakesvoice.com/ntvs-john-allan-namu-hiding-in-finland-after-expose-implicated-kenya-army-in-hiding-kabuga/
Tämän uutisen mukaan Namu on nyt Keniassa ja on  saanut paremmin palkatun tutkivan journalistin toimen:
http://www.kenyan-post.com/2012/12/ntvs-john-allan-namu-finally-goes-back.html?m=1     

[foobar]

Ja jälleen kerran matkareitti ei kiinostanut toimittajaa. Missä kaupungeissa on vietetty öita ja mitä  valtakunnan rajoja on ylitetty ?

Vaatii suoranaista taitoa kirjoittaa aiheesta kuusi sivua mainitsematta tätä puolta lainkaan. Ihmeellisintä tässä on että moni lukija ei varmaan edes tajua, että tämä erittäin relevantti osa tarinasta puuttuu.

[Ajattelija2008]

Tämän uutisen mukaan John Allan Namun dokumentti Kabugasta on huijausta:  http://m.nairobiwire.com/2012/07/man-claims-kabugas-photos-used-by-allan.html/?maneref=http%3A%2F%2Fwww.google.fi%2Fsearch%3Fhl%3Dfi%26ie%3DUTF-8%26q%3Djohn-allan%2Bnamu%2Bkabuga

[Kimmo Pirkkala]

Kauheasti juttua siitä, miksi Mahmud joutui lähtemään Keniasta, enkä ota nyt tässä kommentissa kantaa niiden paikkansapitävyyteen. Mutta ei yhtään perustelua, miksi Mahmud tuli Suomeen.

Näissä on aina tämä sama, kun kysytään "Miksi tulit Suomeen", kerrotaan miksi lähdettiin Keniasta. Minä haluaisin kerrankin kuulla, miksi turvapaikanhakija tuli Suomeen?

[hullu1234]

Kauheasti juttua siitä, miksi Mahmud joutui lähtemään Keniasta, enkä ota nyt tässä kommentissa kantaa niiden paikkansapitävyyteen. Mutta ei yhtään perustelua, miksi Mahmud tuli Suomeen.

Näissä on aina tämä sama, kun kysytään "Miksi tulit Suomeen", kerrotaan miksi lähdettiin Keniasta. Minä haluaisin kerrankin kuulla, miksi turvapaikanhakija tuli Suomeen?

Haluaa tulla maailman rasistisimman kansan vieraaksi?

[Uuno Nuivanen]

'Taikaseinä' -sanaa joutuu käyttämään niin usein, että sille voisi laatia korvaavan hymiön. 

[mietinen]

Mahdollinen rikollinen tausta ja kansainvälinen suojelu

Muutama vuosi sitten Mahmud meni töihin Kenian turvallisuuspalveluun NSIS:ään.
...
Lisäksi internetissä on lukemattomia linkkejä, jotka liittyvät hänen kertomaansa. Todistaakseen, miten vaarallisissa tilanteissa hän on ollut, hän näyttää videon poliisin hengiltä kiduttamasta kenialaismiehestä. Videon hän sanoo filmanneensa salaa itse silloin, kun hän palveli NSIS:ssä.

Video on kahdella eri tiedostolla. Ensimmäisessä kolme nauravaista poliisia ajelee autolla jonnekin. Toisessa klipissä on sekasortoinen tunnelma. Mahmud kertoo kuvanneensa sen aurinkolaseihin piilotetulla minikameralla. Maassa makaa kuollut mies, jonka sukuelimet on leikattu irti. Ne on aseteltu kuolleen pään viereen. Paikalliset ovat tulleet katsomaan ruumista, kuva tärisee ja ihmiset kirkuvat.

Maahanmuuttoviraston tulee selvittää kuulemisessa kansainvälisen suojelun saamisen edellytykset. Yksi edellytyksistä on vaatimus, ettei ole aihetta epäillä henkilön syyllistyneen törkeään rikokseen:

87 § Turvapaikka - Ulkomaalaislaki

Turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen:

1) rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;

2) törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena; taikka

3) Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.

Kansainvälistä suojelua missään muodossa ei voida lain perusteella myöntää törkeisiin rikoksiin syyllistyneelle.

[törö]

'Taikaseinä' -sanaa joutuu käyttämään niin usein, että sille voisi laatia korvaavan hymiön. 

(http://i717.photobucket.com/albums/ww173/prestonjjrtr/Smileys/MoneyTree.gif)

[Arvoton]

Vuoden alustus. Siitä pisteet.

Tottakai jokainen, jolla on subjektiivinen suojelun tarve, voi jäädä Suomeen. Maailma on avoin mullekin, jos alan kaivata suojelua. Voin joutua hakemaan suojelua vaikkapa Luxemburgista, Liechtensteinista tai Jerseystä. Tai Puolasta.

[Aallokko]

Näissä on aina tämä sama, kun kysytään "Miksi tulit Suomeen", kerrotaan miksi lähdettiin Keniasta. Minä haluaisin kerrankin kuulla, miksi turvapaikanhakija tuli Suomeen?

Koska Afrikassa viidakkorumpu tietää kertoa elämän olevan ilmaista Suomessa. Jo siinä nuori niin kuin vanhakin ajattelee, että no hitto, mähän lähden sinne.

[Ajattelija2008]

Eiköhän tämä "Mahmud" ole tullut Suomeen sen takia, että John Allan Namu piileskeli Suomessa kesällä. Koska Namun dokumentti Kabugasta oli huijausta, niin on epäselvää, ketä ja miksi Namu on pelännyt. Ja ketä "Mahmud" pelkää, jos ketään, niin siinä on jonkun verran selvittämistä maahanmuuttovirastolla. "Mahmudin" tarina, että hän aurinkolaseilla videoi turvallisuuspoliisin tekemän murhan, kuulostaa keksityltä. Jos "Mahmud" on tosiaan ollut turvallisuuspoliisin palveluksessa, niin eiköhän hän pysty todistamaan sen dokumenteilla.