2008-07-24 HS: Yksilön ja ryhmän oikeudet voivat olla ristiriidassa keskenään

[mietinen]

Yksilön ja ryhmän oikeudet voivat olla ristiriidassa keskenään, HS, 24.7.2008

Yhdenvertaisuus on suomalaisille tärkeä perusoikeus. Ihmisoikeussopimusten ja vuonna 1995 toteutetun perusoikeusuudistuksen kautta olemme ankkuroineet itsemme yksilön vapauksia ja oikeuksia kunnioittavaan ideologiaan.

Yksilökeskeisyys on kuitenkin vain lähtökohta, sillä useat perusoikeudet toteutuvat täysimääräisesti vain yhteisössä. Perustuslaissa onkin turvattu saamelaisten sekä romanien ja muiden ryhmien oikeus pitää yllä ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Perusoikeuksien toteuttaminen käytännössä edellyttää kykyä huomioida sekä vähemmistöjen ryhmäkohtaiset että vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden oikeudet. Tästä nousevat monet arkipäivän ongelmatilanteet: Pitääkö muslimityttöjen osallistua sekaryhmissä pidettävään uimaopetukseen? Voidaanko venäjänkielisten oppilaiden oikeutta puhua keskenään rajoittaa koulujen oppitunneilla? Miten romanikulttuuriin kuuluvaan muuttolupakäytäntöön tulisi suhtautua?

Mitä ryhmiä perustuslaissa tarkoitetaan? Lain valmisteluasiakirjojen mukaan ryhmiltä vaaditaan "tiettyä kiinteyttä ja pysyvyyttä", samalla kun tähdennetään, ettei säännös rajoitu koskemaan vain Suomessa perinteisesti asuvia vähemmistöjä.

Jonkinlaiseen oikeusvaikutusten porrastuneisuuteen viittaa se, että tietyt ryhmät mainitaan nimeltä joko itse lakitekstissä (saamelaiset ja romanit) tai valmisteluasiakirjoissa (tataarit ja juutalaiset). Näiden ryhmien lisäksi kriteerit täyttynevät ainakin useiden Suomessa asuvien kielellisten vähemmistöjen - joista suurimman muodostavat venäjänkieliset - ja toisaalta uskonnollisista vähemmistöistä ainakin muslimien kohdalla.

Sen lisäksi, että kysytään, keitä perustuslaki suojaa, on tärkeää tietää, mitä perustuslaki suojaa.

Kielellisiin oikeuksiin kuuluu muun muassa vapaus oman kielen käyttämiseen ja suoja kielen perusteella harjoitetulta syrjinnältä. Vahvimmin kielelliset oikeudet on turvattu maan virallisten kielten sekä saamen, romanikielen ja viittomakielisten osalta.

Lisäksi esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaan palveluja on järjestettävä asiakkaan äidinkieli huomioon ottaen, ja päivähoidon kasvatustavoitteisiin kuuluu maahanmuuttajaryhmien lasten oman kielen ja kulttuurin tukeminen yhteistyössä kulttuurin edustajien kanssa.

Unescon yleissopimus syrjinnän vastustamisesta opetuksen alalla puolestaan kieltää kaiken kieleen perustuvan erottelun, poissulkemisen, rajoittamisen tai etuoikeuksien myöntämisen, joka heikentää tai mitätöi tasa-arvon toteutumista opetuksessa.

Perustuslakivaliokunta on muutaman kerran ottanut kantaa ryhmille taattuihin kulttuurisiin oikeuksiin. Valiokunnan kannanotoissa on todettu esimerkiksi, että toimenpiteet, jotka yleisesti heikentävät saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa, voivat olla perustuslain näkökulmasta ongelmallisia, vaikka ne eivät kohdistuisikaan välittömästi kehenkään yksittäiseen saamelaiseen.

Erään toisen kannanoton mukaan maahanmuuttajien kotouttamisessa tulee huolehtia siitä, ettei kotouttamistoimenpiteillä vaaranneta maahanmuuttajien oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin.

Käytännössä rajanveto sen suhteen, mitä kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia vähemmistöryhmille turvataan ja mitä ei, ei ole monikulttuurisessa yhteiskunnassa helppoa.

Ristiriitoja syntyy erityisesti silloin, kun vähemmistöryhmä asettaa sisäisiä rajoituksia ryhmänsä jäsenille. Tilanne ei ole Suomessakaan uusi; eräissä konservatiivisissa kristillisissä liikkeissä painostetaan jäseniä yhteisön moraalinormiston mukaiseen käyttäytymiseen yhteisöstä pois sulkemisen uhalla. Monia muslimeita koskevia kysymyksiä on hyödyllistä pohtia sitä kautta, millaisia ratkaisuja olemme vaikkapa lestadiolaisten osalta tehneet.

Jos katsomme, että yksilöllisillä oikeuksilla on ehdoton etusija kollektiivisiin oikeuksiin nähden, päädymme tilanteeseen, jossa vain liberaaleja kulttuureita voidaan suvaita. Pahimmillaan tällainen paternalismi muuttuu mekanismiltaan totalitarismin kaltaiseksi ja joudumme kysymään, voidaanko liberaalia yhteiskuntaa ylläpitää ei-liberaalein keinoin.

Toinen vaihtoehto on painottaa individualismia enemmän ja suvaita ei-liberaalejakin ryhmiä. Yksilön oikeuksien turvaamiseksi voidaan edellyttää, että yksilöllä on mahdollisuus poistua ryhmästä.

Käytännössä aidon poistumismahdollisuuden turvaaminen ryhmästä eri tavoin riippuvaisille yksilöille ei kuitenkaan ole mahdollista. On vaikeaa hyväksyä, että liberalismiin liittyvä "välttämätön hinta" tarkoittaa pahimmillaan yksilön oikeuksien tuhoutumista.

Yksilöllisten ja yhteisöllisten oikeuksien välillä on pysyvä jännite, jonka kanssa on opittava elämään. Joudumme tekemään jatkuvaa, kontekstiin sidottua arviointia siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten sekä yksilön oikeudet että ryhmien oikeuden omaan kulttuuriin. Tässä mielessä elämme kulttuurien ja auktoriteettien kauppapaikassa.

Juridisena ohjenuorana on yleinen perusoikeuksien turvaamissäännös, joka velvoittaa julkista valtaa sallimaan ja tukemaan perustuslaissa tarkoitettujen ryhmien oman kielen ja kulttuurin kehittämistä, mutta siten, että se - hallituksen esityksen mukaan - "ei kuitenkaan merkitsisi siinä tarkoitettujen ryhmien oikeutta omaan kulttuurinsa vedoten poiketa suomalaisen oikeusjärjestyksen asettamista säännöistä".


Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Kirjoitusta kannattaa analysoida akez:in viestin "monikulttuurisuuden määritelmä" tarjoamien havaintojen pohjalta.

[Suvaitsija]

Käytännössä rajanveto sen suhteen, mitä kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia vähemmistöryhmille turvataan ja mitä ei, ei ole monikulttuurisessa yhteiskunnassa helppoa.

Kovinkaan moni asia ei helpotu tai parane monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Mielestäni tätä ongelmaa käsiteltiin Kouroksen kirjoituksessa ihan hyvin.

[l'uomo normale]

Jos katsomme, että yksilöllisillä oikeuksilla on ehdoton etusija kollektiivisiin oikeuksiin nähden, päädymme tilanteeseen, jossa vain liberaaleja kulttuureita voidaan suvaita. Pahimmillaan tällainen paternalismi muuttuu mekanismiltaan totalitarismin kaltaiseksi ja joudumme kysymään, voidaanko liberaalia yhteiskuntaa ylläpitää ei-liberaalein keinoin.

Toinen vaihtoehto on painottaa individualismia enemmän ja suvaita ei-liberaalejakin ryhmiä. Yksilön oikeuksien turvaamiseksi voidaan edellyttää, että yksilöllä on mahdollisuus poistua ryhmästä.

Käytännössä aidon poistumismahdollisuuden turvaaminen ryhmästä eri tavoin riippuvaisille yksilöille ei kuitenkaan ole mahdollista. On vaikeaa hyväksyä, että liberalismiin liittyvä "välttämätön hinta" tarkoittaa pahimmillaan yksilön oikeuksien tuhoutumista.

Yksilöllisten ja yhteisöllisten oikeuksien välillä on pysyvä jännite, jonka kanssa on opittava elämään. Joudumme tekemään jatkuvaa, kontekstiin sidottua arviointia siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten sekä yksilön oikeudet että ryhmien oikeuden omaan kulttuuriin. Tässä mielessä elämme kulttuurien ja auktoriteettien kauppapaikassa.

Täh? Siis oliko se kunniakulttuurien suvaitseminen nyt se liberalismin viimeisin päivitetty versio? Eli mitä tuo liberalismiin liittyvä "välttämätön hinta" tarkoittaa niinkuin Suomeksi? Sori, että kyselen tyhmiä. Vai tarkoittaako tuo "välttämätön hinta" sitä, että liberalismin nimissä esim. naiselta viedään oikeus ympärileikkaukseen ja pakkoavioliittoon ja sitä myöten oman ryhmän jäsenyyteen?

[Alkuasukas]

Olen pahoillani, mutta en tajunnut Kouroksen tekstistä mitään, olenko tyhmä?

[AuggieWren]

Olen pahoillani, mutta en tajunnut Kouroksen tekstistä mitään, olenko tyhmä?

Kouroksen mielestä yksilönvapauksien tuhoaminen lisää yksilönvapauksia.

Eli natsismi on kiva juttu, kunhan se on Kouroksen natsismia.

[kuhlmey]

Ristiriitoja syntyy erityisesti silloin, kun vähemmistöryhmä asettaa sisäisiä rajoituksia ryhmänsä jäsenille. Tilanne ei ole Suomessakaan uusi; eräissä konservatiivisissa kristillisissä liikkeissä painostetaan jäseniä yhteisön moraalinormiston mukaiseen käyttäytymiseen yhteisöstä pois sulkemisen uhalla. Monia muslimeita koskevia kysymyksiä on hyödyllistä pohtia sitä kautta, millaisia ratkaisuja olemme vaikkapa lestadiolaisten osalta tehneet.

Lestadiolaisten osalta emme ole tehneet yhtn mitn, joten se on aika huono vertailukohta. Mutta sopii varmaan kourouksille ja muslimeillekin.

Jos katsomme, että yksilöllisillä oikeuksilla on ehdoton etusija kollektiivisiin oikeuksiin nähden, päädymme tilanteeseen, jossa vain liberaaleja kulttuureita voidaan suvaita. Pahimmillaan tällainen paternalismi muuttuu mekanismiltaan totalitarismin kaltaiseksi ja joudumme kysymään, voidaanko liberaalia yhteiskuntaa ylläpitää ei-liberaalein keinoin.

Kourous pääsee, harvinaista kyllä, villakoiran ytimeen boldatussa lauseessaan. Meillä täällä länsimaissa on, ainakin toistaiseksi, yksilönvapaus ja naisilla tasa-arvo , muta kourouksien mielestä näiden oikeuksien turvaaminen vaikkapa musliminaisille olisi totalitarismia. 

[siviilitarkkailija]

Luultavasti joku demlahuijari joka haluaa syödä kaikista "kulhoista". Hän kuvittelee että maailmassa olisi joku velvollisuuksista vapaa oikeus nauttia ryhmän jäsenyydestä ja samanaikaisesti vapaus päättää vapaasti. Näin ei ole. Ihmisoikeudet ovat yksilövapauksia. Jos ihminen päättää olla vapaa, hänen ei ole pakko kuulua mihinkään järjestelmään tai yhteisöön valtiollista kansalaisuutta klukuunottamatta. Jos tästä on seurauksia, ne ovat vapaan valinnan seurauksia joita kutsutaan vastuunkantamiseksi.

Kuten voidaan havaita eri valtioiden ohjelmista joilla mm uusnatsijärjestöjen jäseniä tuetaan ja avustetaan vapaaksi katsotussa valinnassaan jatkaa elämää ilman ryhmän painostusta, niin vastaavaa apua ei ole uskontojen tai kulttuurisidonnaisten väkivaltapainostusryhmien uhreille. Poliittinen halu oikeaan vapauteen näyttää olevan kovin poliittisesti sitoutunutta. Seikka mitä mm ääriuskonnollisten ryhmien ahdasmielisyyden oikeutta tukeva pääsihteeri ei halua myöntää.

Pääsihteeri Kouros ei ymmärrä että jo 1700-luvulla keksittiin modernin oikeusvaltion periaatteet yksilövapauksineen. Tämä oli suuri muutos ryhmä- ja perhekeskeisestä ajattelusta. Ilmeisesti ihmisoikeusliiton parempi nimi olisikin "ryhmäoikeusliitto".

[Noottikriisi]

Hauskaa tasapainottelua. Kouros jahkailee yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden eduista mahdollisimman epämääräisesti voidakseen edelleen valita puolensa tapauskohtaisesti omien tunteidensa perusteella. 

Edit. Niinhän hän tarkemmin katsoen itse sanookin:

Joudumme tekemään jatkuvaa, kontekstiin sidottua arviointia siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten sekä yksilön oikeudet että ryhmien oikeuden omaan kulttuuriin.

[Veli Karimies]

Taitaa puhua siitä sellaisesta lopputuloksellisesta tasa-arvosta, mikä siis ei ole tasa-arvoa, vaan yksilön syrjintää ryhmään kuulumisen perusteella, eli on sitä nimenomaista rasismia.

[Siili]

Yksilöllisten ja yhteisöllisten oikeuksien välillä on pysyvä jännite, jonka kanssa on opittava elämään. Joudumme tekemään jatkuvaa, kontekstiin sidottua arviointia siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten sekä yksilön oikeudet että ryhmien oikeuden omaan kulttuuriin. Tässä mielessä elämme kulttuurien ja auktoriteettien kauppapaikassa.

Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Suomalainen lainsäätäjä on ilmeisesti toinen kaupan osapuoli.  Kuka on toinen? 

Olen ymmärtänyt, että USA:ssa ei kummoisesti tällaista kauppaa käydä.  Mistä amerikkalaiset jäävät paitsi?

[JoKaGO]

Jos katsomme, että yksilöllisillä oikeuksilla on ehdoton etusija kollektiivisiin oikeuksiin nähden, päädymme tilanteeseen, jossa vain liberaaleja kulttuureita voidaan suvaita. Pahimmillaan tällainen paternalismi muuttuu mekanismiltaan totalitarismin kaltaiseksi ja joudumme kysymään, voidaanko liberaalia yhteiskuntaa ylläpitää ei-liberaalein keinoin.

Toinen vaihtoehto on painottaa individualismia enemmän ja suvaita ei-liberaalejakin ryhmiä. Yksilön oikeuksien turvaamiseksi voidaan edellyttää, että yksilöllä on mahdollisuus poistua ryhmästä.

Käytännössä aidon poistumismahdollisuuden turvaaminen ryhmästä eri tavoin riippuvaisille yksilöille ei kuitenkaan ole mahdollista. On vaikeaa hyväksyä, että liberalismiin liittyvä "välttämätön hinta" tarkoittaa pahimmillaan yksilön oikeuksien tuhoutumista.

Yksilöllisten ja yhteisöllisten oikeuksien välillä on pysyvä jännite, jonka kanssa on opittava elämään. Joudumme tekemään jatkuvaa, kontekstiin sidottua arviointia siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten sekä yksilön oikeudet että ryhmien oikeuden omaan kulttuuriin. Tässä mielessä elämme kulttuurien ja auktoriteettien kauppapaikassa.

Täh? Siis oliko se kunniakulttuurien suvaitseminen nyt se liberalismin viimeisin päivitetty versio? Eli mitä tuo liberalismiin liittyvä "välttämätön hinta" tarkoittaa niinkuin Suomeksi? Sori, että kyselen tyhmiä. Vai tarkoittaako tuo "välttämätön hinta" sitä, että liberalismin nimissä esim. naiselta viedään oikeus ympärileikkaukseen ja pakkoavioliittoon ja sitä myöten oman ryhmän jäsenyyteen?

1984 ja newspeak.

[Malla]

Olen pahoillani, mutta en tajunnut Kouroksen tekstistä mitään, olenko tyhmä?

Mahdollisesti, mutta et ainoa. Näin kontekstiin sidottuna arvoiden.

[jmk]

Kovinkaan moni asia ei helpotu tai parane monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Täällä Radio Jerevan.
Meiltä kysytään: Mitä on monikulttuurisuus?
Me vastaamme: Monikulttuurisuus on sellaisten jatkuvien ja yhä lisääntyvien vaikeuksien luomista, jotka on äärettömän helppo voittaa.

[EL SID]

Kuuluuko Kouroksen määrittelemiin ihmisoikeuksiin pitää vähemmistön edut enemmistön etujen yläpuolella? Miten se voi olla loukkaamatta enemmistön oikeuksia?

[Alkuasukas]

Niin ja se on muuten kontexti.

[Mursu]

Minusta tuo pohdinta oli ihan asiallista. Toki se sanan "kulttuuri" käyttö, kun parempi olisi ollut "ryhmä" oli hieman outoa. Tuo lähinnä osoittaa millaisiin ongelmiin joudutaan, kun lähdetään ryhmäoikeuksien ja ryhmien tunnustamisen tielle. Minusta valtion tulisi tunnustaa minimaalinen määrä ryhmiä, perhe esimerkiksi on tällainen, samoin liikekumppanuudet ym. sopimusoikeudelliset ryhmät. Sen sijaan en näe miksi romaneja tulisi tunnustaa ryhmäksi muuten kuin millin tämä on välttämätöntä romaniyksilöiden käyttäytymisen ymmärtämiseksi. Ryhmän oikeus identiteettiin ja omin tapoihin nousee sen yksilöiden vapaudesta ja oikeuksista ja halusta jatkaa omaa identiteettiään ryhmän jäseninä. Ei siihen tarvita mitään erityistä valtion tunnustamista tai ryhmäoikeutta. Uskonnotkin voisivat olla ryhmä, joita valtio ei mitenkään erityisesti tunnusta eikä uskontoon kuuluminen olisi juridinen asia. Jotenkin häneltä jää myös jäsentämättä ero yksilön ja valtion toimien välillä. Tämä on hyvin tyypillistä Suomessa. Klassiset ihmisoikeudet nimenomaan ovat valtiota vastaan. Ihmisten välisiä toimia säätelevät normaalit lait, kuten rikoslaki.

Jos sinulla olisi vuokratalo ja joku vuokralainen alkaisi laatia säätöjä siitä, ketä saat ottaa vuokralaiseksi, alkaisitko neuvotella hänen kanssaan vai sanoisitko: "suu suppuun tai tulee häätö." Miksi ihmeessä kaupungin tulisi toimia yhtään eri lailla, kun tämä määräilijä on joku romanivanhempi?

[mietinen]

Yksilön ja ryhmän oikeudet

Perusoikeuksien toteuttaminen käytännössä edellyttää kykyä huomioida sekä vähemmistöjen ryhmäkohtaiset että vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden oikeudet.
...
Näiden ryhmien lisäksi kriteerit täyttynevät ainakin useiden Suomessa asuvien kielellisten vähemmistöjen - joista suurimman muodostavat venäjänkieliset - ja toisaalta uskonnollisista vähemmistöistä ainakin muslimien kohdalla.
...
Perustuslakivaliokunta on muutaman kerran ottanut kantaa ryhmille taattuihin kulttuurisiin oikeuksiin.
...
Jos katsomme, että yksilöllisillä oikeuksilla on ehdoton etusija kollektiivisiin oikeuksiin nähden, päädymme tilanteeseen, jossa vain liberaaleja kulttuureita voidaan suvaita.
...
Käytännössä aidon  poistumismahdollisuuden turvaaminen ryhmästä eri tavoin riippuvaisille yksilöille ei kuitenkaan ole mahdollista. On vaikeaa hyväksyä, että liberalismiin liittyvä "välttämätön hinta" tarkoittaa pahimmillaan yksilön oikeuksien tuhoutumista.
...
Joudumme tekemään jatkuvaa, kontekstiin sidottua arviointia siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten sekä yksilön oikeudet että ryhmien oikeuden omaan kulttuuriin.
...
Juridisena ohjenuorana on yleinen perusoikeuksien turvaamissäännös, joka velvoittaa julkista valtaa sallimaan ja tukemaan perustuslaissa tarkoitettujen ryhmien oman kielen ja kulttuurin kehittämistä, mutta siten, että se - hallituksen esityksen mukaan - "ei kuitenkaan merkitsisi siinä tarkoitettujen ryhmien oikeutta omaan kulttuurinsa vedoten poiketa suomalaisen oikeusjärjestyksen asettamista säännöistä".

Yhden oikeus (vapaus) on toisen velvollisuus (rajoite), eli yhden vapauteen liittyy toisen rajoite. Ks. keskustelu Elcric12:n kanssa, useita viestäjä. Lainsäädäntöä luotaessa ei siis ole kysymys "ilmaisten lounaiden" jakamisesta vaan oikeudenmukaiseksi koetun tasapainon määrittämisestä.

Kouroksen lainaaman hallituksen esityksen mukaan ihmisten oikeudet ja velvollisuudet eivät ole riippuvaisia heidän kulttuuristaan: "ei kuitenkaan merkitsisi siinä tarkoitettujen ryhmien oikeutta omaan kulttuurinsa vedoten poiketa suomalaisen oikeusjärjestyksen asettamista säännöistä". Huomion arvoista on kuitenkin hallituksen esityksen puhe ryhmien oikeuksista. Missä tilanteessa ryhmällä voi olla oikeus tai milloin se voi olla vastuussa teosta? Onko hallitus keksinyt uuden oikeussubjektin?

Kouros esittää oikeuksien määräytymisen perusteiksi yksilön uskontoa, kulttuuria ja kieltä. Eli hän katsoo, että yksilön vapaus tekoihin ja rajoitteisiin elämässä määräytyy näiden kolmen tekijän perusteella. Näkemys on mielestäni ristiriidassa yhdenvertaisuuden kanssa - ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä jää toteutumatta. Ihmisten erilaisesta kohtelusta uskonnon tai kulttuurin perusteella käytetään nykyisin termiä rasismi. Mielestäni lainsäädännön tulisi perustua yhtäläisiin oikeuksiin ilman poikkeuksia, koska poikkeukset rikkovat kokemuksen yhtenäisyydestä.

Mitä ryhmäoikeudet tarkoittavat käytännössä? Ryhmäoikeuksiin vedotaan esimerkiksi uskontojen yhteydessä. Uskonnollisissa rituaaleissa on ollut tapana mm. merkitä isän palvoman jumalan merkki poikalapseen. Kouroksen ryhmäoikeuksien perusteella isä saisi uskontonsa perusteella oikeuden merkitä poikansa. Vastaavasti poika menettäisi isänsä uskonnon perusteella oikeuden uskonnon ja omantunnon vapauteen sekä ruumiilliseen koskemattomuuteen. Miksi jumalan palvominen antaisi oikeuden rajoittaa toisen ihmisen ihmisoikeuksia ja yksilön oikeuksia?

Mielestäni lainsäädäntöä luotaessa tulee huomioida eritaustaisten ihmisten tarpeet, mutta lakia toimeenpantaessa ihmisiä tulee kohdella riippumatta heidän taustastaan. Eli käytännössä tuomarin ei tulisi perustella tuomiota ihmisen uskontolla, kulttuurialla tms. Vertaa esim. KKO:2008:93 Pahoinpitely "Koska toimenpide oli tehty B:n kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa uskontoon liittyvistä syistä...".

Maailmankuva määrittelee "henkilön hyväksymien, todellisuutta koskevien käsitysten joukon". Yhteiskunnan kehityksen kannalta on keskeistä, millaisin perustein väitteiden uskottavuus määräytyy. Ihmisillä on taipumus opettaa toisilleen ja erityisesti tuleville polville oma "todellisuutta koskevien käsitysten joukko". Kun ihminen oppii käsityksiä hän alkaa käyttäytyä näiden käsitysten mukaisesti.

Kannatan lainsäädäntöä, joka on luonteeltaan perusteltua, todistettuihin väitteisiin nojaavaa. Sen sijaan, että se perustellaan uskonnollisten johtajien mielipiteillä. Hyvän elämän ymmärtäminen on keskeinen osa demokraattista yhteiskunnan toimintaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Group_right

Group rights are rights held by a group qua group rather than by its members severally;[1] in contrast, individual rights are rights held by individual people; even if they are group-differentiated, what most rights are, they remain individual rights if the right-holders are the individuals themselves.[2] Group rights have historically been used both to infringe upon and to facilitate individual rights, and the concept remains controversial.[3]

[Mursu]

http://en.wikipedia.org/wiki/Group_right

Group rights are rights held by a group qua group rather than by its members severally;[1] in contrast, individual rights are rights held by individual people; even if they are group-differentiated, what most rights are, they remain individual rights if the right-holders are the individuals themselves.[2] Group rights have historically been used both to infringe upon and to facilitate individual rights, and the concept remains controversial.[3]

Minusta ryhmäoikeudet toimiakseen edellyttävät rajoja - niitä rajoja, joita suvikset yleensä vastustavat. Jos jollain etnisellä vähemmistöllä on oma alueensa, jolla on autonomia, voi se luoda omia oikeuksiaan sinne. Mielenkiintoista on, että nämä ryhmäoikeuksia kannattavat yleensä vastustavat suomalaisten ryhmäoikeuksia - esimerkiksi sosiaaliturvan sitomista kansalaisuuteen.

[Auringonvalo]

Sinänsä ihan kelpoa pohdintaan ja selkeyttää hyvin että miksi liberaalien arvojen kannattajana monikulttuurinen kehitysen näkee ongelmallisena.
Avaisiko joku mikä on tämä "välttämätön hinta" tarkoittaa?
Se että totalitaristisesti estetään ympärileikkauksia ja pakko-avioliittoja yms. käytöntöjä jotka eivät kuulu yksilönvapautta painottavaan yhteiskuntaan - milloin tähän sopeutuminen muuttuu hinnaksi?

[Toni R Jyväskylästä]

Vielä kun oltaisiin paneuduttu siihen oikeaan kysymykseen; mihin tarvitsemme monikulttuuria tässä muodossa?

[mietinen]

Lain tulkinta ja laki

KKO:2008:93 Pahoinpitely

Turun hovioikeuden tuomio 14.3.2007

Hallituksen esityksessä perustuslain perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp s. 56) oli todettu, että lapsen perusoikeuksia, kuten oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saanut loukata muun henkilön uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan otettu nimenomaisesti kantaa uskonnon mukaiseen poikien ympärileikkaukseen.

...

Korkeimman oikeuden ratkaisu

29. Koska toimenpide oli tehty B:n kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa uskontoon liittyvistä syistä ja se oli suoritettu lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla aiheuttamatta B:lle tarpeetonta tuskaa, toimenpiteellä voidaan katsoa tässä tapauksessa puututun kokonaisuutena arvostellen vähäisessä määrin B:n ruumiilliseen koskemattomuuteen eikä toimenpidettä ole pidettävä hänen etunsa vastaisena. Näistä syistä A:n menettelyä hänen järjestäessään pojalleen ympärileikkauksen ei ole pidettävä oikeudenvastaisena eikä siten rangaistavana. Näin ollen asiassa ei ole tarvetta ottaa erikseen kantaa siihen, onko A:n katsottava menettelyllään sinänsä toimineen toimenpiteen suorittaneen lääkärin tekijäkumppanina vai yllyttäjänä.

HE 309/1993
Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta

Pykälään ei sisälly erillistä rajoituslauseketta. Omaksutun perusoikeussäännösten kirjoittamistavan mukaisesti nykyiseen hallitusmuodon 8 §:ään sisältyvä viittaus lakeihin ja hyviin tapoihin on jätetty pois ehdotuksesta. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Ehdotettu säännös ei siten voi esimerkiksi oikeuttaa missään olosuhteissa ihmissyksilöiden silpomista, kuten naisten ympärileikkausta, huolimatta tällaisen toimenpiteen mahdollisesta yhteydestä johonkin uskonnolliseen suuntaukseen. Sama koskee muun muassa moniavioisuutta, joka ei sovellu suomalaiseen oikeusjärjestykseen. Uskonnon ja omantunnon vapauden perustuslainturva ei myöskään estä lailla antamasta yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen moraalisten ja eettisten arvojen mukaisia järjestysluonteisia säännöksiä, jotka eri uskonnollisten suuntausten tulee ottaa huomioon uskonnollisissa tai niitä vastaavissa menoissaan. Erityisesti muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat olisi muutoinkin otettava huomioon tulkittaessa, miten pitkälle säännöksen antama perusoikeussuoja, esimerkiksi uskonnon harjoittamisen käsite, ulottuu. Esimerkiksi lapsen perusoikeuksia, kuten oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ei saa loukata muun henkilön uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten.
...
Yhdessä 16 a §:n 1 momentin kanssa säännös velvoittaisi julkista valtaa sallimaan ja tukemaan siinä tarkoitettujen ryhmien oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Säännös tarjoaa valtiosääntöisen perustan myös siinä tarkoitettujen ryhmien elinolosuhteiden kehittämiselle niiden omaa kulttuuriperinnettä kunnioittaen. Toisaalta säännös ei merkitsisi siinä tarkoitettujen ryhmien oikeutta omaan kulttuuriinsa vedoten poiketa suomalaisen oikeusjärjestyksen asettamista säännöistä.

[Kimmo Pirkkala]

En edes viitsi lukea muuta kuin otsikon, sillä tiedän että tämä tarvitsee vain yhden kommentin:

Mitään ristiriitaa ei ole olemassa, sillä ei ole olemassa mitään ryhmän oikeuksia.

[ämpee]

En edes viitsi lukea muuta kuin otsikon, sillä tiedän että tämä tarvitsee vain yhden kommentin:

Mitään ristiriitaa ei ole olemassa, sillä ei ole olemassa mitään ryhmän oikeuksia.

Ajamalla vähemmistöjen ryhmäoikeuksia luodaan uusia etuoikeuksia.
Sitä kait tuossa ajetaan.

[Kimmo Pirkkala]

Ei ole olemassa vähemmistön oikeuksia eikä ryhmien oikeuksia. On vain vähemmistöön tai ryhmään kuuluvien yksilöiden oikeuksia.

[Toni R Jyväskylästä]

Vittuttaa tämä oikeuslaitosten munattomuus, Halla-aho ja Hirvisaari ne on pahoja immeisiä, mutta taikauskon perusteella lapsiaan silpovat ovat autuaita.