Kuinka kukaan saattaa kannattaa monikultturismia?

[alussaolisana]

Nyt unohdetaan, että USA:ssa 1800-luvulla erilaiset maahanmuuttajaryhmät loivat keskenään Pohjois-Amerikan mantereelle tietynlaisen yhteiskunnan. Maata jo asuttaneiden osaksi muodostui edes tasavertaisen tällaiseen projektiin osallistumisen sijasta lähes totaalinen etninen puhdistus ja joukkotuhonta 1800-luvulla. Tämän piirteen vuoksi en pidä USA:ta ollenkaan tavoittelemisen arvoisena vertailukohtana juuri tässä nimenomaisessa yhteydessä

USA oli tavoittelemisen arvoinen siinä mielessä, että siellä maahanmuuttajien annettiin tehdä työtä. Intiaanien syrjintä oli tietysti huono puoli.

USA ei ole minusta oikein vertailukelpoinen. Siellä oli metsästys- ja keräilykulttuurin jättämä valtava maa-ala, joka voitiin ottaa maatalouskäyttöön. Eurooppa on jo täynnä, ei ole rajaseutua. Maahanmuuttajien aiheuttamasta väestönkasvusta on vain haittaa. Se kurjistaa oloja kaikille.

[MattiL]

USA ei ole minusta oikein vertailukelpoinen. Siellä oli metsästys- ja keräilykulttuurin jättämä valtava maa-ala, joka voitiin ottaa maatalouskäyttöön. Eurooppa on jo täynnä, ei ole rajaseutua. Maahanmuuttajien aiheuttamasta väestönkasvusta on vain haittaa. Se kurjistaa oloja kaikille.

Eurooppa ei elä enää maatalousyhteiskunnan aikaa eikä ole täynnä. Täällä on vielä paljon tilaa työtätekeville ja yritteliäille maahanmuuttajille. Ongelmana työvoimapolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa on juuri se, että ihmisten ei sallita tehdä työtä eikä maahan päästetä työtätekeviä ihmisiä vaan muunlaisia.

[Tykkimies Pönni]

Nyt unohdetaan, että USA:ssa 1800-luvulla erilaiset maahanmuuttajaryhmät loivat keskenään Pohjois-Amerikan mantereelle tietynlaisen yhteiskunnan. Maata jo asuttaneiden osaksi muodostui edes tasavertaisen tällaiseen projektiin osallistumisen sijasta lähes totaalinen etninen puhdistus ja joukkotuhonta 1800-luvulla. Tämän piirteen vuoksi en pidä USA:ta ollenkaan tavoittelemisen arvoisena vertailukohtana juuri tässä nimenomaisessa yhteydessä

USA oli tavoittelemisen arvoinen siinä mielessä, että siellä maahanmuuttajien annettiin tehdä työtä. Intiaanien syrjintä oli tietysti huono puoli.

USA ei ole minusta oikein vertailukelpoinen. Siellä oli metsästys- ja keräilykulttuurin jättämä valtava maa-ala, joka voitiin ottaa maatalouskäyttöön. Eurooppa on jo täynnä, ei ole rajaseutua. Maahanmuuttajien aiheuttamasta väestönkasvusta on vain haittaa. Se kurjistaa oloja kaikille.

Tarkoittaisi nykyään käytännössä että Oulusta ylöspäin olisi vieri vieressä hitech-tehdassaleja tyhjillään ja valmiina tehtailun aloittamista varten. Maahanmuuttajien tulisi olla niin kouluttautuneita että he saisivat tehtaansa toimimaan yhtä hyvin kuin villin lännen uudisraivaajien pellot.

[matkamiehiii]

Niin kauan kun euroopan maat altistuu hollywoodin ym. monikulttuurisuutta ym. kulttuurimarxisuutta (miksi sitä haluaa kutsua) vaikutukselle on turha odottaa mitään radikaalia muutosta tapahtuvan suunnassa mihin Suomikin on menossa. Jos haluaa muuttaa politiikan suunta - pitää ensin muuttaa kulttuurin suunta.

Venäjällä asiaan on alettu puuttua.

The Cold War between the United States and the Soviet Union may have been consigned to the dustbin of history, but there is a fierce propaganda war raging for hearts and minds in movie theaters and living rooms across Russia's 11 time zones.
And here's why. Speaking to students and faculty of Moscow's prestigious Gnessin College, Russia's culture minister Alexander Avdeyev said America is conducting a "cultural invasion".
In the film industry, he pointed out, Hollywood's output increasingly resembles a modern-age propaganda machine – not an innocent form of entertainment. Indeed, Hollywood continues to churn out hundreds of films each year – albeit, of various levels of artistic quality – while Russia produces about 50 films in the same period of time.
Russia and Russians are regularly typecast as the villains in many of these productions, which could have a profound influence on viewers' perceptions – both at home and abroad. One reason for such negative typecasting involves military spending: if the taxpayers believe that Russians are as ruthless as Hollywood makes out, they will be more willing to fork out.
America's leading geopolitical guru, Zbigniew Brzezinski, admits there is a purely political dimension to this exported mountain of "popcorn" culture, which looks increasingly like another form of propaganda left over from the Cold War.
"Cultural domination has been an underappreciated facet of American global power," Brzezinski stated in his landmark book, The Grand Chessboard. For Brzezinski, however, the important aspect of the "cultural domination" is not the quality of the product, but simply the fact that it dominates.
"Whatever one may think of its aesthetic values, America's mass culture exercises a magnetic appeal, especially on the world's youth," he writes. "Its attraction may be derived from the hedonistic quality of the lifestyle it projects, but its global appeal is undeniable."
American television programs and films account for about three quarters of the global market, he added. Indeed, in Russia, the essence of a "creative product" has dramatically changed since the collapse of the Soviet Union, culture minister Avdeyev admits.
"While in the past a creative product was...an intellectual product, it has been turned into a commodity that should be sold," the minister said. "This is a very trying time for high culture."

Avdeyev admitted that there are "fewer good playwrights now," as it is more difficult to "write a good play than a script for a soap opera."  Thus, it is necessary sometimes to purchase productions from abroad, regardless of their overall content.
"American 'popcorn' films make up 70 percent of film distribution," the minister added, lamenting that "remarkable Russian films that win awards at international film festivals are not recouped in the Russian distribution network that is mostly privately-owned."

Although Avdeyev did not say as much, a between-the-lines reading of his comments suggests that Russia is leaning towards more political involvement in the cultural realm of art and entertainment.  The minister drew comparisons between the conditions artists work in today, and those of Soviet times.
"Culture...relied on state assistance, which provided excellent conditions for artists in the Soviet times," Avdeyev noted. "At present, artists must find the means to get by, occasionally relying on sponsors."
Given the current realities, and the influence that art and entertainment can have in the political realm, it will be interesting to see how Russia confronts Hollywood's pervasive message.

http://rt.com/politics/russia-hollywood-cold-war-297/

[Lalli IsoTalo]

Hyvä löytö matkamiehiiiltä.

... America is conducting a "cultural invasion".  In the film industry ... Hollywood's output increasingly resembles a modern-age propaganda machine – not an innocent form of entertainment.

{clip}

"Cultural domination has been an underappreciated facet of American global power," Brzezinski stated in his landmark book, The Grand Chessboard.

For Brzezinski, however, the important aspect of the "cultural domination" is not the quality of the product, but simply the fact that it dominates.

"Whatever one may think of its aesthetic values, America's mass culture exercises a magnetic appeal, especially on the world's youth," he writes. "Its attraction may be derived from the hedonistic quality of the lifestyle it projects, but its global appeal is undeniable."

http://rt.com/politics/russia-hollywood-cold-war-297/

[latrom]

Tässä itse hevosen suusta: http://web.archive.org/web/20120516015511/http://www.carlisle.army.mil/USAWC/Parameters/Articles/97summer/peters.htm


"Ours is also the first culture that aims to include rather than exclude. The films most despised by the intellectual elite--those that feature extreme violence and to-the-victors-the-spoils sex--are our most popular cultural weapon, bought or bootlegged nearly everywhere."

"There will be no peace. At any given moment for the rest of our lifetimes, there will be multiple conflicts in mutating forms around the globe. Violent conflict will dominate the headlines, but cultural and economic struggles will be steadier and ultimately more decisive. The de facto role of the US armed forces will be to keep the world safe for our economy and open to our cultural assault. To those ends, we will do a fair amount of killing. "

"The urbanization of the global landscape is a greater threat to our operations than any extant or foreseeable military system. We will not deal with wars of Realpolitik, but with conflicts spawned of collective emotions, sub-state interests, and systemic collapse. Hatred, jealousy, and greed--emotions rather than strategy--will set the terms of the struggles. "

Multikultti mainittu:

"The contemporary expansion of available information is immeasurable, uncontainable, and destructive to individuals and entire cultures unable to master it. The radical fundamentalists--the bomber in Jerusalem or Oklahoma City, the moral terrorist on the right or the dictatorial multiculturalist on the left--are all brothers and sisters, all threatened by change, terrified of the future, and alienated by information they cannot reconcile with their lives or ambitions. They ache to return to a golden age that never existed, or to create a paradise of their own restrictive design. They no longer understand the world, and their fear is volatile. "

Kiina vastaa:

http://www.nytimes.com/2012/01/04/world/asia/chinas-president-pushes-back-against-western-culture.html?_r=0

"BEIJING — President Hu Jintao has said China must strengthen its cultural production to defend against the West's assault on the country's culture and ideology, according to an essay in a Communist Party policy magazine published this week. The publication of Mr. Hu's words signaled that a new major policy initiative announced in October would continue well into 2012. "

[matkamiehiii]

Tällä hetkellä käsittääkseni maailmassa on 4 merkittävää kulttuuripiiriä jotka määrittelee sitä miten eri ihmiset ajattelee ja käyttäytyy, Suomi voi valita jonkun näistä tai yrittää tasapainoitella jotenkin näitten välissä, näin pienenä maana Suomen olisi vaikeaa luoda omaa kulttuuripiiriä.

1. Läntinen kulttuuripiiri: Tähän kuuluu USA,länsieurooppa,Latinalainen amerikka (poislukien kommunistimaat) Australia jne..
Olennaista kulttuurille hedonismi, individualismi ym. johtuen vahvasta individualismista monikulttuurisuutta katsotaan suopeasti, piirteitä kulttuurimarxismista paikoin.
2.Islamin kulttuuripiiri: Muslimimaissa on omat arvonsa ja tapansa jotka eroaa länsimaista tunnetusti.
3.Venäjän kulttuuripiiri: oli vahvempi NL:n aikoina mutta saattanee vahvistua jatkossa yhä enemmän ja eriytyä enemmän lännen kulttuurista, ainakin Putin vähän sellaista vihjailisi. Lienee aika lähellä länttä kulttuurillisesti mutta vähemmän yksilökeskeisiä ja kulttuurimarx:sia vaikutteita.
4.Kiinan kulttuuripiiri: en ole oikein perehtynyt tähän mutta selvästi Kiinallakin on halu luoda oma todellisuus kansalaisilleen mikä lienee vähemmän individualistinen kuin länsimaissa.

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/68/Civilizations_map_02.png/800px-Civilizations_map_02.png)

Huntingtonin mukaan maailma jakautuu selvästi kahdeksaan tai yhdeksään suureen kulttuuripiiriin, jotka ovat länsimainen, latinalaisamerikkalainen, ortodoksinen, islamilainen, intialainen, kiinalainen, japanilainen, ja afrikkalainen kulttuuri, mahdollisesti lisäksi buddhalainen kulttuuri.

Todisteena käsitykselleen Huntington piti sitä, että useimmat nykyajan pahimmat selkkauspesäkkeistä kuten Bosnia, Kosovo, Palestiina sekä Intian ja Pakistanin raja ovat sijainneet eri kulttuuripiirien rajoilla ja kiistojen osapuolet kuuluvat eri kulttuuripiireihin. Lisäksi hän toteaa, että useimmissa tapauksissa toisena osapuolena on jokin islamilaiseen kulttuuriin kuuluva kansa.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Clash_of_Civilizations

[falco]

Hieno aloitus Einolta! Tätä ketjua on ollut erityisen mielenkiintoista ja hauskaa lukea, joukossamme on todellisia verbaaliakrobaatteja.

Mielestäni monikulttuurisuuden jyrkkä kategorinen vastustaminen on ongelmallista, koska moni ymmärtää tuon termin omalla tavallaan. Mitä monikultturismi tarkoittaa? Entä kansainvälisyys tai kulttuurirelativismi ja miten nämä ovat suhteessa toisiinsa?

Arto Luukkainen jo tuolla aiemmin kirjoitti mielestäni järkevästi. Itse koen, että on sekä suomalaisen yhteiskunnan että yksilöiden kannalta hyödyllistä, mikäli maassamme on koulutettuja ja yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi kotoutuneita maahanmuuttajia. Oleellista on, että he jakavat kanssamme keskeiset suomalaisen (länsimaalaisen) yhteiskunnan arvot liittyen vaikkapa sananvapauteen, uskonnonvapauteen ja sukupuolten tasa-arvoon. Tärkeää on myös, että he tulevat toimeen omillaan vähintään keskimäärin yhtä hyvin kuin kantasuomalaiset. Tällöin he voivat oikeasti parantaa Suomen taloudellista huoltosuhdetta.

He ovat samaan aikaan mukautuneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja toisaalta he voivat pitää kiinni omista kulttuurisista ja uskonnollisista tavoistaan siltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa keskeisten arvojemme kanssa. Uskon, että kanssakäyminen tällaisten maahanmuuttajien kanssa aidosti rikastuttaa suomalaista kulttuuria, laajentaa suomalaisten näkemystä maailmasta ja antaa etenkin nuorille suomalaisille oivat eväät toimia globaalissa liike-elämässä sujuvasti. Suomi elää viennistä, ja kansainvälisillä areenoilla sulavasti esiintyviä suomalaisia todella tarvitsemme.

Mielestäni tuo on positiivista monikulttuurisuutta. Joku sanoo, että ei, se ei ole monikulttuurisuutta vaan kansainvälisyyttä. Itse kuitenkin ymmärrän kansainvälisyyden siten, että se on kansojen välistä kanssakäymistä yleensä niin, että siihen ei liity maahanmuuttoaspektia. Kansat käyvät kauppaa keskenään ja vierailevat turisteina eri maissa.

Kielteistä monikulttuurisuutta totisesti on myös olemassa. Se on sellaista maahanmuuttoa, joka aiheuttaa Suomelle haittoja taloudellisesti ja/tai kulttuurisesti sekä turvallisuuden ja rikollisuuden osalta. Sellaista, jossa maahanmuuttaja ei halua olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen eikä hän jaa keskeisiä länsimaisia arvoja kanssamme. Sellaista, jossa maahanmuuttaja elää tulonsiirtojen varassa pysyvästi. Ikävä kyllä nykyinen "humanitaarinen" maahanmuutto on pääasiassa tätä.

Mutta onko tämä "kielteinen monikulttuurisuus" monikulttuurisuutta, vai onko se kulttuurirelativismin ilmentymä? Sillä tavalla, että yhteiskunta ei odota eikä edellytä tänne muuttavalta tiettyjen yhteisten arvojen omaksumista vaan sallii kaikkien kulttuurien kaikkien piirteiden säilyttämistä silloinkin, kun ne ovat ratkaisevalla tavalla omien arvojemme vastaisia.

Mielestäni on ongelmallista, mikäli maahanmuuttokriittiset viestivät julkisuudessa voimakkaasti vastustavansa kaikkea monikulttuurisuutta, koska moni tavallinen kadunmies uskoakseni tulkitsee monikulttuurisuuden termiä samoin kuin minä. Tällöin viesti aiheuttaa torjuntareaktion, koska kuulija ymmärtää monikulttuurisuutta kritisoivan vastustavan totaalisesti kaikkea maahanmuuttoa Suomeen.

Olen miettinyt Einon lanseeraamia mokuttajakategorioita ja yrittänyt tunnistaa, onko tuhomokuttajia oikeasti olemassa ja keitä heihin voisi kuulua. Stubb on aiemmin mainittu tuhomokuttajana. Mielestäni hän on narsistinen opportunisti, ja tunnistan hänessä piirteitä, jotka sopivat paremmin ideologiamokuttajan ja etenkin opportunismimokuttajan pirtaan. En uskoisi Kataisenkaan olevan tuhomoku, enemmänkin trendimoku. Kuten täällä on aiemmin fiksusti todettu, he voivat silti hyödyllisinä idiootteina olla tuhomokun palveluksessa.

Kuka sitten on tuhomoku? Mieleeni tulee potentiaalisena ehdokkaana ruotsalainen EU-komissaari Cecilia Malmström. Hän puhuu niin järkyttävän pehmeitä, että mielessäni on käynyt, että voiko ihminen olla noin sinisilmäinen ja hölmö (mikä viittaisi trendimokun tai ideologiamokun suuntaan) vai olisiko hän aidosti tosissaan ja täyttäisi tuhomokun tiukat kriteerit?

EDIT: korjattu EU-komissaarin nimi.

[Siili]

Esimerkki 2: Hiiro kertoo rasististen mielipiteiden piiloutuvan maahanmuuttokriittisyys-sanahirviön alle. Vain promillella maahanmuuttokriittisyyden taakse piiloutuvista on esittää mielipiteidensä perusteeksi mitään muuta kuin pelkoja ja ennakkoluuloja. Mitähän Hiirolla on esittää väitteidensä perusteeksi muuta kuin ennakkoluuloja? Olisi kiva kuulla, mihinkä tutkimukseen perustuu tämä yhden promillen huipputarkka luku?

Ehkäpä hän on konsultoinut Stubbia?

[Mursu]

Todisteena käsitykselleen Huntington piti sitä, että useimmat nykyajan pahimmat selkkauspesäkkeistä kuten Bosnia, Kosovo, Palestiina sekä Intian ja Pakistanin raja ovat sijainneet eri kulttuuripiirien rajoilla ja kiistojen osapuolet kuuluvat eri kulttuuripiireihin. Lisäksi hän toteaa, että useimmissa tapauksissa toisena osapuolena on jokin islamilaiseen kulttuuriin kuuluva kansa.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Clash_of_Civilizations

Nuo voivat olla tunnetuimpia selkkauspesäkkeitä, mutta pahimpia noi eivät ole. Esimerkiksi toisessa Kongon sodassa kuoli viisi miljoonaa ihmistä. Kuka on edes kuullut tuosta?

[latrom]

Ovatko länsimaiden erilaiset interventiot (Libya, Syyria, Irak, Afganistan) tarkoitettu multikultin raaka-aineeksi?

[Lissukka]

Mikä on se monokulttuuri, joka olisi se ihannetila? Olen vasta palstaan tutustumassa ja jäin miettimään, mikä olisi sitten realistinen monikulttuurisuuden vastakohta? Milloin suomessa on vallinnut monokulttuuri? Tarkoitan sen jälkeen, kun Saamelaiset oli ajettu pohjoiseen ja tänne alkoi virtaamaan väkeä kaikkialta, idästä ja lännestä.

[Lalli IsoTalo]

Mikä on se monokulttuuri, joka olisi se ihannetila? Olen vasta palstaan tutustumassa ja jäin miettimään, mikä olisi sitten realistinen monikulttuurisuuden vastakohta? Milloin suomessa on vallinnut monokulttuuri? Tarkoitan sen jälkeen, kun Saamelaiset oli ajettu pohjoiseen ja tänne alkoi virtaamaan väkeä kaikkialta, idästä ja lännestä.

Tervetuloa mukaan, Lissukka! Laitan tähän Wikipedian määritelmän kulttuurista.

...erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä.

- Jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutiolle, organisaatiolle tai ihmisryhmälle. ...

- Ne käytöksen piirteet, jotka vaihtelevat maantieteellisesti alueittain.

Hmm. Monokulttuuri tarkoittanee, että tärkeistä asioista ollaan suunnilleen samaa mieltä?

[Lissukka]

Kiitos . Sellainen tila, jossa suuri ihmisjoukko on samaa mieltä niistä tärkeistä asioista, vallitsee aina silloin, kun jokin suurempi ideologia valtaa alaa ja suodattaa näkyvistä ne eriävät mielipiteet. Tätä on tapahtunut euroopassa silloin tällöin ja maailmassa on sellaisia paikkoja, jossa sitä tapahtuu edelleen Eli en usko, että sellainen tilanne on tuskin koskaan todellinen.

[Lalli IsoTalo]

Kiitos . Sellainen tila, jossa suuri ihmisjoukko on samaa mieltä niistä tärkeistä asioista, vallitsee aina silloin, kun jokin suurempi ideologia valtaa alaa ja suodattaa näkyvistä ne eriävät mielipiteet.

Eikö suuri ihmisjoukko voi olla samaa mieltä esim. sananvapaudesta?

Häippäisen forumilta piakkoin. Palaan huomenna.

[Lissukka]

Mielestäni sellaista tilannetta ei ole. On myös olemassa suuri ihmisjoukko joka ei kannata täyttä sananvapautta, vaan rajaisi sananvapauden ulkopuolelle itselleen epämiellyttävät kannanotot. Se että on saatu aikaan yhteinen sopimus suhteellisesta sananvapaudesta on toki osoitus siitä, että aika suuri joukko ihmisiä on sananvapauden kannalla, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että on olemassa myös joukko ihmisiä, jotka eivät sitä kannata. Yksi syy sopimuksen syntymiseen voi esimerkiksi olla se, että tämä joukko joka ei sananvapautta kannattanut ei päässyt sopimukseen siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei, eli se ei ollut riittävän yhtenäinen sopimuksen aikaansaamiseen. Mutta emme siis suinkaan elä sananvapautta kannattavassa monokulttuurissa.

[Arvoton]

Törmäsin muun päälle ilmaisuhirviöön "monikulttuurinen työpaikka". Suomen fintelligentsija, jolla mm. media hallussaan yliopistojen ja muun lisäksi, hokee monikulttuuria jokaisessa yhteydessä, jossa on mamuja.

Työpaikka ei voi olla MITÄÄN muuta kuin monokulttuuri. Tullaan duuniin, tehdään, mitä on luvattu tehdä, pidetään lain ja sopimusten mukaiset tauot ja lähdetään vapaa-ajalle. Mutta koulutus- tai työpaikka tai kuntokeskuksen asiakaskunta voi toki olla MONIKANSALLINEN.

Mutta koska "monikerroksinen" ja älyllinen fintelligentsijamme kieltää sanan "kansallinen", ei paljon jää. Erityisen ansiokasta asiassa on, että sana "monikulttuuri" ja sen johdannaiset, joka on monta kertaa lausutumpi sana kuin esim. sana "ihminen" on suoraan ja suodattamatta apinoitu ulkomailta. Olen apina, olen siis yht./hum. tms. maisteri.

Montako humanistia tarvitaan keksimään syöpään tehoava lääke, ympäristöystävällinen auto tai lamaturvallinen talous?

Nii-i. Sanojen hokeminen ja käsitteiden vääntely on massiivisinta asiantuntemusta. Maalaisjärkinen on reppana!

[Reinhardt42]

Tähän väliin haluaisin lainata pätkän suosikkikirjailijani Alexander Solzhenitsynia.
Hänen näkemyksensä liittyen median rehellisyyteen  ja sananvapauteen:
"Totuushan on aina ikään kuin kaino, liian julkeasti päälle käyvästä valheesta se vaikenee.
Maan sisäisen informaation vaihdon pitkällinen puuttuminen luo ymmärtämättömyyden kuilun kokonaisten
väestöryhmien välille.
Me yksinkertaisesti lakkaamme olemasta yhtenäinen kansa, sillä me todella puhumme eri kieliä"

Mielestäni ajankohtainen ajatus pohdittaessa mediakentän tasapuolisuutta ja sananvapauden toteutumista
suomalaisessa mediassa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

[Lissukka]

Totta, työpaikka ei ole edes demokratia, eikä sen kuulukaan olla. Toki työviihtyvyys nousee ja tuottavuus usein paranee jos joitakin demokratiaa muistuttavia elementtejä lisätään silloin, kun päätetään sellaisista asioista, jotka koskettavat läheltä jokaista työntekijää.

Mutta tämän ketjun otsikko muistaakseni oli jotain sinnepäin, että kuinka kukaan voi kannattaa monikultturismia, joten mikäli monikultuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuuri, niin mikä se sitten on? Eli jos monikulttuurisuus ei ole kannatettava tila, niin ilmeisesti sen vastakohta on, joka on siis....?

[Eino P. Keravalta]

Hyvä ystävä, tämä on ollut raskas ketju lukea, koska aihe on niin synkkä. Siksi haluaisinkin tähän väliin, ikäänkuin piristykseksi ja viihteeksi, tuoda esiin afrikkalaisperäisiä shamaanitarinoita. Tässä kerrotaan olennosta nimeltä Chitauli. Se tarkoittaa niin montaa Chitaulia kuin yksittäistäkin Chitaulia ja Chitauleja ylipäänsä.

Sanotaan, että Chitauli saa ravintonsa ihmisestä. Ja että kauan sitten Chitauli haastoi itsensä Jumalan sotaan, koska Chitauli halusi koko maailmankaikkeuden haltuunsa. Ja kerrotaan, että Jumala taisteli hirvittävän taistelun Chitaulia vastaan ja voitti nämä ja pakotti Chitaulin piileskelemään maanalaisissa kaupungeissa. Nyt Chitauli siis asustelee syvällä maanalaisissa luolissa. Näissä luolissa sanotaan olevan valtavia tulia, joita orjat, ihmiset pitävät. Ja nämä ihmiset ovat kuin zombit. Chitauli ei voi syödä kiinteää ruokaa. Mutta ne voivat ravita itseään ihmisen verellä. Tai ne elävät sillä voimalla ja energialla, jota syntyy, kun ihmiset maan päällä tappelevat, sotivat ja tappavat toisiaan.

Kauan sitten, aikojen alussa, hyvin tiivis ja paksu sumu peitti kaiken maan eivätkä ihmiset voineet nähdä aurinkoa taivaalla muutoin kuin pienenä, himmeänä valopilkkuna. Ja he näkivät Kuun vain hentona kajastuksena yöllä tuon sumun vuoksi. Ja satoi aina mutta vain pienenä tihkuna. Ukkosta ei ollut. Eikä ollut myrskyjä. Maa oli tiheiden metsien ja valtavien viidakoiden peitossa ja ihmiset elivät tuohon aikaan rauhassa Maan päällä. Ihmiset olivat onnellisia ja sanotaan, että tuohon aikaan ihmisillä ei ollut kykyä puhua. He saattoivat päästää omituisia ääniä, kuten eläimet nyt, mutta he eivät voineet puhua. Mutta niinä aikoina ihmiset keskustelivat keskenään mielen voimalla.

Ja niin kerrotaan, että kun Chitauli tuli Maahan, he saapuivat ilmassa lentävillä aluksilla, aluksilla, jotka olivat kuin mahtavat astiat ja kulhot ja jotka päästivät kauhistuttavia ääniä luoden tulta taivaalle. Ja niin Chitauli salamaruoskin kokosi ihmisiä kuulemaan heitä kertoen, että he ovat mahtavia jumalia taivaalta ja että he lahjoittaisivat suuria lahjoja ihmiskunnalle. Nämä jumalat olivat hieman ihmisen näköisiä, mutta hyvin suurikokoisia ja pitkähäntäisiä. Heillä oli kauhistuttavat, palavat silmät, kaksi keltaista ja joillakin lisäksi punainen silmä keskellä otsaa.

Chitauli riisti ihmisiltä heidän suuret mahtinsa, kuten kyvyn puhua mielen kautta, kyvyn liikuttaa esineitä mielen voimalla ja kyvyn nähdä tulevaisuuteen ja menneisyyteen sekä kyvyn matkustaa hengessään toisiin maailmoihin. Kaikki nämä kyvyt Chitauli vei ihmisiltä ja antoi tilalle uuden kyvyn - puhekyvyn. Ihmiset harmikseen kuitenkin havaitsivat, että yhdistämisen sijaan puhekyky jakoi heidät, sillä Chitauli kavaluuttaan loi ihmisille eri kielet, ja tämä loi ihmisten keskuuteen paljon eripuraa.

Chitauli teki myös jotain ennenkuulumatonta. Se valitsi ihmisiä kuninkaiksi ja käski toisten ihmisten totella näitä. Näillä kuninkailla oli Chitaulin verta itsessään ja he puhuivat Chitaulin puolesta. Ihmisille kerrottiin, että näiden hallitsijoiden käskyjen laiminlyönti johtaa vakaviin seuraamuksiin. Ennen Chitaulin saapumista olivat ihmiset yhtä. Mutta Chitaulin tulon jälkeen ihmiset olivat jakautuneita niin henkisesti kuin kielen puolesta.
Ja Chitauli antoi ihmisille outoja, uusia tuntemuksia. Ihmiset alkoivat tuntea olonsa epävarmaksi ja he alkoivat rakentaa ympärilleen aitoja. Niin ihmiset alkoivat rakentaa maita. He loivat heimoja ja heimojen maita, joilla oli rajat. Ja rajoja puolustettiin vihollisilta. Ihmisistä tuli ahneita ja he halusivat saavuttaa valtaa ja rikkauksia. Chitauli myös pakotti ihmisen kaivamaan metalleja maasta. Ajan oloon Chitauli opetti ihmisen jalostamaan ja muokkaamaan näitä metalleja aineiksi, joita ei oltu ennen Maan päällä tavattu.

Chitauli häivytti taivasta peittäneen tiiviin sumun ja antoi ihmiskunnan ensikertaa nähdä tähdet ja taivaan. Chitauli selitti ihmisille, että nämä olivat olleet väärässä luullessaan, että Jumalan asui Maan sisällä. Chitauli kertoi, että Jumala asui taivaalla ja että ihmisten tuli tehdä asioita, jotka miellyttävät Jumalaa taivaalla. Ennen Chitaulin tuloa ihmiset ajattelivat, että Jumala, Suuri Äiti, asui Maan sisällä, koska Maa tuotti vihantaa ja kaiken, mitä ihmiset tarvitsivat. Mutta kun Chitauli käänsi ihmisten katseet taivaalle, ihmiset alkoivat uskoa, että Jumala asuu taivaalla ja että ihmiset, jotka kuolevat, eivät mene maahan, vaan taivaaseen.

Kaiken lisäksi Chitauli kertoi ihmisille, että ihmiset Maan päällä ovat täällä siksi, että he tekevät Maan sopivaksi Jumalalle tulla alas Maahan ja oleskella täällä. Ja sanotaan myös, että ne, jotka tekevät työtä, jotta käärme-jumala Chitauli voisi olla Maan päällä, palkitaan vallalla ja suurenmoisin lahjoin.

Hyvää yötä. 

[ateisti]

Mutta tämän ketjun otsikko muistaakseni oli jotain sinnepäin, että kuinka kukaan voi kannattaa monikultturismia, joten mikäli monikultuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuuri, niin mikä se sitten on? Eli jos monikulttuurisuus ei ole kannatettava tila, niin ilmeisesti sen vastakohta on, joka on siis....?

Käsittääkseni otsikossa tarkoitetaan nimenomaan modernia monikultturismia, missä länsimaihin tuodaan paljon ihmisiä mm. muslimimaista. Vastakohtia tälle on esimerkiksi se Suomi, joka oli olemassa ennen massamaahanmuuttoaikaa, tai hypoteettinen Suomi, jossa käytettäisiin maalaisjärkeä maahanmuuttopolitiikassa (eli ei rikollisia, vähemmän muslimeja, ei liikaa hyviäkään maahanmuuttajia). Itseasiassa ennen vanhaanhan oltiin kirjaimellisesti hyvinkin monikulttuurisia - silloin kulttuureja erotti ja suojeli valtiot, nykyään ne halutaan pistää yhteen, mistä voi helposti syntyä konflikteja.

[Eino P. Keravalta]

Monikultturismin vastakohta ei suinkaan ole monokultturismi. Jos halutaan olla tarkkoja, mitään sellaista kuin monikulttuuri tai monokulttuuri ei edes voi olla olemassa. Monokulttuuria ei voi olla olemassa, koska nykyisen globalisaation ja tiedonvälityksen aikana jokainen kulttuuri on saanut vaikutteita myös muilta kulttuureilta, luultavasti jopa Amazonin viidakossa elelevät, eristyksissä olevat heimot historiansa aikana. Toisaalta myöskään monikulttuuria ei voi olla olemassa, koska kulttuureilla on sisäänrakennettu ja luontainen pyrkimys hylkiä toisiaan, koska jokainen kulttuuri on arvojärjestelmä ja sellaisena sovittamaton muiden arvojärjestelmien kanssa.

Monikulttuuria siis voidaan vain tavoitella tai sitä voidaan pitää ihanteena, mutta milloinkaan siihen ei päästä muutoin kuin yhteiskunnan pintatasolla ja osittain. Siksi monikultturismi onkin destruktiomokuttajalle niin ihanteellinen tavoite: sitä ei voida saavuttaa, mutta saavuttamista yrittämällä saadaan "sivutuotteena" erittäin radikaaleja muita haitallisia vaikutuksia yhteiskuntaan.

Mutta jos käytämme monikulttuurin käsitettä väljemmin ja ajattelemme esimerkiksi Suomen nykyistä kehitysmaaperäistä populaatiota monikulttuurin toteuttajina kantaväestön seassa, voidaan sanoa, että monikulttuurin vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan esimerkiksi kansainvälisyys, eurooppalaisuus, itsehallinnollisuus, demokratia ja hyvinvointivaltio.

[John Doe]

"Kuinka kukaan saattaa kannattaa monikultturismia?"

Kuinka kukaan saattaa kannattaa ydinvoimaa. Varsinkin kun sähköä tulee pistorasiasta?

[IMMane]

Onko monikulttuuri sitä että erilaiset kulttuurit asuvat lähekkäin ja sietävät toistena olemassaolon jostain syystä ? Ja jos näin on niin mitä hyötyä tästä järjestelystä on/on ollut ?

[alussaolisana]

ateisti ja Eino P. ehtivätkin jo ansiokkaasti ottaa kantaa tuohon monikulttuurisuuden vastakohta -kysymykseen. Nähdäkseni mikä tahansa looginen ja määritelty järjestelmä on tietyllä tavalla monikulttuurisuuden vastakohta, koska kyseessä on utopia, joka ilmeisestikin tarkoituksella on jätetty ameebamaisen muodottomaksi. Lisäksi on oleellista huomata että pelkkä utopian nimeäminen joksikin ei anna sille muotoa ja määrittelyä. Eli jos minä keksin kaoottisen ja häilyvän systeemin ja annan sille nimeksi "maailman paras yhteiskuntajärjestys", niin nerokkaan järjestelmäni vastustajat eivät tod näk kannata "maailman huonointa yhteiskuntajärjestystä".

Olenkin ajatellut nousta uudeksi palvonnan kohteeksi uudella "Rakkauden maailma" -yhteiskuntakok... eikun järjestelmälläni. Kaikki onnelani vastustajat kannattavat "Vihan maailmaa" ja heidät tulee raivata tieltäni.

[Eino P. Keravalta]

Nerokkuutta nimimerkiltä alussaolisana.

[matkamiehiii]

Sinälläänhän psykologisessa mielessä on helppo havaita miksi niin monet kannattaa suhteellisen sokeasti monikulttuurisuutta.
Kuten MBTI-luonnetestissä voimme havaita tälläkin foorumilla: niin suurin osa on INTJ eli tiedemies tyyppisiä.
http://hommaforum.org/index.php/topic,472.60.html todellisuudessa koko väestöstä INTJ tyyppisiä on kuitenkin vain about 1-2%
Suurin osa ihmisistä ei ajattele juurikaan kovin pitkäjänteisesti ja elää hetkessä, toisaalta taas monet antaa tunteitten ja kokemusten (esim mamu kaveri) sumentaa terveen järjen ja ns. big picturen.

Kuten Niklas Ojala tuossa MBTI ketjussa linkitti INTJ:n vastakohta ESFP joita on 1/10 väestöstä.

Performers are plentiful, something over ten percent of the population, and this is fortunate, because they bring pleasure to so many of us. Performers are the people for whom it can truly be said "all the world's a stage." Born entertainers, they love the excitement of playing to an audience, and will quickly become the center of attention wherever they are. Performers aren't comfortable being alone, and seek the company of others whenever possible -- which they usually find, for they make wonderful playmates. Performers are smooth, talkative, and witty; they always seem to know the latest jokes and stories, and are quick with wisecracks and wordplay-nothing is so serious or sacred that it can't be made fun of. Performers also like to live in the fast lane, and seem up on the latest fashions of dress, food, drink, and music. Lively and uninhibited, Performers are the life of the party, always trying to create in those around them a mood of eat, drink, and be merry.
...
Like the other Artisans, Performers are incurably optimistic - "Always look on the bright side," is their motto -- and they will avoid worries and troubles by ignoring them as long as possible.

Siksi demokratia toimiikin usein hieman ongelmallisella tavalla.

[Marko Parkkola]

Kirjoitin tänään vähän nationalistisia ajatuksia, mutta tuolla on myös osa antinationalismista. Se saattaa selittää miten joku voi päätyä kannattamaan monikulttuuria.

http://markoparkkola.blogspot.fi/2013/02/nationalismi.html

[Eino P. Keravalta]

Vuonna 1923 kreivi Richard Nikolaus von Coudenhove-Kalergi julkaisi kirjansa Pan Europa. Kreivi von Coudenhove-Kalergi on ensimmäinen yhdistyneen Euroopan merkittävä advokaatti. Hän myös ehdotti yhdistyneen Euroopan "kansallislauluksi" Beethovenin Oodia ilolle.

Hänen unelmanaan oli demokratiasta vapaa, "monikulttuurinen" Yhteis-Eurooppa. Kreivi von Coudenhove-Kalergin utopioissa demokratia korvattiin "hengen sosiaalisella aristokratialla", minkä voisi vapaasti suomentaa "oikeassaolevien diktatuuriksi". Hänellä oli myös merkittäviä tukijoita, joista mainittakoon Winston Churchill, Paroni Louis de Rothschild, siionisti Theodore Herzl, Paul Warburg ja John Foster Dulles.

Kreivi von Coudenhove-Kalergin haaveena oli luoda uusi, "sekarotuinen" Eurooppa, jota asuttaisivat "euraasialais-negroidiset" ihmiset.
Luonnollisesti yrityksissä luoda "Pan-Eurooppa" asettuisi esteeksi ihmisten ja kansojen nationalistinen kansallistunne, eli samaistuminen yhteiseen arvopohjaan. Koska kyseistä kansallistunnetta ei ulkoisin hyökkäyksin voitaisi nujertaa - ne vain vahvistaisivat sitä - on keinoksi keksitty sisältäpäin lahottaminen. Se tapahtuu paitsi kommunismia ja kulttuurimarksismia levittämällä, myös eritoten etnisiä ryhmiä keskenään sekoittaen. Moderni monikulttuurisuuden käsite on olennainen osa tätä hidasta sisältäpäin lahottamista. Tämä kaikki on suunniteltu jo 90 vuotta sitten. Suunnitelman toteuttaminen on tahallisesti niin hidas, ettei yksi ihminen elinaikanaan kykene näkemään koko kuvaa. Toisaalta "mokuttamisen" vauhtia on voitu kiihdyttää sitä mukaa, kun siinä on edistytty ja on onnistuttu luomaan ihmisille mielikuva "välttämättömyydestä" ja "humaanisuudesta", jopa tarpeesta.

Tämän kaiken eräs keskeinen työkalu on destruktiomokutus, jonka päämääränä on kaaoksen kautta tuhota ensin kansallisvaltiot ja sen myötä demokratia, kulttuureiden monimuotoisuus, paikallishallinta, ihmisoikeudet ja kaikki individuaalisuus sekä eurooppalaiset arvot. Tilalle tarjotaan fasistista rotujen sekoittamista ja globaalia, uutta ihmiskuvaa, jossa on vain yksi totuus, yksi arvo ja päämäärä: poliisivaltio, jossa satojen miljoonien ihmisten robottiarmeija palvelee orwellilaista eliittiä. Me olemme nyt matkalla siihen. Ja monikultturismi on eräs tuon fasistisen maailmanjärjestyksen ase.

Unohdinko muuten mainita, että arvon kreivi Richard Nikolaus von Coudenhove-Kalergi oli Vapaamuurari?

[Marko Parkkola]

Pohdin puolileikilläni, että pitäisikö nationalismien alalajiksi luoda epänationalismin käsite. Se eroaisi antinationalismista siinä mielessä, että antinationalismi on ekspansiivinen malli, joka pyrkii kulttuurien tuhoutumiseen, mutta epänationalistinen malli pyrkii vain oman kulttuurin tuhoutumiseen tuomalla siihen vaikutteita vieraista kulttuureista. Mielestäni eurohullutuksessa, tai oikeastaan sen sivutuotteena, on kyse sekä antinationalistien lähes 200 vuotta kestäneestä kouhotuksesta, että tällaisten epänationalistien kyltymättömästä vihasta omaa kulttuuria kohtaan.

Mielenkiintoista tosiaan tässä on, että se mikä pyrkii säilyttämään länsimaiset arvot kuten vapaus ja tasa-arvo, onkin liberaali nationalismi. Siis se normaali nationalismi, jonka kaikki suomalaiset tuntevat, poislukien äärivasemmisto. Mikäli median mokutukseen olisi uskominen, liberaali nationalismi olisi saatanasta.